Les Mills Body Training Systemsin luojan Les Millsin vaimo Colleen Mills menehtyi lokakuussa 71-vuotiaana taisteltuaan pitkän aikaa melanoomaa vastaan. Tutustuttuani vasta nyt hänen elämäänsä ja saavutuksiinsa voisin pitää häntä yhtenä mahdollisena esikuvana - rohkeana ja vahvana ja silti lämpimänä, lempeänä ja suurisydämisenä.
http://www.nzherald.co.nz/category/story.cfm?c_id=204&objectid=10351434
maanantaina, lokakuuta 31, 2005
sunnuntaina, lokakuuta 30, 2005
Lintuinfluessa tulee ja tappaa
Tämän halusin lukea! Olen aika täynnä lintuinfluenssa-hysteriaa. Joku kanta kai pitää terveysalan opiskelijana tähänkin asiaan olla. Lainaan mielelläni jenkkitohtori Joseph Mercolan kommentteja asian tiimoilta.
Olen muutenkin samanhenkinen monissa asioissa, kun kyseessä on "vaihtoehtoinen" lääketiede. Elämme medikalisoituneessa maailmassa, ja lääketiedettä pitäisi ehdottomasti kyseenalaistaa hanakammin.
Akuutti-ohjelman arkisto: Medikalisaatio tekee meistä kaikista sairaita
Olen muutenkin samanhenkinen monissa asioissa, kun kyseessä on "vaihtoehtoinen" lääketiede. Elämme medikalisoituneessa maailmassa, ja lääketiedettä pitäisi ehdottomasti kyseenalaistaa hanakammin.
Akuutti-ohjelman arkisto: Medikalisaatio tekee meistä kaikista sairaita
Viikonlopun tunnelmia
Onpas ollut viikonloppu. Eikä se ole vielä edes loppu.
Perjantaina kävin aamusta kaupungin ravitsemusterapeutilla. Käynnin tarkoitus oli todistaa itselleni ja älykkyyteni aliarvioivalle yleisölle, että handlaan tämän laihdutus- ja ruokavaliohomman ihan täysillä. Eipä ollut ravitsemusterapeuttitätillä mitään uutta sanottavaa, ei ollut kiinnostunut liikuntani laadusta ja määrästä tai kokonaiskalorisaannista tai juurikaan mistään. Aikamoinen hukkareissu, ei ollut oikein semmoisen ajantasalla olevan oloinen täti (en todellakaan uskaltanut puhua sille mistään yöproteiineista...). Sen ohjeen sain, että pitäisi syödä enemmän viljatuotteita - nyt lähinnä vedän aamulla weetabixeja tai puuroa. Nyt olen parina päivänä sitten lisännyt mukaan täysjyväleipää ja ehkä sillä on jokin positiivinen vaikutus ollut. Tuleepa syötyä vähemmän soijajogurtteja, jotka ei kyllä loppujen lopuksi täytä yhtään. Ostin myös piimää, jos saisin näillä välineillä masun huippukuntoon - ulkoisesti ja sisäisesti. Hassua on se, että vaikka olen laiharilla, jääkaappi on aivan täynnä ruokaa! Ihan kuin olisin kerännyt ruokavaraston talveksi (maitorahka onneksi säilyy pitkään).
Eilen käytiin Kertan kanssa salilla päivällä. Hienoa että Kertta raahasi minut sinne, koska en ole juurikaan tehnyt uutta kuntosaliohjelmaani, joka on aivan ihana. Siinä on pyynnöstäni kaikkia miehekkäitä liikkeitä kuten ristitaljan kiskomista naama punaisena (piti kyllä vähentää painoja parikymmentä kiloa edellisen kiskojan jäljiltä). Kyllä se siitä. Nyt on lihaksissa ihana tuntu että jotain erilaista on tehty. Bodypumppiin kun on niin tottunut niin se ei tunnu oikein missään. Pitäisi vaihtaa salille vähäksi aikaa!
Käytiin Kertan kanssa Tiinan synttäreillä. Oli aivan tosi hauskaa. Ja Tiina ennusti meille. En uskalla kertoa mitä ennustuksia sain, jos muistan jotain väärin ja tulee kauheita asiavirheitä. Mutta sain kuitenkin uskoa itseeni! Jonkinlainen itsetutkiskelun väline se ennustaminen ja hyvä sellainen... Ja Tiina kertoi hienosta aurastani, josta olen ylpeä. Se on kuulemma kuin aurinko, ja intensiivinen. Olen varma että melko hyvä ennustukseni ja voimakas aurani johtuvat positiivisesta ajattelusta eli hyvästä meiningistä, joka on oikeasti melko hengellinen juttu (minä en ole yhtään uskonnollinen ihminen perinteisessä mielessä, mutta mietin paljon silti hengellisiä asioita, päivittäin). Kuka voi epäonnistua, jos ajattelun kantava lähtökohta on "onnistun kaikessa mihin ryhdyn"? Ja nimenomaan hyväntahtoinen ajatus, minä uskon että oman menestyksen ei tarvitse olla keneltäkään muulta pois.
Mikä on hyvä vastine englannin kielen monimerkitykselliselle sanalle spirit? Se on mielestäni hirveän ihana sana.
Kävin Snelmannin nuorisotalolla OIEI:n Halloween-bibbaloinnissa kokeilemassa paljon mainostettua tanssimattoa. Ja voin myöntää että olen myynyt sieluni dankettamiselle! Bravuurini oli ehdottomasti No Limits. Siinä syke nousi ja jalat vipelsi. Wihii! Aivan hullun hauskaa. Melkein voisin itse hankkia tanssimaton, mutta toisaalta, ei minulla nytkään aika riitä kaikkeen hauskaan, jota haluaisin tehdä. Ehkä se on hauskempaa kun sitä harrastaa harvoin ja erikoistilaisuuksissa. Ei makeaa mahan täydeltä.
Ensi viikolla on tenttiviikko. En ole vielä herännyt tähän todellisuuteen. Ensi viikko on muutenkin hieman nihkeän oloinen, mutta kyllä se siitä kun vähän potkii (toivottavasti ehdin tiistaina combattiin!). Kohta alkaa seuraava jakso, jonka pitäisi olla edellistä kevyempi. Ihanaa... Olen huomannut sekä itsestäni että muista ihmisistä, että syksy ja pimeys vievät voimia. Jos ei käy ihan täysillä, niin ei kannata odottaa liikaa itseltään, muuten häviää kaikki rentous ja ilo. Talven koittaessa täytyy tehdä asioita omalla tahdillaan, omalla tavallaan, omien tuntemusten mukaan nautiskellen. Onneksi ymmärsin tämän asian sen verran ajoissa että en ottanut hullua revitystä ensi jaksoon, ne kurssit olisi menty rimaa hipoen. Ihan kuin en muuten menisi. Tiina sanoi hyvin, että minusta näkee (chakrojakohan se katsoi...) että opiskeluun olisi intoa, mutta se on padottua ja muut asiat vievät huomion toisaalle. Kas kummaa... :) Toisaalta, jos tämän kaiken energian ja tahdon ohjaisi yhteen suuntaan, se saattaisi toimia räjäyttävänä lasersäteenä, heh. Täytyy kai hyväksyä, että tällainen minä olen. Ei se tarkoita että hosun tai häslään, koska semmoisesta en tykkää. Tärkeää on opetella sanomaan "ei" ja osaan sen muuten jo melko hyvin.
Mikko sai tosiaan sitten mustan vyön han moo dossa. Tänään se on järjestämässä oriental moo do-kisoja, jonne minun pitäisi kohta lähteä viemään kahvinkeitintä. Veivät jo tulostimeni... törkeää elektronista hyväksikäyttöä. Mikään han moo do ei auta jos rikkovat jotain. Taidanpa ottaa koiran autoon ja lähteä käymään viemässä sen kapisen kahvinkeittimen, käydään samalla katsomassa onko Puokkarin koirapuistossa ketään. Myöhemmin tänään on serkkutytön synttärit (ja synttäreillä saa herkutella, niin kerta!). Vesijumpassa aattelin käydä myös. Mutta en tiedä miten tämä aika sitten kuluu ja mitä kaikkea ehtii puuhata.
Mukavalta tuntuu tämä sunnuntai. Tuntuu että elämässäni on minulle tärkeitä ihmisiä, ja on muutamia ihmisiä, joiden kanssa voisin viettää paljon enemmänkin mukavia hetkiä. Tällä hetkellä tuntuu että niin itsekeskeistä kuin elämäni onkin, muut ihmiset ovat sen todellinen suola. Tänään minussa on lämmin tunne ihmisiä kohtaan, tuntuu että olen turvassa tässä maailmassa.
Tässä vuosia lompakossani kulkenut leike Valituista paloista:
Me todella rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Me todella teemme toisille samoin kuin itsellemme. Me vihaamme muita, kun vihaamme itseämme. Olemme suvaitsevaisia toisia kohtaan, kun siedämme itseämme. Annamme anteeksi toisille, kun annamme anteeksi itsellemme. Sekasortoista maailmaamme koettelevien vaikeuksien syy ei ole itserakkaus, vaan itseviha. - Eric Hoffer
Perjantaina kävin aamusta kaupungin ravitsemusterapeutilla. Käynnin tarkoitus oli todistaa itselleni ja älykkyyteni aliarvioivalle yleisölle, että handlaan tämän laihdutus- ja ruokavaliohomman ihan täysillä. Eipä ollut ravitsemusterapeuttitätillä mitään uutta sanottavaa, ei ollut kiinnostunut liikuntani laadusta ja määrästä tai kokonaiskalorisaannista tai juurikaan mistään. Aikamoinen hukkareissu, ei ollut oikein semmoisen ajantasalla olevan oloinen täti (en todellakaan uskaltanut puhua sille mistään yöproteiineista...). Sen ohjeen sain, että pitäisi syödä enemmän viljatuotteita - nyt lähinnä vedän aamulla weetabixeja tai puuroa. Nyt olen parina päivänä sitten lisännyt mukaan täysjyväleipää ja ehkä sillä on jokin positiivinen vaikutus ollut. Tuleepa syötyä vähemmän soijajogurtteja, jotka ei kyllä loppujen lopuksi täytä yhtään. Ostin myös piimää, jos saisin näillä välineillä masun huippukuntoon - ulkoisesti ja sisäisesti. Hassua on se, että vaikka olen laiharilla, jääkaappi on aivan täynnä ruokaa! Ihan kuin olisin kerännyt ruokavaraston talveksi (maitorahka onneksi säilyy pitkään).
Eilen käytiin Kertan kanssa salilla päivällä. Hienoa että Kertta raahasi minut sinne, koska en ole juurikaan tehnyt uutta kuntosaliohjelmaani, joka on aivan ihana. Siinä on pyynnöstäni kaikkia miehekkäitä liikkeitä kuten ristitaljan kiskomista naama punaisena (piti kyllä vähentää painoja parikymmentä kiloa edellisen kiskojan jäljiltä). Kyllä se siitä. Nyt on lihaksissa ihana tuntu että jotain erilaista on tehty. Bodypumppiin kun on niin tottunut niin se ei tunnu oikein missään. Pitäisi vaihtaa salille vähäksi aikaa!
Käytiin Kertan kanssa Tiinan synttäreillä. Oli aivan tosi hauskaa. Ja Tiina ennusti meille. En uskalla kertoa mitä ennustuksia sain, jos muistan jotain väärin ja tulee kauheita asiavirheitä. Mutta sain kuitenkin uskoa itseeni! Jonkinlainen itsetutkiskelun väline se ennustaminen ja hyvä sellainen... Ja Tiina kertoi hienosta aurastani, josta olen ylpeä. Se on kuulemma kuin aurinko, ja intensiivinen. Olen varma että melko hyvä ennustukseni ja voimakas aurani johtuvat positiivisesta ajattelusta eli hyvästä meiningistä, joka on oikeasti melko hengellinen juttu (minä en ole yhtään uskonnollinen ihminen perinteisessä mielessä, mutta mietin paljon silti hengellisiä asioita, päivittäin). Kuka voi epäonnistua, jos ajattelun kantava lähtökohta on "onnistun kaikessa mihin ryhdyn"? Ja nimenomaan hyväntahtoinen ajatus, minä uskon että oman menestyksen ei tarvitse olla keneltäkään muulta pois.
Mikä on hyvä vastine englannin kielen monimerkitykselliselle sanalle spirit? Se on mielestäni hirveän ihana sana.
Kävin Snelmannin nuorisotalolla OIEI:n Halloween-bibbaloinnissa kokeilemassa paljon mainostettua tanssimattoa. Ja voin myöntää että olen myynyt sieluni dankettamiselle! Bravuurini oli ehdottomasti No Limits. Siinä syke nousi ja jalat vipelsi. Wihii! Aivan hullun hauskaa. Melkein voisin itse hankkia tanssimaton, mutta toisaalta, ei minulla nytkään aika riitä kaikkeen hauskaan, jota haluaisin tehdä. Ehkä se on hauskempaa kun sitä harrastaa harvoin ja erikoistilaisuuksissa. Ei makeaa mahan täydeltä.
Ensi viikolla on tenttiviikko. En ole vielä herännyt tähän todellisuuteen. Ensi viikko on muutenkin hieman nihkeän oloinen, mutta kyllä se siitä kun vähän potkii (toivottavasti ehdin tiistaina combattiin!). Kohta alkaa seuraava jakso, jonka pitäisi olla edellistä kevyempi. Ihanaa... Olen huomannut sekä itsestäni että muista ihmisistä, että syksy ja pimeys vievät voimia. Jos ei käy ihan täysillä, niin ei kannata odottaa liikaa itseltään, muuten häviää kaikki rentous ja ilo. Talven koittaessa täytyy tehdä asioita omalla tahdillaan, omalla tavallaan, omien tuntemusten mukaan nautiskellen. Onneksi ymmärsin tämän asian sen verran ajoissa että en ottanut hullua revitystä ensi jaksoon, ne kurssit olisi menty rimaa hipoen. Ihan kuin en muuten menisi. Tiina sanoi hyvin, että minusta näkee (chakrojakohan se katsoi...) että opiskeluun olisi intoa, mutta se on padottua ja muut asiat vievät huomion toisaalle. Kas kummaa... :) Toisaalta, jos tämän kaiken energian ja tahdon ohjaisi yhteen suuntaan, se saattaisi toimia räjäyttävänä lasersäteenä, heh. Täytyy kai hyväksyä, että tällainen minä olen. Ei se tarkoita että hosun tai häslään, koska semmoisesta en tykkää. Tärkeää on opetella sanomaan "ei" ja osaan sen muuten jo melko hyvin.
Mikko sai tosiaan sitten mustan vyön han moo dossa. Tänään se on järjestämässä oriental moo do-kisoja, jonne minun pitäisi kohta lähteä viemään kahvinkeitintä. Veivät jo tulostimeni... törkeää elektronista hyväksikäyttöä. Mikään han moo do ei auta jos rikkovat jotain. Taidanpa ottaa koiran autoon ja lähteä käymään viemässä sen kapisen kahvinkeittimen, käydään samalla katsomassa onko Puokkarin koirapuistossa ketään. Myöhemmin tänään on serkkutytön synttärit (ja synttäreillä saa herkutella, niin kerta!). Vesijumpassa aattelin käydä myös. Mutta en tiedä miten tämä aika sitten kuluu ja mitä kaikkea ehtii puuhata.
Mukavalta tuntuu tämä sunnuntai. Tuntuu että elämässäni on minulle tärkeitä ihmisiä, ja on muutamia ihmisiä, joiden kanssa voisin viettää paljon enemmänkin mukavia hetkiä. Tällä hetkellä tuntuu että niin itsekeskeistä kuin elämäni onkin, muut ihmiset ovat sen todellinen suola. Tänään minussa on lämmin tunne ihmisiä kohtaan, tuntuu että olen turvassa tässä maailmassa.
Tässä vuosia lompakossani kulkenut leike Valituista paloista:
Me todella rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Me todella teemme toisille samoin kuin itsellemme. Me vihaamme muita, kun vihaamme itseämme. Olemme suvaitsevaisia toisia kohtaan, kun siedämme itseämme. Annamme anteeksi toisille, kun annamme anteeksi itsellemme. Sekasortoista maailmaamme koettelevien vaikeuksien syy ei ole itserakkaus, vaan itseviha. - Eric Hoffer
perjantaina, lokakuuta 28, 2005
Päivän ilmainen ajatus
Kohtele itseäsi niin kuin haluaisit muiden kohtelevan itseään.
(Halvalla ei hyvää saa, ilmatteeks vielä harvemmin.)
(Halvalla ei hyvää saa, ilmatteeks vielä harvemmin.)
keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005
GO KARI TAPIO GO!
Pääsin tänään yllättäen Kari Tapion konserttiin. Vanhempani olivat varanneet liput joskus elokuussa tähän merkittävään tapahtumaan. Tänään isäni soitti Helsingistä, että lentokone on myöhässä ja ei ehdi konserttiin. Äiti soitti minulle ja tottakai lähdin mukaan! Mikäs sen extremempää.
Olen todella iloinen siitä että lähdin. Konsertti oli todella hieno, esiintyjä karismaattinen ja osaava, musiikki kaunista, sanat koskettavia. Välillä kylmät väreet menivät ihoa pitkin, välillä liikutuin melkein kyyneliin saakka. (Olen liikuttunut kyllä melkein kyyneliin bodypumpin viime ohjelman penkkipunnerrusbiisissä, joka on Slinkee Minxin "Summer rain"... no, olen ehkä herkkis... tai vain häiriintynyt.)
Tunnistin jopa muutaman kappaleen, kuten Nilssonin "Everybody's talking" ja tietenkin Paul McCartneyn "Yesterdayn". Parhaita kappaleita olivat silti suomeksi esitetyt. Äidinkielellä sanottu viesti uppoaa sydämeen.
Lopussa kaikki nousivat taputtamaan ja pystyin tuntemaan ihanan keski-ikäisen joukkomanian - tai kuten äidilleni kuvasin yleisöä, "äänestysikäisen". Olin valehtelematta nuorin yleisön edustaja. Ja meillä oli paikat ETURIVISSÄ! Voiko olla siistimpää?!?
Tiesittekö että Kari Tapio on syntynyt Suonenjoella 11.12.2945. Taiteilijanimi "Tapio" on Kari Jalkasen keksimä muunnelma hänen toisesta nimestään Tapanista. Kari Tapio on voittanut vuoden 2005 vuoden iskelmäalbumi-Emman levystä "Toiset on luotuja kulkemaan" ja Vuoden miessolisti-Emman vuonna 1999. Hän on voittanut myös Iskelmä-Finlandian vuonna 2003 ja saanut Kullervo Linnan säätiön palkinnon vuonna 1999. Että silleen, aika kova jätkä.
PS. Olen aina tykännyt vanhemmista miehistä...
Olen todella iloinen siitä että lähdin. Konsertti oli todella hieno, esiintyjä karismaattinen ja osaava, musiikki kaunista, sanat koskettavia. Välillä kylmät väreet menivät ihoa pitkin, välillä liikutuin melkein kyyneliin saakka. (Olen liikuttunut kyllä melkein kyyneliin bodypumpin viime ohjelman penkkipunnerrusbiisissä, joka on Slinkee Minxin "Summer rain"... no, olen ehkä herkkis... tai vain häiriintynyt.)
Tunnistin jopa muutaman kappaleen, kuten Nilssonin "Everybody's talking" ja tietenkin Paul McCartneyn "Yesterdayn". Parhaita kappaleita olivat silti suomeksi esitetyt. Äidinkielellä sanottu viesti uppoaa sydämeen.
Lopussa kaikki nousivat taputtamaan ja pystyin tuntemaan ihanan keski-ikäisen joukkomanian - tai kuten äidilleni kuvasin yleisöä, "äänestysikäisen". Olin valehtelematta nuorin yleisön edustaja. Ja meillä oli paikat ETURIVISSÄ! Voiko olla siistimpää?!?
Tiesittekö että Kari Tapio on syntynyt Suonenjoella 11.12.2945. Taiteilijanimi "Tapio" on Kari Jalkasen keksimä muunnelma hänen toisesta nimestään Tapanista. Kari Tapio on voittanut vuoden 2005 vuoden iskelmäalbumi-Emman levystä "Toiset on luotuja kulkemaan" ja Vuoden miessolisti-Emman vuonna 1999. Hän on voittanut myös Iskelmä-Finlandian vuonna 2003 ja saanut Kullervo Linnan säätiön palkinnon vuonna 1999. Että silleen, aika kova jätkä.
PS. Olen aina tykännyt vanhemmista miehistä...
tiistaina, lokakuuta 25, 2005
Oodi ihanalle illalle
Minua on parina päivänä vaivannut paska asenne, minkä lähimmäiset ovat huomanneet tai sitten eivät. Paska asenne on hyvän meiningin ruma kaksoissisar; he ovat ikään kuin vastakohtia toisilleen. Osasin sitä kyllä odottaa - olenhan kärsinyt jo jonkin aikaa liian vähästä kaloreiden saannista ja lähipäivinä myös menkoista.
Nyt kun tässä popsin rahkaa iltapalaksi naama solariumissa kulahtaneena, tunnen oloni mainioksi ja paska asenne, tuo inha pirulainen, on tipotiessään. Rakastan jälleen kaikkia ja kaikkea piittaamatta siitä rakastaako se takaisin.
Lempiohjaajani Heidi on palannut sairaslomalta. Olin hänen pitämässään bodycombatissa äsken. Se on kyllä melkein parasta mitä tiedän. Tuli otettua tästäkin ruhosta luulot pois, perhana! Sykemittari näytti tunnin aikana palaneen 650 kaloria. Syke kävi parhaimmillaan 196:ssa, keskisyke oli 170 (laitoin mittarin pois ennen venyttelyitä). Että ei varsinaisesti mitään laihdutusliikuntaa, senhän pitäisi olla maltillista ja pitkäkestoista. Toisin kuin tuollainen ihana revittäminen, heh hee.
Kissa on hassu rakas höppänä. Olen ihmetellyt minne hemmettiin kaikki hiusrenksuni häviävät! Tänään niitä löytyi sohvan alta - 17 kappaletta. Hyvä Morko! Löytyi sieltä toki paljon muutakin, kuten paristo, pieni muovinen muumio, kynä, leluhiiri, aprikoosinkivi ja kaksi paperipäällysteistä karkkia.
Voi perhana tämä rahka on hyvää, vadelmien kanssa. Mikä tahansa on hyvää laiharilla. Nautin joka suupalasta... Se on vähän sama kaikessa. Mikä tahansa muuttuu tavalliseksi ja tylsäksi jos sitä saa liikaa. Sitten kun olen normaalipainoinen (tätä menoa noin kuuden viikon päästä) menen Pannuun ja tilaan Quattro Stagionin, jossa on kinkku vaihdettu valkosipuliksi. Mikään ei voi minua estää! Joku voisi sanoa että on kieroa palkita itsensä ruualla laihtumisesta. Olkoonkin kieroa, se on nautinto, jota jaksan odottaa.
Monilla on blogissaan sellainen "vastaa nimelläsi, niin kerron sinusta asioita"-juttu. Minä en vastaa niihin, koska en usko että ihmiset tuntevat minua kovinkaan hyvin ja en halua lukea mitään stereotyyppisiä tuntemattomien ihmisten kirjoittamia arvioita minusta. Tai sitten en voi vastustaa kiusausta ja vastaan. Toisaalta olisi hauska tietää pitävätkö minun käsitykseni ihmisten käsityksistä yhtään paikkaansa.
Massu täynnä on maailman paras olotila. Heti työnsä tehneiden lihasten jälkeen. Molemmat yhtä aikaa, oi autuus, oi ihanuus!
Nyt kun tässä popsin rahkaa iltapalaksi naama solariumissa kulahtaneena, tunnen oloni mainioksi ja paska asenne, tuo inha pirulainen, on tipotiessään. Rakastan jälleen kaikkia ja kaikkea piittaamatta siitä rakastaako se takaisin.
Lempiohjaajani Heidi on palannut sairaslomalta. Olin hänen pitämässään bodycombatissa äsken. Se on kyllä melkein parasta mitä tiedän. Tuli otettua tästäkin ruhosta luulot pois, perhana! Sykemittari näytti tunnin aikana palaneen 650 kaloria. Syke kävi parhaimmillaan 196:ssa, keskisyke oli 170 (laitoin mittarin pois ennen venyttelyitä). Että ei varsinaisesti mitään laihdutusliikuntaa, senhän pitäisi olla maltillista ja pitkäkestoista. Toisin kuin tuollainen ihana revittäminen, heh hee.
Kissa on hassu rakas höppänä. Olen ihmetellyt minne hemmettiin kaikki hiusrenksuni häviävät! Tänään niitä löytyi sohvan alta - 17 kappaletta. Hyvä Morko! Löytyi sieltä toki paljon muutakin, kuten paristo, pieni muovinen muumio, kynä, leluhiiri, aprikoosinkivi ja kaksi paperipäällysteistä karkkia.
Voi perhana tämä rahka on hyvää, vadelmien kanssa. Mikä tahansa on hyvää laiharilla. Nautin joka suupalasta... Se on vähän sama kaikessa. Mikä tahansa muuttuu tavalliseksi ja tylsäksi jos sitä saa liikaa. Sitten kun olen normaalipainoinen (tätä menoa noin kuuden viikon päästä) menen Pannuun ja tilaan Quattro Stagionin, jossa on kinkku vaihdettu valkosipuliksi. Mikään ei voi minua estää! Joku voisi sanoa että on kieroa palkita itsensä ruualla laihtumisesta. Olkoonkin kieroa, se on nautinto, jota jaksan odottaa.
Monilla on blogissaan sellainen "vastaa nimelläsi, niin kerron sinusta asioita"-juttu. Minä en vastaa niihin, koska en usko että ihmiset tuntevat minua kovinkaan hyvin ja en halua lukea mitään stereotyyppisiä tuntemattomien ihmisten kirjoittamia arvioita minusta. Tai sitten en voi vastustaa kiusausta ja vastaan. Toisaalta olisi hauska tietää pitävätkö minun käsitykseni ihmisten käsityksistä yhtään paikkaansa.
Massu täynnä on maailman paras olotila. Heti työnsä tehneiden lihasten jälkeen. Molemmat yhtä aikaa, oi autuus, oi ihanuus!
Valoa pimeään
Sain eilen viimein ostettua pyörään valon. En jaksanut etsiä vanhaa pyöränlamppua ja mennä kysymään mikä siinä on vikana, joten ostin uuden (jos löydän sen vanhan joskus niin joku pimeänä ajava saa sen lahjaksi). Ihan hyvä juttu, koska ajan joka ilta pimeällä poliisilaitoksen ohi peloissani pysäyttäjää odotellen. Nytpä ei tarvi. Olen pitkään kironnut ilman valoja pimeällä ajavia pyöräilijöitä, niitä kun ei meinaa millään hoksata. Ja vielä kun ajavat ilman kypärää, niin siinä ollaan sitten matkalla liikenneonnettomuustilastoihin. Nyt minulla on molemmat ja olen esimerkkinen pyöräilijä.
Jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä toimimaan jonkinlaisena oman arvomaailmansa edustajana ja esimerkkinä muille. Jos ei muille, niin seuraavalle sukupolvelle tai muuten itseään nuoremmille. Kyllä ihmisellä pitää olla jotain periaatteita, mitä siirtää eteenpäin - vaikka kasvatus olisikin vapaa, lapset oppivat esimerkistä. Ryyppäävän ja tupakoivan vanhemman on vähän paha mennä opettamaan lapsille miten vaarallisia viina ja tupakka ovat.
Tiedänpä siirtäneeni liikunnallista intoani itseni ikäisille ja jopa vanhemmillekin ihmisille. Koskaan ei pidä aliarvioida oman itsensä vaikutusta ympäristöön. Olisi vaikeaa kuvitella kahden liikunnallisen ihmisen lapsista kasvavan sohvaperunoita.
Opettelen minkälaista on terveellinen ja hyvä elämä, jotta voisin siirtää sitä eteenpäin. Opettelen miten eletään stressittömästi ja paineettomasti, rakastaen ja nauttien, jotta en antaisi lapsilleni perintönä paskaa asennetta, huonoa lapsuutta räksyttävän äidin jaloissa ja sairasta tulevaisuutta kansantautien kanssa.
Mikä siinä on, lapset elävät ihan hyvin kun asuvat vanhempiensa luona. Sitten kun se "itsenäisyys" alkaa, ruvetaan valvomaan yöt ja syömään kaikkea roskaa ja ryyppäämään ja polttamaan ja ahdistumaan ja keräämään stressiä ja masennusta ja kohta ei pestä enää edes hampaita eikä ainakaan syödä kasviksia puolta kiloa päivässä. Tuleeko siinä joku "nyt saan tehdä kaikkea mikä minulta on aina kielletty"-reaktio? Ja kuitenkin syytetään ylipainosta lapsuuden traumoja ja muista huonoista elämäntavoista rankkaa opiskelua tai työtä tai paskaa parisuhdetta. Jee jee.
Jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä toimimaan jonkinlaisena oman arvomaailmansa edustajana ja esimerkkinä muille. Jos ei muille, niin seuraavalle sukupolvelle tai muuten itseään nuoremmille. Kyllä ihmisellä pitää olla jotain periaatteita, mitä siirtää eteenpäin - vaikka kasvatus olisikin vapaa, lapset oppivat esimerkistä. Ryyppäävän ja tupakoivan vanhemman on vähän paha mennä opettamaan lapsille miten vaarallisia viina ja tupakka ovat.
Tiedänpä siirtäneeni liikunnallista intoani itseni ikäisille ja jopa vanhemmillekin ihmisille. Koskaan ei pidä aliarvioida oman itsensä vaikutusta ympäristöön. Olisi vaikeaa kuvitella kahden liikunnallisen ihmisen lapsista kasvavan sohvaperunoita.
Opettelen minkälaista on terveellinen ja hyvä elämä, jotta voisin siirtää sitä eteenpäin. Opettelen miten eletään stressittömästi ja paineettomasti, rakastaen ja nauttien, jotta en antaisi lapsilleni perintönä paskaa asennetta, huonoa lapsuutta räksyttävän äidin jaloissa ja sairasta tulevaisuutta kansantautien kanssa.
Mikä siinä on, lapset elävät ihan hyvin kun asuvat vanhempiensa luona. Sitten kun se "itsenäisyys" alkaa, ruvetaan valvomaan yöt ja syömään kaikkea roskaa ja ryyppäämään ja polttamaan ja ahdistumaan ja keräämään stressiä ja masennusta ja kohta ei pestä enää edes hampaita eikä ainakaan syödä kasviksia puolta kiloa päivässä. Tuleeko siinä joku "nyt saan tehdä kaikkea mikä minulta on aina kielletty"-reaktio? Ja kuitenkin syytetään ylipainosta lapsuuden traumoja ja muista huonoista elämäntavoista rankkaa opiskelua tai työtä tai paskaa parisuhdetta. Jee jee.
torstaina, lokakuuta 20, 2005
Hemmottele itseäsi
Olen aivan rakastunut Body shopin tuotteisiin. Niitä ostan mielelläni myös sen takia, että Body shop vastustaa eläinkokeita. Yksikään tuote ei ole vielä ollut pettymys... Aktiivisessa käytössä ovat e-vitamiini-kosteusvoide, e-vitamiini-vartalovoide, passiohedelmäpesugeeli kasvoille, parapähkinävartalovoi, kosteuttava jojoba-kasvovesi, kiiltoa antava oliivishampoo, Everyday Aromatherapy-sarjan bergamot-pesugeeli ja manteliöljykäsivoide.
Ihanan tuoksuiset ja ylelliset mönjät saavat olon tuntumaan naiselliselta. Nyt laihdutusprojektilla yritän keksiä kaikenlaisia henkisiä ja ruumiillisia nautintoja korvaamaan syömisen tuomaa iloa. Toisaalta, olen nauttinut ruuasta viime päivinä huomattavasti enemmän kuin tavallisesti. Normaalisti sitä vain mättää ruokaa suuhunsa mahansa täyttääkseen. Nyt jokainen suupala on herkkua!
Huomenna varaan ajan kosmetologille, en vielä tiedä ihan tarkkaan että mihin hoitoon, mutta ainakin kulmat pitää nyppiä (se ei kylläkään ole mikään nautinto!) ja värjätä. Huominen kampaajakin on pientä hemmottelua, vaikka menenkin lähinnä leikkauttamaan otsatukkaa pois silmiltä. Haluaisin kovasti hierojalle tai kokeilla vaikkapa shiatsua. Tietenkin liikunta on nautinnoista parhain. Hyvä olo tulee myös joessa käymisestä, hrrr. Meillä on kaksi elokuvalippua käyttämättä, joten leffassakäyntikin olisi ajankohtaista. Uusi teepannu suorastaan himoaa jotain ihanaa uutta teetä. Mitäs muuta nautinnollista sitä keksisi?
Itsensä saa hemmotella pilalle omalla luvalla. Se on sitä itteensä sijoittamista. :)
Ihanan tuoksuiset ja ylelliset mönjät saavat olon tuntumaan naiselliselta. Nyt laihdutusprojektilla yritän keksiä kaikenlaisia henkisiä ja ruumiillisia nautintoja korvaamaan syömisen tuomaa iloa. Toisaalta, olen nauttinut ruuasta viime päivinä huomattavasti enemmän kuin tavallisesti. Normaalisti sitä vain mättää ruokaa suuhunsa mahansa täyttääkseen. Nyt jokainen suupala on herkkua!
Huomenna varaan ajan kosmetologille, en vielä tiedä ihan tarkkaan että mihin hoitoon, mutta ainakin kulmat pitää nyppiä (se ei kylläkään ole mikään nautinto!) ja värjätä. Huominen kampaajakin on pientä hemmottelua, vaikka menenkin lähinnä leikkauttamaan otsatukkaa pois silmiltä. Haluaisin kovasti hierojalle tai kokeilla vaikkapa shiatsua. Tietenkin liikunta on nautinnoista parhain. Hyvä olo tulee myös joessa käymisestä, hrrr. Meillä on kaksi elokuvalippua käyttämättä, joten leffassakäyntikin olisi ajankohtaista. Uusi teepannu suorastaan himoaa jotain ihanaa uutta teetä. Mitäs muuta nautinnollista sitä keksisi?
Itsensä saa hemmotella pilalle omalla luvalla. Se on sitä itteensä sijoittamista. :)
Törkiän hyvä meininki
Raha se on joka ratkasee! Tänään paloi opintolainaa. Ostin Stockalta aivan ihanan Satake-teepannun.
Ja hankin pitkään haaveiluni kohteena olleen Polarin F11-sykemittarin.
Näillä mennään. Huomenna pumppiin testaamaan uutta mittaria. :) Heti pannussa haudutetun vihreän teen jälkeen. Ai niin, varasin huomisaamuksi kampaajan, kun alkaa etutukka olla silmillä niin ettei meinaa eteensä nähä.
Ja hankin pitkään haaveiluni kohteena olleen Polarin F11-sykemittarin.
Näillä mennään. Huomenna pumppiin testaamaan uutta mittaria. :) Heti pannussa haudutetun vihreän teen jälkeen. Ai niin, varasin huomisaamuksi kampaajan, kun alkaa etutukka olla silmillä niin ettei meinaa eteensä nähä.
keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005
Jee jee, verta ja suolenpätkiä
Koulussa katsottiin ruumiinavausvideota. Videon toinen hahmo oli kuin suoraan Monty Pythonista ja toinen kuin suoraan Kummelista. Monty Python-ukkeli repi rintalastaa irti ruhosta ja Kummeli-ukko paloitteli epämääräistä lihamönjää saksilla vielä epämääräisemmäksi lihamömmöksi. Oli se aika uskomattoman näköistä kun ruumis makasi pöydällä kallo auki sahattuna ja päänahka kasvoille vedettynä. Haluaisinko lahjoittaa oman ruumiini lääketieteen opiskelijoiden avattavaksi kuolemani jälkeen? Toivottavasti siihen on vielä aikaa ja ehdin miettiä... vai voiko sellaista edes tehdä? Haluan kyllä että jos minusta on vielä jotain toimivaa jäljellä, sen saa kierrättää jollekin joka sitä enemmän tarvitsee. Miksi ei siis myös koko kuollutta ruumista.
En tiedä herättävätkö nämä jutut kenessäkään muussa mitään. Minut ne ainakin saavat ajattelemaan omaa ruumiillisuutta ja kehon arvoa. Olen onnellinen siitä, että käytän kehoani monipuolisesti itselleni riemua tuottaen. Loppujen lopuksi me kaikki päädymme samaan tilanteeseen ja haban mitalla ei ole siinä vaiheessa enää mitään väliä. Carpe diem - parasta kaikessa on tämä hetki. Ajattelen elämää lahjana, vaikka en osaakaan sanoa keneltä se on saatu. Ehkä se on samanlainen juttu, kuin jos löytää kahdenkympin setelin kadulta. Löysin kerran, Kotipizzan edestä, kun pyöräilin jumpalta kotiin.
Mietin myös, että olemme kaikki yllättävän samanlaisia. Samanlaista luuta, nahkaa, lihasta, sisäelimiä, suolenpätkää, rasvakudosta. Maksa, keuhkot, mahalaukku. Ei sitä oikein osaa ajatella minkälainen on itse sisältä. Minulle kyllä kerran Pete sanoi että minulla on varmaan tosi kauniit sisäelimet (en tiedä oliko se kiertoilmaisu sisäiselle kauneudelle).
Huomenna on viimeinen luento patologian perusteita. Siinä on ollut tämän syksyn ehdottomasti paras opettaja ja aihekin on niin mielenkiintoinen, että en ole ollut sieltä ikinä pois, niin kuin en ole ollut anatomiastakaan. Toisin kuin eräiltä kursseilta... Asia voi olla tärkeää ja mielenkiintoista, mutta se ei auta jos opettaja tekee opiskelusta täysin mahdotonta jaarittelemalla ties mitä jostain synnytystraumastaan tai muusta aiheen vierestä. Voin mennä kotiin istumaan ja tuijottamaan seinä katse lasittuneena jos kaipaan sellaista ajanvietettä - totaalista ajanhukkaa.
Kyllä opiskelussa pitää olla vähän enemmän väkivaltaa että se on mielenkiintoista, niin kuin ruumiinavausvideossa. Siinä mennään asian ytimeen - katsokaas lapset, kun täältä pursuaa tällaista nestettä kun tätä puristaa ja näin saamme kätevästi suolet otettua ulos. Epäilemättä huominen viimeinen patologien luento on yhtä laadukasta shittiä! Jee jee!
En tiedä herättävätkö nämä jutut kenessäkään muussa mitään. Minut ne ainakin saavat ajattelemaan omaa ruumiillisuutta ja kehon arvoa. Olen onnellinen siitä, että käytän kehoani monipuolisesti itselleni riemua tuottaen. Loppujen lopuksi me kaikki päädymme samaan tilanteeseen ja haban mitalla ei ole siinä vaiheessa enää mitään väliä. Carpe diem - parasta kaikessa on tämä hetki. Ajattelen elämää lahjana, vaikka en osaakaan sanoa keneltä se on saatu. Ehkä se on samanlainen juttu, kuin jos löytää kahdenkympin setelin kadulta. Löysin kerran, Kotipizzan edestä, kun pyöräilin jumpalta kotiin.
Mietin myös, että olemme kaikki yllättävän samanlaisia. Samanlaista luuta, nahkaa, lihasta, sisäelimiä, suolenpätkää, rasvakudosta. Maksa, keuhkot, mahalaukku. Ei sitä oikein osaa ajatella minkälainen on itse sisältä. Minulle kyllä kerran Pete sanoi että minulla on varmaan tosi kauniit sisäelimet (en tiedä oliko se kiertoilmaisu sisäiselle kauneudelle).
Huomenna on viimeinen luento patologian perusteita. Siinä on ollut tämän syksyn ehdottomasti paras opettaja ja aihekin on niin mielenkiintoinen, että en ole ollut sieltä ikinä pois, niin kuin en ole ollut anatomiastakaan. Toisin kuin eräiltä kursseilta... Asia voi olla tärkeää ja mielenkiintoista, mutta se ei auta jos opettaja tekee opiskelusta täysin mahdotonta jaarittelemalla ties mitä jostain synnytystraumastaan tai muusta aiheen vierestä. Voin mennä kotiin istumaan ja tuijottamaan seinä katse lasittuneena jos kaipaan sellaista ajanvietettä - totaalista ajanhukkaa.
Kyllä opiskelussa pitää olla vähän enemmän väkivaltaa että se on mielenkiintoista, niin kuin ruumiinavausvideossa. Siinä mennään asian ytimeen - katsokaas lapset, kun täältä pursuaa tällaista nestettä kun tätä puristaa ja näin saamme kätevästi suolet otettua ulos. Epäilemättä huominen viimeinen patologien luento on yhtä laadukasta shittiä! Jee jee!
tiistaina, lokakuuta 18, 2005
Näin tänään
Päivän pöllitty ajatus: Järjettömyys on sitä, kun toistaa samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia. (ks. www.positiivarit.fi)
Kolmas päivä laihdutuskuuria on onnellisesti takana. Tämä on ollut ihan yllättävän helppoa, enkä epäile yhtään enkö voisi jatkaa samaa rataa loppuvuotta (mikä tällä menulla ja liikunnalla riittää saavuttaakseni haluamani tavoitteen). Ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja, tai siis kaikki mitä syön maistuu niin hyvältä että se on jo herkkua ihan itsestään. Ruokapäiväkirjaani voi tirkistellä täällä. Motivointikeinona aivan lyömätön, ei anna ylpeys periksi syödä jotain mitä ei kestäisi kirjoittaa tuonne.
Kävimme tänään kehonhuoltokurssilla tutustumassa jousiammuntaan (ks. www.oulunjousimiehet.fi. AIVAN HUIPPUA! Toivoisin löytäväni kaverin mukaan seuran järjestämään opastukseen, joka järjestetään joka tiistai klo 17.00 - 20.30 Nuottasaaren ala-asteen tiloissa. Hauskuus maksaa 2 €/Legolas ja siellä voi kokeilla jousiampumista silleen ihan rennosti. Ei sitä tiedä vaikka sitä innostuisi ja hankkisi omat vehkeet ja rupeaisi jousiampujaksi.
Ja sitten pakollinen hypetys liikunnan ilosta. Kävin eilen illalla lenkkeilemässä Jasmin kanssa. Värtön ranta oli kaunis illan hämärässä, siihen vielä päälle endorfiinipurkaus niin elin unelmaa. Tänään bodypumpissa oli fiilikset taas mitä mainioimmat - jos sitä voisi pakata niin lähettäisin sitä teille kaikille joululahjaksi. Sitä huomaa pystyvänsä, voivansa, jaksavansa, haluavansa ja tahtovansa!
Loppuviikko on ihan lepiä. Kevyt laskeutuminen syyslomaan! Huomenna ja torstaina on molempina vain pari tuntia koulua - perjantai on vapaa. Loma alkaa Aliaksesta. Huomenna on anatomian luento aiheesta ihmisen elämänkaari ja nimenomaan sen loppupää. Eilen oli aiheena alkupää ja ihmettelin koko tunnin elämän ihmettä ja ihmisen paikkaa maailmassa ja jaadijaadijaa. Saapa nähdä miten liikutun kun aihe synkistyy ihmisen kohdatessa kurjan loppunsa. Hurmaavaa opiskella tällaista elämänläheistä alaa.
Mutta jotta emme liikaa herkistyisi, päivän tietoisku, vuorossa latinaa ja lääketieteen termejä. Vuosina 1980-1999 kolme suomalaista naista on saanut nimekseen Melena, joka tarkoittaa veriripulia. Nimen Amelia on saanut vuosina 1980-2005 nimekseen 219 tyttöä. Amelia tarkoittaa yhden tai useamman raajan synnynnäistä puuttumista. Onnea voittajille. (ks. www.vaestorekisterikeskus.fi/)
Now Playing: U2 - Elevation (Tomb Raider Mix)
Kolmas päivä laihdutuskuuria on onnellisesti takana. Tämä on ollut ihan yllättävän helppoa, enkä epäile yhtään enkö voisi jatkaa samaa rataa loppuvuotta (mikä tällä menulla ja liikunnalla riittää saavuttaakseni haluamani tavoitteen). Ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja, tai siis kaikki mitä syön maistuu niin hyvältä että se on jo herkkua ihan itsestään. Ruokapäiväkirjaani voi tirkistellä täällä. Motivointikeinona aivan lyömätön, ei anna ylpeys periksi syödä jotain mitä ei kestäisi kirjoittaa tuonne.
Kävimme tänään kehonhuoltokurssilla tutustumassa jousiammuntaan (ks. www.oulunjousimiehet.fi. AIVAN HUIPPUA! Toivoisin löytäväni kaverin mukaan seuran järjestämään opastukseen, joka järjestetään joka tiistai klo 17.00 - 20.30 Nuottasaaren ala-asteen tiloissa. Hauskuus maksaa 2 €/Legolas ja siellä voi kokeilla jousiampumista silleen ihan rennosti. Ei sitä tiedä vaikka sitä innostuisi ja hankkisi omat vehkeet ja rupeaisi jousiampujaksi.
Ja sitten pakollinen hypetys liikunnan ilosta. Kävin eilen illalla lenkkeilemässä Jasmin kanssa. Värtön ranta oli kaunis illan hämärässä, siihen vielä päälle endorfiinipurkaus niin elin unelmaa. Tänään bodypumpissa oli fiilikset taas mitä mainioimmat - jos sitä voisi pakata niin lähettäisin sitä teille kaikille joululahjaksi. Sitä huomaa pystyvänsä, voivansa, jaksavansa, haluavansa ja tahtovansa!
Loppuviikko on ihan lepiä. Kevyt laskeutuminen syyslomaan! Huomenna ja torstaina on molempina vain pari tuntia koulua - perjantai on vapaa. Loma alkaa Aliaksesta. Huomenna on anatomian luento aiheesta ihmisen elämänkaari ja nimenomaan sen loppupää. Eilen oli aiheena alkupää ja ihmettelin koko tunnin elämän ihmettä ja ihmisen paikkaa maailmassa ja jaadijaadijaa. Saapa nähdä miten liikutun kun aihe synkistyy ihmisen kohdatessa kurjan loppunsa. Hurmaavaa opiskella tällaista elämänläheistä alaa.
Mutta jotta emme liikaa herkistyisi, päivän tietoisku, vuorossa latinaa ja lääketieteen termejä. Vuosina 1980-1999 kolme suomalaista naista on saanut nimekseen Melena, joka tarkoittaa veriripulia. Nimen Amelia on saanut vuosina 1980-2005 nimekseen 219 tyttöä. Amelia tarkoittaa yhden tai useamman raajan synnynnäistä puuttumista. Onnea voittajille. (ks. www.vaestorekisterikeskus.fi/)
Now Playing: U2 - Elevation (Tomb Raider Mix)
sunnuntaina, lokakuuta 16, 2005
Biggest Loser
Sain todellisen kimmokkeen laihduttamiseen, kun olimme toissapäivänä mummilassa Reetan kanssa. Eikka, mummin elämänkumppani, sanoi että pääsisin refluksioireistani eroon laihduttamalla 7-8 kiloa (heitti ihan hatusta arvion). En halua olla itse syypää omaan pahoinvointiini, joten perhana, pakko kokeilla tehoaako se. En syö mitään lääkkeitä säännöllisesti ja vältän myös esim. särkylääkkeiden turhaa käyttöä, olisi kamala ajatus syödä jotain happolääkkeitä loppuelämä. Haluan todistaa että elämäntapamuutoksilla voi tehdä paljon.
Refluksitautia minulla ei ole diagnosoitu, mutta joka tapauksessa mahanesteen virtauksesta ruokatorveen on kysymys. Olen vastikään keskustellut terveydenhoitajan kanssa asiasta, joten en ole ihan itsekseni liikkeellä. Kesällä söin jonkin kuurin mahatulehdukseen, silloin ylävatsaa poltteli tosi pahasti. Nykyään ei polttele ikinä, mutta olen muutaman kerran spontaanisti oksentanut mahalaukun sisällön pönttöön ilman mitään syytä. Erittäin usein on etova olo ja röyhtäilyttää. Tämä ei ole mitenkään vaarallista, mutta lähinnä kiusallista. Joskus refluksin aiheuttama veltto ja heikko olo tuntuu kokonaisvaltaiselta ja silloin menee fiilis ihan kaikesta. Oireiden loppuminen ei siis olisi aivan pieni palkkio parin kuukauden sitkeästä ponnistelusta.
Otan avukseni "mammadieetin" ohjeet. Netistä löytyy älytön määrä hyviä neuvoja ja motivaatiolukemista. Syön nyt jo melko terveellistä, kuitupitoista, kasvispainotteista, riittävästi proteiinia sisältävää ruokaa ja sen verran mitä kulutan ja elimistöni on siihen tyytyväinen. En tiedä mitä se sanoo kun ei saakaan niin paljoa kuin tarvitsee ja joutuu luopumaan omistaan. En aio vähentää liikkumistani, mutta saa nähdä miten jaksaa treenata pienemmällä energiamäärällä. Nälissään en aio olla etenkään treenatessa, ennen ja jälkeen pitää tankata!
Tässä on nyt näytön paikka. Niin monet räpiköivät ylipainon kanssa, minä en ole aiemmin jaksanut välittää, koska laihdutus pelkästään esteettisistä syistä ei ole ollut mielekästä, mutta kun kyseessä on oma terveys, se on suorastaan PAKOTE (keino valvoa normien noudattamista, jokin palkintojen ja rangaistusten ilmentymä, tehoste, hevosia tai koiria kouluttaneille tuttu termi).
Tirkistelijät pääsevät seuraamaan voittoisaa taistoani yksityiskohtaisemmin kenties tulevaisuudessa. En uskalla sanoa edes lähtöpainoa, koska välttelen vaakaa kuin ruttoa. Viimeksi se on pyörinyt jossain 70 kilon paikkeilla. (Ja koska elimistö taistelee viimeiseen asti saavuttamistaan eduista, tuskin mitään muutosta on tapahtunut viime punnituksesta.) Pitää selvittää tuo lähtöpaino jossain, itsellä kun ei ole edes vaakaa. Tiedoksi että olen 158 cm pitkä/lyhyt. Tiedän, että lihas painaa enemmän kuin läski, mutta haluan silti pudottaa tavoitteen verran, mikä on kuulemma vaativaa lihasmassaa hävittämättä. 2-3 bodypump-tuntia viikossa toivottavasti auttaa asiaan.
Paskalla asenteellahan liikkelle ei kannata lähteä. Voiton maku suussa!
Itsesuggestio peliin: multa onnistuu ihan mikä vaan.
Refluksitautia minulla ei ole diagnosoitu, mutta joka tapauksessa mahanesteen virtauksesta ruokatorveen on kysymys. Olen vastikään keskustellut terveydenhoitajan kanssa asiasta, joten en ole ihan itsekseni liikkeellä. Kesällä söin jonkin kuurin mahatulehdukseen, silloin ylävatsaa poltteli tosi pahasti. Nykyään ei polttele ikinä, mutta olen muutaman kerran spontaanisti oksentanut mahalaukun sisällön pönttöön ilman mitään syytä. Erittäin usein on etova olo ja röyhtäilyttää. Tämä ei ole mitenkään vaarallista, mutta lähinnä kiusallista. Joskus refluksin aiheuttama veltto ja heikko olo tuntuu kokonaisvaltaiselta ja silloin menee fiilis ihan kaikesta. Oireiden loppuminen ei siis olisi aivan pieni palkkio parin kuukauden sitkeästä ponnistelusta.
Otan avukseni "mammadieetin" ohjeet. Netistä löytyy älytön määrä hyviä neuvoja ja motivaatiolukemista. Syön nyt jo melko terveellistä, kuitupitoista, kasvispainotteista, riittävästi proteiinia sisältävää ruokaa ja sen verran mitä kulutan ja elimistöni on siihen tyytyväinen. En tiedä mitä se sanoo kun ei saakaan niin paljoa kuin tarvitsee ja joutuu luopumaan omistaan. En aio vähentää liikkumistani, mutta saa nähdä miten jaksaa treenata pienemmällä energiamäärällä. Nälissään en aio olla etenkään treenatessa, ennen ja jälkeen pitää tankata!
Tässä on nyt näytön paikka. Niin monet räpiköivät ylipainon kanssa, minä en ole aiemmin jaksanut välittää, koska laihdutus pelkästään esteettisistä syistä ei ole ollut mielekästä, mutta kun kyseessä on oma terveys, se on suorastaan PAKOTE (keino valvoa normien noudattamista, jokin palkintojen ja rangaistusten ilmentymä, tehoste, hevosia tai koiria kouluttaneille tuttu termi).
Tirkistelijät pääsevät seuraamaan voittoisaa taistoani yksityiskohtaisemmin kenties tulevaisuudessa. En uskalla sanoa edes lähtöpainoa, koska välttelen vaakaa kuin ruttoa. Viimeksi se on pyörinyt jossain 70 kilon paikkeilla. (Ja koska elimistö taistelee viimeiseen asti saavuttamistaan eduista, tuskin mitään muutosta on tapahtunut viime punnituksesta.) Pitää selvittää tuo lähtöpaino jossain, itsellä kun ei ole edes vaakaa. Tiedoksi että olen 158 cm pitkä/lyhyt. Tiedän, että lihas painaa enemmän kuin läski, mutta haluan silti pudottaa tavoitteen verran, mikä on kuulemma vaativaa lihasmassaa hävittämättä. 2-3 bodypump-tuntia viikossa toivottavasti auttaa asiaan.
Paskalla asenteellahan liikkelle ei kannata lähteä. Voiton maku suussa!
Itsesuggestio peliin: multa onnistuu ihan mikä vaan.
perjantaina, lokakuuta 14, 2005
Onnen malja
Onneen, ystäväni, et muuta tarvitse
kuin riittävästi rohkeutta
antaa maljasi
valua yli, yli, ystäväni
Onneen ei muuta tarvitse
kuin jotakin
joka tappaa sinut
jos se sinulta viedään,
ja jotakin
josta et voi pitää kiinni
jos se haluaa sinut jättää
yksin pistooli otsalle
Onneen et, ystäväni, muuta tarvitse
kuin täyden maljan
jota täyttää
vielä täydemmäksi
Tämä oli tämän viikon runo. Minulle tulee joka perjantai sähköpostiin Tommy Tabermannin runo. Viikon runon voit tilata itsellesi osoitteessa http://www.tommytabermann.net/.
kuin riittävästi rohkeutta
antaa maljasi
valua yli, yli, ystäväni
Onneen ei muuta tarvitse
kuin jotakin
joka tappaa sinut
jos se sinulta viedään,
ja jotakin
josta et voi pitää kiinni
jos se haluaa sinut jättää
yksin pistooli otsalle
Onneen et, ystäväni, muuta tarvitse
kuin täyden maljan
jota täyttää
vielä täydemmäksi
- - Tommy Tabermann
Tämä oli tämän viikon runo. Minulle tulee joka perjantai sähköpostiin Tommy Tabermannin runo. Viikon runon voit tilata itsellesi osoitteessa http://www.tommytabermann.net/.
torstaina, lokakuuta 13, 2005
Ajankäytön ABC
Sananlasku sanoo että ihiminen ite kiireensä tekkee.
Miten ihmeessä aikani riittää päätoimiseen hoitotyön opiskeluun, jumppaamiseen kuukausimaksulla koko rahan edestä, sihteerinä toimimiseen larppiyhdistyksessä, parisuhteen hoitoon, sukulaisten ja ystävien näkemiseen, laiminlyömättä lemmikkejä ja riittävää yöunta? Aivan kevyesti. Ja vielä ehtii katsoa Aliaksenkin torstai-iltana.
Minä en ymmärrä kiirettä. Mihin ihmisillä on kiire? Lähtisivät varttia aiemmin. Minä opettelen sitä ihan tosissaan, koska vihaan itseäni hetken aina kun olen myöhässä. Se on epäkohteliasta muita kohtaan, selkärangatonta ja nolon helposti vältettävissä.
Minulla on omat konstini ajan hallintaan. Ensinnäkin kalenteri, en voisi elää ilman kalenteria. Tai voisin, mutta en luota muistiini. Toiseksi, täytyy osata sanoa EI. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti, ja on paljon asioita, joita ei tarvitse tehdä koskaan.
Tänään mietin patologian tunnilla miten rajallinen elämä on. (Patologia saa minut aina herkistymään... voih.) On järkyttävää ajatella vaikka että omat vanhempani voivat kuolla milloin hyvänsä, isänikin on kaikkien kansantautien riskiryhmässä. Pelottaa ajatella, että he eivät näkisi lastenlapsiaan - minun kauniita ja älykkäitä jälkeläisiäni. Joka tapauksessa, ajatus väliaikaisuudesta saa miettimään kiireen järjettömyyttä. Niin, mikä todella on oleellista?
Tällä hetkellä minulla on aika kevyttä koulussa, ja tulee olemaan koko lopputalven. Olisi varmasti raskaampaa jos tekisi sen määrän töitä mitä hyviin arvosanoihin vaaditaan, mutta enpä ole vielä masentunut laiskuudestani... olen sentään sinnikkäästi ollut luennoilla. Koulussa ei kuitenkaan mene aikaa kovinkaan paljon viikossa.
Jumppaaminen ja muu liikkuminen vie minulta normaalisti 4-6 tuntia viikossa. Se tuntuu tietenkin kokonaiselta työpäivältä, mutta tuo aika on helppo viettää myös vaikka telkkarin ääressä. Katson telkkaria melko vähän, koska olen parhaaseen katseluaikaan lenkillä tai jumpalla.
Minulla ja Mikolla ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Tänään leivoimme tarkoituksella yhdessä unelmakääretorttua, ja se oli tosi hauskaa. Yhteistä aikaa ja tekemistä pitää vain repiä jostain. Viihdymme aivan hyvin omissa oloissamme (minä koneella aivan turhankin hyvin) ja välillä vieraannumme, koska emme hassuttele tarpeeksi yhdessä.
Anonyymi vierailija oli huolestunut koiramme selviytymisestä arjessa. Olen itsekin ollut huolissani, ja huomannut että välillä Jasmi on levoton. Kuitenkin, esim. parin viime päivän ajan olen huomannut sen olleen paljon rauhallisempi, kun eilen kävimme koirapuistossa ja tänään aamulla kävin sen kanssa pyörälenkin ja päivällä leikimme meidän takapihalla olevalla pienellä mäellä. Huomenna käyn ensin bodypumpissa, sen jälkeen siskon kanssa lounaalla, jonka jälkeen menemme siskon kanssa mummilaan. Sinne menen pyörällä ja otan Jasmin mukaan. Se saa siis olla ison osan päivästä mukana ja vielä juostakin, joten uskon että se on ihan tyytyväinen. En uskalla lähteä vielä vähään aikaan kunnon lenkille, koska en uskalla nostaa sykettä kovin korkealla vasta oltuani sairaana.
Olen ollut koiran yksinhuoltaja ja voin sanoa, että se on paljon rankempaa kuin parisuhde ja koira. Nyt voimme suunnitella menojamme niin, että jos Mikolla on Han Moo Do-leiri, minä olen kotona Jasmin kanssa. Jos sattuu vielä niin että minulla on menoa, pystyn kysymään vanhemmilta hoitopaikkaa Jasmille. Harmi ettei minulla ole juurikaan omia viikonloppumenoja, joita ei voisi jättää väliin niin että voisin vaatia Mikkoa olemaan "koiranhoitajana".
Sairaana ollessa huomasi parisuhteen tarpeellisuuden. Vaikka kämppä olikin sotkussa (Mikko on ihan helvetin laiska kotitöissä vaikka se väittää aivan muuta) niin Jasmi pääsi pihalle ja sai ruokansa. Monesti tuntuu että Mikko kuvittelee uhrautuvansa jos hän lähtee Jasmin kanssa pihalle iltamyöhällä, vaikka kyseessä on yhteinen lemmikki ja yhtä lailla hänen vastuullaan. Tuntuu monesti, että minä olen loppujen lopuksi vastuussa kaikesta ja Mikko auttaa sen verran kuin jaksaa.
Ajankäytöstä. Kyllä sitä aikaa on kaikilla se 24 tuntia vuorokaudessa. Minulla riittää tosi hyvin aikaa nenänkaivamiseen ja muuhun rentouttavaan. Ei minulla ole mitään ongelmia "sovittaa" asioita kalenteriin, kyllä ne sinne mahtuvat ihan kevyesti. Jos torstai on täynnä niin ei sinne enää muuta laiteta. Maailmassa olisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia asioita, joihin haluaisin aikaani käyttää, mutta resurssit ovat kovin rajalliset.
Eniten haluaisin oppia nukkumaanmenon jalon taidon. Olen osannut sen ja minulla on ollut todella kadehdittava vuorokausirytmi. Kymmeneltä nukkumaan ja kuudelta herätys. Se tuntui hyvältä. Nyt kello alkaa olla kaksitoista ja tässä sitä kukutaan.
Kullanarvoiset hetket, mitä ne ovat? Ihan vaan kiireettömiä hetkiä, sataprosenttista läsnäoloa ja mukavaa eksistenssiä. Koira makaa ketarat oikosenaan ja rapsutan sen massua. Kissa kehrää tyynyn vieressä. En kaipaa mitään hurjia extremekokemuksia, tuntuu että koko ajan opin arvostamaan enemmän ja enemmän elämän pieniä iloja. Ja suorastaan meditatiivista olemassaolon tiedostamista.
Heh, kissa hyppäsi syliin kehräämään, tuli sanomaan että on aika mennä nukkumaan, koko muu lauma on jo valmiina yöpuulle. PRICELESS.
Astuessaan ulos nykyhetkestä ihminen astuu ulos siitä ainoasta hetkestä, jossa elämä on läsnä. Hänen ei tarvitse osallistua elämään, kun hän siirtää sen aina eteenpäin, sinne jonnekin. Kiireen ihminen luo, jotta todellisuutta ei tarvitsisi kohdata. Ihminen luo kiireen tekemällä elämässään sellaisia valintoja, ettei hän koskaan ehdi pysähtyä. Kun hänen ei tarvitse pysähtyä, hänen ei koskaan tarvitse kohdata omaa tyhjyyttään ja riittämättömyyttään. Mitä suurempi ahdistus, sitä lujempaa mennään. Mitä lujempaa mennään, sitä suuremmaksi ahdistus kasvaa.
(Tommy Hellsten)
Miten ihmeessä aikani riittää päätoimiseen hoitotyön opiskeluun, jumppaamiseen kuukausimaksulla koko rahan edestä, sihteerinä toimimiseen larppiyhdistyksessä, parisuhteen hoitoon, sukulaisten ja ystävien näkemiseen, laiminlyömättä lemmikkejä ja riittävää yöunta? Aivan kevyesti. Ja vielä ehtii katsoa Aliaksenkin torstai-iltana.
Minä en ymmärrä kiirettä. Mihin ihmisillä on kiire? Lähtisivät varttia aiemmin. Minä opettelen sitä ihan tosissaan, koska vihaan itseäni hetken aina kun olen myöhässä. Se on epäkohteliasta muita kohtaan, selkärangatonta ja nolon helposti vältettävissä.
Minulla on omat konstini ajan hallintaan. Ensinnäkin kalenteri, en voisi elää ilman kalenteria. Tai voisin, mutta en luota muistiini. Toiseksi, täytyy osata sanoa EI. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti, ja on paljon asioita, joita ei tarvitse tehdä koskaan.
Tänään mietin patologian tunnilla miten rajallinen elämä on. (Patologia saa minut aina herkistymään... voih.) On järkyttävää ajatella vaikka että omat vanhempani voivat kuolla milloin hyvänsä, isänikin on kaikkien kansantautien riskiryhmässä. Pelottaa ajatella, että he eivät näkisi lastenlapsiaan - minun kauniita ja älykkäitä jälkeläisiäni. Joka tapauksessa, ajatus väliaikaisuudesta saa miettimään kiireen järjettömyyttä. Niin, mikä todella on oleellista?
Tällä hetkellä minulla on aika kevyttä koulussa, ja tulee olemaan koko lopputalven. Olisi varmasti raskaampaa jos tekisi sen määrän töitä mitä hyviin arvosanoihin vaaditaan, mutta enpä ole vielä masentunut laiskuudestani... olen sentään sinnikkäästi ollut luennoilla. Koulussa ei kuitenkaan mene aikaa kovinkaan paljon viikossa.
Jumppaaminen ja muu liikkuminen vie minulta normaalisti 4-6 tuntia viikossa. Se tuntuu tietenkin kokonaiselta työpäivältä, mutta tuo aika on helppo viettää myös vaikka telkkarin ääressä. Katson telkkaria melko vähän, koska olen parhaaseen katseluaikaan lenkillä tai jumpalla.
Minulla ja Mikolla ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Tänään leivoimme tarkoituksella yhdessä unelmakääretorttua, ja se oli tosi hauskaa. Yhteistä aikaa ja tekemistä pitää vain repiä jostain. Viihdymme aivan hyvin omissa oloissamme (minä koneella aivan turhankin hyvin) ja välillä vieraannumme, koska emme hassuttele tarpeeksi yhdessä.
Anonyymi vierailija oli huolestunut koiramme selviytymisestä arjessa. Olen itsekin ollut huolissani, ja huomannut että välillä Jasmi on levoton. Kuitenkin, esim. parin viime päivän ajan olen huomannut sen olleen paljon rauhallisempi, kun eilen kävimme koirapuistossa ja tänään aamulla kävin sen kanssa pyörälenkin ja päivällä leikimme meidän takapihalla olevalla pienellä mäellä. Huomenna käyn ensin bodypumpissa, sen jälkeen siskon kanssa lounaalla, jonka jälkeen menemme siskon kanssa mummilaan. Sinne menen pyörällä ja otan Jasmin mukaan. Se saa siis olla ison osan päivästä mukana ja vielä juostakin, joten uskon että se on ihan tyytyväinen. En uskalla lähteä vielä vähään aikaan kunnon lenkille, koska en uskalla nostaa sykettä kovin korkealla vasta oltuani sairaana.
Olen ollut koiran yksinhuoltaja ja voin sanoa, että se on paljon rankempaa kuin parisuhde ja koira. Nyt voimme suunnitella menojamme niin, että jos Mikolla on Han Moo Do-leiri, minä olen kotona Jasmin kanssa. Jos sattuu vielä niin että minulla on menoa, pystyn kysymään vanhemmilta hoitopaikkaa Jasmille. Harmi ettei minulla ole juurikaan omia viikonloppumenoja, joita ei voisi jättää väliin niin että voisin vaatia Mikkoa olemaan "koiranhoitajana".
Sairaana ollessa huomasi parisuhteen tarpeellisuuden. Vaikka kämppä olikin sotkussa (Mikko on ihan helvetin laiska kotitöissä vaikka se väittää aivan muuta) niin Jasmi pääsi pihalle ja sai ruokansa. Monesti tuntuu että Mikko kuvittelee uhrautuvansa jos hän lähtee Jasmin kanssa pihalle iltamyöhällä, vaikka kyseessä on yhteinen lemmikki ja yhtä lailla hänen vastuullaan. Tuntuu monesti, että minä olen loppujen lopuksi vastuussa kaikesta ja Mikko auttaa sen verran kuin jaksaa.
Ajankäytöstä. Kyllä sitä aikaa on kaikilla se 24 tuntia vuorokaudessa. Minulla riittää tosi hyvin aikaa nenänkaivamiseen ja muuhun rentouttavaan. Ei minulla ole mitään ongelmia "sovittaa" asioita kalenteriin, kyllä ne sinne mahtuvat ihan kevyesti. Jos torstai on täynnä niin ei sinne enää muuta laiteta. Maailmassa olisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia asioita, joihin haluaisin aikaani käyttää, mutta resurssit ovat kovin rajalliset.
Eniten haluaisin oppia nukkumaanmenon jalon taidon. Olen osannut sen ja minulla on ollut todella kadehdittava vuorokausirytmi. Kymmeneltä nukkumaan ja kuudelta herätys. Se tuntui hyvältä. Nyt kello alkaa olla kaksitoista ja tässä sitä kukutaan.
Kullanarvoiset hetket, mitä ne ovat? Ihan vaan kiireettömiä hetkiä, sataprosenttista läsnäoloa ja mukavaa eksistenssiä. Koira makaa ketarat oikosenaan ja rapsutan sen massua. Kissa kehrää tyynyn vieressä. En kaipaa mitään hurjia extremekokemuksia, tuntuu että koko ajan opin arvostamaan enemmän ja enemmän elämän pieniä iloja. Ja suorastaan meditatiivista olemassaolon tiedostamista.
Heh, kissa hyppäsi syliin kehräämään, tuli sanomaan että on aika mennä nukkumaan, koko muu lauma on jo valmiina yöpuulle. PRICELESS.
Astuessaan ulos nykyhetkestä ihminen astuu ulos siitä ainoasta hetkestä, jossa elämä on läsnä. Hänen ei tarvitse osallistua elämään, kun hän siirtää sen aina eteenpäin, sinne jonnekin. Kiireen ihminen luo, jotta todellisuutta ei tarvitsisi kohdata. Ihminen luo kiireen tekemällä elämässään sellaisia valintoja, ettei hän koskaan ehdi pysähtyä. Kun hänen ei tarvitse pysähtyä, hänen ei koskaan tarvitse kohdata omaa tyhjyyttään ja riittämättömyyttään. Mitä suurempi ahdistus, sitä lujempaa mennään. Mitä lujempaa mennään, sitä suuremmaksi ahdistus kasvaa.
(Tommy Hellsten)
Maailma ei olekaan paha
Kaikki on hyvin, pääsin taas bodypumppiin. Olo on hyvä. Kaikki on taas entisellään, toivon. Olipa kyllä yks helvetillinen viikko tuo edellinen. Ei ole lähellekään enää niin läskiperse olo, kun on tässä eleleskellyt pari päivää niin kuin ihmiset. Kouluruoka oli oudon hyvää. Olo on hämmentävän mukava. Onko tämä tottakaan? Ei ota oikein mikään edes kunnolla päähän. Niin, pää ei ole kipeä, se on tosi mukavaa.
On ollut tosi mukava päivä. Aamulla sain aikaiseksi pienimuotoista siivoilua kotona. Koulussa oli mielenkiintoisia juttuja ihmisen motorisista toiminnoista. Bodypumppi oli ihanaa, sehän on sanomattakin selvää. Osasin laittaa sopivat painot niin että jaksoin hyvin tauon jälkeen - huomaa kyllä mistä säännöllisyydessä on kyse, pumpissa pitää käydä 2-3 kertaa viikossa, jos haluaa tuloksia. Parin viikon tauko syö tehoja, mutta parin kerran päästä olen takaisin siinä mihin jäin... Pumpin jälkeen kävin Saulin kanssa syömässä salaattia (joo, Sauli siis ei tietenkään syönyt salaattia, daah) ja shoppailemassa (8 purkkia Gainomaxia, voiko olla parempaa) ja ostin pari hyvää DVD:tä, eli Fifht Elementin ja Pirates of The Caribbeanin. Hulluilta päiviltä selviytyminen oli päivän riemuvoitto. Hämärän tultua kävimme Katrin ja Jasmin kanssa koirapuistossa tuossa lähellä. Sovin lauantaiksi koirakävelyä Oulunsalossa. Kertan kanssa on suunnitelmissa huomenna combat ja perjantaina pumppi. Olipa mukava päivä!
I feel like the sun
I feel like the rain
I feel like I've just found reason for living again
'Cause what I've been dreaming
I know that it's real
I know that there's just no changing the way I feel
On ollut tosi mukava päivä. Aamulla sain aikaiseksi pienimuotoista siivoilua kotona. Koulussa oli mielenkiintoisia juttuja ihmisen motorisista toiminnoista. Bodypumppi oli ihanaa, sehän on sanomattakin selvää. Osasin laittaa sopivat painot niin että jaksoin hyvin tauon jälkeen - huomaa kyllä mistä säännöllisyydessä on kyse, pumpissa pitää käydä 2-3 kertaa viikossa, jos haluaa tuloksia. Parin viikon tauko syö tehoja, mutta parin kerran päästä olen takaisin siinä mihin jäin... Pumpin jälkeen kävin Saulin kanssa syömässä salaattia (joo, Sauli siis ei tietenkään syönyt salaattia, daah) ja shoppailemassa (8 purkkia Gainomaxia, voiko olla parempaa) ja ostin pari hyvää DVD:tä, eli Fifht Elementin ja Pirates of The Caribbeanin. Hulluilta päiviltä selviytyminen oli päivän riemuvoitto. Hämärän tultua kävimme Katrin ja Jasmin kanssa koirapuistossa tuossa lähellä. Sovin lauantaiksi koirakävelyä Oulunsalossa. Kertan kanssa on suunnitelmissa huomenna combat ja perjantaina pumppi. Olipa mukava päivä!
I feel like the sun
I feel like the rain
I feel like I've just found reason for living again
'Cause what I've been dreaming
I know that it's real
I know that there's just no changing the way I feel
- Seal - My Vision
tiistaina, lokakuuta 11, 2005
Rajansa kaikella
Nyt saa loppua! Nimittäin yli viikon kestänyt massakuuri. Olen täysin völlähtänyt kuluneen flunssan aikana. Järkyttävää ajatella, että jotkut ihmiset oikeasti saattavat syödä näin jatkuvasti. Tänään tein ihan hyvää eikä niin epäterveellistäkään pastaa, mutta haimme sitten kompensaatioksi Zeppelinistä Arnold'silta donitseja. Joo, ne on kyllä hyviä. Toivottavasti en ole saanut aikaan mitään pysyvää damagea, vaikka tämän viikon kaloreita poltellessa menee kyllä loppuvuosi.
Hyi helevetti tätä oloa. Elimistöni on hyvin, hyvin järkyttynyt.
Olen levännyt laakereillani ihan tarpeeksi, huomenna on vähän niinku pakko päästä pumppiin. Pitää saada joku ote elämästä! Olen tässä elänyt jo ihmisten lailla pari päivää, ollut liikenteessä ja menossa ja hengissä ollaan. Joten huomenna tanko liikkeelle. Jee jee. Kyllä se siitä sitten ruokavaliokin taas tokenee. Bodypumppiin ei kestä mennä hiilihydraattishaittia syöneenä eikä sen jälkeen tee mieli mitään hiilihydraattishaittia.
Hyi helevetti tätä oloa. Elimistöni on hyvin, hyvin järkyttynyt.
Olen levännyt laakereillani ihan tarpeeksi, huomenna on vähän niinku pakko päästä pumppiin. Pitää saada joku ote elämästä! Olen tässä elänyt jo ihmisten lailla pari päivää, ollut liikenteessä ja menossa ja hengissä ollaan. Joten huomenna tanko liikkeelle. Jee jee. Kyllä se siitä sitten ruokavaliokin taas tokenee. Bodypumppiin ei kestä mennä hiilihydraattishaittia syöneenä eikä sen jälkeen tee mieli mitään hiilihydraattishaittia.
maanantaina, lokakuuta 10, 2005
Maanantai klo 24
Toiveet ihmeparantumisestani ovat karisseet tämän päivän aikana - en ole ollut erityisen voimaantunut. Pääni on ollut kipeä iltapäivästä asti. Olisi se lähtenyt nukkumalla, mutta en malttanut mennä koulun jälkeen petiin. Menimme Minnan kanssa kirjastolle yleisöluennolle "diabetes ja liikunta". Jälleen todella hyvä luennoitsija. Luentosarja muuten uusitaan alkuvuodesta, suosittelen kaikille.
Luennolla kerrottiin mm. WHO:n arvio, jonka mukaan liikunnan vähäisyys on syynä noin kahden miljoonan ihmisen kuolemaan vuodessa. On arvioitu, että vuonna 2030 Suomessa on 500 000 aikuisiän diabeetikkoa. Liikunta ja oikeat ravintotavat voivat vähentää sairastumisia 60 prosenttia. Asiaa on vastikaan tutkittu Oulussa.
Terveysongelmia, joiden ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan liikuntaa ovat mm. sydän- ja verisuonitaudit, osa syövistä, diabetes, osteoporoosi, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, masennus ja dementia. Liikunnalla on solutason vaikutuksia, joita ei saada aikaan saman vaikutusmekanismin kautta millään lääkeaineella. Liikunnan tärkeys ei ole siis mitään lässytystä, vaan ihan todellinen asia. Liikunta vaikuttaa aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan ja moniin asioihin elimistössä - kyse ei ole siis pelkästään siitä, että liikunta laihduttaisi tai että sen avulla saisi urheilullisessa mielessä hyvän suorituskyvyn. Liikuntaa pitäisi harrastaa ihan oman toimimiskykynsä vuoksi, että selviää elämässä mahdollisimman pitkään itsenäisenä fyysisenä olentona.
Mikä on tämä liikunnan paradoksi - kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, kuinka paljon on suositeltu liikuntamäärä ja mikä on tehokasta liikuntaa ja mitä lajeja on olemassa ja missä niitä voi harrastaa. Terveys on muka arvossaan ja silti harva on valmis tekemään sen eteen pieniä valintoja jokapäiväisessä elämässä. Sitä tarvitsisi jonkun mystisen tönäisyn oikeaan suuntaan, jotta voisi jäädä onnellisesti liikuntakoukkuun. Luojan kiitos minulle on käynyt niin.
Minä ajattelen niin, että terveys on suurinpiirtein kaiken lähtökohta. Unelmiaan ei voi toteuttaa, jos ei ole voimia. Terveys on kokonaisvaltainen asia. Ihminen on kokonaisuus. Fyysinen tai psyykkinen sairaus tekee kyvyttömäksi nauttia elämästä ja kaikista ihanista asioista, joita meille tarjotaan. Oli intohimon kohde mikä tahansa, siitä voi nauttia huomattavasti enemmän terveenä. Elämän keskipisteenä ei siis pitäisi olla terveyden edistäminen ja siitä huolen pitäminen, sen pitäisi olla tavallaan kaiken taustalla, jotta voisimme keskittyä oleellisiin asioihin, kuten rakkaisiin ihmisiin, työhön, harrastuksiin... mihin tahansa, mikä tekee elämästä mielekkään. Jos ihminen on sairas, hänen elämänsä pyörii sairauden ympärillä ja sairaus hallitsee koko hänen maailmaansa. Se, että tekee pieniä valintoja päivittäin oman terveytensä eteen ei tee kenestäkään "terveyshihhulia". Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Luennon jälkeen kävimme Mikon kanssa Stockan Herkussa ostelemassa kaikkea ihanaa, kuten juustotiskistä vuohenjuustoa huomista pastaa varten. Sen jälkeen menimme Pannuun syömään, vähänkö oli hyvää. Kuten sanottu, terveempänä olisin nauttinut hyvästä ruuasta ja seurasta ehkä paljon enemmän.
Kävimme pitkästä aikaa K-treffeillä. Oli tosi mukavaa. Päänsärystä huolimatta en hulluna vikissyt. Oli mukava nähdä mukavia ihmisiä. Tosin tupakansavu otti päähän kaikilla mahdollisilla tavoilla. En voi käsittää miksi ihmiset kaasuttavat itsensä hengiltä. Ihan kuin terveysvaikutukset eivät olisi tiedossa. Ilmeisesti terveys ei ole ihmisille minkään arvoinen. Silti jonkun tutkimuksen mukaan lähes jokainen suomalainen laittaa terveyden kolmen elämänsä tärkeimmän arvon listaan. Käsittämätöntä.
Kai sitä kuvittelee olevansa jotenkin kuolematon? Valitettavasti tupakka tappaa hitaasti. Olen nähnyt keuhkoahtaumatautipotilaan, jolla tauti oli edennyt pitkälle. Jatkuva tukehtumisen tunne aiheuttaa ympärivuorokautisen paniikin, "kuolemisentunteen" ja epätoivon. Kukaan ei voi auttaa - mitään parantavaa hoitoa siihen ei ole. Siinä vaiheessa varmaan miettii, olisiko voinut jokapäiväisillä pienillä valinnoilla vaikuttaa kohtaloonsa. Tietenkin perimä, ympäristö ja osittain myös sattuma vaikuttavat terveyteemme, mutta jokaisella on silti valta tehdä omat valintansa itsensä takia.
Ihmiset ovat tyhmiä. Tänään yleisfarmakologian ja -toksikologian luennolla opin paljon myrkytyksistä. Jotkut ihmiset ovat oikeasti niin tyhmiä että juovat jotain tuulilasinpesunestettä. EU:n ansiosta niissä saa nykyään olla niin paljon metanolia, että niitä kannattaa kitata. Tuulilasinpesunesteen juominen on yhtä älykästä kuin tupakanpoltto. Itseään voi myrkyttää ah niin monin tavoin. Jostain syystä tuulilasinpesunesteen kittaajia pidetään deekuina ja tupakointi on yleisesti hyväksyttävää.
Nyt menen suihkuun pesemään tämän iljettävän hajun hiuksistani ja sitten menen peiton alle antamaan kipeälle päälleni sen ansaitseman levon. Dear pillow, sweet mercy.
Luennolla kerrottiin mm. WHO:n arvio, jonka mukaan liikunnan vähäisyys on syynä noin kahden miljoonan ihmisen kuolemaan vuodessa. On arvioitu, että vuonna 2030 Suomessa on 500 000 aikuisiän diabeetikkoa. Liikunta ja oikeat ravintotavat voivat vähentää sairastumisia 60 prosenttia. Asiaa on vastikaan tutkittu Oulussa.
Terveysongelmia, joiden ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan liikuntaa ovat mm. sydän- ja verisuonitaudit, osa syövistä, diabetes, osteoporoosi, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, masennus ja dementia. Liikunnalla on solutason vaikutuksia, joita ei saada aikaan saman vaikutusmekanismin kautta millään lääkeaineella. Liikunnan tärkeys ei ole siis mitään lässytystä, vaan ihan todellinen asia. Liikunta vaikuttaa aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan ja moniin asioihin elimistössä - kyse ei ole siis pelkästään siitä, että liikunta laihduttaisi tai että sen avulla saisi urheilullisessa mielessä hyvän suorituskyvyn. Liikuntaa pitäisi harrastaa ihan oman toimimiskykynsä vuoksi, että selviää elämässä mahdollisimman pitkään itsenäisenä fyysisenä olentona.
Mikä on tämä liikunnan paradoksi - kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, kuinka paljon on suositeltu liikuntamäärä ja mikä on tehokasta liikuntaa ja mitä lajeja on olemassa ja missä niitä voi harrastaa. Terveys on muka arvossaan ja silti harva on valmis tekemään sen eteen pieniä valintoja jokapäiväisessä elämässä. Sitä tarvitsisi jonkun mystisen tönäisyn oikeaan suuntaan, jotta voisi jäädä onnellisesti liikuntakoukkuun. Luojan kiitos minulle on käynyt niin.
Minä ajattelen niin, että terveys on suurinpiirtein kaiken lähtökohta. Unelmiaan ei voi toteuttaa, jos ei ole voimia. Terveys on kokonaisvaltainen asia. Ihminen on kokonaisuus. Fyysinen tai psyykkinen sairaus tekee kyvyttömäksi nauttia elämästä ja kaikista ihanista asioista, joita meille tarjotaan. Oli intohimon kohde mikä tahansa, siitä voi nauttia huomattavasti enemmän terveenä. Elämän keskipisteenä ei siis pitäisi olla terveyden edistäminen ja siitä huolen pitäminen, sen pitäisi olla tavallaan kaiken taustalla, jotta voisimme keskittyä oleellisiin asioihin, kuten rakkaisiin ihmisiin, työhön, harrastuksiin... mihin tahansa, mikä tekee elämästä mielekkään. Jos ihminen on sairas, hänen elämänsä pyörii sairauden ympärillä ja sairaus hallitsee koko hänen maailmaansa. Se, että tekee pieniä valintoja päivittäin oman terveytensä eteen ei tee kenestäkään "terveyshihhulia". Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Luennon jälkeen kävimme Mikon kanssa Stockan Herkussa ostelemassa kaikkea ihanaa, kuten juustotiskistä vuohenjuustoa huomista pastaa varten. Sen jälkeen menimme Pannuun syömään, vähänkö oli hyvää. Kuten sanottu, terveempänä olisin nauttinut hyvästä ruuasta ja seurasta ehkä paljon enemmän.
Kävimme pitkästä aikaa K-treffeillä. Oli tosi mukavaa. Päänsärystä huolimatta en hulluna vikissyt. Oli mukava nähdä mukavia ihmisiä. Tosin tupakansavu otti päähän kaikilla mahdollisilla tavoilla. En voi käsittää miksi ihmiset kaasuttavat itsensä hengiltä. Ihan kuin terveysvaikutukset eivät olisi tiedossa. Ilmeisesti terveys ei ole ihmisille minkään arvoinen. Silti jonkun tutkimuksen mukaan lähes jokainen suomalainen laittaa terveyden kolmen elämänsä tärkeimmän arvon listaan. Käsittämätöntä.
Kai sitä kuvittelee olevansa jotenkin kuolematon? Valitettavasti tupakka tappaa hitaasti. Olen nähnyt keuhkoahtaumatautipotilaan, jolla tauti oli edennyt pitkälle. Jatkuva tukehtumisen tunne aiheuttaa ympärivuorokautisen paniikin, "kuolemisentunteen" ja epätoivon. Kukaan ei voi auttaa - mitään parantavaa hoitoa siihen ei ole. Siinä vaiheessa varmaan miettii, olisiko voinut jokapäiväisillä pienillä valinnoilla vaikuttaa kohtaloonsa. Tietenkin perimä, ympäristö ja osittain myös sattuma vaikuttavat terveyteemme, mutta jokaisella on silti valta tehdä omat valintansa itsensä takia.
Ihmiset ovat tyhmiä. Tänään yleisfarmakologian ja -toksikologian luennolla opin paljon myrkytyksistä. Jotkut ihmiset ovat oikeasti niin tyhmiä että juovat jotain tuulilasinpesunestettä. EU:n ansiosta niissä saa nykyään olla niin paljon metanolia, että niitä kannattaa kitata. Tuulilasinpesunesteen juominen on yhtä älykästä kuin tupakanpoltto. Itseään voi myrkyttää ah niin monin tavoin. Jostain syystä tuulilasinpesunesteen kittaajia pidetään deekuina ja tupakointi on yleisesti hyväksyttävää.
Nyt menen suihkuun pesemään tämän iljettävän hajun hiuksistani ja sitten menen peiton alle antamaan kipeälle päälleni sen ansaitseman levon. Dear pillow, sweet mercy.
Maanantai klo 12
Muistin juuri miksi valkoisissa vaatteissa ei ole mitään järkeä. Uudessa takissa on jo tahroja! Tajusin sen seisoskellessani koirapuistossa tänä aamuna. Eikä suinkaan vähiten harmita se, että on ihan oma syyni että juuri tänä aamuna halusin sitten laittaa meikkivoidetta...
Eipä anneta sen masentaa. Tänään alkoi uusi viikko, edellistä joka tapauksessa parempi. Aloitin aamun weetabixeilla, banaanilla ja soijamaidolla - kylläpä teki hyvää viikon roskaruoansyönnin jälkeen.
Yskittää yskänlääkkeestä huolimatta. Kyllä se tästä vielä. Vitamiinit sun muut on kohillaan ja ei tästä ole enää pitkä matka siihen kondikseen missä olin ennen tätä räkätautia.
Hörsin vielä kupillisen kuumaa mehua ja lähden sitten yhteen turhakkeeseen infotilaisuuteen koululle.
Eipä anneta sen masentaa. Tänään alkoi uusi viikko, edellistä joka tapauksessa parempi. Aloitin aamun weetabixeilla, banaanilla ja soijamaidolla - kylläpä teki hyvää viikon roskaruoansyönnin jälkeen.
Yskittää yskänlääkkeestä huolimatta. Kyllä se tästä vielä. Vitamiinit sun muut on kohillaan ja ei tästä ole enää pitkä matka siihen kondikseen missä olin ennen tätä räkätautia.
Hörsin vielä kupillisen kuumaa mehua ja lähden sitten yhteen turhakkeeseen infotilaisuuteen koululle.
lauantaina, lokakuuta 08, 2005
Odotan seikkailua
Odotan selvästikin seikkailua. Eilen eräs ystävä soitti, ja vaikka asia koski sinänsä mukavaa asiaa (mahdollista pientä työmahdollisuutta), olisin mieluummin vastaanottanut tarjouksen seikkailuun.
Voisi sanoa, että odotan odottamatonta. Jokin voisi yllättää minut. Jokin mukava asia, ei mikään syöpä tai Kelan takaisinperintä tai bodypumpin loppuminen maailmasta.
Viikko flunssassa tekee tällaiselle ihmiselle pahaa jälkeä. Paikallaan jauhaminen aiheuttaa järkyttävän paineen kertymisen. Kuljen kuin käsijarru päällä.
Tänään olen siinä epäeroottisessa taudin vaiheessa, että räin limaa koko ajan. Elokuviinmeno peruuntui yskimisen takia. Olen kuitenkin jo siinä kunnossa että saatan nostaa kädet ylös jammatakseni.
Elämä menee eteenpäin erittäin tasapainoisesti. Ilmottauduin vapaavalintaiselle naistutkimuksen kurssille, vapaavalintaiset opinnot alkavat olla minulla hyvää vauhtia täynnä kaikenmaailman hömppää monikulttuurisuus-kestäväkehitys-tapatietous-urasuunnittelu-kehonhuolto-sarjassa... mutta niitä voi opiskella kuitenkin rajattomasti, vaikka tutkinto onkin olevinaan 210 op.
Oloni on ihan tyttö. Pidän vaaleansinistä villapaitaa, jota en ole pitänyt ehkä ikinä (vaikka se on äitin tekemä!) koska se kutittaa ja pistelee. Mutta se sopii niin tsigahyvin uuden hameen kanssa. Pakko laittaa kyllä joku toinen paita alle tai en kestä.
Voisi sanoa, että odotan odottamatonta. Jokin voisi yllättää minut. Jokin mukava asia, ei mikään syöpä tai Kelan takaisinperintä tai bodypumpin loppuminen maailmasta.
Viikko flunssassa tekee tällaiselle ihmiselle pahaa jälkeä. Paikallaan jauhaminen aiheuttaa järkyttävän paineen kertymisen. Kuljen kuin käsijarru päällä.
Tänään olen siinä epäeroottisessa taudin vaiheessa, että räin limaa koko ajan. Elokuviinmeno peruuntui yskimisen takia. Olen kuitenkin jo siinä kunnossa että saatan nostaa kädet ylös jammatakseni.
Elämä menee eteenpäin erittäin tasapainoisesti. Ilmottauduin vapaavalintaiselle naistutkimuksen kurssille, vapaavalintaiset opinnot alkavat olla minulla hyvää vauhtia täynnä kaikenmaailman hömppää monikulttuurisuus-kestäväkehitys-tapatietous-urasuunnittelu-kehonhuolto-sarjassa... mutta niitä voi opiskella kuitenkin rajattomasti, vaikka tutkinto onkin olevinaan 210 op.
Oloni on ihan tyttö. Pidän vaaleansinistä villapaitaa, jota en ole pitänyt ehkä ikinä (vaikka se on äitin tekemä!) koska se kutittaa ja pistelee. Mutta se sopii niin tsigahyvin uuden hameen kanssa. Pakko laittaa kyllä joku toinen paita alle tai en kestä.
perjantaina, lokakuuta 07, 2005
I'm a girl!
Minulla on ollut pari päivää tosi paha hiuskriisi. Miten naisellista, iih! Halusin värjätä hiukset ruskeaksi, mutta sitten mummi puhui viisaita, kuten aina, ja sai mieleni rauhoittumaan. Ostin jotain ihmeen raitakirkastetta tai jotain. Kai se auttaa yleiseen kulahtaneisuuteen. Ostin myös kasvonaamioita, että voin kunnolla tyttöillä.
Ostin myös helokkiöljykapseleita, koska olen sitä mieltä, että niiden ansiosta kynteni ovat olleet aivan ihanat lähiaikoina. Mutta sitten ne kapselit loppuivat, ja kynnet menivät samantien ihan pilalle. Tiedostan placebo-vaikutuksen olemassaolon...
Ostin myös hameen. Ja sukkahousut. Hullua! Ja uuden, tyttömäisen valkoisen talvitakin, ja siihen sopivan vaaleanpunaisen kaulahuivin (minulla on jo vaaleanpunainen pipo). Läikikkäästi tekorusketettu naama suorastaan loistaa näiden tyttömäisten asusteiden välistä.
Olen saanut palautetta avopuolisolta siitä, että pukeudun epäseksikkäästi. Periaatteeni "mukavuus ennen tyyliä" ei suorastaan ole Victoria's secret-kataloogista. Siispä äärimmäisen mukavat Citymarketista ostetut ulkoiluhousut, jotka ovat rikki nykyään, saavat olla jalassa vain lenkillä. Nyt alkoi tyttöily! Saa nähdä kauanko kestää ennen kuin tulen hulluksi.
Rahaa paloi, ja en saanut edes ostettua sitä mitä piti, eli Tautioppi-kirjaa. Kävimme Reetan kanssa Amarillossa lounaalla (ensi kerralla menemme intialaiseen, se on idioottivarma ratkaisu) ja jälkiruuaksi Street Cafessa jäätelöannoksilla. Olipa hyvää pitkästä aikaa. Tämä "sairaana pitää saada paljon energiaa" ajaa minut kohta Painonvartijoihin. Onneksi olo on jo parempi. Ilmeisesti syöpöttely on siis tehonnut, hahaa.
Vaarallisuudenkaipuuni (josta lievin oire oli hiuskriisi) toivottavasti menee ohi kun normaali elämä taas pääsee jatkumaan. Tämä flunssa on ollut tosi rankkaa. Kun on ollut ittekseen kotona ja tuijottanut telkkaria, niin siinä saa kaikkia tyhmiä ideoita päähänsä. Tai kun surffaa ympäri nettiä ja etsii huonoja vaikutteita...
PS. Minulla on koirakuume.
Ostin myös helokkiöljykapseleita, koska olen sitä mieltä, että niiden ansiosta kynteni ovat olleet aivan ihanat lähiaikoina. Mutta sitten ne kapselit loppuivat, ja kynnet menivät samantien ihan pilalle. Tiedostan placebo-vaikutuksen olemassaolon...
Ostin myös hameen. Ja sukkahousut. Hullua! Ja uuden, tyttömäisen valkoisen talvitakin, ja siihen sopivan vaaleanpunaisen kaulahuivin (minulla on jo vaaleanpunainen pipo). Läikikkäästi tekorusketettu naama suorastaan loistaa näiden tyttömäisten asusteiden välistä.
Olen saanut palautetta avopuolisolta siitä, että pukeudun epäseksikkäästi. Periaatteeni "mukavuus ennen tyyliä" ei suorastaan ole Victoria's secret-kataloogista. Siispä äärimmäisen mukavat Citymarketista ostetut ulkoiluhousut, jotka ovat rikki nykyään, saavat olla jalassa vain lenkillä. Nyt alkoi tyttöily! Saa nähdä kauanko kestää ennen kuin tulen hulluksi.
Rahaa paloi, ja en saanut edes ostettua sitä mitä piti, eli Tautioppi-kirjaa. Kävimme Reetan kanssa Amarillossa lounaalla (ensi kerralla menemme intialaiseen, se on idioottivarma ratkaisu) ja jälkiruuaksi Street Cafessa jäätelöannoksilla. Olipa hyvää pitkästä aikaa. Tämä "sairaana pitää saada paljon energiaa" ajaa minut kohta Painonvartijoihin. Onneksi olo on jo parempi. Ilmeisesti syöpöttely on siis tehonnut, hahaa.
Vaarallisuudenkaipuuni (josta lievin oire oli hiuskriisi) toivottavasti menee ohi kun normaali elämä taas pääsee jatkumaan. Tämä flunssa on ollut tosi rankkaa. Kun on ollut ittekseen kotona ja tuijottanut telkkaria, niin siinä saa kaikkia tyhmiä ideoita päähänsä. Tai kun surffaa ympäri nettiä ja etsii huonoja vaikutteita...
PS. Minulla on koirakuume.
Vissiin joku kausi... taas tällanen.
Lainattu Ceireltä.
1. Etunimi? - Hanna Vilhelmiina
2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan? - Äitini äidin äidin mukaan, hänkin oli Hanna. Ja Vilhelmiina tuli vissiin isän äidin äidiltä, myös hänen toinen nimensä.
3. Luettele lempinimesi! - Hani. Ei kai muita ole.
4. Syntymäpäiväsi? - 9.5.1982.
5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla! -Jussi on syntynyt kans 9.5.
6. Asumismuotosi? - PSOAS:n pieni kerrostalokolmio.
7. Kengänkokosi? - 39
8. Vasen- vai oikeakätinen? - Oikea.
9. Hiusten väri? - Vaalea kolmenvärisin raidoin, joita ei kyllä ees huomaa.
10. Silmien väri? - Ruskea.
11. Pidätkö piilolinssejä? - Kyllä, sellaisissa liikuntamuodoissa, jossa silmälasit menisivät huuruun ja larpeissa usein.
12. Onko sinulla tatuointia? - On. Alaselässä semmoinen pieni japanialainen merkki.
13. Lävistyksiä? - Ei enää. Aiemmin minut oli lävistetty korvista, kielestä, navasta ja nänneistä. Se oli sitä nuoruutta se.
14. Poltatko? - En.
15. Juotko? - En.
16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään? - En.
17. Lempijuomasi? - Tällä flunssaisella hetkellä lämmin mustaherukkamehu, lämmin kaakao ja vihreä tee.
18. Lempiruokasi? - Ehkäpä intialainen linssi makhani. Saan sitä tänään lounaaksi! :)
19. Lempijälkiruokasi? - Suklaakakku. Reetan tekemä "mansikalla juotettu suklaakakku" oli mahtavan hienoa. Tiikerikakku on myös ihan parasta.
20. Lempijäätelömakusi? - Suklaa.
21. Lempivärisi? - Musta, ruskea ja punainen.
22. Lempiurheilulajisi? - Bodypump, bodycombat, tanssi, ratsastus ja juokseminen.
23. Lempikuukautesi? - Toukokuu.
24. Lempituoksusi? - Koira.
25. Lempiäänesi? - Koiran lupsutusääni jota se pitää nukkuessaan.
26. Vuoden lempipäiväsi? - Äitienpäivä.
27. Uskotko jumalaan? - En, mutta älkää kertoko niille, ettei mulle käy huonosti.
28. Pidätkö presidentti Bushista? - Hänen surkean imagonsa vuoksi enpä voi sanoa että pitäisin. En ole henk. koht. tavannut ja ihmistähän ei saa arvostella jos ei edes tunne.
29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? - No hei kamoon, tottakai on.
30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta? - Yleensä en, enkä laita niitä kiinni kun laitan ne jalkaan. Ne ovat aina auki. Unelmakengät.
31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi? - Yhtä tai en yhtään.
32. Esitätkö tähdille toiveita? - Vain tähdenlennoille.
33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia? - Vain hyviä, en mitään halpoja piirrettyjä.
34. Oletko sarkastinen? - No saatanpa ollakin, mutta en liian.
35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista? - Ei pitkään aikaan, nuorempana joo.
36. Jos olisit värikynä, mikä olisit? - Ruskea puuväri, jolla väritetään isoja pinta-aloja huolimattomasti.
37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta? - Teen sitä niin harvoin että se tuntuu ihan agentilta. Kyllä.
38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? - En ole kokeillut, voisin kokeilla, mutta en kyllä välttämättä itse maksaisi moisesta hömpötyksestä.
39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? - Valitettavasti.
40. Monellako keikalla olet ollut? - En hirveän monella. On niitä joitakin.
41. Onko sinulla iPodia? - Ei ole.
42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)? - Enemmän kuin ehdin kuunnella.
43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? - En hirveän montaa.
44. Oletko koskaan ampunut aseella? - En.
45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta? - Heitin Mikon mp3-soittimen vähän aikaa sitten puolitosissani sen pöydälle kun oli mun pöydällä viemässä tilaa ja olin vihainen.
46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? - Olen.
47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi? - Ehkä lyönyt päätä seinään, mutta en. En ole kovinkaan itsetuhoinen, rakastan itseäni ja haluan pitää itsestäni huolta.
48. Suurin virheesi? - En muista. Ehkä liian vähissä vaatteissa hilluminen niin että olen nyt flunssassa, vaikka ei se välttämättä ole syynä tähän.
49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut? - Jossain Italiassa vissiin lapsena olen käynyt.
50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit? - Intiaan tai Amerikkaan tai Afrikkaan tai oikeastaan ihan sama, on paljon uusia paikkoja, jotka olen nähnyt vain telkkarissa.
51. Millainen on unelma-autosi? - Iso, että siihen mahtuu pari koiraa. Semmonen toimiva, joka ei ole koko ajan rikki.
52. Oletko sinut pituutesi kanssa? - En ole ikinä miettinyt tuommoista. Olen.
53. Pidätkö käsialastasi? - Öö... kyllä. Ihme kysymyksiä.
54. Pidätkö itseäsi vahvana? - Erittäin!
55. Mistä pidät itsessäsi vähiten? - Siitä, että olen joskus myöhässä, mutta sekin asiaa muuttuu vielä.
56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät? - Kädet, jalat, pää, keskivartalo.
57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät? - Olen joskus ihan hassu.
58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä? - No tottahan toki! Olen uskollinen kuin koira ja rakastan kaikkia ystäviäni ihan hulluna.
59. Ketä ikävöit eniten? - Kerttaa. En ole nähnyt sitä taaskaan pitkään aikaan.
60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? - Puolesta. Keneltä se on pois?
61. Oletko homofobinen? - En. Miksi niitä pitäisi pelätä, eivät ne ole minulle mitään pahaa tehneet. ;D
62. Oletko biseksuaali? - Olen. Naiset ovat ihanempia, mutta miehet helpompia.
63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa? - Hymy.
64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi? - Mikä kysymys tää on? Vaikka kuinka monta.
65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä? - Jonnekin jänskään paikkaan. Jos nyt pitäisi mennä enkä olisi niin varattu, niin menisimme Oulunsaloon soramontuille leikkimään agenttia.
66. Kuvaile täydellisiä treffejä! - Öö... semmoiset, että on sellainen tunne että "tää on tässä". Ehkä. En minä tiedä. Semmoset, jotka ei lopu millään.
67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti? - On ja vähänkö se on aina ollut ihanaa.
68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? - En muista. Ei kai. Haluan nähdä kaikki paukut.
69. Milloin sait ensisuudelmasi? - Damn, en edes muista! Kait mää pussasin mun ensi-ihastusta joskus 4-vuotiaana? Ainakin me leikittiin häitä, mutta en tiedä.
70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut? - No kevyesti ja turhaan.
71. Mikä sytyttää sinua (”turns you on”)? - Aito läsnäolo, rentous, huumori, rehellisyys.
72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? - Tyhmyys, tupakointi, liiallinen päällekäyminen.
73. Oletko ujo? - Harvemmin. Joskus arkailen.
74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään (tyttöä) ulos? - En olisi.
75. Oletko varattu vai sinkku? - Varattu.
76. Oletko koskaan rakastanut ketään? - Olen. Monesti. Rakkaus on ikuista, vain kohteet muuttuvat.
77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? - Äsken taisin sanoa Mikolle kun se lähti kouluun.
78. Milloin itkit viimeksi? - En muista. Vähän itketti kun katsoin jotain Dr. Phil-ohjelmaa.
79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? - Harvemmin. Joskus.
80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? - Olen, eri ihmisistä eri tavoilla. Hähää. ;)
81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi? - Kahvilla eilen illalla Suvin kanssa, oli kivaa.
82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä? - Pitäis lukea koulukirjoja.
83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi? - No kaikki Sheryl Crown uudelta levyltä.
84. Mitä hiirimatollasi on? - En tiedä missä hiirimattoni on.
85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? - Aliaksen.
86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? - En ketään, menen kohta suihkuun ja en halua sinne seuraa.
87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen? - Ks. edellinen.
88. Minkäväriset housut ja kengät sinulla on jalassasi? - Ei minkäänlaisia. Olen edelleen menossa sinne suihkuun.
89. Millainen sää on nyt ulkona? - Harmaja aamu.
90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? - Eilen illalla Suvin kanssa sovittiin treffejä.
91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? - En mitään.
92. Mitä söit viimeksi? - Eilen illalla join Bisketissä cafe mochan.
93. Viimeisin katsomasi elokuva? - The Royal Tenenbaums pari iltaa sitten telkkarista.
94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? - Pelottava elokuva, jossa on onnellinen loppu.
95. Kesä vai talvi? - Kesä.
96. Halit vai suudelmat? - Suudelmat.
97. Rolling Stones vai Beatles? - Beatles.
98. Kissat vai koirat? - Koirat.
99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi! - Jos voisin poistaa itsestäni yhden ominaisuuden, se olisi räkä.
1. Etunimi? - Hanna Vilhelmiina
2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan? - Äitini äidin äidin mukaan, hänkin oli Hanna. Ja Vilhelmiina tuli vissiin isän äidin äidiltä, myös hänen toinen nimensä.
3. Luettele lempinimesi! - Hani. Ei kai muita ole.
4. Syntymäpäiväsi? - 9.5.1982.
5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla! -Jussi on syntynyt kans 9.5.
6. Asumismuotosi? - PSOAS:n pieni kerrostalokolmio.
7. Kengänkokosi? - 39
8. Vasen- vai oikeakätinen? - Oikea.
9. Hiusten väri? - Vaalea kolmenvärisin raidoin, joita ei kyllä ees huomaa.
10. Silmien väri? - Ruskea.
11. Pidätkö piilolinssejä? - Kyllä, sellaisissa liikuntamuodoissa, jossa silmälasit menisivät huuruun ja larpeissa usein.
12. Onko sinulla tatuointia? - On. Alaselässä semmoinen pieni japanialainen merkki.
13. Lävistyksiä? - Ei enää. Aiemmin minut oli lävistetty korvista, kielestä, navasta ja nänneistä. Se oli sitä nuoruutta se.
14. Poltatko? - En.
15. Juotko? - En.
16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään? - En.
17. Lempijuomasi? - Tällä flunssaisella hetkellä lämmin mustaherukkamehu, lämmin kaakao ja vihreä tee.
18. Lempiruokasi? - Ehkäpä intialainen linssi makhani. Saan sitä tänään lounaaksi! :)
19. Lempijälkiruokasi? - Suklaakakku. Reetan tekemä "mansikalla juotettu suklaakakku" oli mahtavan hienoa. Tiikerikakku on myös ihan parasta.
20. Lempijäätelömakusi? - Suklaa.
21. Lempivärisi? - Musta, ruskea ja punainen.
22. Lempiurheilulajisi? - Bodypump, bodycombat, tanssi, ratsastus ja juokseminen.
23. Lempikuukautesi? - Toukokuu.
24. Lempituoksusi? - Koira.
25. Lempiäänesi? - Koiran lupsutusääni jota se pitää nukkuessaan.
26. Vuoden lempipäiväsi? - Äitienpäivä.
27. Uskotko jumalaan? - En, mutta älkää kertoko niille, ettei mulle käy huonosti.
28. Pidätkö presidentti Bushista? - Hänen surkean imagonsa vuoksi enpä voi sanoa että pitäisin. En ole henk. koht. tavannut ja ihmistähän ei saa arvostella jos ei edes tunne.
29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? - No hei kamoon, tottakai on.
30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta? - Yleensä en, enkä laita niitä kiinni kun laitan ne jalkaan. Ne ovat aina auki. Unelmakengät.
31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi? - Yhtä tai en yhtään.
32. Esitätkö tähdille toiveita? - Vain tähdenlennoille.
33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia? - Vain hyviä, en mitään halpoja piirrettyjä.
34. Oletko sarkastinen? - No saatanpa ollakin, mutta en liian.
35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista? - Ei pitkään aikaan, nuorempana joo.
36. Jos olisit värikynä, mikä olisit? - Ruskea puuväri, jolla väritetään isoja pinta-aloja huolimattomasti.
37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta? - Teen sitä niin harvoin että se tuntuu ihan agentilta. Kyllä.
38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? - En ole kokeillut, voisin kokeilla, mutta en kyllä välttämättä itse maksaisi moisesta hömpötyksestä.
39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? - Valitettavasti.
40. Monellako keikalla olet ollut? - En hirveän monella. On niitä joitakin.
41. Onko sinulla iPodia? - Ei ole.
42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)? - Enemmän kuin ehdin kuunnella.
43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? - En hirveän montaa.
44. Oletko koskaan ampunut aseella? - En.
45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta? - Heitin Mikon mp3-soittimen vähän aikaa sitten puolitosissani sen pöydälle kun oli mun pöydällä viemässä tilaa ja olin vihainen.
46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? - Olen.
47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi? - Ehkä lyönyt päätä seinään, mutta en. En ole kovinkaan itsetuhoinen, rakastan itseäni ja haluan pitää itsestäni huolta.
48. Suurin virheesi? - En muista. Ehkä liian vähissä vaatteissa hilluminen niin että olen nyt flunssassa, vaikka ei se välttämättä ole syynä tähän.
49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut? - Jossain Italiassa vissiin lapsena olen käynyt.
50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit? - Intiaan tai Amerikkaan tai Afrikkaan tai oikeastaan ihan sama, on paljon uusia paikkoja, jotka olen nähnyt vain telkkarissa.
51. Millainen on unelma-autosi? - Iso, että siihen mahtuu pari koiraa. Semmonen toimiva, joka ei ole koko ajan rikki.
52. Oletko sinut pituutesi kanssa? - En ole ikinä miettinyt tuommoista. Olen.
53. Pidätkö käsialastasi? - Öö... kyllä. Ihme kysymyksiä.
54. Pidätkö itseäsi vahvana? - Erittäin!
55. Mistä pidät itsessäsi vähiten? - Siitä, että olen joskus myöhässä, mutta sekin asiaa muuttuu vielä.
56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät? - Kädet, jalat, pää, keskivartalo.
57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät? - Olen joskus ihan hassu.
58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä? - No tottahan toki! Olen uskollinen kuin koira ja rakastan kaikkia ystäviäni ihan hulluna.
59. Ketä ikävöit eniten? - Kerttaa. En ole nähnyt sitä taaskaan pitkään aikaan.
60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? - Puolesta. Keneltä se on pois?
61. Oletko homofobinen? - En. Miksi niitä pitäisi pelätä, eivät ne ole minulle mitään pahaa tehneet. ;D
62. Oletko biseksuaali? - Olen. Naiset ovat ihanempia, mutta miehet helpompia.
63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa? - Hymy.
64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi? - Mikä kysymys tää on? Vaikka kuinka monta.
65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä? - Jonnekin jänskään paikkaan. Jos nyt pitäisi mennä enkä olisi niin varattu, niin menisimme Oulunsaloon soramontuille leikkimään agenttia.
66. Kuvaile täydellisiä treffejä! - Öö... semmoiset, että on sellainen tunne että "tää on tässä". Ehkä. En minä tiedä. Semmoset, jotka ei lopu millään.
67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti? - On ja vähänkö se on aina ollut ihanaa.
68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? - En muista. Ei kai. Haluan nähdä kaikki paukut.
69. Milloin sait ensisuudelmasi? - Damn, en edes muista! Kait mää pussasin mun ensi-ihastusta joskus 4-vuotiaana? Ainakin me leikittiin häitä, mutta en tiedä.
70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut? - No kevyesti ja turhaan.
71. Mikä sytyttää sinua (”turns you on”)? - Aito läsnäolo, rentous, huumori, rehellisyys.
72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? - Tyhmyys, tupakointi, liiallinen päällekäyminen.
73. Oletko ujo? - Harvemmin. Joskus arkailen.
74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään (tyttöä) ulos? - En olisi.
75. Oletko varattu vai sinkku? - Varattu.
76. Oletko koskaan rakastanut ketään? - Olen. Monesti. Rakkaus on ikuista, vain kohteet muuttuvat.
77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? - Äsken taisin sanoa Mikolle kun se lähti kouluun.
78. Milloin itkit viimeksi? - En muista. Vähän itketti kun katsoin jotain Dr. Phil-ohjelmaa.
79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? - Harvemmin. Joskus.
80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? - Olen, eri ihmisistä eri tavoilla. Hähää. ;)
81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi? - Kahvilla eilen illalla Suvin kanssa, oli kivaa.
82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä? - Pitäis lukea koulukirjoja.
83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi? - No kaikki Sheryl Crown uudelta levyltä.
84. Mitä hiirimatollasi on? - En tiedä missä hiirimattoni on.
85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? - Aliaksen.
86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? - En ketään, menen kohta suihkuun ja en halua sinne seuraa.
87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen? - Ks. edellinen.
88. Minkäväriset housut ja kengät sinulla on jalassasi? - Ei minkäänlaisia. Olen edelleen menossa sinne suihkuun.
89. Millainen sää on nyt ulkona? - Harmaja aamu.
90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? - Eilen illalla Suvin kanssa sovittiin treffejä.
91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? - En mitään.
92. Mitä söit viimeksi? - Eilen illalla join Bisketissä cafe mochan.
93. Viimeisin katsomasi elokuva? - The Royal Tenenbaums pari iltaa sitten telkkarista.
94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? - Pelottava elokuva, jossa on onnellinen loppu.
95. Kesä vai talvi? - Kesä.
96. Halit vai suudelmat? - Suudelmat.
97. Rolling Stones vai Beatles? - Beatles.
98. Kissat vai koirat? - Koirat.
99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi! - Jos voisin poistaa itsestäni yhden ominaisuuden, se olisi räkä.
torstaina, lokakuuta 06, 2005
Sydämen lyönnit
Sydämen lyönnit ovat kieli
jota kaikki maailman ihmiset ymmärtävät
Tuuli on kieli jota kaikki ymmärtävät,
kaikki ymmärtävät veden ääntä
vaikka kukaan ei täsmälleen tiedä
mitä vesi yrittää sanoa, kertoa,
saada ymmärtämään
Samaa varjoa kaikki maailman varjot,
oliivipuun ja kuusen
Samaa valoa kaikki valo, samaa verta
kaikki veri, samaa ihoa kaikki ihot,
yhtä ohuita
kuin matka viisauden ja hulluuden välillä
on lyhyt
Samaa kaipuuta kaikki kaipuu, samaa halua
halu olla täysin yhtä,
vaihtaa huulia, sormia ja hengitystä
Sama niitty kaikkialla maailmassa,
sama paljain jaloin
ylitettävä niitty
Sama aamuinen kuiskaus
keskellä niittyä
käsi kädessä
Sama syvä laulu
maailman lapsille laulettavaksi:
Kun ruoho on vihreää
se on vihreää pimeässäkin,
rakas
jota kaikki maailman ihmiset ymmärtävät
Tuuli on kieli jota kaikki ymmärtävät,
kaikki ymmärtävät veden ääntä
vaikka kukaan ei täsmälleen tiedä
mitä vesi yrittää sanoa, kertoa,
saada ymmärtämään
Samaa varjoa kaikki maailman varjot,
oliivipuun ja kuusen
Samaa valoa kaikki valo, samaa verta
kaikki veri, samaa ihoa kaikki ihot,
yhtä ohuita
kuin matka viisauden ja hulluuden välillä
on lyhyt
Samaa kaipuuta kaikki kaipuu, samaa halua
halu olla täysin yhtä,
vaihtaa huulia, sormia ja hengitystä
Sama niitty kaikkialla maailmassa,
sama paljain jaloin
ylitettävä niitty
Sama aamuinen kuiskaus
keskellä niittyä
käsi kädessä
Sama syvä laulu
maailman lapsille laulettavaksi:
Kun ruoho on vihreää
se on vihreää pimeässäkin,
rakas
- - Tommy Tabermann
Pitkästä aikaa tämmönen
TÄMÄNHETKINEN:
1. Sijainti? - Välkkylä, työhuone.
2. Opiskelu/työpaikka? - OAMK, hoitotyön ko / en jaksa tehdä töitä tämän päälle, tai tekisin ehkä jos olis riittävän hauskaa hommaa.
3. Vaatetus? - Rikkinäiset mutta rakkaat ulkoiluhousut, kytynen oranssi paita, jonka päällä musta paita - olen kipiä, mukavuus ennen tyyliä - nii ja raidalliset sukat.
4. Olotila? - No vois mennä paremminkin, mutta eipä tässä mitään hätää ole.
5. Musiikki? - Austin Powers 3 soundtrack, tällä hetkellä Angie Stonen "Groove Me".
6. Ärsytys? - Ei oikeastaan mikään. Räkä, mutta se menee ohi. Olen liian tukossa jaksaakseni olla kovin ärsyyntynyt.
7. Ilon aihe? - Tänään pääsen ihmisten ilmoille illalla, kun menen ilmaiseen solariumiin Beauty centerille (semmonen jäsenten ilmainen solariumviikko tällä viikolla). Ihanan turhamaista!
8. Ihastus? - No Minna tulee ekana mieleen. Siihen voi ihastua joka päivä, se on niiiin sulonen!
9. Ajatus? - No ei ole paljon ajatuksia. Odotan milloin räkä alkaa taas valumaan niin että pitää niistää.
10. Mieliteko? - Sain jo kiksini peel-off-kasvonaamiosta ja olen tyytyväinen. Vadelmia ehkä tekisi mieli syödä, jos nyt saisi valita ihan mitä vaan.
VIIMEISIN:
1. Humala? - No siitä onkin jo aikaa.
2. Automatka? - Öö... tais olla se kun äiti toi sunnuntaina kotiin Jali ja suklaatehdas-elokuvan jälkeen.
3. Kalenterimerkintä? - Alkuviikon päälle kirjoitettu isolla KIPIÄNÄ.
4. Elokuva? - The Royal Tenenbaums eilen.
5. Tekstiviesti? - "Nukut sitten sohvalla, palikka."
6. Lääkäri/sairaalakäynti? - Terveydenhoitajalla kävin ihan basic terveystarkastuksessa joku aika sitten.
7. Vaateostos? - Uudet jumppahousut ja paita Beauty centeriltä. Merkki Better bodies. Nyt olen tekstiiliurheilija!
8. Junamatka? - En ees muista. Saatto olla jopa joku OSAKO:n juttu.
9. Pettymys? - Kun Mikko ei osaakaan lukea mun ajatuksia. Tyhmää.
10. Unohdus? - Että ne mun jumppahousut ja paita on niin kivat, mutta muistin äsken.
SEURAAVA/TULEVA:
1. Keikka/konsertti? - No ei mitään havaintoa. Haaveilen pääseväni katsomaan Sheryl Crowta jonnekin ulkomaille iskän kanssa.
2. Yöpaikka? - Oma sänky tieteskii.
3. Ostos? - No huomenna vien siskon lounaalle. Tänään pitäisi käydä myös ruokaostoksilla. Pitää käydä ostamassa Jameralta Tautioppi-kirja myös.
4. Rahanlähde? - Seuraava opintotuki ens kuussa. Jee jee.
5. Tavattu ystävä? - Koulussa varmaan tulee joitain tuttuja vastaan tänään. Minna on ehkä seuraava Ystävä, jonka tapaan.
6. Soitettu puhelu? - Reetalle soitan ja varmistan sen huomisen lounaan paikkansa pitävyyden. Ja mummille pitää soittaa tänään kans.
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? - Teen pari lohileipää. Ja niistän.
8. Juhlan aihe? - Sitten kun paranen niin juhlin bodypumpilla.
9. Lupaus? - Lupaan lähteä Jasmin kanssa lenkille heti kun paranen.
10. Syöty ruoka? - Lohileipää. Ja lisää on saatava.
LEMPI:
1. Jogurtti? - Luomujogurtti, mustikka tai vadelma. (Mutta en syö jogurttia paljon ikinä, ne on sokerimössöä. Ehkä maustamaton jogurtti menis marjojen kanssa.)
2. Tupakkamerkki? - No hyi! En mää polta.
3. Piirretty elokuva? - Kaunotar ja kulkuri, Kaunotar ja hirviö, Pieni merenneito.
4. Itsetehty ruoka? - Pasta, pesto ja soijapyörykät. Siinä ei tarvi paljoa tehdä kyllä.
5. Rakkauslaulu? - Celine Dionilta melkein mikä vaan.
6. Baari/Ravintola? - Amarillo yllätti hyvällä ruoalla vähän aikaa sitten. NGO on rento paikka. Pannussa käydään usein vaikka ei se nyt niin hyvä ole.
7. Auto? - Se musiikkivideofestareilla ajamani pakettiauto.
8. Sunnuntain viettotapa? - Ystävien näkeminen. Kertalla ja Kallella on hyvä lököillä. Oulunsalossa käyminen on myös kivaa sunnuntaisin.
9. Ruokakauppa? - Ihan sama. En laita niitä paremmuusjärjestykseen, ne on vaan ruokakauppoja!
10. Levyn kansi? - Nu Pagadin levyn kansi, missä ne kaikki on alasti. Tietenki!
EPÄMIELUISIN:
1. Virvoitusjuoma? - SevenUp.
2. Asia kotipaikkakunnallasi? - Liikennevalot kun pyöräilen salille. Koko ajan saa pysähdellä, vaikka olen kyllä löytänyt reitin, jossa täytyy pysähdellä vähiten.
3. Herätys? - Koira oksentaa.
4. Suudelma? - En muista kuin mukavia.
5. Karkki? - Kaikki löllivät liivate-hedelmäkarkit.
6. Puoli itsessä? - Yleinen hankaluus.
7. Sairastettu tauti? - Korvatulehdus pienenä Italian matkalla.
8. TV-ohjelma? - Uskomattomat mobiilipelit.
9. Alkoholijuoma? - Kalja.
10. Kieli? - En tiiä. Olisi hienoa osata montaa kieltä, en tiedä yhtään epämieluista. Agentit osaa kaikkia kieliä.
1. Sijainti? - Välkkylä, työhuone.
2. Opiskelu/työpaikka? - OAMK, hoitotyön ko / en jaksa tehdä töitä tämän päälle, tai tekisin ehkä jos olis riittävän hauskaa hommaa.
3. Vaatetus? - Rikkinäiset mutta rakkaat ulkoiluhousut, kytynen oranssi paita, jonka päällä musta paita - olen kipiä, mukavuus ennen tyyliä - nii ja raidalliset sukat.
4. Olotila? - No vois mennä paremminkin, mutta eipä tässä mitään hätää ole.
5. Musiikki? - Austin Powers 3 soundtrack, tällä hetkellä Angie Stonen "Groove Me".
6. Ärsytys? - Ei oikeastaan mikään. Räkä, mutta se menee ohi. Olen liian tukossa jaksaakseni olla kovin ärsyyntynyt.
7. Ilon aihe? - Tänään pääsen ihmisten ilmoille illalla, kun menen ilmaiseen solariumiin Beauty centerille (semmonen jäsenten ilmainen solariumviikko tällä viikolla). Ihanan turhamaista!
8. Ihastus? - No Minna tulee ekana mieleen. Siihen voi ihastua joka päivä, se on niiiin sulonen!
9. Ajatus? - No ei ole paljon ajatuksia. Odotan milloin räkä alkaa taas valumaan niin että pitää niistää.
10. Mieliteko? - Sain jo kiksini peel-off-kasvonaamiosta ja olen tyytyväinen. Vadelmia ehkä tekisi mieli syödä, jos nyt saisi valita ihan mitä vaan.
VIIMEISIN:
1. Humala? - No siitä onkin jo aikaa.
2. Automatka? - Öö... tais olla se kun äiti toi sunnuntaina kotiin Jali ja suklaatehdas-elokuvan jälkeen.
3. Kalenterimerkintä? - Alkuviikon päälle kirjoitettu isolla KIPIÄNÄ.
4. Elokuva? - The Royal Tenenbaums eilen.
5. Tekstiviesti? - "Nukut sitten sohvalla, palikka."
6. Lääkäri/sairaalakäynti? - Terveydenhoitajalla kävin ihan basic terveystarkastuksessa joku aika sitten.
7. Vaateostos? - Uudet jumppahousut ja paita Beauty centeriltä. Merkki Better bodies. Nyt olen tekstiiliurheilija!
8. Junamatka? - En ees muista. Saatto olla jopa joku OSAKO:n juttu.
9. Pettymys? - Kun Mikko ei osaakaan lukea mun ajatuksia. Tyhmää.
10. Unohdus? - Että ne mun jumppahousut ja paita on niin kivat, mutta muistin äsken.
SEURAAVA/TULEVA:
1. Keikka/konsertti? - No ei mitään havaintoa. Haaveilen pääseväni katsomaan Sheryl Crowta jonnekin ulkomaille iskän kanssa.
2. Yöpaikka? - Oma sänky tieteskii.
3. Ostos? - No huomenna vien siskon lounaalle. Tänään pitäisi käydä myös ruokaostoksilla. Pitää käydä ostamassa Jameralta Tautioppi-kirja myös.
4. Rahanlähde? - Seuraava opintotuki ens kuussa. Jee jee.
5. Tavattu ystävä? - Koulussa varmaan tulee joitain tuttuja vastaan tänään. Minna on ehkä seuraava Ystävä, jonka tapaan.
6. Soitettu puhelu? - Reetalle soitan ja varmistan sen huomisen lounaan paikkansa pitävyyden. Ja mummille pitää soittaa tänään kans.
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? - Teen pari lohileipää. Ja niistän.
8. Juhlan aihe? - Sitten kun paranen niin juhlin bodypumpilla.
9. Lupaus? - Lupaan lähteä Jasmin kanssa lenkille heti kun paranen.
10. Syöty ruoka? - Lohileipää. Ja lisää on saatava.
LEMPI:
1. Jogurtti? - Luomujogurtti, mustikka tai vadelma. (Mutta en syö jogurttia paljon ikinä, ne on sokerimössöä. Ehkä maustamaton jogurtti menis marjojen kanssa.)
2. Tupakkamerkki? - No hyi! En mää polta.
3. Piirretty elokuva? - Kaunotar ja kulkuri, Kaunotar ja hirviö, Pieni merenneito.
4. Itsetehty ruoka? - Pasta, pesto ja soijapyörykät. Siinä ei tarvi paljoa tehdä kyllä.
5. Rakkauslaulu? - Celine Dionilta melkein mikä vaan.
6. Baari/Ravintola? - Amarillo yllätti hyvällä ruoalla vähän aikaa sitten. NGO on rento paikka. Pannussa käydään usein vaikka ei se nyt niin hyvä ole.
7. Auto? - Se musiikkivideofestareilla ajamani pakettiauto.
8. Sunnuntain viettotapa? - Ystävien näkeminen. Kertalla ja Kallella on hyvä lököillä. Oulunsalossa käyminen on myös kivaa sunnuntaisin.
9. Ruokakauppa? - Ihan sama. En laita niitä paremmuusjärjestykseen, ne on vaan ruokakauppoja!
10. Levyn kansi? - Nu Pagadin levyn kansi, missä ne kaikki on alasti. Tietenki!
EPÄMIELUISIN:
1. Virvoitusjuoma? - SevenUp.
2. Asia kotipaikkakunnallasi? - Liikennevalot kun pyöräilen salille. Koko ajan saa pysähdellä, vaikka olen kyllä löytänyt reitin, jossa täytyy pysähdellä vähiten.
3. Herätys? - Koira oksentaa.
4. Suudelma? - En muista kuin mukavia.
5. Karkki? - Kaikki löllivät liivate-hedelmäkarkit.
6. Puoli itsessä? - Yleinen hankaluus.
7. Sairastettu tauti? - Korvatulehdus pienenä Italian matkalla.
8. TV-ohjelma? - Uskomattomat mobiilipelit.
9. Alkoholijuoma? - Kalja.
10. Kieli? - En tiiä. Olisi hienoa osata montaa kieltä, en tiedä yhtään epämieluista. Agentit osaa kaikkia kieliä.
Tänä aamuna
...yllätyin jälleen siitä, miten monelle nuorelle ihmiselle annetaan mieluummin uni- ja psyykelääkkeet kuin opetettaisiin se elämään järkevästi. Ihminen tarvitsee vuorokausirytmin, oikeanlaista ruokaa ja sopivaa liikuntaa pysyäkseen terveenä. Ja jonkun jolle puhua.
...olen iloinen siitä, että tunnen itseni taas vähän vähemmän sairaaksi. Tosin vain vähän. Mutta suunta on ylöspäin! Tervehdyttyäni aion olla se poikkeus, joka arvostaa terveyttään silloin kun se vielä on eikä sitten kun se taas menee.
...olen vihainen avomiehelleni, joka ei ollut eilen illalla hoitamassa minua, vaan "luokan pizzailta" venähti aamuyöhön asti. Asiasta ei ilmeisesti keskustella.
...ymmärsin riemukseni, että koulu alkaa vasta kahdelta ja ohjelmassa on kahden turhan tunnin jälkeen lempiainettani patologiaa, jossa on aivan paras opettaja.
...revin peel-off-naamiota kasvoilta ja se tuntuu ihanalta.
...menen keittiöön lämmittämään mustaherukkamehua ja toivon ihmeparantumista.
...olen iloinen siitä, että tunnen itseni taas vähän vähemmän sairaaksi. Tosin vain vähän. Mutta suunta on ylöspäin! Tervehdyttyäni aion olla se poikkeus, joka arvostaa terveyttään silloin kun se vielä on eikä sitten kun se taas menee.
...olen vihainen avomiehelleni, joka ei ollut eilen illalla hoitamassa minua, vaan "luokan pizzailta" venähti aamuyöhön asti. Asiasta ei ilmeisesti keskustella.
...ymmärsin riemukseni, että koulu alkaa vasta kahdelta ja ohjelmassa on kahden turhan tunnin jälkeen lempiainettani patologiaa, jossa on aivan paras opettaja.
...revin peel-off-naamiota kasvoilta ja se tuntuu ihanalta.
...menen keittiöön lämmittämään mustaherukkamehua ja toivon ihmeparantumista.
keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005
Olemisen sietämätön keveys
Olo on jo parempi. Olen jo vähän jaksanut siivoilla ja muutenkin puuhailla.
Mikko lähti luokkansa kanssa syömään Rossoon niin saa itse päättää mille kanavalle vaihtaa. Tämän illan nautin television ääressä, sieltä kun tulee Sillä silmällä ja The Royal Tenenbaums. Suosikkikomedianäyttelijäni Ben Stiller ja Bill Murray (rakastan elokuvaa Päiväni murmelina!!) ovat sattuneet samaan leffaan, ja muukin kasti on mitä mainioin.
Kyllä se tästä. Niisk.
Mikko lähti luokkansa kanssa syömään Rossoon niin saa itse päättää mille kanavalle vaihtaa. Tämän illan nautin television ääressä, sieltä kun tulee Sillä silmällä ja The Royal Tenenbaums. Suosikkikomedianäyttelijäni Ben Stiller ja Bill Murray (rakastan elokuvaa Päiväni murmelina!!) ovat sattuneet samaan leffaan, ja muukin kasti on mitä mainioin.
Kyllä se tästä. Niisk.
Atsiuh!
Kulutan tällä hetkellä luonnonvaroja törkeällä teholla niistämällä kallisarvoiseen uusiokuituselluloosaan 20 sekunnin välein.
Kävin koulussa pakollisella anatomian harjoitustunnilla tutkimassa ihmisen hermoja. Jo ulos lähteminen tuntui ihanalta - raitista ilmaa!
En ole vielä yhtään kunnossa, mutta huusholli on siinä kunnossa että pitäisi ehdottomasti tehdä asialle jotain. Jääkaappi on tyhjä ja maha murisee. Avomies on paennut jonnekin eikä sitä saa puhelimella kiinni. Ei näin!
Koira on ruvennut haukkumaan sisällä. Se on onneton, kun en lähde sen kanssa hilpottamaan. Se myös vahtii koko ajan kaikkia ääniä. Pitänee ostaa haukunestopanta, semmoinen, joka reagoi ääneen ja suhauttaa sitruunaa kuonoon niin koira hämmentyy ja hiljenee.
Leivänpaahdin sanoi sen äänen, joka tarkoittaa että ihanat ruisleivät ovat paahtuneet.
Kävin koulussa pakollisella anatomian harjoitustunnilla tutkimassa ihmisen hermoja. Jo ulos lähteminen tuntui ihanalta - raitista ilmaa!
En ole vielä yhtään kunnossa, mutta huusholli on siinä kunnossa että pitäisi ehdottomasti tehdä asialle jotain. Jääkaappi on tyhjä ja maha murisee. Avomies on paennut jonnekin eikä sitä saa puhelimella kiinni. Ei näin!
Koira on ruvennut haukkumaan sisällä. Se on onneton, kun en lähde sen kanssa hilpottamaan. Se myös vahtii koko ajan kaikkia ääniä. Pitänee ostaa haukunestopanta, semmoinen, joka reagoi ääneen ja suhauttaa sitruunaa kuonoon niin koira hämmentyy ja hiljenee.
Leivänpaahdin sanoi sen äänen, joka tarkoittaa että ihanat ruisleivät ovat paahtuneet.
tiistaina, lokakuuta 04, 2005
Rahahan ei sitten tee onnelliseksi
Mulle pamahti vihdoinkin 1200 € opintolainaa tilille! Muttamutta, kumpi olis niinku ihkumpi sykemittari, Polarin F11, jonka perään olen kuolannut jo tovin vai vielä uudempi malli F55? Paranispa tästä äkkiä niin pääsis kauppaan selvittämään asiaa. Jee jee, musta on tulossa välineurheilija. :D
Olo ei kyllä ole yhtään parempi kuin eilen. Olin unohtanut miten syvältä sairastaminen on. "You don’t know what you’ve got till it’s gone". Ulkona on täydellinen ilma ja minä istun täällä sisällä, odottaen että telkkarista tulisi jotain katsottavaa... Kyllä käy ihan itselläkin itseä sääliksi. En halua tartuttaa ketään tällä ilkeällä taudilla, joten pysyn kotona karanteenissa kunnes olen taas täynnä elinvoimaa ja hyvää meininkiä. Tällä hetkellä se tuntuu hirmu kaukaiselta ajatukselta...
Olo ei kyllä ole yhtään parempi kuin eilen. Olin unohtanut miten syvältä sairastaminen on. "You don’t know what you’ve got till it’s gone". Ulkona on täydellinen ilma ja minä istun täällä sisällä, odottaen että telkkarista tulisi jotain katsottavaa... Kyllä käy ihan itselläkin itseä sääliksi. En halua tartuttaa ketään tällä ilkeällä taudilla, joten pysyn kotona karanteenissa kunnes olen taas täynnä elinvoimaa ja hyvää meininkiä. Tällä hetkellä se tuntuu hirmu kaukaiselta ajatukselta...
maanantaina, lokakuuta 03, 2005
Prinsessa Jasmine 2 vuotta!
You can say any foolish thing to a dog, and the dog will give you a look that says, 'My God, you're right! I never would've thought of that!'
- Dave Barry
There is no psychiatrist in the world like a puppy licking your face.
- Bern Williams
Scratch a dog and you'll find a permanent job.
- Franklin Jones
My goal in life is to be as good of a person my dog already thinks I am.
- Unknown
Sheryl Crow : Wildflower
Päivän ihana asia: Sheryl Crown uusi levy Wildflower. Tämän naisen musiikki on koskettanut minua syvältä pienen elämäni varrella. Uuden levyn kappaleita kuunnellessa ne uppoavat heti. Tekijänoikeusasia on niin pinnalla, että ihan kiusallani ja kunnioituksesta artistia kohtaan menen ostamaan huomenna levyn ja kuuntelen sitä sitten CD-soittimellani, joka ihan hyvin soittaa kaikkia laillisesti kaupasta ostettuja CD-levyjä.
Jee jee, sairas meininki
Olen pitkään katsonut vierestä kun porukkaa sairastuu ja kuvitellut saaneeni jumalalliset voimat flunssaa vastaan. Nyt minut palautettiin takaisin maan pinnalle tavallisena kuolevaisena.
Räkä valuu, niellessä sattuu kurkkuun ja korviin. Eilen aamulla vihloi päätä vasemmalta puolelta, mutta enpä ajatellut sitä sen enempää. Illalla ei enää edes vihlonut, mutta nytpä vihloo taas.
Tänään olisi ollut paljon koulua. Harmittaa, missään myös epäilemättä loistavan yleisöluennon, jonne oli tarkoitus mennä. En uskalla edes unelmoida bodypumpista vähään aikaan. Mutta yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä on osa elämää, tehdään nyt tästä kärsimyksestä luvan kanssa mahdollisimman hauskaa.
Torstaina olisi oppiminen ja opettaminen-kurssin opetustunti. Irtisanouduin ryhmästä, koska en kuitenkaan voi täysillä työstää omaa osuuttani kipeänä. Pitää sopia opettajan kanssa, menenkö ensi jaksossa sitten johonkin toiseen ryhmään pitämään ko. tunnin.
Terveys on minulle ihan ykkösasia enkä halua hidastaa parantumista stressaamalla yhtään mistään. Teen kaikkeni piristääkseni itseäni, sillä mikään ei paranna niin kuin hyvä meininki.
Räkä valuu, niellessä sattuu kurkkuun ja korviin. Eilen aamulla vihloi päätä vasemmalta puolelta, mutta enpä ajatellut sitä sen enempää. Illalla ei enää edes vihlonut, mutta nytpä vihloo taas.
Tänään olisi ollut paljon koulua. Harmittaa, missään myös epäilemättä loistavan yleisöluennon, jonne oli tarkoitus mennä. En uskalla edes unelmoida bodypumpista vähään aikaan. Mutta yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä on osa elämää, tehdään nyt tästä kärsimyksestä luvan kanssa mahdollisimman hauskaa.
Torstaina olisi oppiminen ja opettaminen-kurssin opetustunti. Irtisanouduin ryhmästä, koska en kuitenkaan voi täysillä työstää omaa osuuttani kipeänä. Pitää sopia opettajan kanssa, menenkö ensi jaksossa sitten johonkin toiseen ryhmään pitämään ko. tunnin.
Terveys on minulle ihan ykkösasia enkä halua hidastaa parantumista stressaamalla yhtään mistään. Teen kaikkeni piristääkseni itseäni, sillä mikään ei paranna niin kuin hyvä meininki.
sunnuntaina, lokakuuta 02, 2005
Suklainen sunnuntai
Äiti vei tänään minut ja siskon katsomaan elokuvaa Jali ja suklaatehdas. Taattua Tim Burton-kamaa. Ja vain Johnny Depp pystyi tekemään Willy Wonkan roolin niin hienosti. Ihana elokuva, suosittelen kaikille. Jäi tosi hyvä mieli. Olen kyllästynyt katsomaan huonoja elokuvia, ne ovat ajanhukkaa ja pistävät vain miettimään, miksi isoja rahoja tuhlataan sellaiseen.Siispä tämä elokuva piristi ihan tosissaan.
It's amazing what they can do these days. Mutta väheneekö kirjojen lukeminen lapsille, kun tällaisia satumaisia elokuvia tehdään? Onko vanhempien helpompi viedä lapset elokuviin - tai parhaassa tapauksessa vain jättää elokuvateatterin ovelle ja tulla hakemaan elokuvan loputtua? Kärsiikö mielikuvitus? Loppuuko oma luovuus? Mitään ei tarvitse kuvitella, koska suklaavesiputous ja muut ihmeet voidaan luoda digitaalisesti. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, kuinka paljon syvemmän kokemuksen kirjasta voi saada.
Elokuvan tarina oli hieno ja ilmeisesti kirjalle uskollinen. Itse pidin lapsena suunnattomasti samaisen kirjailijan Roald Dahlin kirjasta Kuka pelkää noitia ja sekin toimi myös elokuvana, vaikka tietenkin erikoistehosteet olivat paljon kytyisempiä silloin viime vuosituhannella.
Kuvarundi meni ihan hyvin, mutta 12 tuntia oli turhan lyhyt aika. Ei ollut mitään Survivor-meininkiä. Normaalisti todellinen henkinen taistelu olisi alkanut vasta sen 12 tunnin jälkeen. No, parempi tuokin kuin ei mitään. Samalla asenteella mentiin kuin aina ennenkin... eli ei kovin hyvällä. Kuvarundin jälkeen Minna tuli meille ja haimme feta-kasvis-kotzonet ja katsoimme Million Dollar Babyn (Minna kyllä nukkui koko elokuvan ajan...).
Tämään aamupäivällä äiti haki autolla balanceen, ylellistä. Menin balancen jälkeen vanhempien luo Oulunsaloon. Lainasin autoa ja lähdin Jasmin ja vanhempieni koiran Taavin kanssa metsälenkille. Oulunsalosta löytyy loistavia hiekkakuoppia keskellä metikköä. Siellä kirmasimme tunnin hyvällä sykkeellä. Oli aivan loistavaa. Välillä leikittiin vähän agenttia ja kiivettiin pystysuoraa (no ei nyt ihan pystysuoraa) hiekkaseinämää ylös. Syke kävi yli 180:ssa siinä leikissä. Lenkin jälkeen nautin saunasta ja tervan tuoksusta. Ja sen jälkeen vielä söin ehkä parasta ruokaa ikinä, valkosipuliperunoita ja lohta ja salaattia, iskän tekemää. Onneksi sitä on jääkaapissa että saan huomennakin vielä herkutella.
Olo on hieman flunssainen, toivottavasti ihana lakritsitee (Yogi-merkkistä, jälkimaku on makuhermoja hivelevä) auttaa. Ja uni! Huomenna on ihan järkyttävä päivä minun mittakaavassani... Eli koulua kahdeksasta kuuteen, pari hypäriä välissä, jolloin ehdin juuri ja juuri balanceen jos siltä tuntuu. Saattaa kyllä olla että estän flunssaa päiväunilla silloin. Loppuviikko meneekin sitten laulellen, naurettavia parin tunnin päiviä.
Tämä viikko näytti ihan surkealta torstai-iltaan asti, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua! Fantastiset perjantai, lauantai ja sunnuntai korvasivat alkuviikon ankeuden. Mitä lie ensi viikko tuo tullessaan...
It's amazing what they can do these days. Mutta väheneekö kirjojen lukeminen lapsille, kun tällaisia satumaisia elokuvia tehdään? Onko vanhempien helpompi viedä lapset elokuviin - tai parhaassa tapauksessa vain jättää elokuvateatterin ovelle ja tulla hakemaan elokuvan loputtua? Kärsiikö mielikuvitus? Loppuuko oma luovuus? Mitään ei tarvitse kuvitella, koska suklaavesiputous ja muut ihmeet voidaan luoda digitaalisesti. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, kuinka paljon syvemmän kokemuksen kirjasta voi saada.
Elokuvan tarina oli hieno ja ilmeisesti kirjalle uskollinen. Itse pidin lapsena suunnattomasti samaisen kirjailijan Roald Dahlin kirjasta Kuka pelkää noitia ja sekin toimi myös elokuvana, vaikka tietenkin erikoistehosteet olivat paljon kytyisempiä silloin viime vuosituhannella.
Kuvarundi meni ihan hyvin, mutta 12 tuntia oli turhan lyhyt aika. Ei ollut mitään Survivor-meininkiä. Normaalisti todellinen henkinen taistelu olisi alkanut vasta sen 12 tunnin jälkeen. No, parempi tuokin kuin ei mitään. Samalla asenteella mentiin kuin aina ennenkin... eli ei kovin hyvällä. Kuvarundin jälkeen Minna tuli meille ja haimme feta-kasvis-kotzonet ja katsoimme Million Dollar Babyn (Minna kyllä nukkui koko elokuvan ajan...).
Tämään aamupäivällä äiti haki autolla balanceen, ylellistä. Menin balancen jälkeen vanhempien luo Oulunsaloon. Lainasin autoa ja lähdin Jasmin ja vanhempieni koiran Taavin kanssa metsälenkille. Oulunsalosta löytyy loistavia hiekkakuoppia keskellä metikköä. Siellä kirmasimme tunnin hyvällä sykkeellä. Oli aivan loistavaa. Välillä leikittiin vähän agenttia ja kiivettiin pystysuoraa (no ei nyt ihan pystysuoraa) hiekkaseinämää ylös. Syke kävi yli 180:ssa siinä leikissä. Lenkin jälkeen nautin saunasta ja tervan tuoksusta. Ja sen jälkeen vielä söin ehkä parasta ruokaa ikinä, valkosipuliperunoita ja lohta ja salaattia, iskän tekemää. Onneksi sitä on jääkaapissa että saan huomennakin vielä herkutella.
Olo on hieman flunssainen, toivottavasti ihana lakritsitee (Yogi-merkkistä, jälkimaku on makuhermoja hivelevä) auttaa. Ja uni! Huomenna on ihan järkyttävä päivä minun mittakaavassani... Eli koulua kahdeksasta kuuteen, pari hypäriä välissä, jolloin ehdin juuri ja juuri balanceen jos siltä tuntuu. Saattaa kyllä olla että estän flunssaa päiväunilla silloin. Loppuviikko meneekin sitten laulellen, naurettavia parin tunnin päiviä.
Tämä viikko näytti ihan surkealta torstai-iltaan asti, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua! Fantastiset perjantai, lauantai ja sunnuntai korvasivat alkuviikon ankeuden. Mitä lie ensi viikko tuo tullessaan...
lauantaina, lokakuuta 01, 2005
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
