Antakee armoo

Miten ihmeessä tämä viikko on taas ohi? Tarkoitan siis perjantain armollista, vapauttavaa läsnäoloa. Olen aika poikki, vaikka en ole tällä viikolla tehnyt oikein mitään täydellä teholla. Ulkona on yhtä sohjoa ja samalta tuntuu pään sisällä. Onneksi ei ole tänäänkään tarvinut pyöräillä. Niin kun jotenkin kummasti löysin itseni aamulla Välivainiolta ja sain autokyydin kouluun (***** en kehtaa laskea kuinka monesta eri paikasta olen tänä vuonna herännyt, ****** mikä vuosi noin niin kuin muutenkin tämä 2006, menisi jo ohi). Mutta eilisilta oli taas aika ihana ja aamukin siis.

Koulusta minua tultiin hakemaan shoppailemaan, käytiin Tillitien emännän kanssa jouluostoksilla ja Pannussa lounaalla. Lohikeittoannos oli pieni, mutta vei nälän hämäävästi hetkeksi. En saanut ostettua yhtään mitään vaikka kahlasimme läpi lukuisia liikkeitä. Mieli olisi tehnyt, mutta jokin kuluttamisen impotenssi/pihtaus iski päälle. Sen sijaan sain ilmaisia Pihlaja-karkkeja Anttilan kassalla ja hengareita Rintamäen tuulikaapista. Anttilan parkamyyjät joutuvat pitämään jo tonttulakkia, vaikka ollaan vasta marraskuun puolivälissä.

Tällä kyseisellä hetkellä nykyinen asumistilanne ******** ihan *******. Jos vain saisin taikaiskusta jonkun muun jakamaan asumiskulut, en miettisi hetkeäkään. Vuokra ei ole kolmen kuukauden aikana tullut kertaakaan ajallaan, tällä hetkellä alivuokralaisen marraskuun vuokra on kaksi viikkoa myöhässä. Tulin kotiin ja rupesin laittamaan ruokaa, liesi on ********** ja tiskiallas samaten. En pidä siitä, että ruokiini kosketaan, olkoonkin se niin viatonta että olisi viety vain yksi tomaatti, mutta ******* olen kuitenkin köyhä opiskelija ja kaikki mikä on minulta pois on minulta pois. Enkä jaksaisi koko ajan kytätä. En itse ole mikään unelmakämppis, tiedän sen, mutta kuitenkin, tällä hetkellä täällä käytetään minun astioitani, minun keittiökoneitani jne. eikä vuokraa edes makseta ajallaan. Ostaisi edes talouspaperia, se on kohta loppu ja minä ostin viimeksi. Paljonpa minun taloudellista tilannettani lohduttavat selitykset siitä miten byrokratia ei toimi ja etuudet eivät tule ajallaan.

Eikä tämä tunnu kodilta, sillä tavalla kodilta-kodilta, että viitsisi laittaa mitään, vaikka olenkin viime aikoina saanut pidettyä tämän läävän suht kondiksessa. Valitettavasti mulla ei ole minkäänlaista luovaa ratkaisua, mutta inhottavaa elää koko ajan jossakin välitilassa. Elämä on nyt, ja tämä on nyt elämää, ja koitanpa elää sen kanssa.

Marian kanssa puhuttiin justiinsa puhelimessa ja jaettiin tänä ihanaa oloa. Jaettu ***** on kaksinkertainen *****. Toisaalta lohdullista tietää, että tätä väsynyttä äkinää on liikkeellä. Kaikkihan on periaatteessa hyvin. MUTTA SILTI. Maria ei jaksa lähteä BC:n peli-iltaan ja en tiedä menenkö minäkään, kun kuvittelin saavani kyydin ja ei kyllä huvita yhtään lähteä polkemaan tuonne sohjoon.

Nyt kyllä ***** *********, mutta koitan tsempata. Kyl tää tästä lähtee. Laitoin uuniin epämääräisen peruna-sipuli-seiti-tomaatti-juusto-sörsselin, joka on luultavasti pahaa. Menen hetkeksi päikkäreille, vaikka luultavasti en saa unta. Nälkä, vilu ja väsy, yksin, huono ja tyhmä. No ***** en jaksa mennä nukkumaan, menen hinkkaamaan liettä ja noukkimaan pottumuussin jämiä tiskialtaasta, ******. Ei mua oikeasti *******, nyt vaan tuntuu siltä. Kaikki on yhtä auringonpaistetta, kun nyt vaan saan koottua itseni.