Jee jee, hyvä meininki

Kirjoitan taas

2009-06-02T23:47:00.002+03:00

Uusi blogini löytyy osoitteesta http://hannapietila.wordpress.com. Tervetuloa lukemaan, uudet ja vanhat ystävät.

Ei pysty sanoin kuvaamaan

2008-12-01T16:28:00.003+02:00

24.11. syntyi pieni poika maailmaan.
Olen järkyttynyt siitä, että ihminen voi olla näin onnellinen.

Blogini tällaisenaan loppuu tähän. Minun elämäni, meidän elämämme, ei ole enää kaikkien saatavilla. En pidä mielekkäänä kirjoittaa blogia, jos siinä ei anna mitään itsestään, ja tästä eteenpäin kaikki mikä on minun, kuuluu meidän perheelle.

Jossain muodossa tulen kirjoittamaan vielä uuteen blogiin kun sen aika koittaa.

Minä olen m-ö-h-ö

2008-11-17T12:09:00.003+02:00

Pitkästä aikaa "hei" vaan kaikille. Raskausviikko 41+2 menossa ja jokainen päivä on Päiväni Murmelina. Heräsin ja olen edelleen raskaana.

Toisin kuin monet huokailevat, raskauteni ei ole edelleenkään yliaikainen ennen kuin se on kestänyt yli 42 viikkoa, kukaan ei ole luvannut vauvaa käteen laskettuun aikaan mennessä, enkä erityisemmin kärsi olotilastani. Pystyn aivan mainiosti liikkumaan tai ainakin lyllertämään Jasu-koiran kanssa päiväkävelylle. En ole tuskastunut, kyllästynyt, huolestunut tai ärsyyntynyt.

Tämä kestää oman ohimenevän aikansa ja kohta alkaa uusi ajanjakso elämässä.

Mielenkiintoista on huomata, kuinka ihmiset, jotka eivät ole muuten minuun mitenkään yhteydessä, kiinnostuvat tai ainakin näyttävät kiinnostuvan h-hetken lähestyessä. En koe eläväni mitenkään dramaattista aikaa, joten minulla ei ole luovia vastauksia kysymyksiin tämänhetkisistä fiiliksistä. Eikö niitä urheilijoiltakin kysytä vasta suorituksen - ja voiton- jälkeen?

Lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssaodotus tekee vauvasta entistä odotetumman. Kyllä se sieltä jouluksi ulos saadaan, kärsivällisyyttä, lajitoverit. Siihen asti minä nautin olostani, pitkistä kuumista suihkuista, keskipäivän hiljaisesta joutilaisuudesta ja siitä, että kerrankin on aikaa lukea.

Tottakai sosiaalisissa tilanteissa hieman huokailen, että tulisipa jo, sehän kuuluu asiaan tässä vaiheessa. Nämä ovat viimeisiä hetkiä, kun en ole äiti eikä mieheni ole isä, kun vanhempani eivät ole isovanhempia ja isovanhempani isoisovanhempia, kun siskoni ei ole täti eikä veljeni eno.

Sitten kun se tulee, niin sitä ei sinne enää takaisin saa. Minä nautin tästä pyöreästä masusta vielä kun voin. Vaikka toki ahne ja kärsimätön on jo suunnitellut milloin masu kasvaa uudelleen... ei yksi lapsi laumaa tee.

Ensilumi!

2008-11-01T13:11:00.003+02:00

"How's that workin' for ya?"

2008-10-28T20:39:00.006+02:00

Too much of a good thing can be wonderful. ~ Mae West
Too much of Dr Phil can be mind twisting. ~ minä

Äänikirjat ovat hieno tapa viihdyttää itseään. Langattomat kuulokkeet päässä voi touhuta ja nauttia amerikkalaisesta hömpästä ilman, että jumittaa television ääressä. Ikkunanpesun voi yhdistää aivopesuun. Dr Philin "Getting real"-workshop ja "The Ultimate Weight Solution" ovat hunajata korville, mikä aiheuttaakin sen, että tuntikausien siivoamisen jälkeen korvat tuntuvat hieman tahmaisilta. Mutta ikkunat on pesty, tadaa, aivan tuossa tuokiossa!

You have the duty and gift of living. You don't have the right to sit on the sidelines--use your life and get back into the game. ~ Dr Phil

You cannot be who and what you are unless you have a lifestyle, both internally and externally, that is designed to support that definition of self. ~ Dr Phil

The most you get is what you ask for. ~ Dr Phil

Piristy!

2008-10-25T11:51:00.000+03:00

Yhdeksän yhdeksästä

2008-10-25T01:40:00.003+03:00

Isä ja äiti kävivät yllättäen iltakävelyllä meidän luona, ja pyysivät lainaan jotain iloista elokuvaa, ettei surettaisi. Meidän Ronja-kisu kuoli tänään.

Surettaa.

Se oli monta päivää ollut piilossa ja ollut surkea ja raasu. Kukaan ei oikein tiedä mitä sille oli sattunut, oliko se sairas tai syönyt myrkkyä tai jäänyt auton alle. Se oli vain kuihtunut ja laihtunut eikä ollut oma röyhkeä itsensä.

Olen iloinen kumminkin siitä, että Ronja sai nukkua pois rauhassa kotonaan, eikä vain jäänyt jollekin reissulleen koskaan palaamatta. Silloin olisi jäänyt elämään turha toivo siitä, että se joskus palaisi, ja pelko siitä, että se kituisi jossakin. Maailma on liian vaarallinen paikka kissoille kuljettavaksi vapaana. Älkää lajitoverit, ihmiset, pitäkö lemmikkejänne vapaana valvomatta, ettehän.

Kissa istui ikkunalla,
kutoi pientä sukkaa.
Älä itke, tyttörukka,
itkus menee hukkaan.

Sitä on hirmu vaikeaa käsittää, että meidän Aamutuimaa ei enää ole. Ronja oli maailman ihanin ja pörröisin asia ja kun kirjoitan tätä, en voi olla itkemättä. Luopuminen on aina tosi hankalaa, vaikka olisi kuinka kasvanut aikuiseksi.

Tutkimus: Äitiys tekee älykkääksi (...sitä odotellessa...)

2008-10-14T19:52:00.000+03:00

"Tutkimuksen mukaan äitiys parantaa naisen muistia ja oppimista. Muutosten seurauksena naisesta tulee valppaampi, kun aivokapasiteetti lisääntyy, kertoo Uusi Suomi brittilehti Daily Mailia mukaillen.

Vaikutukset kestävät tutkijoiden mukaan vuosikymmeniä ja voivat näin auttaa ehkäisemään sairauksia myöhemmin elämässä.

Virginialaisyliopiston tutkijat huomasivat eläinkokeissa äitiyden lisäävän rohkeutta, neuvokkuutta ja avaruudellista hahmottamista. Tutkija uskoo, että sama pätee myös ihmisäiteihin.

Tutkimuksen mukaan tulevan äidin aivotoiminta heikkeni raskauden aikana, mutta synnytyksen ja imettämisen aikana aivosoluja tuli lisää tiettyihin aivojen osiin. Tutkijoiden mukaan raskauden aikainen aivotoiminnan heikentyminen johtuu siitä, että tulevan äidin aivot ikään kuin jäsentyvät uudelleen äitiyttä varten."

Lähde: http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/Tutkimus+%C4itiys+tekee+%E4lykk%E4%E4ksi/109562

Tapahtui viime jaksossa

2008-10-13T11:09:00.002+03:00

Kävin vesijumpassa parantamassa turhanpäiväistä "raskaus pilaa vartaloni"-aivosolmua saunomalla oikeiden luomunaisten kanssa, jotka ovat elämää nähneet kolme kertaa enemmän kuin minä eivätkä vikise kainaloissa roikkuvista tisseistään.

Vesijumpassa olin minä ja 103 mummua ja pappaa.

Kävin ajatuksia herättävässä Väestöliiton Aggression portaat-koulutuksessa. Suosittelen samannimistä kirjaa kaikille.

Katsoin ystävättären kanssa Saw 4-elokuvaa. Vain naisseurassa voi tapahtua "voi vitsi, nyt tulis Maajussille morsian", joka katkaisee kauhuelokuvan katselun.

Kävin saunaillassa kuin villi ja vapaa, ja sain nokkosvihdasta. Kihelmöivä kokemus, joka painii samassa sarjassa avantouinnin kanssa.

Perintökehto luovutettiin juhlallisissa merkeissä. Liikutuin kyyneliin, kun isäni ja äitini toivat kehtoon lapsuuden nallen ja pupun.

Kävin bodypumpissa raskausviikkojen ollessa 35+3. Saa nähdä ehdinkö käymään vielä. Tuntui edelleen hyvältä eikä yhtään pahalta.

Saimme hirvenluita, joita mies paloitteli sahan kanssa takapihalla. Koira söi luita onnensa kukkuloilla ja seuraavana päivänä oksensi ja ripuloi.

Pää on kuin seula, enkä muista mitä oikeastaan on tapahtunut, jos sitä ei kalenterissa lue. Aika virtaa. Nyt on raskausviikkoja 36+1. Montako yötä on jouluun?

POSITIIVISUUTTA POHOJALAASITTAIN

2008-10-05T13:28:00.002+03:00

Hymyyle vain, vaikka tuntuus äkkipäätä ourolta naamalihaksis. Son suasiteltavaa ihimissuhteeren kannalta, ja ilimaasta peeärrää.

Sun pitää uskua ittehes. Sä et pysty torellisihin voimannäyttööhin, joset sä itte tiärä ja usko, jotta soot hyvä.

Ei niin piäntä ojaa, nottei sinne oma lehemä mahtuusi.

Elä jokahinen päivä siihen lajihin, notta se vois olla sun viimmeeses. Jonakin päivänä soot viälä siinä oikias.

Älä tee ittelles jalustaa, sinoot jaloosta nalakis erinomaasuuten kans.

Jos pohojalaanen hymyylöö, son vakava paikka. Silloon tiätää jokahinen, jotta tuallon asiat vakavasti hyvin. Saatei, jos pohojalaanen irvistää, nii siiton leikki kaukana (viälä kauempana ku hymyylystä). Silloon ei mee hyvin.

Tyyrää tuulilasin läpitte, äläkä takapeilihin katto.

Kiirehes on palio hyviä pualia, ei nyvvain tuu yhtää miälehen.

Tee niinku kilipikonna: tyännä pääs pihalle ja lähäre liikkehelle.

Soot kotkien sukua ekkä kana - lähäre lentohon ja lakkaa räpiköömästä.

Jos soot ulukona ja tähäret loistaa, älä maraja, jotta puuttuu elämästä valopilikut.

Jos maitua haluat, älä orota, jotta lehemä koputtaa ovelle.

Sä et koskaan tiärä mikä on tarpeheksi, joset tiärä mikä on enempi kun tarpeheksi.

Älä herttin tähäre mee mukahan, jos jonku miälestä soot luuseri. Menöö vuasia hukkahan. Paa kampoohin ja näytä.

Pahan iliman lintu sanoo, jotta tuuloo väärästä suunnasta. Hyväuskoonen orottaa, jotta kohta muuttuu suunta. Säärä sä sillaikaa purjehet kohorallensa ja anna mennä!

Katto asiooren valoosia pualia, ei silimät rasitu..!

Taharokko olla oikeen miäleenpainuvan rohkia? Pirä vain tunnelma korkialla vaikka sua mulukooltas kuinka.

Hymyyle sitä leviämmin mitä vaikiee päivä - huamaat pian, jottei niitä enää ookkaa!

Ruaki itteluattamusta - epäälykset kualoo näläkähän.

Paa saman tiän jalalla koriasti, jos soot joka tapaukses heikoolla jäillä.

Josei oo mitää syytä teherä sitä, mitä soot tekemäs, niin minkä raakkulehen takia soot aikaas tuhulaamas?

Alootas tänään työrupiama niin, jotta epäonnistumisen maharollisuutta ei oteta laskuuhin ollenkaa.

Orotakko jotta tilaasuus koputteloo ovella? Ookko muistanu teherä sillen oven?

Ooppa oikeen rohkia, irroota ittes totutuusta kuvioosta.

Kaiva kaveris ylähä, jos son puronnu kuappahan vaikeuksiensa kans.

Tee mitäs tykkäät, mutta tiärä, jotta yritystä pitää olla.

Son sulle aiva oikeen jos tirskahutat varpahas samahan kivehen kaharesti.

Löyräkkö ittes sanomasta, jotta "viälä me tällenki nauretahan"? Mikä jottet nauraasi heti?

Meirän kansalaasvelevollisuus on pitää ittestämmä ja omasta erikooslaarustamma huolta.

Jos sä haluat jotaki mitä sullei oo ikinä ollu, sun pitää teheräkki jotaki mitet oo ikinä ennemmin teheny.

Klonasteloo jokahinen, mutta son tyhymä jokei ymmärrä nousta ylähä.

Ssshh

2008-10-04T15:08:00.006+03:00

Syksy on ihanaa ja kaunista aikaa. Jälleen tarjolla kuvia ihanasta koirasta, joka muuten eilen täytti viisi vuotta.

Jasu ja Taavi Varjakan saaressa hetki ennen ja jälkeen pöpelikössä hillumisen.Jasu riehaantuu Peuhussa.Hyväntuulinen ihmisen paras ystävä.Varjakansaaren saunarakennuksen takkatuli.

Kiireinen työ- ja arkielämän tahti tuntuvat nykyihmisen fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa. Pieni pysähtyminen arjen keskellä antaa energiaa; hiljaisuuden virkistävästä voimasta voi lisäksi nauttia yllättävän helposti. Valtakunnallista Hiljaisuuden päivää vietetään keskiviikkona 8.10. Hiljan nimipäivänä.

Hiljaisuus vähentää stressioireita, parantaa keskittymiskykyä ja unenlaatua sekä laskee verenpainetta. Säännöllinen pysähtyminen hiljaisuuden äärelle parantaa parhaimmillaan koko elämänlaatua.

Ellet katso televisiota tai kuuntele radiota, sulje ne.

Vältä television katselua erityisesti ennen nukkumaanmenoa.

Uppoudu hiljaisuuteen hyvän kirjan seurassa.

Vaali saunarauhaa.

Sytytä kynttilä, takkatuli tai nuotio.

Valitse luonnossa liikkuessa kuunteluusi luonnon omat äänet.

Löydä kaupungin hiljaiset keitaat: suojaisat sisäpihat, museot, taidenäyttelyt, kirjastot ja kirkot.

Valitse hiljainen kävelyreitti: puistojen siimekset, merenrannat ja hautausmaat.

Asenna matkapuhelin äänettömälle tai värinähälytykselle.

Vähennä myös työpaikan taustamelua, kuten radionääntä.

Lähde: Suomen luonnonsuojeluliitto, Kuulonhuoltoliitto ja Suomen Latu

Keskiviikon keskiyö

2008-10-01T23:08:00.005+03:00

Tiuku meinaa revittää jo puoltayötä. Aamulla olin ihan oudossa tuuperossa ja parin tunnin päiväunista huolimatta raahauduin neuvolaan haukotellen. Iltapäivästä sain kahvia ja kävin tuossa pari tuntia sitten puolen tunnin kävelylenkuran Jasu Koirasen kanssa. Mp3-soittimesta tärykalvoon päsähdellyt bodycombat-musiikki elvytti kummasti, enkä siinä tietä pitkin tanssahdellessani muistanut ollenkaan olevani mastodontti.

Todistusaineistoksi, että minäkin olen joskus leiponut. Mikäli leivonnaisia on hankala tunnistaa, kuvissa on kanelipullia (yhden reissun jo pakkasessa käyneitä) ja kauraleipää.

Tietokonepöydän alla on villakoirien lisäksi toisenlainen ilmeisesti myös liian vähästä imuroinnista johtuva lemmikki. Kyseinen pikkuapuri on korvaamaton paitsi opinnäytetyön analyysissä, myös leipomisessa.

Koira tunnistaa juustohöylän ja juustopaketin esilleottamisen äänet jopa kesken syvän unen vaiheen, josta se on salamannopeasti jalkeilla ja välittömästi keittössä.

Ennen kuin minulla oli koira, ajattelin, että sitten kun on koira, niin ei koskaan tarvitse olla yksin. Myöhemmin olen oppinut, että kun on koira, niin ei koskaan voi olla yksin. Ennakkokäsitysteni mukaan koirallisen ihmisen on koirattomia helpompi sopeutua vauvalliseen elämään.

"Minä olen mussukkasi, älä pidä muita mussukoita". Saapa nähdä mitä koira sanoo, kun vauva tulee taloon. Minulla on onneksi jokaiselle rakkaalle oma ehtymätön rakkaussaldo. Vauva on jo kohdussa tottunut kumeaan haukuntaan, jota mahan ulkopuolisesta maailmasta aika ajoin kuuluu. Koira sen sijaan ei ole vielä päässyt kuulemaan Vauva Pietilän rääkymistä. Onkohan jostakin saatavilla vauvaäänimaailmaa koiran totuttamista varten?

Kunnallisvaalit 2008

2008-10-01T11:57:00.003+03:00

Kävin rämpläämässä Ylen vaalikonetta. Kaikenkaikkiaan vaikuttaa aika kepoiselta valita ehdokas pelkästään vaalikoneen 20 kysymyksen perusteella.

Ihmetyttää ehdokkaiden kommenttien puute. Jokaiseen kysymykseen on pystynyt jättämään oman avoimen vastauksen rasti-ruutuun-kohdan lisäksi. Eikö löydy mielenkiintoa tai kykyä perustella vastauksiaan? Sitähän voi sitten olla helposti "jokseenkin samaa mieltä" joka asiassa.

Kirjoitusvirheet! Jostain syystä vaadin ehdokkaaltani riittävää oikeinkirjoitustaitoa tai edes viitseliäisyyttä pyytää joku tarkistamaan kirjoituksensa.

Miksi vaalikoneessa kysytään uskonnollista yhteisöä, mutta ei esimerkiksi siviilisäätyä? Uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen tai kuulumattomuus ei kerro arvoista mitään.

On käsittämätöntä, ettei nykyaikana kaikilta kunnallisvaaliehdokkailta löydy kotisivuja, joiden kautta heihin voisi tutustua paremmin.

Kysymys 16. Pitäisi määrätä, että kuntalaisten on lajiteltava kaikki kotitalousjätteensä, vaikka se aiheuttaisi lisätyötä. Täysin samaa mieltä! Ja piiskaa pyllylle niille, jotka edelleen työntävät pahvitölkkejä paperinkeräysastiaan. Minä voin mennä koivuniemen herran kanssa jätekatokseen kytikselle.

Totuudenmukainen horoskooppi

2008-09-30T15:15:00.001+03:00

Aina yhtä hauska vanha vitsi. Siltä varalta, ettei ole vielä jokaisen sähköpostilaatikkoon eksynyt.

OINAS
Oot uudisraivaajatyyppiä, mut halveksit avoimesti muita ihmisiä. Oot äkkipikainen, kärsimätön, väkivaltainen etkä välitä muiden neuvoista. Koulussa Oinaat eivät opi lukemaan, koska eivät halua kuunnella muiden ohjeita. Et oo erityisen mukava henkilö. Oinas vammautuu yleensä päähän ja saa täten vitun tyylikkäitä arpia tauluunsa. Oinas on vihamiehenä kiitollinen, koska hän äkkipikaisena hulluna tappaa uhrinsa välittömästi ja alkaa vasta tämän jälkeen kiduttaa ruumista. Tämä kertonee riittävästä Oinaasta
kapine: Juoksuhauta
numero: YKKÖNEN
väri: Veri
Motto: Ketkä vitun muut
Auto: Formula 1

HÄRKÄ
Oot käytännöllinen ja umpiniskainen. Teet työtä kuin hullu, vaikka pohjimmiltasi oot vitun laiska paska. Härkiä on paljon mielisairaaloissa - potilaina. Useimmat pitävät sua arvaamattomana ja härkäpäisenä. Poliittisesti oot fanaattinen. Härät surmaavat usein puolisonsa riidan päätteeksi. Härkä tajuaa usein pitää turpansa kiinni, mutta heti sen avattuaan se joutuu helvetilliseen kiipeliin. Härkä on ikävä ihminen. Härkä alkaa vanhemmiten muistuttaa kulahtanutta rantalelua. Härkä on parhaimmillaan marinoituna.
kapine: Solarium
numero: Peruspäiväraha
väri: Rusketus
Motto: Ööö paistaako siellä varmasti aurinko ööö
Auto: Taksi

KAKSOSET
Oot nopea ja älykäs. Molemmat sukupuolet pitävät susta, koska oot lähes poikkeuksetta biseksuaali. Odotat saavasi kaiken ponnistelematta itse lainkaan. Oot helppoheikki ja kusipää. Sulla on voimakas tarve sukurutsaukseen. Sulla on lisäksi ainakin fantasioissasi suunnaton tarve naida kahden kanssa yhtä aikaa. Jos ei mikään muu auta, niin tuuttaat sormesi omaan pakoputkeen yhdynnän aikana. Tätä harrastavat niin mies- kuin naispuolisetkin Kaksoset. Jakomielitauti periytyy aina joltakin suvun Kaksoselta. Kaksoset saattavat juovuspäissään flirttailla jopa omalle peilikuvalleen. Joskus he jopa onnistuvat siinä, jolloin huomaavat lähteneensä jatkoille itsensä kanssa.
kapine: Puhelin
numero: 118
väri: Keltaiset sivut
Motto: Mä haluun eka jutella
Auto: Mikä tahansa kaksipaikkainen

RAPU
Oot symppis ja ymmärrät toistenki ongelmia. Sua on naurettavan helppo käyttää hyväkseen ja sulle nauretaan takanapäin - aina. Ensimmäiset sanat, jotka Rapu oppii ovat: "Minä olen äiti." Tätä hokevat niin pikkupojat kuin -tytötkin. Lykkäät aina kaikki asiat huomiseen, jonka takia susta ei ikinä tule yhtään mitään. Suurin osa sosiaaliavusta nauttivista on Rapuja. Itket paljon ja äänekkäästi, joka huvittaa suunnattomasti muita. Sulla on naurettava tarve yrittää kahlita kaikki läheisesi yhdeksi vitun nipuksi, jota yrität johtaa sairaan mustasukkaisen mielesi avulla. Tälläkin hetkellä miljoona ihmistä ympäri maailman rukoilee, ettei kukaan Rapu rakastuisi heihin.
kapine: Siveysvyö puolisolle
numero: Siveysvyön lukon numero
väri: Kaikki paitsi keitetyn ravun värinen
Motto: Et mene minnekkään! Missä sä olet? Milloin tulet? Tää muistetaan
Auto: Matkailuauto koko perheelle

LEIJONA
Sulla on harhakäsitys, että olisit synnynnäinen johtaja. Muut tajuavat, että oot vain mitätön kiipijä. Useimmilla Leijonilla on sadistinen simputtajan luonne, jonka vuoksi Leijonia ammutaan paljon armeijassa. Olet turhamainen etkä kestä rehellistä arvostelua. Röyhkeytesi on inhottavaa. Jalopeurat ovat valitettavasti vaan melko varakkaita. Leijonat mylvivät kuin mehtäsiat saadakseen äänensä kuuluviin, mutta todellisuudessa karjumisen kohteeksi joutuvat kuuntelemaan karjuntaa vain silkasta mielenkiinnosta. Suurin huomio kohdistuu Leijonan päästä toisinaan kuuluvaan "ping"-ääneen, jolloin karjumiseen käytetty pinnistys on katkaissut Leijonan päästä verisuonen ja tilan täyttää miellyttävä hiljaisuus.
kapine: Ratsupiiska
numero: Kahdestaan
väri: Parrasvalo
Motto: Eikö tuota esirippua saa muka nopeammin auki?
Auto: Ferrari

NEITSYT
Oot johdonmukainen ja inhoat epäjärjestystä. Saatat siivota autoasi 3 vuorokautta putkeen. Pikkutarkkuutesi raivostuttaa muita, joten Neitsyet eivät päädy lainkaan avioon. Oot kylmä ja tunteeton, lisäksi nukahtelet rakastellessasi. Neitsyet ovat mahdottoman hyviä bussikuskeja. Todennäköisesti juuri Neitsyt on kaikista tähtimerkeistä vittumaisin. Ihmeellinen tekopyhä säntillisyys ja patologinen turvallisuuden hakeminen käyvät joskus niin valtavasti muiden merkkien edustajien hermoille, että tapahtuu ikäviä asioita - Neitsyille. USA:n vankiloissa on paljon sarjamurhaajia, jotka ovat tappaneet vain Neitsyitä. He ovat varsin korkealla hierarkiassa. Kuolemaan tuomituista vain Neitsyiden kohdalla tuomio pannaan aina täytäntöön välittömästi.
kapine: Ehjä immenkalvo
numero: Mikä tahansa luotettava numero
väri: Mitä tahansa väri, joka ei haalistu, vaan pysyy aina samanlaisena.
Motto: Voi olla, mutta todellisuudessa
Auto: Seat Corboda Diesel 2,9l/100 km

VAAKA
Oot hauras lyyrikko ja sun on vaikea pitää jalat maassa. Jos oot mies, sulla on hyvin voimakkaita homoseksuaalisia taipumuksia. Onnistut työ- ja raha-asioissa mainiosti. Vaaka-naiset onnistuvat parhaiten prostituutiossa hyvän vaaka-asentonsa vuoksi. Vaa'at kuolevat äkillisiin sukupuolitauteihin. Vaaka on ainoa, joka jaksaa katsella omaa persettään peilistä vaik kuinka kauan. Vaaoilla on valitettavan usein varsin hyvät perseet. Naispuolinen Vaaka ei oo sisäistänyt, ett persettä ei ole suunniteltu vain katsottavaksi. Tästä johten Vaa'at eivät oo irtosuhteissa halutuinta riistaa.
kapine: Peili
numero: Vain 299,-
väri: Kevään muotiväri
Motto: Tää on aivan ihana! Voiko teillä maksaa Visalla?
Auto: Volvo S80

SKORPIONI
Oot ovela liikeasioissa eikä suhun voi niissäkään luottaa. Pääset huipulle, koska oot täysin kylmäverinen taktikko. Oot hyvin seksuaalinen, joten aloitat mastuboinnin jo tarhassa. Aikuisena sua kiihottavat erityisesti muiden puolisot. Useimmat Skorpionit ammutaan sänkyyn (ei omaan). Skorpioneille on kehittynyt varsin voimakas intuitio, joten ne saattavat yhdellä vilkaisulla havaita, keneltä ne saavat mahdollisimman primitiivistä seksiä lähimmän vartin aikana. 109% Skorpioneista käyttää sikana hyväkseen tätä lahjaa. Monet Skorpionien seksuaalisen himon kohteeksi joutuneet miettivät vielä vanhainkodissakin, ett mikä heihin oikein iski. Mikäli muisto palautuu elävänä mieleen, hiippailee tällainen vanhus vielä viimeisillä voimillaan onanoimaan vanhainkodin paskahuusiin.
kapine: 9 mm luoti (käyttämätön)
numero 69
väri: Makuuhuoneen valo
Motto: Käänny ympäri niin kokeillaan yhtä toista asentoa
Auto: Chevy Van plyyshisisustuksella

JOUSIMIES
Oot onnettoman optimistinen ja innostunut. Sulla on uhkarohkea taipumus luottaa onneesi, jota sulle ei oo suotu lainkaan. Suurin osa Jousimiehistä on alkoholisteja tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Kännissä Jousimiehet kuvittelevat olevansa henkisiä opettajia. Kaikki pitävät Jousimiehiä naurettavina. Jousimiesten kasvonpiirteet muistuttavat usein hämmästyttävästi hevosen piirteitä. Yleensä Jousimiehet ovatkin hevosten reinkarnaatioita. Mikäli Jousimies ei sairasta keliakiaa, niin hänen lempiruokansa on ämpärillinen kauroja. Jousimiehellä on lähes poikkeuksetta voimakas tarve matkustaa. Jousimiehiä arvostetaan aina, kun ne on matkoilla.
kapine: Puhellettava alttari
numero: Route 66
väri: Kirkkaus
Motto: Kauanko lento kestää?
Auto: Challenger-sukkula

KAURIS
Oot vanhoillinen känisevä kranttu, joka pelkää riskejä. Et tee mitään, oot siis laiska. Yksikään kaurisihminen ei oo koskaan tehnyt mitään merkittävää tässä eikä muissa maailmoissa. Kauriiden ei pitäis pysyä kauaa paikoillaan, koska ne karkoittavat ominaishajullaan muut pois. Kauris yrittää mielellään pujotella muiden liiveihin ja hakea muiden kautta menestystä. Mikäli Kauris yrittää selviytyä omin avuin (ei tietenkään tässä onnistu), hän alkaa syyttää muita uransa torpedoimisesta. Kauriilla on äärimmäisen ikävä tapa elää aivan helvetin vanhoiksi.
kapine: Kansaneläke
numero: Kansaneläkkeen perusosa
väri: Kelan kuori
Motto: Oi, voi, pakko tässä on vielä yrittää oi oi
Auto: Lada 1200L

VESIMIES
Sä oot neropatti, mut äärimmäisen mustasukkainen ja omistushaluinen diktaattori, vaik annat ymmärtää jotakin iha muuta. Valehtelet paljon. Oot hyvin piittaamaton ja epäkäytännöllinen, jonka vuoksi toistat virheitäsi ja erehdyksiäsi kuin magnetofoni yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki ihmiset ja jopa eläimet pitävät sua harvinaisen tyhmänä. Oot valmis sahaamaan vaikka oman pääsi irti, jotta saisit "ystäväsi" sanomaan, "sä oot mun paras ystävä". Seuraavalle ystävälle haukut edellisen ystäväsi ja oot valmis syömään vaikka omaa paskaasi, jotta saisit "ystäväsi" sanomaan, "sä oot mun paras ystävä"
kapine: Ystävänpäiväkortti
numero: Ääretön
väri: Mikä tahansa, joka miellyttää muita
Motto: Tulisitko ystäväksi yksinäiselle Vesimiehelle? Tietenkin tositarkoituksella!
Auto: Nivelbussi

KALAT
Sulla on vilkas mielikuvitus ja kuvittelet usein, ett salaiset agentit vakoilevat sinua. Keräilet erilaisia aseita ja kiikareita. Et tee vaikutusta lähimmäisiisi, joita raivostuttaa pöyhkeytesi. Sinulla ei ole lainkaan itseluottamusta, jonka vuoksi pelkäät kaikkea silmittömästi. Kaloilla on taipumus kiristää valtaapitäviä. Nuorena Kalat yleensä lähettävät nimettömiä uhkauskirjeitä tärkeille ihmisille, nimitellen näitä hassuilla, loukkaavilla nimillä. Koska Kalat vain haaveilevat kaikesta, he ovat vaarattomia tomppeleita ja kelpaavat taustakävelijöiksi tv-uutisten katunäkymä-filminpätkiin. Kalat tekevät valtavasti itsemurhia, koska he pelkäävät, että joku tulee ja nitistää. Kalat pelkäävät myös itsensä murhaamista, joten he yrittävät kusettaa itsensä tekemällä itsemurhan hukuttautumalla. Kalat ovat niin typeriä, että luulevat olevansa Kaloina hukkumattomia. Tämän vuoksi Kaloja naarataan paljon järvistä, meristä, joista ja kylpyammeista. Kaloilla on erinomaisen huvittava taipumus sotkea itsensä melkoiseen soppaan, joten Kalat sopivatkin parhaiten keittoihin.
kapine: Paska katiska
numero: Mikä tahansa numero, joka nousee alitajunnasta
väri: Kaikki neuroottiset värit
Motto: En minä ainakaan uskaltaisi!
Auto: Kupla -62

Crybaby

2008-09-30T12:14:00.002+03:00

Eihän tästä tuu mitään! Kattelen Americas Got Talentin kolmatta kautta ja en ole päässyt ekaa jaksoa pidemmälle, kun kyynelehdin jokaisen jatkoon päässeen kohdalla.

Huh huh. Isäntä ihmettelee, mihin meidän talouspaperi aina hupenee. Mutta minkäs teet, kun liikuttaa!

Laughter and tears are meant to turn the wheels of the same machinery of sensibility; one is wind-power, and the other water-power; that is all. - Oliver Wendell Holmes

I often want to cry. That is the only advantage women have over men - at least they can cry. - Jean Rhys

Keskipäivää

2008-09-29T11:30:00.004+03:00

Koira kehitti valeraskauden ja alkoi tiputtaa maitoa nisistään. Että semmoista henkistä tukea meillä naaraalta toiselle. Liekö se aistii minun raskaushormoonini...?

Eilen leikin pullantuoksuista kotiäitiä ja tein soijamakaroonilaatikon, kaksi erää sämpylöitä (puolet meni siskolle synttärilahjaksi) ja illalla vielä sitä pullaa. Virtaa riittää pesänrakennusvietin toteuttamiseen. Jonkun aikaa maltoin istua sohvalla tänään aamupäivällä ja lukea opinnäytetyön aineistoa läpi. Viime yönä nukuin muistaakseni ihan tai ainakin melkein katkeamattoman yön, vaikka kroppa yrittää opettaa kahelia vuorokausirytmiä vauvan tuloa varten.

Olen lueskellut melkeinpä koko raskauden ajan kahta netin keskustelupalstaa, helistin.fi:n Marraskuu 2008-odottajia ja suljettua msn-ryhmää Marrasmurut 2008, ainoastaan tuohon suljettuun ryhmään olen itse kirjoitellut.

Raskausuutisia olen saanut yllättäen tutuilta - tanssijatyttö odottaa esikoisvauvaa helmikuulle ja puupellettityttö (salanimi tulee siitä, että hän on ollut töissä Agrimarketissa, josta hain kaneille pellettejä häkinaluseksi) saattaa olla vaikka nyt synnyttämässä. Tillitien emännän kautta olen tutustunut erääseen, joka odottaa nyt toista lastaan. Yksi jumppakolleega on suurin piirtein samassa kohtaa raskautta menossa kuin minä. Ja kummisedän, vanhempieni tuttujen, tyttö odottaa toistaan myös. Tässä taidetaan olla "siinä iässä". Vauvanteko alkaa tuntua aika luonnolliselta siinä vaiheessa, kun huomaa ettei todellakaan ole ainoa, joka siirtyy siihen elämänvaiheeseen.

Oksensin suihkussa aamulla. Ensimmäinen pukli raskauden aikana siis raskausviikolla 34+1, että jo oli aikakin. Pahin virtapiikki lähti kyllä oksentelun vetäessä olon veteläksi, mutta jospa kumminkin laittaisi pyykkikoneen pesemään ja sitten vähän sitä ja tätä ja tuota... Yöh, välillä puistattaa. Pitäisikö tässä nyt syödä vai olla syömättä?

Vauvaan valmistautumista

2008-09-26T23:01:00.005+03:00

Nyt meillä on vaunut, mallia Brio Kombi 2008, ja tietenkin samaan sarjaan kuuluva hoitolaukku. Sponsored by tulevat isovanhemmat. Oliivinvihreä värivalinta on tahattoman bodycombat-henkinen.
Kävimme tutustumassa eilen OYS:n synnytysosastoon. Voin sanoa, että odotan synnytystä innolla. "Synnytys ei ole elämysmatka" oikaistaan synnytystoiveita käsittelevällä nettisivulla. Tä? Kyllä minä haluan synnyttää jo kokemuksen takia. Paljonko synnyttämisestä saa experience pointseja?

Lastenhuone alkaa rakentua kaaoksesta. Vierassänky lähti lämimään. Jasmilla oli jokseenkin katkeria luopumisen hetkiä, se on nukkunut siinä 120 cm leveässä sängyssä melko tottuneesti. "Mitä, siis... meinaatteko että mää nukun jossain lattialla?" Seuraavana arkiaamuna Jasmi soittaa poliisin petosrikosyksikköön ja peräänkuuluttaa oikeutta tässä kunniaan ja kotirauhaan liittyvässä törkeässä eläinsuojelurikoksessa.

Etsi kuvasta tilanteeseen tyytymätön dalmatialainen.

Onko joulun jälkeistä elämää?

2008-09-24T11:52:00.006+03:00

Tänään tuli opintorekisteriin vihdoin hätätilapotilaan hoidon harjoittelun suoritusmerkintä. Ja sain kuulemma myös iv-tentin läpi! Taidankin olla nero. Puuttuu enää vain opinnäytetyö. Sitten olen Sairaanhoitaja (AMK), Bachelor of Health Care. Minusta on tulossa myös Vauva Pietilän Äiti, Mother of Vauva Pietilä. Olo on kuin odottaisi joulua, mutta onko joulun jälkeen elämää? Onko edessä vain tissiä ja vauvanpissiä, vai saako tässä haaveilla jostain muustakin?

Olen aiemminkin siteerannut seuraavan pätkän Muppet Show'n Veterinarian's Hospitalista.

Miss Piggy: But I love him.
Rowlf: How could you love him? You're a nurse.
Miss Piggy: That may be true, but I am a woman first.
Rowlf: No, you're not. You're a pig first. Nurse second. I don't think woman made the top 10.

Välillä tuntuu siltä, että vauvatankin ja viittävaillevalmiin roolit kilpailevat ykkössijasta ja lohdutuspalkintoja ei jaeta. Olen kuin aromipesä (styroksista valmistettu haudutusastia, jota markkinoitiin 1990-luvulla Ostoskanava-ohjelmassa), joka odottaa avaamistaan ja hemmetin kauan ässehtineen murkinan valmiiksi julistamista.

OYS:n rekrytoinnin täti soitti ja kysyi, että milloin saan paperit ulos ja aionko mennä töihin. Sanoin, että menen äitiyslomalle. Eka kerta kun sen sanoi ääneen tuollaisessa asiayhteydessä. Välillä huokailen mol.fi:ssä ja haaveilen työpaikasta. Todella monenlaisia mielenkiintoisia työmahdollisuuksia on tarjolla sairaanhoitajalle, kun on älynnyt suuntautua psykiatrisen potilaan hoitotyöhön. Sitä voi sijoittua aika luovasti jonnekin sosiaali- ja terveysalan välimaastoon.

Haaveilenpa nyt elämästä, jota on vauvatankin ja viittävaillevalmiin jälkeen.

Haluaisin avantoon. Joskus kai synnytyksen jälkeen annetaan lupa mennä sorsien kanssa Tuiran uimalan avantoon, jos on jäätä niin että on avanto. Avannosta kun nousee, niin kyllä siinä on kroppa järkyttynyt niin, että ei pysty murehtimaan. Ja se on tosi surrealistinen hetki kun on kaulaa myöten kylmässä vedessä ja siinä silmien tasolla kanssasi pulikoi sorsa.

Haluaisin ratsastamaan. Olen katsellut kovasti ratsastustunteja internetistä ja tavoitteeni on siis ainakin kerran kavuta satulaan. Hevosten maailma on ollut minulle jonkinlainen onnen tyyssija tuossa joskus kymmenen vuotta sitten. Näin pitkään unia ratsastamisesta, koska lihasmuisti on niin ovela juttu, mutta en enää vuosiin.

Haluaisin takaisin pitämään bodypumppia ja bodycombattia. Haluaisin omat vakitunnit. Tuuraaminen ei ole läheskään sama kuin mennä pitämään tuntia tutuille. Tuttuja ne ovat jo yhden kerran jälkeen. Jumpanveto on ihan vähäjärkisen hauskaa ja keveää ja kaikenkaikkiaan vaan onnellista hommaa.

Aivan yhtä paljon kuin haluan noita sinänsä ihan realistisia ja toteutettavia asioita, nautin tästä päivästä katsellen jotenkin liikuttavaa realityohjelmaa Ten Years Younger, herkutellen kaakaolla ja itsetehdyillä sämpylöillä. Kohta menen jäähyttelyltä takaisin päiväsaunaan. Räkätauti rupeaa helpottamaan vähitellen ja ehkäpä uskaltaudun hakemaan Kalevan koiran kanssa näin iltapäivän aurinkoisena hetkenä. Sitä ennen lasi piimää. On tämä loistavaa. Voi pojat.

Tämän päivän tärkein tehtävä

2008-09-24T11:40:00.003+03:00

"Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?"

Positiivarit - Ajatusten Aamiainen

Pakolliset kommentit Kauhajoen ammuskeluun

2008-09-23T17:53:00.004+03:00

Missä on toimittajien ammattietiikka? Shokissa olevia ihmisiä ei pitäisi mennä haastattelemaan. Toimittajilla ei ole kriisityöntekijän silmää tilanteelle - shokki ei näy ulospäin- eikä ehkä sillä hetkellä helpottavalta tuntuva avautuminen haastattelijan mikrofoniin ole traumatisoituneelle terapiaa. Ks. Journalistiliiton eettisistä ohjeista "Trauma ja journalismi".

Mietin, pitäisikö tekijän omaisia kunnioittaa ja olla antamatta kaikkia henkilötietoja niin surutta yleisön tietoon - ja onko se tiedotusvälineiden oma valinta vai poliisin päätös. Mietin myös, kenellä on tiedotusvastuu, kun nyt eri lähteistä, aina Kauhajoen kunnanjohtajasta lähtien, leviää hajanaista tietoa tapahtumista, vaikka yleisö tarvitsisi selkeän kokonaiskuvan tilanteesta.

Ymmärrän kyllä, että taas vaaditaan lisää rahaa mielenterveystyöhön. Avohoidon epäonnistumisistahan tämä kertoo. Vai? Onko mielenterveytemme yhteiskunnan vastuulla?

Elämme pahoinvointivaltiossa, mutta kenen syy se on - tai jos ei osoitella ketään, kuka voisi ruveta sankariksi? Yhteiskunta koostuu perheistä ja piireistä, pienempien yhteisöjen yksiköistä. Olen miettinyt paljon viime aikoina mitä vanhemmuus on. Jos nuoret voivat huonosti, onko syy aina viihdeteollisuudessa? Ovatko nuoret aivan yksin? (Ja kyllä, puhun nuorista, vaikka tekijä oli 22-vuotias. Kukaan ei pimahda päivässä ja muutu tasapainoisesta ja onnellisesta ihmisestä psykopaatiksi.)

Saako täällä seota rauhassa?

Opetusministeri Sari Sarkomaan mukaan "lasten ja nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisemiseen tarvitaan ennen muuta kuuntelevia aikuisia". Eikö jokaisella lapsella pitäisi olla kaksi, tai ainakin yksi, vanhempi häntä varten? Miksi omat vanhemmat eivät ole saatavilla?

Pääministeri Matti Vanhanen korosti "positiivista lähimmäisen vastuuta". Mutta nykyajan kulttuurihan on se, että ensinnäkin perheen asiat ovat perheen asioita eikä niitä levitellä ulkopuolisille ja toisekseen muiden asioihin ei puututa. Jos menet sanomaan naapurin lapselle, että eläpä kuse meidän jäälyhtyyn, niin sieltä tulee haistavittua samantien päin naamaa. "Turpa kii, sä et oo mun mutsi!" No missähän se sun mutsis oikein on?

Oulunsalossa ei ole mitään ongelmia saada aikaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Perhetyöntekijä, terveydenhoitaja, psykologi, sosiaalityöntekijä, lääkärit ovat saatavilla ja toivottavasti kynnys saada apua on matala. Astutaan kuntarajan yli Oulun puolelle ja tilanne on aivan toinen.

Olisin mielelläni tulevaisuudessa työtön sen takia, että psykiatriselle sairaanhoitajalle ei olisi asiakkaita, koska lähipiirit hoitaisivat tehtävänsä paremmin, eikä kukaan jäisi yksin. Kaikilla ei ole ketään. Tässä maailmassa on ihan liian vähän rakkautta.

Kun sä elät näinä kylminä aikoina.
Sun pitäs pitää huoli veljistä ja siskoista.
Ettei kyynisyys maata valloita.
Koita jaella vastaan vähän rakkautta.
Ettei kaikki tää suru ois hyödytöntä.
Lemmen täytyis olla pyyteetöntä.
Kuuntele sun sydäntä älä sun mieltä
Kyl sä tiedät et…

Kaikki kaipaa lempee. Eiks niin?

(Reino And The Rhinos - Lempee)

"Mun booty näyttää himo isolta!"

2008-09-22T16:41:00.005+03:00

Kirjastosta lähti tänään luettavaksi Irene Kristenin "Itsensä näköinen ihminen". Neuvolaa odotellessa ahmaisin jo puolet helppolukuisesta, ehkä minun makuuni liiankin yksioikoisesta, mutta ihan antoisasta kirjasta.

"Itsensä näköinen ihminen auttaa lukijaa pohtimaan, elääkö tämä oman kokoista elämää fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti, seksuaalisesti ja henkisesti. Nykyaikana elämme jatkuvaa puberteettia: tiedämme suurin piirein mitä tahdomme ja toimimme sen mukaan, mutta annamme muiden kantaa seuraukset. Kyllästymme helposti parisuhteissa, tavoittelemme täydellistä vartaloa, joogaamme, koska se on trendikästä. Emme riitä itsenämme. Haluamme olla rakastetumpia ja halutumpia.

Pukeudumme, ajattelemme ja olemme siten, kuten ajattelemme muiden tahtovan. Samalla käännämme itsellemme selkämme, vaiennamme omat toiveemme, joten olemme levottomia ja elämäämme tyytymättömiä.

Irene Kristeri on psykoterapeutti ja kouluttaja. Kristeri on perehtynyt erityisesti itsetuntoon ja tunne-elämään liittyviin aiheisiin. Hän on aiemmin kirjoittanut muun muassa teokset Tunteet ja syöminen (2003), Vahvaan vanhemmuuteen (2002) sekä Tule lähelle, mene pois - rakkaus ja riippuvuus parisuhteessa (1997)."

Neuvolakäynti. Rv 33+2. Kaikki hyvin täällä. Verenpaine 105/65, hemoglobiini 135. Paino oli pysynyt edelliskerrasta samassa, tai itseasiassa oli jopa parisataa grammaa vähemmän. Ei tarvisi minun puolestani tullakaan enempää... Ensi viikolla on jo ns. synnytystapa-arvio eli lääkärikäynti, jolloin nähdään pitääkö käydä äitiyspolilla katsomassa minkä kokoinen megabeebe sieltä on tulossa. Olisi kyllä mukava käydä ultrassa, jos saisi vaikka tietää että odotetaanko tyttöä vai poikaa.

Tällä viikolla kun pääsisi bodypumppiin ja vesijumpalle, niin olispa kyllä. Vähän meinaa flunssaa pukata, että tänään ei ainakaan urheilla. Kävin eilen balancessa, ja se teki hyvää perjantaina pumpissa kangistuneille reisille.

Hirmu mukavaa kun vauva muljuaa masussa. Voi pieni. Olen kuullut paljon vauvauutisia viime aikoina. Osa on haluttuja, osa tervetulleita vahinkoja... Olen iloinen siitä, että meidän vauva on alusta asti ollut haluttu, odotettu, 100% täsmäiskusuunniteltu. Elämässä sattuu paljon asioita, joita ei voi hallita, mutta jos en itse olisi tehnyt päätöstä saattaa mussukka alulle, niin tuntuisi kyllä siltä että virta vie kaarnalaivaa. Kuinka paljon elämää pystyy hallitsemaan? Jos heittäytyy siihen, että millekään ei voi mitään, niin mitä hyötyä on unelmoida, suunnitella, tavoitella yhtään mitään? Suhtautuuko asioihin eri tavalla, jos ne saa haluamatta? Yllätyksenä ja pyytämättä?

Osaammeko olla kiitollisia siitä, mitä saamme ilman tuskastelua? Niin kuin vaikka siskoista ja veljistä? Heidäthän on annettu ilman, että olemme itse pyytäneet. Parhaat asiat ovat usein sellaisia, jotka saa pyristelemättä. Auringonpaisteisen syksyisen iltapäivän saa vaikkei pyytäisi - mutta on jokaisesta kiinni nauttiiko siitä, vai vetäytyykö pimeään vetäen verhot ikkunan eteen.

Päivän oivallus: Jos käyttää hirveästi energiaa päästäkseen seuraavaan tavoitteeseen, voi unohtaa sen mitä on jo saavuttanut. Tai ainakaan ei ole aikaa nauttia siitä.

Ihana arki

2008-09-19T11:29:00.005+03:00

Aamulla herättiin ihmisten aikoihin ja vietiin Jasun kanssa tyhjät maito- ja piimätölkit ja haettiin Kaleva postilaatikosta. Kuukauden verran taas aamulehteä, kun K-kauppa lahjoittaa. Sen jälkeen pitää maksaa opiskelijayhdistyksen jäsenmaksu, niin saa taas kuukaudeksi. Vaikka ei se lehti oo mistään kotosin, mutta onpahan muutakin kuin R-kioskin mainos mihin kohdistaa katseen aamupuuroa lusikoidessa. Kaurapuuro oli jostain syystä aivan törkiän hyvää tänä aamuna.

Kiireettömät aamut on parhaita. Saan kiksejä ollessani niin pätevä, että aamulla siivoan ja teen puuroa ennen kuin mies herää. Aamutelevisiossa oli Alexander Stubb, joka vastaa käsitystäni ihannemiehestä. Katseenkestävä, akateeminen, urheiluhullu, yksiavioinen, tilannetajuinen ja puhuu vielä ymmärrettävästi ollakseen poliitikko. Joskus tuntuu, että suomalaiset poliitikot änkyttävät sekavia saadakseen suomalaiset tuntemaan itsensä tyhmäksi kun eivät ymmärrä: "no antaa niiden poliitikoiden hoitaa tuo politiikka, kun ei me juntit sitä tajuta kumminkaan".

Aamupäivä mateli etiäpäin täysin munattoman ja löysän musiikin, orkesterin nimeltä Joy Zipper, tahtiin. Orkesteria suositteli chillailuun kajaanilaistunut veljeni, jonka kanssa kommunikointi tapahtuu messengerin välityksellä.

Koko suku saisi asua tässä ihan lähistöllä, ja muualla asuvat voisivat paluumuuttaa itsensä Oulun lääniin. En tykkää semmoisesta nykyajan meiningistä, että kaikki asuvat ihan missä sattuu ja näkevät kerran vuodessa, ehkä, hautajaisissa tai paremmalla tuurilla häissä. Vaikka ei sukulaisia meinaa nähdä ikinä vaikka yhdet serkut asuvatkin Oulussa. Hyvä omatunto on siitä, että olen aktiivisesti mummostellut viime aikoina. Mummot ovat minulle hirmu tärkeitä naisenmalleja. Mummoni ovat todella erilaisia keskenään, mutta eri tavoin todella viisaita ihmisiä.

Koska jääkaapissa oli perinteinen vain-valo-ilmiö, kävimme Jasmin kanssa pyörällä kaupassa. Avara luonto tänään: kun ohjaustangossa roikkuu viimeisellä kolmanneksella raskaana oleva emäntä, tavallisesti flegmaattinen koira terävöittää aistinsa huomaamaan naapuruston oranssit kissat, joihin se ei normaalisti kiinnitä mitään huomiota. Surkea pieni hylätty dalmatialainen märisi koko ostosteluni ajan sydäntäsärkevästi K-kaupan ulkopuolella. Meille on tulossa muuten lähi-Siwa, mutta en tiiä milloin. Laitoin palautesivulta kysymyksen, koska sitten ei tarvitse enää miettiä joka päivä siitä ohi lyllertäessä, että milloinkohan tuo avataan.

Kiinteistönhoitajasetämies kävi katsomassa mitä läikkiä meillä on kylpyhuoneen seinän laatoissa. Arvelin kyseessä olevan ns. lose-lose-lose situationin, jonka vaihtoehdot ovat:
a) seinässä ei ole hometta, me olemme vain vainoharhaisia turhastavalittajia
b) seinässä on hometta ja joudumme lähtemään evakkoon
c) seinässä on hometta, mutta semmosta se on eikä sille mitään tehdä.
En tiedä mikä vaihtoehto oli totta, setämies pesi jollain aineella läikät pois ja sanoi, että peskää niitä seiniä. Olisin voinut sanoa, että käy nää pesemässä, kun se on mulle helpompaa sillä lailla, ja voit pestä myös ikkunat.

Palautin tutkimussuunnitelman ensimmäisen seminaarinjälkeisen korjatun version opettajille sähköpostilla. Odotan edelleen suoritusmerkintää opintorekisteriin hoitoelvytysharjoituksesta. En tiedä menikö tuossa päivänä eräänä ollut iv-tentti läpi, mutta epäilen suuresti josko moinen onnenkantamoinen olisi kohdalleni osunut. Päivä se on uusintatenttipäiväkin.

Illalla kävimme suunnitelmanmukaisen operaation äidin kanssa Beauty Centerillä bodypumpissa. Bodypump tuntui aivan ihanalta. Fiilis oli kyykkybiisissä kuin koiralla, joka on saanut häntänsä takaisin. Siis niinku mahtavaa. Jos joku kuvittelee, että pumppi jäisi minulta ikuisiksi ajoiksi siirtyessäni perhe-eläjäksi, niin turha luulo. Polttelee, polttelee. Milloin taas? Nykyinen ohjelma ei ole mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta se on ihan sama, kun kickbackit (suosikkini ojentajaliikkeistä) pistävät käsivarren kuumenemaan joka tapauksessa.

Ainoa, mikä oli hankalaa mahan kanssa, oli nousta ylös laudalta penkkipunnerruksen ja ojentajakappaleen jälkeen. Askelkyykyissäkin massiivinen masu oli vähemmän tiellä kuin mitä kuvittelin. Paremminkin tunti todisti sitä, että olen ihan toimintakykyinen ihminen enkä mikään raskauden takia invalidisoitunut köppänä.

Superagentisti sain diilattua uudet bodypump- ja bodycombat-dvd:t itselleni kolleegan välityksellä toiselta salilta. En tiedä ehdinkö niitä opetella tai onko järkeä, mutta eipä ainakaan katkea numerointi koteloiden selkämyksessä hyllyrivissä.

Sehän on nyt sillä lailla, että ollaan raskauden vaiheessa rv 32+5. Seitsemän viikon päästä on virallinen pamahduspäivä, mutta mikäli tenava äitiinsä tulee, niin sillä on kiire pihalle jo aiemmin. Saa nähdä onko se perinyt ihastuttavasti kärsimättömän luonteen minulta vai tuskastuttavasti päättämättömän jästipäisyyden isältään, mikä tarkoittaa varmaan reipasta yliaikaa. Isovanhempien esittämä kohtuullinen toive oli aikaisempi syntymäpäivä, koska he ovat menossa Randy Newmanin konserttiin 14.11. Reilun viiden viikon päästä lapsi on sillä lailla valmis, että se saa tulla maailmaan luvan kanssa. Niin, että jos tulevat mummukka ja paapukka saisivat paijata kylliksi lapsenlasta, että malttavat sitten lähteä konserttimatkalle.

Mulla on sämpylöitä ja Finlandia-juustoa ja tiiättekö, yksi Vanilla-mansikkarahkavaahtoherkku, jota olen säästellyt. Taidanpa nauttia hetken herkutellen tämänhetkisen suosikkisarjani The Riches parissa, joka on edennyt katsomisaikataulussani toisen kauden kolmosjaksoon.

Live and let die

2008-09-16T14:26:00.002+03:00

Jos jotain toivoisin itseltäni ja kanssaihmisiltä, niin vähän enemmän suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta, ymmärrystä ja hyväntahtoisuutta. Muiden elämäntilanteet ja valinnat voivat vaikuttaa ihan älyttömiltä. "Ottaisivat vastuuta! Olisivat miettineet sitäkin vähän aikaisemmin!" Mutta meillä jokaisella on vain yksi elämä elettävänä. Tämä ei ole kenraaliharjoitus, tämä on nyt tässä, ihan totta.

Mitä jos vietettäisiin vähemmän aikaa juoruten ja selän takana pahaa puhuen? Mitä jos sallittaisiin toisillemme ja itsellemme vähän enemmän? Mitä jos ei suhtauduttaisi paheksuen siihen, miten muut elämänsä haluavat elää? Mitä jos ei tarjottaisi niitä hemmetin hyviä neuvoja, jos niitä ei kukaan pyydä? Mitä jos vähän vähemmän kiinnittäisimme huomiota toinen toisemme luonnevikoihin ja käytöshäiriöihin ja pitäisimme niinsanotusti huolta omista asioistamme? Ratkottaisiin ensin omat ongelmat ennen kuin ruvetaan voivottelemaan muiden puolesta?

Ja jos vielä jotain toivoisin itseltäni ja kanssaihmisiltä, niin kykyä olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat ja sanovat. Kun kumminkin on niitä, joiden mielestä asiat pitäisi tehdä ihan toisin. Mitä jos ei otettaisi itseämme ja toisiamme ja elämää niin pirun raskaasti joka päivä? Mitä jos koitettaisiin löytää itsestämme ja toisistamme himpun verran rakastettavaa tänään? Mitä jos tänään käytettäisiin muiden arvosteluun kuluva energia oman itsen kehittämiseen ja korjaamiseen? Kehuttaisiin itseä, ja vähän muitakin, jos jää yli? Mitä jos tänään välitettäisiin itsestä niin paljon, ettei saastutettaisi omaa sielua puhumalla kenestäkään pahaa sanallakaan?

Käytettäisiin vain lempeitä ja armeliaita sanoja niistä joista puhutaan - myös itsestä.

"If you judge people, you have no time to love them." - Äiti Teresa

Päivän opetus

2008-09-15T19:15:00.002+03:00

Kaveri lähti hommiin Afrikkaan ja otti vihikoiransa mukaan. Siellä oli paljon haisteltavaa ja niinpä vihikoira eksyi viidakkoon. Kohta koira huomasi, että leopardi havitteli sitä lounaaksi ja niinpä olivat hyvät neuvot tarpeen. Koira nappasi luun maasta, käänsi selkänsä leopardille ja juuri kun leopardi oli hyökkäämässä, vihikoira sylkäisi luun suustaan ja sanoi: Huh huh, olipas pahanmakuinen leopardi, onneksi se on nyt syöty.

Leopardi kiitti onneaan, ettei ollut ehtinyt hypätä kimppuun ja lähti tiehensä. Apina oli kuitenkin puussa ja näki kaiken. Apina ajatteli, että jos hän käräyttää vihikoiran, hän saa leopardistä ystävän, eikä tämä enää yrittäisi syödä apinaa. Apina meni kertomaan leopardille, kuinka tätä oli älytetty. Leopardi suuttui silmittömästi ja huusi apinalle: Hyppää selkään ja tule katsomaan, kuinka höynäyttäjälle käy.

Vihikoira näki leopardin juoksevan apina selässään häntä kohti. Mikäs nyt neuvoksi? Vihikoira käänsi taas selkänsä ja sanoi suureen ääneen: Missähän se saatanan apina viipyy? Minähän lähetin sen hakemaan uutta leopardia jo puoli tuntia sitten. Nälkähän tässä tulee.

Tarinan opetus?
Perseennuoleminen voi auttaa sinua hetkellisesti, mutta taitava paskanpuhuja selviää tilanteesta kuin tilanteesta.

Bodypump on my mind

2008-09-15T11:17:00.003+03:00

Tunnen suurta kaipuuta takaisin bodypump- ja bodycombat-tunneille. Näin viime yönä unta bodypumpista. Siitä on nimittäin pari kuukautta kun olen viimeksi pumpissa oikiasti käynyt - järkyttävää.

Lauloin unessa mukana niin kovaa ku pystyin... Selkäbiisinä oli Fly on the wings of love ja rupesin siinä melkein kyynelehtimään ja selitin eräälle kolleegalle miten olen niin herkillä kun olen raskaana.

Siellä oli joku ihan urpo miesvetäjä (jolle kaikki puhui englantia, vaikka sillä oli suomalainen nimi kylläkin), joka ei siis osannut ihan mittään ja tunti loppuikin sen selkäbiisin jälkeen kun siihen oli mennyt niin kauan aikaa, että jonkun lattaritunnin piti jo alkaa. Menin sitten sille ukkelille omassa loistavuudessani selittämään miten tunti pitäisi pitää ja mitä se ohjaaminen on, vaan ei se vissiin tajunnut.

Että terve... pitäisköhän mennä käymään jossain tunnilla ja tehdä kilon painoilla. Tai ehkäpä lähden vaan näiden kertyneiden raskauskilojeni (joita on vielä aikaa kerätä 6-10 viikkoa) kanssa sauvakävelylle. Miettikääpä omalle kohallenne, kaikki bp-fanaatikot... kyllä tässä rupiaa psyyke rakoilemaan... sitähän hoidetaan sitten suklaalla... Mua ei päästetä enää koskaan vetämään tunteja, koska norsuilla ei voi olla lisenssiä.

Nyt on syyskuun puoliväli. En oikein hahmota ajankulua. Milloin pääsee taas bodypumppiin?

Täyspäi(väi)stä opiskelua klo 8.30-16.00

2008-09-11T10:09:00.007+03:00

Koululla pönötän, syömään voi mennä ehkä tuossa puolen tunnin päästä ja sitten iv-koulutukseen iltapäiväksi. Eilen oli hankalaa keskittyä neljä tuntia luennolla, kun Vauva Pietilä ei voinut millään suhtautua aikuismaisesti (no hei, onko vähän liikaa vaadittu sikiöltä) vaan halusi vaan leikkiä mutsin kanssa.

Meillä on nyt nimet sekä tytölle että pojalle, että antaa tulla kumpi vaan. Tähdenlennoltakin olisi pitänyt toivoa helmikuun ovulaatiossa, mutta kun ei sillä kertakaikkiaan ole väliä. Minulla ei ole koskaan ollut isoveljeä, joten se on ihan kiva jos esikoinen on poika. Ei minulla kyllä ole ollut isosiskoakaan, että eipä sillä, että enpä tiedä mikä logiikka tuossa on. Se olisi jotenkin tyhmää toivoa jompaa kumpaa, kun se on kaikista vähiten minun päätäntävallassani näillä X-kromosomeilla.

Toinen opinnäytetyön ohjaaja, ns. metodiohjaaja, oli unohtanut merkata kalenteriin, että meillä piti olla tänä aamuna palaveri, mutta kävin sitten tutkimussuunnitelman läpi sisällönohjaajan kanssa. Sanoin, että pyrin mieluummin hyvään arvosanaan kuin sutaisen kasaan jonkun mikä menee läpi, ja että sen mukaan saa myös ohjata. Sain suuntaa ja rajausta ja homma on jälleen kerran helpompaa. Valmistuminen häämöttää horisontissa, eikä tarvi siristellä kun kaukoputkella katsoo. Voi jopa olla että käy semmoinen merirosvokomedinen källi, että se putki on väärinpäin ja maata on jalkojen alla ihan tuossa tuokiossa niin että töksähtää ja hattu putoaa rantahiekalle.

Poppi jyskää kuulokkeista varmasti myös muiden atk-luokassa istuvien korviin. David Hasselhoff - Looking for freedom.

Rentoa päivää kaikille. Älkää ottako sitä niin vakavasti! Ottaakee mallia Davidista.

Yhentekeviä havaintoja

2008-09-09T15:49:00.008+03:00

Sellaisista ihmisistä on helppo pitää, jotka nauravat jutuilleni. Niin kuin samassa ryhmässä kanssani psykiatriseen hoitotyöhön suuntautuneet opiskelijakolleegani, jotka eivät voi ottaa ihan mitään sanomaani vakavasti, mikä onkin asian kääntöpuoli. Paineet sille, mitä olinkaan sanomassa, nousevat, jos yleisö nauraa jo ennen punch linea.

Kylläpä teki hyvää höröttää lajitovereiden luona kylässä eilen illalla, iltapalaksi täytekakkua synttärisankarin kanssa. Vajaaälyinen hörötys on parasta lääkettä, vaikka vain viihdekäytössä ettei olis kipeäkään. Sosiaalisuuden nimissä tarkoituksena on mennä torstaina tämän ystävättären ja ystävättäriensä käsityöiltamaan. Sinne pitäisi olla jotain käsityötä ilmeisesti, mikäli haluaa soluttautua. Kelpaako muovailuvaha?

Olin eilen kodinhengetär ja tein pannaria ja tonnikalalasagnea. Meillä on vanhaksi menevien kermaviilien ongelmaketjuuntuma. Yksi purkki meni (olikohan se parasta ennen 3.9.) pannariin ja nyt on 8.9. vanhaksi mennyt purkki odottamassa, että mihinkähän sen sitten laittaisi. Eihän haaskaamiseen ole varaa tällä tulotasolla. Se syödään tai itketään ja syödään tai pidetään nenästä kiinni ja syödään.

Raskaus on matemaattisesti niin pitkällä kuin rv 31+3. Piti käydä ronkittavana tarkastamassa tilannetta runsaiden harjoitussupistusten vuoksi. Lääkäri hymyili ihan mitään tarkoittamatta, kai se on sellainen ystävällisyysnaamari. Mutta että kaikki ookoo. Pätevältä (harhaanjohtavasti!) vaikuttanut sosiaalityöntekijäkin hymyili eilen, tai kai se hymyili, en nyt muista. Asiat vaikuttivat olevan selkeitä ja kumminkin tänään postista tuli ihan vajaa päätös, joka oli tehty ihan millä luvuilla sattuu ja siitä puuttui matkoihin ruinatut rahat. Oli kyllä maininta että lisätukea haettu koulumatkoihin, mutta ei mitään päätöstä asiasta. Että mitä hemmettiä.

Sama kun joku laittaa sähköpostissa, että tässä sulle tämmönen ja liitetiedosto puuttuu. Siinä oot sitten monttu auki. Se rassaa huudella perään, että niin, missä on ja mikä. Meneeköhän elämästä ehkä 7 % semmoiseen ylimääräiseen.

Opintorekisterillä on opintopisteummetus. 188 ei muutu sitten ihan niin millään isommaksi numeroksi. Rassaa ootella. Hirviän selkeästi näkyy tämä kauhalla annettu kärsimättömyys vai onko se pikkulusikalla annettu kärsivällisyys. Tämän kuun aikana ne kumminkin tulee ne opintopisteet, tai sitten ei. Voi se olla, että tuleekin vain lisäyskorjausmuutostäydennysvaatimuksia. Antakaa vaikka ykkösiä, kunhan annatte. Ei se laatu vaan se määrä.

Kaikki on aivan mainiosti, voin hyvin ja olen onnellinen ja pöljän tyytyväinen. Ihmettelen joka päivä, miten hienoa on oppia kaikkea elämästä ja ihmisistä, vaikka ei oppiminen ole mikään itseisarvo, että kerääpä käsitystä kunnes kuolet. Ei me tulla valmiiksi. Mutta opinnäytetyö voi tulla. Parasta ei ole se, että mitä sen jälkeen saa, vaan se, että sitä ei tarvi sitten enää tehdä. Ei ne hommat tekemällä lopu. Mulla on loppuelämäksi viisisataa haavetta, mitkä odottaa toteuttamistaan. Aina kun yhden asian saa, niin purkka-automaatista tulee uusi pyöreä unelma, plop.

Maailmalla on ollut tämän viikon aikana jo paljon näytettävää ja opetettavaa. Niin siinä käy kun on utelias muita ihmisiä kohtaan ja lopettaa hetkeksi oman napansa kaivamisen ja kiinnostuu siitä, mitä muille kuuluu. Napa on konkreettisesti muuttanut olomuotoaan niin, ettei sinne jää paljoa kaiveltavaa, jos nyt ehkä joku tietää mitä raskaus navalle tekee. Olen muuten säästynyt raskausarvilta käsittääkseni. Vaikka TV-shopin raskausarpienpoistovoideihme melkein myi itse itsensä, kun kaukosäätimessä oli kai patterit vähissä tai miksi lie en heti vaihtanut kanavaa. Pitää olla varuillaan sitten äitiyslomalla sen TV-shopin kanssa. Sitä ei tiedäkään mitä kaikkea sitä tarvitsee, kun antaa muiden kertoa.

Ja palaanpa takaisin tähän elämän rikkauteen. Saako elämänkoulusta lintsata? Olen kokenut asioita, jotka tekevät suvaitsevaisemmaksi ja viisaammaksi ja avoimemmaksi, mutta välillä haluaisin vain katsoa jotain ihan tuhannen turhaa telkkariohjelmaa, Joku huippumalli hukassa ja vielä mieluummin Top Cheffiä, että tehdään ruuasta elämää isompi asia ja yhdistetään siihen koko ihmisen tunneskaala. Välillä tulee sellainen yliannostus elämän suolaa ja sokeria, että sitä henkistä kasvua ei vaan kestä. Kasvukipuja. Ja aivoille ihan liikaa kerralla, ne pitäisi pysäyttää niin kuin sydän pysäytetään defibrillaattorilla. Suositellaan iskua. IRTI POTILAASTA. Aivot nollattu.

Unetkin ovat niin intensiivisiä, että niistä jää tahma aamupäiväksi, melkein pitäisi käydä aamulla suihkussa ja hinkata, että pesisi ne unet pois ja olisi ihan realiteeteissa ja todellisuuteen orientoitunut.

Jospa unet kuitenkin nollaisivat. Tai eivät ne nollaa, kun laittavat vaan vähän niin kuin työpöytää järjestykseen. Ja se on ihan hyvä. Nollaus on vaan sitä, että pyyhitään kaikki romu pöydältä alas kuin elokuvissa toimistoseksiä varten. Kumminkin ne rojut joutuu sitten jossain vaiheessa joku keräämään, ja sitä ennen on joku voinut jo kolhia jalkansa nitojaan. Tarpeeksi unta, vähemmän kiroilua.

Morning person

2008-09-07T12:09:00.003+03:00

Joka aamu Afrikassa gaselli herää. Se tietää, että sen täytyy juosta nopeampaa kuin nopein leijona, tai se tulee tapetuksi. Joka aamu leijona herää. Se tietää, että sen täytyy juosta nopeampaa kuin hitain gaselli, tai se nääntyy nälkään. Ei ole väliä oletko leijona vai gaselli... kun aurinko nousee, sinun on parempi lähteä juoksemaan.

No, ei tällä mahalla. Mutta aurinkoinen aamukävely pilkullisen koiran kanssa kumminkin!

Parasta on saada jotakin hukattua takaisin. Vaikka ei sen abstraktimmassa kuin mp3-soittimen muodossa. Minun on erittäin helppo hukata mitä tahansa koiraa pienempää. No, aviomieshän sen kumminkin löysi. Mp3-soittimen kauneus piilee siinä, että voin kuunnella mitä tahansa sontaa aamukävelyllä häiritsemättä ympäristöä... muulla kuin viime vuosituhannen tanssiliikkeillä. Hammertime!

Kahvi tuoksuu. Voin juoda päivittäisen puolikupilliseni. Onko kenelläkään hyvää jääkahvin ohjetta?

Lontoo-Oulunsalo 1-0. Koitan keksiä jotain insinöörille läpimenevämpää syytä muuttaa, koska ilmeisesti frappuccinon takia ei vielä irtisanota asuntoa.

Rento, reipas, räkäinen

2008-09-03T22:23:00.003+03:00

Nenä vuotaa, silmät vuotaa, aivastuttaa. Ties monenkohan tunnin päiväunet otin tuossa. Onneksi maltoin, en yleensä meinaa saada päivällä unta. Kai unikoiran viereen ottaminen auttoi. Työhuoneen sängyllä saa sessekin pötköttää. Oi se on ihana sesse.

Pikkasenko outoja unia näin. Taas. Mietin siinä kuinka kivistä ihmistä voi elvyttää sähköllä. Viime yönä ajelin siskon kanssa semmoisella lasten pienellä potkumopolla Kempeleeseen, mutta Kempeleessä tajusimme, että eihän semmoinen ole mahdollista, niin sitten emme päässeet takaisin. Suurimmat esteet ovat korviemme välissä. Heti kun sanoo, että eihän se voi onnistua, niin ei se voi enää onnistua.

Mutta olenkos reipas, tänään kävin opponoimassa tutkimussuunnitelmaseminaarissa. Lunssasta huolimatta jaksoin sinnikkäästi esittää eriäviä mielipiteitäni siitä, kannattaako opinnäytetyöllä hakea merkittävää parannusta maailman asioiden tilaan - minun mielestäni opinnäytetyö on 15 op arvoinen osoitus omasta oppimisesta eikä sille pitäisi asettaa liian suuria tavoitteita työelämän kehittämiseksi tahi mullistavien tutkimustulosten saavuttamiseksi suhteessa aika kepoiseen työmäärään. Ilmeisesti osoitin tällä realismia peräänkuuluttavalla kommentillani "meidän opinnäytetyöt on tosi tärkeitä"-idealisteille olevani hirmu kyyninen. En käsitä miksi ammattikorkeakouluista pitäisi tehdä pikkutiedekorkeakouluja. Meiltä pitäisi valmistua ajattelevia, mutta ennen kaikkea päteviä käytännön immeisiä. Eikä omaa tutkimusosaamistaan amk-opiskelijana pitäisi arvioida kovin korkealle muutaman opintopisteen tieteellisten perusopintojen jäljiltä. Jäitä hattuun.

"Meiltä valmistuu työelämässä todella arvostettuja ja laadukkaita opinnäytetöitä", sanoi opettaja, ja teki mieli sanoa, että otapa se säkki pois päästä. Missä todellisuudessa ne elävät ja missä määrin itsepetos on itsekunnioituksen säilyttämiseksi sallittua.

Huomenna vielä luvassa ensiapuharjoituksia, joihin on varattu neljä ja puoli tuntia aikaa. Se on oikein semmoinen Loppuharjoitus, enkä oikein tiedä mitä odottaa siltä. Ilmeisesti perinteisiä lavastettuja rastiharjoituksia, joissa joku on saanut palovamman, joku syönyt pesuainetta, joku katkaissut koipensa, joku menee insuliinishokkiin, sitten pakollinen hoitoelvytysrasti. Onneksi oli elvytyskertaus tosiaan eilen, niin sen pitäisi mennä ihan rutiinilla meikäläiseltä, mutta saa nähdä miten ryhmä röntgenhoitajaopiskelijoita hommat handlaa. Mausteena on joku kotibiletilanne tai festariensiapurasti, jossa joku huumehörhö rupeaa riehumaan. Tilanteisiin lisätään myös aina joku järkyttynyt shokissa oleva härväävä ja häsläävä ulkopuolinen, joka pitää tietenkin huomioida. Pitänee selailla vielä SPR:n ensiapuopas läpi ennen sitä.

Koitan keretä koululle syömään opiskelijahintaista kasvishernekeittoa ennen harjoitusten alkamista. Siinäpä tavoitetta yhdelle päivälle. Meidän koulun parkkipaikalle eikä edes viereisen rauhanyhdistyksen pihalle mahdu parkkiin edes meidän pienenpieni ruttuinen ja ruosteinen. Hirviän ähinän kanssa nitkutin sitä johonkin nurkkaan tänäkin aamuna.

Se on aika hassua, kun itse ei koulussa muista olevansa ilmiselvän näkyvästi raskaana. Muiden katse on kuin peili. Joillakin on sellainen "hei, väistäkää kaikki tuota siunatussa tilassa olevaa naista kohteliaasti"-, joillakin "awww"-katse. En aisti mitään "laiskaperse"-syytöksiä, vaikka tilaan hissin ekasta kolmanteen kerrokseen. Tässä räkätaudissa, tällä mahalla, olisin puolikuollut päästessäni perille portaita pitkin.

Kommentti saapuessani luokkaan on "ai sinäkin tulit sen mahas kanssa" tai "ai tulitte sitten molemmat". Olenraskaanaolenraskaanaolenraskaana, meilletuleevauvameilletuleevauva.

Ja jokapäiväinen "miten on raskaus sujunut?" ja vastaus, että ihan hyvin kiitos. Se on vähän semmoinen terve-mitä-kuuluu-kysymys, johon on kai tarkoitus vastata, että ihan hyvää, eikä ruveta selostamaan että vasen nivunen itseasiassa on kipeä aika usein ja vasemmasta jalasta lähtee tunto jos olen väärällä kyljellä ja olipa jännä kun oli tommonen oireeton virtsatieinfektio, että se vissiin aiheutti supistelua, mutta en osannut yhdistää sitä siihen, kun ei ollut muita oireita, mutta onneksi neuvolassa otetaan aina pissanäyte joka kerta ja nyt kun olen syönyt antibioottia niin on kyllä mennyt maha huonoksi, pitäisi saada melkein resepti maitohappobakteereita varten, että sosku maksaisi ne, kun kaikki reseptit kuuluu korvattaviksi toimeentulotukeen.

Ja "potkiiko paljon?" ja siihen, että joo, potkii se. Ja ei, me emme tiedä onko se tyttö vai poika.

Kohta neloskauden Prison Breakia iltasaduksi. Voin katella niitä miehiä siinä ja leikkiä kaukaisella ajatuksella, että olen vielä nainen, enkä vain raskaana oleva emakko, neitsytmariaäiti, jonka elämä pyörii vain ja ainoastaan kohdun ympärillä.

Mutta on tämä ihanaa. Tuntuu siltä kuin minulla olisi tuon Pikkupikku-Pietilän kanssa kahdenkeskinen salakerho, johon isi pääsee mukaan joskus sillä lailla, että pitää kättä muljuavan masun päällä. Voi kun osaisin jotenkin antaa paremman Kunniajäsenyyden tähän meidän kerhoon, mutta ei se oikein onnistu. Välillä tulee vain semmoinen typerä hymy naamalle kesken minkä vain, kun rääpiö venkoaa kohdussa. Se on melkein kuin salaisuus, jonka kaikki tietävät, mutta vain minä tunnen.

Yleisöluentosarja

2008-09-02T09:51:00.000+03:00

IHMISEN HYVINVOINTI
luentosarja, syksy 2008
Oulu-opistolla (Pohjankartano) Suvantokatu 1
torstaisin klo 18.00 - 19.30

To 18.9. NAISEN HYVINVOINTI
Mervi Heikkinen, KM, Oulun yliopisto naistutkimus
Leena Kultalahti, KM, työnohjaaja (Kultakehä)

To 25.9. MIEHEN HYVINVOINTI
Mikko Naarala, yl, psykiatri, perheterapeutti

To 2.10. NUOREN HYVINVOINTI- aggression portaat
Mika Lehtinen, psyk.sh, psykoterapeutti (Väestöliitto)

Alustusten jälkeen on mahdollisuus keskustella aiheesta.
Luentosarja on kaikille avoin ja maksuton.
Järjestäjänä OULUN KRIISIKESKUS / Oulun seudun Mielenterveysseura ry ja
OULU-OPISTO.

TERVETULOA!

Back-to-school-kick-start

2008-09-01T23:20:00.008+03:00

Jos menee kiusaamaan opettajia ja kysyy, että milloin rästiin jääneen elvytyskertauksen voisi mahdollisesti suorittaa, niin kannattaa varautua siihen, että vastaus on "huomenna klo 8.15".

Tietenkin siihen liittyi hassunhauska ennakkotehtävä, jonka kuvitin ylläolevilla aiheeseen etäisesti liittyvillä maisemapiirustuksilla. Koko ilta meni tehtävää väkertäessä, huh. Tässäpä pistokoe kaikille elvytyksen hallitseville reippaille kansalaisille:

Millainen työnjako elvytyksessä on kun paikalla on kolme sairaanhoitajaa?
Milloin ja miten hälytätte lisäavun osastolla ja osastolta eteenpäin?
Miksi painellaan 30 kertaa aluksi?
Millaiset systoliset verenpaineet saadaan aikaan oikealla painelemisella?
Paljonko happea on a) uloshengityksessä, b) huoneilmassa c) paljonko virtausmittariin laitetaan l/min elvytyksen aikana?
Milloin ja miten nieluputki laitetaan?
Miten sairaanhoitaja valmistelee intubaatiota?
Miksi käypähoito-ohjeessa suositellaan 2 min peruselvytystä ennen defibrillointia, jos potilas löydetään? (ei ole nähty tajuttomaksi menoa)
Miksi sähköä käytetään elvytyksessä?
Mihin kiinnitetään defibrillointilätkät? Miksi tietyt paikat?
Miten defibrilloija huolehtii tiimin muiden jäsenten työturvallisuudesta?
Mitä rytmejä defibrilloidaan puoliautomaattisella defibrilaattorilla?
Nimeä ja piirrä rytmit! Lisää rytmien kohdalle lyhyesti KÄYPÄ HOITO-OHJE.
Mikä on ASY? Piirrä se ja kerro lyhyesti KÄYPÄ HOITO-OHJE.
Miksi adrenaliinia annetaan elvytyksessä? Miten sitä annetaan?
Luettele muut elvytyksessä käytettävät lääkkeet ja mainitse lyhyesti niiden käyttötarkoitus.

Jos on tekemisen puutetta, niin ei muuta ku.

Härän tähtiin kirjoitettu syyskuu

2008-09-01T10:30:00.001+03:00

Taurus (April 20- May 20)

Your September Horoscope by Susan Miller

Taurus Horoscope for September 2008

By Susan Miller

This may be a baffling month, with all sorts of shocks, surprises, and mixed messages, so you'll need to take time to sort out all you hear. Things may not be quite as they seem, and should you feel a little overwhelmed at times, step back and take time to think.

September will be neatly sliced in two, with love and friendship to be your focus during the first half, and your work and your health and fitness the focus in the second half. In a way, it may seem like two months rolled into one.

Let's start at the top of the month. The new moon that arrived late last month on August 30, in your house of true love, will still be strong in the first week of September and will turn your thoughts to a person you've been dating. If you've not dated lately, then you'll be motivated to change the ways you've tried to meet people. If you are single and hope to meet someone new, you will have the edge at that new moon, doubly so if your birthday falls within five days of April 27.

This new moon appeared very close to Saturn, so that suggests you are about to make a serious, long-term decision about your love life. If you have been dating, then it will be about the person you've been dating. If you are single and not dating, then Saturn will make you discriminating, yet practical and realistic, about whom you start to date. If you sense the person isn't really serious about a long-term alliance, you may leave. If you are attached, Saturn's stabilizing vibrations may urge you to make a decision about planning for a baby.

On September 3, Saturn will conjoin the Sun, a rather sobering influence. This is not an easy aspect, for icy Saturn will move over the Sun's fire in your house of true love and children. If you are dating, you will know instantly if you've been realistic about your current relationship, for that's Saturn's job - to make you practical. If you've been living a fantasy (and it's easy to do that in love - which of us has not at times?) then it will seem as though someone turned on the fluorescent lights in your life - the glare may be hard to take.

The Sun also rules your home in the solar Taurus chart, so you may have to make a decision about where to live or about whether you can afford to buy a house or renovate, or concerning other domestic, family, or home-related questions.

If you are single and dating and had planned to move in with your lover, you may have second thoughts about doing so on September 3. Saturn wants you to have contingency plans, so it may not be wise to give up your present apartment, even for economic reasons. Keep your place empty or rent it to a friend (if allowed). Or, don't move at all. You can still be together a great deal without moving in.

The fifth house, where Saturn will meet the Sun on September 3, also rules creativity. You may find that someone in authority has harsh words to say about one of your artistic projects. That's always tough to hear. If you don't agree with the criticism, let the words roll off you and remain true to your own instincts. If, being honest with yourself, you feel you might benefit from all or part of what is said to you, take it and use it to your benefit. Don't become crushed by it - in a few days you probably won't even remember this episode.

There is one other possible manifestation of Saturn's influence on September 3. The fifth house rules pregnancy, so if you have had problems with conception or pregnancy, be sure to get plenty of rest. Listen to all your doctor's advice too, as it would not be the time to deviate - follow all the advice to the letter.

If you have children, one may be a source of concern on this date. If so, be generous to your child - you don't want to come down too hard and appear like "Saturn, the villain" to that child (very possible). Remember, everyone will feel this aspect, even your child! Give your time, attention, and love to that child near September 3.

The very next day, September 4, Jupiter and the Sun will be at lovely angles. Jupiter will be in your travel sector, and the Sun in your creative sector. You may get a call from an overseas client about an opportunity to export your talents abroad. Or, you may travel far on this day. If the latter is the case, you'll do very well, and your cup of good fortune will runneth over! Also, if you've applied to a college for admittance, or if you need to take a test, you should be pleased with the results. Publishing, broadcasting, and other media-related talks or opportunities all will go well.

Difficult aspects will hit at mid-month and I am sorry to have to say this. This time, on September 12, you may hear a shocking surprise about a lover or child when Uranus will oppose the Sun. On the heels of this, at the full moon on September 15, Uranus will conjunct the full moon, directing your attention to a friend. These two aspects, falling so close, will overlap and could be quite jarring. When it comes to Uranus, you can never accurately predict the outcome.

A friend may be in crisis and need your urgent help, or you may find that the board members of a club you belong to (or hope to join) will act erratically or strangely for some reason. It is also possible that in an extreme manifestation of this trend, a friend will betray you. Let's hope this aspect won't apply to you.

The moon in any chart also rules home, family, and the overall domestic condition, so a situation may arise there and will be part of the discussion, too. Again something seems to happen suddenly, without warning. It's also possible that if you are in the process of renovation or repairs, you may feel like your place is temporarily in shambles - in that case, the operative word to remember is "temporarily." If you are doing renovations, make sure you stay on top of what your contractor is doing and spending.

Admittedly, these aspects can be very nerve wracking aspects, and coming at a full moon makes it doubly so. Pluto will be in harsh aspect to that full moon, so there seems to be an element of unfairness or excessive force to whomever you are tangling with at the time. This full moon in the emotional sign of Pisces seems to heighten feelings.

Still, with Uranus you never know - you could have very surprisingly good news. Uranus is completely unpredictable. Of course, you need not plan for good news - getting it is like getting a box of candy. Adverse news requires a few contingency plans or having a flexible schedule to be able to turn on a dime if necessary.

After you get beyond the full moon, things will go easier. The good part about a full moon is that it delivers news quickly and will require an equally fast response. Then the full moon wanes, and the event will be over. Full moons don't linger.

Those Taurus who were born May 13 or within five days of this date will actually come out in good shape from this full moon, despite how overwrought you may feel during the time.

Mercury will go retrograde from September 24 to October 15, but you will feel at least ten days earlier the slowdown that Mercury will bring. Keep in mind that Mercury is at his worst behavior on the front and end dates of the retrograde, so you won't want to time your actions to fall too close to these dates.

Avoid buying any expensive items during this phase, and certainly not electronics - wait until October 18 and beyond to do so. It also is not the time to sign contracts, to give your word in agreement, or to start anything new and vital during these periods.

As you get into the second half of September, your office, store, or studio - your workplace - will be very busy, for Mars will circulate in your sixth house of new assignments all month. If you were hoping to take a vacation, it seems not to be possible, for your boss will need all hands on deck.

Mercury will retrograde in this same work assignment house, so you may find you have to go over completed work and fix flaws. Alternatively, you may find that a project is suddenly postponed or cancelled or changes direction in some significant way.

You can expect even more assignments to arrive once the new moon arrives September 29. If you are self-employed, this has to be good news - more ways to earn money are on the way! This new moon will be in compatible Virgo, so it looks like you'll enjoy your new projects and they may take you places!

Co-workers will be very cheery and helpful during the first three weeks, bless them, so at work you should feel none of the tension that you might be feeling in your personal life. If you like, you can ask a pal in the next cubicle for a favor on September 11 and expect a positive, caring response. On that day, your ruler, Venus, will contact Mars - that's lovely. In fact, you may even discover a flirtation with a co-worker, and it may even last!

I would like you to dive into your assignments, but not to accept a new job this month. Unless you have Capricorn rising, the new position you might accept now would not bring you up the ladder but rather allow you a lateral move. Wait until the end of January and for aspects in February, when your career aspects REALLY glitter. It will be an amazing time to be rewarded for all that you've done.

Whenever you work really hard, it is good to have a way to offset stress, and there's no better way than to let off steam by exercising in sports or at the gym. The universe seems to understand this and will send you this lovely new moon, August 30, representing your best moment of the year to find a satisfying new moon to make you feel like a million dollars again.

As I wrap up your forecast, let me say this. As you probably gathered, your experience in love will depend on how things have been going up to this month. Romance will be a wildcard in September for you, for the new and full moons seem to be on a mission to find chinks in the armor. If none are there to find, you will sail through this month fairly easily, and may even be surprised to know you'll be getting engaged.

Venus will enter your relationship sector on September 23, so if you do have to talk over a delicate topic with your sweetheart, you will be able to do so in a relaxed atmosphere. Be confident that from that point on you'll get the response you are hoping to get. Indeed, your love life will improve noticeably at month's end, so keep that thought in the forefront of your mind.

Summary

Alas, the course of true love - or friendship - doesn't always run smoothly. As the month opens, it's time to make a few important decisions about a lover, a child, or a friend.

Alternatively, you may get a critique of a creative project dear to you that will be authoritative, honest, but even as things may be hard to hear, possibly helpful overall.

All this will occur because on September 3, Saturn will conjoin the Sun. This often represents a difficult, heavy aspect, although some readers report that this annual aspect actually is quite positive. On this day you may discover that someone challenges your thinking on a personal issue and makes you feel less than confident about the direction you've chosen to take. If so, give yourself a few extra days to mull things over before finalizing anything.

Most Taurus will feel the aspects of the month in terms of love and romance, and if that proves true for you, you will have to decide whether to stay and commit, or to walk out and not look back. If you have had hopes that one certain relationship would improve, information that surfaces now will give you the answer one way or the other. You will be urged to be clear-eyed and practical. If you've been living a dream, but one that doesn't correspond with reality, you may feel disillusioned when evidence points otherwise.

If you are in love, then on September 3 you may decide to wed - this would be a nice way to use these aspects. Saturn will urge you to solidify your union.

On September 4, Jupiter will receive a golden beam from the Sun, and travel, or news from people you know who are based at a distance, will warm your heart. This will be a joyous day, and if you can get out of town, do. If you work with people abroad, you'll get exciting news that a new project will now be green-lighted to move forward. If you have already recently completed an important international assignment, news that your client is enthusiastic about your work should now please you.

News involving a college, a test, or special academic interview should go well. Alternatively, news about a publishing or broadcasting opportunity should be exciting on or near September 4, too.

Do you work in a creative profession? If so, you will find the early days of September to be the right time to hunker down and give all your concentration to your project. If you have suffered delays lately due to the indecision of executives or clients, nearing September 8 the gates should begin to swing open for you.

The personal rockiness you may have felt as the month started, near September 3, will again strike at the full moon, September 12 and 15. Uranus will oppose the Sun and three days later will conjoin the full moon in Pisces on September 15, a jarring aspect. This time, a friend appears to be creating your angst.

Something your friend or lover says at mid-month, possibly quite casually, may cause a fracture that leaves a lasting scar. This incident may also affect your home life, perhaps when a lover or roommate moves out suddenly or causes other domestic concerns. It's also possible you'll be doing the moving out, or if hoping to sell a house, will find that a buyer has to back out, leaving you very disappointed.

If you are happy with your significant other, you may hear that you both will need to live separately due to a new work or study schedule for one of you. Apparently, the situation can't be helped. If this is the case for you, by October next year things will improve and you'll likely be together again, so if this relationship is important to you, be patient over the coming months. The outcome should be positive.

If you're a parent, an alternative way this may manifest is that one of your children may need attention or special help. You may be making plans to have your child enter a new school this semester, or you may look into tutors to give your child get a head start, as a few examples. Think things over carefully, for whatever decision you choose will be in place a long time due to Saturn's position. There is also a chance you'll need to discuss a surprise pregnancy. (If you are not ready, be extra careful in early September.)

Your romance sector may receive spill-off energy too, so near the full moon, although your friendship and group sector seems more "lit up," you should also keep an eye on a romantic partner as well near the full moon, September 15. While some surprises in life are, of course, welcome and upbeat, this time a welcome surprise seems less likely, but (and I underscore this) it's always possible. I am not thrilled about Pluto's position.

In your career, you have been experiencing many changes lately, and last month you likely saw more evidence that the ground is shifting, but there's a good chance that changes will bring you into a better situation. Still, it's busy at work, so you won't have time to gossip with co-workers and colleagues about how upcoming shifts will affect you. As long as Mars is tearing through your sixth house, as it will now through October 3, you will need to work hard and fast to keep up.

Work hard to get your projects done as early in the month as possible. Once you get into the period of Mercury retrograde - September 24 to October 15 - you will have to cope with many delays. You will notice a slowdown as early as September 14 or so, so you'll only have half a month to get things done. Projects will likely require more time and money than you suppose, so if you can get a bit ahead of yourself, you'll later be glad you did.

Additional assignments will show up on your desk after the new moon September 29. If it's a project that had been awaiting approval for a long time, then Mercury in retrograde will favor your involvement in it and you'll do exceptionally well. If a brand new project shows up, make no assumptions about how to proceed, for if you do and are unsure, you may lose time going down the wrong lane. Asking a lot of questions about what's required will pay off.

With "planets gone wild" in September, you would benefit enormously from returning to a committed fitness plan. The universe is about to unveil the perfect new moon for you to begin on September 29. Sign up for a personal trainer or choose group fitness classes you enjoy. Begin them on September 29, or in the week that follows. Taurus is always more motivated by having a great appearance, so pick up flattering workout gear in your favorite shop and get started!

Dates to remember:

Best days if you are in a happy relationship or hope to find someone new: September 4, 8-10, 17-18, 23, and 26-27.

Ask a co-worker for a favor, expect a good response: September 11

Decide about a dating relationship or a child / pregnancy: First half of September.

A difficult surprise may occur in regard to love: September 12.

A friend may not be the friend you supposed on the full moon September 15.

Mercury will retrograde: September 24 to October 15

Start a fitness program and relax: September 29

Your office will be busy: All month, but more so after September 29 when an old project is green-lighted.

Se lihoo, se kasvaa ja vahvistuu, ja sitten kun koittaa marraskuu...

2008-08-31T23:29:00.005+03:00

Uusi viikko alkaa puolen tunnin kuluttua. Minulla on sellaiset fiilikset, että se on erittäin merkityksellinen viikko luonteeltaan.

Tulevanviikon horoskooppi härälle, brought to you from Astral Reflections:

Romance, pleasure, creative surges, speculative luck and charming children fill your days (or at least your thoughts). Lots of work faces you - so romance (et al) has to squeeze into the corners. (You might romance a co-worker, which solves the time problem, but brings other choices, long-term.) Don't neglect chores, especially Monday to Wednesday. Your career sails under good auspices for 12 months - you could be promoted (or advance to a better job) partly as a result of present efforts. Exciting meetings occur Wednesday to Friday! Mysteries Saturday.

Uulalaa.

Ilmaista juustoa saa vain hiirenloukuista.

Rakkaat pimenevät illat

2008-08-30T23:40:00.006+03:00

Miehen lähtiessä saunomaan kaverin luokse tiedän tilaisuuteni tulleen: nyt kynsilakkaa ja vähän äkkiä! Olen harvoin iltoja yksin kotona, enkä nytkään, onhan täällä Jasmine, uskollinen seuraneito. Täällä on ihan hirmu kotoisaa. Kuuntelen radiota mieluummin rupsakasta pikkuradiosta kuin netin kautta - siksi, että se on kotoisampaa.

Kanava 23 näyttää MTV Avan "parhaita paloja", tosin sietämättömän vähän sietämättömän harvoin. Tänään surffailin vahingossa kanavalle kun tuli The Apprentice UK:n toisen kauden avausjakso - eikä Suomi ole taaskaan jäljessä kuin muutaman tuotantokauden, vitoskauden kilpailijat on valittu heinäkuussa. Huokailutti ihan katsella punaisia kaksikerroksisia busseja ja niin tutunoloisia maisemia. "Tuon minäkin näin London Eyestä!"

En olekaan niin yksiselitteisesti kevään lapsi, mitä olen kuvitellut. Pimenevät syysillat vetoavat siihen tyttöön, joka on tykännyt ramploa pitkin katuja hiki selkää pitkin valuen. Voi että nyt olisi mahtava ilta juoksulenkille! Nämä illat tuovat mieleen aikaisemmat syksyt.

2006, elämäni sekopäisin vuosi ja oikeastaan aika ihana. En voi olla hymyilemättä, kun luen kaksi vuotta sitten kirjoitettua. Onko siitä jo kaksi vuotta?! Minä kyllä ihan oikeasti toivoin, että se olisi mennyt kaikki vähän toisin, mutta nyt tässä vaiheessa sitä sitten kumminkin tajuaa, että ei se olisi voinut mennä. Tai olisi voinut, mutta ei mennyt, ja se jotenkin käy järkeen. Ei sen pitäisi silti mennä siihen pisteeseen, että ollaan niin kuin ei olisi koskaan tunnettukaan, kaurispoika. You did't ever hurt me that bad... did I ever hurt you that bad?

2007, vuosi sitten. Yhdenlaista etsimistä. Olen löytänyt vastauksia paljon kahden vuoden aikana. Mutta sitäkin enemmän olen oppinut mihin kannattaa etsiä vastausta ja mihin ei. Ei kaikkia haudattuja luita kannata kaivaa ylös takapihasta. Olen väsynyt aukomaan minun ja isäni välisiä selvittämättömiä asioita. Lontoon reissu opetti, että asiat ovat niin kuin ovat ja minun ei kannata käyttää energiaani niiden selvittämiseen. Mitä turhaan odottaa anteeksipyyntöjä tai vastaantulemisia, kun niitä ei ole eikä tule.

En jaksa olla vihainen isälleni hänen lyhyen loppuelämänsä ajan. Jumalauta, papan kuoleminen syöpään ei opettanut kenellekään tupakoivalle ääliölle sitten yhtään mitään? Sehän on ihan sattumaa. Ei tupakka tapa. Eikä ylipaino tai stressi. Se on kaikki vain sattumasta ja Jumalan tahdosta kiinni, milloin täältä lähdetään. Ei sitä pysty vanhempiensa hautajaisissa kumminkaan tuhahtamaan "I told you so". Ihmisellä on oikeus päättää elämästään ja ihmisellä on oikeus tappaa itsensä, nopeasti tai hitaasti. Ei se ole kivasti tehty läheisille, jotka jäävät suremaan, mutta silti.

En minä haluaisi antaa lastani tupakansavua kitusistaan hönkivän mummin tai papan syliin (tupakoitsijat ilmeisesti kuvittelevat, että haisevat pahalle vain välittömästi tupakoinnin jälkeen), mutta minkäs teet. Ihminen on siinä mielessä ihmeellinen, että hän pystyy mihin vain tahtoo. Paitsi lopettamaan tupakoinnin.

Nyt, syksyllä 2008...

Voisin olla tyytyväisempi tähän elämääni kuin olen. Viimeisten 24 opintopisteen rynkyttäminen opintorekisteriin tuntuu olevan kuusessa. Taakse katsoessa kuljettu matka, 188 pistettä, tuntuu ihan jumalattoman pitkältä.

Kahden kuukauden päästä ollaan hyvin lähellä meidän esikoisen syntymää. Odotan ihan selittämättömällä innolla synnytystä. Sektioon päätyminen syystä tai toisesta veisi mahdollisuuden tietää, miltä synnyttäminen tuntuu. Vaikka toivottavasti mahdollisuuksia tulee vielä monia. Minä haluan tehdä sen, ihan totta, ei pelota yhtään. Haluan todistaa, että tämä kroppa osaa sen, tämä kroppa pystyy siihen, tämä kroppa kestää sen.

Huomenna toivon olevani jo sen verran vähemmän räkäinen, että voin lähteä käymään kävelyllä. Kun ilta pimenee, niin kuin nyt. Tuolla ulkona kävellessä on sitten hyvä miettiä näitä syksyjä, menneitä ja tulevia.

Minun ja mieheni eräs merkittävä ero on se, että minä tykkään katsoa masentavia draamaelokuvia, kuten Sub Leffalta eilen tullut One True Thing. Ehkä sellaiset ovatkin vähän "naisten elokuvia". Minusta on kivaa, kun elokuva onnistuu painelemaan namiskoita niin, että rupean ajattelemaan elämän suuria asioita ja herkimmilläni valutan pari kyyneltä sohvatyynyyn. Sellaisen elokuvan päälle on katsottava jotain totaalista hömppää, että pystyy unohtamaan elämän traagisuuden. Hömppää, kuten vaikka tällaista... Pikkaisenko jää päähän soimaan.

Syysflunssa

2008-08-28T10:51:00.003+03:00

Kun on motivoinut hurjan luontonsa puskemaan läpi harmaan kiven, ja yhtäkkiä flunssa-aalto tulee ja pelmauttaa nurin, täytyy jarruttaa kirskuen niin kuin joku makaisi sidottuna kiskoilla. Se syö naista, vaikka olihan tämä odotettavissa. Kolmen viikon harjoittelustressi on ollut kuin korkki paineisen samppanjapullon suulla.

Olen välttänyt ottamasta parasetamoolia mihinkään mitättömiin kipuihin raskauden aikana, mutta nyt se on kolme kertaa päivässä gramma ilman erillistä määräystä, sillä en jaksa kärsiä enempää kuin on pakko.

Hankalinta on rauhoittaa olemus löhöämään. Tämä tauti ei näin toisena päivänään ole vielä vienyt voimia täysin. Sitä saattaa kuvitella, että ei se nyt jos vähän tässä siivoilen, ja sitten ei tule paranemisesta mitään.

Rupean aamupalalle ja testaamaan, kuinka sairaspäiväläisen ratoksi valittu The Riches-sarjan ensimmäinen tuotantokausi uppoaa. Sarja alkaa Suomessa ke 10.9. MTV3:lla nimellä Petolliset.

Pahoin pelkään, että eilen syömäni kolme yksikyntistä valkosipulia olivat viimeiset. Älkää tulko meille, meillä ollaan karanteenissa ja haistaan pahalle.

Onneksi olen naimisissa aivan ihanan miehen kanssa. Tämä sairastaminen olisi paljon kettumaisempaa ilman. Se on kiva kun on mukavaa, mutta silloin kun ei ole mukavaa, niin sen toisen arvon huomaa. Olen kiitollinen.

Makeaa aamua

2008-08-27T08:34:00.004+03:00

Kulta lähti kouluun aikaisin aamulla ja minä heräsin, niin kuin olin päättänyt, että saan ennen lounasaikaa siivottua keittiön ja vähän muutakin. Lääkäri kyllä eilen sanoi, että kaikki raskaammat kotityöt pitäisi olla jo miehen hommia. Kuten imurointi. Siis mitä, mistä asti imurointi on ollut raskasta? Siinähän vaan hiissataan pitkin lattioita!

En yleensä juo kahvia, mutta piti nyt keittää, kun oli semmoinen fiilis, että keitämmä nyt Jassin kanssa aamukaffet. Jospa se vähän piristäisi hieman tukkoista oloa, joka ennustaa flunssaa kuin mustat pilvet sadetta. "Sitä on liikkeellä", voi sanoa ja olla aina oikeassa.

Olisi varmaan pitänyt herätä vielä aikaisemmin, kuten viideltä, että olisi saanut napattua raikkaan aamuhetken, nyt pihalla on harmaata ja koleannäköistä. Oven edessä roikkuva amppeli todellakin lähinnä roikkuu, se pitäisi vaihtaa lyhtyyn. Kesä on mennyttä.

Palautin tuossa päivänä eräänä limukkapulloja (väitän kaikkien raskauskilojeni - tähtään 15 kg raskauden loppuun mennessä- kertyneen sokerilimuista, koska olen hyllyttänyt aspartaamin raskauden ajaksi) ja ostin rahoilla Pirkka Reilun kaupan ruusuja. Voiko päivä alkaa paremmin kuin ruusuja nuuhkimalla? Jos minusta olisi kiinni, niin meillä olisi aina kimppu ruusuja keittiön pöydällä. Hyvä syy motivoitua opiskeluun ja hankkia töitä.

Kuvassa taustalla kuivumassa ties monettakohan päivää äitiyspakkauksen vauvanvaatteet.

Opiskelumotivaationi on vastoin odotuksiani huipussaan. Työharjoittelu saavutti eilen kitkerän loppunsa, mistä olen hyvin onnellinen. Se oli viimeinen työharjoittelu sairaanhoitajan tutkintoon. Olen toiveikas opinnäytetyön valmistumisen suhteen, vaikka tällä hetkellä joudun palauttamaan kirjastoihin kirjoja, joita en ole ehtinyt harjoittelun aikana edes avata.

Ja yliopiston kirjastoon taisin ottaa jo lainauskiellon. Siitä selviää toki rahalla, paitsi että rahaa ei ole. Puheaikaa piti ladata jo Visalta. On tämä kyllä välillä lähestulkoon tragikoomista. Ja soskuun pitää mennä parin viikon päästä kertomaan "kuinka aion opintoni rahoittaa". Ensimmäinen äitiysrahaerä maksetaan 7.11. Luojan kiitos, väliaikaista kaikki on vaan. Näistä hiostavista opiskeluvuosista kerrotaan omille rahaa ruinuaville lapsille, jotka pääsevät tietenkin taas vanhempiensa mielestä edellistä sukupolvea helpommalla.

Opiskelu vaatii vastapainokseen jotain dekadenttia. Olen pikkuisen tuhmasti koukuttunut ilmaiseen selainpeliin nimeltä Travian. Sitä ei voi pelata yökausia, joten olen vielä luottavainen, ettei tilanne kehity katastrofiksi.

Vien nyt roskat, jos ulkona olisi vaikka edes vähän raikasta aamuhetkeä jäljellä. Ei, roskapussi on ihan kevyt, se on ihan raskaana olevan naisen hommia. Miten sitä on entisvanhaan selvitty, jos raskaana olevat naiset vain lepäilevät silkkityynyillä kuin persialaiskissat mouruten herkkuja, joita isännät sitten kantavat selkä vääränä?

Voi kuinka minä ja surkastuneet lihakseni kaipaavatkaan kunnon treenillä ansaittua hikeä, jota ei saunomalla saa. Herää kysymys, onko raskauden jälkeistä elämää?

Kapteeni katsoi horisonttihin

2008-08-25T10:17:00.003+03:00

You must have long term goals to keep you from being frustrated by short term failures.
Charles C. Noble

If you're bored with life -- you don't get up every morning with a burning desire to do things -- you don't have enough goals.
Lou Holtz

Progress has little to do with speed, but much to do with direction.
Author Unknown

When you determine what you want, you have made the most important decision in your life. You have to know what you want in order to attain it.
Douglas Lurtan

The reason most people never reach their goals is that they don't define them, or ever seriously consider them as believable or achievable. Winners can tell you where they are going, what they plan to do along the way, and who will be sharing the adventure with them.
Denis Watley

When we are motivated by goals that have deep meaning, by dreams that need completion, by pure love that needs expressing, then we truly live life.
Greg Anderson

We would accomplish many more things if we did not think of them as impossible.
C. Malesherbes

To accomplish great things, we must not only act, but also dream, not only plan, but also believe.
Anatole France

Don't limit yourself. Many people limit themselves to what they think they can do. You can go as far as you mind lets you. What you believe, you can achieve.
Mary Kay Ash

You can’t build a reputation on what you're going to do.
Henry Ford

You have a very powerful mind that can make anything happen as long as you keep yourself centered.
Dr. Wayne W. Dyer

Don't give me excuses, give me results!
Skipper the Penguin

Aikamuodot preesensistä perfektiin sulavasti vapaassa assosiaatiossa

2008-08-24T19:40:00.009+03:00

Illan musiikkivalinta on Nordmanin levy Ingenmansland. Sain tämän levyn lahjaksi 16-vuotiaana minua 21 vuotta vanhemmalta helsinkiläismieheltä, kun ensimmäisen kerran tapasin hänet. Tapasimme Rotuaarin pallolla ja kävimme kahvilla Cafe Saarassa. Kävin joskus viikonloppuisin hänen luonaan Helsingissä. Vanhempani luulivat, että kyseinen Marko oli 17-vuotias. Kaiken muun kerroin, hänen kahta keeshondiaan Ottoa ja Rolloa myöten. Vanhempani saivat tietää, kun minä tyhmä menin kirjoittamaan päiväkirjaan -johon harvoin kirjoitin mitään- jotain hänestä, ja siihen loppui reissaaminen (no kävin minä siellä vielä kerran senkin jälkeen).

Ei, en käyttänyt huumeita enkä myynyt itseäni, kuten vanhempani epäilivät. Ei, emme harrastaneet seksiä. SEHÄN OLISI OLLUT IHAN HIIVATUN IRSTASTA JA ILJETTÄVÄÄ. Minkälaisena tyttönä te minua oikein pidätte? Olette mitä tahansa kuulleet tai luulleet, niin olen ollut hyvin tarkka siitä, kuka minua lääppii. Olen ollut kiinnostunut vain miehistä, jotka eivät ole olleet minusta kiinnostuneita - koska se on älyllisesti haastavaa. On tuntunut, että minusta samantien jonkin hataran ensivaikutelman perusteella kiinnostunut mies pitää minua helppona ja tyhmänä. Kumpaakaan näistäkään en ole. No, olen kyllä jälkeenpäin ihmetellyt miten en ole tullut raiskatuksi ikähaarukassa 14-18 ottaen huomioon minkälaisiin tilanteisiin olen hankkiutunut. Ilmeisesti käyttämäni sana EI toimii yhtä hyvin dobermanniin kuin ihmisurokseen.

Se musiikkivalinnasta, ja päivän aiheisiin. Tai viikon.

Opettajalle lähettämäni graduanalyysitehtävä tuli bumerangina takaisin sydänveriä kiehuttavan täydennyspyynnön kera. Työharjoittelua on jäljellä seitsemän tuntia tiistaina. Vastoinkäymisistä kypsyneenä odotan, että jotain hiekkaa hampaissa ehtii olla vielä ennen kuin saan harjoittelun hyväksytysti suoritettua. En halua olla pessimisti, mutta vain se mikä on varmaa, on aivan varmaa. Olisi typerää nyt kuvitella, että loput opiskeluni sujuisivat jotenkin ongelmattomasti. Sehän ei menisi lainkaan draaman sääntöjen mukaan. Tässä on tulossa vielä jokin katharttinen lopputaistelu.

Perjantaista alkoi neljän päivän vapaa. Perjantaiaamuna menin sokerirasitustestiin. Ilahduttavasti sain seurakseni visiitille tulleen Tampereella asuvan yläasteaikaisen parhaan kaverini. Hän juotti minut muuten ensimmäiseen humalaani keskellä viikkoa kotona hauduttamillaan kiljuilla. Joskus yläasteaikana se oli. Hänen äitinsä ihmetteli vierestä, kun oksensin heidän vessassaan. Porukat olivat huolesta hulluina ja kyselivät mitä olin ottanut ja kuinka paljon. Huvitti niin paljon se, ettei jaksanut edes hävetä. Minä en ole ikinä tehnyt kiljua, tai kotiviiniä. Se on vaan niin hemmetin junttia.

Takaisin sokerirasitukseen. Raskausdiabetes = gestaatiodiabetes = (GDM) on raskauden aikana todettu sokeriaineenvaihdunnan häiriö riippumatta syystä. Diagnoosi perustuu kahden tunnin sokerirasitukseen, yksikin poikkeava arvo riittää. Juotavaksi annettu 0,33 l sokerilitku maistui cokikselle ja oli itseasiassa hyvää varsinkin paastottuani ohjeenmukaisesti itselleni kunnon nälän. Verinäytteet otettiin sormenpäästä, vaikka yleenä pitäisi kai ottaa laskimoverestä. Terveysportista löytämäni viitearvot ovat laskimoplasmasta, 0 t ≥ 5,3 mmol/l, 1 t ≥ 10,0 mmol/l, 2 t ≥ 8,6 mmol/l. Omat arvoni (siis kapillaariverestä) olivat muistaakseni 5,2, 10,2 ja 6,8. Labratätit sanoivat, että nuo arvot ovat ihan ok, mutta saanpahan varmuuden lääkärineuvolassa tiistaina. Mukavaa saada siellä myös varmuus, onko vai eikö kohdun reipas supistustreenaus ole ruvennut pehmittämään liiaksi paikkoja.

Piti käydä myös päätä siistimässä ennen lauantaisia Tillitien pariskunnan häitä. On se riistoa, 26 € tukanleikkuu, ei mitään opiskelija-alennuksia. Onneksi äiti sponsoroi, muuten olisin saanut mennä häihin säkki päässä. Ja olivatpa mukavat häät. Siinä häämarssin alkaessa soida kävi mielessä, olisiko sitä pitänyt sittenkin itsekin järjestää kirkkohäät, mutta kun pappi rupesi hoilaamaan isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, muistin minkä takia en halunnut vannoa tahtomistani minkään krusifiksin alla. Vahvempi "olis pitänyt"-ajatus tuli mieleen sellofaanipaketeista notkuvaa lahjapöytää ihmetellessä. Morsian oli hurjan kaunis ja häät perinteiset ja viihtyisät. Lisäviihdettä tarjosi itse seremonian aikana pikkuautolla penkkiin hihkuen kilkutellut pariskunnan yksivuotias poika ja iltasella liikuttavan päihtynyt kaaso.

Meidät vihittiin tasan vuosi sitten maistraatissa. Seuraavana päivänä tupareissa kerroimme lähisukulaisille ja ystäville, joista suurimmalle osalle asia tuli yllätyksenä. Täti, joka ei ollut tupareissa paikalla, sanoi kuultuaan, että jotain sellaista minulta saattoi odottaakin.

Sanovat tehokkaiksi, kun 1-vuotishääpäivänä on rouvalla jo maha näinkin komiasti pystyssä. Ei tässä jouda turhia jaappailemaan. Ensimmäisen kerran tapasimme toissavuoden toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Seuraavana päivänä tapaamisestamme olimme pariskuntana eilen vihittyjen luona kylässä, että ei siinäkään kauaa aikailtu ennen ystäville esittelemistä. Vihdoinkin joku, jonka kanssa tapahtuu jotain, hyvässä ja pahassa. Eipä ole tylsää. Ja kuten alussa mainitsemani Marko kerran sanoi, minun kanssani pärjää kun muistaa välillä itkettää.

Ei ole itku kaukana kun näiden hormoonien kanssa taistelee. Jo mainitsemani häämarssi sai minut kyyneliin. Mitään järkyttäviä kohtauksia ei ole ihan hetkeen ollut. Edellinen oli sunnuntaina heinäkuun 20. päivä, sen jälkeen kun olin kirjoittanut tänne blogiin miten on hienoa, kun ei tarvi tapella luomukananmunien ostamisesta, niin seuraavana päivänä sitten tapeltiin luomumunien ostamisesta. Minusta se nyt vaan ei ole niin että ostetaan joka asiassa halvinta, kun ollaan kerran niin köyhiä. Vaikka köyhiähän tässä toki ollaan. Soskukin tukee kuin köysi hirtetyn kaulassa.

Vaava pokkii masussa. Raskauden kesto tänään 29 viikkoa ja 0 päivää (203 vrk). Laskettuun aikaan enää 77 vrk. Ei tarvi kysyä, että jännittääkö, ei varsinaisesti jännitä. Enemmänkin olen kärsimätön. En siksi, että olisi hankala olo mitenkään. Olen ihan hyvävointinen. Ylipäätään en vain tykkää asioista, joiden etenemiselle en voi itse mitään ja joita joutuu odottamaan ja odottamaan. Marraskuu on jossain niin kaukana, ettei sinne näe vielä edes kaukoputkella.

Pesukone on jo aikoja sitten lingonnut kuudessakympissä nurinpäin pestävät äitiyspakkauksen vauvanvaatteet. Ne ehtii ripustaa kuivumaan ehkä vielä Pelkokertoimen viimeisen tempun aikana, jos nyt äkkiä menee ja ripustaa.

It's been a while

2008-08-15T20:09:00.003+03:00

Työharjoittelu naistentautien vuodeosastolla on tullut puoliväliinsä. Olen kokenut tunneskaalan maahan painavasta ahdistuksesta ohimenevään onnistumisen hetkeen. Tällä hetkellä harjoittelun loppupuolisko ei aiheuta pelonsekaista kokovartalokuvotusta.

Odotan joulua. En osaa tuutulauluja, mutta lauloin kaikki tuntemani joululaulut vauvalle silitellessäni hötkyvää masua eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Mies huokaili huolestuneena toisessa huoneessa, että nyt se on sevonnu, tai että edelleen se on, ei oo menny miksikään. En tiedä kuinka paljon teemme jouluvalmisteluja tänä vuonna, minä toivon ainakin joulukuusta, koska viime vuonna oli niin kaunis ja ihana oma kuusi, jonka mies haki Papinjärventien mutkasta eräänä pimeänä yönä.

Huomenna on vapaapäivä. Sen kunniaksi istutin itseni tietokoneelle Photoshopin ääreen. On kuin olisin tavannut pitkästä aikaa vanhan ystävän. Tyyny vaan takapuolen alle, niin ei tule puutumisia.

Morsiamelle rakkaudella 9.8.2008

2008-08-11T17:36:00.002+03:00

Aamori hylykäs köpösen jousen
valitti vahavimman keihään
semmosen millä kaajetaan
tommosia itepäisiä naisia

Ja se kääns ihan kaiken
sun navan ympäriltä
sen miehen nappaan
(ja sinneppäin)

Niise RAKKAUS tuli sun tielle
ja jäi
ensi auras tuhanne rullalle
sitte tasotti niiku täryjyrä
ja taas ja taas
nii kipiästi
Oi seo ihanaa!

Eikä sitä tiijä
valittikko nää tertusta
vai se pannaani sitteki sut

Mukailtu muistellen polttareiden runokoulussa lauantaina 9.8.2008 kirjoitettu runoa. Sanat, joita kaikkien piti käyttää: napa, keihäs, banaani. Hatusta noukittu oma pakollinen sana: täryjyrä.

Oi Saimaa!

2008-08-03T18:17:00.010+03:00

Nautimme kesästä tiistaista lauantaihin porukoiden monivuotisella vuokramökillä Sulkavalla, Saimaalla. Edellisen kerran kävin mökillä toissakesänä, ja nyt sulhon kanssa ekaa kertaa. Aivan ihana mökkireissu!

Roadtrippi suoritettiin rohkeasti ja ongelmitta ruosteisella Toyota Carinalla. Seitsemän tunnin yhdensuuntainen matka meni mukavasti menomatkalla Oulunsalon kirjastosta lainattuja vauvakirjoja lueskellessa.

Liikenneturvallisuuden nimissä Jasu köytettiin valjaista turvavyöhön. Jasu on erinomainen matkustaja, joka tyytyy siihen musiikkiin, mitä soitetaan, ei neuvo kuskia, ei voi pahoin ja pitää päänsä muutenkin kiinni.

Möhömahakin (tänään täynnä 26 viikkoa) liikkui sulavasti vedessä, jonne menemiseen meni kyllä nolon pitkä aika "totuteltaessa". Siinä ehti jo muu porukka huudella, että tuu pois, aurinko laskee... no nyt se jo nousee!

Mökkisauna voittaa rivarin sähkösaunan sata-nolla. Oi että ja voi että. Siinä oli kyllä kiva kylpeä, katella vuorotellen saunan ikkunasta kimaltelevaa järveä ja vuorotellen omaa kultaa ja huokailla autuudesta, kiukaan poksuessa, laineiden läiskyessä kallioon.

Paljon tuli syötyä kalaa. Älyttömän hyvää! Voi pojat! Nuotiolla paistuivat sulassa sovussa wilhelmit ja soijanakit. Välillä syötiin lättyjä ja mantsikanmollukoita. Siskon kanssa kökittiin mustikkametässä. Kolme pientä rasiaa sain pakkaseen, sisko rökitti ja noukki niin, että rasiat loppui kesken ja loput piti pussittaa.

Sulkavan torilta (se oli tori, vaikka siinä olikin vain yksi myyntikoju ja siitäkin oli tillit loppu, mutta otettiin sipulia) sai halapaa jäätelöä, kahdella eurolla kaksi palloa päällekkäin. Otin yhtenä päivänä minttua ja suklaata ja toisena suklaanougattia ja suklaata. Ja sotkin paidan, huolettomasti!

Iltaisin pelattiin ruotsalaista raminaa. Neljän päivän turnauksen voitti ylivoimaisesti äiti. Ruotsalainen ramina on korttipeli, jossa täytyy ennen kierrosta luvata montako tikkiä ottaa. Pelasimme viiden hengen pelinä, voisi kai periaatteessa olla myös kolme tai neljä pelaajaa. Pelissä on yhteensä 20 kierrosta, aloittaen niin että kaikille pelaajille jaetaan 10 korttia, seuraavalla kierroksella 9 jne. kunnes yhden kortin kierroksen jälkeen tulee toinen yhden kortin kierros, sitten kahden jne. Korttien jakamisen jälkeen käännetään jakopakasta yksi kortti valtiksi. Jakajasta seuraava aloittaa kysymällä jotain maata - jos maata ei ole, on pakko käyttää valttia, jos sitä on. Ässä on suurin, kakkonen pienin kortti. Jos tikit menevät oikein, saa pelaaja 10+ luvattujen tikkien määrän pisteitä, jos menee väärin, hän menettää niin monta pistettä, kuin tikkejä meni väärin. Jos esim. lupasi kolme, mutta sai kaksi tikkiä, menettää yhden pisteen. Peli päättyy kun kaikki 20 kierrosta on pelattu, eniten pisteitä kerännyt voittaa. Tasapisteissä ratkaisimme pelin niin, että se, joka oli useimmin luvannut oikein, voitti.
Jotenki se huussi oli niin tunnelmallinen. Kiistaton ilonhetki oli se, kun palasimme Savonlinnan päiväreissulta ja huomasimme, että mökin ylläpito oli käynyt tyhjentämässä puuseen. Ah ja eikun nauttimaan! Kuvassa oikealla oleva ruskea rakennus sisälsi vierekkäiset puuliiterin ja huussin, ja tarjosi näin mahdollisuuden leikkiä rippituolia (sain kuulemma ripittäytyä yksinäni).

Nukuimme ylempänä omassa pienessä mökissä. Yhtenä yönä oli ihan älyttömän kylmä, mutta mitä pienistä. Ainoa harmi oli joku öttiäinen, joka söi mua yöllä reidestä. Kaikenkaikkiaan öttiäisiä oli paljon ja monenlaisia, mutta ne olivat harmittomia, kuten hämähäkkejä ja sudenkorentoja.

Mökkielämää esittelevät aina kiitollisesti kuviin suostuvat koirat, lentävä lintukoira Taavi sekä kalliolle kauhistelemaan jäänyt Jasu. Ensi kesänä perheeseen kuuluu toivottavasti pieni Vauva Pietilä, joten askeettinen mökkielämä ei ole kovin käytännöllistä. Jasun mielestä oli siinä rajalla, että onko dalmatialaisen vieminen mökille rääkkäystä vai ei.

Lauantai

2008-07-26T21:03:00.003+03:00

Eilen tuli postissa äitiyspakkaus. Tetris-mestarin nokkeluudella väänsin sen täpötäyden vaatehuoneen hyllylle. Muutaman päivän ajan olen tuntenut välillä olevani todella raskaana, kun maha on ollut painava ja tiellä. Toisaalta on hetkiä, jolloin unohdan pitkäksi aikaa koko mahan olemassaolon. Ei tämä tässä vaiheessa, viikolla 25 ole hankalaa ollenkaan. Toivottavasti olo menee vielä tukalaksi, se helpottaisi luopumista tästä vauvamahasta, johon olen jo kiintynyt. Onneksi näitä saa uusia.

En ole koskaan päättänyt yhtä vakaasti kasvattaa pitkää tukkaa, oman väristä eli olla vuosikaudet värjäämättä, ja laihduttaa himoittavan hoikkaa vyötäröä ja treenata Madonna-käsivarsilihaksia. Ja juosta. Siis sitten kun se on mahdollista. Kaikki on mahdollista, joskus.

Eilen oli taas sosiaalinen päivä. Lajitoveri melkein-naapurista kävi kylässä, mukavaa. Ostin sunnuntaipitkon ja se oli hyvvää.

Olin poikien kuskina alkuillasta Tillitien isännän polttareissa. Harvoin on kokonaista iltaa aikaa yksikseen. Loistava tilaisuus pitää Romanttinen Ilta. Jätin pojat riehumaan ja hain kotimatkalla Finlandiasta pizzan. Kotona lakkasin kynnet (silloin kun mies on kotona, ei voi lakkailla, koska hän saa hirveän päänsäryn mömmöjen hajusta) ja lillutin jalkoja kylvyssä. Poltin kynttilöitä ja tuoksulyhtyä ja päädyin itseni kanssa sänkyyn.

Tänään aviomies maksaa eilisestä hauskuudesta kurjalla olemuksellaan. Olen koittanut olla sille mukava ja antaa särkylääkettä. Hain meille salaatit Makealasta ja pesin oksennusjäljet pöntöstä. Enkö ole aika mahtava vaimo? Samperi, onnekas lurjus. Huomautettakoon, että tämä on ensimmäinen krapula, josta näen hänen kärsivän. En ole siis mikään sisar hento valkoinen dagen efter sjukskötare joka kotiin. Tämä yksi kerta on lähinnä liikuttavaa, seuraava kerta tarkoittaisi jo pahantuulisempaa vastaanottoa.

Tänään olen huomaamattani siivonnut ihan hirveästi. Olen kai lopettanut haaveiluni siitä, että muutettaisiin johonkin muka parempaan kämppään, ja ruvennut tekemään asiota sen eteen, että tämä kämppä olisi viihtyisämpi. Meillä on tässä ihan kiva olla, rivitalokolmio rauhaisalla alueella, kolme huonetta, sauna, piha, 80 neliötä. Vaikea tästä on lähteä, vaikka kaikella on aina puolensa ja puolensa.

Pesänrakennusvietti tulee luonnostaan ja minähän haluan antaa itseni toimia lajilleni tyypillisellä tavalla elimistöni ja sieluni tarpeita kuunnellen. Jos siis siivoaminen tuntuu luonnolliselta tavalta toteuttaa itseään, niin menköön.

Tuntuu kyllä siltä, kuin olisi sunnuntai. Mutta ei ole, vaan huomenna, ja sitten on taas pitkästä aikaa bodypumppia, mitä kovasti odotan, oi ihanuus.

Tänään

2008-07-24T23:04:00.002+03:00

...kävin Haukiputaalla tapaamassa ystävätärtä perheineen.

...ystävättären poika yllytti minut laittamaan hirviönaamarin päähän ja totesi, että olen "pullea hirviö".

...kauhistelin hetken turvonneita, karvaisia jalkojani, mutta toisaalta sain tukan laitettua aamulla simohyvin.

...käräytin ihoni auringossa ihan huomaamatta.

...aviomies toi kaupasta minulle Frezza Vanillan, vaikka se maksoi 1,55 €.

...ystävätär Helsingistä soitti - ihanaa kuulla hänen äänensä.

...ilmoittautuin OAMK:n hakutoimistossa opiskelijaksi terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon.

...ähistelin opinnäytetyön tutkimussuunnitelman kanssa.

...olin ihan mukavasti tyytyväinen. Vaikka ihmekös tuo, kun aurinkokin paistoi niin makiasti.

Ei kai täsä!

Coming soon: Alfauroksia valkokankaalla

2008-07-22T12:02:00.005+03:00

Odotan kovasti mitä uusi, perjantaina Suomen ensi-iltansa saava Batman-elokuva, The Dark Knight, tarjoaa. Heath Ledgerin Oscar-povaukset ja muu hype saattavat nostaa odotuksia. Batman Begins oli hieno, ja toivoisi kovasti, että tämä jatko-osa olisi kehujensa väärti.

Elämme hyviä aikoja: Christian Bale on tehnyt Batmanille saman, kuin Daniel Craig James Bondille. Uusi Bond, Quantum of Solace, tulee Suomessa elokuvateattereihin 7.11. eli päivää ennen laskettua aikaa. Ehtisköhän sitä siis käydä Bondin katsomassa ja samalla adrenaliinilla synnyttämään?

Tahdon mieheni verisenä, hikisenä ja hengenvaarassa. Naarmut naamassa komistavat ja silmissä saa palaa mielellään kostonhimo. Hyvän puolesta pahaa vastaan!

Life Lessons

2008-07-21T09:14:00.003+03:00

Tämä on viimeisiä kertoja pitkään aikaan, kun voin olla yötä tyttökaverin luona. Minulla on viisas ja hieno ystävä, jonka kanssa käytiin eilen pitkät keskustelut, joita ilman olisin paljon köyhempi.

Välillä sitä kaipaa naista tukemaan ja ymmärtämään sitä, mihin miehellä ei käsityskyky riitä. Raskauden ja synnyttämisen kokenutta naista. Minkälaisia mullistuksia toisen ihmisen kantaminen sisällään herättääkään... äidiksi kasvaminen on prosessi täynnä tunteita. Joku on suunnitellut hyvin, että tähän on annettu aikaa yhdeksän kuukautta.

Minä rakastan sinua, pikkuinen. Sinä olet jo nyt opettanut minulle niin paljon.

Halpaa!

2008-07-19T18:07:00.004+03:00

Elämä on.

Mutustan EU-ruoka-apu-hapankorppua. Niihin jää koukkuun, pitää olla varuillaan ettei mene samantien koko paketti - ja samalla rasiallinen Keijua. Kello on lauantaina yli kuusi eli kauppa on kiinni ja jääkaappi tyhjä. Pari päivää vanhaa salaattia on, ja niin vanhaa raparperikiisseliä että en oman ja syntymättömän lapseni hengen uhalla uskalla sitä ruveta kiskomaan.

Voisi tehdä EU-lättyjä EU-maitojauheesta (tosin sitten laktoosivammainen aviomies ei niitä syö eli saan syödä kaikki yksin, ovelaa...) ja EU-vehnäjauhoista. Siis jos lätyt ei pahentaisi tätä möhöhabitusta. Vaikka olis meillä kananmunia, joita lättyihin tarvihtee. Meillä ei ikinä syödä muita kuin luomumunia, jos minä saan päättää, ja yleensä saan. En kestäisi miehen kanssa, joka joka hemmetin kerta rupeaisi vikisemään kaupassa tästä samasta asiasta. Joo, avioliitto on kompromisseja, mutta pitääkö siitä ihan kaikista periaatteista luopua? Nähtäväksi jää syökö Vauva Pietilä lihaa vai ei. Minä en sitä ainakaan osta enkä kokkaa. Itseoppineet ravitsemustieteilijät voivat jättää mölyt mahaansa, tässä talossa syödään kyllä eläinproteiinia munien, kalan ja maitotuotteiden muodossa, älkööt peljätkö ettemmekö jotenkin hyväksikäyttäisi viatonta eläinkuntaa.

On se halapaa. Ilmaiseksi voi käydä bodypumpissa, jos menee ja itse pitää. Koska sosiaalitoimi ei palkitse minkäänlaista työntekoa, vaan vähentää kaiken toimeentulotuesta, saan palkaksi tunnin tuurauksesta viisi bodybalance-kertaa. Toivottavasti pumppituurauksia tulee siinä määrin, että pääsen balanceeraamaan pitkälle syksyyn. On kohentunut olo ja olemus kovasti bodypumpin myötä. Norsu mikä norsu, mutta notkiampi norsu on aina vähän onnellisempi kampe.

Ihan uudet jumppavaatteet haisee hikisenä päällä. Nämä on ystävättären hylkäämiä, siis minulle ihan uusia.

Halapaa on ku hotellin saippua.

Semmoset pikkuirtosaippuat on epäkäytännöllisiä, ei kai niitä käytä oikeasti kukaan? Paitsi hotellissa, mutta on se kyllä vähän hankalaa. On se ihminen mukavuudenhaluinen, kun se haluaa suihkugeeliä.

Jumppia ei kyllä pysty pitämään pitemmän päälle, jos joka kerran jälkeen miettii, että mitäköhän ne nyt minusta ajattelee ja olikohan se tunti ihan p a s k a. Sitä kuitenkin tunnin puhuu lähinnä itsekseen, niin epäilemättä siinä käy mielessä, että meneeköhän nämä kaikki jutut ihan ohi. Välillä on olo kuin olisi Fozzie Bear, se muppettien nalle, jonka vitseille ei kukaan naura.

Kävin tänään aamukahvilla (no oli se viittä vaille kakstoista!) ystävättären luona ja sillä oli paljon ihania jääkaappimagneetteja täynnä viisauksia, joista yksi:

"Voin miellyttää vain yhtä ihmistä päivässä. Tänään ei ole sinun päiväsi, eikä huominenkaan näytä hyvältä."

Kotoa poistuminen on virkistävää. Kannattaa valita seuraksi inspiroivia ihmisiä, joiden seurassa omat ajatukset laajenevat kapean laatikon ulkopuolelle. Tämän ystävättären eteisessä on liitutaulu, jossa on vaihtuva mietelause. Tänään luki: "Toivo on päätään nostava unelma". Eikö ole aika loistavaa?

Voisi siivota (ilmaista) ja katsoa telkkaria siinä sivussa. Meillä on porukoiden PlusTV:n ns. mökkikortti, eli PlusLisäkortti, joka maksaa 7,90 e/kk + korttimaksu 2,50 e/kk (vrt. PlusTV-paketin palvelumaksu 19,90 e/kk + korttimaksu 2,50 e/kk + avausmaksu 29,90 e/kk). Säästövinkki: yhteen "pääkorttiin" voi ostaa kolme sivukorttia. Olen kyllä sitä mieltä että varsinaisesti ostamalla ei kannata säästää, en siis usko ns. kun halvalla saa-ajatteluun. Halvemmaksihan tulisi kärrätä koko taulutelkkari eniten maksavalle, kun mieskin näköjään katsoo vormulat kumminkin kaverilla. Eikä meillä näy edes se Ava-kanava, hitto!

Kävis nauttimassa suihkusta niin kuin kiinteällä vesimaksulla vain voi. Tai kalttaukseksi aviomies mun suihkunautintoja kyllä sanoo. Some like it hot!

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia, mutta kantakaa sitten seuraukset, kuten tämmöset isot mahat, rouvat hyvät.

Fozzie: "There was this sailor who was so fat!"
Sailor: "How fat was he? "
Sailor: [breaks bottle and points it towards him threateningly]
Fozzie: [Nervously] "Uh, he was so fat that everybody liked him and there was nothing funny about him at all. "
(The Muppet Movie, 1979)

Ihmeellinen päivä

2008-07-17T22:31:00.004+03:00

Tämä päivä oli kummallinen poikkileikkaus elämästä. Kohtaamisia lajitovereiden kanssa.

Aamuherätys vähän ennen seitsemää. Hikeä valuen bodypumpista kello yhdeksän. Kiitos asiakkaalle, joka lähtiessään kiitti pumpista.

Neljän viljan puuroa, niin älyttömän hyvää, että voiko se olla vain puuroa?

Pieni, mutta jotenkin kuvaava mesekeskustelu veljen kanssa. Rakas on.

Naapurin pikkutyttö ja laastarinrepimisen kirpaisu. Odotin ystävätärtä hakemaan tien laidassa. Tyttö kysyi miten ystäviin tutustutaan. Olisinhan voinut vastata "vaikka juuri näin".

Kipeä whippet ja emännän huoli. Sydäntä kouraisee, vain koiranomistaja voi tietää miten. Kesken ajatuksen pitää käydä halaamassa omaa pötköttävää koiraa, voi rakas, rakas, rakas.

Ystävättären kanssa liikennevaloissa pehmikset kädessä. Aurinko paistoi! Muutin linjaani ja valitsin vuosien vanilja-suklaa-raitapehmiksen syömisen jälkeen vanilja-mansikka-pehmiksen. Ja se oli hyvvää!

Kolme kassia ystävättären vanhoja, minulle uusia, paitoja. Ystävätär muuttaa Espanjaan, missä ei tarvita hetikään hiihtotakkia. Sortuminen alakerran pizzeriassa.

Erotiikkaliikkeen ihailtavan positiviiselta sielulta vaikuttava myyjä selitti mikä on unensieppaaja (tahdon sellaisen, tai siis kaksi).

Raskausuutinen. Koirakuvia. Hääuutisia. Lisää bodypumppia, mikä jottei! Lisää hikeä! Kiitos asiakkaalle, joka kehui söpöä massua.

On jotenkin ihanaa käydä suihkussa ovi auki, että voi samalla keskustella aviomiehen kanssa.

Siskon ja siskonmiehen kanssa mummin ja ottovaarin luona iltapalalla. Herkulliset tarjoilut. Naurua ja maailmanmenon ihmettelyä ja naurua. Ja naurua.

Päivään täytyi tietenkin sisältyä myös puhelu äidille.

Ja sadetta, joka päivä, tänä kesänä.

Lankarulla- ja neulateline mummin siskolta. Kiitoskortin laitan postiin huomenna.

Tukiaisten tanssivideonkaan katsominen. Vihdoin ja viimein minäkin paikkasin aukon sivistyksessäni, ei pystynyt pilaamaan tätä päivää. Se myötähäpeän tunne jopa täydensi sateenkaarta.

Niin totta, että karvat nousee pystyyn. Ja niin mukavaa. Kiitos tästä päivästä.

Tiistai 15.7.2008

2008-07-15T22:10:00.004+03:00

Löydät juuri sopivan avaimen yhteen pulmaan. Koita olla muutenkin kekseliäs, niin pääset pidemmälle kuin alkujaan ajattelit.

Ei ollut huono päivä tämäkään.

Aamu ei voisi juuri paremmin alkaa kuin bodypumpilla. Tein koko ohjelman 3,5 kg-painoilla (per tangon pää) ja oli ihan riittävän raskasta. Oli oikein mukavaa. Voi että olikin. Torstaiaamuna lissää. Saisivat tarjota enemmänkin tuurauksia, ihan hyvin minun viikko-ohjelmaani mahtuisi kolme tuollaista ihanuutta.

Sain kätösteltyä kasaan graduanalyysitehtävän ja lähetettyä sen riman ali rouva opettajalle. Nytpä vain hampaat irvessä pelonsekaisin tuntein odottamaan, tuleeko se bumerangina takaisin. Eivät ne yleensä tule. Menetän vain joskus käsityksen siitä, mitä meiltä sairaanhoitajaopiskelijoilta vaaditaan - ei paljon mitään.

Käytiin miehen siskon luona kaffella ja olipas oikein mukavaa. Olen oikein ihmisrakas ja seurallinen luonteeltani ja viettäisin mielelläni enemmän aikaa tutustuen näihin avioliiton kautta saamiini sukulaisiin. Parasta minusta on aina halata lähtiessä. Pitäisi olla ihmisellä joku kiintiö, että montaako ihmistä päivässä halaa. Maailma tuntuu aina ystävälliseltä paikalta, kun on tarpeeksi halannut.

Laitoin Kelan asiointipalvelun kautta menemään hakemuksia lapsiperheen etuuksiin liittyen. Raskaustodistus, joka saatiin eilen, pitää lähettää postissa vielä perässä liitteeksi. Vauva mesoaa masussa kovasti, mutta laskettuun aikaan on vielä ikuisuus. Pysyisi nyt tuolla vain siihen asti, eikä olisi yhtä malttamaton kuin minä, ennen aikojani maailmaan karannut. En ole paljonkaan kärsivällisyyttä oppinut tähän päivään mennessä.

Minusta on aivan ihanaa, että meistä tulee Lapsiperhe.

Puhuin siskon kanssa pitkän puhelun (sillä on usein tylsää pyörämatkalla) ja olipa mukavaa. Piti kiusata herkkäsieluista siskoa ja jakaa järkyttävä uutinen. "Mies kuoli ja mansikanmyyjä loukkaantui Kemissä, kun liikuntarajoitteinen 73-vuotias kemiläismies menetti automaattivaihteisen autonsa hallinnan marketin pysäköintialueella Kemin keskustassa." Siinä sitten päiviteltiin, miten elämä on arvaamatonta ja on se järkyttävää. Kyllä tuollainen pistää huokaamaan syvään.

Mennään torstaina mummilaan iltapalalle. Mukavaa. Muuten kalenteri on aika tyhjä. Melkein-naapurintyttö oli liittynyt facebookiin ja sain sitä kautta hänen uuden puhelinnumeronsa. Viestit ovat pitkään paukkuneet metikköön, kun vanhat numerot eivät ole olleet käytössä. Sinne kylään viikonloppuna.

Sanonko, että mukavaa!

Vaikka maailma on arvaamaton paikka, on melko turvallista mennä olohuoneen sohvalle nököttämään ja katsomaan C.S.I. Miamia ja syömään kasvisdippiä. Kuulen rakkaan kuorivan porkkanoita, vaikka sen piti olla mun homma. No, pilkon vaikka kurkkua ja paprikaa! Hiphei Horatiolle ja kulholliselle rehuja!

Möhö

2008-07-14T17:24:00.004+03:00

Laihdutin pitkänäköisesti seitsemän kiloa ennen raskautta. Olen nyt raskausviikolla 24 ja hoplaa, painoa on tullut jo kymmenen kiloa, joista melkein puolet kuukauden sisään. (Raskausviikkoja on viimeisten kuukautisten alkamisesta laskettuun aikaan 40 viikkoa.) Kyllä siinä silmät muljahti neuvolan puntarille noustessa!

Ennen raskautta laskin kaloreita, syöminen oli kontrolloitua. Olin ylpeä vetäessäni lounaaksi työharjoittelussa kananmunaa ja herne-maissi-paprikaa. Positiivisen raskaustestin jälkeen kalorilaskuri jäi päiväjärjestyksestä ja kaikesta tuli sallittua. Energia tulee salakavalasti kahvipöydistä ja isoista annoksista. Ennen raskautta oli pokkaa kieltäytyä pullasta. Ennen raskautta olisin laskenut viime perjantain Hancock-leffan aikana vedetyt popkornit, Pepsin (joka ennen raskautta oli vielä Max) ja irtokarkit päivän saldoon ja kuluttanut ne juoksulenkillä tai combatissa. Nyt ei paljon riehuta.

Kaksi kaunista yhdessä: liikunnan väheneminen ja syömisen kasvaminen.

"Paino nousee eniten rv 17-24 välisenä aikana ja vähiten se nousee loppua kohden", sanoo jokin vauvanodotusopas. Nyt onkin ruokapäiväkirja täytössä ja liikunnan lisääminen paitsi suunnitelmissa, myös käytännössä. Juttelin eilen pilatesohjaajan kanssa (kyllä, pidin pumpin ja jäin pilatekseen, en ole ihan toivoton tapaus!), joka kannusti reippaasti liikkumaan, oli kuulemma itse vetänyt jumppia äitiyslomaan asti.

Mies ei pysty koskaan käsittämään minkälaista on elää raskaana olevassa kropassa. Olen kuin sidottu pitämään sykkeen alle 150:ssa -minulla se nousee helposti yli-, olemaan rasittamatta itseäni liikaa. Ei minulla ole mitään pyöreää masua vastaan, jos kertyvä laardi ei olisi terveysriski molemmille osapuolille. On myös masentavaa miten kunto laskee, mutta onneksi sille voi tehdä jotain - ja paljon.

Mutta. On ihanaa tuntea pienet potkut masusta - se on jotain mitä ei voi tietää ennen kuin sen kokee. Laihdutuksen myötä keventyneet rinnat ovat raskauden myötä heränneet uuteen kesään ja kerjäävät niukkaa paitaa päälleen. Tämä on nainen!

Huomenaamulla yhdeksältä pitämään pumppia Oziin. Katotaan sitten kuka ja mitä!

Eilisen lunastetut lupaukset värikuvina

2008-07-10T17:55:00.006+03:00

Lupasin Jasulle luun nimipäivälahjaksi ja sen se myös sai. Eikö ole hurja peto? Luuta eläimellisesti kaluavassa pilkkukoirassa on jotain yhtä kieroutunutta kuin kauhuelokuvan tappajapellessä.

Huomattuani kuvasta miten kakkainen lattia meillä on, imuri pääsi tänään tosissaan töihin... että oho.

Dalmatiankoirasta muuten lähtee eniten karvaa mitä mistään koirasta ikinä. Että pienenä huomiona kaikille dalmatialaisen hankkimista suunnitteleville. Ei niissä muuta vikaa ole.

Lupasin itselleni kukkia, ja ne sai kyllä myös itse kerätä, kun eihän sitä missään vaiheessa joutanut kukkakaupan ohi ajamaan. No saipahan ilmatteeksi! Taiteellinen asetelma ei pääse tietenkään oikeuksiinsa valokuvaan kahlittuna. Kehitin itseäni harrastuksessa tänään lisää ja keräsin kimpun myös äitiliinille.

Ilmainen vihje kaikille poikaystäville ja aviomiehille ja kesäheilaa vikitteleville: varmana kaikki naisihmiset kehrää tyytyväisyyttä kun vie itsekerätyn kukkapuskan.

On siis kesä

2008-07-09T12:42:00.002+03:00

Tänään herättiin ihmisten aikoihin. Minä vätkytin varmaan kuusi torkkua ja nousin lopulta kaksikymmentä yli yhdeksän. Oli hyvä kun oli syy herätä, kymmeneltä käytiin kunnan mukavalla perhetyöntekijällä, ollaan siellä käyty pari kertaa parantamassa parisuhdetta ja meitä on koutsattu tulevaan vanhemmuuteen sun muuhun. Niinku ennaltaehkäisevästi, vaikka mies sanoi, että ei tuo ennaltaehkäisy meiltä näytä oikein onnistuvan ja taputti mun massua.

Olen päättänyt, että tykkään mun miehen huumorintajusta, vaikka välillä ei tiedä että pitäisikö niille silliä kullekin-jutuille itkeä vai nauraa. Onhan se aika herttaista kumminkin. Ihan samoja "sinun silmiesi tähden nostan kytkintä ja lähden"-lauluja poikamme tahi tyttäremme varmaan laulaa parin vuoden päästä. En viitsi pelotella itseäni, mikä voisi olla se kuuluisa ensimmäinen opittu sana.

Olen etenkin raskaushormoneissani ihan armoton tosikko ja välillä kiljun, että eikö sitä voi mitään ottaa tosissaan ja eikö missään voi nähdä mitään hyvää ja kaunista, kun pitää aina olla vaan niin kyyninen ja sarkastinen.

Kotimatkalla käytiin kotoisasti noutamassa pari EU-ruoka-apukassia "työttömille ja vähävaraisille" ja mehän täytetään kaikki kriteerit. Sämpyläjauhot olivat loppuneet, mutta näkkäriä ja hapankorppua ja maitojauhetta ja muuta käyttökelpoista saatiin kyllä. Ja kaurakeksejä, saa tulla kahville.

Eilen syötiin lättyjä ja mansikoita porukoilla. Se oli oikein kesäistä. Tässä raskauden myötä olen ihan liikuttunut sukupolvien virtaamisesta ja olen hirmu onnellinen mummuista sun muista. Hirmu ihanaa on se, että on äiti joka paistaa lettuja ja on mummit, jotka saisivat puolestani hössöttää vauvasta vaikka enemmänkin kuin tekevät. Olen onnellinen siitä, että minusta tuntuu, että emme todellakaan odota tätä vauvaa yksin.

Ja toivon, että meidän vauvamme toisi elämää suurempaa iloa kaikille niille, jotka meidän kanssamme odottavat.

Elämän rajallisuus on ollut lähellä pitkän aikaa. Tulevan vauvamme vanhin täti on kuollut autokolarissa ennen kuin tapasin mieheni, ja se on jotain mitä en itse voi edes käsittää - mielikuvitukseni rajoittuu itsesuojeluvaistoon, joka estää minua ajattelemasta veljeni tai siskoni poismenoa millään tasolla. Aivoni vain heittävät voltin, jos edes yritän. Viime vuonna vietimme mieheni äidin ja tädin hautajaisia. Tämän vuoden alussa pappani kuoli syöpään, joka vei hänet melko yllättäen.

En ole tänne kirjoittanut äitini rintasyövästä, jonka sädehoidot ovat vastikään päättyneet. Äitini on sankarini, joka ei ole minulle surkutellut asiaa kertaakaan, vaan sen sijaan on käsittämättömän tehokas puutarhamyyrä ja jumppaaja ja lätynpaistaja - kaikenkaikkiaan aivan ihmeellinen ihminen. Kertaakaan en ole kuullut lopun aikoja ennustavia "teepä sinä nuoremmuuttasi"-juttuja. Paitsi että äitini on ollut loistava äiti, hänestä tulee varmasti maailman paras mummi. (Minun mummeillani ei ole koskaan ollut kissaa, mutta minun lapseni mummillapa on.)

Sadepäivänä on kivoja olla sisällä ja kuunnella radiota, että tietää mikä on nyt pinnalla. Notkun suomiräpin tahtiin ja rätkytän tutkimussuunnitelmaa kasaan, vaikka facebook vaikuttaa hauskemmalta. Frezza Vanilla on nannaa. Olen aiemmin mainostanut Frezza Javaa, en tiedä oliko se paljon eri asia, mutta sitä ei vissiin enää valmisteta.

Tämän päivän tavoitteina on hankkia minulle keittiöön gerbera tai muu sadepäivää piristävä kukkanen ja Jasulle Jasminin nimipäivän kunniaksi puruluu.

Jes, sain ens tiistaiaamulle bodypump-tuurauksen. Älyttömän jees.

Tämä ei ole yhtään kökömpi kesäloma.

Kirjoitan nämä ajatukset hetkenä, jona nämä tuntuvat todelta.

2008-07-08T14:25:00.006+03:00

Epävarmuuden sietäminen on asia, jota voi opetella. Ettei tiedä ihan tarkkaan mihin on menossa ja onko tämä nyt varmasti hyvä näin ja olenko tehnyt oikeita valintoja. Jossittelu on helppoa ja vaarallista. En osaa edes kuvitella millaista olisi olla ihminen, joka tekee valintansa vähemmällä harkinnalla kuin minä, joka pähkäilee asioita tuskallisen kauan, vaikka muut jo näkevät ratkaisun päivänselvästi. Siltikin joskus mietin, mitä jos olisin tehnyt toisin. Onneksi olen jonkin verran kohtalouskoinen ja ajattelen, että asiat asettuvat uomiinsa.

Ajattelen, tämä on tarinani ja näin se menee, tarkoituksenmukaisesti.

Syntymästä alkanut moukantuurini jatkuu: tulin hyväksytyksi terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon. Pitää vielä viedä sekavat osa-aikatyötuntiselvitykset jumppaohjauksista opintotoimistoon ja katsoa menevätkö läpi ja onko opiskelupaikka sitten virallisesti plakkarissa. On mukavaa, kun on vaihtoehtoja, mitä miettiä valmistumisen jälkeen. Että voi olla kotona ja hoitaa vauvaa ja tehdä lisää, tai opiskella tai tehdä töitä tai ihan mitä vain.

Ja ihan mitä vain! Ainakin haaveilen maratoonin juoksemista tai oikeastaan sitä varten treenaamisesta sitten kun olen taas yksin kropassani. Ja simona pumppia ja combattia ja kuka tietää jos joku kolmaskin laji vielä repertuaariin. Ja sitten kun on töitä, ja voi säästää ja haaveilla reissaamisesta, että saa puhua lisää englantia. Ja omasta hevosesta, oih, se on semmoinen haave, josta en ole luopunut ikuna. Sitä ennen vielä äkkiämpää pääsen ylipäätään takaisin hevosen selkään. Ja jotain kamppailulajia vielä kun saisi harrastaa ja... voi se olla että olen seuraavat vuodet raskaana enkä saa ottaa potkuja vastaan enkä nostaa sykettä enkä pomputtaa itseäni hepan selässä, että kattoo sitten kolmikymppisenä.

Huom: erittäin oleellista on huomata ero haaveilun ja sitku-elämisen välillä.

Olen miettinyt useana päivänä, miksi ei-biologinen sisarukseni (jotkut tai kaikki tietävät kuka on Bro) on sulkenut minut täysin elämästään. Se on lähestulkoon väkivaltaista eikä asiasta voi neuvotella tai vaatia selvitystä tai oikaisupyyntöä. Hän on minulla perusolemukseltaan hyvien ja rakkaiden listassa. Minä olen ilmeisesti päätynyt samaan listaan kuin hänen alttarille jättämänsä menneisyys ja muu, mitä ei vain muistella. Ihmiset voivat elää niin eri tavoin. Se tuntuu siltä, kuin ihminen olisi vain nykyhetkensä. Tai ehkä kuulun menneisyyteen, jota ei kielletä, mutta tyhjiöpakataan hengiltä. Ehkä olen vain katkera, kun minulle ei anneta mitään arvoa. Niin, "kaiken sen jälkeen".

Ja kyllä minä sen kestän. En edes pidä häntä tunnevammaisena tai luonnevikaisena. Enkä itseänikään, sehän olisi toinen ihan pätevä vaihtoehto. Miksi minä en osaa sitten sanoa, "olkoon, paskapää"? No miks, no siks, kun ei se sovi tähän luonteeseen.

Itseään voi rakastaa pyyteettömästi, niin ettei aseta mitään vaatimuksia, vaan lupaa itseään helliä myötä- ja vastamäessä. Vähän niin kuin parisuhdeoppaissa, "mieti missä häneen rakastuit". Saahan sitä välillä todella miettiä. Itselleen voi rakentaa perusturvallisuuden tunnetta. Että pahinkaan, mitä voi tapahtua, ei ole kovin paha. Otamme aika usein elämän kohtuuttoman vakavasti.

Kaikki aika, jonka jättää käyttämättä muiden ihmeellisen käytöksen arvosteluun, säästyy johonkin rakentavaan. Kieltämättä sorrun aika ajoin pyörittelemään päätäni joidenkin kanssaihmisten toilailujen takia, mutta silloin on vain hyvä miettiä, että mikähän se sitten on se oikea tapa elää ja tie valaistumiseen, oi tietäjä. Mihin tällä pyritään?

Usko: paitsi että asiat aina loppujen lopuksi järjestyvät, sinä olet se henkilö, joka ne pystyy järjestymään. Minä pystyn tekemään opinnäytetyön valmiiksi ja pääsen eroon näistä nyt jo kertyneistä raskauskiloista. Helposti!

Istun Tillitien pariskunnan luona keittiön pöydässä läppärin ääressä, emäntä kirjoittaa osoitteita hääkutsujen kirjekuoriin (olen välillä aika iloinen siitä ja etenkin mieheni puolesta, että menimme naimisiin tooodella vaivattomasti, vaikka onhan kaikessa häähössötyksessä oma viehätyksensä). Taas tällainen mukava hetki tiistai-illassa. Äijät pelaa NHL:ää. Henkinen vireyteni Berocca tablettimuodossa tunkee happamina henkäyksinä ylös ruokatorvesta. Muuten hetki on virheetön.

Ollaan yritetty aviomiehen kanssa pitää minut liikkeessä kasvavan mahani kanssa. Toissapäivänä käytiin tunnin kävelylenkki Kisakankaalla, niin kuin tänäänkin. Ylämäessä syke nousi ja sai puuskuttaa. Eilen pyöräiltiin äidinäidin luo ja takaisin eli yhteensä reipas parikymmentä kilometriä. Jos huomenna sää sallii, on luvassa taijia. Tahtois kovasti vesijumppaa, joogaa, pilatesta, kaikkea ihanaa mitä ei tietenkään ole missään tarjolla tosta noin vaan. Vesijumppaakin on vain Raatissa ja sielläkin vähän. Pitänee vain kävellä ja kävellä ja hohhoijakkaa kun se vain sattuu olemaan niin tasaisen tylsää, etenkin näillä säillä ja näissä maisemissa.

Olen nukkunut käsittämättömän hyvin ja käsittämättömän pitkiä yöunia. Ei ole mitään hyvää syytä herätä aikaisin, kun sääkin on harmaa ja kolean kalsea. En kyllä odota yhtään elokuuta ja työharjoittelua ja epäinhimillisen aikaisia herätyksiä aamuvuoroon! Joo ja tähän nyt joku sanomaan, miten vauvan kanssa saa valvoa yöt läpeensä sun muuta, mutta on se nyt pikkasen eri asia kuin joku tyhjänpäiväinen, mutta ah niin viimeinen työharjoittelu.

Diibadaaba.
I have nothing to say but it's okay, good morning, good morning, good morning!

Ohjeita itselle huomista varten

2008-07-05T18:40:00.003+03:00

Valitse ympärillesi asioita ja ihmisiä, joita ihailet ja joista saat voimaa.

Elokuvissakin hahmojen toiminta määrittelee heidät. Jos haluat olla sosiaalinen, soita jollekin, mene kylään. Jos haluat olla ympäristöystävällinen, kierrätä ja aja polkupyörällä. Jos sanot välittäväsi terveydestäsi, älä vedä röökiä vaan syö omppu.

Jos haluat olla ihminen, joka nauttii pikkuasioista, niin ei siihen vaadita sen enempää, kuin että alat nauttia niistä pikkuasioista.

Usko ihmeisiin. Tänään on se päivä. Usko taianomaiseen kohtaloon ja siihen, että asioilla on merkitystä ja tarkoitus.

Harhauta itsesi pois negatiivisista ajatuksista. Käännä katse pois omasta navasta, jos se tuntuu olevan täynnä haisevaa nöyhtää, joka saa sinut huonolle tuulelle. Katsele koiraa, joka nauttii päiväunista. Katsele gerbiiliä, joka näyttää huolettomalta ja innostuneelta nakertaessaan.

I am at the center of the sun And I cannot be hurt by anything this wicked world has done

(Conjure One - Center of the sun)

Ole kärsimätön, älä odota. Paras päivä on tänään. Jos edes ajattelet muutosta, olet jo matkalla.

Home sweet home

2008-07-02T23:52:00.004+03:00

Reissu takana! Olosuhteet, joilla tarkoitan ristiriitaista suhdettani matkanjärjestäjään eli isääni, huomioonottaen viikko oli niin mainio, kuin se vain olla saattoi. Matka oli opettavainen - en vain vielä ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea opin.

Parasta oli erirotuiset ihmiset polvet vastakkain metrossa - saipa ainakin läheisyyttä- ja se kun sai kerrankin puhua sitä englantia, mitä on vuosikausia koulussa opetettu for nothing.

Viikon kohokohta oli tietenkin Sheryl Crow'n mahtava keikka Carling Academyssa Glasgow'ssa. (Alla oleva kuva on lainattu.) Kun Sheryl aloitti kappaleensa "A Change", meikäläisen nuoruus kulminoitui siihen hetkeen ja oli mahdotonta pidättää kyyneleitä. Uuden Detours-levyn materiaali pääsi oikeuksiinsa livenä loistavan bändin kanssa. Törinää pyttyyn, sanois Uotinen.

Joo vaan, Sheryl Crow on ollut minulle SE artisti strategisten kasvuvuosien varrella. Ja on edelleen.

Mainitsemisen arvoinen häppeninki oli myös BBC Radio4:n ratkiriemukkaan Political Animalin nauhoitukset. Häpeän suomalaista ala-arvoista stand-uppia, jota ei pysty edes vertaamaan osuvaan brittisettiin.

Nyt vietämme lomaista keskiviiikkoiltaa kotosalla. Sylissäni istuu tulevan vauvan serkkutyttö Eevi, 1 vuotta, Pietilän veljesten pelatessa X-boxia. Eevi testasi syöttötuolia, joka on kolmen serkkutyttöni sisäänajama ja meille varastoinventaariossa pukattu. Vähän hassua, kun meillä on kaikkea lapsiperhekamaa täällä odottamassa. Neljän kuukauden päästä ollaan se lapsiperhe.

Viikon aikana masuvauva rupesi hillumaan niin, että kantajakin sen tuntee. Aika kuluu mielettömän hitaasti. Jos aiotte joskus tehdä lapsia, aloittakaa se nyt. Se paketti ei tule pikana. Tai en tiedä miksi minun aikani ylipäätään vaikuttaa kuluvan hitaammin kuin muilla. Ei kai siksi, että olisi tylsää, vaan siksi kun maistelen, haistelen ja tunnustelen näitä hetkiä, jokaista niin kauan, että ne eivät kertakaikkiaan vain voi soljua ohi huomaamatta.

Iltasanomien horoskooppi sanoi, että "olet selkeä" ja ei se nyt ihan väärässä ollut. Tyytyväinen ja raukea eläin, sylissä tämä lämmin lapsonen, mikäs tässä on ollessa. Meillä on vähän tämmönen meininki.

Lainatakseni Sheryl Crow'n kappaletta "Soak Up The Sun":

It's not having what you want,
it's wanting what you've got.

Ihana syödä ruisleipää ja uutta pottua. Englantilaiset ovat sosiaalisia ja kohteliaita (piirre, jonka huomasi nopeasti ja johon rakastuin aivan täysin), mutta syömäkelpoista ruokaa saa metsästää kuin kivikaudella. Kovia ovat, kun elävät sillä valkoisella leivällä. Respect.

Englannissa oli kukkasumutin-sadetta. Täällä tulee sentään sellaisia oikeita pisaroita, saavista kaatamalla, että kun juoksi autosta kotiovelle, niin vaatteet olivat jo märät. Ihanaa!

Sadekuurot jatkuvat koko maassa

2008-06-22T22:58:00.004+03:00

Kävimme perinteisesti juhannusaattona Hupisaarten kesäteatterissa, jossa ensi-illastettiin Oulun työväennäyttämön versio Oscar Wilden komediasta Sulhaseni Ernest - alkuperäisemmin The Importance of Being Earnest.

Paljon sukkeluuksia olikin saatu kesäteatteriin käännettyä. Oli mukavampaa seurata nokkelaa dialogia kuin kesäteatterimaisempaa ympäriinsä kaakottamista. Tämä oli myös juonikuviollinen esitys verrattuna viime vuoteen, jolloin juoni oli jätetty koko näytelmästä pois ilmeisesti tuotantotaloudellisista syistä.

Kokonaisuudessaan esitys oli viihdyttävä. Kehtaan suositella rennoksi ajanvietteeksi. Näytelmää voi käydä katsomassa heinäkuun loppuun asti. Kesäteatterikokemuksesta selviää parhaiten, kun myöntää ettei todellakaan ole kyse sielun syvimmän olemuksen hivelemisestä. Ei saa järkyttyä jos tulee vähän vettä niskaan ja hyttynen korvaan. Mutta kesäteatterietiketin mukaista ei ole availla yleisön keskellä näkyvyyden peittäviä sateenvarjojaan, hyi hyi!

Pahinta kesäteatterissa, kuten harrastajateatteriesityksissä yleensä, on näyttelijöiden turhanpäiväinen huutaminen. Kaikkien esiintyjien pitäisi tietää, että selkeä puhe kuuluu paremmin kuin sekava rääkyminen. Ihminen kuulee vain sen minkä ymmärtää. Toisinaan harrastajateatteriesityksiä katsoessa tulee myös sellainen olo, että tekijöillä on hauskempaa kuin yleisöllä (onneksi nyt ei käynyt niin).

Kameran muistikortti piti tyhjentää reissua varten. Tässä päivän kuva: Haikea sadepäivä. Tänään satoi myös rakeita.

Gerbiilit olivat myös taisteluasemissa kuin maailmanlopun edellä - kuvassa siis pyramidimuodostelmassa terraarionsa nurkassa kaikki neljä gerbiiliämme Scofield, Harppu, Kerma ja Eskimo. Pahoittelen kuvan laaduttomuutta, luontokuvaus on hyvin haastava taiteenlaji.

Tältä viikolta

2008-06-19T21:07:00.007+03:00

Jasmilla on ollut hieman hankala elämä viime aikoina. Tässä Jasmi huomatessaan emännän käteen eksyneet kynsisakset. Jasmi nöyrtyy alistuneesti kynsienleikkaukseen, vaikka kokeekin sen suurena häväistyksenä ja vapaudenriistona - yleensä myös väkivaltaisena yrityksenä ottaa vanut pihalle. Harrastimme tiistaina matonpesua Oulunsalon vähintäänkin kelvollisella matonpesupaikalla, joka sijaitsee paloaseman vieressä. Matonpesupaikan käyttö on ilmaista ja siellä on mm. erittäin käyttökelpoinen mattomankeli, useita pesualtaita ja kuivaus/huuhtelutelineitä.

Urhean koiramme käsitys hassunhauskasta kesäpäivän puuhasta oli tietenkin se, että häneltä yritetään riistää henki ja turvallisinta oli pysytellä pienen välimatkan päässä, mikäli halusi välttyä kylmältä suihkulta.Raskaus on edennyt viikolle 20. Maanantaina neuvolassa mitattiin hemoglobiini, joka oli arvatenkin pudonnut ja nyt 114, ja koska en syö lihaa, piti aloittaa rautakuuri. Selviä liikkeitä ei vielä tunnu. Tillitien emännältä saamani äitiysfarkut ovat aivan korvaamattomat, kuten myös jumpalle huipusti sopiva pitkä toppi.

Hokasin tiistaina, että olen vasta lentämässä Lontoosta Helsinkiin, kun pitäisi olla 1.7. rakenneultrassa OYS:ssa. Soitin ajanvaraukseen ja yritettiin tuskallisesti sämplätä meitä johonkin väliin. Sovittiin että mennään jo nyt torstaina. Soittivat samaisena päivänä, että tulkaa jo tänään. Monitorista näimme siis luultavasti viimeistä kertaa pienen rääpiömme ennen kuin tapaamme marraskuussa livenä.

Keskiviikkona kävin opettamassa kriisikeskuksella eräälle työntekijälle nettisivujen päivitystä. Oli ihanaa kun oli jotain tekemistä eikä vain tarvinut löhniä kotona! Keskiviikkona oli myös rästiin jäänyt ekan vuoden anatomiankurssin tentti. Ihana opettaja korjasi sen nopeasti ja menihän se läpi, jopa kakkosella. Myös valmistava seminaarini meni hyväksytysti läpi. Aika huokaista hetkeksi helpotuksesta! Opintopisteitä plakkarissa 188.

Bodypumppiakin kävin taas pitämässä. Voi mahoton kun se on niin mukavaa. Ozillakin jo on tutun näköisiä ja oloisia asiakkaita, vaikka omia tunteja ei olekaan. Huomaa kyllä miten tunnelma kevenee kun tutuiksi tullaan. Vielä sunnuntaina ennen reissua ehtii tuurata yhden tunnin.

Ennen tuntia pitää kietaista (rautatabletin kylkeen, C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä) tyrnimehusnapsi, niin johan kulkee.

Sisko valmistui maisteriksi pääaineena kirjallisuus ja siskon kihlattu sairaanhoitajaksi. Oma valmistuminen tuntuu vielä hurjan kaukaiselta, kuten tuntuu vauvan tulokin. Jopa juhannus (joka on huomenna) tuntuu kaukaiselta ja etenkin maanantaina alkava reissu tuntuu kaukaiselta.

Queen of my castle

2008-06-15T22:33:00.006+03:00

Elämäni on varmasti todella kadehdittavaa kaikkien peruskoulua käyvien, kotona asuvien murrosikäisten mielestä. Saanhan valvoa niin pitkään kuin haluan ja herätä sitten kun huvittaa. Kukaan ei patista tekemään yhtään mitään.

Tämä saamaton lomailu rupeaa ottamaan vähitellen päähän. Kalenteri on liian tyhjä. Ei ole mitään syytä herätä, eikä syytä mennä nukkumaan ajoissa, eikä syytä olla nukkumatta monen tunnin päiväunia.

Pahin turhautuminen lähti pyöräilyllä sadesäässä. Bodypumppia saisi olla kolmena päivänä viikossa, se varmaan tepsisi. Tässä tilassa ei voi vain mennä ja juosta itseään tajuttomaksi. Eikä myöskään juoda itseään tajuttomaksi, mikä ei ole hyvä ratkaisu mihinkään tilanteeseen, mutta ihminenhän yleensä haluaa sitä mitä ei voi saada ja kaikki kielletty on niin jumalattoman ihanaa.

Käytiin kasviretkellä Varjakan saaressa. Sinne metsään voisi mennä olemaan yksikseen joksikin aikaa, keskelle saarta, tuijottaa vain loputtomia puita ja miettiä olemistaan.

Sumuisena yönä saaressa voisi kuvata kauhuelokuvan. Vanhat talot olivat kauniin värisiä ja ihanan ränsistyneitä. Saareen pääsi hauskalla kapulalossilla. Meitähän suosittiin kesäsateella - onneksi oli sateenvarjo mukana. Häpeäkseni myönnän, etten edes omista kumisaappaita tai sadetakkia.

Mua on hyttyset syöneet nilkoista jossain välissä, varmasti yöllä ollessani täysin puolustuskyvytön. Katsoimme eilen illalla The Apprentice UK:n finaalijakson. En osaa selittää, miten viettelin Raef Bjayouta unissani, olisihan siinä ohjelmassa nyt ollut pari hottistakin.

Nämäkö ne on niitä mielitekoja...? Onneksi Makealan autogrilli meni kiinni viisi minuuttia sitten. Söin spagettia ja äidin synttäreiltä jäänyttä soijaa punaviinissä ja pakastevihanneksia, mutta vaikka niillä lähti nälkä, niin ei niillä lähde himo.

Uusi jännittävä viikko edessä. Anteeksi jos en hihku riemusta. Mutta tällaiset elämän suvantokohdat ovat yleensä hämäystä. Silloin kun on hetken valittanut tylsyyttä, yleensä rupeaa paukkumaan.

Paikka auringossa

2008-06-14T23:15:00.003+03:00

Olen ollut oikein raukealla kesäkissatuulella. Olen nukkunut törkeän pitkiä päiväunia. Tänään kävin bodypumpin pitämässä ja heti sen jälkeen oli niin paljon vahvempi ja timmimpi olo, että! Kunpa vain samaa herkkua piisaisi joka viikolle parina päivänä, niin olispa hyvä ja hieno.

Hyviä oli sämpylätkin, joita leipasin. Ei maksa paljoa. Tässä köyhyydessä on se huono puoli, että ei voi lähtä noin vaan Amarillon patiolle syömään jotakin ihanaa vuodenjuustosalaattitortillaa. Täytyy tyytyä sämpylään ja juustoon ja kananmunaan kotosalla ja katsoa Top Cheffiä ja Apprentice UK:ta koneelta. Koirapuistossa käyminen on ilmaista myös. Huomenna on ilmainen kasviretki Varjakkaan.

Huomenna on täynnä 19 viikkoa. Aika menee niin pirun hitaasti. Ei se haittaa, täyttä ja runsasta joka hetki. Siksi kai se meneekin niin hitaasti, kun pitää tarttua hetkeen.

Eilisestä perjantai 13. päivästä selvisin, mutta tänään meinasin tehdä kaiken väärinpäin, niin että kaheksankympin vauhdissa melkein löin pakin päälle (no eihän se kuitenkaan onnistunut) ja hirviän hankala oli rynkätä väärinpäin automankan etupaneeliakin paikoilleen.

Pääsykoe oli torstaina ja eipä siitä sitten. Vieläkin on se yksi tentti edessä. Ihan kohta on juhannus ja perinteisesti kesäteatteri. Ja sen jälkeen reissuun, eipä sitä vielä ole tajunnut oikeasti että pääsee ihan oikeasti ulkomaille.

Aikalailla tehoton, mutta tyytyväinen olo.

Suurin piirtein keskiviikko

2008-06-11T16:03:00.004+03:00

Olen yrittänyt pysyä liikkeessä. Käytiin eilen puolentoista tunnin extreme offroad-pyöräilyreissu Kisakankaan maastoissa, tänään kävelyllä ja leikkelemässä porukoiden pihalta ylimääräisiä puunoksia.

Eilen himotti ihan simona roskaruokaa, kuten on tehnyt jo pitkän aikaa, mutta söin sitten jogurttia ja rahkaa ja en kuollut, vaikka en saanut suolaa ja rasvaa ja ketsuppia. Tosin luultavasti sain vain siirrettyä sortumista sanomalla itselleni, että jos tänään sitten bodypumpin jälkeen kotimatkalla pistäytyisin hakemassa jotain epäterveellistä, jos on pakko. Paino ei ole noussut holtittomasti, vaikka alkuun se näytti kasaantuvan heti kilotolkulla. Sain laihdutettua joulun jälkeen seitsemän kiloa ennen raskautumista. En tahdo pudottaa kahtakymmentä ihrakiloa joulun jälkeen, vaikka kuinka kaikki sanoisivat että imetyksen aikana se paino vaan putoaa maagisesti. I don't believe in magic, baby.

Aamupalaksi puuroa ja joka välissä ruisleipää ja kaikkea semmosta, että ei se ruokavalio kaikenkaikkiaan ole ihan metässä, vaikka välillä sortuisi. Yöajelut autogrillille ovat jotenkin niin tunnelmallisia... (eikä niitä ole ollut kuin yksi).

Toimeentulotuen ja opintotuen korkotuen saamiseksi on harrastettu byrokratiaa ja vierailuja virastoihin. Poliisilaitokselta hain uuden ajokortin ja passin. Ne on kyllä photoshopanneet mun passikuvaa, paljon hehkeämpi emäntä passissa kuin valintakokeeseen vietävässä tietolomakkeessa, jossa on siis ihan sama kuva. Huomenna valintakoe terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon. Aamukasilta, että terve. Oonkin herännyt tässä puolenpäivän aikaan, paitsi lauantaina piti herätä aiemmin kun laitettiin äidin viiskymppissynttäreitä.

Olen toivonut sateita, vaan aika kytysiä ovat olleet.

Ei tässä nyt huonosti mee, vaikka onkin ollut jotenkin lepsu löllö olo, kun ei ole ollut virallista ohjelmaa aamukasista iltakasiin. Olen minä jotakin saanut tehtyä, kuten käytyä koululla opponoimassa paria opinnäytetyötä, mutta pitäisi tulla tulosta ja äkäseen, ettei tulisi ihan laiska olo.

Muuten, kattokaas semmoisen ukkelin kuin Derren Brownin ohjelmia, esim. Mind Control with Derren Brown ja Trick or Treat. Siinäpä mies, jonka älykkyys on jotain niin käsittämättömän seksikästä, että ennemmin niitä ohjelmia katsoo kuin Ocean's Eleveniä tai Veren vankeja. Top 20 things to do before I die-listaan kuuluu kyllä miehen show'n näkeminen livenä. Blow my mind, Derren!

Honey, honey, honey, don't you think it's funny

2008-06-05T00:04:00.002+03:00

Jälleen pieni inventaario.

Puheluita tänään kriisipuhelimen päivystyksessä (jossa olen vapaaehtoinen tukihenkilö): kuusi. Oli mukavaa tutustua kanssapäivystäjään, puheluiden välissä ehti vaihtaa ajatuksia. Refreshing!

Viimeisen työharjoittelun alkamispäivä: 4.8. varmistui tänään, hahaa. Menen harjoitteluun naistentautien vuodeosastolle numero 15. (Luvassa 6 opintopistettä siitä hyvästä.)

Tunteja bodypump-tuntiin: 19. Ekaa kertaa BodyPump 66. Ja pitkästä aikaa ylipäätään bodypumppia. Pelottaa. Ei pelota. Pelottaa. Huomenna ehtii vielä kerrata. (Pakko yrittää luottaa siihen, että olen niin yksinkertaisen hyvä, että ei kannate ressata.)

Pikkuleipiä leivottu tänään äidin synttäreille: n. 70 lusikkaleipää ja 120 "miniän mureaa pikkuleipää".

Päivällinen: Kotipizzan Quattro Stagioni, jossa kinkun tilalla valkosipuli. Iskä tarskas. Oli hyvvää. Ja ah, cokiksen pirskahteleva raikkaus.

Raskauden kesto tänään: 17 viikkoa ja 3 vuorokautta (122 vrk). Laskettuun aikaan 158 vrk.

Olotila: tyytyväinen eläin.

Matonpesupaikka: avattu! Vihdoinkin! Sing Halleluja! Ei muuta ku matonpesulle heti ku kerkiää.

Päivän tuoksu: suopursu kukkii!

Päällä: siskon vanhat hame ja toppi ja paita (se vaan laihtuu ja minä... no...). Eilen oli ystävän vanhat äitiysvaatteet - farkut, jotka ihanasti eivät purista ja T-paita, jossa lukee "It started with a kiss..". Eikö ole mainio teksti vauvanodotuspaitaan?

Muuta: miehen tukka lyheni, ihanaa, se on niin komia.

Menenpä nyt tuonne komian mieheni luo nysväämään. Se jo ihmetteli, mitä ihmettä teen sillä tiedolla, montako lusikkaleipää se tänään teki. Mulla on mies, jonka kanssa voi tehdä pikkuleipiä, eikö ole ihanaa? Älkää nyt luulko että se on joku neiti, se nostaa 120 kg penkistä. Olin aika liikuttunut, kun yhtenä päivänä äitini kanssa askartelivat foliokääreitä orvokkien ruukkujen ympärille juhlia varten. Siinä anoppi ja vävy sulassa sovussa. Se on tärkiää.

Elä putoa kauas puusta

2008-06-03T00:27:00.005+03:00

Miten jollakin voi olla tässä iässä ikäkriisi? Siis siitä, miten sitä vanhenee ja elämä on kohta ohi. Miten muut ovat saavuttaneet paljon enemmän - tai miten itse on saavuttanut jo kaiken ja nyt ei auta kuin odottaa rupsahtamista. Ettei tullut tarpeeksi vilauteltua silloin kun ei vielä ollut selluliitteja tai mentyä silloin kun vielä oli vientiä.

Tai miten sitä on saanut haaskattua niin kamalan monta vuotta ihan turhaan ja ei ole saanut ihan mitään aikaiseksi. Tai miten elämällä ei kertakaikkiaan ole enää juuri mitään annettavaa.

Moni rupeaa jo tässä iässä märisemään kadonneen nuoruuden perään. Tiedän testanneeni tarpeeksi monta miestä, juoneeni tarpeeksi monet humalat, rei'ittäneeni riittävän määrän ruumiinosia metallirenkuloita varten, pitäneeni napapaitaa (kiitos, että sain elää nuoruuttani 90-luvulla), tehneeni kaiken sen minkä olen halunnut antamatta minkään estää, katumatta yhtään mitään. Se on luonut luottamuksen, että elämää on eletty ja enemmänkin päästelty kuin säästelty.

Minulla on takataskussa järkyttävän kauniita kuvia hetkistä, joita ei minulta voi kukaan ottaa pois. Siellä on sumuinen yö sillalla, siellä on tulipalon hehku kasvoilla, siellä juoksen pakkasenkylmä ilma keuhkoissa, siellä istun karsinan seinää vasten ja katson kun heppa syö heinää, siellä minut nostetaan taivaaseen ja paiskataan maahan ja kannetaan taistelukentältä suojaan, siellä minulle lausutaan rakkaudentunnustuksia ihan liian myöhään... Siellä ovat kaikki hetket, jotka saavat minut ihmettelemään, miten jonkun mielestä elämä on tylsää tai tympeää.

En usko, että jossain vaiheessa yllättäisin itseni ajattelemasta "mitä helvettiä olen mennyt tekemään, ei tämä ole sitä mitä olisin halunnut". Olen yhtä aikaa kuitenkin nähnyt asiat pitemmällä tähtäimellä ja harkinnut kaiken. Itseasiassa nyt on se paikka, kun taputan itseäni olkapäälle ja sanon: "Olet pelannut aika hyvin, beibe".

Äitini täyttää tänään 50 vuotta ja hän on nuori, hoikka, hauska ja hemaiseva - kaikkea muuta kuin kulahtanut tai kalkkiintunut täti. Äitini pesee bodycombatissa puolta nuoremmat ja nostaa pumpissa isommat painot. Hänen ikinuori äitinsä käy salilla ja joogaa. Vanhempani ovat välillä hämmentävän hyvin perillä tästä päivästä - kuinka monen muun isä osti Rihannan uuden levyn, itselleen? Isovanhempani osaavat käyttää sähköpostia, ihan vain esimerkkinä siitä kuinka pihalla he eivät ole. Voin keskustella heidän kanssaan melkein mistä tahansa kääntämättä nykysuomea muinaiskielille.

Ei minua pelota tästä kypsyä, koska mallinani ei ole yhtään katkeroitunutta elämänpieksemää reppanaa. Kaikki ovat vain loistavia esikuvia siitä, miten hieno minusta voi tulla. Toivon myös, että minusta tulisi joskus omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni yhtä tärkeä kuin vanhempani ja isovanhempani ovat minulle.

Olen 26-vuotias penikka. Vaikka olen jollakin tavalla ihan ikäiseni tasolla - naimisissa, odotan esikoista, opiskelen ammattiin-, niin kaikenkaikkiaan olen kaikessa pitkän tien alussa. Olen aloittelija avioliitossa, vauva on vielä sikiö ja tulevassa ammatissanikin olen täysin märkäkorva.

Tiedän myös, että tuleva äitiys ja ammattiin valmistuminen ja rouvana toimiminen ei estä mitään hauskaa. Äidin ei tarvitse olla ilmeetön harmaa haamu, jonka ainoa tehtävä on lusikoida sapuskaa ääntä kohti seuraavat parikymmentä vuotta. Sairaanhoitajan ei tarvitse olla itsensä työhön hukuttava marttyyri, jonka elämäntehtävä on hoitaa kiittämättömiä ihmisiä ylimielisen lääkärin käskyttämänä. Rouvashenkilön ei tarvitse pidättäytyä viattomasta flirtistä - eikä hän voi missään nimessä huokaista helpotuksesta ja antaa itsensä rupsahtaa, kun on kerran saanut jo miehen koukkuun.

Voisivatko nämä käsitykset kuitenkin olla syynä siihen, miksi monet ihmiset pelkäävät sitoutumista? Perhettä ei voi perustaa, koska se on oman yksilöllisyyden ja persoonan kuolema? Säännöllinen päivätyö tappaa luovuuden? Itselleen eläneestä ihmisestä tulee työnantajan, puolison ja lasten tarpeita tyydyttävä sieluton orja? Ihminen uhraa itsensä ja menettää syvimmän olemuksensa täyttäessään muiden hänelle asettamat vaatimukset alistuneena kohtaloonsa, jota ei kannata vastustella, koska käytännössä peli on jo pelattu ja elämä ohi?

Minä uskon paradoksiin, että ihminen voi yhtä aikaa olla järkevä ja boheemi, villi ja vastuullinen, dekadentti olematta tuuliajolla.

Tulevaisuus on täynnä lupauksia. Työputki-eläke-hautapaikka? Ei, ei, ei! Minulla on pitkä lista asioita, joita haluan tehdä. Mikään ei ole vielä liian myöhäistä - joillekin asioille on liian aikaista. Kaikella on aikansa. Minä aion pitää kovaa ääntä vielä pitkään. If it's too loud, you're too old.

Pakko mahtua ku on vihitty

2008-06-02T14:17:00.003+03:00

HÄRKÄ 20.4. - 20.5. Kesäkuun alkua aloittaa uuden ajanjakson elämässäsi. Ei ole aikaakaan, kun huomaat sen vaikutukset. Ne menevät pintaa syvemmälle.

Toukokuun loppuminen on kevään lapselle kriisin paikka, ja muutama täysin alavireinen päivä saatteli minut kesäkuuhun. Mollisoinnun katkaisi yöllinen reissu autogrillille, molempien osapuolten ollessa täysin tietoisia arveluttavan teon seurauksista. Roskaruoka on kuin seksi: kun se on hyvää, se on todella hyvää, ja kun se ei ole, se on silti ihan ok.

Olen viettänyt muutaman päivän äitiysfarkuissa, mutta ulkomuodostani ei kai vielä erota olenko kaksi ihmistä yksillä jaloilla vai olenko vain reipas tyttö syömään. En ole, vastoin pelkoani, paisunut muodottomaksi läskipalleroksi, vaan ruokavalio on pysynyt kohtalaisesti ruodussa, viimeöistä syrjähyppyä lukuunottamatta.

Olen riemastunut sadesäästä, joka antaa raikkaat olosuhteet toimeentulotukihakemuksen toimittamiselle. Jännitän myös jostain syystä tämänpäiväistä opinnäytetyön opponointia - enhän se minä ole siinä mitenkään edes syynissä, vaan ne opinnäytetyön esittäjät. Muuten olen kutakuinkin lomalla, mikä on hämäävää, koska en ole. 18.6. eli anatomiantentti lähestyy ja opinnäytetyökään ei etene pelkillä iltarukouksilla.

Bensa maksoi Oulunsalossa tänään 1,554 €/l. Ehkä minusta ei tule kovin hyvää poliitikkoa, kun yleinen hintojen nousu ei saa minua rääkymään tuskasta. On ihan oikein, että varsinkin laadukkaasti tuotetusta ruuasta maksetaan enemmän. Tämä keskustelu käydään kerta toisensa jälkeen ruokakaupassa, kun rouva tahtoo reiluja banaaneja ja luomumaitoa ja -munia.

"All good is hard. All evil is easy. Dying, losing, cheating, and mediocrity is easy. Stay away from easy." - Scott Alexander

2008-05-29T22:25:00.004+03:00

Pikainventaario.

Opintopistettä suoritettuna opintorekisterissä: 183,5 .

Opintopisteitä suorittamatta Sairaanhoitaja (AMK)-tutkinnosta: 28,5.

STA1276 Vuorovaikutukseen perustuvat psykiatrisen hoitotyön menetelmät 4.5 op arvosana: K5. (Kukaan muu ei anna aploodeja, joten juhli hetki onnistunutta suoritusta.)

Tunteja bodycombat-tuntiin: 18. (Ensimmäistä kertaa BodyCombat 36 alusta loppuun, joko koreografian mukaan tai luovasti sovellettuna.)

Opinnäytetyötä (ei omaa) luettavana maanantain opponointia varten: 53 sivua + 4 sivua liitteitä.

Raskauden kesto tänään: 16 viikkoa ja 4 päivää (116 vrk). Laskettuun aikaan 164 vrk.

Olotila: Normaali. Ei yksityiskohtaista kuvausta ilmavaivoista.

Sää tänään: aurinkoinen. Mukava oli syödä isin ja äitin ja puolison kanssa Sokeri-Jussin patiolla.

Matonpesupaikka: edelleen suljettu, perhana.

Alanvaihto etsiväksi!

2008-05-28T22:57:00.003+03:00

Teinpä ohimennen ammatinvalintatestin ja tässä hämmästyttävät tulokset!

"Tuloksesi:

Sosiaalinen 78%
Tieteellinen 25%
Systemaattinen 33%
Yrittävä 56%
Taiteellinen 54%
Käytännöllinen 33%

Vastauksiesi perusteella olet sosiaalinen ja yrittävä. Alle on listattu joukko ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia.

Myyntiedustaja
Työhönottaja
Hotellinjohtaja
Työntutkija
Työnohjaaja
Etsivä
Autokoulun opettaja
Lastenhoitaja
Koulupsykologi"

No niin, sulle on annettu tämä päivä, mitä aiot sillä tehdä?!

2008-05-28T09:11:00.002+03:00

Huominen on se päivä,
jolloin laiskureilla on eniten tehtävää.

-Norjalainen sananlasku

Iltasanomien horoskooppi:

HÄRKÄ 20.4. - 20.5.
Osoitat, että olet yhden asian arvoinen. Pystyt hahmottamaan, missä nyt mennään ja mikä olisi se suunta, mihin kannattaa kääntyä.

Kiitos auringonpaisteesta. Auringonpaisteinen päivä ei voi alkaa kovin huonosti. Olkoonkin sitten niin, että olen tuulellakäyvä, jos annan sääolosuhteiden vaikuttaa. On tämä paljon parempi kuin eilisen puolipilvinen koleus. Ei kesällä pitäisi joutua käyttämään penkinlämmitintä, mutta minkäs teet, jos on vilukissa!

Mitä, hä, maanantai?

2008-05-26T13:45:00.002+03:00

Vartin päästä alkaa opinnäytetyön esitys, joita pitää seurata tietty määrä, että pääsee tästä koulusta läpi. Siis pönöttämistä pönöttämisen takia. Tulin pönöttämään, ettei päivä menisi täysin hukkaan. Yöunet menivät panikoiden ilmeisesti harmitonta verenvuotoa, jonka takia kuitenkin kävin lääkärissä rauhoittamassa mieltäni.

Lääkäri määräsi parin päivän jumppakiellon, joka aiheutti ihan tuhannen ylimääräistä stressiä tuuraajantuuraajantuuraajan löytämiseksi. Jumppahommissa ainoa huono puoli on se, että toisin kuin ihan missään muissa töissä, tuuraaja pitää itse hankkia, vaikka olisi (kuten minulla tänään) lääkärintodistus. Siinä samalla kun rukoilet, että sikiö on elossa, täytyy soitella ympäri kyliä, että jos joku parin tunnin varoitusajalla pelastaisi minun hylkäämäni jumppatunnin peruutuksen kylmältä kädeltä. Palkka maksetaan vain pidetyistä tunneista ja puhelinlaskut menee omasta pussista, eli käytännössä jumppakielto merkitsee persnettoa.

Mutta, ihanaa kuulla ne sydänäänet! Ja miten lempeä oli se lääkäritäti, joka poisti huolen, melkein kuin olisi siunannut hyvin kasvaneen kohdun vailla mitään kiirettä.

Tämä päivä menee ehkä haaskiin, mutta joskus on mentävä. Otin päiväunet työhuoneen sängyllä, josta oli rauhoittava näkymä nukkuvaan, pehmeään gerbiilikasaan. Huolestumisen jälkeen ei jaksa välittää ihan yhtään mistään tyhjänpäiväisestä. Frankly, my dear, I don't give a damn. Olen vain hyvällä tuulella siksi, että kaikki onkin loppujen lopuksi ihan hyvin.

Good Day Sunshine

2008-05-25T10:05:00.005+03:00

Euroviisut nautittiin perinteisesti kera perheen ynnä vävypoikien. Venäjän Dima Bilan voitti koko roskan liikuttavan sekopäisten viulistin ja jäätanssijamiehen kanssa. Plagiointi on Euroviisuissa ihan ok ja "alkuperäisesittäjien" miettiminen osa hupia. Dima oli kuulemma lainannut kappaleensa alun Cat Stevensiltä (kaikki tietää kappaleen "Wild World", uu beibibeibi). Ainakin mua rupesi laulattamaan Georgian kipaleen kertsissä Maroon Fiven "Wake Up Call".

Suosikkini Armenia, Ukraina ja Norja pääsivät sentään viiden kärkeen, mutta en käsittänyt mitä valloittavaa oli Kreikan britnissä, joka koko pistelaskun ajan kamppaili Venäjän kanssa vuoden 2009 viisuisännyydestä.

Olin kuvitellut olevani larpissa eilisillan, mutta pelin alun myöhästyessä noin neljä tuntia tuli taistelukestävyyden raja vastaan ja lähdin pois ennen kuin peli edes alkoi. Kestoksi oli arvioitu 6-8 h eli laskin larppaavani ainakin aamuneljään ja olin, kuten muutkin, valmiiksi väsynyt kökittyäni koko päivän pelipaikalla propit päällä. Kysyin pelinjohtajalta etukäteen aikataulusta ja sen pitäessä olisin mielelläni pelannut tärkeää hahmoa, jota kuvittelin varapelaajana paikkaavani, mutta josta en saanutkaan paljoa pelattavaa vastaanottaessani hahmon pelipäivänä paikanpäällä suullisesti muutamassa lauseessa.

Vaikka yritän olla avoin kaikille kokemuksille, mietin jatkossa tarkemmin minkälaisten larppien kohderyhmään oikeasti kuulun. Etukäteen on vain niin vaikea tietää mitä on luvassa. Minulla pelin keskiössä on ymmärrettävä hahmo, jonka sisäiseen maailmaan pääsee tekstin kautta hyppäämään helposti.

Edellinen larppini MacNolte III oli hieno kokemus ja uskoisin, että siihen vaikutti hahmo, josta sain otteen. En tiiä kuka keksinyt, mutta joku jossain joskus määritteli hahmonkirjoittamisen ykkössäännöksi, että jokaisen pelaajan täytyy tuntea pelaavansa pelin tärkeintä hahmoa, jolla on mahdollisuus vaikuttaa pelin tapahtumiin.

Ei pointti ole se, että hahmon pitäisi olla älykäs tai filosofinen. Siinä pitää vain olla "joku juttu" mihin tarttua ja josta itse rakentaa. Hyvä on tietenkin olla perusteltuna johdonmukaisesti hahmon ydintarina, joka on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän nyt on. Mikä on se voima, joka hahmoa ajaa eteenpäin?

Tällaisen pika-apukaavion löysin netistä. Tätä voisi ehkä soveltaa hahmonkirjoitukseen? (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.)

Huomenna paluu lauteille bodypumpin kanssa. Iik. En ole vielä uhrannut ajatustakaan uuden ohjelman opetteluun, mutta tässähän on yli 24 h tuntia aikaa! What would Jack Bauer do? Onneksi tälle ihanalle sunnuntaille ei ole merkitty kalenteriin yhtikäs mitään.

Muut täällä vielä köllivät. Minulle aamut ovat tehokkainta aikaa. Sunnuntaiaamuna sen ei tarvitse tarkoittaa sen suurempia, kuin Kalevan hakemista ja kahvin keittämistä ja aamupalan nauttimista takapihalla auringonpaisteesta nautiskellen.

Torstai on uusi perjantai (we survived and didn't even get any f*ckin' T-shirt)

2008-05-22T15:24:00.006+03:00

Nämä päivät on ihania. Kun aamulla jo aurinko paistaa, jaksaa keittää kahvia termariin asti ja hakea Kalevan ja noukkia pyykit kuivumasta pihalta narulta ja viedä pursuavan biojätteen ja painavan paperinkeräyskassin ja mennä kouluun.

Koulussa oli liuta "the most kuolettavin seminaariesitys of the month"-ehdokkaita, mutta onneksi otin koko takariville mukaan viihdettä eli valikoiman kirjallisuutta Alivaltiosihteerista Viiviin ja Wagneriin. Lisäksi pelasimme toki ristinollaa ja kirjoitimme rivi-riviltä-jatkokertomuksen.

Tuntilistat on toimitettu, seminaariesitykset pidetty ja potilascasetehtävät palautettu. Nyt vaan ootetaan, milloin niitä opintopisteitä ropisee.

Käytiin viimeisen koulupäivän (kenelle on ja kenelle ei) ansiosta koulukavereiden kanssa istumassa Tervahovin patiolla. Huopiin kääriytyneenä join lämmintä kaakaota, että se Suomen kesästä.

Nyt rannan kiinalaisen herkkua tofu-casfewpähkinähässäkkää ja Despiksien neljännen kauden viimeiset jaksot.

Tämä nyt on kertakaikkiaan oikein mukava päivä.

Pätkiä elämästä

2008-05-20T20:12:00.004+03:00

Ostin vähän aikaa sitten uuden ihanan keltaisen paidan, ensimmäisen kesäisen mahankasvatuspaidan. Pesin sen ja se kutistui käyttökelvottomaksi. Yritin venyttää sitä ja rikoin sen.

Hain Kertalta lainaan larppikamppeita. Just semmosta mitä kavereiden pitää tehdä. Tietenkin myös juoda teetä ja keskustella kaikkitietävästi. Olemme ilahduttavan samaa mieltä.

Larppaamismotivaatio on alhainen, mutta en kehtaa perua, kun ilmoittauduin varapelaajaksi, joka voi ilman pelimaksua mennä paikkaamaan hädän hetkellä. Kirjoitettuani ällän äidinkielestä (joo tiedän, ettei se ole mikään oikea saavutus, mutta ainoa todiste äidinkielellisestä kyvykkyydestäni) en kestä lukea lauseita, joissa joku "alkaa tekemään". Se on "alkaa tehdä" tai "ruveta tekemään". Noin niin kuin yhtenä esimerkkinä. Mutta siis, en kykene etenemään huonosti kirjoitetussa tekstissä. Sattuu aivoihin.

Tässä lisää iloa pilkunviilaajille.

Tapasin työharjoittelun viimeisen asiakkaan viimeistä kertaa ja sain häneltä pienen lahjan kiitoksena avusta. Liikutuin. Eka kerta kun jotain tämmöstä.

Siitä tulikin mieleeni, että olen hukannut kaksi saamaani asiakaspalautetta ja harjoittelun tuntilistan.

Minulla on kasassa 39 dian esitys huomiseksi, pitäisi kestää 40 minuuttia. Väitöskirja aiheesta "Mitä psykiatrinen potilas haluaa tietää?". Yleensä saan käytettyä aikaa, koska osaan jaaritella. Lisäsin silti pari ylimääräistä taulukkoa. Melkein kevään viimeinen kouluhomma, paitti että ei ole.

Lainasin kirjastosta paremman anatomiankirjan, kun menin ekana vuonna ostamaan justiinsa sen toisen mitä ei ymmärrä erkkikään. 18.6. on kesätentti ja yritän omatoimisesti räpeltää läpi anatomian kurssin kakkososasta, joka olisi pitänyt suorittaa ekana vuonna, mutta miksei siis viimeisenä...

Kohtapuoliin lähetään porukoille kattomaan Euroviisu-semifinaalia. Väsyttäisi kyllä hirviästi. On väsyttänyt jo monta päivää, ja monta päivää on ollut pää kipeä. Jospa tämä tästä kuitenkin. Eilen olin reipas ja tuurasin combatin ja olipa kyllä niin siistiä, että eipä oo niin siistiä vähään aikaan ollutkaan. Se on mun elementti, edelleen ja vieläkin.

Don't you wanna feel what I wanna feel, baby? (BORN TO BE WILD!)

2008-05-18T10:12:00.004+03:00

Eilen jatkokoulutuksissa oli hurjan ihanaa liikkumisen iloa. Nyt on sopivasti jumi joka lihaksessa. Pumppi tuntui ihan sairrraaan hyvältä! Ihmeellisen koukuttavaa hommaa. Tanskalainen kouluttaja tuli tauolla sanomaan, että taisin pitää musiikeista, kun lauloin koko ajan mukana ihan fiiliksissä. Koko pumppiohjelma on sing-along-materiaalia. Hauisbiisissä lauletaan "honey honey honey, don't you think it's funny", siitäkös riemastuin.

Vähän mietin, että johtuiko tuntemukset polvissa combatin aikana raskaushormoneista, jotka löysyttää nivelsiteitä, vai ihan vaan siitä kun en oo combattia räiminyt vähään aikaan. Onnekseni tuttavapiirissä on vastikään lisääntyneitä ohjaajakolleegoita, joilta saa hyviä vinkkejä. Nyt ei tunnu polvissa eikä muuallakaan mitään inhaa, joten nou hätä. Ei kai ne raajat irti lähde.

Koko kroppa tuntuu eriltä kuin eilen. Tätä haluan pitää yllä, ja olla kuin Sidney Bristow Aliaksen vitoskaudella. Mp3-soittimeen BodyCombat 36 ja ladattu akku. Koiran kanssa nurmikentälle hillumaan ja opettelemaan ohjelma. Jos huomenna jo osais?

Adagio

2008-05-16T17:08:00.003+03:00

Laiska suoritus on tietojenkäsittelyn termi, joka tarkoittaa asian laskemista tai siihen reagoimista vasta kun siihen on tarvetta, mutta ei aikaisemmin. Laiska suoritus on synonyymi tarvepohjaiselle suoritukselle.

Ihan miten vaan, mua laiskottaa. Käytin tänään monta energiaa vievää ajatusta hankalan yhtälön miettimiseen. Kun mies on työtön ja eletään toimeentulotuella, ei ole mitään hyötyä ponnistella parantaakseen elintasoaan samalla kun yrittää opiskella ja valmistua. Ei ole järkeä valvoa yövuorossa, jos se taloudellisen tilanteen kannalta on yhtä tyhjän kanssa.

Itsellä kun ei työnsaanti olisi mikään ongelma (ja saattaisi kiinnostaa hiukka enemmän kuin puiseva tutkimussuunnitelman räpeltäminen), niin tämä menee nyt ihan väärin. Voisiko tuo mies tehdä mun opinnäytetyön ja puuttuvan työharjoittelun ja olla alkutalven maha pystyssä ja synnyttää, niin minä lähtisin tällä välin hakemaan elantoa?

Saattaapi laiskottaa myös siksi, että kuuden viikon työharjoittelu on ohi, ja sellaisen rupeaman loppuminen aiheuttaa aina tietynlaisen pingotteen laukeamisen. Äly ei sitä vielä tajua, mutta ruhollisesti tuntuu, että voisi laittaa kuulokkeet päähän ja katsoa pari jaksoa Top Cheffiä ja America's Next Top Modelia.

Ei saa nyt vaatia paljon. Huomenna on jumppajatkokoulutukset ja tosiasiassahan ne ovat aika yllättävä rääkki tälle pitkän ajan vain lösönneelle kropalle. Jospas siitä saisi uutta ryhtiä ja alkaisi opparin kirjoittaminenkin tuntua iisiltä biisiltä. Sitten kun sen tekee niin on valmistuminen lähellä ja sitten saa mennä niihin oikeisiin aikuisten töihin.

Mitä tarkoittaa "aikuinen"?

2008-05-15T12:29:00.003+03:00

Näytän aikuiselta, kuulostan aikuiselta, tuoksun aikuiselta. Olen aikuinen! Kamalaa?

"Ookko nää kasvanu aikuiseksi?" sisältää pienen paheksunnan. Aikuistuminen on joillekin nöyrtymistä ympäristön vaatimuksiin ja alistumista keskinkertaisuuteen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään aikuistumista vastaan. Sen sijaan ihmettelen Peter Pan-fiksaatiota, että omasta penikkamaisuudesta täytyisi pitää kiinni kynsin hampain viimeiseen asti.

Mitä aikuisuus on? Olen siirtynyt monella tavalla eteenpäin. Olen muodostanut kahden aikuisen ihmisen välisen parisuhteen ja sitoutunut siihen. Naimisiinmeno erottaa minut siitä tyttökaverista, joka olen aiemmin ollut. Kasvatan masussani uutta elämää ja olen valmis sitoutumaan siihen ja pitämään huolta myös muista kuin itsestäni. Perustan omaa laumaa, josta haluan turvallisen ja lämpimän.

Aikuisuutta on oman elämän suitsissa oleminen. Vaikka ei tietäisikään "mikä minusta tulee isona", täytyy ottaa vastuu ja tehdä valintoja, koska myös se, että jättäytyy kykyjänsä vastaamattomiin hanttihommiin ja jättää lahjansa käyttämättä, on oma valinta. Aikuisuutta on ohjata venettä, jolla kulkee pitkin elämän jokea, sen sijaan että heittäytyisi muiden vietäväksi.

Aikuinen on päämäärätietoinen, energiansa suuntaava, vastuuntuntoinen, itseään kehittävä, itsestään välittävä, luotettava. Aikuinen voi olla luova, leikkisä, vapaa, villi, iloinen ja jännittävä. Aikuinen voi olla heikko ja epäonnistuva, mutta aikuisuutta on pitää huolta itsestään ja myöntää kun tarvitsee apua muilta. Aikuisuutta on olla reilu, antelias ja lempeä olematta sairastuttavan kiltti (perikiltteyden marttyyristä syntiä vältän kuin ruttoa).

Minun mielestäni omasta elämästä vastuun ottaminen on seikkailua parhaimmillaan. Ei aikuiseksi kasvaminen ole mitenkään tylsää.

We don't stop playing because we grow old;
we grow old because we stop playing.
- George Bernard Shaw

Suhtaudun oman tieni kulkemiseen, parisuhteeseen ja tulevaan äitiyteen sadunomaisesti. Aikuisuus voi olla kaunista ja runollista, ei sen tarvitse olla harmaata, raskasta ja ankeaa. Minusta aikuisuutta on tietää mistä kiksinsä saa irti niin, että se on rakentavaa eikä tuhoavaa.

Aikuisuus ei tarkoita minulle ihmistä viisaampaa ajattelua. En usko valaistuvani missään vaiheessa. Aikuiset eivät tiedä välttämättä yhtään mistään yhtään mitään. Aikuiset eivät tiedä mistä elämässä on kysymys. Elämässä voi oppia toki paljon, mutta en usko että tietty määrä älyämistä olisi jokin hyvän elämän mitta. Aikuisuus on minulle enemmän tekoja. Kuten missä tahansa tarinassa, jokainen lunastaa elämänsä käsikirjoituksessa oman persoonansa teoillaan. Se on dramaturgian sääntö ja tosi. You can talk the talk, but can you walk the walk?

Ajatukseni haluan kulkevan kevyinä kuin pilvet, kunpa mieleni lentäisi kuin perhonen, hamaan hautaan! Mitä yhteistä on minulla teininä ja nyt? Ikuinen haaveileva, huokaileva hupsu. Enkelitkin osaavat lentää, koska ne ottavat itsensä kevyesti.

Big boys don't cry

2008-05-14T16:54:00.008+03:00

Tämä on yhtä hirveää kuin Suurlähettiläiden kappale, jossa lauletaan

olen niin onneton / ei autossani ole edes nastoja talvella /

olen niin onneton / sinun vuoksesi vaan

Nimittäin Petri Munckin kappale Levoton prinssi. "En tiedä kestääkö tää pää". Voi Petri Munck.

Mitä ikinä sä siellä teet /

tiedäthän varmaan sen /

samoin sulle tekis en

Miehet! Lopettakaa nyt ******* tuo säälittävä, syyllistävä ruikutus!

Levoton prinssi täällä odottaa / kai sä pian palaat

Get real, man... she ain't coming back.

(photo by http://big_girlfeet.blogspot.com/)

Barracuda!

2008-05-14T12:36:00.004+03:00

Keskiviikkopäivä harjoittelussa on mennyt lähinnä aikaa tappaessa. Onneksi löysin porinakaveriksi työntekijän, jonka kanssa oli hyvä ruveta juttelemaan ensin yhdestä asiasta ajautuen toiseen ja siitä kolmanteen. Se on hienoa joskus jauhaa ajattelematta, että onkohan tämä ihan tyhmää tai mihin tälläkin keskustelulla pyritään, kunhan vain antaa ajatusten tulla ja mennä ja muovautua toisen kanssa.

Päivän ainoa asiakaskin perui tulonsa. Jos sillä ei vaikka ollut sateenvarjoa, niin eihän sitä sitten pääse tulemaan. Ulkona on ihana sadesää ja täällä sisällä on suloisen hämärää, mukavalta tuntuu olla sateelta suojassa.

Täällä on oma pieni vaihtoehtotodellisuus, kauniissa vanhassa vihreässä puutalossa, jossa humpparadio soittaa Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.

Raikas ja onnellinen olo. Sellainen olo tulee, kun lajitoverin kanssa tarpeeksi jorisee ja löytää yhteisymmärrystä ja näkökulmia ja puhuu ittensä vain niin täyteen ja tyhjäksi, ja oma elämä tuntuu niin mukavalta ja itsensäkin tuntee riittäväksi, mukavaksi, inhimilliseksi ja ihan tavalliseksi, niin kuin kaikki muutkin samaa palloa tallaavat.

Kehtaa sitä itseään rakastaa aika paljon.

Kaikilla meillä on rankkaa ja hankalaa ja naarmut tekevät meistä kauniita ja mielenkiintoisia. Jos paljastaa toiselle haavansa, voi saada ymmärrystä ja myötätuntoa ja kokemuksen, että me olemme samanlaisia, sinä ja minä. Ja että jatketaan tätä näin, tätä tanssia, eteenpäin elämässä. Ei toinen ole huonompi tai parempi, vaikka meillä olisi erilainen turkki päällä, toisella häntä enemmän kippuralla ja korvat enemmän lurpallaan.

Eilen oli kiva nähä larppaajia K-treffeillä pitkästä aikaa. Hetihän se homma imee mukaansa. Kannattaa olla varuillaan, jos haluaa että on vielä jotain korvamerkkaamatonta vapaa-aikaa.

Mitä yhteistä on seuraavilla kappaleilla?

Jump - Van Halen
Ghostbusters - Ray Parker Jr.
All Night Long (All Night) - Lionel Richie
Girls Just Want To Have Fun - Cyndi Lauper
Jump (For My Love) - Pointer Sisters
Self Control - Laura Branigan
Here Comes The Rain Again - Eurythmics
Lucky Star - Madonna
Cruel Summer - Bananarama
I'm So Excited - Pointer Sisters
Thriller - Michael Jackson

Voimaa uuteen viikkoon

2008-05-11T22:10:00.005+03:00

Just go out there and do what you've got to do.
- Martina Navratilova

Mind is all that counts. You can be whatever you make up your mind to be.
-Robert Collier

More powerful than the will to win is the courage to begin.
-unknown

It is common sense to take a method and try it. If it fails, admit it frankly and try another. But above all, try something.
- Franklin D. Roosevelt

Knowing is not enough; we must apply. Willing is not enough; we must do.
- Johann von Goethe

Little by little does the trick.
- Aesop

Kodin viherkasvit värikuvina

2008-05-10T18:51:00.023+03:00

Takapihan elvytyspisteellä traakkipuu, limoviikuna, enkelinsiipi, anopinkieli, kultaköynnökset... Olen parempi koiranomistaja kuin hortonomi -kasvit eivät osaa haukkua, vinkua ja juosta ympäriinsä silloin kun ne tarvitsevat jotain. Aikamoinen määrä erilaisia lajikkeita silti on säilynyt jotenkuten hengissä.

Tämä "idioottivarma" kenties vielä nukkumaijaksi tunnistettava serkkutytöltä lahjaksi saatu reppana on kokenut kovia. Voisin avata vähitellen "Kodin kukoistavat kasvit"-kirjan ja lukea, mitä kyseinen kasvi oikein tarvitsee kukoistaakseen. Niin kauan kun on jotain vihreää jäljellä, on toivoa...?

Rönsyliljan (toiselta nimeltään "isännän harha-askel") kaksi poikasta, jotka sain kriisikeskukselta. Toinen kaksosista on lähdössä piakkoin uuteen kotiin, toiselle on varattu paikka työhuoneen/ gerbiilihuoneen/ vierashuoneen ikkunan edestä, kunhan saan ripustettua roikkumaan.

Piikkikruunu kasvattanee vielä kevään edetessä vaaleanpunaiset kukat. Tykkään tuosta, koska se ei ole uhannut hengenlähdöllä samalla tavalla kuin muut rehut. Välinpitämättömälle emännällekin se esiintyy noin vehreänä. Hyväluonteinen ja luova kiemurrellessaan noin viehkeästi.

Synttärilahjaksi saatu perhoskämmekkä pääsi makuuhuoneen pöydälle harmonisoimaan ilmapiiriä. Lahjan antaja osasi valita lempivärini. Huolena on kauanko tämä kaunotar meillä säilyy hengissä ja tuottaako orkidean kuihtuminen myös muun elämän häviämiseen ko. huoneesta. Onneksi sain mukana huolelliset hoito-ohjeet kirjallisena.

Romantikon mielestä myös peikonlehti voi olla varsinainen rakkauden kukkanen. Monet kasvit, kuten tämäkin huonosti totteleva köynnöstelijä, ovat päätyneet minulle mummilta, jota pidän varsinaisessa viherpeukalon arvossa. En oikein tiedä minne peikonlehden antaisi suuntautua, nyt se vain roikkuu vailla suuntaa elämässä.

Myös synttärilahjaksi saatu kesän ensimmäinen piha-amppeli. Kun muutimme viime heinäkuussa tänne asumaan, ensimmäisenä piti saada kukka-amppeli samaiselle paikalle missä tämä oranssi ilostuttaja on nyt toivottamassa tervetulleeksi.

Lisää synttäriorvokkeja! Taakse jäi ne ajat, kun synttärilahjaksi tuotiin viinapulloja. En kyllä muista olenko koskaan saanut viinapulloa lahjaksi. No, silti. Tälle en ole vielä keksinyt parasta paikkaa. Kukkapenkki on vielä arveluttavassa kunnossa, ettei sinne taida kehdata upottaa ja sitä paitsi tämä korikin on oikein nätti.

Hurmaava rinsessakimppu, joka koostuu kahdesta synttärilahjapuskasta. Kuulin eräältä vieraalta, että aviomies oli kehottanut ostamaan lahjaksi kukkia. Oma lehmä ojassa, eipä tarvi itse olla heti hakemassa vaimolle rehuja.

Myöskin synttärivieraan tuoma. Gerbera on yksi lempikukistani.

Lempiväriäni esittelee tulilatva.

Pihan puolella kasvikunnan hoidollisesta osaamisesta vastaa pariskunnan enemmän formuloista pitävä osapuoli. Minä leikon kyllä pensaat ja teen muun suurpiirteisemmän ja enemmän väkivaltaa sisältävän homman. Viime kesänä aviomies rakensi kukkapenkit. En kyllä muista yhtään mitä sinne laitettiin, mutta ilmeisesti jotain.

Meidän kukkaistutuksista löytyy jo ensimmäiset särkyneen sydämen nuppuset...

...kuten myös krookus, joka jotenkin ihmeessä työntyi kuivien lehtien ja muun jätteen keskeltä kohti kevätaurinkoa.

B-Day

2008-05-09T07:55:00.004+03:00

Tiukka päiväohjelma klo 10-15 sisälsi kampaajan ja kosmetologin käsiin heittäytymistä. Puolipitkä välivaihetukka lyheni ja vaaleni takaisin 90-luvulle (tosin tällainen tukka oli muotia viimeksi 80-luvulla). Kasvot ja jalat hoidettiin ja varpaankynnet saivat liilan lakan.

Olin tarjotuista kahveista huolimatta nälissäni iltapäivällä, mutta onneksi kauneushoitolan lasioven toisella puolella odotti aviomies fetakasviskotzone kätösissään!

Kun pääsin kotiin, aviomies lähti saman tien yllätystyöhaastatteluun. Vaahdotin vaniljakastiketta ja katsoin Top Cheffin uusinta jaksoa, kun ovikello soi ja ensimmäiset vieraat tulivat yli tunnin etuajassa. Kääk! Siitä alkoi härdelli. Nyt olen tasapuolisen väsynyt ja onnellinen. Kakkua ja muita herkuja riitti kaikille, kiitos apukokkien sisältäen siskon, aviomiehen ja tulevien isoisoäitien.

Aviomies tuntee tarpeeni ja antoi synttärilahjaksi digikameran ja 2Gt muistikortin. Räps. Tulossa kuvapäiväkirjaa. Mulla on kyllä maailman ihanin mies, se on siivonnut ja leiponut ja järkännyt ja haki vielä tilaamani kakunkin ja on muutenkin maaliman paras.

Olin aika liikuttunut, kun niin moni ystävä tuli käymään ja onnittelemaan. Olette rakkaita, lajitoverit.

Nyt katson loppuun sen Top Cheffin jakson, mikä jäi kesken. "Please pack your knives and go."

Grandes pensamientos!

2008-05-06T10:51:00.004+03:00

Iltasanomien horoskooppi tänään: HÄRKÄ 20.4. - 20.5.
Haluat antaa eräälle paljon itsestäsi. Hän on sen arvoinen ihminen, ei mikään turhake. Hän vie leijonanosan suurista ajatuksistasi.

Olen ollut keväisen aistikkaalla ja hormonaalisella tuulella. Sain pöliöitä kiksejä, kun sellainen automaattisesti toimiva metalliportti lähti sulkeutumaan ja loi kalterisen varjonsa aurinkoiseen katuun. Saatan jäädä tuijottamaan asioita ja muutenkin olla aika pysäkillä. Vaan haittaako tuo.

En todellakaan tiedä onko mulla tätä luppoaikaa, jota nyt käytän. Luultavasti minut kohta ns. käräytetään ja joudun puhutteluun. Toisaalta olen tehnyt kyllä aika tiukkaa työtä enimmäkseen, ja ei tästä etes makseta. Että on kai sitä oikeus, välillä.

Pikkasen oli tuskaista nousta aamulla. Puoli yhteen meni eilen kun katsoin pari jaksoa Top Cheffiä. Päätä särki illalla ja tässä odottelen, että oliskos tänään särkemättä. Pistetään kaikki hormonien piikkiin. Kuten aamupahoinvointi. Yökkäilen joka aamu kun pesen hampaita.

Tänään illalla haravoin ja käyn sauvakävelyllä. Sitä ennen olis vielä yli kuusi (monta!) tuntia työharjoittelua ja ultra Oysissa.

Ten years younger

2008-05-05T10:46:00.005+03:00

Only happy when it rains! Kaikki on ruvennut yön aikana silmuilemaan ja vihertämään!

11 tunnin työharjoittelupäivä (53 tuntia jälellä!) meni päänsäryn ja väsymyksen merkeissä. Vedin asiakkaalle rentoutumisharjoituksen, kuuntelin omaa rauhoittavaa ääntäni ja meinasin nukahtaa kesken lauseen. Oliskohan vieläkin larppikrapulaa? Mutta siis, oli niin mukava pitkästä aikaa, että aion mennä vastakin.

Jotenkin sitä jaksaa ihmisiä taas. Ehkä olin jossain vaiheessa niin masentunut reppana, tai sitten vain sain tarpeekseni joistakin ihmisistä. Tai sitten se on kevät, sitä vaan ihastuu kaikkiin vastaantuleviin. Ja kun en nyt ole pitänyt jumppia herranjestas kuukauteen, niin sitä aikaa on ja kaipaan larppiharrastuksen ainutlaatuista yhteisöllisyyttä.

Oli hurjan mukavaa ja hassua syödä ennen peliinlähtöä Raksilassa Kertan äidin ja siskon kanssa. Ihan kuin joskus teininä, kun vielä hiimailtiin porukoiden nurkissa. Kritisoitiin etukäteen peli ja hahmot ja järjestelyt kyynisesti ja kaikkitietävästi. Odoteltiin bussia auringonpaisteessa. Ostettiin lähikaupasta eväitä.

Tänään hartiat ilmoittivat haluavansa bodypumppiin. En ole ilmoittautunut kuunvaihteessa oleviin jatkokoulutuksiin, eli en tiedä saanko ollenkaan materiaaleja uusiin ohjelmiin kesäksi, tai aionko pitää tunteja kesällä. Jotain liikuntaa tarvitsen, luultavasti helpoin tapa on lähteä lenkille. Juoksukengät on, koira on, ja säällä ei niin väliä. Lupaan, että huomenna.

Naisen unelmia (vereslihaista tunnenarkkausta larpissa MacNolten aika III)

2008-05-04T02:09:00.006+03:00

Alexandra oli rakastunut kaikella 15-vuotiaan tytön tunnekapasiteetillaan (joka oli siis valtava) Seroon, tuohon selittämättömän ihanaan mieheen, jonka oli tavannut vain kerran muutama kuukausi sitten. Mutta ensi rakkaus, rakkautta ensi silmäyksellä. Se oli täydellistä. Hän odotti uutta tapaamista kuin kuuta nousevaa, ja tuo kuu oli hänen silmissään joka ainoalla räpäyksellä, ja sydämessään joka ainoa hetki, työntäen pois kaikki turhanpäiväisyydet.

Millään muulla ei olisi väliä, hän halusi vain nauttia Seron hymystä, kuulla hänen sanansa, vain olla hänen lähellään.

Heimo kuuli, että Seron jengi oli kärsinyt miestappioita kahakassa, ja lähti apuun. Alexandra matkasi pala kurkussa toivoen, ettei vainaja olisi hänen rakkaansa. Olisihan epäreilua menettää joku, johon ei ole saanut edes tutustua, ja jolle ei ole voinut kertoa tunteistaan. Olisi järisyttävä vääryys, että hänen odotuksensa palkittaisiin sellaisella rangaistuksella.

Kun he pääsivät perille, Alexandran sydän värähti ilosta hänen tunnistaessaan pöydässä istuvan miehen. Hän ei tiennyt mitä tehdä, miten lähestyä tuota hurmaavaa muukalaista! Ja kun Sero tuli puhumaan hänelle, Alexandra oli kuin vaivaisesti muistaisi miehen edelliseltä tapaamiselta, ollakseen viileämpi, ollakseen vahvempi kuin mitä heikot polvensa todistivat. Ja mies puhui, mutta sanat soljuivat Alexandran läpi vailla merkitystä, sillä hänen ajatuksensa olivat jo muualla, mutta kuitenkin jossain missä myös Sero oli, ja hän, ja he yhdessä.

Hän mietti, kuinka voisi lähestyä miestä, painaisiko vain tämän seinää vasten ja suutelisi niin, että tämä takuulla tietäisi hänen tunteensa, ilman sanaakaan selityksiä. Alexandra pyörrytti itseään kuvitelmilla, miten Sero hänelle vastaisi, ilman sanaakaan. Mutta Sero oli koko ajan ympäröity eikä jäänyt hetkeksikään yksin. Eikä Alexandra olisi uskaltanut tehdä mitään. Se neuvottomuuden tuska, Alexandra ei saanut ajatuksiaan kasaan. Hän haaveili voittavansa miehen sydämen, mutta pelko häviämisestä lamaannutti hänet. Hetki hetkeltä hänen tunteensa kävivät yhä pakottavimmiksi.

Eipä aikaakaan, kun heimonpetturiksi paljastunut entinen ystävä Megan, joka nyt pyysi rauhaa, tuli kertomaan löytäneensä miehen, jonka luo jäädä - ja tuo mies oli juuri Alexandran lemmitty, eikä ystävällä ollut lainkaan aavistusta Alexandran tunteista samaa miestä kohtaan. Alexandra ei ollut uskoa korviaan - tämä oli liian kamalaa ollakseen totta.

Sydänveret kiehuen Alexandra kiusasi itseään ja kysyi Meganilta, kuinka mies oli rakkauttaan tunnustanut. Alexandra oli varma, että hän kuolisi siihen paikkaan ihan vain siksi, että olemassaoleminen kävi täysin sietämättömäksi. Eikä Megan edes rakastanut Seroa, ja se sai Alexandran voimaan pahoin, sillä hänen sydämensä oli Seron kokonaan, varauksettomasti, hän pystyi antamaan kaiken, kun Megan ei edes tiennyt mitä rakkaus on.

Se pettymys ja tunteiden myllytys! Ja kuinka tyhmä Alexandra olikaan ollut kuvitellessaan, että Sero olisi koko ajan tuntenut samoin kuin hän! Kuinka monet yöt unissaan, päivät haaveissaan hän oli turhaan rakastanut tuota miestä, jonka hän nyt oli menettämässä saastaiselle petturille!

Ainoa ratkaisu kolmiodraamaan olisi Meganin kuolema. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Alexandra sepitti heimotoverilleen ja ystävälleen Miltonille tarinan, että Megan olisi murhannut Miltonin siskon, saadakseen veljen tappamaan Meganin kostoksi murhasta. Mitä muuta oli tehtävissä? Hän olisi voinut itsekin riistää Meganin hengen, mutta pakotti itsensä odottamaan ratkaisua, vaikka odottaminen tuntui tappavan hänet hitaasti sisältäpäin.

Alexandran olo oli kestämätön. Hän oli kokenut jo niin paljon menetyksiä, ja luullut ettei hänen elämänsä voisi enää pahemmaksi mennä, mutta nyt hän tunsi vajoavansa aina vain alemmas pohjattomaan kuiluun. Hän yritti lievittää oloaan huumaavin yrtein, mutta mikään ei tuntunut auttavan, eikä pahaa oloa vienyt kokonaan pois edes itsensä viiltäminen, vaikka se ihan vähän helpottikin ja siirsi kivun sydämestä ihoon. Hän itki ja kärsi poissa toisten silmistä, kätkeäkseen tuskansa muulta heimolta. Ei kukaan ymmärtäisi. Kukaan ei pystyisi auttamaan häntä. Hän oli ansassa. Mikä vain, mikä olisi vienyt hänet pois tuosta helvetistä, olisi kelvannut!

Jossakin vaiheessa muut tapahtumat aiheuttivat sen, että rakennusta alettiin evakuoida. Alexandra tahtoi jäädä, tapahtui mitä hyvänsä. Hän piiloutui ja toivoi, ettei kukaan löytäisi. Hän toivoi koko paikan räjähtävän tai täyttyvän kuolettavalla myrkkykaasulla. Joku puhui, että osa ihmisistä olisi vain seonnut. Alexandra tahtoikin menettää järkensä tai henkensä, ettei tarvitsisi enää kärsiä. Se olisi hänen kurjan matkansa armollinen loppu. Sero ei rakastaisi häntä, hänellä ei olisi syytä elää. Hän palaisi kaiken mukana, ja se olisi kaunis viimeinen rivi hänen synkälle tarinalleen.

Heimolaiset löysivät Alexandran käpertyneenä nurkasta ja olisivat vieneet hänet väkisin mukaansa, turvaan. Alexandra piteli ladatun pistoolin piippua leukaansa vasten valmiina lopettamaan kärsimyksensä. Heimolaiset repivät häntä eivätkä pimeässä nähneet kuinka Alexandra oli valmis tekemään ratkaisunsa hengestään. Viime hetkellä hän kuuli Miltonin pelastava sanat: "kun olet lähtenyt, menen ja tapan Meganin". Nuo sanat riittivät saamaan Alexandran liikkeelle ja pelastivat hänen henkensä.

Megan sai loppunsa luodista, kun Alexandran sepittämä tarina puri ja Milton kosti siskonsa kuoleman, vaikkakin syyttömälle. Tässä vaiheessa Alexandra oli jo päässyt ulos talosta. Kun hän näki Miltonin juoksevan muiden mukana, hän epäili oliko Megan sittenkään saanut ansionsa mukaan vai oliko Milton vain paennut virran mukana. Muun heimon hävitessä paikalta Alexandra kääntyi takaisin ja lähti juoksemaan kohti rakennusta. Hän itse tekisi sen, mikä oli jäänyt tekemättä. Jos riittävä hulluus saisi hänet valtaansa, hän voisi selvittää tunteensa Serolle ja vain toivoa jonkinlaista vastakaikua. Sitten hän olisi tehnyt kaikkensa.

Peli päättyi.

I like the way I move

2008-05-02T14:05:00.004+03:00

Vappu siunatussa tilassa (jos joku ei vielä tiedä, niin meille on tulossa vauva marraskuussa) sisälsi muutaman lasin simaa ja käsittämättömän pienen määrän munkkeja. Kävimme pariskuntana vappuaattona Mamman eli äidinäidin luona syömässä ja vappupäivänä tortilloitiin porukoilla. Vappupäivään kuului myös Teekkaritorvien keikka Rotuaarilla, lankomies soitti lehmänkelloa vai mitä soittikaan, ei sitä nähnyt sieltä torvien takaa. Ja kesän ehkä eka tötterö (ei tällä päällä muista), mangomelonia. Jalat on kipiänä ku piti köpöttää kipokipokengät jalassa.

Mutta olihan ilmat, eikö?!

Pääsen larppaamaan huomenna, olin ilmoittautunut varapelaajaksi ja pelinjohto soitti äsken. Ei tarvi maksaa etes pelimaksua. Tämmönen systeemi toimii, kun ei tarvi stressata kahta viikkoa ennen peliä. Pystyn kuitenkin aivan hyvin järjestäytymään pelaamaan 24 h varoitusajalla. Aloitin larppaamisen kymmenen vuotta sitten ja siinä ajassa odotukset pelejä kohtaan ovat nousseet. Ehkä pettymykset johtuvat siitä, että sitä odottaa niin paljon, kun käyttää virtaa etukäteistyöhön. Nyt haluan vain nähdä ihmisiä ja päästä leikkimään. (Sisimmässäni odotan elämää suurempia tunteita, aina.)

Mulla on tämän päivän jälkeen enää 8 päivää harjoittelua, 4 kummallakin viikolla. En kyllä tajua, että nyt olisi perjantai. Enkä tajua muutenkaan tätä elämänmenoa ja ajankulua. Mun kalenterissa on niin paljon kaikkea ihanaa suunniteltuna, että en älyä sitä. Ensi viikollakin on ultra (tekee taas todemmaksi tätä perheen perustamista), ystävättären kanssa intialainen illallinen ja sitten vielä tuo ittensä hengiltähemmottelu perjantaina - otin ja repäsin ja varasin itelle kampaajan ja kosmetologin synttäripäivälle.

Se on rajallinen määrä mukavaa mitä ihminen kestää!

Pitäisi kyllä löytää jostakin aika tehdä ne vaiheessa olevat kouluhommat rästistä. Ei niitä ole montaa. Yksi powerpoint-esitys, joka arvioidaan hyväksytty/hylätty eli aivan sama kunhan jonkun väsää eikä rupea liikaa hifistelemään. Yksi oppimispäiväkirja, joka on ehkä sivua vaille valmis. Sitäkään ei arvostella numeroin. Yksi vapaamuotoinen hyv/hyl tehtävä, jonka teen jonkinlaisena kirjareferaattina - sekin jo puoliksi tehty. Ja pitäisi viimeistellä potilascasen kirjallinen osuus, jonka esitin jo koulussa seminaarissa. Se arvioidaan T1-K5, eli siitä ei kehtaisi ottaa huonoa.

Mutta ei kai sitä ehi. Tänään pitää mennä viettämään pariskunnan laatuaikaa harjoittelupäivän päätteeksi (tekis mieli Pannuun) ja huomenna on se larppi. Ja sunnuntaina on muuten koiramarssi klo 12.00.

Rupesin eilen katteleen Top Cheffin neljättä kautta. Se on kyllä semmonen ohjelma, että. Paranee vaan kun porukka putoaa. Yhtä hauskaa on katella gerbiileitä. Voisin melko kauan istua terraarion vieressä ja ihmetellä. Välillä on pakko naurahtaa ääneen söpöydelle.

Harjoittelupaikka on paras mitä ikinä, verrattuna kaikkiin masentaviin ja ilottomiin sairaalaympäristöihin, joiden pohjimmainen tarkoitus tuntuu olevan sairastuttaa kaikki, jotka lähelle uskaltavat, jos ei ilmapiirillä niin ilmassa leijuvalla homeella. Täällä on ihan huippua porukkaa. Tosin kyllä tämäkin on raskasta omalla tavallaan, mutta itsenäistä ja vapaata. Vaikka tuntuikin tänään asiakkaan jälkeen että ajatus löi ihan tyhjää ja että en jaksa enää mitään koko päivänä.

Hyvä asia on se, että omat ongelmat tuntuu ihan kauhean tavallisilta, siis kaikki mitä on ollut ikinä koko elämän aikana. Ja sitä tuntee olevansa aikalailla pystyvä ihminen tällä hetkellä. Olen aika tyytyväinen tähän elämään, ja onnellinen. Asiat on menossa hyvään suuntaan ja ei ole kyllä juurikaan valittamisen aihetta. Se on aika hassua kun ei keksi mistä urputtaa. Suurin ongelma on joku semmonen, että värjäiskö vai laittaisko kiharoita. Että oikiasti!

Ja semmonen, että sitä pystyy itse päättämään omaa elämäänsä ja rajaamaan kaikki haitalliset ympäristömyrkyistä käyvät ihmiset ulkopuolelle. Että voi ihan itse arvioida, mitä tekee ja kenen takia. Mua pyydettiin tuuraamaan jumppia tälle päivälle ja vaikka olis kuinka hätä, niin siihen ei tarvitse suostua, jos ei huvita. Ei tarvi ees olla mitään syytä, vaikka tietenkin se auttaa kun semmosen keksii. Että tekeekö asioita siksi, kun muut pyytää, vai siksi kun itse haluaa.

Ja semmonen, että tekee asioita siksi, että haluaa, eikä siksi että pelottaa. Varsinkin monet tekemättäjättämiset johtuu siitä, että pelkää. Että "en voi tehdä lapsia, kun pelkään että se lapsi on sairas tai musta tulis niin paska äiti". Tai ylipäätään ei voi ruveta yhen mihinkään, kun ajattelee, että entä jos se ei onnistu. Täällä on nähnyt, miten yleistä se on, että jäädään jähimään hirveisiin ihmisrääkkäystilanteisiin, kun ei pystytä lamaantuneena muuhunkaan. Aika usein se ratkaisu tuntuu vielä pahemmalta. Että entä jos se kamalasta tilanteesta pääseminen aiheuttaa sen, että romahtaa täysin. Jonkinlainen todella kiero kauhun tasapaino.

Tähän aikaan perjantaista, kun pitäis vielä keksiä jotaki järkevää kolmeksi ja puoleksi tunniksi, on kyllä mieliala semmonen, että ei paljon huvita ja jaksa. Mutta jospa sitä kuitenkin.

Maailma tuoksuu hyvälle!

2008-04-30T15:14:00.003+03:00

Meille tuli toissapäivänä kolme pientä gerbiiliä. Ne laitettiin reikäiseen sukkakoriin keskelle terraariota niin, että isompi gerbiili tottuisi niihin. Ötökät olivat jyrsineet tiensä viime yönä vapauteen korista, mutta onneksi iso gerbiili ei ollut niitä syönyt. Siellä ne vipelsivät sulassa sovussa, vaikka isompi gerbiili oli vielä päivää, paria aiemmin halunnut piestä pienet hengiltä. Tämä osoituksena siihen, että vähän kärsivällisyyttä, niin asiat voi sujua ihan rauhanomaisesti.

Työharjoittelussa viimeinen toivo ajan kulumisesta nopeasti perui käyntinsä ja nyt tässä olen hieman pysäkillä enkä jaksa ruveta millekään, kun ei tarvi eikä viitsi.

Tervetuloa lähimmäiset 9.5. synttärikahville. Ei tarvitse teeskennellä että tykkäisi minun luomuksista, tilasin kakun ammattilaiselta, niin ei tarvi stressata. Nyt pähkäilen, että kuinka rikas olenkaan ja onko varaa sijoittaa omaan hyvinvointiin ja pistää itsensä päiväksi hoitoon eli kosmetologille pehmitettäväksi.

Toivottavasti teillä on yhtä mukavaa ku mulla. Kevät pistää laulamaan ja tuntemaan sellaista alkuvoimaista luovuutta, mitä on kaivannut. Tai sitten se on tämä loistava humppakanava, joka soi täällä työharjoittelupaikalla (volare, woo-o, cantare, oo-oo).

Yeahyeah!

2008-04-27T12:07:00.004+03:00

Sunnuntaina on hyvä siivota kuin riivattu pesukarhu. Suosittelen meditatiivista hinkkaamista kaikille, joilla on riittävän kakkainen keittiö. Jos tuntuu liian siistiltä, siirrä hella ja katso uudestaan. Myös se kaappi, missä on roskis, saattaa olla yllättävän saastainen.

Suosittelen samanaikaista musiikin kuuntelemista kuulokkeet - mielellään sellaiset isot langattomat- korvilla. Tämä ei tietenkään saa estää laulamista. Siivous sujuu ja samassa taloudessa asuvat saavat halpaa viihdettä. (Varo ettet päädy Hauskoihin kotivideoihin.)

Bon Jovi : Keep The Faith

Mother mother tell your children
That their time has just begun
I have suffered for my anger
There are wars that can't be won

Father father please believe me
I am laying down my guns
I am broken like an arrow
Forgive me
Forgive your wayward son

Everybody needs somebody to love (mother, mother)
Everybody needs somebody to hate (please believe me)
Everybody's bitching 'cause they can't get enough
When it's hard to hold on
And there's no one to lean on

Faith! You know you're gonna live trough the rain
Lord we've gotta keep the faith
Faith! Don't you let your love turn to hate
Now we've gotta keep the faith

Keep the faith, keep the faith
Lord we've gotta keep the faith

Tell me baby when I hurt you
Do you keep it all inside
Do you tell me "all's forgiven"
Just hide behind your pride

Yeahyeah!

Everybody needs somebody to love (mother, father)
Everybody needs somebody to hate (please don't leave me)
Everybody's bleeding 'cause the times are tough
Well it's hard to be strong
When there's no one to dream on

Faith! You know you're gonna live trough the rain
Lord we've gotta keep the faith
Faith! Dont you know it's never too late
Right now we gotta keep the faith
Faith! Dont you let your love turn to hate
Lord we gotta keep the faith

Keep the faith, keep the faith
Oh we got to keep the faith
Keep the faith, keep the faith
Lord we got to keep the faith

Oh Oh Yeahyeahyeah!

I've been walking in the footsteps
Of society's lies
I don't like what I see no more
Sometimes I wish I was blind
Sometimes I wait forever
To stand out in the rain
So no one sees me cryin'
Trying to wash away this pain

Mother father
There's things I've done I can't erase
Every night we fall from grace
It's hard with the world in your face
Trying to hold on, trying to hold on

Faith! You know you're gonna live through the rain
Lord you got to keep the faith
Faith! Don't you let your love turn to hate
Right now we got to keep the faith
Keep the faith
Keep the faith
Trying to hold on, trying to hold on yeah
Keep the faith
keep the faith
Everybody keep the faith!

Two tens in a row, baby! 160 bpm! (Keep it up, keep it up!)

2008-04-24T19:51:00.020+03:00

Elämänlaatu koheni sieltä kasiplussasta kymppiin eilen. Smashing! Se on kivaa kun on mukavaa. Ja tänäänkin oli.

Johtuikohan ehkä pitkästä koulutuspäivästä vai sen jälkeen suoritetusta ryhmämuotoisesta suuntaavien opintojen loppukokeesta, mutta mieliala oli jo ennen tenttiä hieman perjantaisen groovyinen. Ja nyt on vasta torstai.

Mutta kevät, oi kevät... ja kohta on lempikuukauteni toukokuu.

Koulutuspäivässä luennoi mm. dosentti, psykologi Salli Saari, joka on googletuksen mukaan (52 9000 hakutulosta) suurempi starba kuin Martina Aitolehti (sori, en keksinyt muuta, 19 900 hakutulosta).

Koulutuspäivässä sai ilmasta pullaa niinku kaikissa kelvollisissa seminaareissa. Ja eilen tuli veropostia, että reilu 800 e palautuksia. Että ei oo aihetta nyt oikeen itkuunkaan.

Pyöräilin eilen 30 km, eikä urheilusuorituksen arvoa vähennä se, että lenkkeilijät viipotti ohi, kun illalla vispasin kotio päin. Tänään kompensoin Wingerissä ranskalaisilla ystävättären (kuvassa vasemmalla, kuva larpista Suojakerroin 200 vuodelta 1998) kanssa. Samainen ystävätär lupasi munkkeja ja simaa vappuna, mikä on kiva, koska en minä ehdi missään välissä mitään värkkäämään. Turvotkaamme yhdessä. Tosin on vähän kiinniottamista, kun ystävättärellä on reilu kuukausi laskettuun aikaan.

Madonnan Hard Candy-levy on koekuuntelussa. Eipä ihme, että Justin Timberlaken kanssa duetoitu "4 Minutes" soi repeatilla. Paitsi, että olen luetellut unissani ääneen kaikkien exien nimet (piristävää kitkaa parisuhteeseen!), niin luultavasti olen myös ähissyt OH JUSTIN. Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin.

Levyn kannessa hienovaraisesti elehtivällä Madonna on kätösissä samanlaiset sadomasokistisia assosiaatioita herättävät narut, joita pitääkseen voi myös käydä tekosyynä bodycombatissa.

Kuuntelin bussissa narsistisella otteella omaa laulua vuodelta 2006 ja rupesi himottamaan laulamaan bändin kanssa. Kuka rupiaa mun kans renkuttaan?

Seuraa yhdistetty coveribiisiehdotus ja henkilökohtainen viesti Brolle.
http://www.youtube.com/watch?v=yqmwbVSTGlg
(Riittävästi volaa ja bassonjytinä on kerrassaan !!!)

Lähtis pihalle haravoimaan, jos tulis kevät nopeammin.

"To make a bad day worse, spend it wishing for the impossible." - Calvin and Hobbes

2008-04-22T21:09:00.003+03:00

Eilisen kahdentoista tunnin jälkeen normipäivä tuntui kovin lyhyeltä. Eilen Tuiraan polkemani iloinen Crescent pääsi takaisin kotiin, ja huomasin että tuo matkahan on ihan pyöräiltävissä, aluksi näin joka toinen päivä toiseen suuntaan ja joka toinen päivä takaisin, ettei jalat järkyty ja mene koko päivä siinä matkatessa (koska olen luonteeltani hidas polkemaan).

Oulunsaloon päästessä olisi tehnyt mieli rasvaa ja suolaa ja kaikkea muuta lohdullista, mutta otin sitten Makealasta katkarapusalaatin ja eipä se ollut pahaa sekään.

Alavireinen päivä täynnä haukotusta. Lentolippuja ei voi perua eikä siirtää siskolle. Mutta mitäpä päivää ei pelastaisi Despiksien tuorein jakso (jossa Lynette käy kirkossa, Gabrielle saa tietää, että Carlos jää sokeaksi ja Susanin serkkupoika tulee sekoittamaan kuvioita) ja koiran massun rapsuttelu, sekä tietenkin mussukoiden kanssa illan vakioannos Ninja Warrioria ja Scare Tacticsia.

Not so bad, gonna give it 8+.

No day is so bad it can't be fixed with a nap.
- Carrie P. Snow

Huomenna viikon viimeinen oikea harjoittelupäivä, torstai ja perjantai menevät koululla seminaarissa ja lauantai mielenterveyden ensiapukoulutuksessa. Ihanata, saa halpaa kouluruokaa! Torstaina parsakaalikeittoa ja persikka- mangokiisseliä, perjantaina riisipuuroa ja mansikkakeittoa. Se on kato tärkeää, että on jotain mitä odottaa! Looking forward to it ja taas jaksaa.

Kotona, täällä on hyvä. Tällaista rauhaa minä haluan.

Tässäpä tähellisimmät

2008-04-18T23:14:00.004+03:00

Koska kuudessa viikossa pitäisi saada 228 tuntia työharjoittelua suoritettua ja vappu sattuu hauskasti kohdalle, huominen toimii harjoittelupäivänä, kun kriisikeskuksella järjestetään mielenterveyden ensiapukoulutus. Väsyttää, ja huomenna pitää lähteä törkiän aikaisin bussilla, koska lauantaina ysitoistanen kulkee tunnin välein. Väsyttää, mutta ei harmita. Jostain on löytynyt tällainen siunattu hindulehmän raukeus. Ei töki mikään kylkiluiden väliin, vaikka kyllähän sitä asiasta jos toisestakin voisi mielipahaa kehittää.

Se, että pystyn puhumaan minut hyväksyvien ihmisten kanssa hankalista asioista, ja se, että olen muutenkin ympäröity niin lämpimillä ihmisillä, että se hämmentää minua, auttaa kestämään kaikenlaista epävarmuutta. Maailma on hyvä ja ihmiset ovat hyviä.

Työharjoittelussa kohtaan ihmisiä, jotka ovat kohdanneet väkivaltaa, menetyksiä ja kaikkea epäreilua ja sietämätöntä, mitä he eivät ole itse mitenkään ansainneet. Silti toivo ja usko selviämiseen on vahva. Sydämessä velmuaa liikuttava lajitoveruus. Tajuan olleeni itse jästipää, kun en hakenut apua aikaisemmin kun sitä olisin kipeimmin tarvinut. Kuitenkin olen ylpeä, että hain ja myös sain apua lopulta. Näen entisen itseni uupuneissa superihmisissä, jotka vaativat itseltään liikoja. Yllättävän usein ongelma muodostuu siitä, että yrittää liikaa ja puskee itsensä hengiltä, ei siitä, että on liian laiska ja saamaton.

Huomaan oman talutushihnan roikkuvan löysällä. Milloin se tapahtui, että huomasin, ettei omaa naamaa kannata painaa lammikkoon?

"Jee jee, hyvä meininki"-ajatuksen ydin on se, että pidän itseäni jonkinlaisena oman elämäni koekaniinina. Toimiiko positiivinen ajattelu? Voiko ihminen vaikuttaa omaan onnellisuuteensa? Bussilukemistossa on kääntynyt sivu kerrallaan Keijo Tahkokallion kirja "Ajattele myönteisesti - avaimia muutokseen". Jonkinlaisen mielenrauhan ja tasapainon saavuttaminen vaatii työtä, mutta ei mahdottomasti.

Vai onko tämä sattumaa tämä mukava tila, jossa pienet asiat eivät ärsytä? Kun ihminen - tai ympäristö - rääkkää ihmistä liikaa, siitä tulee väsynyt ja kärttyinen ja silloinpa ei tarvitse olla isokaan asia, joka saa päreet kärähtämään. Nyt luotto elämään pelaa ja asiat ovat jotenkin kummasti oikeassa mittakaavassa. Olen kuin hörähtelevä maalaispolle kesälaitumella - kärpäset saavat pyöriä korvanjuuressa ja paarmat pistellä paksua nahkaa, minä se rouskutan menemään ja naatiskelen elämästä.

Tunne siitä, että saa itse päättää, antaa hurmaavan vapauden. Niin yksinkertaista se on, kun antaa itselleen luvan olla oma itsensä ihan häpiämättä.

Karma

2008-04-17T21:42:00.007+03:00

Työharjoittelussa päivät rientää toisensa perään. Tänään toinen opiskelija kehui minua, kun olimme ottaneet yhdessä erään asiakkaan vastaan. Vaikka olen huono ottamaan vastaan kiitosta, kyllähän se tuntui hyvältä, kun joku sanoi, että olisin hyvä siinä työssä, mitä haluaisinkin tehdä.

Sain samaiselta kolleegalta kyydin keskustaan, jossa tapasin sitten ihanan ystävättären. Hän pystyy suomentamaan omat ajatukseni minulle paremmin kuin kukaan muu. Nautimme vegesubin pökkiin ja vielä jäätelöä Stockan alakerrassa. Sovimme ensi viikolla kulttuuriekskursiosta Wingerin ranskalaisten parissa. Ihanata.

Vilkuttelin jo ihanalle ystävättärelle, että lähdenpäs bussilla kohti Oulunsaloa, mutta sitten taas vaihteeksi kortinlukija rupesi vikisemään viallisesta kortista. Jaahas, seuraava ysitoistanen lähtisi bussikuskin mielestä puolen tunnin päästä, joten ei muuta kuin lämpsimään takaisin Stockalle lipputoimistolle. Siellä asiakaspalvelijamies sanoi, että "ole hyvä, sen pitäisi nyt toimia, matkoja oli jäljellä 32". Ei siinä mitään, mutta kun niitä viimeksi oli vain viisi... (hys hys).

No eihän niihin bussikuskeihin voi luottaa. Seuraava ysitoistanen lähtikin vasta tunnin päästä edellisestä! Käpöttelin ympäriinsä ja kaappasin Plazalta ilmaisia näytelehtiä kotiin vessaluettavaksi. Ei ollut edes huono tuo Filmwise, vaikka yleensä en tajua mitä varten olisi olemassa oma lehti elokuvia varten, eikö niitä leffoja katsota eikä lueta lehdistä, että mitä pitäisi niistä ajatella.

Löysin Stockalta kirjakaupan, jossa en ollut ennen käynyt. Tein viimehetken ostoksena Matt Groeningin legendaarisen Rakkaus on yhtä helvettiä-sarjakuva-albuumin kelpo aviomiehelle. Olenhan hänelle maininnut joskus pahempana päivänä, että elämä hänen kanssaan on yhtä helvettiä.

Ei se nyt niin kurjaa ole. Tämä päivä oli pitkä ja ihana ja täynnä hyviä keskusteluja. Maailmassa on hyviä ihmisiä, kuten vaikka työharjoittelupaikalla eräs, joka lainasi kaksikymppiä ruokaostoksiini maanantaina, kun olin unohtanut lompakon kotiin. Että tämä elämä on sillain heleppoa, kun on kaikkia semmosia, jotka auttaa. Ei tunnu hankalalta!

Olen jäänyt koukkuun, pitkästä aikaa. Top Cheffin ja American's Next Top Modelin jättämän tyhjän tilan elämässäni täyttää nyt Jimillä joka siunattu ilta tulevat Kahjot Ninjat (tyhmä suomennos, alun perin Ninja Warrior) ja Pelkokamera ("Don't freak out. It's only Scare Tactics."). Loistavaa viihdettä!

Elämä saa olla kepeää ja hauskaa

2008-04-14T12:05:00.004+03:00

Aloita jälkiruuasta. Seuraa sydämesi iloa!

Ulvo kuulle. Pidä eri värisiä sukkia.

Anna itsellesi lahjoja. Keinu kuun loisteessa.

Aja taksilla yksi korttelinväli. Luota elämään.

Nautiskele hitaasti. Yllätä itsesi.

Pukeudu aamiaiselle.

Puhu kukille ja odota vastausta.

Mene töihin yöpaidassa. Syleile puita.

Lähetä rakkauskirjeitä itsellesi.

Pane portaille puuroa menninkäisiä varten.

Punnitse itsesi aamuisin. Valitse valo.

Etsi hulluuttasi.

Kokeile. Pyydä sitä, mitä haluat.

Juhli valon paluuta. Kieltäydy pesemästä hampaitasi.

Istu takkatulen loimussa ja kerro tarinoita.

Juttele ventovieraiden kanssa. Anna anteeksi itsellesi ja muille.

Viskaa repustasi kivet pois. Juttele itseksesi.

Ota vastaan. Leiki!

Pidä omin lupinesi vapaapäivä.

Laula töissä. Päästä sisään. Rakastele heinäsuovassa.

Heitä tekemättömien töiden luettelo menemään.

Laula mukana, kun kuuntelet musiikkia.

Karta alennusmyyntiä. Pidä puseroa väärin päin.

Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Telttaile pihalla.

Silitä kissaa. Arvosta kehoasi.

Juo auringonpaistetta.

Uskalla jotain uutta. Kävele paljain jaloin.

Ajattele, että sinulla on joka päivä lomaa

ja käyt työssä vain huviksesi.

Seiso myrskyssä meren rannalla.

Riko rutiineja. Älä pyydä lupaa.

Tee jotain mikä on mahdotonta.

Tulevaisuudessa on toivoa.

Maailmankaikkeus on mukava paikka.

(Bronsberg & Vestlund:
Kuuntele itseäsi - Vältä uupumus)

Jäänkö tähän rötväämään vai rötväänkö vielä vähän ennen kuin jatkan tätä rötväämistä

2008-04-12T22:59:00.003+03:00

Erinomaisen turhanpäiväinen lauantai. Väsymyksen multihuipentuma ja mielialan vaihtelu vuorokauden sisällä ahdistuneesta nelosesta - käytännössä suihkussa märisemistä - suht seesteiseen kasiin - käytännössä sohvalla rötväämistä. Kummallista seurata vierestä, että siinä menee, antaa virrata, se on ihan normaalia.

Rötväsin ja katsoin Sweeney Toddin, joka oli pienine puutteineenkin kiehtova ja omassa luonteenlaadulleni sopivassa tyylilajissaan loistava.

Pari riviä Kärppien kunniaksi. En jaksanut lähteä voittohulinoihin. Jaksaakohan ne pelaajatkaan, näytti menevän vähän rutiinilla mestaruustuuletukset. Vai onko se vain se suomalainen mies, joka ei turhasta rupia riehumaan, siis selvin päin?

Jotta rahkapirtelö-ananas-puolukka-ruokavalio ei menisi liian terveelliseksi, menen mutustamaan pitkästä aikaa juustonaksuja sohvalle. Olen myöhäisherännäinen Selviytyjät-sarjan katsoja.

Virheitä tekemällä oppii - tekemään parempia virheitä.

2008-04-09T21:23:00.007+03:00

Sunnuntaina läksin ystävättären yllyttämänä hakemaan yleissivistystä tanssikurssilta Koskelan Walolla. Jiven askeleet alkoivat sujua hämmentävän helposti parissa tunnissa. Hämmentävää oli myös törkeä hien määrä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Ja vielä hämmentävämpää oli mennä lähelle vieraita setiä. Eivät kyllä osanneet kaikki viedä. Tutut arvannevat, että saattaapa olla minussa vähän viejän vikaa välillä, jos partneri rupiaa lussuilemaan. Ja aika moni tanssikaveri meni ihan lukkoon, kun silmiin katsoi yli sekunnin. Suomalainen ja seuratanssit, voi elämä. Rintamusta tuijottivat, eivät siksi että olisivat sikoja, vaan siksi, kun ovat niin ujoja.

Kuuden viikon työharjoittelu kriisikeskuksessa alkoi maanantaina. Ysitoistasella kulkee kivasti ja bussimatkan aikana ehtii hyvin lukea. Sain tänään valmiiksi Antti S. Mattilan kirjan Näkökulman vaihtamisen taito. Koulutehtävää varten luin, mutta hyvä että tuli luettua, viihdyttävä ja inspiroiva kirja. Niin, bussilla pääsee jos bussiin ehtii, tänään kotiin päin lähtiessä myöhästyin ja odotin seuraavaa tunnin. Ei Oulunsaloon pääse ihan noin vain! Ajattelin tässä kevään koittaessa pyöräillä harjoitteluun, tai oikeastaan kohtuullisuuden nimessä vain yhteen suuntaan ja bussilla takaisin, seuraavana päivänä sitten bussilla sinne ja pyörällä takaisin.

Kevät... mikä kevät? Eilen aamulla kuulin bussipysäkillä miten yksi vastarintainen talitintti rääkyi titityytä niin, että olisi voinut luulla sen yrittävän sulattaa lumet mielenosoituksellaan.

Oulunsalon sosiaalitoimessa täti pahoitteli, kun joudumme joka kuukaudelle hakemaan aina uudestaan perustoimeentuloa, onhan se vääryys, ja löi samaan pakettiin kaksi kuukautta. Siis jotain muuta, kuin mitä olen kuullut, että jotkut lajitoverit olisivat kohdanneet vähintään rivien väleistä luettavaa paheksuntaa toimeentulotuen hakijoita kohtaan.

Blues voitti kolmannen finaalipelin ja aviomies päätti painella salille purkamaan karmeaa pettymystä. Saanpahan katsoa rauhassa Greyn anatomian. Maailman Ihanin, samainen aviomies, teki pitkästä aikaa tonnikalalasagnea ja nyt haen sitä annoksen, en nälkään, vaan mielitekoon.

2008-04-03T12:31:00.000+03:00

Kokoelma vanhoista runoistani varmuuskopioista kaivettuna sekä pakollinen bonus.

2008-04-03T12:25:00.000+03:00

Tee päätös, pysy siinä ja elä sen kanssa.

2008-04-03T11:18:00.002+03:00

Tee päätös, pysy siinä ja elä sen kanssa, sanoi sisko ja olihan se niin hyvin sanottu, että lupasin kirjoittaa tänne ohjeeksi itselle ja muille.

Piti valita kesätöiden ja kesäopiskelun väliltä. Sairaanhoitajaopiskelijoille, joilla on yli 140 opintopistettä plakkarissa, on tänä kesänä erikoisen hyvin kesätöitä tarjolla uuden asetuksen mukaan, joka koskee sairaanhoitajien sijaisuuksia. Peruin työhaastattelun ja valitsin opiskelun, koska main focus saa nyt olla toden totta opinnäytetyössä, jonka seurauksena valmistun ammattiin ja lopetan statukseni ylioppilaana eli henkilönä vailla ammatillista koulutusta.

Kesäopiskelu tarkoittaa toimeentulotuettua taloutta. Minulla ei sitten välttämättä ole varaa ostaa niitä viittä tunikaa ja ihania kesäkenkiä, jotka haluaisin. Onneksi olen jumpannut varastoon ja sieltä on tulossa pari hunttia niin, että jos sitten vaikka niillä. Ja onpahan enemmän aikaa istua isossa uimarenkaassa (joka pitänee jostain varastaa, jos siihenkään ei ole varaa) keskellä Papinjärveä... läiskyttää kevyesti vettä kämmenillä niin, että saa uimarenkaan pyörimään.

Piti myös päättää pystynkö kaikkeen ja pitääkö vaikka pystyisi. Ensi viikolla alkaa kuuden viikon työharjoittelu kriisikeskuksella, joka on auki ma-pe klo 10-18 eli varaa työvuorojen sumplimiseen ei juurikaan ole. Otin ja peruin kaikki kevään jumppani. Dramaattinen päätös, myöntää kuka tahansa, joka tietää minkälaisella intohimolla suhtaudun bodypumppiin ja bodycombattiin.

Psykologi ehdotti toissakerralla, että ovatko jumpat semmoinen asia mistä saan voimaa ja jaksamista, mutta eivät ne pelkästään sitä ole. Lähinnä hankalaa on muljuttaa itsensä aikataulussa paikasta A paikkaan B. Enemmän saan voimaa Maailman ihanimman ja höpsön kevätpörriäisen eli koiramme Jasminen kanssa käveleskelystä ulkosalla, niin kuin äsken teimme, ja tajuntaan pöllähti vapautunut tuulahdus raikasta kevätilmaa, joka väkisin puskee ulos itsensä verran tunkkaista ja ahdistunutta stressiä.

Kolme iltaa viikossa on myös paljon vapaa-aikaa, jonka haluaisin käyttää ystävien kanssa rupatteluun, mikä on tuntunut viime aikoina entistä tärkeämmältä.

Edellinen harjoittelu oli yhtä viipottamista ja hemmetin hankalaa, kun jumpalta ei päässyt edes suoraan bussilla kotiin. Ei jaksa enää sämpläillä aikatauluja. Ei oman jaksamisen rajoja tarvitse koetella, ei se oivaltamisen kokemus hetkellä "ai se meni tuossa" ole sen arvoista. Armollisuutta itseä kohtaan, kun sitä ei kukaan muu voi antaa.

Vuosi sitten näihin aikoihin olin sairaslomalla masennuksen takia. Laiskuus on lahjakkuus, ja on vienyt jonkin aikaa elämästäni hiffata, josko sen vaikka hellsteniläisesti sanoisi, "saat sen mistä luovut".

Eilen pyöri päässä keväisen maanisesti automatkalla jumpalta Roomaan hakemaan pitafalafellia:

I, I try to spin my brain around
I, I can't get out o' happy sound
'cause my songs and sad and bitter they say
I, I should try some happy way
but I can't
I just can't

27.6. olen Glasgow'ssa katsomassa Sheryl Crow'ta, jonka musiikki on ollut koko nuoruuteni tärkeä osa elämäni soundtrackia. Oh honey, won't you stop treating me that way (Sheryl Crow: Difficult Kind), sanoin ja löysäsin liekaa. Hyyyvä tyttö, nauti elämästä, niin rohkeasti kuin tähänkin asti.

Valoa

2008-04-01T18:32:00.002+03:00

Kaikesta se pieni ihminen tyydytyksensä löytää. Lapioin koiranpaskaa muovisäkkeihin takapihalta. Aurinko paistoi ihanasti.

Kävin ihanan ystävän kanssa syömässä intialaisessa linssi makhania. Ja jälkiruoaksi jäätelöannokset Street Cafessa. Mmm... minttua, suklaata, mangomelonia.

Kierreltiin vielä vähän kauppoja. Täytyy sanoa, että olen ollut liian kauan täällä kuusessa hevon. Olin häkeltynyt, kun ostettuani tulostuspaperia myyjä tarjosi minulle muovipussia. Mietinkin jo miten saan sen kannettua kätevästi kotio! (Voi jeesusmaria mikä juntti.)

Palautin hoitotyön johtamisen ja kehittämisen tehtävän vähän itseltä salaa livauttamalla sen neuvontaan opettajan nimi lapulla paperinivaskan päällä ja toivoen läpimenoa. Ja tuskaton nelonenhan sieltä tuli!

Nyt on tiistai, mutta tuntuu perjantailta. Eilen kävin psykologilla ja rupesin nyyhkyttämään, kun kerroin miten tuossa yksi päivä olin tajunnut mitä ilo on. Siis kun olin unohtanut! Se on tämä kevät. Tämä on ihanan hormonaalista ja emotionaalista aikaa.

En tiedä vielä että haluanko tehdä kesällä töitä vai edistää opiskelujani. Vähän semmoset vibat, että jos onnistuu, niin menen tekemään viimeiset harjoittelun ja loppuajalla räplään opinnäytetyötä. Ehtii sitä sitten töihin, joskus.

Kiitos tästä päivästä! Jos tämä ei kohta lopu, rupian itkemään onnesta!

Tästä blogista oli taas hyötyä, kun piti portfoliota varten selvittää, että milloinkas olinkaan siellä suljetulla osastolla harjoittelussa. Ja samalla tuli luettua muuta ja todettua, että on tämä elämä kyllä.

Niin eri tilanne kuin joskus. Ja sama elämä. Ja sama emäntä.

Vanhoja muistellaan ja lisää tikkua silmäkulmaan: kootut runot kokoelmanimellä Kipeimmät. Siellä on sinulle, Bro, ja vähän muillekin.

Pääsiäinen.

2008-03-23T22:20:00.002+02:00

Kuuden viikon työharjoittelu lastenpsykiatrisella hujahti ohi. Ehdin sinä aikana sairastaa kaksi viikonloppua ja tehdä hurjia ylityöpäiviä korvatakseni poissaolot. Hurjan urhea tyttö! Harjoittelu oli hieno, mutta palkaton ja välillä köyhyys ahdistaa niin, että sitä suuttuu kaikkeen mitä tekee ilman, että sen tekee rakkaudesta tai rahasta.

Meillä ei ole enää koreaa Nissania, joten energiaa kului yllättävän paljon suunnitella uusavuttoman bussillakulkemista. Onneksi hätätapauksissa isä oli viimehetken suunnitelma B, kun bussi ei tullutkaan vaikka piti. Olen nerokkaasti heijastanut kaiken työharjoittelun ja flunssailun aiheuttaman turhautumisen Koskilinjoihin. Toivon, että autopaikallamme on pian edellistä rumempi, mutta ihanasti omaa aikatauluani myötäilevä Toyota Carina. Onneksi aviomies on kätevä.

Motivaationi kirjoittaa tänne on laimentunut viime aikoina, kuten päivitysnopeus kertoo. Ehkä juuri siksi, että asiat ovat liian isoja tänne. Etenkään kun en tiedä keitä tämä tavoittaa ja keitä ei. Lukijakin saisi painaa tassunjäljen, vai onko mukavampaa tirkistellä? Ihmiset, jotka välittävät, ovat muuten yhteyksissä ja tietävät mitä minulle kuuluu... kö? En tiedä... ehkä kosminen yksinäisyys ei paina niin, että pakottaisi kirjoittamaan. Tavallaan tämä tuntuu ihan hyvältä, nyt kirjoittaa, mutta toisaalta tuntuu, että olen kadottanut: kenelle. Kuka se joskus oli?

Olen hukannut ehkä toissavuonna tai sitä edeltävänä ison piirin ihmisiä ja tällä tarkoitan OIEI:ta. En ole nähnyt larppaajia vuosikausiin, jos ei lasketa loppuvuoden muutamaa larppaamisyritystä, joista kumpikaan ei tyydyttänyt. Muutamaa larppaajaa näen koulussa, he ovat muutenkin mukavia ihmisiä, joiden elämä minua hetkauttaa. Ajautuminen K-treffeille on käynyt mielessäni, mutta en kuitenkaan koskaan muista milloin ne ovat. Jos joku minua kaipaisi, kai minuun voisi ottaa yhteyttä...? En ole koskaan tuntenut olevani mitenkään hirmu tärkeä kenellekään oieilaiselle. Muutamien kanssa olen kirjoittanut pelejä joskus, ja silloin olen kokenut samaa aaltopituutta.

Samanlaista ryhmääntymistä kuin larppaajien kesken en ole nähnyt muualla. Jumppaohjaajat eivät ole ihan yhtä laumaa keskenään, vaikka muutama oikein kultainen ihminen on sieltä löytynyt, joita voi ihan ystäviksi kai sanoa. Kuntoutusporukan kesken on yritetty nähdä, mutta sekin näyttää vaivaiselta.

Kaipaan enemmän aikaa ystävien kanssa. Miksi pitää olla niin kiire, ettei ehdi lounaalle? Tai ei ole varaa! Miten meillä on ollut varaa käydä intialaisessa lounaalla, rumpalityttö? Aikaa istua ja maleksia? Puhelimessa puhun puolen tunnin puheluita helposti. Pitäisi ladata lisää puheaikaa, niin soittaisin lisää!

Joskus sitä on sillä mielellä, että "en minä ota yhteyttä, jos se ei vaivaudu ottamaan minuun". Sitä voi kuitenkin itse olla se, joka yrittää. Helsingin Sis'n kanssa olen antanut periksi. Loputtomasti ei jaksa lähettää tekstiviestejä, postikortteja, laulaa puhelinvastaajaan. Bellissimalla ja minulla on kai suhteellisen toimiva kaukosuhde. Toivon, että olen ikäänkuin löytänyt uudestaan muutaman lapsuudenystävän. Nyt pitäisi vain istua ja juoda teetä ja antaa sen istumisen ja teenjuomisen tehdä tehtävänsä ja lähentää.

Olen facebookissa ja helposti lähestyttävissä.

Ja haluaisin myös tehdä kaikkea kallista ja romanttista Maailman ihanimman kanssa. Meillä on hirveän hyvää tämä oleminen, ja mukavaa. Mutta rahaa saisi olla kaksi saavillista enemmän, niin että ei tarvitsisi siitä murehtia. Välillä pitää melkein tapella turhista talousasioista, se ottaa kyllä päähän enemmän kuin mikään muu. Silloin ei koskaan puhuta pelkästään rahasta, vaan luottamuksesta ja kiintymyksestä ja kyseenalaistamisesta ja kaikesta mikä ei ole niin yksinkertaista kuin raha.

On sitä arjen romantiikkaa, on. Mutta tahtoisin matkalle ja kaikkea semmosta!

Olen tuntenut oloni keväisen luovaksi, pitkästä aikaa. Masennuslääkkeen viimeiset jämät ovat jättäneet elimistöni ja olen taas ihanan hauras, herkkä, elävä ihminen. Kyynelehtiä saatan kesken Housen jakson. Olen oppinut psykologin käynneiltä käteviä juttuja, joilla selvitä tunnemyrskyistä ja muista hankalista tilanteista. En pelkää enää masennusta, luotan itseeni ja uskallan elää tunteiden kanssa.

Kevät on aina minun aikaani. Rakas Kertta sanoi joskus että olen sellainen, kevään ensi kukkanen hiuksissa kirmaava. Kertta tuntee minut, ja minä kaipaan aikaa olla yhdessä tekemättä mitään.

Ympäripyöreästi, elämä etenee. Vaikka taas olen siinä kohdassa, että odotan. Odotan, että saisin tietää kesätyöpaikasta. Odotan, että opinnot etenevät, ja että alkaa kevään viimeinen työharjoittelu. Odotan syntymäpäivää ja mummilta lahjaksi pyytämääni voileipäkakkua. Odotan hyviä uutisia ja lähimmäisten selviytymistä isoista asioista. Odotan muiden onnea. Odotan Prison Breakin, Housen ja Dexterin uusia jaksoja.

Odotan pieniä ja isoja asioita. Odotan, ja toivon.

Pumpulia korvassa

2008-02-23T13:35:00.003+02:00

Istun alasti koneen ääressä tiedostaen, että hyvinhän tuolta pihalta tänne näkee, jos ketään sattuisi kiinnostamaan. Aivastelutiheys vaihtelee, samoin pisaroiden ulottuvuus ympäristöön. Mies meni hakemaan parasetamoolia (epäili etteivät myy kahta kiloa) ja jäi sille tielleen. Se tavallinen tarina.

Olen oikeasti niin mielikuvitukseton, että en keksi muuta tekemistä kuin amerikkalainen viihde. Prison Breakin kolmannen tuotantokauden 13. jakso ja American Idolin seiskakauden viisi viimeisintä.

Huulet edelleen rohtuneet.

Näin kyllä mukavaa unta, missä minulla oli taas hevonen. Näen kai aika paljon hevosunia. Sitten kun paranen, niin menen ratsastustunnille, vaikka se veisi viimeiset rahani.

Jotenkin tämän sairastamisen tekee sekä mukavammaksi että inhottavammaksi se, että "tätä on nyt liikkeellä". Toisaalta on ihan kettumaista kärsiä samaa tautia kuin kaikki muutkin, koska eihän tässä silloin ole edes mitään voivoteltavaa. Hyvällä tuurilla en kuitenkaan ole ainoa, jolla on työharjoittelu jäissä ja jota suuresti korpeaa olla kotona räkimässä.

Veisinkö tuon sankollisen ja muovikassillisen räkäpaperimyttyjä roskiin... pitäisi laittaa ainakin ne vaatteet päälle ja ruveta jotenkin ihmisiksi.

Menen suihkuun, rasvaan nenäni (vaikka se kirvelee) ja kehitän jotain oikein homssumaista sairasoloasua päälle.

Ystävä sai personal trainer-lisenssin. Miettikää nyt. Ei siinä seurassa passaa möhöillä. Ehkä seura tekee kaltaisekseen, vaikkakin hemmetin hitaasti. Tosin tässä flunssassa olen täysin seurani kaltainen. Ei täällä ole muita kuin veltosti tuolilla roikkuva dalmatialainen ja pesässään nukkuvat gerbiilit. Taidan itseasiassa olla pirtein eliö täällä, kun huonekasvitkin ovat lurpallaan. Supergreen!

Anna ajan kulua ja räkävanan valua

2008-02-22T22:07:00.004+02:00

Eipä tässä paljon muuta ehdi tekemään kuin niistää ja niistää, ja Maailman Ihanimman on vaikea käsittää miten sain päivässä niistettyä talouspaperirullan, vessapaperirullan ja paketin nenäliinoja. Ehkä niistotekniikkani on yhtä epätaloudellinen kuin ajotapani. Ruumiinlämpökin on kohonnut ja tässä odotellaan, että nouseeko se niin kuin lajitovereilla on noussut, sinne neljäänkymppiin. Pitäisiköhän jo miettiä, mihin numeroon sitä piti soittaa jos kuumetta on reippaasti, nimittäin influenssarokotetutkimuksen tiimoilta pitää soittaa jos oireita on.

Minun tuurillani olen siinä verrokkiryhmässä.
Parasetamoolit loppuu kohta.

Aivan helvetisti syö naista tämä joutenolo. Ei siinä, etten pääse harjoitteluun, eikä siinä, että en pääse jumpalle, eikä siinäkään että ei tässä voi paljon muuta tehdä kuin ladata Housea jakso toisensa jälkeen. Ei voi syödäkään aikansa kuluksi, kun muuten menee laihdutus häneksi, vaikka kyllä eilen meni jo lohtusyömisen puolelle ja Rodiksen pizza oli siihen aivan hyvä.

Ei ajatus kulje niin että voisi tehdä mitään kouluhommiakaan oikeasti. Ei kunnolla edes väsytä, että voisi vain nukkua. Olisi ihan mukavaa nukkua maanantaiaamuun, ja sitten olisin terve ja menisin tekemään kahdentoista tunnin päivän harjoitteluun ja elämä palaisi takaisin raiteilleen.

Melkein pahinta on tämä kun huulet rohtuu!

Jos jotain hyvää, niin kuuloaisti ei ole vielä mennyt. Yksi tämänhetkisistä suosikkikappaleista on September - Until I Die, jota onneksi luukutetaan ihan mukavasti Voicelta, kun telkkari on auki ja emäntä raatona sohvalla.

Jotain aivan muuta ja kaunista on Vuokko Hovatan tuleva levy Lempieläimiä, joka ilmestyy ensi keskiviikkona. Melkein tässä levotonkin rauhoittuu.

Long time no see

2008-02-21T19:32:00.003+02:00

Räkätautiepidemia ulotti kouransa minuunkin, vaikka uskoni oli vahva viimeiseen asti. Kai sitä luulee olevansa niin superagentti, että pelkällä asenteella välttää tällaiset. Valitettavasti sairastaminen ei näissä olosuhteissa ole mitenkään yksinkertainen juttu, sillä heti avautuu eteen uusia järjestelykysymyksiä työharjoittelun napsahtaessa katkolle ja jumppien ollessa vailla tuuraajaa. Poissa ovat ne ajat, kun toivoi voivansa jäädä kotiin sairastamaan puhtaasta laiskuudesta. Sitä paitsi, en mitenkään nauti tästä epäihmismäisestä olosta, kun iho on arka kosketukselle, sattuu ja ahdistaa. Helpointa olisi nukkua kellon ympäri, mutta sekin on yllättävän vaikeaa.

Mutta turvallista on sairastaa kotipesässä, kun kaikki on hyvin ja onnellisesti. Paitsi älkää kysykö Jasmilta, joka mököttää ja huokailee, kun pitää vain makoilla kipeän emännän seurana. Tahtoisin minäkin ulos! Sen sijaan voin katsoa tuntitolkulla elokuvia ja syödä lohturuokaa hyvällä omatunnolla (olen laihtunut joulusta 7 kiloa).

Toivottavasti paranen kohta, että pääsen takaisin työharjoitteluun, sillä siellä on ollut todella mielenkiintoista ja päivät ovat kuluneet kuin siivillä!

Kaikenkaikkiaan olen hirmu tyytyväinen elämääni. Nautin paljon muista ihmisistä, miten hienoja he ovatkaan... Olen löytänyt runollisen puolen itsestäni - se on puoli, jonka masennuslääkekuuri viime vuonna vei ihan pinnan alle. Olo on herkkä, mutta turvallinen. Hyviä asioita tulee tapahtumaan! Elämme kurjia aikoja, mutta olemme silti onnellisia... se antaa toivoa siihen, miten hyvin asiat vielä voivat olla. Minä uskon hyviin aikoihin.

Hyväntuulinen pöhlö.

2008-02-05T12:06:00.001+02:00

Mukavaa koulupäivää! Ruhtinaallisen reipas tunti luppoaikaa facebookata ja pähkäillä, millä ihmeellä sitä kuluttaa laskiaispullan, jonka sai ilmatteeksi niin pakkohan se oli. Laskiaispulla voitti 1-0 ja ymmärrän, että katumus ja syyllisyys on suurempi paha kuin ne kalorit, jotka nyt sitten jollakin ylimääräisellä pään heiluttamisella kulutan ja olen taas energiankulutuksellisesti balanssissa.

Kierolla tavalla olin ylpeä ähistessäni puhelimeen kertoessani änkyttäen ensi viikolla alkavan harjoittelun osaston työntekijälle, että minä sitten ensi maanantaina tulen sinne, niin että moneltako. Että on se hienoa, kun kehtaa olla julkinen pöhlö. Että voittaa sen häpeän. Joka kerta kun menee vetämään jumppaa, niin se on se sama juttu. Tässä olen enkä peitellä voi.

Ja että voi nauraa itselleen. Mutta onko välillä jopa liian mukavaa? Onko se liian hyväntuulista aamulla nauttia penkinlämmittimestä ja YleX:n aamuohojelmasta, niin että ääneen pitää laulaa, kuinka mukava automatka alkaa? Onko oma pöhlöys liian viihdyttävää, pitäisikö olla ennemmin huolestunut, kuin kuitata asiat huumorilla?

Huumori on kehittynyt defenssi. Jospa siis kokeilen tätä lähestymistapaa ja katson mihin sillä pääsee.

Tätä päivää.

2008-01-29T19:31:00.001+02:00

Pitkästä aikaa! Aika tasaista ankeaa arkea olevinaan, vaan kuitenkaan ei, kyllä sitä koko ajan jotain tapahtuu, itseasiassa jonkinlaista pikkuruista tähtihetkeä toisensa perään (kun ottaa pienimmätkin kipinät tähtihetkinä). Vaikka tietokoneeni palautui rikkinäisenä takuuhuollosta ja lähti samantien takaisin. Vaikka tilillä ei ole enää yhtään rahaa. Ei siellä yleensä ole.

Olen elänyt tämän tammikuun melkosen tiukalla dieetillä. Tuntuu hyvältä, kun on voimaa huolehtia itsestään eikä onnistumiselle ole silloin suuria esteitä, sehän on ihan itsestä kiinni mitä suuhunsa laittaa. Lämmittelen kesäisten ajatusten paisteessa, sinne on vielä pitkä matka, ja ehdin siihen mennessä saada paljon aikaan.

Suuntaavat opiskelut alkoivat eilen. Ehkä ensimmäistä kertaa ei pelota lähteä harjotteluun (ensi viikon jälkeen), vaan olen vain kiinnostuksen vallassa.

Semmonen aikalailla"oma ittensä"-olo. Eilen ajeleskelin jumpalta Lintulaan syömään synttärikakun jämiä (niitäkin voi syödä vaikka laihduttaisi, eikö olekin uskomatonta) ja laulelin niin lajilleni tyypillisellä tavalla, että kuin olisi kotiin päässyt.

Kiitos
kaikesta vähästä minkä sain
kun vuosia perääsi purnasin, armahain.