Joku päivä tällä viikolla.

Päivän filosofinen avaus: jotta saisit oven auki, sinun täytyy tietää pitääkö työntää vai vetää.

71 Optical Illusions & Visual Phenomena

No eipä mulla juuri nyt oikeastaan muuta. Tässä laittelen evästä, tarjolla lämpimiä leipiä ja hedelmäsalaattia. Järkkäilen kaikkea mahdollista ja sitten lähden pitämään jumppaa. Eilen meni englannin suullinen koe aivan hyvin ja muutenkin kouluhommelit menee etiäpäin. Tänään jätin tosin pari oppariseminaaria väliin, kun niitä meinaa tulla jo liikaa kun syksyllä tulee taas lisää. Ylitöistä ei makseta. Ja sainpa vähän keposemman päivän väliin.

Mutta jumpanpitämisestä maksetaan, niin uskomatonta kuin se onkin, ja siksipä tämänhetkinen rahatilanne näyttää hämmentävän tasaiselta ja turvalliselta. (Toim. huom: tosin Kela tulee vielä yllättämään asumistuen takaisinperinnällä ennemmin tai myöhemmin, mutta siihen asti...)

Iltasanomien horoskooppi härälle on mystinen. "Joku näkee sinut seurassa, joka aiheuttaa huhuja. Älä välitä muiden supinoista, sillä tekemisesi ei kuulu heille."

Cool.

Shiny happy people laughing

Aivan säkenöivää aamua! No, tuskinpa. Koomasin opinnäytetyöseminaarin pilkkien eturivissä, hyvä etteivät joutuneet keskeyttämään esitystään pääni kopsahtaessa säännöllisin väliajoin pöytään. 50 minuutin kuluttua on englannin suullinen koe, johon olen valmistautunut nukkumalla levottomasti edellisen yön. Leuka on kipeä oikealta puolelta ja yöllä oli vasen korva kipeä. En tiiä että mitä hemmettiä.

Aika monet asiat ovat tässä edellisen päivityksen jälkeen selkeytyneet. Kaksi kesän harjoittelupaikkaa, yhteensä 8 viikkoa armasta opiskelua, lasten kirurgisella osastolla ja Oulun seudun Dementiayhdistyksessä. Himokasta pisteiden kahmimista. Ja rahaa on kilahdellut tilille niin, että jääkaappi on taas täynnä evästä. Hain Kärkkäiseltä lootan suklaatinmakuista Gainomaxia á 1,20 €/purkki. Parin tunnin jumppaputken jälkeen semmoinen on oikein oivallinen välipala, että jaksaa kotiin asti.

Tunteja onkin tässä vielä tällä viikolla runsaasti, jonka jälkeen olen yrittänyt kevennellä. En ole ehtinyt vieläkään opetella koko pumppia ja combatistakin vain pari kappaletta. Missä välissä sitä niitä ehtii opetella, kun pitää näitä koulujuttuja setviä ja sitten illalla jumpata?

Mutta lauantai on varattu vain ja ainoastaan Maailman Ihanimmalle.

Mielenterveystoimistossa erikoislääkäri ja psykologi totesivat, että en vaikuta häiriintyneeltä. Olen ihan normaali nuori ihminen, jolla on vähän turvaton lapsuus ja liiallisen paahtamisen seurauksena uupumista ja ihan normaalia kriisiin reagointia, mutta tunnistan hyvin tilanteeni. Yritän liikaa miellyttää vanhempiani, joiden suunnalta en ole koskaan tullut kunnolla kuulluksi, sen sijaan että tekisin asioita, joita itse haluan. Niin, ja herkkä olen myös. Tuli ihan ylinormaali, toimintakykyinen ja kehityskelpoinen olo.

Eipä ole näin nuutunut olo ollut aikoihin. Taidan mennä ja ostaa aspartaamilimpparia tai muuta raikasta alakerran kahviosta. Ilma on sateinen. Kun täältä kerkiän niin menen kotiin päiväunille ja herään sitten, kun on ihan viimeiset hetket lähteä Rajakylään jumpalle.

Wash n' go, Urpo!

Oikein hyvää nimipäivää kaikille Urpoille. Tukka sliipattu ponnarille ja suihkunraikkaana seikkailuihin. Aamusella kävin jo pumppailemassa. Heräsin kuudelta ja oli aivan ihana kesäinen aamu! Taioin jääkaapin viimeisistä jäämistöistä herkulliset juusto-valkosipuli-aurajuusto-toastit aamupalaksi.

Odottelen alavatsan kramppailevan enemmän, se aika kuukaudesta, mutta ehkä riittävä määrä liikuntaa pitää kivut poissa. Suosittelen vatsalihasrääkkiä kaikille menkkakipuisille. Jotkut sanovat lihastyön rentouttavan, mutta myös kivunsiirtomekanismi toimii - kun lihaksia polttelee oikein pirusti siinä puristaessa, kyllä kaikki muu tuska unohtuu.

Odottelen edelleen. Soitin soskuun ja täti sanoi selvittävänsä kuittieni ja laskujeni kohtalon. Soitin soskuun klo 9.19. Kello on nyt 10.45. Saa nähdä tuleeko puhelua. Pitäisi olla mennyt jo maksuun, mutta ei. Ei se mitään. Elän rakkaudesta. Pitää vaan sen tyhjän jääkaapin oven kiinni niin ei muista että siellä ei ole mitään. Sitten kun autosta loppuu bensa niin mennään pyörällä.
Ei hätä ole tämännäköinen, se on pieni ja punanen! Odottelen myös koulusta aika monenlaista juttua. Että miten nuo harjoittelut onnistuu ja meneekö eräs essee läpi.

Päätin, että en kärsi minkäänlaisesta mielipahasta vaikka en pystykään täyttämään kaikkien toiveita, pääasiallisesti tämä liittyy siihen että joudun sanomaan monesti "ei", koska en pysty tuuraamaan pumppia 10 tuntia viikossa. Huomasin, että jos lupaudun "viimeiseksi vaihtoehdoksi mikäli ketään muuta tuuraajaa ei saada", muutun automaattisesti ensimmäiseksi vaihtoehdoksi eikä ketään muuta tarvi enää edes kysyä. En nyt siis enää revitä kroppaani hyvää hyvyyttäni miellyyttäkseni muita. Olen tämän kuukauden aikana auttanut monta ohjaajaa pulasta tuuraamalla, ja pitäisi olla hyvä omatunto niistä kerroista kun olen pystynyt avittamaan.

Kohta lähden pyöräilemään, toivottavasti sää pysyy kuosissa koko päivän. Lepyttelen itseäni kaikista murheista jyrsimällä ennen lähtöä Kismettiä ja rentoutumalla oikeen autuaasti. Huokailen syviä huokauksia ja voivottelen vähän aikaa ja huokaisen vielä kerran oikein syvään ja pudistan vaikka päätä vielä, että voi mahoton. Sitten taas vipelletään.

Loistava horoskooppi härälle tänään Iltasanomissa. "Sinulle tarjotaan viikonloppuna mahdollisuutta irtautua arjesta. Suostu empimättä, sillä se on sinulle nyt enemmän kuin tervetullutta."

KYLLÄ! KYLLÄ! Suostun!

Ihan(aa) hirveetä sämpläämistä.

Päivät on pitkiä ja kalenteri näyttää koiranoksennukselta. Pitäisi skannata yksi aukeama näytiksi tästä mun toimivasta elämänhallinnasta. Voi eläimen käsi. Visuaalinen sotku saa haukkomaan henkeä ja päivän tuntumaan jo etukäteen täysin mahdottomalta tehtävältä. Niin niistä vaan on selvitty läpi ja paljon saatu aikaan. Aika sämpläämistä saada sovitettua yhteen menot, kun mikään päivä ei ole 8-16 tasaista - enkä haluaisi että olisikaan.

Eilen oli mahtavat kelit, hyötypyöräilin pitkästä aikaa. Sitä ei voi tajuta - kun aiemmin on polkenut ympäri vuoden päästäkseen paikasta A paikkaan B ja kroppa on tottunut siihen - että se on oikeasti urheilua se homma. Bodypumppibiisit soittimessa lähdin alkuun revittelemään ja nopeastihan pakarat antoivat palautetta asiasta ja piti keventää tahtia. Mutta tarkoitus olisi kulkea enemmän pyörällä ja vähemmän Nissanilla. Tosin tänään voi olla että menen Rajakylään kuitenkin autolla. Laiska? Laiska!

Prinsessa Jasmiinin juoksunjälkeinen tuoksu on novascotiannoutaja Taavin mielestä aivan huumaava. Eilinen metsälenkki oli hirveää ruinuamista. No mutta hauskaahan oli kuitenkin ja rypemisen jäljiltä pitäisi pestä yksi dalmatialainen. Niin, se tosiaan vain hyppi jossakin rämeikössä, ei uinut. En usko että Jasmi on koskaan uinut. Ehkä ensi kesänä Saimaalla mökillä se oppii uimaan - jos se opetetaan uimaan.

Olen vähitellen hiffaamassa miten noita jumppatunteja kannattaisi ottaa ja miten ei. Olen aika nöyrästi ottanut saapumisjärjestyksessä sen mitä annetaan ja sopinut mm. Beauty Centerille erinäisiä pätkiä kesäksi, eri tunteja eri kuussa eri aikoihin aina vähän kenenkin lomasta riippuen. Siispä on mahdotonta täyttää kalenteria tasaisesti kun taas jossakin paikoissa lukujärjestys on sama koko kuukauden. Olen siis ns. sössinyt tämän homman. Toisaalta enhän minä ole älynnyt että niitä tunteja olisi ollut tarjolla paremminkin. No, jumppaa tulee kuitenkin olemaan ihan mukavasti koko kesän ja tuurauksia varten olen käytettävissä.

Nyt on vähän semmonen olo että millekä rupeaisi, kun sain yhden opiskelujuttupuhelun hoidettua. Juuri sellainen puhelu, että luulee, että se on jotenkin iso ja vaikea tehdä. Niin sitten se on vaan että terve ja sovitaanko näin ja heippa. Semmosista pienistä jutuista kalenteri täyttyy. En muista jos se ei lue kalenterissa.

Niin, pyykit kuivumaan seuraavaksi. Ja sitten kai jatkan tätä kalenterin sämpläämistä. Tai lähden kevyelle lenkille tuonne harmajaan, kuuntelemaan pumppibiisejä (combat saa vielä hetken odottaa, en ota ressiä). Enimmäkseen pilvistä. Ei mistään kotosin tuommoinen sää. Voisi joko kunnolla sataa tai paistaa. Anna tulla kunnon ukkonen tai helle, mutta ei tämmöstä mitäänsanomatonta pysähtynyttä puolipilvistä.

Hyvä ruoka, parempi mieli (toinen mielipide)

Onko päiväsi hyvä vai huono? Jos tuntuu kovastikin siltä, että huonon puolelle kallistuu, sano: haluan toisen mielipiteen! Diagnosoidaanpa tilanne uudestaan ja katsotaan, jos saataisiin tulokset viitearvojen yläkanttiin.

Kävin vetämässä kuvun täyteen kouluruokalan antimia: pinaatti-pähkinäkastiketta ja pottuja ja kunnon kasa salaattia. Piimää ja leipää niin että joka rakonen täyttyi. Tällä pitäisi jaksaa bodypumppitunnille asti. Vielä on 70 senttiä jälellä, että jos ehtii niin voi käydä ostamassa banaanin tai jonku semmosen matkan varrelta. Joo no myönnetään, että kävi mielessä myös Kismet. Illalla saadaan äpöstää porukoiden luona ennen kuin menen vetämään combattia ja Ihanuus jää ränkkäämään meidän isukin tietokonetta.

Mp3-soittimestani, joka on muuten toimiva joskin rajussa menossa kolhiintunut Zen Nano Plus, on hajonnut paristokotelon kansi. Pikkasen hajottaa. Tuossa se on hirtetty kiinni vaaleanpunaisella hiusrenksulla. Jee jee. No mutta, lähetin palautetta Creativelle ja hirviän englanninkielisen sepostuksen jälkeen lupasivat sitten lähettää oikiasti uuden luukun tuohon jostain hevonjeerasta asti.

Uudet vaaleanpunaiset jumppahousut olivat joko ostettaessa rikki tai sitten sivusauma aukesi keskiviikon tuplatunnilla. No ei voi olla totta, pitäisihän niiden käyttöä kestää! Märisin Stockmannin asiakaspalveluun ja nyt tuli erittäin ystävällinen ja pahoitteleva viesti, että täytyy käydä näyttämässä pökiä ja katsotaan mitä asialle voidaan tehdä.

Vinettäminen (engl. whine) kannattaa aina!

Pistin perjantaina itämään pienen yllätyksen, saapa nähdä ilahduttavatko sen hedelmät muutamaa rakasta ystävää... (idean saa pölliä, pistäkää iloinen mieli kiertämään in a good old-fashioned way.)

Ihan über hyvä tämä uusi pumppiohjelma, jota rämä mp3-soitin tunkee tajuntaan. Valitsin eka opeteltavaksi pumpin, kun se nyt vaan on sujuvampaa mun yksinkertaisille aivoille. Joutaa vielä parikymmentä minuuttia tätä jauhamaan, sitten taas istumaan opinnäytetyöseminaariin ja pointseja keräämään. Bling bling.

Joo, ihan hyvä päivä ja aina vaan paranee.

Jos sul lysti on niin päätä seinään lyö

Puun ja kuoren välissä, tässä odotellessa. Tilillä on kolme euroa ja treenikassin sivutaskussa kaksi. Kärsimättömyyteni korostuu tällaisina päivinä, kun seuraan tapahtumien vähyyttä pankkitililläni ja opintopisterekisterissä. Sosiaalitoimistolla ja opettajilla on muitakin asiakkaita kuin minä, ilmeisesti. Asiaa ei auta se jatkuva nettipankissa tai opintorekisterissä ramppaaminen - ei siitä miksikään muutu. Kuten ei myöskään sähköpostiini tulvi vastauksia maailmanlaajuisiin ongelmiini.

Yritän järjestää kaiken ja samalla kroppa renkkaa. Olisi aika hemmetin paljon kevyempää olla tekemättä mitään kuin repiä kasaan opintoja ja tunkea kalenteriin opinnäytetyöseminaareja, järjestää harjoittelupaikkoja, sovitella ja neuvotella. Olisi aika paljon kevyempää laahustaa soskuun ja sanoa että en minä pysty itseäni elättämään yhtään mitenkään, kuin miettiä että paljonko jaksan vetää jumppaa ja kuinka monta tuntia tai päivää putkeen. Mutta kaipa tämä kaikki koituu parhaakseni vielä. Ei ole enää pitkä aika kun niitä opintopisteitä alkaa kolista. Ei ole enää pitkä aika, kun toukokuussa vetämieni jumppien palkat vähitellen ilmaantuvat tilille. Nyt tuntuu siltä, että aivan sama mitä tekee niin tulos on nolla.

Aamu oli kahdesta aikaisemmasta kappaleesta päätellen hieman vaikea. Maailman Ihanin oli nukkunut huonosti, ja niin kai minäkin. Ainakin kävin yösyöpöttelemässä leipää johonkin aivan käsittämättömään aikaan nähtyäni ensin levottomia nälkäisiä unia. Olin jättänyt aamuohjelmani muistin varaan eli tulin tänne koululle sitten pari tuntia liian aikaisin. Ehkäpä ehdin opetella pari kappaletta uutta bodypumpelia tässä odotellessa. On ihan höpsön hyväntuulinen ohjelma. Kesämeininki. Tunkkaisessa tietokoneluokassakin puhaltaa vieno pieni kesätuuli kun tätä kuuntelee.

Joidenkin asioiden kohdalla olen päättänyt antaa periksi joksikin aikaa. Aktiivinen odottaminen ja huokailu on paljon muussaavampaa kuin asian unohtaminen, silloin kun on erittäin vähän tehtävissä. Asiathan menevät omalla painollaan. Silti tältä viikolta odotan paljon. Vähänkin on jo hyvä. Elän murusilla.

Sweet dreams are made of these

Peilistä katsoo levänneen näköinen ihminen. Kyllä nukkuakseen saaneen ihmisen katse on kirkas ja kaunis.

Perjantai-iltana yskitti ja päätä särki hintsusti sen köhimisen seurauksena ja päätin, että tämähän ei kyllä sovi ollenkaan. Nappasin parasetamoolia, Silomat-tabletin ja vielä yhden Ataraxin, niin että kyllä uni tulla tupsahti ja nukuinkin suurimman osan myös lauantaista ja vielä edellisyön tyytyväisenä. Välillä kävin syömässä ja katsomassa telkkaria. En tiedä mitä kuumemittari olisi sanonut, jos olisin sen löytänyt. En osaa yleensä kipeänä levätä, vaan teen kaikkea yleishyödyllistä eli turhaa hääräilyä, vaikka parasta lepoa on uni. Ei tietokoneella istuminen.

Nyt olen operaatio Ruususen jälkeen erittäin valmis elämäni ensimmäisiin Les Millsin jatkokoulutuksiin eli ammattislangilla jatkareihin. Vähän on täpinät päällä, kun homma alkaa kahden ja puolen tunnin kuluttua liikuntakeskus Hukassa. BodyCombat 32 ja BodyPump 62, jänskättää nähdä että mitä on tulossa!

Yskittää kyllä vieläkin, mutta silti. Perhana. Jatkokoulutusten jälkeen on vielä pumppi vedettävänä iltapäivällä. Puhumattakaan ensi viikosta, joka on täysin mahdoton läpiveto puolikuntoiselle. Ehkä nukkumisesta on se hyöty ollut, ettei olo ole pahentunut ja saatanpa tästä vielä virrota.

Laitan koiralle ruokaa ja haen Kalevan ja syön aamupalaksi Maailman ihanimman eilen tekemää pizzaa (noku ei meillä oo mitään muuta). Sitten istuskelen täpinöissäni vielä pari tuntia ennen kuin herätän prinssi Ihanimman heittämään minut Hukkaan.

Sielu muistuttaa muovipussia. Se on ohut ja läpinäkyvä ja vetää noin 4 litraa.

Kuolis pois taikka naitais rikkaisiin, ei tästä muuten selviä.

Aamulla oli ilma mitä ihanin, mutta nyt on taas tuota samaa harmaata. Pari pumppia kävin pitämässä Linnanmaalla ja niiden välissä nukuin siskon sohvalla aivan todella fantastiset päiväunet.

Vissiin oon menny kekkaloimaan sateessa liian vähissä vaatteissa kun yskittää silleen säälittävästi, että koko ajan köhin pikkusen, mutta mitään limaa ei irtoa, pään siitä saa vaan kipiäksi. Jospa en tästä enempää sairastuisi kun ei oikeen nyt jaksaisi millään sairastaa.

Nyt ei tapahdu mitään ja en tiiä että pitäskö lösähtää sohvalle ja oottaa vartti Dr. Philiä vai laittasko popin soimaan ja pistäs ns. kaiken kuntoon. Oon hukannut jonnekin yhden vanhan keskeneräisen koulutehtävätiedoston, ajattelin jatkaa sitä mutta eipä sitten mitään.

Jos menis vaikka laittaan jumppavaatteet koneeseen pyörimään.

Ja sitten sen popin soimaan. Voi se Dr. Phil olla siinä taustalla.

Hieman koleassa sää- ja mielentilassa nämä tuntuivat hupaisilta:

Tarina pienestä porsaasta
Lasten koevastauksia

Antaa sataa vaikka kissoja ja koiria - tai hyppymyyriä!

Käytiin äidin kanssa ostamassa minulle synttärilahja. Sain aivan mahtavan vaaleanpunaisen reeniasun, ja tietenkin ihan sukkia myöten. Oon ihan tohkeissani ja onneksi on tänään pumppi ja combatti Rajakylässä niin pääsen näyttäytymään uusissa kamppeissa. Siis yleensä pidän jotain kolme vuotta vanhoja virttyneitä jumppahousuja, jotka todellakin ovat parhaat päivänsä nähneet, ja muutenkin urheiluasuvalikoimani on aika kökkö. Kunhan saan lääkkeisiin käyttämäni synttärilahjarahani takaisin soskusta, sijoitan vielä lisää urheiluvaatteisiin, sillä niitä kuluu ihan pirusti.

Vaaleanpunainen on aivan kertakaikkiaan minun väri ja sitä paitti mustat käsisiteet ja mustat kengät tekee asukokonaisuudesta toooodella tyylikkään. Taidan laittaa letit päähän. Sopiva määrä itseironiaa tekee aina hyvää. Ei ole koiraa karvoihin katsominen... tulevat saamaan tänään elämänsä kovimman treenin...

Käytiin Street Cafessa lounaalla ja sain toteuttaa perversiotani ruusukaalin ja parsakaalin ystävänä. Chilimajoneesissa uitettuna, nam.

Olipa ihanaa ku tulin kaupungilta kotio, ku Maailman ihanin oli petannut sängyn, niin kuin se monesti tekee, mutta se on vaan niin ihanaa.

Ehottomasti suosikkini näin etukäteen BodyPump 62:n biiseistä on selkäbiisi eli Jessyn How Long (Point Of No Return). Toooodella tarttuvaa.

How long, how long…
Till we crash and burn
How long, how long…
To the point of no return

Niinku pikkasen olisin kuunnellut ko. piisiä koko eilisen.

Eilen kävin koululla pönöttämässä yhden opinnäytetyöseminaarin, ilmoittautumassa englannin suulliseen kokeeseen ja palauttamassa paperiversiot niistä kahdesta koulutehtävästä. Kävin Kempeleessä bodypumppaamassa ja hakemassa kirjastosta kirjoja opiskelua varten, että nyt sitten voi opiskella.

Kävin luovuttamassa verta, kun sattui olemaan niitä harvoja päiviä että on jumppa aamupäivästä kun verenluovutuksen jälkeenhän ei passaa hirveästi riehua samana päivänä. Onneksi kuppaus onnistui, joskus on mennyt neula tukkoon jossakin vaiheessa - siinä kyllä on mennyt fiilis aina, kun yrittää auttaa ja ei pysty. Yhdet vermeet kyllä meni hukkaan kun eka pistäjä veti suonesta läpi, mutta toinen onnistui. Oli sitten molemmat kädet paketissa, vaan eipä tuo haitannut. Päivän hyvä teko tuli tehtyä ja pumppasin riittävän määrän verta omalla henkilökohtaisella ennätykselläni kuuteen minuuttiin. Voi johtua siitä, että aiemmin mainittu menevä piisi jumputti mp3-soittimessa ja pisti veren liikkeelle.

Vaan jos nyt rupiais taas hommiin. Haen spurttia katsomalla hetken gerbiilien määrätietoista toimintaa, ne ne on kovia tekemään töitä eikä ne pidä mitään laiskottelutuokioita vaan jyrsii niin kauan kunnes urakka on valmis. Kenties meillä kaikilla on jotain opittavaa noilta herttaisilta hyppymyyriltä. Tai sitten ei.

Hyppymyyrä karkuteillä!

Pikku-Vilpertti, uudelta nimeltään Michael Scofield, oli jossain vaiheessa hoksannut, että tilapäisterraarion ritiläkatto oli jäänyt epähuomiossa auki. Luultavasti tämä tapahtui ennen kuin totesin "laitappa se ritilä kiinni etteivät karkaa". Tarina päättyi onneksi onnellisesti, vaikka pikkuraukka oli ehtinyt seikkailla ties kuinka kauan pakastimen ja kirjahyllyn takaisella seinänvierustalla. Maailma ei ole suunniteltu gerbiilejä varten.

Tätä päivää kuvaa yksi sana: tehokas. Heräsin puoli kasilta niin kuin yleensä joka aamu, siihen että pitää mennä pissalle ja sittenpä sitä ei kehtaa enää mennä nukkumaan, kun olen sisäistänyt päähäni väkisin, että kannattaa herätä niin saa jotakin aikaseksikin. Kävin kunnon aamukävelyn ja olipa ihanaa, linnut lauloi ja YleX:n aamuratio viihdytti ja aurinko paistoi. Oijoi. Juoksuaikainen Jasmine jätti haikeita ja intohimoisia kutsuviestejä ja naamasta näkyi, että elämää suurempi asia on kyseessä.

Varsinainen operaatio koitti lääkediilauksessa. Missio oli käyttää mahdollisimman suuri summa reseptilääkkeisiin, koska saan toimeentulotuen toukokuulle eli sosku maksaa lääkkeeni. Siis nappeja varastoon. Ensi kuussa asia on taas toisin, koska tienaan jumpanhumpalla sen verran että ei toimeentulotukea heru. Nooh, onneksi sain eilen synttärilahjaksi mummeilta äitienpäivävierailuilla yhteensä satasen. Onko kyseenalaista käyttää ne mömmöihin, no tietenkin on. Ostan sitten jotain kivaa kun sosku palauttaa rahat. No, hyvä nappi, parempi mieli.

Ensin hakemaan reseptejä opiskelijaterveydenhuollosta, jossa tk-avustaja etsi joka paikasta ja ehdin jo ajatuksissani siirtää koko mission huomisen puolelle. Tarkistivat, että lääkäri oli kyllä reseptit kirjoittanut, ja toinen avustaja hoksasi etsiä papereita lääkärin huoneesta ja riemuhan siitä irtosi kun löytyivät. Siitä sitten dröön-dröön Kastellin apteekkiin, jossa ilmeni että 98 tablettia Cipralexia, 100 tablettia Histexiä (Heinix oli loppu) ja kolme Nuvaringiä maksoivat yhteensä 98 ja risat, joten onnekkaasti setelinippuni riitti ostoksiin ja pääsin huristelemaan kohti sosiaalitoimiston kutsuvaa lämpöä. Sinne kirjekuoreen tungetut reseptit kuitteineen sekä yli satasen tasaussähkölasku. En tiedä mikä saakeli täällä vie sähköä, laitoin lattialämmityksen pois kylppäristä, vaan en tiiä auttaako.

Tekasin lounaaksi makaroonilaatikkoa. Häsäsin valmiiksi pari koulutehtävää, jotka palautin jo sähköisessä muodossa, ja varmuuden välttämiseksi vien huomenna vielä paperiversioina opettajille, että eivät rupea inisemään. Kävin lähikaupassa Tokmannilla ja unohdin tuoremehun.

Tänään ilmaantui pieni valonpilkahdus opintojen etenemisestä, saatan päästä harjoitteluun elokuussa dementiayhdistykseen. Siellä olisi joku minulle sopiva muistiryhmä, kun se on tarkoitettu alle 70-vuotiaille. Muutenkin on into ja toivo palannut tähän opiskeluhommaan. Ne kaksi riman ali palauttamaani koulutehtävää olivat ihan melkein valmiit kun rupesin niitä laittamaan kuntoon, vaikka aiemmin ne olivat tuntuneet ihan ylitsepääsemättömiltä. Kappas. Saa nähdä tulevatko bumerangina takaisin. Nakon niin kauan että pysyvät.

Kävin Oulunsalossa combateeraamassa ja oli hauskaa, vaikka mikki ei suostunut toimimaan ja se vähän hajotti. Jumpan jälkeen suihkuun samaan aikaan salilla huhkineen Maailman ihanimman kanssa. Kuulemma Henkka Hyppönen on kirjoittanut kirjassaan "Sehän on ihan hyvä", että vaikka olis kuinka romanttista, niin tosiasia on se, että kun on kahdestaan suihkussa, niin aina siinä toinen palelee. Se on ihan totta. Lisäksi mulla pitää olla n. 20 astetta lämpimämpää vettä kuin tuolla yhellä karpaasilla, joka taas kutsuu minun suihkutuokioitani "kalttaukseksi".

Suihkun jälkeen tehtiin kalapuikkoja ja huippuja veneperunoita, vaikka potut olivatkin vähän itäneet, niin kuorittiin vaan ne ja ei haitannut mitään. Nam. Ja aamupäivällä tein turpoamaan lättytaikinan. Juuri kuului keittiöstä sihahdus, kun taikina valui pannulle rypsiöljyn kuumaan syleilyyn.

Maailman ihanin gerbiilinkesyttäjä kesytti gerbiiliä olohuoneessa.
"Yks vaan rääkkää niitä."
"Enkä rääkkää... no ehkä vähän."
Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta.

Luck is always on my side

40 minuuttia reipasta köpöttelyä pyörän perässä saa riittää pitämään prinsessa Jasminen tyytyväisenä tämän illan. Lenkin aikana Suomen Leijonat varmistivat MM-mitalinsa tälle vuodelle. Arvostin kovasti pelin menemistä jatkoajalle, että sain viihdykettä koko lenkin ajaksi.

Niin että joo. Jos harmittaa se kun ei saa tehtyä, niin sitten vaan pitää mennä ja tehdä, tai elää sen kanssa että ei tee.

Saanko sanoa yhtiä siistejä juttuja? Niin, että ens viikon sunnuntaina on jatkokoulutukset pumppiin ja combattiin. Ens viikolla on vaan yks päivä milloin on kaks tuntia putkeen ja tuleepa vielä ihan kokonainen vapaapäiväkin. Aion ens viikolla olla tehokas ja pätevä ja hoitaa toukokuun soskukorvattavat jutut eli hakea uusitut reseptit opiskelijaterveydenhuollosta. En tiedä mistä puhallan rahaa vielä niihin. Nooh, aina sitä jotakin. Kouluhommia vois myös laukoa käyntiin.

Jos jaksais vaihtaa päälle jotain hintahtavampaa näiden välihousujen tilalle, kun pitäisi lähteä viettämään euroviisuiltamaa. Hips!

Huokaus.

Heräsin ihan tosissani jo seitsemältä, mutta ajattelin, että pakko nukkua vielä, nukuin siis kymmeneen. Sitten menin pyykkitupaan ja pesin kaikki pyykit ja toinen kuivaushuone on niistä ihan täynnä.

Maailman Ihanin lähti Tillitielle Suomi-Venäjä-pelin toisen erän alettua. Olisin voinut lähteä mukaan, mutta minulla on huono omatunto, kun en ole käyttänyt Jasmia pitkään aikaan kunnon lenkillä. Nytkin sataa-ei sada-sataa. Pitäisi nyt vaan lähteä ulos pyöräilemään, saisi koira juosta ja minä saisin puhtaan omatunnon. Ilta ollaan porukoilla katsomassa Euroviisuja, sinne ei voi tuota juoksuista koiraa ottaa mukaan.

Mälsä olo. Tukka on huonosti ja ei jaksa, ei huvita. Voisin käpertyä tuohon sängylle tuntikausiksi, kääntää päiväpeiton toiselta reunalta pesäksi ja urvahtaa.

Nyt teen niin että menen pesemään kasvot raikkaalla vedellä, että tästä virkistyn. Harjaan hiukset ja laitan ne tottelemaan. Juon lasin limpparia ja lähden ulos, juoksutan sessen niin tyytyväiseksi, että se jää illalla mielellään tänne köllöttelemään. Katsotaan miten käy!

Jee jee!

Je-re! Je-re! Je-re! Olen ihan varma, että kannustukseni ansiosta Jere sitten sai kiekon jenkkien maaliin. Olin matkalla Teknopalatsilta kotiin ja auto täyttyi kiljaisuistani tämän voittoisan maalin jälkeen.

Mitä se tarkoittaa, että ei osaa sanoa "ei". Sitä, että tänään pidän neljä tuntia jumppendaalia, vaikka pieni yskä kurkussa rahisee. Tuokaa kukkia haudalle. En ole ihan tietoinen siitä, että mitä tämä kroppa kestää. Toisaalta kesäkuu on tyhjää täynnä ja rahahan se on se, jolla saa. Ja pitää ottaa, kun annetaan. Minulla ketkulla kun ei muuta elantoa tällä ole, paitsi sosiaalitantta Anssi, jolta minä en haluaisi mennä pyytämään.

Ensi viikon piti olla kevyempi, mutta ei se nyt sitten olekaan älyttömän kevyt. Ei kuitenkaan ole kolmea kuntoutuspäivää kuten tällä viikolla, joten ehdin tehdä niitä kouluhommia, jotka olen päättänyt saada valmiiksi ja pikkasen äkkiä. Että sitten olis jonku ajan päästä se ammatti, että saisi niitä töitä, että voisi itseään elättää ja ei tarvisi pakosta vetää neljää jumppaa putkeen kun yskä röhisee ja räkä on poskella. Tosin on se jumppa kivaa että ei se haittaa. Ja vedonlyöntikertoimien mukaan olen loppukesästä aika tiukassa kunnossa tällä menolla. Kaipaisin loistavia vinkkejä palautumiseen ja kropan huoltoon, ettei tämä jumita kesken kesän.

Tänään on gerbiilimme ja monen muun Osmon nimipäivä. Onnea.

Köh köh. Ymmärrän yskän. Nooniin, kohta lähtee päivä käyntiin ja kun se lähtee niin sittenpä sitä ei voi enää mikään pysäyttää. Kello 20.30 loppuu vimonen tunti ja silloin pääsen minäkin viettämää ns. lepopäivää.

Aamusta iltaan yhtä juhlaa

Uusi leveli, uudet haasteet, vai miten eräs tuttu WoW-pelaaja onnittelut tänään riimitteli. Tästä eteenpäin täytän joka vuosi sen saman 25 vuotta, kuten eräs jumppa-asiakas vitsaili. Mitenkäs voisin paremmin juhlia synttäreitä kuin jumppaamalla niin maan perusteellisesti? Jaoin kaikille jumppaajille tikkarit - jaettu ilo on moninkertainen ja silleesti joo. Ja kiitos kaikille, jotka ovat muistaneet, lämmittää kovasti!

Sen se vaatii että rauhoittuu, kyllä pumppi-combatti-pumppi-ilta vetää hieman hiljaiseksi, kun muutenkin tässä ollut vähän liikenteessä parina päivänä noin niinku jumppien suhteen ja huomenna taas lisää. Itseasiassa lupasin tuurata kipeää lajitoveria, totta munassa, minähän tuuraan! Ei tunnu vielä missään.

Lajitovereita lakoaa flunssan tieltä ja kyllä itteä vähän pelottaa, tai paljon, kurkku on vähän kipeä vai johtuuko se vaan siitä, että pelottaa, että ei hemmetti, en minä nyt voi sairastua. Tänne kirjoittaminenkin koko asiasta on virhe ja huonon onnen kerjäämistä.

Haettiin Oulunsalon grilliltä roskaruokaa ja olihan kyllä hyvvää. Nyt saunaan. Huomenna vielä tätäkin pitempi päivä. Perjantaina saa onneksi nukkua pitempään. Täytyy pitää se mielessä... Vielä koittaa armo. Joskus. Lauantaina en liiku yhtään mihinkään paitsi kantamalla. Saavat muut tunkea mulle juustonaksuja suuhun ja huuhdella Pepsi Maxilla alas.

Pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne, että kipeät parannutte ja terveenä pysyneet pidätte loistavan mäihänne.

Pisulle, pesulle ja nukkumaan, niinku äitimuori tapasi sanoa meille pienokaisille. Paras synttärilahja pikku-Hannalle olisi nyt pitkä yö katkeamatonta, syvää unta.

Hikipyykkiä

Istuin etuoikeutettuna koeyleisönä, kun Beauty Centerin tytöt harjoittelivat bodybalance-esitystä varten, se on huomenna keskiviikkona Raksilan Citymarketissa iltaseitsemältä. Istuin ja ihailin. Ihan liikutuin. Olen niin iloinen siitä, että kun jäsenyyteni - jonka olen irtisanonut päättymään tässä kuussa johtuen siitä, että ei tässä omien tuntien lisäksi paljoa jouda muuten treenaamaan ja saan treenata aika paljon niillä saleilla, joissa myös ohjaan- loppuu, saan vetää tunteja salilla ja nähdä niitä ihania ihmisiä. Ystäviä. Kolme vuotta he ovat seuranneet elämääni, eivätkä osallistumatta sivusta, vaan kannustaen, halaten ja kyyneleitäni pyyhkien. Varmastikaan ilman heitä en myöskään olisi aloittamassa jumppaohjaajan uraani. Heillä on elämässäni suurempi rooli, kuin mitä he varmaan tietävätkään.

Odottelin bodypumpin alkua, kävin hakemassa viereisestä kiinalaisesta ruokaa. Miksei lounaslistalla voi olla katkarapuja tai kalaa? Kasvisruoat ovat usein niin mauttomia herne-bambu-mössöjä, että ei se riitä tällaiselle B-luokan lihansyöjälle. No, katkarapuruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi kahteen syöntikertaan, ennen pumppia ja toinen erä ennen combattia. Ei sitä nälissään jaksa hullukaan hillua.

Oli satavinaan vettä, niin poljin pumpin jälkeen hikisissä kamppeissa Oulunsaloon - ajattelin, että sama kai tuo ettei turhaan kuivia kamppeita kastele. Ei se sitten satanut kuin sen minuutin, ja sitten alkoi aurinko paistaa. Fiilis oli korkealla kun mp3-soittimesta kuului Tom Jones ja If I Only Knew. Vähän niinku jääkiekkobiisi myös. Muka seuraan lätkää, höhöö. Tiedän jopa milloin Suomi pelaa seuraavan kerran ja se on enemmän kuin mitä eilen tiesin.

Combatin jälkeen oli taivaallisen ihana päästä suihkuun. Maailman ihanin oli lapsenvahtina ja huki venyi sen verran, että sain mukavasti tutustua henkilökuntaan, juoda erikoisen hyvää hanalimukkaa - yleensä ne ovat ihan karmeita- ja syödä perjantain palaverista jääneitä keksejä. Oikein mukavallista.

Muuten ei ole mikään paikka jumissa, mutta mitä ihmettä, kaula tuosta oikealta puolelta, edestä. Kipugeeliä ja hierontaa ja eiköhän se siitä. En tiennyt, että siinäkin on lihas. (No joo, siis tottakai tiesin, että siinä on lihas, mutta että semmoinen, joka tulee kipeäksi jostakin, mitä nyt on ilmeisesti tullut tehtyä.)

Laitettiin kuivumaan koneellinen jumppavaatteita. Kuivakoot ja odottakoot, keskiviikkona on kolme tuntia hikeä. On se sekin tapa viettää syntymäpäivää. Minä ohjaan hikijumppaa, ihmiset on kummissaan, voisin viettää juhlapäivää ylihuomenna! Ja harmonikkasoolo!

Naureskellaan vielä hetki sängyssä Niksi-Pirkalle ja Tokmannin mainoslehtiselle ja hupsulle pilkulliselle koiralle ja hoopoille gerbiileille ja sitten ihan muuten vaan. Sitten nukkumaan, huomenna on taas ehkäpä onnenpäivä! Tämä päivä ainakin ylitti odotukset, enempää en olisi paljon osannut toivoakaan.

Linnunmaitoa

It's a new dawn
it's a new day
it's a new life for me
and I'm feeling good

Ilma oli aamulla lämmin kuin linnunmaito, pilkullinen koira kaunis auringonpaisteessa, tuuli raikas ja Kaleva postilaatikossa. Kun menin takaisin sisälle, eteisessä tuli vastaan keittämäni kahvin tuoksu. Hyvää huomenta!

Ehdin tuossa päivänä jos toisenakin kokea pientä ahdinkoa ja toivottomuutta. Tuli itkettyä, ekaa kertaa masennuslääkityksen aloittamisen jälkeen. Voi että oli vapauttavaa. Ajattelin siinä jo märistessä, että jes, tätä mää oon kaivannutkin. Kieroa! Mutta elämä se on kuin silkkiä vaan (kiitos vaan punaketulle, se on jäänyt päähäni pyörimään) ja jammaillen edetään. Nyt on aivan hurjan hyvä olo. Moni asia on niin hyvin.

Oonko vähän fiiliksissä. Ihan liikuttaa. Opon kanssa oli simppahyvä keskustelu tuossa ja lopuksi ihan halasin sitä. Kun halaaminen pitää terveenä. Pitää halia enemmän ihmisiä - mulla ei ole varaa olla sairaana!You've got to pump it up!

Minulla on unelmieni kesätyö. Melkeenpä joka päivä tarjotaan jotain kivoja tunteja vedettäväksi. Tänään otin vastaan melkoisen haasteen: kahtena perjantaiaamuna pitäisi olla vetämässä pumppia seitsemältä! Dammit, woman, you can do it! Ajattelin jäädä edellisen illan tunnin jälkeen nukkumaan salille, niin ainakin sitten oon siellä silloin kun pitää...

Kieltämättä pumppi-combatti-variaatio alkaa olla hieman ahdasta, kun tunteja on paljon. Nälkä kasvaa syödessä. No haloo, kävin vasta viikko sitten pumppikoulutuksen! Mutta se tuntuu niin hyvältä, ihan kuin olisin tehnyt sitä jo kauan. Kai siksi, koska olen harrastanut sitä jo aika pitkään. Tällä viikolla pidän ihanana vaihteluna myös euroviisupacen. Hirveä määrä työtä yhden tunnin takia - etsiä sopivat biisit 51-vuotisesta euroviisuhistoriasta. Mutta kun kuuntelin valmista levyä eilen, tulipa mahtava setti! Toivottavasti euroviisufani siskoni pääsee kyseiselle jumpalle, vaikka koulua olisi kyllä samaan aikaan...

Mottoni olkoon se mitä hoen jumppatunnillakin: JES. Kolme kirjainta, yksi sana, pidä se mielessä. Toista. Jes jes jes. Hyvinhän tää menee, hei!

Mp3-soittimessa soi Aliaksen soundtrackilta biisi "Red hair is better". Saa nähdä minkälaisella uudella hiustyylillä palkitsen itseni... lupasin nimittäin itselleni palkinnon, KUN saan pari kouluhommaa pakettiin...

Musta vähän tuntuu, että tämä on mun onnenpäivä. Enkä ole ehtinyt edes hoksata, että synttärit on ylihuomenna! Ja Iltasanomien päivän horoskooppi härkäpäille: "Saat idean, joka ei ole mikään tusinatuote. Jalosta sitä rohkeasti eteenpäin. Joku innostuu siitä tulenpalavasti jo heti ensimetreillä."

Miten saisin kaikki päivät alkamaan yhtä hyvin? Taidan tietää pari keinoa. Yksi on se, että ihan relasti vaan... elämässä ei ole kenraaliharjoituksia, tää on tässä ja nyt, beibi.

Happy happy joy joy. Pidä kiinni siitä jeejeestä, jos joku yrittää ottaa pois, murise ja jos ei usko niin pure!

Woo-hoo, woo-hoo.

Kivaa sittenkin. Kävimme ystävättären kanssa New Bombayssa syömässä, oli kyllä pirun kallista - 15 e, IHANAN kallista, mutta linssimakhani ja mangolassi ja nan-leipä ovat hyvvää. En ole käynyt vielä uudessa Indian Cuisine-paikassa (Indian Cuisine kaenkky.comissa), ehkä pitäisi kokeilla, mutta olen ruoka-asioissa kaavoihin kangistunut juntti. En kestä pettymyksiä, koska ruoan kanssa niistä jää yleensä nälkä! Pizzaankin otan melkein aina ne samat tonnikala-katkarapu-herkkusieni-oliivi-valkosipuli-täytteet. Oliivienkin pitää olla viipaloituja mustia oliiveja tai vedän pömelit.

Oli ihana nähdä tätä ystävätärtä pitkästä aikaa. Ollaan tunnettu varmaan kymmenen vuotta, alunperin tavattiin yhdessä bändiräpellyksessä. Minä lauloin ja hän soitti rumpuja, niin joo ja oli niitä muitakin, mutta me löysimme ystävät toisistamme. Waldalla soitettiin treenikämpillä Zombieta pari kertaa vissiin, mutta niin kuin useimmat bändiprojektit, sekin hyytyi sitten johonkin.

Lupasin mennä lähiaikoina reikihoidettavaksi ystävättären luokse. Joidenkin ystävien kanssa yhteys säilyy ja ei ole mitään alkukankeutta tai vierastamista, vaan voidaan heti puhua herkimmistäkin yksityisasioista.

Toiminnallinen kuntoutusryhmä alias askartelupaskartelu oli peruttu sekaannuksista johtuen. Olin rauhallinen ja tyytyväinen kuin hindulehmä vedettyäni itseni tukkoon hyvällä ruualla hetken aiemmin, eikä siis häirinnyt ihan yhen yhtään vaikka aikataulut menivät vähän uusiksi. Itseasiassa ne kääntyivät edukseni, kun Maailman ihanin ajoi keskustaan ja vaihtoi pyöräni autoon. Sain siis ajella ensin siskon luo Linnanmaalle päivähoitoon ja sieltä sitten jumpalle ja jumpalta kotiin - ihanuus olisi muuten tullut sieltä hakemaan, mutta mitäpä sitä turhaa ramppaamaan, kun hän pääsi keskustasta salireissunsa jälkeen pyörällä kätsysti tänne Kaakkuriin.

Niin. Avasin pyöräilykautta ja minun mielestäni takavanne on erään kesäisen kyyditysreissun jäljiltä vähän mutkalla ja vemputtaa (harkittu sanavalinta) inhasti etenkin alamäessä. Maailman ihanin ei huomannut mitään semmoista. No kuitenkin, ajattelin huomenna käyttää pyörää pyörälääkärissä tuossa Tokmannin vieressä, että voisko sille tehdä mitään vaihtamatta pyörän kaikkia osia miljoonalla eurolla. Pyöräily oli aika rankkaa, siis ehdin venkslata Kaakkurista keskustaan. Tosin sadeviitta keräsi tuulta niin että se oli kuin laskuvarjo selästäni pullottaen ja menoa vastustaen. Eikä edes satanut kuin minuutin alkumatkasta. Great success!

Että voi olla kerrassaan toisenlainen treeninjälkeinen kokemus. Tänään siis pumppia Linnanmaalla. Bongasin pumppitunnin loputtua vanhan jujutsuharrastajan naaman perusteella "hei mää tunnen sut jostakin" ja jäimme jauhamaan taistelulaji-ynnämuuta-sheibea. Aulassa toimitusjohtajatar kysyi miltä tunti tuntui, ja kehotti ottamaan proteiinia että palaudun hyvin, kun lupasin tuurata huomenna ennen combattia pumppiakin. Ku se on niin mukavata! Ihmiset, oikeasti siis järkevä ihminen treenaa pumppia kunnon painoilla 2-3 kertaa viikossa ja välissä on 48 tuntia aikaa palautua, eikö niin? (Suoraan sanoen tarvin joka euron, joka noista jumpanvetämisistä vaan voi irrota.) Samainen henkilö soitti minulle aiemmin päivällä, että onhan kaikki ok ja olenhan tulossa vetämään. Lupasi sunnuntaille kesän tuntiehdotelmia. Että niinku välittävät ihmisestä näin - onhan se niin että hyvä ohjaaja on arvokas kuin painonsa verran kultaa, ja tämmönen keskiverto ponäkkä punakka taistelijahobittikin ihan kelpo vehje. Älyttömän mukava fiilis, mukava henkilökunta ja asiakkaatkin oli hyvin mukana tunnilla. Jessss.
Jee jee. HYVÄ MEININKI.

Hyvää meininkiä lisempää: KT Tunstall - "Black Horse & The Cherry Tree" video glumbert.comissa (laula mukana, sanat tässä).

Soojaa!

Hidasta, hullu hevonen. Tammassahan on virtaa, mutta ei se tarkoita, että pitäisi nyt pystyä yhtään mihinkään.

Paineen alla rupeaa näkemään painajaisia. Pelkäsin unessani sekoavani, itkin miten harhainen alan olla - pidin toista nyrkkiäni sylissäni ja kuvittelin sen olevan vauva. Näin ihan pienenpienen vauvan sylissäni ja tajusin, että sen mittasuhteet ovat ihan päin prinkkalaa. Ihmettelinköhän vielä, miksei kukaan ollut innostunut perheenlisäyksestäni? Etsin jostain syystä turvaa exästä, sitä turvaa löytämättä ja seksikin oli huonompaa kuin mitä olin muistellut, ja jäi paha maku suuhun koko unesta. Selvästikin pelkoa arviointikyvyn ja hallinnan menettämisestä. Pitikö elää 25-vuotiaaksi tajutakseni että minä, suurpiirteinen ja suhteellisen huoleton pellossaeläjä, olenkin kontrollifriikki?

Olen jossakin vaiheessa hoksinut, että kalenteriin mahtuu samalle päivälle kolme asiaa. Kolme paikkaa, joissa pitää olla. Tänään ne ovat 1 - ystävättären kanssa syömään, 2 - kuntoutuksen toiminnallinen ryhmä eli askartelukerho, 3 - pumppitunti Linnanmaalla. Enemmästä seuraa kaaos. Lisäksi voi ilmoittautua netin kautta kursseille, kuten tein, soitella ympäriinsä ja hoitaa asioita, kunhan ne voi tehdä paikassa missä hyvänsä.

Gerbiilit syövät jääsalaattia ja ajattelin liittyä seuraan aamupalastamalla vapaaseen tyyliin. Käytiin eilen raahaamassa kaksi isoa kassia ruokaa kaupasta kotiin. Se tuo minulle suurta onnellisuutta, kun on ruokaa kaapissa. Turvaa. Saa valita syökö pastaa ja pestoa vai tekeekö lohkoperunoita vai makaroonilaatikkoa vai fetasalaatin. Kotimainen kurkku oli muuten euron kilo.

Minulla on myös sisäinen tarve sijoittaa rahani mahdollisimman nopeasti johonkin ns. järkevään - hamstraukseksikin voisi sanoa. Kun fyffeä tuli tuossa pari päivää sitten, vuodatin bensaa tankkiin neljälläkympillä, maksoin ensi kuun vuokran, nuo ruokaostokset, tilasin piilareita vähäksi aikaa eteenpäin. Sitten huomaan olevani peeaa, mutta vuokra on maksettu ja massu ei kurise nälkää. Kaikki hyvin siis.

Päivä ei ole menetetty, vaikka kello on kohta puoli kaksitoista. Kolmelta on treffit pallolla ystävättären kanssa. Olen lähes pukeutunut jo ja pessyt hampaat ja harjannut kuontaloa. Odottelen postilaatikkoon bodypump-materiaaleja, mutta milloinkohan täällä päin yleensä tulee posti, kun meillä on tapana hakea se illalla, jos muistetaan? Mummin joululahjaksi antama Kalevan tilaus loppui huhtikuun päätyttyä. Kökkö. En kyllä monena aamuna sitä ehtinyt lukemaan, mutta silti, on se mukavaa.

Niin, ensin syömään, katsotaan mitä sitten keksitään.

Lääh puuh

Nyt tuli väsy. Vetäsin pumpin ja combatin äsken Rajakylässä. Olen minä monesti ennenkin treenannut putkeen useamman tunnin, mutta nyt väsyttää. Ehkä sen takia, että keskusteltuamme ensin vastaanottotiskillä paikan omistaja vielä soitti perään asiakaspalautetta, mikä oli järkevää ja rakentavaa ja olen siitä kiitollinen, mutta jotenkin pienetkin asiat saavat huokailemaan. Hyvä on, minä laitan musiikkia ja mikkiä isommalle ensi kerralla, ohjaan henkilökohtaisemmin ja korjaan enemmän, ja unohdinkohan jo jotain oleellista.

Olen uusi ohjaaja ja erittäin epätäydellinen. Teen kyllä parhaani. Ohjaajana sitä on kaiken arvostelun kohteena ja se on ok ja hyvä. Minä oikeasti haluan että niillä ihmisillä, jotka tulevat minun tunnilleni, on sen tunnin jälkeen euforinen, ihana olo, jonka kunnon treeni saa aikaan. Palautteen saaminen on aika harvinaista, joten on upeaa, että aktiivisesti kysellään asiakkailta mitä mieltä he ovat, ja pistetään palaute eteenpäin suoraan ohjaajalle. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää. On vaikeaa keskittyä perusasioihin niin, että uudemmat harrastajat pysyvät mukana ja oppivat oikeat tekniikat, ja samalla tsempata vakkariharrastajat uusiin ulottuvuuksiin. Tempo on nopea, ja kaikkeen pitäisi keskittyä yhtä aikaa. Opin ehkä ajan kanssa. Ei kun siis, minä opin, ajan kanssa.

Mietin ihan tosissani miten ohjaan. Suuri osa asioista on tarkkaan harkittua. Kuten se, että combat-tunti ei lähde käyntiin sata lasissa. Nyt tuli palautetta, että tunti parani loppua kohden, että pitäisi olla rohkeampi, ja enemmän menoa. Jos huudan samaan tahtiin ensimmäisen puoliskon mitä teen vaikka seiskakappaleessa, ovatko uudemmat taistelijat enää hengissä viimeisiä kappaleita varten? Tarkoitus on käyttää kontrasteja - välillä mäiskiä luulot pois, sitten rauhoittaa menoa, loppua kohden kiihdyttää ja antaa palaa nasta laudassa. Pitäisikö minun siis nyt luottaa siihen, että tilannetajuni on riittävä rytmittämään treeniä, että osaan käyttää puheääntäni treenin luonteen mukaisesti, vai pitääkö minun uskoa palaute ja karjua keuhkot pihalle koko tunnin ajan alusta loppuun? Retorinen kysymys.

Huomaatteko miten tosissani otan palautteen vastaan? Mietin todella, miten voisin siihen pohjaten olla parempi ohjaaja ensi kerralla. Tottakai otan vähän "itseeni", mutta miten muuten asia menee perille? Ensi kerralla olen parempi. Nytkin olin mielestäni aika hemmetin hyvä.

Nyt vätystää niin, että saatanpa suosiolla siirtää huomista aamuherätystä niin, että lähden liikkeelle kun siltä tuntuu. Ei saa kiusata tämmöistä, toipilasta, päätään lepuuttavaa ihmistä. Olen unohtanut, että olen ollut viime kuun sairaslomalla masennuksen, väsymyksen, loppuunpalamisen takia. Onko minulla oikeasti paukkuja tähän häseltämiseen?

Meni hetki että tajusin, keskiviikon jälkeen ei tule perjantai. Koitan käsittää mitä huomenna on luvassa. Raksisin aamun ohjelman kalenteristani, jos jaksaisin etsiä kalenterin treenikassin sivutaskusta. Ruokaa. Sitten Conania. Vieraina Garry Shandling, Adam Brody sekä Ricky Skaggs and Bruce Hornsby. En tiedä keitä he ovat, mutta pianpa heihin tutustun. Sitten unta armaassa kainalossa. Nam.

No tämähän alkoi hyvin.

Maanantai, eikun keskiviikko. Olin ihan oikeasti kuvitellut lähteväni kuudelta lenkille. No sehän meni ihan käteen se suunnitelma, kun tuli peuhattua myöhään. Oli kaksi herätystäkin viiden minuutin välein, ja molemmille sanoin nou kän duu. Juoksukamppeetkin oli valmiina. Menetin sitten toisenkin mahdollisuuden saada kunniallinen aamu ja nukuin pommiin opinnäytetyöseminaareista - mutta nehän eivät ole pakollisia, sanoin jo pahaenteisesti eilen illalla - ja tässä nyt keittelen kananmunia, kun olisi koululla pitänyt olla viisi minuuttia sitten. En tiedä miten kääntäisin tämän laiskan aamun nousujohteiseksi. Asiaa ei auta sängyssä makoileva jumalainen otus, jonka kainaloon voisin käpertyä vaikka pariksi tunniksi vielä. Antaako mennä? Antaa mennä, lämpimään ja pehmeään syliin nukkumaan. Tulkoot hakemaan jos kerran tarvitsevat.