Onnellista Uutta Vuotta

Uusi Vuosi vietetään Oulunlahden Toukolassa-Poukolassa, tunteella ja lämmöllä.
Iloa ja onnea kaikille kanssani vuotta 2006 viettäneille!

Muutto

Nyt se on totta.
Avaimet uuteen kotiin!

Juulille ja kaikille muistojen karvakorville

Bellissima Marian rakas koira Juuli-briardi, joka olisi kohta täyttänyt 9 vuotta, lähti viimeiselle matkalleen, syynä kasvain vatsaontelossa.

Älä seiso haudallain itkien
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento,
olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien,
en ole siellä - kuollut en.

It's getting better all the time

Heräilin tyypilliseen tapaan kymmenen jälkeen ja ennen yhtätoista, aamuherätys pitäisi tunti tunnilta saada hilattua ihmisten aikoihin. Minä jäin nukkumaan kun Maailman ihanin lähti aamulla lastenvahdiksi. Siis c'mon, sellainen mies, joka on pärjää lasten kanssa ja vielä pitää niistä, on aivan vastustamaton. Joo on mulla taas vaihteeksi vauvakuume, mutta onneksi tässä on vähän muutakin tekemistä niin ei pääse niin pahaksi.

Alkaa olla tosi kyseessä muuton suhteen. Onhan tässä vielä kaksi kokonaista päivää... Odotan opintolainan ja palkkarahojen mätkähtämistä tilille. Pakon edessä piti käyttää joululahjarahoja ruokaostoksiin. Olen tosi huono näkemään nälkää. Olisi täällä ollut makaroonia ja ketsuppia. Yeah, right...

Brother-in-law:lla eli suomeksi Kytyllä on liikuntaseteleitä, jotka pitää käyttää ennen vuodenvaihdetta, eilen oli jotain puhetta Edenistä ja saa nähdä miten käy, löysin jopa uimapukuni, joka jostain maagisesta syystä oli vielä pakkaamatta. Uimapukuni on ns. atleettista mallia, joka ei paljasta mitään ylimääräistä, eli siinä on lyhyet lahkeet ja rintamus ylettyy niin ylös ettei plumpsahda varmasti mitään ulos. Lisäksi minulla on parit bikinit, jotka ovat aivan päinvastaiset vermeet, jotka tästä syystä saavatkin jäädä pois kylpyläreissulta.

Katsoimme porukalla eilen Miami Vicen ja Pirates of The Caribbean 2:n, joka on ollut muutenkin suosittu joululeffa. (Jos joku on seurannut, niin olen kyllä nähnyt nuo molemmat tämän vuoden aikana jo kerran.) Pitää muistaa palauttaa Makuuniin samalla kun menen combattiin ja pumppiin. Ei oo muuten paha maksaa kahden leffan vuokrauksesta 3,50 €, joka siis toteutuu klubikortilla kun on kerännyt niitä leimoja että saa kaksi yhden hinnalla ja sitten oliko se, että arkipäivinä saa vielä 1,5 € alennusta sillä kortilla. Aika nopsakkaasti maksaa itsensä takaisin moinen klubikortti, jos joku pössi ei sitä vielä ole hoksannut.

Pyhät ja Pahat

"Vaivaavatko synnit, oletko tietämätön hyveistäsi? Ei hätää, sillä SYNTESTAATTORI, uuden vuosituhannen hämmästyttävä sensaatio tutkii sydämesi salaisuudet helposti, nopeasti, tehokkaasti ja huomiota herättämättä. Vastaan vain kolmeenkymmeneen kysymykseen ja painat "tutki minut"-painiketta, niin saat aivan oman synti- ja hyveprofiilisi.

Synnit ovat vakavia asioita, joten niitä on järkevää pohdiskella myös huumorin valossa. Siksi tämän automatisoidun syntitestin eli SYNTESTAATTORIN käyttäjän ensimmäinen sääntö onkin, ettei hän suhtaudu siihen liian vakavasti. Tämä koskee sekä testin kysymyksiä että sen tuloksia."

Tästä pääset testiin. Tässä omat tulokseni:

Hyveitä: Kohtuullisuus Rakkaus Lojaalisuus

Syntejä: Hengen velttous Murehtiminen Huumorintajuttomuus

Tarkempi tulos:

Hyveitä: Kohtuullisuus: 17 Rakkaus: 14 Lojaalisuus: 12 Oikeudenmukaisuus: 12 Suhteellisuuden taju: 11 Anteeksiantavaisuus: 10 Jalo joutilaisuus: 9 Hiljainen tieto: 7 Viisaus: 7 Pyhä huolettomuus: 6 Urhoollisuus: 5

Syntejä: Hengen velttous: 10 Murehtiminen: 10 Huumorintajuttomuus: 9 Kateus: 5 Vihamielisyys: 4 Hekumallisuus: 3 Tietämättömyys: 3 Vatsan palvonta: 3 Ylpeys: 3 Ahneus: 1 Välinpitämättömyys: 1

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha

Maailman ihanimman kotona oli rento tunnelma. Amiga, jouluvalojen ripustelua, punaista jaffaa, lahjojen paketointia. Veli veisteli kinkusta talikerroksen pois ja mehevän kinkun tuoksu sai veden herahtamaan jopa minun kielelleni, joka ei ole vuosikausiin maistanut lihaa. Maailman ihanimman perheenjäsenet ovat kaikki minulle kotoisan tuntuisia - pidän kovasti hänen laumastaan.

Haukiputaan hautausmaalla oli kaunista. Tähtitaivas kilpaili lepattavan kynttilämeren kanssa. Onneksi laitoin välihousut ja villapaidan.

Maailman ihanin lahjoi minut Pentago-pelillä, mikä on koukuttava peli ja parasta mitä voi tehdä kaksin housut jalassa. Joulu ja kaikki on maailman ihanimman kanssa, kaikkea mitä voi kahdestaan tehdä, ja huokailen onnesta kainalossa. Ja lasken öitä muuttoon, minun toiseen jouluuni. Joululahjatkin saa vasta siellä käyttöön - veljen paketista löytyi ihana saunatuoksu, ja vanhempien kustantama pakastin haetaan vasta perjantaina. Ja siskon antama supermascarakin täytyy mainita, koska minulle ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen hankkia itselleni kosmetiikkaa ja vanha ripsiväri on kai jo melko kökköistä.

Ensin syömme täällä Oulunsalossa ja sitten parin tunnin päästä syömme lisää Kaijonrannassa. Kaiken syömisen keskellä pitäisi malttaa siivota muuttokaaosta ja harjoitella bodycombattia. Elämää kun on oletettavasti myös joulun jälkeen, ja sitten sitä vasta onkin.

Suoraan joulupöydästä

Joulupöydässä keskusteltiin dokumentista, joka kertoi sotaa edeltävän ajan Suomesta, sekä monista muista aiheista, jotka koskettavat hyvin vähän (19)80-luvulla syntynyttä ihmistä. Koin aiheelliseksi lähteä hakemaan salaa suklaata, kun mummi huomautti että voisin sensuroida enemmän blogiani. Huolen aihe on myös se, että eihän (viikonloppuna pidettävä) bodycombat-ohjaajakoulutus vain häiritse opiskelujani. Veli, joka on lähdössä inttiin 8. päivä tammikuuta, on yhtä haltioissaan Hamina-puheista, "pääsee tyttöystäväkin sitten tanssiaisiin".

Lupaan ja vannon, että ensi joulun vietän korkeintaan viisikymppisten seurassa. Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön.

Luojan kiitos minua ei kuitenkaan ole suljettu erämökkiin viettämään joulua suvun kesken, vaan täältä Oulunsalosta on hyvät kulkuyhteydet sivistyksen pariin - pakenemme yön selkähän käymään hautuumaalla ja Haukiputaalla maailman ihanimman puolella.

Vaikka tämä joulu nyt on taas yhtä huokailua ja pakollista mitääntekemättömyyttä, on tässä puolensakin. Maailman ihanimman kanssa ruoskittiin toisemme joulusaunassa. Ilman häntä ja siskoa ja veljeä varmaan kilisi aika hyvin ja tapahtuisi ekologisesti sanottuna luonnollinen hajoaminen.

Joulu ei ole minulle mikään helppo pala. Vuosien varrella on milloin setä ja milloin isä ottanut kuppia. Vaikka TV-mainos sanoo, että "anna lapselle raitis joulu", niin se koskee kyllä myös meitä päälle kaksikymppisiäkin lapsia. Joulumieltäni kalventaa hieman luotettavasta lähteestä kuulemani huhut setäni repsahtamisesta alkoholin pariin. Toivottavasti hänen poismuuttonsa onnistuu aikataulun rajoissa, ja toivon sitä ihan rehellisesti itseni takia, koska en kaipaa enää yhtään muiden aiheuttamaa vitutusta. Menee hetki ennen kuin rupean enkelinsiipiä ripustamaan selkääni ja venyttämään myötätuntoani sen ihmisen takia. Ei tarvitse kiittää, mutta odotan saavani velkani takaisin.

Nyt kirjoitan tämän blogin osoitteen selkein kirjaimin isoille paperilapuille, jotta kaikille käy selväksi, miten tänne perisynnin pesäkkeeseen ja härskiyden sikiämispisteeseen oikein pääsee yli sukupolvien välisten kuilujenkin. Tai ehkäpä jätän väliin ja menen suoraan suklaarasialle.

Antti Tuisku - Lämmin Lumi Peittää Maan

Valo heijastuu viereiseen ikkunaan
Ja väki juosten kantaa ostoskassejaan
On ilta valkoinen, mä lehtee selailen
Ja itsekseni hymyilen

Lahjat sekä koristeet
Mut vain sä mun juhlan teet

Ei kiirehdittäis ollenkaan
Ja oltais rauhassa vaan
Kun lämmin lumi peittää maan
Mentäis sitä katsomaan
Tän joulun kanssas viettää saan
Se jatkua vois ainiaan
Niin kauan kuin oot täällä tuun ihmeisiin uskomaan

Kaupunki hiljenee
Taas joulu täällä on
Sä tuot sen mukanasi
Tyyneys sanaton.
Seisot edessäin
Oon oottanut sua niin
Luot hengen näihin huoneisiin

Lahjat sekä koristeet
Mut vain sä mun juhlan teet

Ei kiirehdittäis ollenkaan
Ja oltais rauhassa vaan
Kun lämmin lumi peittää maan
Mentäis sitä katsomaan
Tän joulun kanssas viettää saan
Se jatkua vois ainiaan
Niin kauan kuin oot täällä tuun ihmeisiin uskomaan

Lapset leikkii leikkejään
Ja jossain vanhan miehen nään sytyttävän liekin kynttilään
Ja radiossa soitetaan tutut laulut uudestaan
Kun lumi, lumi peittää maan

Ei kiirehdittäis ollenkaan

Miltä näyttää jouluaamu?

Eilen illalla istuin sylissä, takkatuli lämmitti varpaita. Katsoimme ennen nukkumaanmenoa vielä Painajainen ennen joulua-elokuvaa. Sydän pakahtui, tahtoi vain toistaa kerta toisensa jälkeen, että rakastan, rakastan. Katson vuosi taakse päin... antaa perspektiiviä. Mutta ei liikaa menneitä - pian sohvalle rapsuttelemaan rakkaita massuja.

Kohta se on totta

Maksoin tammikuun vuokran - onneksi oli luottoa sen verran, että rahapulassa auttoi rakas äiti. Kuittia vastaan saan uuden kodin avaimet viikon päästä. Se on kuin kuusen alla pönöttävä paketti, jonka avaaminen polttelee! Ja vaikka pakettiin on jo kurkistanut, jännittää!

Ei, älkää! En kestä totuutta!

WTF?! Alias ei tule tänään. Ens viikolla kuitenkin taas. Mutta että kun sen saa tietää kääntäessään kanavan Neloselle ja hoksatessaan, että eihän nää oo mitään Aliaksen tyyppejä, niin se on jo pettymys sitten se.

No kas kummaa, saapuihan se liikkeellä oleva mahatauti tai muu kirous minuakin riivaamaan. Ei kuitenkaan kouristeluja ja kipua pahempaa (nehän ovat vain kivaa pientä virikettä elämään), pysyi ruoka sisällä ja nukuttuakin sain ihmeen kaupalla. Jäi bodycombatti kuitenkin väliin tänään. Huomenna aamupäivällä pumppiin jos vaan mitenkään kykenen.

Kävimme maailman ihanimman ja Jassin kanssa koirapuistossa ja ostamassa Jassille naudanmahatäytteisen puruluun sekä grillatun oikean luun. Sille ei todellakaan kelpaa mikä tahansa. 6,5 € on koiran puruluusta aika paljon. Etenkin kun se maksetaan viimeisillä pennosilla. Jassi oli onnellinen saadessaan kirmata Heinäpään puistossa ja kävimme siinä raahustamassa ympäristössäkin vähän kun ei ollut ihmisiä liikenteessä.

Maailman ihanin meni vahtimaan siskonsa muksuja niin minä menin hoitoon Kertalle ja Kallelle. Annoin Artturille joululahjaksi joskus kirpparilta ostamani Darth Vader-pikkurobotin, josta Artturi oli silminnähden iloinen ainakin tämän illan. Artturin kiitos ja halaus (nokuäitikäski) lämmitti eniten pitkään aikaan.

Sainpa imuroitua maton (ei kyllä kestä lähempää tarkastelua mutta metrien päästä se näyttää ihan suht siistiltä). Se oli oikeasti aikaa vievä projekti ja ehkä joku toinen koiranomistaja ymmärtää.

Lehtijuttua varten otetut kuvat (en tiedä kauanko kuvat tuossa osoitteessa ovat, mutta ovat jos ovat) olivat muuten onnistuneita, mutta minä näytän läskipossulta, mikä luultavasti olenkin. Kaiken lisäksi olen vielä tyhmä. En muista millä perusteella, mutta tämän kuitenkin ehdin todeta. Ai niin, sitä ei vielä tiedetä, että kuinka tyhmä. Odottelen turhaan opintorekisteriin arvosanaa mielenterveystyön kirjallisesta tehtävästä.

Joo ja tukan väri alkaa olla lähempänä mustaa nykyään. Lehtikuvat on juurikasvuajalta, jolloin täytyi pitää huivia alati. Ja oikeasti en alennu siihen voi-iik-mää-näytän-siis-ihan-kamalalta-ininään mitä suurin osa naisista harrastaa. Luonnossahan olen hemaiseva.

Odotan miehen mukana saapuvaa falafel-annosta. Troijan Kebabista. Muistaakohan se tilauksen oikein... piti olla mieto chilikastike ja tsatsiki...

Sisko puhui ympäri huomiseen paceen ja bodybalanceen. Otetaan vähän takaisin näitä parin päivän lönimisiä kunnon jumppamaratoonilla. Jumppaa taikka kuole!

Joulua ei voi paeta

Sähkökatkos sai alakerran pikkutytön rääkymään peloissaan ja katkaisi bodycombat-dvd:n opiskelun kappaleeseen kuusi. Kynttilänvalossa mp3-soittimen kanssa harjoittelin viisi kappaletta eli ohjelman puoleen väliin ja huusin sohvalla nukkuvalle koiralle ohjeita "VOIMAA! EI RIITÄ! LISÄÄ VOIMAA!"

Sähkökatkoksen aikana oli rauhallista ja mukavaa. Pihalla olisi voinut seisoskella ja antaa koiran syödä kakkaa loputtomiin, koska ei täällä sisällä voi tehdä mitään ilman sähköä (jos on yksin). Jouduin lukemaan Valittuja Paloja itseäni viihdyttääkseni.

Pakkaus on tänään edistynyt silminnähtävästi. Olisin tarvinnut sitä yhtä pahvilaatikkoa, jonka setä vei. Koitan selvitä näillä mitä on. Ne on kaikki täynnä. Tyhjensin ja luutusin jo parit keittiön kaapit ja laatikot. Ehkäpä vistointa (eräs lempparisanoistani) on edessä häämöttävä jääkaapin peseminen. Vessan siivouskaan ei ihan simona kiihota.

Maailman ihanin paketoi lahjoja siskoilleen ja veljilleen. Olen saanut postissa joulukortteja, lämpimät kiitokset niistä. Itse en kertakaikkiaan ole itse ehtinyt tehdä mitään jouluun viittavaa. Olen halunnut vain ohittaa koko hössäämisen tänä vuonna. Suklaan, glögin, pipareiden ja torttujen syöminen on lähimpänä jouluasioita. Ja joululaulujen laulaminen. Maailman ihanimman kanssa on kiva laulaa joululauluja kun ajellaan autolla. Autoradio on sökönä. Olemme käyneet läpi ehkä kaikki mahdolliset joululaulut.

Muuttoon on huomenna viikko. Ehkä en aloittanutkaan pakkausta liian aikaisin ottaen huomioon kuinka tehoton olen. Huomenna voisi ottaa tavoitteeksi imuroida maton ja laittaa rullalle.

Todettakoon että lajitoveruus on mukavaa

Osallistu ihmiskokeeseen ja mene illaksi istumaan ystävän luo suklaapaketin kanssa, korkeintaan puolen tunnin varoitusajalla. Etenkin, jos ystävältä on tullut yhtään turhautunutta ja pettynyttä "vittuperkele"-tekstiviestiä päivän aikana. Voit ottaa mukaan myös optionaalisen glögipurkin. Kälätä, jos siltä tuntuu. Istu hiljaa, jos siltä tuntuu. Kiitos Bellissima eilisillasta! Mukavaa, että kohdattiin! Eivätkö lajitoverit olekin mainio elämän tarkoitus? Yhdessä voimme ihmetellä elämän pöljyyttä.

Keep it real and stay with the fight

Heräsin huonolla tuulella. Jasmi halusi kuudelta pihalle. Se ei ikinä vaadi pihalle aamulla, paitsi tänään. Yleensä se voi odotella kohtaloonsa tyytyen vaikka puolenpäivän yli. Huono tuuli ei kuitenkaan johtunut Jasmista, eikä paljon mistään muustakaan kuin siitä, että pitäisi olla nukkumatta koko päivää. En jaksa kartoittaa tekemättömiä koulutehtäviä. Kämpän siivoaminen tuntuu vaivalloiselta ja pakolliselta.

Minulle tarjottiin jo alustavasti muutamaa bodycombat-tuurausta koulutusta seuraavalle viikolle. Jos ehdin opetella ohjelman, vetäisin tammikuun ekalla viikolla harjoitustunnin henkilökunnalle (siis todellakin ennen koulutusta!) ja muutamalle tutulle klubin jäsenelle, ainakin Marialle, siskolle ja äidille. Hirmuinen treeni päälle siis. Katsoin eilen bodycombat-dvd:n ja siitä aiheutuen vedin bodycombattia myös unissani. Ihanin herätti, "vaihda kelaa". Kaiken lisäksi ohjelman soundtrack soi päässäni 24/7.

Hammaslääkäri ei löytänyt reikiä, vain takahampaiden kulunutta pintaa, joka välillä reagoi kuumaan, kylmään ja makeaan. Infernaalisesti. ******** Kysyin että mitä mää teen, nukun omena suussa?? Ei ratkaisuja. On se kiva kun musta pidetään huolta ja hoidetaan asiat kuntoon. Nyt leuat tuntuvat siltä, kuin olisin purrut jotain lankkua koko yön. Turtaa. Sain kuitenkin varattua jonotuspaikan "kokonaishoitoon", josta tulee joskus lappu, että voin varata ajan.

Juurikasvu on poissa. En tiedä onko minusta brunetiksi. Tämä on näitä "en tiedä onko minusta eläjäksi"-tyylisiä laiskuuden hetkiä. Ei brunettina oleminen sinänsä vaadi mitään. Värjäytin ripset ja kulmat myös eilen. Miten sitä pystyy joskus synnyttämään, kun kulmien nyppiminenkin tuntuu ihan infernaaliselta tuskalta? Kävin solariumissa ja turhamaisuudentarpeeni on tyydytetty joksikin aikaa.

Minulla on TAAS uusi mies. Maailman ihanin kävi nimittäin parturissa (samaan aikaan mentiin, vähäx söpöö) ja parturoi lisäksi partansa pois ja HERRANJESTAS eihän sille kehtaa enää puhua härskejä entiseen tahtiin, koko ajan tuntee olonsa hieman vieraskoreaksi. Tuntuu se aika vieraalta ja ilman partaa on kuin pussaisi tyttöä, mikä ei sinänsä ole välttämättä huono asia. Ja maailman ihanimman miehekkyys ei kärsi yhtään parran puuttumisesta, johtuu varmaan rintakarvoista. Kyllä minä silti tykkään parroista noin niin kuin yleisesti ottaen. Sitä ei varmaan saisi sanoa kun itse yllytin sitä ajamaan sen pois nähdäkseni minkälaista on ilman.

Visentiltä asiayhteydestä leikattu lause "Mutta tämmöistä tämä elämäni nyt täällä tällä hetkellä on" on jotenkin lohdullinen. Minä yritän hyväksyä, että tämmöistä tämä elämä nyt on. Tämmöistä että tällä hetkellä pelkään taas putoavani opiskeluissa kärryiltä korjaamattomasti, koska en jaksa oikein hirveästi pidellä kiinnikään. Toisaalta elämä on hirveän kivaa tällaisenaan ja ehkä se on juuri se jokin kunnianhimon puute, kun en jaksa nyt sellaiseen normaaliin tapaan mennä yleisiä latuja pitkin, vaan teen mitä huvittaa. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä tuon koulun käyn. Minua ei vaan haittaisi yhtään lapsenteko tai joku muu tässä välissä.

Ceire pääsi meidän kouluun. Muistan kyllä miten iloinen olin tekstiviestistä, jolla minulle ilmoitettiin kouluun pääsystäni pari vuotta sitten. Opiskelupaikka on kokenut inflaation ja motivaatio on jotain ihan muuta kuin alussa, mutta uusien opiskelijoiden ilakointi palauttaa mieleen hieman kuinka paljon sitä opiskelupaikkaa pitäisi arvostaa.

Swatninja kirjoittaa mielenkiintoisesti siitä, mitä diabetes ja sen kanssa elämiseen opettelu on ihan käytännön vinkkelistä katsoen. Kaikki sairaudet ovat henkilökohtaisia ja valtaavat elämää kokonaisvaltaisesti ja niiden kanssa oleminen on hyväksymistä ja opettelua ja järjestelykysymyksiä. Hyvää mielestäni on aina, jos jokin asia pistää ns. miettimään. Koska kaikessa pitää nähdä jotain hyvää, näen sairastumisissa ja muissa kolhuissa mahdollisuuden tarkentaa elämän mittasuhteita. Ei tarkoita mitään uskoontuloa, mutta jonkinlaista elämän kohtaamista. Mitähän mää taas lässytän.

Näkymätön tyttö kirjoittaa: "Minua ärsyttävät myös ihmiset, jotka pitävät rakkautta heille automaattisesti kuuluvana etuna eikä epätodennäköisenä sattuman oikkuna." Minä uskon, että tulen aina olemaan jonkinlaisen rakkauden kohteena - koska itse tungen sitä aina jollekin, se kyllä palautuu. (I'm so fuckin' adorable.) Maailman ihanimman tapaamista ja rakastumista häneen pidän kohtalon oikkuna, tai oikeastaan siis hassuna sattumana. Epätodennäköisyydet olivat puolellani. Ei se ole mikään automaattinen juttu, jota saisi pitää itsestäänselvyytenä. Uskon, että ihmiset, jotka hakeutuvat toisen seuraan haavoittuvaisina ja avoimina, löytävät kyllä toisensa. Lässytystä taas.

Yleisesti ottaen uskon onnekkaaseen sattumaan elämässä.

OYS:sta soitetaan joka päivä joltain osastolta. En uskalla vastata. Olen nynny. En osaa sanoa kuitenkaan "ei", mutta en jaksa mennä töihinkään. Osastonhoitajille on todella v-mäistä, etteivät keikkalaiset edes vastaa puhelimeen. Loppujen lopuksi omahoitajakeikat ovat ihan mukavia.

Huonosti käyttäytyvät miehet tänään Nelosella klo 20.30.

Menen maailman ihanimman viereen takaisin nukkumaan. Hammaslääkärireissua varten piti herätä ennen ysiä. Kello on nyt yksitoista, että unta palloon vaan ja antaapa tämänkin päivän tästä mennä miten on mennäkseen. Ehkäpä otan tavoitteeksi saada verhot ikkunoista tänään.

Pour Some Sugar On Me

En kuntoile laihduttaakseni, mutta jotenkin tuntuu tyhjänpäiväiseltä treenata hulluna (tosin se on IHANAA ja kaikki kevyempi olisi ajanhukkaa!!) ja sitten syödä kuin possu ja sillä nollata kaikki mahdolliset tulokset, joita hiellä olisi rasvanpoltollisesti voinut saada aikaan.

Tänään maailman ihanin osti 400 gramman sipsipussin, koska se oli halvempi kuin puolet pienempi. Dajm-suklaalevy. Pepsi Max on ainoa, joka saa synninpäästön ollessaan kaloritonta, vaikkakin muuten täyttä saastetta elimistölle. Mutta jos nyt puhutaan vain energiasta detaljeista piittaamatta.

Tulin juuri latin low- ja bodypump-tunneilta. Kaloreita paloi sykemittarin mukaan reipas 800 kcal. Maailman ihanin on pitkällä juoksulenkillä. Kumpikaan ei pelkää hikeä eikä poltetta lihaksissa. Mutta tämä sohvalla nautittavien rasvasokerimössöjen kavalkaadi on puistattava.

Eiköhän tässä nyt ole aika ottaa se ns. järki käteen. Menen kuorimaan pussillisen porkkanoita ja katsotaan kestääkö kantti dipata niitä sipsien sijaan. Vihjevihje: sipseissä on reilu 500 kcal/100 g, porkkanassa 28 kcal/100 g. Kuinka tyhmä pitää olla ettei tuota matematiikkaa tajua?

Rankkaa luopua yhdestä lempisynneistäni, mutta onhan minulla kuitenkin vielä vanha kunnon irstaus. On tätä tehty ennenkin ja se on aina ollut kuviteltua helpompaa.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä minut jenkkakahvoista!

Tänään ei kukaan vastaa

Sunnuntaita. Valoisat tunnit menivät jo. Heräsin niin, että ehdin käydä pihalla Jasmin kanssa valoisimpana hetkenä. Siitä sai kummasti energiaa. Kohti valoa mennään.

Eilen olimme Tillitiellä syömässä herkullista illallista rakkaiden ystävien luona. Mitenkään siihen liittymättä maailman ihanin rupesi puolen yön maissa oksentamaan ja makaa nyt sohvalla massu kipeänä.

Pakkailen. Siinä tämän päivän riehunnat koiran ulkoilutuksen lisäksi. Tämä viikko on ollut treenaamisen kannalta about tieralleen täydellinen, eilen viimeistelin viikon pumpilla ja balancella. Tuntuu siellä missä pitääkin. Sain eilen lainaan bodycombat-dvd:n. Sen katsominen rauhoitti mieltä kummasti. Kyllä minä osaan.

Kasa elokuvia on pöydällä katsomista vailla. Illalla popkornia ja limpparia ja sohvalla nököttämistä. Ei ole kiire minnekään, täällä ollaan ja hengitellään. Tekeminen ei minulta pakkaamisen ja siivoamisen parissa ihan hetkessä lopu.

I'll be there for you ('Cause you're there for me too)

Katsoimme eilen yöllä Wolf Creekin, joka oli kuvottava ja tarpeeton tekele. En ymmärrä elokuvantekijöiden motiiveja tuottaa tällaista väkivallalla mässäilyä. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat verkkokalvoilleen poltettavaksi niin rujoja kuvia. Vierailimme luokan kanssa Niuvanniemen vankimielisairaalassa, ja siellä paikkaa esittelevä nainen totesi, että on selvästi nähtävissä mikä inspiroiva vaikutus elokuvilla on vastaanottavaiseen nuorisoon. Nämä elokuvat eivät opeta miten hienoa elämä on tai miten itseensä uskomalla voi saavuttaa unelmansa.

Ymmärrän viehtymyksen ihmisen "pimeään puoleen" erittäin hyvin, mutta tällaiset teurastamiselokuvat eivät ole mitenkään psykologisesti raflaavia. Mikä se on se tarve järkyttää itseään? Tekeekö se jotenkin hyvää olemukselle? Miksi tällaista pitää katsoa kaiken sen etovan paskan lisäksi, mitä maailma on täynnä jo muutenkin - todellisuudessa?

Tillitien isännän ja emännän, maailman ihanimman ja veljensä kanssa oli taas hauska ilta täynnä naurua. Niin lämmintä ja mukavaa! Emäntä leipoi monta pellillistä pipareita. Oulunsalossa kävi kylässä myös suloinen neljän kuukauden ikäinen sekarotuinen Viivi-koira. Viivi oli Jasminelle mainio leikkikaveri ja Tillitien uudella punaisella matolla oli ihanaa koirien pyöriä. Ja aikamoinen sydäntensärkijä oli pentu muutenkin, minullekin iski hetkellinen koirakuume (...olen kyllä sanonut että vauva saa tulla ennen toista koiraa).

Maailman ihanimman kanssa kerroimme taas toisistamme kaiken myöhään yöhön asti. Hän tietää minusta asioita, joita kukaan muu maailmassa ei tiedä, ei kukaan muu. Näin painajaisia, joita en enää muista. Mitä enemmän saat, sitä enemmän voit menettää. Jos jotakin arvostaa... jos jollekin antaa arvoa... samalla on pakko myöntää, että jos tämä tekee minut onnelliseksi, ilman tätä tulisin onnettomaksi? Haluan luottaa vaistooni niin kuin olen luottanut kesästä asti, tiedän mihin uskon. Tämä vuosi on opettanut ennen kaikkea omiin vaistoihin luottamista.

Tu deviens responsable pour toujours de ce que tu as apprivoisé.

Couldn't do what I wanted to do when my lips were dry

Diididii. Tämmöstä kivaa. Läppärin näyttö on taas peruspimeänä ja lainasin sedältä pikkunäytön tähän viereen. Onhan tämä kyllä ihan berberistä kuin berberinskinkki tämä hommeli. Joo vaan toimii. En vaan yleisesti ottaen kannata elämässä mitään väliaikaisratkaisuja. Olo on epävarma, mutta tilanne toistaiseksi hallussa, ihan kuin kesken menkkojen huomaisi vieraassa vessassa ettei ole tampooneja mukana ja pitäisi survoa käsipyyhkeitä housuihin.

Minulla on OPOY:n kanssa diili nettiyhteydestä helmikuun 23. päivään asti, eli sitä ennen en voi yhteyttä irtisanoa. Siirto olisi maksanut 49 €, mikä on tyhjästä maksamista ja epiä. Onnekseni asiakaspalvelun täti tajusi, että minulla on DNA liittymä kännykässä, jotenka voin tehdä kotisopimuksen ja saada siirron sitä kautta ilmaiseksi. Yhteys tosin köpenee kakskauttakakkosesta ykskauttaykköseksi. Mutta elämä on. Voi nyyh.

Maaliman ihanin on kaverina viemässä kaatopaikkakuormaa Tillitieltä, jonne on tarkoitus päätyä perjantai-iltaa viettelemään. Ensi viikolla on vissiin jouluaatto, mutta minä tiiän vain että muuttoon on tasan kaksi viikkoa. Muuttoavuksi ovat lupautuneet Tillitien isäntä (emäntä voi olla liian raskaana mihinkään muuhun kuin ovenpönkäksi), sisko ja veli, Bellissima Maria, maaliman ihanin. Ja joitakin muitakin olen ruinannut, mutta muuttapu on semmoinen mystinen juttu, että siitä ei koskaan tiedä. Jos joku tuntee, että on minulle palveluksen velkaa tai haluaa, että olen palveluksen velkaa, niin tervetuloa. Perjantaina 29.12.

Saan bodycombat-dvd:n lainaan tässä päivän, parin sisällä. Alkaa pikkasen poltella se tammikuun 12.-14. Helsingissä tapahtuva koulutus. Tällä viikolla kävin combatissa sen minkä kerkesin ja otin kaiken mikä annettiin, eli kolme kertaa, ti-to putkeen. Alkaahan niistä osa jo painua selkäytimeen. Luotan mieluummin lihasmuistiin kuin reikäiseen päähäni ja toivon, että se tekniikka ja koreografia tulee vaan taianomaisesti jostain sitten kun aika koittaa.

Tänään oltiin huomion keskipisteenä kun aamusella olimme äitin ja siskon kanssa kuvattavana Beauty Centerillä CMS-ketjun jäsenlehteen. Juurikasvu piti peittää pinkillä jenkkihuivilla (oli toivottu jotain pirteitä värejä lehden suunnalta). Kuvaaja oli ammattimies ja räpsi kalliilla kameralla tsiljoona kuvaa.

Olen ihan pulassa, vaik' on rahaa tulossa. Opintolainaa mäsähtää 600 € tilille ensimmäinen ensimmäistä, halusin tai en. Muutaman sairaalassapönöttämiskeikan palkat on tulossa ilmeisesti tämän kuun viimeinen päivä. Tammikuun puolessavälissä tulee palautuksena tämän kämpän takuuvuokra 510 €. Mutta silti ei ole mitään millä maksaa tammikuun vuokra, joka pitää maksaa ennen kuin saan avaimet käteen. Voiko lähimmäisiin luottaa luoton suhteen? Se nähdään seuraavassa jaksossa.

Bellissima soitti, että tulee käymään ja haluaa lämmintä juotavaa, pitääpä mennä kippaamaan purkillinen glögiä lämpenemään. Hips!

Keskiviikko tai jotain siltä väliltä

Loppui teippi kesken pakkaamisen. Nöööyyy! Luulin lainanneeni teippipidikesysteemin (semmoinen loistava, vähän samannäköinen millä kaupassa pätkitään hintalappuja törppöihin, joo, tiiätte) jollekin ja epäilin vehkeen jääneen sille tielleen. Mutta sitten se löytyikin yläkaapista, puolikkaan teippirullan kanssa. Jesjesjes. Pienet on ilot. Aika paljon noita pahvilaatikoita jo täällä ympäriinsä. Homma etenee. Käytiin veljen kanssa stalkkaamassa uutta kotia, siellä se oli edelleen. Poltteleeko vähän, eipä vissiin.

Selkä on jumissa eilisestä combatista. Käärin eilen kuntonyrkkeilyaikaiset (vuodelta nappi) rannesiteet kätösiin ja olin tosi ninja. Tyyli korvaa puuttuvan tekniikan! (Ei tarvi ottaa tosissaan, sydämeni itkee verta tekniikkarikkomuksista.) Tänään on semmoinen ultimate jumppapäivä mitä ei ole vähään aikaan ollutkaan, eli kävin aamupäivän bodybalancessa ja menen illalla pumppiin ja combattiin. Saa nähä mitä musta on sen jälkeen jälellä.

Kävin koululla palauttamassa yhden tehtävän paperiversion. Siis. Oikiasti! Olin palauttanut tehtävän yli kuukausi sitten sähköpostilla, mutta nyt tuli viestiä, että tehtävä arvostellaan sitten kun opettaja saa sen paperilla. SIIS OIKIASTI. Tämä on tätä nykyaikaa. Kyllähän muilla aloilla on vähän toisin, mutta sosiaali- ja terveysala laahaa vuosikymmeniä jäljessä sekä työelämän että koulutuksen puolella.

Kuinka moni laittautuu kauppaan? Siis eikö lähikauppa ole sellainen mihin saa mennä ihan minkä näköisenä haluaa. Olen monestikin käynyt kaupassa jopa hikisenä jumpan jäljiltä ja mennyt sitten vasta kotiin. Tai rönynnyt kauppaan verkkareissa ja lenkkitakissa. Oikiasti, mitä väliä? Tuli vaan mieleen kun eilen lähdin kauppaan juurikin remuamiskamppeissa ja mieleeni palautui eräs neitimies, jonka mielestä näillä asioilla on jotain helkkarin väliä. Minä sentään osaan pukeutua teatteriin, niin kerta. Tyylitaju ei tarkoita sitä että aina olisi pakkelit naamassa ja tiara otsalla, vaan pukeutumista tilanteen mukaan.

Aika mukavaa, tässä on kolmisen tuntia ennen kuin Bellissima Maria hakee mut combattiin. Vedän omenaa ja aurajuustoa, kun täällä ei oikein ole mitään muutakaan syötävää. Pitänee järsiä paketillinen näkkäriä ettei hyydy kesken kahden tunnin session. Rahaa ei voi muka käyttää kun pitää maksaa se tammikuun vuokra ennen kuin saan uuden kämpän avaimet. Mutta aivan sama, joudun joka tapauksessa lainaamaan jostain, rahat ei tule riittämään ja that's it. Joten pitäiskö sitä käydä kaupassa tänään... Eilen maksoin Siwassa pullopalautuksella ja kympin lahjakortilla, jolla setä osti pois massiivisen näyttöpömpelin (pärjäilen tällä läppärillä nyt sikäli mikäli tämä näyttö jaksaa pelittää).

Eilen ja tänään on ollut valoisampaa, siis ihan konkreettisesti tuolla pihalla. Aika ihanaa. Ei mua haittaa lumenpuute, mutta jatkuva pimeys. Joulu on ens viikolla, mutta en ole oikein moodissa. Tunnen olevani koko ajan jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt, pari kuukautta jäljessä.

Mun ongelmat on aivan mahtavia. Kuten tämä juurikasvu ja silmille kasvava etutukka. Perjantaina otetaan kuva aamusella siihen Lifestyle-lehden juttuun, ja mulla on tää kamala juurikasvu ja iiiiiik, pakko laittaa joku jenkkihuivi tai combat-adrenaliinihuivi päähän. Aika pervoa sanoa, mutta rakastan näitä hurmaavia, pieniä pulmiani. Ens viikolla on tukkalääkäri, sitten pitää keksiä jokin uusi murheenkryyni.

Radiossa soi Hard Rock Hallelujah. Tulee kesä mieleen, töissä aina piti laittaa telkkaria isommalle kun tämä soi Voicella. Ja työmatkapyöräilyillä tuli tätä myös kuunneltua. Oi kesä, oi paska heinäkuu. En kaipaa! Ollutta, mennyttä, takaisin tullutta. Olen ahne ja kärsimätön, mutta tämä mitä tällä hetkellä on enemmän kuin olen pyytänyt.

OLEN SIITÄ JOKA PÄIVÄ NIIN KIITOLLINEN, ETTÄ PAKAHDUN.

Joskus ajattelin onnenhetkistäni, että "en ansaitse tästä puoliakaan". Nykyään tuntuu, että ansaitsen jokaisen suloisen silityksen ja lämpimän katseen, joita saan joka ilta. Meni tili sen verran miinukselle tuossa taannoin aikoina muinaisina.

Hetket ovat lumihiutaleita, jotka sulavat iholta olemattomiin. Mitään ei ole luvattu ikuiseksi. Jotenkin haurasta. Olenko vähän päästäni vialla, mutta olen kiitollinen kaikista ruoskalta tuntuneista opetuksista. En voisi kuvitella, mitä on olla rakastamatta maailman ihaninta. Kontrasti sen tekee. Absoluuttisesta nollapisteestä tähän, sulan koko ajan, tämä ei tuntuisi tältä, jos takana ei olisi niin kipeää ja itkuista. Kieroa, kieroa. Mutta ihmisen luonne... tajuaa vasta sitten kun menettää. Olkaamme siis kiitollisia, me, joilta ei viedä kokonaan, vaan pelotellaan ja opetetaan. Opi arvostamaan.

Onnellinen, eikä mitään muttia.

Soturiprinsessa sikiää

Näin viime yönä unta, jossa sain tyttövauvan. Maito vaan roiskusi rinnoista.

Olin bodycombat-koulutuksessa, jota piti joku amerikankielinen heppuli. En muistanut siellä mikä on sivukoukku englanniksi, mutta eipä se mitään hidastanut.

Olin itse ainakin tyytyväinen suoritukseeni unikoulutuksessa.

Tytölle tuli nimeksi Matilda.

"The girl's name Matilda is pronounced muh-TIL-dah. It is of Old German origin, and its meaning is "mighty in battle."

Neljän tunnin päästä olen ehkä menossa peiton alle

Kaikilla muillakin on ja teen mitä vain pysyäkseni hereillä. Kello on 3.41.

"Googleta hakusanoilla: "(nimesi) on" (esim. "matti on" ) ja kopioi viestiin 10 ensimmäistä tulosta. Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt. Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään."

Tässä suosikkini, bluffaan siis ja valitsen vain hassuimmat:
1. "Hani on huonossa kunnossa." Suosittelen linkkiä.
2. "Hakutulos levyn nimelle: Hani on hunajaa
Album title, Hani on hunajaa. Label, Columbia 6614142. Title, Performer, Arranged, Recorded. Hani on hunajaa p.l.z.i. mix · Mikle, 1995 ..." Sweet, dude.
3. "Coconut's Hannibal (tuttavallisemmin Hani) on luonteeltaan upea kani" Opin tuossa vasta uuden termin, joka on jäpiminen ja se liittyy tähän jotenkin.
4. "Hani on kaunis tamma, josta löytyy täysiverisen kipakkuutta" No oolalaa.
5. "Talven mittaan Hani on tarkoitus astuttaa ja toivottavasti pienokaisia tulee!" REALLY?? FOR ME?!
6. "Tulevaisuutensa suhteen Hani on pessimistinen" Ei kannata olla pessimisti... ei siitä ole kuitenkaan mitään hyötyä... älkää sitten minua syyttäkö jos tulee sade...
7. "Ovatko miehet oikeasti sitä mieltä, että oma todellinen ja luonnollinen hani on nukkavieru verrattuna silikonilehtikuvamisuun? " NIIN?
8. "Mun hani on ihq kun se käskee mennä nukkumaan kun mua just nukuttaa enkä halua tehdä mitään kotitöitä. ;D Ja sit se antaa mun nukkua vaikka koko illan" Joo just nii.
9. "HANI on kaiken tämän kattava sana. Siihen sisältyy ne tunteet, joille en löydä sanoja, joita en itse ymmärrä eikä kukaan muukaan. " Olen universumin lämmin keskipiste.
10. "Hani on kumma nyt. Ulkona paukahtelee jokin ja Hani pelkää kaikkea paukahtelevaa, joten se on nyt paennut ääniä pöytäni alle" Siihen se johtaa jos tarpeeksi kauan härnää.

Elämän hurmaa

Täällä sitä pönötetään, yövuorossa. Pyytämällä sain läppärin tänne huoneeseen. On se kätevä tämmöinen langaton netti. Eiköhän tämä yö kulu notkeasti. Toivottavasti valvomani pari potilasta nukkuvat levollisesti, vaikka tietenkin yö kuluu nopsakammin, jos on tekemistä. Luultavasti tein virheen luvatessani äsken yökölle, että minulle saa kyllä keksiä kaikkea mahdollista puuhaa. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu.

Lähetin juuri Mertsille ensimmäisen version Lifestyle-lehden jutusta. Omasta mielestäni se oli ihan ok, eli ei missään nimessä sen tasoinen mihin pystyisin jos yrittäisin. Tunnissa väsäsin sen mindmapin ja muiden muistiinpanojen pohjalta, mitä olen pyöritellyt pari päivää. Katsotaan minkälaisen vastaanoton se saa.

Eilen oli tarkoitus aamuvuoron jälkeen vain pönöttää (yksi eniten käyttämistäni sanoista, pönöttäminen on semmoista mukavaa olemista vailla sen suurempia murheita tai toiminnan suuntaa), mutta saimme kutsun pikkujouluihin. Tillitien emännän firman pikkujouluihin. Minulla tai maailman ihanimmalla ei ole muuten mitään yhteyksiä kyseiseen yritykseen, mutta joku oli perunut ja paikalle tarvittiin pari stunttia.

Heräsin suloisilta päiväuniltani ja Tillitien pariskunta olikin meitä pian hakemassa. Puleerasin itseni juhlakuntoon alta aikayksikön, kuten kunnon agentti konsanaan. Tapasimme pomon ja työkaverit Petrellissä, jossa meiltä heti tiedusteltiin mitä saisi olla. Kiitos omenasiideri minulle, ja ei muuta kuin etiäpäin kohti kaupunginteatteria, jossa katsoimme Shakespeare Hollywoodissa. Joka oli jälleen hauska.

Väliajalle meille oli varattu tarjoilu valmiiksi. Ei tarvinut odottaa hetkeäkään, vaan saimme suoraan istua pöytään, jossa meitä odotti konjakit, sherryt, juusto- ja suklaakakut kahveineen. Teatterin jälkeen meille oli varattu pöytä Sassista. Pitkän kaavan mukaan nautin alkupalaksi vihersalaatin, pääruuaksi paistettua meriahventa ja punajuuri-vuohenjuusto-lasagnea ja talon valkoviiniä, jälkiruuaksi lämmintä suklaakakkua ja vaniljajäätelöä. Tämän ylellisen illan jälkeen ystäväpariskuntamme (onhan se kätevää kun kauniimpi osapuoli on raskaana, niin on vähän niin kuin kuski aina valmiina?) vei meidät suoraan kotiovelleni.

Viime yön unet venyivät niin pitkään etten kehtaa mainita tarkkaa kellonaikaa. Olin ehkä maailman onnellisin, kun sain maailman ihanimman sylissä makoilla ja vielä omaan syliin ottaa hellyyseläin Jasmin (koira sängyssä, törkeää!). Minusta se nyt vaan oli kamalan suloista. Semmoinen läjä pieniä lämpimiä eläimiä, niin kuin rotanpoikasia.

Kävimme Oulunsalossa syömässä porukoilla ja pian olikin jo aika siirtyä tänne sairaalamaailmaan. Edessä on vielä yhdeksän ja puoli tuntia valvomista. Maailman ihanin tulee aamulla hakemaan ja haemme samalla puolikasilta Kallen ja Artturin juna-asemalta. Huomenna aion pakata parhaat juomalasit laatikkoon. Ei sinne muuttoon enää niin pitkä aika ole ja sitä ennen on vielä joulukin (ainiijoose), jolloin ei paljon jouda pakkailemaan.

Mertsi vastasi viestiin ja sanoi, että juttu on mainio ja julkaisukelpoinen, ja kirjoitan ihanasti meidän perheestä, hänestä ja Beauty Centeristä. Loistavaa, loistavaa. En minä nyt uskonutkaan, että se juttu ihan paska olisi...

Terve ruumis ei työtä kaipaa

Tiedän, että harvalle ihmiselle sitä kotiin soitellaan, että tuu töihin. Siinä mielessä tämä sairaanhoitajaksi opiskeleminen on aika helmeä. Vaikka minusta tulee psykiatrinen sairaanhoitaja, olen riittävän pätevä opintojeni puolimatkassa valvomaan mahaleikattuja sekavia potilaita. En jaksanut keksiä tekosyitä laiskuudelleni, joten lupauduin viikonlopuksi töihin, siis perjantai-ilta ja sunnuntaina ja lauantaina aamuvuorot. Yövuoroista kieltäydyin, kun viime kerran jälkeen olin kaksi päivää kuin kuollut lahna.

Nyt bodypumppiin ja illaksi duuniin. Vastahakoisuus paistaa naamasta. Rehellinen työ tuntuu vastenmieliseltä, mutta kai sitä on välillä hyvä tehdä jotakin, ehkä pari työvuoroa lievittää olematonta syyllisyyttäni omaottoisesta hermolomasta. Ratkaiseepa ainakin joitakin huolia, joita rahalla voi ratkaista.

Countdown to X-mas

Minulla ei ole mitään joulua vastaan.

Ketä minä yritän huijata? Joulu on turhan hössöttämisen ja perheriitojen aikaa. Joulun pyhinä ei ole mitään tekemistä - pitäisi osata nauttia "kiireettömyydestä", eli syödä suklaata laskematta monesko rasia on menossa ja lukea lahjakirjoja. Tai sitten rampataan kylässä kaikkien sukulaisten luona, joiden kanssa ei osata pitää yhteyttä kuin kerran, pari vuodessa. Joku ottaa aattona aina liikaa viinaa. Opiskelijana minulla ei ole varaa ostaa lahjoja, tänä vuonna entistä vähemmän kun elän pennosilla maksettuani takuuvuokran uuteen kämppään.

Miten paeta joulua?

Vastaus löytyi kuin taikaiskusta. Muutto! Minulla on 20 päivää aikaa muuttoon. Tänään lähtee Kelalle olosuhdemuutosilmoitus. Kaiken muun olen jo tehnyt muuttoilmoituksesta sähkösopimukseen. Pakkaaminen pitää aloittaa nätisti ja hillitysti. Kyllä on odottavan aika pitkä... Harmi, kun koulu alkaa jo 2.1., niin mielelläni laittaisin pitempään uutta kotia ihan rauhassa. Pitääköhän hankkia bussikortti? Sekin tuo jännitystä elämään, sillä kuljen tosi harvoin bussilla. Keinolla millä hyvänsä sitä pitää motivoida itsensä kulkemaan koulussa alkuvuoden kylmät kuukaudet.

20 yötä jouluun on.

Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa, rakastan elämää, joka myrskyihin tietäni johtaa.

Mp3-soitin paukuttaa BodyCombat 30 soundtrackia tärykalvoon. Suihkunraikkaana combatin jälkeen velatkin on saatavia. Uusi evasive sidekick (en tiiä mikä se on suomeksi, paitsi hyppysivupotku) on varsin haastava ja ihan agenttitavaraa.

Take care to get what you like or you will be forced to like what you get! Right?! (Apache Rocks The Bottom! / Scooter)

Mertsi sanoi, että jos teen jutun Lifestyle-lehteen meidän jumppaavasta perheestä (olen houkutellut siskon ja äidin samalle salille - ja koukussa ovat) niin salin omistaja maksaa tammikuun combat-koulutukseni. Enemmän kuin sata jänistä, as the saying goes.

Er war Superstar
Er war populär
Er war so exaltiert
Because er hatte Flair
Er war ein Virtuose
War ein Rockidol
Und alles rief:
Come on and rock me Amadeus
(Rock Me Amadeus / Zen Dog)

Suoraansanottuna. On tämä aika helevetin hienoa tämä elämä.

Setä sai maksettua vuokran. Isä ja äiti antoivat suullisen maksusitoumuksen hammaslääkäriin. Sain vihdoin varattua ajan, 20.12. Kappas kun löytyikin peruutusaika. Jotkut joutuvat odottamaan kuukausia? Kaikki se on rahasta kiinni tässäkin maailmassa. Paitti. Yks juttu.

Mää oon ehkä maailman hellyydenkipein eläin ja silti maailman ihanin pystyy täyttämään sen loputtoman tarpeen tulla silitetyksi. Mää aattelen koko ajan, että tuun hulluksi siitä ihmisestä. Hyvällä tavalla. Välillä mulla on aika yksinäinen olo sen tunteen kanssa. Oonko mää vähän kahjo kun mua ei nyt hajota mikään maallinen? Eikö kukaan muu ole silmittömästi, korviaan myöten in luuuv...?

Well, you can rock this land baby
Like a shock to the system
I feel good, well alright
Like a shock to the system
Say yeah, ain't it irie
(Shock To The System / Billy Idol)

Isoveli. Oon tässä vähän miettinyt. En lukenut enää niitä viimeisiä sähköposteja, jotka lähetit, koska muutama sana alussa paljasti jo koko tarinan ja en pysty vastaanottamaan ylimääräistä kakkaa mieleni postiluukusta. Totta helvetissä sinä voit minua loukata, jos haluat. Tekeekö se sinusta jotenkin hienon ihmisen tai kovan jätkän? Minua on helppo loukata. Minulla on tunteet ja herkkyyttä. Minä annan arvoa asioille. Minä annan arvoa tärkeille ihmisille, niin kuin sinä. Se on ihan itsestä kiinni kuinka tärkeitä ihmisiä ympärillä on - se arvo täytyy heille tavallaan itse myöntää.

Minkä tahansa asian voi vastaavasti alentaa samalla tavalla... Minä en sano HAPPAMIA pihlajanmarjoista. Ja minä en ihan totta halua yhtään poltettua siltaa elämääni, minä en usko sellaisiin. Jos sinä et halua olla missään tekemisissä minun kanssani, niin hyvä niin, mutta se tapahtuu täysin sinun tahdostasi.

Minun tyylitajuni ei nimittäin sinun kohdallasi ole pettänyt, tunnistan hyvän ihmisen kun sellaisen näen. Ja kun sanon, että haluan sinut veljekseni ja ystäväkseni, se on sitä arvon antamista. Ovatko ihmiset sinulle jotain vessoja, joita käytetään ja jatketaan matkaa? Käyttötavaraa, hyödykkeitä? Sinähän et ole riippuvainen muista, pyhässä yksinäisyydessäsi. En tajua miten joku voi kieltää lajitovereidensa tarpeen niin loistavasti. Enkä nyt sano, että minua pitää välttämättä alkaa, mutta yleensäkin.

Elämä on ja tuntuu hyvältä jakaa sitä.

Minä en suostu ajattelemaan sinusta mitään pahaa, sillä sinä olet se hieno ja kaunis ihminen, jona sinut olen nähnyt. Sinä et vain hyväksy niitä heikkouksia itsessäsi ja se tekee sinusta säkkipäisen. Myönnä että olet vain ihminen! Edes itsellesi!

I'm always here to make you smile
Forget your troubles for a while
I am here to get you on your way
'cause there's a place far away from here
Where you won't feel any pain or fear
(Bring The Noise / Double Dutch)

Musiikki menee syvälle. Jos olisi häntä niin heiluttaisin!

Kodittomana webbikamera Logitech QuickCam Express, 2 valkoista kirjahyllyä, kaksi hieman sököä cd-telinettä (vähiten tarjoavalle huonoon kotiin), maiharityyppiset naisten kengät kokoa 38, überkatu-uskottava niittipanta (huom: koiralle), valkoinen lipasto... näin aluksi. Hakekaa joku pois, nimellisellä korvauksella.

Keittiön puolelle. Ajattelin leipaista sämpylät iltapalaksi. Axel-poika laulaa take me down to the paradise city, mutta täällä ei ole vihreää ruohoa kun lumi tuli viime yönä sen peitoksi. Mutta girls are pretty ja kovia leipomaan!

Tänään on muuten Alias-päivä.

Kel' onni on, se onnen...?

Jasmilla on mennyt fiilis. En tiedä milloin sillä sellaista olisi mainittavasti ollut, (koira on luonteeltaan varsinainen Aasi Ihaa) mutta tänään se on ollut totaalisesti poissa. Kävimme maailman ihanimman kanssa hänen siskonsa luona, siellä oli toinen sisko ja muutama veli ja muutama kumppani ja muutama lapsi ja Jasmille se kaikki oli kovin, kovin huolestuttavaa ja huokailuttavaa.

Ja Marian luona käytiin myös. Marialla on kaksi koiraa, joista toinen, Joksa, on hassuin corgi mitä on. Jopa Jasmi tuntee itsensä koiraksi Joksan seurassa. Mukavaa on se, että on paikkoja, joihin Jasmin voi ottaa mukaan. Pöliää olisi pitää eläintä, joka on olevinaan perheenjäsen, mutta se joutuu olemaan yksin kotona, kun muut jäsenet ovat kylässä. Epiä.

Söimme tänään ulkona ja se oli hyvää ja minusta oli kertakaikkiaan ihanaa olla maailman ihanimman kanssa. Aivan sama onko se itse tehtyä makaroonilaatikkoa vai ravintolan grillattua lohta. Kenenkään muun kanssa en ole koskaan ollut tämmöinen, saatan vain huokailla onneani ja välillä ääneen, vaikkakin enimmäkseen ihan hiljaa itsekseni. Tähän tuntemukseen voisi suhtautua kevyemmin, jos takana ei olisi sellaista HELVETTIÄ mitä kesä minulle oli. Senkin jälkeen, kaiken sen psyykkisen ja siitä aiheutuen suorastaan fyysiseltä tuntuneen tuskan jälkeen, olen edelleen aivan yhtä rakastunut, jopa rakastuneempi.

Kun katson niihin silmiin, näen jotain, mitä en kenessäkään muussa näe. Kodin?

Sietokyky kasvaa aivan mahdottomaksi kun on rakastunut ja onnellinen.

Setä-kämppis ylitti hattutemppunsa, nyt on neljäs kuukausi kun hän ei ole maksanut vuokraansa ajoissa. Minulla on menkat ja maha kipeä ja olen hotkinut hiilihydraatteja kuin mikäkin kaamosmasentunut emakko. Huomenna pitää herätä aikaisin, aion nimittäin mennä k-o-u-l-u-u-n (vaikkei meillä koulua olekaan, mutta opinnäytetyön esittelyä katsomaan, kun niitä pitää käydä katsomassa). Olen pöljäillyt ihan helevetisti ja tuhlannut rahani leffalippuihin, bensaan ja 2-instead-of-1 hengen ruokkimiseen ja nyt en tiedä miten maksan tammikuun vuokran kun se pitää maksaa ennen kuin saa avaimet, ja tukiahan tulee vasta 4.1. Kaiken muun hyvän lisäksi juurikasvu muistuttaa hiusvärikierteestäni.

Nämä kaikki ovat JÄRJESTELYKYSYMYKSIÄ, jotka eivät rasita minua juuri ollenkaan. KOSKA olen typerän rakastunut ja onnellinen. Tämä on maailman paras olotila. PARAS.

Pienet ongelmani huvittavat minua. Luojan kiitos minun ongelmani ovat noin pieniä. Valitettavasti en voi suhtautua niihin paniikinomaisella hyperventiloinnilla. Koska... asiat järjestyy. Helposti.

Mutta nyt menen. Kainaloon.

Muuttosiivousta.

Hirveä määrä pientä krääsää, joka ei onneksi liikuta enää mitään missään, joten sen voi heittää menemään. Ja paljon sellaista, mille ei tiedä yhtään mitä tekisi.

Pieni hevosen kavio kenkineen. Käsittääkseni se on perintöä papan siskon mieheltä, jota en kai koskaan ole edes tavannut. Minä sain kavion, koska olin tuolloin suvun official heppatyttö.

Maailman katu-uskottavin niittipanta (koiran). Vaatisi isomman koiran, panta on siis käyttämätön. Ostin dobermannilleni joskus heräteostoksena ja panta oli sillekin ruipelolle liian iso. 55 euron neronleimaus.

Aurinkolasi-suojalasit (super cool), ostettu jotain softair-larppia varten. Epäkäytännölliset jos kyseessä on sisällä pelattava peli, koska valaistus on muutenkin yleensä hämyisä. Lajitoveriin törmääminen on nolointa silloin kun yrittää näyttää coolilta.

Kenttäpostia Sodankylästä parin vuoden takaa. Ei siitäkään niin kauaa ole. Ei oikein tiedä mitä tuntea, kun lukee vanhoja rakkauskirjeitä - niiden säilyttäminen tuntuu yhtä omituiselta kuin poisheittäminen. Toivon lähettäjälle kaikkea hyvää ja kaunista, lämmintä ja pehmeää.

Hmm.

Maailman ihanin tekee mut hulluksi ja onnelliseksi. Säästän teidät limaisilta yksityiskohdilta. Aivan onessaan (kuten täällä päin on ehkä tapana sanoa) pesen sen pyykkejä ja teen sille ruokaa ja teen ihan mitä vaan. Eilen se sai mut nauramaan ja itkemään yhtä aikaa, eikä kukaan oo koskaan aiemmin tehnyt niin.

Tyhjensin kauhian määrän levykkeitä koneelle. Sieltä löytyi kaikenlaisia aivopieruja, kuten tämä laulu, tiedosto luotu 12.1.2003.

Traffic Lights (Goodbye Song)

Come on, darling
Stop wasting your kisses
You know I’m fooling you and you love to fool you too
I realised something last night
walking around the empty streets
It’s just a bad habit to say I love you

This thing has been broken a way too long
There’s nothing we can do anymore
Here’s when comes the sad part
This might hurt a bit
But it’s gonna make things better
Trust me when I break your heart

Let’s not turn off the light
Let’s not try just one more night
Let’s not try something new for a change
Let’s not talk honestly face-to-face
Let’s not slam another door
Let’s not pretend anymore

I believe in traffic lights when they say "go"
I’m gonna burn a bridge,
sleep out under the stars
I’ve been a bitch
You just didn’t know
I wish I was sorry
Yeah, I’ve been a bad bad girl

There’s a lap for every cat
And a cat for every lap
There’s a princess waiting for you, frog
I’ve been colour blind
Well it was yesterday
I’ve made up my mind
I’m not gonna stay

Sama vanha laulu. Tiedän kyllä mistä tuo kertoo, aina, tunne löytyy muistista.

Mulla on nyt kyllä semmonen typerän onnellinen olo. Kauhia nälkäkään ei haittaa. Onkohan se tuo hyväntuulinen airhead-poppi, joka sterkoista pursuaa vai mikä.

Tokmanni on mun uus lähikauppa sitten kun muutan. Kreisiä. Pitääpä lukia tuosta uudesta mainoksesta että mitä sieltä saa. Talipallo 6 kpl paketti eurolla. Nam.

Huomenna tulee veronpalautus, jolla maksan takuuvuokran uuteen kämppään. Sitten pääsenkin tekemään vuokrasopimuksen, jonka jälkeen pitää ilmoittaa Kelalle olosuhdemuutoksesta.

Huomisesta tiedä en, mutta tänään olen onnellinen.

Ratkaisuni puolta kansaa rasittavaan kaamosmasennukseen ei ole positiivinen ajattelu, liikkuminen tai terveellinen ruokavalio. Ratkaisu on: enemmän seksiä.

PMS Premenstruaalisesti Mukavaa & Seesteistä

Diudidiudi. Kaikkihan multa onnistuu! Jotenkin tuntuu semmoselta mukavalta.

Mukavaa on ollut pitkään, paitsi eilen ei ollut hirveän mukavaa, kun jostain syystä meinasi päivästä asti ruokatorven peristaltiikka pettää ja mahan sisältö perua syödyksi tulemisensa. Pyörrytti ja muutenkin oli huono olo. Bodypumpissa olin sisulla, mutta balanceen en pystynyt jäämään. Yöllä yritin nukahtaa puoli-istuvaan asentoon sohvalle, mutta ei paljoa auttanut.

Sitä tietää olevansa oikeasti onnellinen, kun suhtautuu kylmän välinpitämättömästi pieniin vastoinkäymisiin. Se onni on kuin iso liekehtivä aura ympärilläni (minulle on sanottu, että minulla on vahva, aurinkomainen aura). Kaikkea kestää paljon paremmin.

Minä olen kaikista eniten onnellinen siitä, että voin rakastaa, se antaa elämälle tarkoituksen. Tietenkin rakkauteni tärkeimmät kohteet ovat perhe ja maailman ihanin, ja tuo hassu koira, mutta sen lisäksi minulla on ystäviä, joilta saan sitä enemmän mitä tunnen voivani heille antaa. Kyllä lajitoverit on se syy miksi täällä ollaan. Ja ruoka.

Napostan tässä intialaisen ruuan jämiä, mmmh, lohikasviscurrya ja linssimakhania. Mikälie arominvahvenne, mutta tuntuu että tämä menee melkeinpä päähän. Hihii. En ole muuten ainakaan yli kuukauteen nauttinut tipan tippaa alkoholia eikä tee edes mieli.

Ja yksi elämän tarkoitus on kaiken kivan tekeminen. Kai se on se pointti. Ens viikolla pitäs päästä tutustumaan uuteen bodycombat-ohjelmaan, jota rupean sitten hullun lailla jauhamaan... koska haluan hallita sen tammikuun puolessa välissä ohjaajakoulutuksessa.

Vähän muiden asioita vaihteeksi. Ihmiset on aika poikki ja rikki ja väsyneitä. Suosittelen kaikille, että mietitte että mitä varten tänne on synnytty. EI KÄRSIMÄÄN. Priorisoikaa. Ei kukaan tuu kiittelemään vaikka kuinka paiskoisitte töitä tai polttaisitte itsenne loppuun opiskelun parissa. Eikä kukaan muu voi sanoa teille, että nyt pitää rauhoittaa tahtia. Tunnet itsesi paremmin kuin kukaan muu - kuuntele siis itseäsi ja mieti, pitäisikö sinun välillä tehdä niin kuin ITSE HALUAT.

Eikö se, mitä teet, tee onnelliseksi? Tee jotain muuta.

Pesin tänään ikkunat. Askel lähempänä muuttoa. Vielä on liian aikaista pakata. En odota joulua, mutta kai se sekin tulee. Unelmoin siitä, että haen aamulla Kalevan postilaatikosta ja käytän samalla Jassin aamupissalla. En minä yksisarvista toivo, ihan vain tällaista mukavaa arkista onnellisuutta.

Suomenkielinen Les Mills-foorumi!

Nyt on tarjolla tuore suomenkielinen foorumi Les Millsin lajien (bodypump, bodybalance, bodycombat, bodyjam, bodystep, RPM) ystäville. Mainostanpa täällä, ehkä joku kiinnostunut löytää perille!

There is Only One Sydney Bristow

Jos syystä tai toisesta missaat päivän Alias-jakson, voit näppärästi lurkkia sen tapahtumat täältä. Tai, jos viimeksi jäi näkemättä ja haluat päästä taas matkaan, niin kelaa edellinen jakso.

Wicked

Kello on puoli seittemän aamulla. Mua ei oikeestaan ihan hirviästi ees väsytä. Oon itestäni nyt kyllä aika ylpiä. Ehkä viis kertaa oon haukotellut. Ei oo missään vaiheessa ollut mitään epätoivoa ilmassa. Neljä joulutorttua on riittänyt aivan hyvin evääksi. Ajattelin alunperin että antaisin kaksi niistä yököille, mutta päätinkin sitten syödä kaikki itse. Ihan mukavia nuo on nuo oikiat hoitajat täällä. Ihan mukavaa tää pönöttäminen, vaikka vähän hömelö olohan tässä on kun ei voi mitään puuhailla. Vähän huono omatunto kun surffailusta maksetaan tuntipalkkaa. Viimiseen asti silti naputtelen tässä. Sain yhden sudokun tehtyä, mutta netissä pyöriminen vaatii paljon vähemmän aivokapasiteettia. Jee jee. Ihan hyvä meininki.

Mitä ei erikseen kielletä, on sallittua?

Kello on puoli neljä. Istun eräässä potilashuoneessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Minun tehtäväni on pönöttää. Onni oli puolellani ja samassa huoneessa on läppäri, jonka avulla olen saanut aikaa tapettua jo runsaasti ja jatkan edelleen vajaan neljän tunnin ajan.

Minulla on vuorokausirytmi. Tämä on eräänlainen sairas ihmiskoe, josta maksetaan osallistujalle yölisineen kaikkineen. En ole tehnyt juurikaan keikkaa ja öitä en yhtään. Voi olla aika mielenkiintoista tuossa vartin yli seitsemän, kun maailman ihanin hakee minut nukkumaan.

Mielialastani kertoo kenties se, että seuraava vitsi meinasi osua ja upota tähän koomaiseen sieluun:

"Mies meni lääkärille valittaen jo pitkään jatkunutta ripuliaan. Lääkäri teki diagnoosinsa, kirjoitti reseptin ja lähetti potilaan apteekkiin. Muutaman tunnin kuluttua lääkäri otti kuitenkin mieheen puhelimitse yhteyttä: "Pahoittelen tapahtunutta, mutta määräsin Teille vahingossa masennuslääkettä", valitteli lääkäri. "No mä jo ihmettelinki, kun oon jo pari tuntia istunut tässä paskat housussa eikä vituta yhtään", mies vastasi."

Mutta olenpa oppinut, että Kaakkurin apteekki on arkisin auki kahdeksaan, uusien pakastimien hinnat ovat semmosesta parista sadasta eurosta ylöspäin, lähin ekopiste on 690 metrin päässä kotoa Tokmannin pihassa, Kaakkurin marketin vieressä on jossakin pizzeria, Pulla-Pirtille on 2,5 km, Oulunsalossakin voi nykyään harrastaa bodycombattia. Toisaalta internetissä pitää kyllä aina olla kriittinen. Että saattaapa tuo olla kaikki ihan potaskaakin, mene ja tiedä.

Marian muuton varrella sain pari palaa Fazerin sinistä, tai saattoi olla tarkalleen kuusi palaa, ja se oli aivan mahtavan ihanaa, siis parasta suklaata. Ei mikään Dajm tai minttukrokantti tai mikään pärjää klassikolle!

Onko kellään myydä pakastinta? Mulla on muuten jäämässä muutossa kodittomaksi melko lailla roinaa, että katellaanpa jos saan tehtyä jotain inventaariota tänne... Tarviiko kukaan webbikameraa? Se on semmonen parilla kympillä KodinAnttilasta ostettu. Ihan paska vehe. Tai siis mun räppänä kone ei kyennyt älyämään sitä, niin että messengerissä alkoi olla kirjoittaminen tuskallisen hidasta jos oli das camera yhtä aikaa päällä... Ja pari valkoista kirjahyllyä, siis semmosta ihan basic "tämä on hylly"-hyllyä. Ja... öö... lautasia ja juomalaseja sekalainen valikoima. Ja varmaan puolikas vaatehuoneellinen jotain rääsyjä, jotka on pakko heittää mäkeen, koska vaatekaappitila pienenee. No mercy.

Hohhoijakkaa. Enpä oo pitkään aikaan valvonut näin myöhään. Tää olis se piste, jossa mää normaalisti viimeistään aattelisin että "ei tässä valvomisessa oo mitään järkeä, mää lähen nyt nukkumaan" ja lähtisin nukkumaan. Mutta ei. Ei se mene niin. Mutta kylläpä näistä yövuoroista vissiin maksetaan ihan kivasti. En kyllä tiedä minkä EU-direktiivin takia tässäkin pitää jonkun pönöttää, pöliää hommaa. Ilman tätä nettiä olisin kuukahtanut sudokun ääreen luultavasti tuntikausia sitten.

Pim

Uusi ihana koti! Irtisanoin tänään tämän nykyisen ja ilmoitin haluavani asunnon, jota kävin eilen katsomassa bodycombatin jälkeen. 40 neliön yksiö tupakeittiöllä (eli pikkuinen makuuhuone, oma peuhunurkka, on erikseen) ja saunalla, luhtitalon ensimmäisessä kerroksessa. Oma pieni terassi. 356 eurolla kuussa. Talo on rakennettu 1997 ja sijaitsee Kiviniemessä, josta on kouluun matkaa noin viisi ja kaupunkiin kuusi kilometriä. Miten maltan odottaa kuukauden, että pääsen muuttamaan?! Minun ja Jassin koti. Meillä on ihan oma postilaatikko ja semmoinen oikeanlainen ovikello, ja meille tullaan suoraan eikä tupakalle haisevan käytävän kautta.

Olin muuttoapuna Marialle, se kävi nopsakasti. Kävimme Jasminen kanssa pyöräilemässä Kiviniemessä uuden kodin kulmilla mittailemassa pyöräteitä. Uunista tuli joulutorttuja. Maailman ihanin tulee koulusta tänne ja nakkaa minut duuniin yöksi OYS:iin. Toivottavasti maltan nyt nukkua pari tuntia sitä ennen tai yöstä tulee tosi, tosi rankka. Hieno homma kuitenkin, kun soittivat tänään töihin, sillä rahaa menee runsaasti muuttaessa ja muutenkin.

Joskus sitä pitää vaan uskoa, että asiat kääntyvät ihmeellisesti oikein päin ja palaset napsahtavat kohdalleen. Ja sama vaikkei uskoisikaan - joskus sitä vain seuraa elämäänsä ja huomaa, että niin sitä käy kuitenkin. Pim.

Ystäväni Darth Vader

Mikä voisi olla piristävämpää kuin triathlon Darth "Artturi" Vaderin, 4 vuotta, kanssa? Eilen Tuirassa pelattiin sählyä, kuulapeliä, biljardia, ja siihen päälle vielä vähän ratsuna olemista.

Aikuisena oleminen on välillä kuin laput silmillä kulkemista. "Kato, juna menee. Kato, kuu loistaa." Oikeasti, en minä olisi hokannut sitä junaa, enkä sitä loistavaa kuuta. Miksi sitä on niin sokea, vaikka maailma on hieno.

Irtisanomislomake on printattuna vieressäni. Ihme kyllä kaikki avaimet, neljä ulko-oven avainta ja kolme varmuuslukon avainta, ovat tallessa.

Vastustan muutosta. Kai se on perusluonteessa. Tämä paikka on koti, vaikkei se parhaalla mahdollisella tavalla olekaan sellainen turvallinen pesä, joka koti parhaimmillaan voisi olla.

Hieman alakuloinen olo, mutta johtuu kai siitä, kun en ole syönyt vielä mitään. Tai ei, ei alakuloinen, vaan haikea. Uutta alkua. Silti hyvät asiat säilyy, vaikka jokin asia muuttuu.

Menen katsomaan asuntoa klo 15, toivon sydämestäni että se on hyvä ja oikea. Ihanaa asua ihan yksin. Tai enhän minä ole yksin, koskaan. Aina on pilkkuja... niin, tuo, joka tuolla pöydän alla jaloissa nukkuu. Rakas.

Leuka pystyyn ja tekemään niitä hyviä ratkaisuja. Independent woman.

Käännekohtia

Olin tänään "harjoitus"asiakkaana ryhmälle, joka opiskelee psykoterapeuteiksi - viisi psykiatrista sairaanhoitajaa ja yksi sosiaalipsykologi. Harvinaislaatuinen tilaisuus, jonka sain sitä kautta, että psykiatrisen harjoittelun ohjaaja on yksi ryhmän jäsenistä. Itseä tietenkin kiinnosti nähdä miten moinen systeemi toimii.

Kahden tunnin mittainen sessio muodostui yllättäen energiaa vapauttavaksi käännekohdaksi.

Päätin, että en suorita kolmen viikon harjoittelua nyt, vaan keskityn koko loppuvuodeksi palautumaan tästä rumbasta, jota vuosi 2006 on ollut. Pakko kuunnella elimistön sanattomia viestejä - väsymistä, lämpöilyä, tulehduksia- siitä, että parempi parkkeerata tai lähtee mopo käsistä. On tuntunut siltä, että turha lähteä räiskimään puolella lippaalla. Etenkin, kun voimia vievät asiat, joille minä en voi yhtään mitään.

Ihmettelivät kovasti paineensietokykyäni... no, onhan se ilmiömäinen. Sanoivat, että tällä asenteella valloitetaan maailma. Rohkeutta, huumorintajua, sinnikkyyttä. Keskitytään siihen mitä on, ei siihen mitä puuttuu.

Teen ihan mitä itseä huvittaa. Sain luvan siihen - tai jopa käskyn! Käytän aikani itseeni panostaen, kuntoillen, nauttien elämästä, koiran massua rapsuttaen, rakastaen. Pääasia että en ole ahdistunut ja onneton, vaan vapautunut ja onnellinen.

Ei suojuoksua toinen kumisaapas puolimatkassa pudonneena. Ei väkisin vääntämistä. Musiikissa on taas rytmiä, hengitysilmassa happea. En minä muuta tahdo kuin rakastaa. Ensimmäisenä listalla pitäisi aina olla "minä".

Huomenna menen katsomaan kämppää Kastellissa. Minä tahdon taas kodin, jossa voi käydä vessassa ovi auki ja kekkaloida alasti. Siis, asun yksin - ja samaan pesään otetaan vain sellaisia, joiden kanssa edellämainitut ovat mahdollisia. Itsemääräämisoikeus. Koti, joka tuntuisi kodilta. Minä en enää odota, mitä annetaan ja milloin annetaan. Minä haluan olla onnellinen heti.

Minä olen kärsimätön. Se on yksi parhaista puolistani.

Kokoelmasta "Mää rakastan sua, vitun ääliö"

"Voiko noihin kyllästyä ollenkaan
elimensä päässä tempoileviin idiootteihin
mukavia sellaisinaan, mutta odotin vähän enemmän

Liikuttavia ovat nuo miespojat
pyytäessään anteeksi, ylpeillen
kun käyttivät julmasti hyväksi tätä ruumista
eivätkä pystyneetkään rakastamaan
vaikka kovasti yrittivät
tai ainakin luulivat

Tangoon tarvitaan edelleenkin kaksi
mutta en kehtaa ääneen sanoa
että anteeksi, mutta
minäkin käytin sinua
sanon siis että rakastin
ja katson sinua alaspäin

Sinun selkäsi takana minäkin ylpeilen
en minä ollut sinulle mikään voitto ja palkinto
läheskään siinä määrin missä sinä minulle ylellisyystavara"

Luota vaistoihisi

Eilen tuli nurkan takaa ajatus
"tätä varten minä synnyin tänne".
Vastaukseksi kaikkiin kysymyksiini.
Lepäsin sylissä,
yhtä aikaa mieli levollinen kuin nukkuva eläimen poikanen,
sydän ahnehtiva ja nälkäinen kuin huulet, jotka eivät tule suudelmasta kylläiseksi.
Täyttymys, joka jättää toivomaan lisää, enemmän.

Turvallinen ja lämmin.
Ruokit rakkauttani eteenpäin pitkäksi aikaa.
Niillä jyvillä jaksan rakastaa sinua ikuisuuden.

Sillä aika vaatii hintaa, jolla haaveet lunastaa
Mitä et tiedä, se joskus kerrotaan
Mihin et usko, sen voit unohtaa
Mihin et pääse, ei ole olemassakaan
ja mikä on totta, sillä ovet auki saa

Yön valot / Samuli Edelmann

Pakarat hellänä

En tiedä olenko ennen maininnut rakkainta harrastustani bodypumppia. Tänään oli oikein esimerkillinen treenikerta. Hikeä, kipua, sisua ja kiroilua.

Äiti käy samalla salilla ja liftaan mukaan autokyytiin aina kun mahdollista, jotta säästyn hyötyliikunnalta. Olimme ajoissa ja ehdin ladata painot valmiiksi Mariallekin. Meitä on siellä semmoinen iloinen pieni treenaava seurakunta. Paitsi että tänään ei siskoa näkynyt samalla tunnilla. Se on ihan kiva kun on tuttua porukkaa (minähän ne oon sinne raahannut ja ovat syystäkin kiitollisia lopun elämäänsä parhaasta ikinä tekemästään sijoituksesta itseensä), mutta kävisin kyllä vaikkei oliskaan, niinhän tein ennen kuin sain nuo muut aivopestyä.

Jos joku oululainen naispuolinen lajitoveri haluaa tulla riippuvaiseksi liikunnasta, niin tervetuloa tutustumaan. Tulen henkiseksi tueksi ihan melkeen mikä päivä vaan.

Jokin aika sitten elimistö ei oikein pelittänyt, ilmeisesti flunssan jäljiltä, nimittäin hikeä ei meinannut kovallakaan treenillä saada pintaan. Sehän on merkki siitä, että luonnollinen jäähdytysmenetelmä ei toimi oikein. Hien pitää valua! Lämmittelyn jälkeen kyykkykappaleessa arvelin, että tänään treenataan kovaa - hiki valui taas niin kuin pitääkin. Jotenkin huvitun aina nähdessäni kummasta kyynärpäästä se hikitippa ensimmäisenä kyykkykappaleen aikana rupeaa tippumaan.

Rintakappaleessa penkkipunnerrus tuntui juuri siinä missä pitää. Oijoi. KYLLÄ. Selkäkappaleessa kiskoin lapaluita ruttuun sellaisella voimalla että tiesi yläselän tehneen töitä - selkä on nykyään lempiosani. Siis jos pitää sanoa että mistä kohdasta itsessään pitää. Ojentajakappaleessa hiki valui korvaan maatessani selälläni penkin päällä. Inhaa.

Hauiskappale oli yhtä helevettiä, kun en oppinut toissapäiväisestä, jolloin uskoin Mertsin "joo voit nää laittaa lisää painoja"-lupauksen. Galvanize-renkutus vanhemmasta ohjelmasta kyllä vei ns. luonteen. Ja ei ku etiäpäin! Liikkuva askelkyykky nosti sykkeen 180 tienoille - tai siis yli. Vatsalihasliikkeet sinnittelin ja parhaani tein ja kun koitti venyttelyiden aika, olin jo aika kypsää lihaa.

Kotimatkalla äidin kyydillä hörsin loput proteiinijauholitkusta, joka maistui taivaalliselta ja meni suoraan lihaksiin. Olisi ollut aika vistoa pyöräillä sateessa kädet tunnin jäljiltä täristen. Toisaalta se tunne on jotain, mitä myöskin kaipaan, ja ehkäpä vielä sen lähiaikoina taas saan tuntea masokismin herkimpinä hetkinä.

Nyt tunti treenin jälkeen olo on leppoisa ja hyväntahtoinen. Eksistenssi on korkealla. Jos ruumis on sielun temppeli, kannattaisiko panostaa vähän siihen remontointiin. En uskalla edes ajatella minkälainen löysä ja ryhditön läskipallero olisin ilman tätä nykyistä liikuntaharrastetta. Matkaa sinne fitnessbejbeen on niin pitkästi ettei horisonttia näy, mutta onneksi matkanteko on mukavata ja kiireetöntä. JA TÄYTTÄ TUSKAA!

Voin hyvällä omatunnolla ottaa jokusen setän tekemän joulutortun (ehkä, tai sitten syön vaan maitorahkaa ja leikin fitnessbejbeä) ja niiden kanssa pyörähtää sohvalle katsomaan Dr. Philiä. Ja ilta on vielä nuori!

Arkea

Kynsilakka lohkeilee. Ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä, puhua kielillä, kiusata hengiltä tekemällä kaiken, kaiken. / Leevi And The Leavings : Unelmia ja toimistohommia

En tiedä missä automaattikorttini on, kaiken varmuuden välttämiseksi siirsin rahat siltä tililtä toiselle. Eilen maksoin kortilla salaatin Street Cafessa ja löin jonnekin lompakon väliin. Ehkä se on takintaskussa tai pöydällä kotona. Ehkä se on hukassa. Eipä haittaa, parempi kun rahaa ei nyt käyttäisi mihinkään, koska sitä ei ole oikeasti enää kamalasti käytettäväksi, etenkin tammikuun uuden menoerän ansiosta, joka nielee kaikki veronpalautukset.

Onneksi olen ollut taas kerran etukäteen viisas ja ostanut joskus muinoin sarjalipun, että päästään kattomaan Bondia.

Lähdin äsken kesken tunnin pois, kun en pystynyt keskittymään keskellä hälinää (mitä ne siellä istuvat jos eivät aio seurata vaan kälistä keskenään?!?) vierailevan luennoitsijan änkytykseen, joka toisti itsestäänselvyyksiä vanhusten ravitsemuksesta. Turhautumiseen sekoittuu pettymys mp3-soittimen pariston loppumisesta. Ei onneksi kesken kappaleen. Yritin saada itseni hindulehmän zen-asteelle (voi se hindulehmäkin olla zenisti, miksei?) kuuntelemalla Finley Quayen & William Orbitin kappaleen "Dice" ja Conjure Onen kappaleen "Center Of The Sun". Hetkellisesti sain henkisen yliotteen keskellä pulputtavaa luokkaa.

Aamun tunnit, joilta luulin lintsaavani, oli siirretty, luultavasti kiusakseni, iltapäivälle.

Katsoimme kehityspsykologian piikkiin elokuvan Loisto. Minua raivostuttavat ihmiset, joilla ei ole jotenkin mitään herkkyyttä, vaan nauravat väärissä kohdissa. Ei nyt ole kyse siitä, etteikö siinä kohdassa Titanicia saisi revetä, kun Leonardo DiCaprio uppoaa, tai etteikö musta huumori olisi huumorin alatyyleistä mitä käyttökelpoisin. Pikemminkin naureskelu on samaa kuin menisi buuamaan paralympialaisiin. Mietin vaan, että puuttuuko oikeasti joiltakin ihmisiltä empatia ja tunneäly.

Ruoka ilahdutti, vaikkakin soija-nuudelisörsseliin oli tungettu arominvahvennetta eli ylimääräistä lisäainetta. Salaattipöydässä oli luumuja, joista ilahduin suuresti. Myöskin tuorejuustolevite oli boonusta. Jee.

Menen nyt litkimään vettä, jonka jälkeen menen sinne luennolle, josta en onnistunut lintsaamaan. Sainpahan sentään vahingoniloa elämään, kun tänne oli tullut tunnollista porukkaa aamulla turhaan kökkimään. Laiskuus on lahjakkuus!

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka ilmoittautuvat kommentoimalla tähän viestiin, saavat minulta jotain itse tehtyä. Jotain kivaa, mitä odottaa tulevaksi postissa. Odottamaan voikin joutua jonkun aikaa, joskus ei vaan millään ehdi tehdä kaikkea haluamaansa. Huomaathan, että tätä varten tarvitsen myös postiosoitteesi (sen voi lähettää sähköpostitse myöhemmin).

Juttuun on tietysti pienoinen koira haudattuna - Nimittäin jos ilmoittaudut, täytyy sinunkin laittaa tämä sama teksti blogiisi ja antaa hyvän kiertää.

Erätauko

Massu täynnä tonnikalalasagnea ja salaattia, tässä istua pönötän ja ihan semmonen mukavuus vallitsee. Kärppämatsi kuuluu ratiosta ja sohvalla pönöttää maailman ihanin. En mää osais kyllä yhtään enempää nyt toivoa, onkohan mielikuvituksen puutetta. Se on melkein häiritsevää kun mikään ei häiritse.

Ollut vähän vaikeuksia joinakin aamuina lähteä koulunpenkille, kävin eilen lainaamassa geriatrian kirjallisuutta hyvittääkseni saamattomuuttani. Kyllä se siitä. Ensi viikolla alkaa kolmen viikon mittainen ikääntyneen hoitotyön harjoittelu Kaukovainion kotihoidossa. Sen jälkeen on joulu.

Varasin kaksi lippua Bondin ensi-iltaan perjantaille, samana päivänä kun avataan uusi elokuvakeskus, jota pääsee samalla ihmettelemään. Uusi Beauty center on vaiheessa kun Finnkino on työllistänyt remonttireiskoja, sali valmistuu samaan paikkaan, mutta sinne päästään muuttamaan ilmeisesti joskus helmikuussa.

Tee joka päivä yksi asia, joka pelottaa sinua. Tänään ilmoittauduin tammikuun 12.-14. olevaan bodycombat-ohjaajakoulutukseen.

Antakee armoo

Miten ihmeessä tämä viikko on taas ohi? Tarkoitan siis perjantain armollista, vapauttavaa läsnäoloa. Olen aika poikki, vaikka en ole tällä viikolla tehnyt oikein mitään täydellä teholla. Ulkona on yhtä sohjoa ja samalta tuntuu pään sisällä. Onneksi ei ole tänäänkään tarvinut pyöräillä. Niin kun jotenkin kummasti löysin itseni aamulla Välivainiolta ja sain autokyydin kouluun (***** en kehtaa laskea kuinka monesta eri paikasta olen tänä vuonna herännyt, ****** mikä vuosi noin niin kuin muutenkin tämä 2006, menisi jo ohi). Mutta eilisilta oli taas aika ihana ja aamukin siis.

Koulusta minua tultiin hakemaan shoppailemaan, käytiin Tillitien emännän kanssa jouluostoksilla ja Pannussa lounaalla. Lohikeittoannos oli pieni, mutta vei nälän hämäävästi hetkeksi. En saanut ostettua yhtään mitään vaikka kahlasimme läpi lukuisia liikkeitä. Mieli olisi tehnyt, mutta jokin kuluttamisen impotenssi/pihtaus iski päälle. Sen sijaan sain ilmaisia Pihlaja-karkkeja Anttilan kassalla ja hengareita Rintamäen tuulikaapista. Anttilan parkamyyjät joutuvat pitämään jo tonttulakkia, vaikka ollaan vasta marraskuun puolivälissä.

Tällä kyseisellä hetkellä nykyinen asumistilanne ******** ihan *******. Jos vain saisin taikaiskusta jonkun muun jakamaan asumiskulut, en miettisi hetkeäkään. Vuokra ei ole kolmen kuukauden aikana tullut kertaakaan ajallaan, tällä hetkellä alivuokralaisen marraskuun vuokra on kaksi viikkoa myöhässä. Tulin kotiin ja rupesin laittamaan ruokaa, liesi on ********** ja tiskiallas samaten. En pidä siitä, että ruokiini kosketaan, olkoonkin se niin viatonta että olisi viety vain yksi tomaatti, mutta ******* olen kuitenkin köyhä opiskelija ja kaikki mikä on minulta pois on minulta pois. Enkä jaksaisi koko ajan kytätä. En itse ole mikään unelmakämppis, tiedän sen, mutta kuitenkin, tällä hetkellä täällä käytetään minun astioitani, minun keittiökoneitani jne. eikä vuokraa edes makseta ajallaan. Ostaisi edes talouspaperia, se on kohta loppu ja minä ostin viimeksi. Paljonpa minun taloudellista tilannettani lohduttavat selitykset siitä miten byrokratia ei toimi ja etuudet eivät tule ajallaan.

Eikä tämä tunnu kodilta, sillä tavalla kodilta-kodilta, että viitsisi laittaa mitään, vaikka olenkin viime aikoina saanut pidettyä tämän läävän suht kondiksessa. Valitettavasti mulla ei ole minkäänlaista luovaa ratkaisua, mutta inhottavaa elää koko ajan jossakin välitilassa. Elämä on nyt, ja tämä on nyt elämää, ja koitanpa elää sen kanssa.

Marian kanssa puhuttiin justiinsa puhelimessa ja jaettiin tänä ihanaa oloa. Jaettu ***** on kaksinkertainen *****. Toisaalta lohdullista tietää, että tätä väsynyttä äkinää on liikkeellä. Kaikkihan on periaatteessa hyvin. MUTTA SILTI. Maria ei jaksa lähteä BC:n peli-iltaan ja en tiedä menenkö minäkään, kun kuvittelin saavani kyydin ja ei kyllä huvita yhtään lähteä polkemaan tuonne sohjoon.

Nyt kyllä ***** *********, mutta koitan tsempata. Kyl tää tästä lähtee. Laitoin uuniin epämääräisen peruna-sipuli-seiti-tomaatti-juusto-sörsselin, joka on luultavasti pahaa. Menen hetkeksi päikkäreille, vaikka luultavasti en saa unta. Nälkä, vilu ja väsy, yksin, huono ja tyhmä. No ***** en jaksa mennä nukkumaan, menen hinkkaamaan liettä ja noukkimaan pottumuussin jämiä tiskialtaasta, ******. Ei mua oikeasti *******, nyt vaan tuntuu siltä. Kaikki on yhtä auringonpaistetta, kun nyt vaan saan koottua itseni.

"On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä."

Eilinen oli sittenkin mahtava, vaikka ajattelin ettei se pärjää edeltäjälleen. Laiskotti ihan pirusti ja aamun lintsailu teki selkärangattoman entistä nilviäisemmäksi.

Minulla oli auto lainassa äidiltä, joten tuli pörräiltyä ja nakkasin siskon jumpalta kotiin. Kävin kaupassa ja joku perheenäiti-moodi meni päälle ja shoppailin taas rahani maanisesti hukkaan. No, kyllä minä oikeasti tarvitsen kaulimen pipareiden leipomista varten ja termospullosta olen jo pitkään jankannut että pitäisi ostaa.

Magentan värisiä minigerberoita, piristääkö vähän. Sedän naisystävätär kysyi, että onko mulla synttärit vai mitkä. No itehän täällä pitää kukkansa ostaa. Niin kerta. No ei, oon mää saanu kukkia, niin että muistankin. Yksi ihana kerta oli kesällä, kun mua haettiin juna-asemalta, se oli kai "ei tapella"-kukka, tai valehteleva "kaikki on taas hyvin"-kukka. Harmi kun sen jälkeen piti kaiken mennä taas. Se oli kai vaaleanpunainen se gerbera. Tummanpunaisen gerberan sain myöhemmin, mutta ei se voinut päihittää sitä pinkkiä. Ei se kukka vaan se antaja.

Tein eilen pizzaa, johon laitoin melkein kaikkia hyviä täytteitä mitä keksin, tonnikala-katkarapu-herkkusieni-ananas-oliivi-punasipuli-valkosipuli, kyllähän syötätti moinen. Kaikki meni, vaan olikin toinen syömässä. En minä muuten tekisi mitään ruokaa, jos en toivoisi että saisi toisen syömään.

Rankaisin itseäni tuhmuudestani (siis lintsaamisesta) bodycombatissa ja bodycombatissa, aivan mahtava treeni. Painava on raskas kantaa ja sykemittari näytti, että tasan kahdessa tunnissa paloi 1267 kcal, josta 35% rasvaa (sen verran kovat sykkeet), syke max 191, avg 154 sisältäen venyttelyt ja vatsalihaspiisit, joissa syke laskee. Tänään on lepopäivä, ellen keksi lähteä illalla vielä balanceen tai lenkille. Vois välillä vähän lepuuttaa ettei kohta ole taas ylikunnossa ja ikuisesti kipeä.

Illalla nautittiin jo perinteinen kynttilä-illallinen (sitä pizzaa) ja vilpittömän, ikuisen ja yksipuolisen rakkauteni (sisälläni roihuaa) kohde teki joulutorttuja, katottiin CSI:tä ja oli mukavaa ja nukkuminenkin oli yhtä pumpulia ja aamulla sain kyydin kouluun ja onneksi sain sedältä kyydin pois, kun olisikin laiskottanut kävellä.

Hyv, hyv. Meni mielenterveys- ja päihdetyön lääketehtävä läpi, samoin kriisihoitotehtävä. Eilen ei ollut mitään pakollisia harjoituksia, vaikka luulin että olisin missannut jotain mikä jäisi rästiin. Ne olikin vaan merkattu väärin opetustarjontaan. Tämän päivän harjoitus oli pakollinen ja onneksi olin siellä. Kuppasin luokkakaverilta suoniverinäytteen ja meni hyvin vaikka jännitti hulluna, koska jännitän yleensäkin asioita ihan turhaan. Minulta eivät saaneet verta, kun olen niin vaikea ihminen ja suonet viheliäisiä ja syvällä.

Kertta kävi glögillä ja tortulla ja kävin äsken Jassin kanssa saattelemassa. Kertta kyllä tuntee minut tosi hyvin, ainakin yhdestä suunnasta katsottuna. Nyt menen päiväunille, sitten ei varmaan tapahdu mitään, sitten käyn katsomassa millä avaimella pääsee saunaan vai pääseekö ollenkaan, kun olisi vuoro, ja siihen päälle Alias. Alkaa olla torstai paketissa. Ei kyllä haittaisi yhtään, vaikka nukkuisin suoraan tästä aamuun... horoskooppikin sen jo sanoo.

HÄRKÄ 21.4. - 20.5.

Älä rehki tänään syyttä suotta. Ota sen sijaan rauhallisesti, sillä minkäänlainen pinnistely ei nyt tuota toivomaasi tulosta.

Toinen näkökulma edelliseen

Fazerin sinistä aamupalaksi, varastin setäkämppiksen hyllyltä jääkaapista. Dekadenttia! Pitää antaa suklaan sulaa oikeaan poskeen, koska vasemmalla vihloo infernaalisesti. Käsittämättömän hyvää. Kuuden tai kahdeksan palan jälkeen on pakko osata lopettaa, se kyllä jättää ilkeästi makeanhimon päälle, mutta kai sen kanssa on vain elettävä.

Oli ehkä maailman parasta nukkua maailman ihanimman kanssa viime yö. Niin parasta, että en välittänyt vaikka aamulla tunnit kuluivat ja minun olisi pitänyt olla jossain ihan muualla, koska en mieluummin olisi ollut missään muualla. Rintalastaa painava huokaus. Ihanuus lähti kouluun, minä jäin pyörimään pehmoisessa punaisessa aamutakissa. Minä tuun hulluksi kohta... mutta kai sen kanssa on vain elettävä.

Saa tehdä töitä, että tästä päivästä tulisi edes puolet niin hyvä kuin eilinen. Eilen olin reippaasti koulussa, kävin Marian kanssa combatissa, ihanuus haki minut ja mentiin Oulunsaloon lainaamaan luistimia, mikä tarkoitti sitä että lönähdin sohvalle ja katsoin ystävättären kanssa Nelosen kynysiä hyvän elämän ohjelmia, "Retro" ja "Äidit ja tyttäret". Ja sitten mentiin luistelemaan ja ihanuus oli aivan ihana ja nauroin kauhusta kun hän työnsi minua pitkin jäätä. Ihastuin ääneen, joka lähtee luistimen terästä ja jään pinnasta. Ja radiosta tuli Neon2:n Kemiaa ja ajattelin, että nyt tämä menee kyllä aivan liian pitkälle, ja toivoin ettei sitä lauleta minulle, koska hei, ei se riitä, et on mukavaa, minä tahdon olla paljon parempaa.

Tämän päivän pelottava asia on hammaslääkäriajan varaaminen, sitten kun uskallan niin sen teen. Laitoin sähköpostia kriisikeskukseen opinnäytetyöstä. Kohta mennään Jassin kanssa tekemään 750 metrin aamukävely Kertalle. Illalla olisi mahdollisuus nauttia combattia ja pumppia, tai käydä juoksulenkki tai mitä vaan. Elämä on niin puuduttavan kivaa välillä, ettei osaa nauttia kivoista asioista, vaan ahnehtii.

Kyllä minä osaan nauttia, se kuuluu minun temperamenttiin se intensiteetti, jota vaaditaan että voi nauttia. Se intensiteetti on siinä mielessä epätoivottavaa, että viimeisen suklaapalan syöminen on traagista ja haikeaa.

Mutta en kyllä pysty järjellä selittämään miten toinen ihminen voi saada aikaan tällaisen tilan toiselle. Sääliksi käy itseä, toisaalta kateeksi. Olenko kirjoittanut syys-lokakuussa tällaista tahmeutta? Muistaakseni toukokuun lopulta asti kylläkin ja samalla palolla. Olisi surkeaa ja harmaata palata takaisin syksyyn. Kun ajattelee sen niin, olen kiitollinen joka murusesta, koska en uskonut saavani koskaan edes sen vertaa. Mutta, kaikki tai ei mitään, voisinpa tulla otetuksi tai jätetyksi. Tai ehkä saan kaiken, mutta murun kerrallaan. Sietämätöntä.

Lävitse huono ihminen!

Käytiin eilen luistelemassa - tee joka päivä yksi asia, joka pelottaa sinua. Se oli tosi hauskaa ja pelottavaa. Minua ei ole kukaan koskaan vienyt luistelemaan saati sitten pystynyt opettaman pysymään pystyssä. Minut heivattiin jäältä kotiin ja mieleni heikkouksissa ruinusin yökaveria, missä ei tietenkään ollut mitään järkeä, koska kello oli paljon ja molemmilla oli tekemistä ja aamulla aikainen herätys.

Ruinuamisen annetaan ymmärtää olevan aivan turhaa, mutta se näyttää olevan ainoa keino, jolla voi saavuttaa hetkellisen tyytyväisyyden. Minulla leikitään kuin kissa hiirellä. Kun ensin alentuu oikein selkärangattomaksi, ruinuamisella saadusta ei pysty täysillä nauttimaan, koska häpeää itseään niin paljon.

Tajuaa itsekin, että tämä annos on kohta taas loppu ja seuraavasta ei ole tietoa. Hetken läheisyys ei lämmitä kauas eteenpäin. Itseasiassa, kun se loppuu ja tulevaisuus näyttää kylmältä ja epävarmalta, maailma romahtaa pienimuotoisesti nanosekunnissa. Lämmin hetki on ohi, mutta olen edelleen tunteva, kaipaava ihminen, joka ei osaa järkeillä tunteitaan pois päiväjärjestyksestä tai laittaa laatikkoon odottamaan sesonkia.

Jotain samaa kuin suklaalevyn syömisen jälkeen. Paitsi että suklaasta voi saada tarpeekseen. Kuitenkin, sitä miettii että mitäköhän järkeä tässä nyt oli ja olenpa minä omien mielihalujeni orja.

Aamulla tarrauduin viimeiseen asti, mikä tarkoitti sitä että tänään en ehtinyt kouluun. Miksi meillä on vain noita hemmetin aamutunteja? Ei voi edes ryhdistäytyä ja mennä loppupäiväksi.

Minä en kestä sitä kun ei voi tietää mistään mitään. Tai pakkohan se on, kun ei vaihtoehtoja anneta ja minä olen leikkihiiri, jota ei tapeta mutta ei päästetä menemäänkään. Älä nyt vaan päästä menemään, minä ruinuan tieni väkisin takaisin kynsien alle.

Voi parka tyttö

Jos jostain voisi ostaa kärsivällisyyttä, niin! Mikä on tämä energian määrä? Mikä on tämä levoton, helposti tylsistyvä eläin? Urisee kuin koira, jolle on laitettu makupala kuonon eteen ja sitten sanotaan että EI SAA OTTAA. Mitä minä oikein odotan? Onko tässä luvassa joku palkkio VAI EI, MITÄHÄH?!

Siis ONKO TÄMÄ MINULLE vai onko tämä pelkkää rääkkäämistä?!?

Kuitenkin, se pysyisi vuorokausia paikallaan, mitään tekemättä, kun olisi vain oikeassa paikassa, kuorsaisi ja kuolaisi ja nuolisi ja kiehnäisi. Sinne, siihen, se pyrkii alati ja taukoamatta, ja kun mitään ei voi tehdä, sillä loppuu se mitä hintsusti oli annettu alunperinkin... Se kärsivällisyys.

Välittömiä pieniä palkkioita, nuuskin murusia lattialistojen välistä kieli täynnä tikkuja. Häntä vispaa ihan hillittömästi. Minä tahdon leikkiä. Anna isompi pala. Ei se ole se nälkä, se on vaan se kun haluaa!

Jos et ite tiiä... niin nämä tietää!

Animated Inventor

Tämmöisen hauskan löysin. Olen kyllä samaa mieltä kuin omat tulokseni.

Yhtä totta on aina Iltasanomien horoskooppi!

HÄRKÄ 21.4. - 20.5.

Yksi asia tuntuu naurettavalta koko surkuhupaisuudessaan. Se saa sinut kuitenkin liikkeelle ja ottamaan kantaa puolesta tai vastaan.

Yksinomaan oman itsensä räkänokka

Hiiteen kaikki mielen mustuus, me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit. Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään syytä päätä kallistella. -Aleksis Kivi

Tänä aamuna ketutti. En tiennyt miksi. Sitten aloin epäillä, että ehkä se johtuu vain siitä, että en pidä aikaisista aamuherätyksistä. Tai pidän. Tai en pidä. Ennemmin heräisin kaksin ja völläisin sängyssä ikuisuuden kuin heräisin yksin tällaiseen pimeään ja kylmään aamuun ajatellen, että kohta on muuten kiire. Ja sitten vielä mietin että miksi ottaa päähän.

Päivän ehti sitten pelastaa kuitenkin pieni kömmähdykseni, eli koulu alkaakin vasta klo 9 eikä 8.15. Aika on suhteellista ja aamulla 45 minuuttia on enemmän kuin muulloin.

Kaikkea yltäkyllin! Nauttiaksesi elämän mausta ota se isoina siivuina. Kohtuus on munkkeja varten. -Robert A. Heinlein

Kävin eilen salilla ja nyt on semmoinen olo, niin kuin olisi jotain tullut tehtyäkin. Ehkä. Tein ihan hulluna ja toivoisinkin nyt olevani liikkumiskyvytön, että takuulla tietäisi tehneensä, mutta ei tässä olemisessa ole mitään vaikeaa. Höh.

Viime viikko oli pitkä ja ihana.
Herää kysymys, että mistä on kysymys? Mitä tapahtui viime viikolla?

Öö.

Kävimme pulkkamäessä Kempeleessä ja oli kivvaa, sitten juotiin glögiä ja syötiin pipareita ja torttuja. Sain lauantaina saumattua kesällä aloittamani mosaiikkityöni, ja sunnuntaina vielä viimeistelin sen ja vein isänpäivälahjaksi. Seuraavaan taideteokseen on jo idea päässä. Harvinaisempaa että minä saan jotain valmiiksi.

Käytiin perjantaina yksissä tupareissa piipahtamassa, ihan hauskaahan se oli nähdä pitkästä aikaa paria työkaveria (varoitus: työpaikkaromanssi voi päätyä avioliittoon). Kävin lauantaina pyörähtämässä Sanginjoella katsomassa larppaajia. Olihan se kiva nähdä ihmisiä, joita näkee harvoin, mutta toisaalta muistin sitten miksi näen heitä niin harvoin. Ennemmin viihdyn ystävien pienessä seurassa kuin isossa hälinässä. Taidan tulla vanhaksi.

Joo ja päätin, että kriisikeskukselta saavat antaa mulle jonkun opinnäytetyön aiheen. Että se ratkeaa sillä.

Sunnuntaina bodybalancen alussa ohjaaja yllättäen veti ässän hihasta ja saimme kokea seitsemän kappaletta uutta ohjelmaa (siis ensimmäiset kolme oli nykyisestä ohjelmasta), joka siis julkistetaan oikeasti vasta marraskuun lopulla, mutta ko. ohjaaja on Suomen toinen bodybalancen kouluttaja, joka opettaa ohjelmat siis eteenpäin ohjaajille ympäri Suomea, ja ohjelma on nyt hänellä "testissä".

Muutenkin viime viikolla tuli käytyä pari kertaa combatissa ja pumpissa. Muuten on tainnut olla muka jotain muuta...? Tällä viikolla pitäis jaksaa pyöräillä salille, viime viikolla ei huntsittanut vaan juonin itseni treenaamaan autokyydillä. Eilen pääsin äidin kyydillä ja tänään Marian kyydillä, kun mennään combattiin... niin mikä pyöräily...?

En osaa laskea montako yötä sain nukkua viime viikolla maailman ihanimmassa kainalossa, mutta se oli niin ihanaa, että aika hassua oikeastaan miten ihanaa se voikaan olla. Onnellisuus on aika pöliä olotila. Mua ei haittaa mikään asia, koska jotenkin tämä ihanuus saa tuntumaan olon siltä että pystyn kyllä ihan mihin vaan. En tiedä mitään mukavampaa.

Day and night
I'm always by your side
Cause I know for sure
My love is real, my feeling's pure
So take a try, no need to ask me why
Cause I know, it's true
I'm still in love with you

I need a miracle, I wanna be your girl
Give me a chance to see, that you are made for me
I need a miracle, please let me be your girl,
One day you'll see, it can happen to me

Cascada - Miracle

Hirveästi joutuu tekemään töitä eksistenssin kanssa, ettei koko ajan olisi SITTEN KUN. Tai valitettavasti enemmän SITTEN JOS, mikä on vielä köyhempää ja surkeampaa. Eilen onnistuin hetkellisesti kun otin puolen tunnin nokoset ennen salille lähtemistä Jasmin (rakasrakasrakas hellyyseläin!) kanssa. En kaivannut mitään sillä hetkellä, kun vain pötköteltiin - joo, otin koiran sänkyyn, minulla ei ole ketään joka siitä urputtaisi!

Sekoittelin äsken aamupirtelöäni ja mietin, että pitäisi vissiin nauttia tästä suhteellisen kiireettömästä aamusta, kun ei ole mitään räkänokkia, joita pitäisi pukea ja syöttää ja... aivan mielelläni kaipaisin tätä suhteellista kiireettömyyttäni. Aivan hullun mielelläni tekisin aamupalaa jollekin toisellekin kuin itselleni. Minusta olisi aivan mukavaa nipistää aina jostain vähän "omaa aikaa". Nyt kaikki on omaa eikä sillä tee edes mitään. Voin tehdä ihan mitä vaan - itsekseni, itseni takia, itselleni, itseäni varten. Turhuutta!

Isältä pojalle

Katsoimme koulussa Visa Koiso-Kanttilan elokuvan "Isältä pojalle" (IMDB). Ei ehkä tunnu missään ihmisellä, jolla ei ole omakohtaista kosketuspintaa aiheeseen. Itselläni on käsittelemättömiä, mutta ei invalidisoivia, lapsuuteen liittyviä ristiriitaisia tunteita liittyen isän alkoholinkäyttöön sekä muuten tyrannimaiseen auktoriteettiin, järkeilyllä hengiltä väsytettyä katkeruutta, "en jaksa enää olla katkera ja olen kasvanut aikuiseksi ja asia ei minua enää kosketa". Olen joskus niitä yrittänyt selvittää ja keskustella isäni kanssa, vastaukseksi olen saanut jotain tyyliin "sinulla on selvästikin paha olla, toivottavasti löydät apua". Tämän asian kanssa olen ikuisesti murrosikäinen, joka on väärässä ja olla ei ole oikeutta näihin tunteisiin, kuten pelkoon ja epävarmuuteen ja pettymykseen.

Tiedän, että lapsuudenkokemukseni vaikuttavat koko loppuelämäni ajan. Arvioin jokaisen tapaamani sulhasehdokkaan kohdalla, kuinka juominen voisi lähteä käsistä. Mieluiten ottaisin lasteni isäksi absolutistin. Viina ei ole mikään elinehto ja sitä arvostetaan liikaa. Ongelma ei ole pelkkä viina, se vain heijastuu siihen, laajemmin ajatellen kyse on ongelmanratkaisutavoista ja tunteiden ilmaisemisesta. Pohjimmiltaan jopa rehellisyydestä omaa itseä kohtaan.

Minua auttaa se, että olen pystynyt keskustelemaan siskoni ja veljeni kanssa - ei, minä en ole yliherkkä, ei, se ei ole minun mielikuvitukseni tuotetta.

Iletti siis elokuvan isän säkkipäisyys ja teräksenharmaa torjuminen.

Ihminen, joka on suojattu defensseillä (liittyen omaan lapsuuteensa), on kuin eloton kuori, ja pienikin herkkyys ja joustaminen voisi murtaa koko robottimaisen systeemin. Kontrollinmenetys on kai kauheaa. Menisikö pohja kaikelta? Siis - kyllä miehen pitää osata itkeä. En huoli miestä, joka ei osaa itkeä! (Muutenkin kuin kännissä.)

Mikä ero on sillä, että tietää jonkin hinnan, kuin että tietäisi sen arvon?

Psykiatrisessa harjoittelussa tutustuin sukupuun tekemiseen, joka on oiva tapa selvitellä erinäisiä asiayhteyksiä, ymmärtää paremmin omaa, perheen ja suvun historiaa. Metodia käytetään paljon perheterapiassa, mutta myös yksilöterapiassa. Paha mieli voi olla kaatuvien dominoiden ketju, joka siirretään tiedostamatta ja tahattomasti isältä pojalle. Ei-kenenkään-vika, mutta voisiko omaa ajattelua kyseenalaistaa, ihan vaan varalta? Säkkipäisyyttä, perkele!

Päivän paradoksi ihan ilmaiseksi

Tulevaisuuden muistelu ja backcasting ovat mielenkiintoisia "perse edellä puuhun"-menetelmiä, joissa kuvitellaan itsensä jonnekin tietyn ajanjakson (ratkottavasta ongelmasta riippuen se voi olla periaatteessa mitä tahansa tunnin ja sadan vuoden välillä) päähän kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa oleminen on kivaa, asiat sujuvat ja henkilö on saanut mitä haluaa. Sitten lähdetään "muistelemaan" miten tämä suotuisa olotila saatiin aikaan. Mitä piti tehdä että niin kävi? Mitä esteitä piti lyödä matkalla? Kenen apua tarvittiin? Näin saadaan selvitettyä visiota, suuntaa, nostettua motivaatiota.

Tuota voi käyttää minkä tahansa tavoitteen saavuttamiseen. Jos jokin tuntuu päämäärättömältä harhailulta, tulevaisuuden muistelu voi auttaa. Siinä ainakin joutuu miettimään, mitä sitä oikeasti haluaakaan. Usein on niin, että pyritään kovasti, vaikkei tiedetä edes mikä se onnistunein lopputulos voisi olla.

Tarkoitus ei ole luoda epärealistisia haaveita, jotka menevät kaikki joka tapauksessa reisille. Kaikki on oikeasti mahdollista. Making miracles is hard work, most people give up before they happen. Metodi voi auttaa tekemään ratkaisuja ja näkemään pidemmällä tähtäimellä. Se voi selkeyttää aikakäsitystä - ei, et voi laihtua tänään sitä viittä kiloa. Ratkaisujen ei ole pakko olla tässä ja nyt. Tiedän kokemuksesta, että yllättäviä asioita voi tapahtua ja elämä voi muuttua ihan hetkessä. Mutta emme kai voi seilailla holtittomasti vailla mitään suuntaa? Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.

Mikä estää miettimästä, miten tästä viikosta saisi hyvän? Mikä olisi viikon loppupuolella se mahdollisimman hyvä tilanne? Miten olet sen saavuttanut? Mitkä ihmiset ja asiat ovat tehneet viikostasi parhaimman ehkä ikinä?

Ennen kaikkea, tulevaisuuden muistelulla voi selkeyttää että millä asenteella täytyy lähteä liikenteeseen. Paska Asenne on sen mukavan paikan pahin este.