Eilen illalla, siinä kuuden maissa, yritin keksiä jotain hauskaa tekemistä. Minna oli menossa kätilöopiskelijoiden bileisiin, Kertta ja Kalle oli puolukassa sunnuntai-iltaan asti, Reetta ja Tuukka oli menossa kylään, Sauli oli pois paikkakunnalta, Suvi oli menossa yöksi töihin...

Mikillä ei ollut muutakaan ajantappoa, joten se tuli meille säätämään dankemattoa. Sitä säädettiin monta tuntia, lähinnä etsittiin ajureita netistä. Kun ne löytyivät, matto itsessään ei toiminut. Jolly joy. Sitten kymmenen aikaan Mikki ja Mikko olivat menossa Hannelle ja Terolle leikkimään. Tämä oli kuitenkin minulle aivan liian myöhään, lämpöäkin oli 37,2 ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin, että haluan jaksaa herätä aamulla aikaisin ylös. Outoa vai mitä!?

Yritin kyllä hetken valvottaa itseäni, mutta tajusin oman kanavasurffailuni typeryyden erittäin pian (Big Brotherin takia EI kannata valvoa). En edes avannut minulle rahdattua sipsipussia, Pepsi Max-pulloa tai Geisha-patukkaa. Yli-inhimillistä!

Heräsinkin puoli kahdeksalta (kello olisi herättänyt vasta tunnin päästä), ilman mitään taistelua, pirteänä. Tässä istun kasvonaamio naamassa (olenhan sentään tyttö!), koira on käynyt ulkona, biojäte viety ja pyykkikone laitettu pesemään. Nyt mietin vain mihin tämän kaiken ajan käyttäisi. Olo tuntuu rikkaalta - ainahan tuntuu että aikaa on liian vähän. Olen keksinyt keinon miten sitä saa lisää.