Hauskin koulupäivä ikinä! Otimme vähän EKG:tä, ihan asiallisestihan se meni ilman henkilövahinkoja. Oikeat paikat lätkille löytyivät pienen kopeltamisen jälkeen. Beebe kulki palomiesotteella (merimies on eri mies kuin palomies) koulun portaat ylös alas. Luokkakavereiden kanssa ruokalassa oli niin hyvät jutut, että yksi pärskäytti kahvit ympäriinsä. Palindromit ja hurjat tositarinat...
Tämä on aivan mahtava porukka. Haluaisin ihan simona lähteä mukaan Vuokattiin, olisinpa hommannut Jasmille hoitopaikan ja lähtenyt vaan. Olisin kaivannut remakkaa viikonloppua ennen harjoittelurupeamaa. Siskon mies lähtee huomenna katsomaan Teatrialle Impaled Nazarenea. Jos Antsulla on menoa niin lähden melko varmasti messiin Teatrialle, sillä minähän en jumatsuikka kotona mökötä yksin jos jossain voi riekkua porukalla. Tai sitten keksin jotain muuta. Ehkä pidän Alias-maratonin Jasmin kanssa.
Vielä pari tuntia ja sitten alkaa viikonloppu, joka varmasti on pitkä ja tylsä ilman Beebeä. Ei millään pahalla miesrintamaa kohtaan, mutta Beeben kanssa viikonloppu olisi ollut ainakin takuuhauska.
Minzu, olet rakas!
perjantaina, maaliskuuta 31, 2006
torstaina, maaliskuuta 30, 2006
Suunnitellun spontaania, harkitusti hetkenhurmaa
Näkymätön tyttö kirjoitti kriittisesti siitä, kuinka aina sanotaan, että pitää kerätä mahdollisimman paljon kokemuksia, ettei sitten vanhana kaduta.
Ei kokemuksilla yksinään ole mitään itseisarvoa. Ei määrä korvaa laatua. Olemme kuitenkin ihmisinä kokemuksiemme summia. Eikö elämän tarkoitus ole kokeminen... kaikin aistein, jotka meille on annettu? Kaikkien ei tarvitse nähdä kaikkia mantereita - tullakseen onnelliseksi. Paljon voi nähdä ihan lähellä, tulla onnelliseksi ihmettelystä. Kokeilu ja kokeminen vaatii sellaista lapsenomaista uteliaisuutta ja leikkimieltä elämää kohtaan.
Moni lentää kauas nähdäkseen eksoottisia papukaijoja, vaikka naapurilammikon sorsat ja muut pikkutirpat ovat ihan yhtä maagisia.
Herkkyyttä pitää olla. Että nauttii kevyestä kevätauringon lämmöstä iholla, eikä vaadi polttorautaa tunteakseen JOTAIN. Pienistä asioista jos oppii saamaan kiksejä, niin on rikkaampi kuin tietääkään. Jos joutuu tyydytyksen ja täyttymyksen saadakseen olemaan koko ajan jossain ylikiihottuneessa ja kireässä olotilassa, onko se hauskaa?
Lukekaa zen-filosofiaa, niin opitte paljon eksistenssistä. Helppolukuinen kirja on Mikael Niinimäen "Suomalainen zen-opas".
Kuka väittää että jatkuva meneminen ja tuleminen ja ryyppääminen ja kiire ja seksi olisi täysillä elämistä? Eihän kiireessä ehdi mitään kokea - siinä vain häslää menemään, aistit lukossa, ikään kuin jonkinlaisessa shokissa. Siitä on aistillisuus kaukana. Voi olla halukas elämää kohtaan, vahvasti, ilman että on jotenkin elämän "puutteessa" niin ettei saa millään tarpeekseen, koko ajan kuin koira liian tiukassa remmissä, pieni happivajaus aivoissa.
Kyllä minä nautin vauhdin hurmasta - sopivasti ja turvallisesti. Ihanaa antaa hevosen laukata niityn yli niin lujaa kuin se pääsee - mutta en pidä siitä tunteesta, että heppa karkaisi käsistä.
Kiire on sellainen olotila, jossa on koko ajan kamalan huolissaan itsestään. Olisi hyvä opetella ottamaan itsensä kevyemmin, vähemmän vakavasti. Opetella jopa vähän nauramaan itselleen. Sillä voi pelastaa monta päivää ihan itse.
Minua kummastuttaa kyllä seksin kriminalisoiminen - siinähän voi nimenomaan olla aidosti läsnä ja nauttia hetkestä. Varmaan on ihan yleistä vetää perseet olalle ja sitten harrastaa jotain noloa känniseksiä korvatakseen jotain muita puutteita elämässä, mutta väitän että siitä saa aina vähemmän irti kuin jostain aidosta läheisyydestä. Mitä hyötyä on ensin puuduttaa aisteja ja sitten yrittää aistia niillä jotain?
Kokemus voi olla huonokin asia. Liika rutiini voi olla pahasta ja huonoista tai jopa vääristä käsityksistä voi olla vaikea oppia pois. Missä tahansa asiassa.
Seksi on asenteesta eikä expistä kiinni ja joku, joka on auttamattomasti lammas, ei koskaan voi olla leijona. --Valitettavasti kukaan ei jaksa tästä provosoitua ja väittää vastaan.-- Kuitenkin, mielikuvitus, rohkeus, uteliaisuus ja avoimuus varmasti päihittävät sadalla yhden illan suhteella hankitun kokemuksen mennen tullen. Ottaisin mieluummin kokemattoman leijonan kuin kokeneen lampaan.
Kukahan se sanoi, että tietoa saa kirjoista, mutta viisaus on jotain sisäsyntyistä. Kaikki maailman asiat eivät tee ihmisestä kokeneempaa tai viisaampaa, jos hänellä ei ole sisäisiä työkaluja käsitellä asioita ja omaksua niistä sisältöä itselleen.
Ei kokeminen ja näkeminen tarkoita sitä, etteikö elämä olisi tasapainosta ja onnellista. Villiltäkin kuulostavia asioita voi tehdä ihan viisaasti ja harkitusti. Asioita voi kokeilla monesta hyvästä syystä, itsensä voittaakseen, rajojaan kokeillakseen, ihan uteliaisuudesta - eikä siinä välttämättä ole mitään typerää, itsetuhoista tai mitään, mitä pitäisi katua myöhemmin. Minä olen ihan harkiten ja selvin päin ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa stripannut rahasta, ottanut nännilävistykset, tehnyt joitakin mielenkiintoisia juttuja mitä yleensä tehdään varmaan hetkenä, jolloin ei olla ihan oikeustoimikelpoisia (kuitenkin moni sanoo että tekisi saman jos uskaltaisi). Kukaan ei ole minua yllyttänyt eikä mistään ole ollut mitään kamalia seurauksia.
Harkitsemattomin seksiseikkailuni oli ensitapaamisen jälkeen seuraavana iltana (ja seuraavana aamuna, buhahaa). Sekin järkyttävän nolosti selvin päin, eikä tarvinut edes houkutella kun itse ajoin autolla pojan luo. Ensimmäinen kertanikin oli niin harkittu, täydellinen, kynttilänvalossa rakastetun kanssa, että varmaan kaikki kännissä takapenkillä neitsyytensä ties kenelle menettäneet tulevat nyt joukolla lynkkaamaan.
Ei järjen ääni mitenkään sulje pois spontaania toimintaa. Jos on itsellä terve intuitio ja maalaisjärki, niin sitä voi elää vapautuneesti ja vaistonvarassa, kun on jotkut pelisäännöt itsensä kanssa sopinut.
Minulla ei varmaan ikinä ole ollut kunnollista moraalista krapulaa. Joko minulta puuttuu täysin ihmiseen kuuluva katumuksen ja häpeän tunne tai sitten en ole vain sellaista vielä ansainnut. Kuka sen ansaitsee? Ei kai ihminen ole vastuussa kuin itselleen. Miksi siis turhaan rääkätä itseään häpeällä tai katumisella? Mitä oletkaan tehnyt, olet sillä hetkellä jostain syystä niin valinnut. Elä sen kanssa ja ole ylpeä siitä. Kunhan itse tiedät valintojesi lähtökohdat.
Ai niin, viime kesänä Beebe houkutteli minut Suomen tivolissa yhteen laitteeseen, johon en olisi oikeasti halunnut mennä, mutta menin koska Beebe halusi. No pitäähän sitä kerran kesässä käydä jossain tehosekoittimessa höykkyytyksessä. Sen jälkeen makasimme loppupäivän nurmikolla voiden todella pahoin. Se oli spontaani asia, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Mutta ei ollut kovin vaarallista ja jälkeenpäin sille on hauska nauraa. Mutta olen oppinut varovaisemmaksi, mitä tulee Beeben ideoihin!
Ei kokemuksilla yksinään ole mitään itseisarvoa. Ei määrä korvaa laatua. Olemme kuitenkin ihmisinä kokemuksiemme summia. Eikö elämän tarkoitus ole kokeminen... kaikin aistein, jotka meille on annettu? Kaikkien ei tarvitse nähdä kaikkia mantereita - tullakseen onnelliseksi. Paljon voi nähdä ihan lähellä, tulla onnelliseksi ihmettelystä. Kokeilu ja kokeminen vaatii sellaista lapsenomaista uteliaisuutta ja leikkimieltä elämää kohtaan.
Moni lentää kauas nähdäkseen eksoottisia papukaijoja, vaikka naapurilammikon sorsat ja muut pikkutirpat ovat ihan yhtä maagisia.
Herkkyyttä pitää olla. Että nauttii kevyestä kevätauringon lämmöstä iholla, eikä vaadi polttorautaa tunteakseen JOTAIN. Pienistä asioista jos oppii saamaan kiksejä, niin on rikkaampi kuin tietääkään. Jos joutuu tyydytyksen ja täyttymyksen saadakseen olemaan koko ajan jossain ylikiihottuneessa ja kireässä olotilassa, onko se hauskaa?
Lukekaa zen-filosofiaa, niin opitte paljon eksistenssistä. Helppolukuinen kirja on Mikael Niinimäen "Suomalainen zen-opas".
Kuka väittää että jatkuva meneminen ja tuleminen ja ryyppääminen ja kiire ja seksi olisi täysillä elämistä? Eihän kiireessä ehdi mitään kokea - siinä vain häslää menemään, aistit lukossa, ikään kuin jonkinlaisessa shokissa. Siitä on aistillisuus kaukana. Voi olla halukas elämää kohtaan, vahvasti, ilman että on jotenkin elämän "puutteessa" niin ettei saa millään tarpeekseen, koko ajan kuin koira liian tiukassa remmissä, pieni happivajaus aivoissa.
Kyllä minä nautin vauhdin hurmasta - sopivasti ja turvallisesti. Ihanaa antaa hevosen laukata niityn yli niin lujaa kuin se pääsee - mutta en pidä siitä tunteesta, että heppa karkaisi käsistä.
Kiire on sellainen olotila, jossa on koko ajan kamalan huolissaan itsestään. Olisi hyvä opetella ottamaan itsensä kevyemmin, vähemmän vakavasti. Opetella jopa vähän nauramaan itselleen. Sillä voi pelastaa monta päivää ihan itse.
Minua kummastuttaa kyllä seksin kriminalisoiminen - siinähän voi nimenomaan olla aidosti läsnä ja nauttia hetkestä. Varmaan on ihan yleistä vetää perseet olalle ja sitten harrastaa jotain noloa känniseksiä korvatakseen jotain muita puutteita elämässä, mutta väitän että siitä saa aina vähemmän irti kuin jostain aidosta läheisyydestä. Mitä hyötyä on ensin puuduttaa aisteja ja sitten yrittää aistia niillä jotain?
Kokemus voi olla huonokin asia. Liika rutiini voi olla pahasta ja huonoista tai jopa vääristä käsityksistä voi olla vaikea oppia pois. Missä tahansa asiassa.
Seksi on asenteesta eikä expistä kiinni ja joku, joka on auttamattomasti lammas, ei koskaan voi olla leijona. --Valitettavasti kukaan ei jaksa tästä provosoitua ja väittää vastaan.-- Kuitenkin, mielikuvitus, rohkeus, uteliaisuus ja avoimuus varmasti päihittävät sadalla yhden illan suhteella hankitun kokemuksen mennen tullen. Ottaisin mieluummin kokemattoman leijonan kuin kokeneen lampaan.
Kukahan se sanoi, että tietoa saa kirjoista, mutta viisaus on jotain sisäsyntyistä. Kaikki maailman asiat eivät tee ihmisestä kokeneempaa tai viisaampaa, jos hänellä ei ole sisäisiä työkaluja käsitellä asioita ja omaksua niistä sisältöä itselleen.
Ei kokeminen ja näkeminen tarkoita sitä, etteikö elämä olisi tasapainosta ja onnellista. Villiltäkin kuulostavia asioita voi tehdä ihan viisaasti ja harkitusti. Asioita voi kokeilla monesta hyvästä syystä, itsensä voittaakseen, rajojaan kokeillakseen, ihan uteliaisuudesta - eikä siinä välttämättä ole mitään typerää, itsetuhoista tai mitään, mitä pitäisi katua myöhemmin. Minä olen ihan harkiten ja selvin päin ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa stripannut rahasta, ottanut nännilävistykset, tehnyt joitakin mielenkiintoisia juttuja mitä yleensä tehdään varmaan hetkenä, jolloin ei olla ihan oikeustoimikelpoisia (kuitenkin moni sanoo että tekisi saman jos uskaltaisi). Kukaan ei ole minua yllyttänyt eikä mistään ole ollut mitään kamalia seurauksia.
Harkitsemattomin seksiseikkailuni oli ensitapaamisen jälkeen seuraavana iltana (ja seuraavana aamuna, buhahaa). Sekin järkyttävän nolosti selvin päin, eikä tarvinut edes houkutella kun itse ajoin autolla pojan luo. Ensimmäinen kertanikin oli niin harkittu, täydellinen, kynttilänvalossa rakastetun kanssa, että varmaan kaikki kännissä takapenkillä neitsyytensä ties kenelle menettäneet tulevat nyt joukolla lynkkaamaan.
Ei järjen ääni mitenkään sulje pois spontaania toimintaa. Jos on itsellä terve intuitio ja maalaisjärki, niin sitä voi elää vapautuneesti ja vaistonvarassa, kun on jotkut pelisäännöt itsensä kanssa sopinut.
Minulla ei varmaan ikinä ole ollut kunnollista moraalista krapulaa. Joko minulta puuttuu täysin ihmiseen kuuluva katumuksen ja häpeän tunne tai sitten en ole vain sellaista vielä ansainnut. Kuka sen ansaitsee? Ei kai ihminen ole vastuussa kuin itselleen. Miksi siis turhaan rääkätä itseään häpeällä tai katumisella? Mitä oletkaan tehnyt, olet sillä hetkellä jostain syystä niin valinnut. Elä sen kanssa ja ole ylpeä siitä. Kunhan itse tiedät valintojesi lähtökohdat.
Ai niin, viime kesänä Beebe houkutteli minut Suomen tivolissa yhteen laitteeseen, johon en olisi oikeasti halunnut mennä, mutta menin koska Beebe halusi. No pitäähän sitä kerran kesässä käydä jossain tehosekoittimessa höykkyytyksessä. Sen jälkeen makasimme loppupäivän nurmikolla voiden todella pahoin. Se oli spontaani asia, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Mutta ei ollut kovin vaarallista ja jälkeenpäin sille on hauska nauraa. Mutta olen oppinut varovaisemmaksi, mitä tulee Beeben ideoihin!
Äiti, mua väsyttää
Otin eilen ruhtinaalliset päiväunet ja menin nukkumaan reilusti ennen puoltayötä. Jostain syystä väsyttää ihan simona (torkahtelun, kikattamisen ja väsyneen ärinän vaihtelevaa sinfoniaa). En tiedä johtuuko tämä psyykkisistä, fyysisistä, sosiaalisista vai ulkoavaruudellisista syistä. Pitäisi kulkea ihan vaan zombiena eteenpäin eikä suotta yrittää vaikuttaa mitenkään tapahtumien kulkuun.
Poppi soi ja potkii eteenpäin. Keinotekoista tahdistusta. Suuri houkutus olisi painaa otsa pöytään täällä tietokoneluokassa, vaikka sosiaalipsykologisen empiirisen eksperimentin nimissä - hypoteesini on, että kovin moni ei uskaltaisi tulla herättämään. Toisaalta opiskelupaikan huomioiden joku tulisi varmaan pian ja aloittaisi ohjeiden mukaisen elvytyksen.
Mielessä pyörii miljoona asiaa, jotka eivät liity mitenkään mihinkään ja joilla ei ole mitään väliä. Kulutan siis aivan turhaan energiaa, enkä tiedä miksi, nyt vaan nollat tauluun ja haukotellen eteenpäin. Tämä on vähän samanlainen juttu kuin että päissään ei kannata ratkoa mitään ongelmia. Ei myöskään tässä olotilassa.
Huolehdin, että mihin taskuun laitoin harjoittelupaikan pukukopin avaimen, ja se pitää laittaa avainrenkaaseen heti kun pääsen kotiin. Täytyy muistaa sitä ja tätä ja tuota. Se ja tämä ja tuo on tekemättä. Sama muistilistanomainen ajatusketju kiertää kehää. Voisinko nyt ystävällisesti lopettaa ajattelun ja todeta että AIVAN SAMA, ANTAA NOIDEN ASIOIDEN NYT OLLA, KUKAAN EI KUOLE JOS EN JOTAIN MUISTA, JA MUISTAN SITTEN KUN JAKSAN, ELÄ HUOLEHI. Pelkään kai kuollakseni unohtavani jotain oleellista. Lähinnä siksi, että olen viime aikoina unohdellut tosi paljon kaikenlaista. Unohdin tänään ottaa yhden tärkeän paperin kouluun. En tiedä miten selviän tässä yhteiskunnassa, tai selviänkö.
Vaikka mitään ongelmia ei olekaan, yritän luultavasti kehitellä niitä ihan vain itseäni piristääkseni tässä tylsässä tyytymättömyydessäni tähän hetkeen. Se on todella vaikeaa, koska tämä on niitä päiviä, jolloin tukka on hyvin. Tuhlausta istua täällä koulussa viiteen. Paljon paremmin aika kuluisi kun menisin nyt kotiin, ottaisin Jasminen kainaloon ja painuisin takaisin pehkuihin.
Luojan kiitos huomenna alkaa viikonloppu.
Hyvä merkki on se, että jalka rupesi vipattamaan kun korvissa rupesi popittamaan Garbagen "Push it". Heti tuli primitiivinen tarve päästä bodypumppiin. Elämänhaluni palasi, löysin sen pienen kipinän johon puhaltamalla selviän tästä saakelin puisevasta päivästä hengissä kotiin. Älkää poistako kuulokkeita päästäni, saatan menehtyä ilman! (Kaikki tietää sen blondivitsin, eikö niin?)
Poppi soi ja potkii eteenpäin. Keinotekoista tahdistusta. Suuri houkutus olisi painaa otsa pöytään täällä tietokoneluokassa, vaikka sosiaalipsykologisen empiirisen eksperimentin nimissä - hypoteesini on, että kovin moni ei uskaltaisi tulla herättämään. Toisaalta opiskelupaikan huomioiden joku tulisi varmaan pian ja aloittaisi ohjeiden mukaisen elvytyksen.
Mielessä pyörii miljoona asiaa, jotka eivät liity mitenkään mihinkään ja joilla ei ole mitään väliä. Kulutan siis aivan turhaan energiaa, enkä tiedä miksi, nyt vaan nollat tauluun ja haukotellen eteenpäin. Tämä on vähän samanlainen juttu kuin että päissään ei kannata ratkoa mitään ongelmia. Ei myöskään tässä olotilassa.
Huolehdin, että mihin taskuun laitoin harjoittelupaikan pukukopin avaimen, ja se pitää laittaa avainrenkaaseen heti kun pääsen kotiin. Täytyy muistaa sitä ja tätä ja tuota. Se ja tämä ja tuo on tekemättä. Sama muistilistanomainen ajatusketju kiertää kehää. Voisinko nyt ystävällisesti lopettaa ajattelun ja todeta että AIVAN SAMA, ANTAA NOIDEN ASIOIDEN NYT OLLA, KUKAAN EI KUOLE JOS EN JOTAIN MUISTA, JA MUISTAN SITTEN KUN JAKSAN, ELÄ HUOLEHI. Pelkään kai kuollakseni unohtavani jotain oleellista. Lähinnä siksi, että olen viime aikoina unohdellut tosi paljon kaikenlaista. Unohdin tänään ottaa yhden tärkeän paperin kouluun. En tiedä miten selviän tässä yhteiskunnassa, tai selviänkö.
Vaikka mitään ongelmia ei olekaan, yritän luultavasti kehitellä niitä ihan vain itseäni piristääkseni tässä tylsässä tyytymättömyydessäni tähän hetkeen. Se on todella vaikeaa, koska tämä on niitä päiviä, jolloin tukka on hyvin. Tuhlausta istua täällä koulussa viiteen. Paljon paremmin aika kuluisi kun menisin nyt kotiin, ottaisin Jasminen kainaloon ja painuisin takaisin pehkuihin.
Luojan kiitos huomenna alkaa viikonloppu.
Hyvä merkki on se, että jalka rupesi vipattamaan kun korvissa rupesi popittamaan Garbagen "Push it". Heti tuli primitiivinen tarve päästä bodypumppiin. Elämänhaluni palasi, löysin sen pienen kipinän johon puhaltamalla selviän tästä saakelin puisevasta päivästä hengissä kotiin. Älkää poistako kuulokkeita päästäni, saatan menehtyä ilman! (Kaikki tietää sen blondivitsin, eikö niin?)
keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006
Jälleen yksi hyvä syy aloittaa kuntoilu
Voi ristus! Bodycombatissa oli aika pikkasen ihana ohjaaja, sijainen. Siinä oli tekniikka kohdallaan. Mikään ei niin paljoa maailmaa rumenna kuin ruma lyönti- ja potkutekniikka.
Ainoa mikä minua kiihottaa enemmän kuin oma hiki, on miehen hiki! En minä millään pahalla, siis, kyllä kait sitä mies voi odottaa joutuvansa esineellistetyksi, mikäli menee naisten klubille vetämään tuntia yli 30 naisen eteen. Enpä ole nähnyt niin ihanan hikikarpaloista ja hyväruhosta miestä vähään aikaan (olen sohvaperuna-magneetti). Uijui. Semmoisen kanssa voisin matsata kotonakin, perhana.
"Jos jäi jotain kysyttävää, niin tulkaa kysymään", tarkoitti varmaan että tekniikasta, niin en sitten kehtanut möläyttää mitään typerää, vaikka oikeasti olisin varmaan halunnut. Shame on me!
Ainoa mikä minua kiihottaa enemmän kuin oma hiki, on miehen hiki! En minä millään pahalla, siis, kyllä kait sitä mies voi odottaa joutuvansa esineellistetyksi, mikäli menee naisten klubille vetämään tuntia yli 30 naisen eteen. Enpä ole nähnyt niin ihanan hikikarpaloista ja hyväruhosta miestä vähään aikaan (olen sohvaperuna-magneetti). Uijui. Semmoisen kanssa voisin matsata kotonakin, perhana.
"Jos jäi jotain kysyttävää, niin tulkaa kysymään", tarkoitti varmaan että tekniikasta, niin en sitten kehtanut möläyttää mitään typerää, vaikka oikeasti olisin varmaan halunnut. Shame on me!
Dam di di dam
Yliannostus kahvia piti tehokkaasti hereillä aamuyöhön. Heräämisen hetkellä muistelin juuri sekunti sitten nukahtaneeni, äkkiä loiventava kuppi kahvia, sekavasti täristen kouluun... Kliinisen fysiologian tentti oli ohi 45 minuutissa. Tentti ei ollut laisinkaan masentava kokemus, tuntui jopa että tiedän jostakin kerrankin jotakin. Sen jälkeen kävimme Minzu-bejben kanssa nakkaamassa osastolle A4-esittelyt itsestämme. Ensi viikolla sitten... maanantaina klo 7 se alkaa, harjoittelujakso.
Olen oppinut kuuntelemaan rakkaalla Zen Nano Plussallani radiota pyöräillessäni. Kuluttaa vähemmän paristoakin (no tietenki mulla on ladattavat, muutenhan olisin vararikossa kun koko ajan saisi vaihtaa). Tykkään YleX:n aamuohjelmasta, vaikka ei se olekaan yhtään sama enää kun ei ole Juusoa. On siellä kuitenkin paremmat juontajat kuin muualla. Pikkasen joskus tulee murhanhimoiseksi kun kuuntelee jotain NRJ:tä tai KissFM:ää. Pitäisi opetella selvittämään etukäteen hyviä asiaohjelmia sun muita, voisi vaikka oppia jotain. Ainakin uutisia tulee seurattua paremmin radiosta kuin muista medioista.
Naamani on kurpsahtanut todella ikävään kuntoon, joten kävin Bodyshopissa ostamassa viimeisillä pennosillani puhdistusgeeliä ja aivan kerrassaan ihanan teatreenaamion, jota suosittelen lämpöisesti. Kun sitä vetäsin naamaan niin heti parani olemus. Muistanpa nyt tästä sitten myöhemmin missä vaiheessa on panostus aloitettu ja kauanko kestää että saadaan lopetettua tämä anarkistinen kaikkien kukkien kukkiminen naamassa.
Bodybalancessa huomasin olevani hieman jumissa ja tarvitsevani enemmän huoltoa. Lonkan koukistajat vai mitkä nuo onkaan on ihan jumissa. Tai siis ei ne ole jumissa jos niitä ei auo. Monestikaan sitä ei huomaa ennen kuin rupeaa venyttelemään että olisi ihan hyvä venytellä. Rintalihakset kyllä ei ole kovin kiitollisia eilisestä bodypumpista. Ehkäpä ne ehtii palautua seuraavaan kertaan.
Huntsittaisi joskus leikkiä vähän ruualla ja tehdä kokeilullisesti hyvältä vaikuttavia vadelmajäädykkeitä. Saas nähä jos viikonloppuna vaikka... Beebehän on kouluporukan kanssa Vuokatissa, joten saamme olla hellun kanssa kaksin - niin siis vain me ja kaksi koiraa ja kaksi kissaa. It's a jungle in here.
Sykemittarin lähettimestä on vissiin patteri loppu tai jokin muu häiriö, tungen sen taas vaihteeksi takuuhuoltoon vielä kun menee, ettei tarvitsisi mitään maksella.
Kas kummaa, meinaa vähän ramasta myöhäisen nukkumaanmenon ja aikaisen herätyksen jäljiltä sen verran että taidan ottaa Nasmin viereen ja mennä törkiästi päikkäreille keskellä kirkasta päivää. Yhtä naatiskelua tämä elo! Ulkona on ehkä paras ilma ikinä, joten ehkäpä pienten kauneusunien jälkeen lähdemme haistelemaan tienpientareita.
Olen oppinut kuuntelemaan rakkaalla Zen Nano Plussallani radiota pyöräillessäni. Kuluttaa vähemmän paristoakin (no tietenki mulla on ladattavat, muutenhan olisin vararikossa kun koko ajan saisi vaihtaa). Tykkään YleX:n aamuohjelmasta, vaikka ei se olekaan yhtään sama enää kun ei ole Juusoa. On siellä kuitenkin paremmat juontajat kuin muualla. Pikkasen joskus tulee murhanhimoiseksi kun kuuntelee jotain NRJ:tä tai KissFM:ää. Pitäisi opetella selvittämään etukäteen hyviä asiaohjelmia sun muita, voisi vaikka oppia jotain. Ainakin uutisia tulee seurattua paremmin radiosta kuin muista medioista.
Naamani on kurpsahtanut todella ikävään kuntoon, joten kävin Bodyshopissa ostamassa viimeisillä pennosillani puhdistusgeeliä ja aivan kerrassaan ihanan teatreenaamion, jota suosittelen lämpöisesti. Kun sitä vetäsin naamaan niin heti parani olemus. Muistanpa nyt tästä sitten myöhemmin missä vaiheessa on panostus aloitettu ja kauanko kestää että saadaan lopetettua tämä anarkistinen kaikkien kukkien kukkiminen naamassa.
Bodybalancessa huomasin olevani hieman jumissa ja tarvitsevani enemmän huoltoa. Lonkan koukistajat vai mitkä nuo onkaan on ihan jumissa. Tai siis ei ne ole jumissa jos niitä ei auo. Monestikaan sitä ei huomaa ennen kuin rupeaa venyttelemään että olisi ihan hyvä venytellä. Rintalihakset kyllä ei ole kovin kiitollisia eilisestä bodypumpista. Ehkäpä ne ehtii palautua seuraavaan kertaan.
Huntsittaisi joskus leikkiä vähän ruualla ja tehdä kokeilullisesti hyvältä vaikuttavia vadelmajäädykkeitä. Saas nähä jos viikonloppuna vaikka... Beebehän on kouluporukan kanssa Vuokatissa, joten saamme olla hellun kanssa kaksin - niin siis vain me ja kaksi koiraa ja kaksi kissaa. It's a jungle in here.
Sykemittarin lähettimestä on vissiin patteri loppu tai jokin muu häiriö, tungen sen taas vaihteeksi takuuhuoltoon vielä kun menee, ettei tarvitsisi mitään maksella.
Kas kummaa, meinaa vähän ramasta myöhäisen nukkumaanmenon ja aikaisen herätyksen jäljiltä sen verran että taidan ottaa Nasmin viereen ja mennä törkiästi päikkäreille keskellä kirkasta päivää. Yhtä naatiskelua tämä elo! Ulkona on ehkä paras ilma ikinä, joten ehkäpä pienten kauneusunien jälkeen lähdemme haistelemaan tienpientareita.
tiistaina, maaliskuuta 28, 2006
Hyvän ja pahan olon välillä on hikeen piirretty viiva
Ohjaaja oli kysellyt perääni eilen, kun äiti kävi pacessa. Siis siitä kun en ollut lauantaina superbodypumpissa (kun olin miehissä). Äiti oli sanonut syyksi, että olen niin rakastunut. Ohjaaja oli vastannut, bodypump-fanatismini erittäin hyvin tietäen, että "no täytyy sen olla jos se pumpin jättää väliin".
Kuittailuahan siitä seurasi sitten tänään aamupäivän pumpissa. Hauiskappaleessa vetäjä tuli seisomaan kasvotusten ihan eteeni (irlantilaisen pusun etäisyydelle). Hirveää nöyryytystä. Se on vähän samanlainen juttu kuin tuijottaisi toista kun toinen syö tai istuu vessassa. "Hannalla pitäs olla enemmän painoja". Nöyryytä vaan kaikkien kuullen, ei mua haittaa. Kiskoin siinä hauikset tulessa, vaan eipä noille sadisteille mikään riitä.
Kiitin tunnin jälkeen ja kysyttäessä oliko kivaa vastasin rehellisesti että askelkyykyn jälkeen tekee joka kerta mieli huutaa miten perseestä se homma on. Onneksi ohjaaja tajusi heti mitä ajan takaa (en tiedä tajusiko paikan omistaja, joka kuunteli keskustelua kauempana). Muuten tämä kyseenlainen palaute olisi voinut mennä hieman ohi. "Se on hirveintä mitä tiedän, ihan hirveetä tuskaa - ja paras osa koko tuntia".
Kyllä se välillä meinaa ihan itkettämään pistää kun saateri sentään pistetään koville - tai siis pistetään ja pistetään, itteni pistän! Joskus mietin olkapääkappaleessa, että lähteeköhän multa taju, mutta ei se ole tähän mennessä koskaan lähtenyt eikä varmaan lähde. Monessa kohtaa huomaa miten paljon kyseessä on henkinen juttu - pienellä psyykkaamisella sitä jaksaa loppuun, kun ajattelee että "kevyestihän tämä tästä menee".
Jos joku miettii, että mitä järkeä sitä on ittiään kiduttaa... edelleenkin, kaikki kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Endorfiinia kun nauttii itseriittoisesti niin ei pakosta tarvitse niin paljon vetää keinotekoisia kemikaaleja elimistöä sekoittamaan.
Viime viikolla tuli syötyä kaikenlaista skeidaa, mutta silti itsensä rääkkääminen ei ole mikään rangaistus (sellaisena liikuntaa ei saisi koskaan pitää) vaan ainoastaan VÄLTTÄMÄTTÖMYYS. Ihmisten olisi hyvä älytä se, että jos aikoo elää täyttä elämää, niin jonkinlainen itsensä fyysinen huoltaminen on välttämätöntä, niin kuin syöminen ja nukkuminen. Ihmettele sitten jos olet sairas ja huonossa kunnossa ja aamu näyttää kurjalta, lumiukkokin aika hurjalta, koirakaan ei kuuntele, ei murotkaan juttele (Jaffa-mainos vuodelta nappi). Se aika ja panostus, minkä laittaa kuntoiluun, ei oikeasti ole pois mistään muusta kuin läskiperseilystä. Siinä ei mene koko iltaa. Puolen tunnin hölkyttely pihalla on aika hemmetin paljon enemmän kuin ei mitään. Se on lyhyt aika uudelleensyntymiselle, mutta sen se voi tehdä. Kunnioita ittiäs pikkusen enemmän. Paras tapa rentoutua ei vastoin suosittua käsitystä ole rönähtää sohvaan tai jumittaa tietokoneelle.
Eilisen hölkkäilyn vedin niin kevyesti ja välillä venytellen, että mikään paikka ei ole jumissa. Mukavaa. Eilen hölökötellessäni mietin, että vitsit tämä tekee oikeasti päälle hyvää. Kun tietää että seuraava 1,5 tuntia on tätä ja ei tarvi stressata. Semmoinen hyvä, rento eksistenssi. Samoin pumpissa puristaessani huomasin, että kyllä siinä murheet jää unholaan, kun pitää keskittyä siihen, että mikä lihas tekee työtä ja miten sen saa tuntumaan niin että kans... tuntuu.
Kuittailuahan siitä seurasi sitten tänään aamupäivän pumpissa. Hauiskappaleessa vetäjä tuli seisomaan kasvotusten ihan eteeni (irlantilaisen pusun etäisyydelle). Hirveää nöyryytystä. Se on vähän samanlainen juttu kuin tuijottaisi toista kun toinen syö tai istuu vessassa. "Hannalla pitäs olla enemmän painoja". Nöyryytä vaan kaikkien kuullen, ei mua haittaa. Kiskoin siinä hauikset tulessa, vaan eipä noille sadisteille mikään riitä.
Kiitin tunnin jälkeen ja kysyttäessä oliko kivaa vastasin rehellisesti että askelkyykyn jälkeen tekee joka kerta mieli huutaa miten perseestä se homma on. Onneksi ohjaaja tajusi heti mitä ajan takaa (en tiedä tajusiko paikan omistaja, joka kuunteli keskustelua kauempana). Muuten tämä kyseenlainen palaute olisi voinut mennä hieman ohi. "Se on hirveintä mitä tiedän, ihan hirveetä tuskaa - ja paras osa koko tuntia".
Kyllä se välillä meinaa ihan itkettämään pistää kun saateri sentään pistetään koville - tai siis pistetään ja pistetään, itteni pistän! Joskus mietin olkapääkappaleessa, että lähteeköhän multa taju, mutta ei se ole tähän mennessä koskaan lähtenyt eikä varmaan lähde. Monessa kohtaa huomaa miten paljon kyseessä on henkinen juttu - pienellä psyykkaamisella sitä jaksaa loppuun, kun ajattelee että "kevyestihän tämä tästä menee".
Jos joku miettii, että mitä järkeä sitä on ittiään kiduttaa... edelleenkin, kaikki kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Endorfiinia kun nauttii itseriittoisesti niin ei pakosta tarvitse niin paljon vetää keinotekoisia kemikaaleja elimistöä sekoittamaan.
Viime viikolla tuli syötyä kaikenlaista skeidaa, mutta silti itsensä rääkkääminen ei ole mikään rangaistus (sellaisena liikuntaa ei saisi koskaan pitää) vaan ainoastaan VÄLTTÄMÄTTÖMYYS. Ihmisten olisi hyvä älytä se, että jos aikoo elää täyttä elämää, niin jonkinlainen itsensä fyysinen huoltaminen on välttämätöntä, niin kuin syöminen ja nukkuminen. Ihmettele sitten jos olet sairas ja huonossa kunnossa ja aamu näyttää kurjalta, lumiukkokin aika hurjalta, koirakaan ei kuuntele, ei murotkaan juttele (Jaffa-mainos vuodelta nappi). Se aika ja panostus, minkä laittaa kuntoiluun, ei oikeasti ole pois mistään muusta kuin läskiperseilystä. Siinä ei mene koko iltaa. Puolen tunnin hölkyttely pihalla on aika hemmetin paljon enemmän kuin ei mitään. Se on lyhyt aika uudelleensyntymiselle, mutta sen se voi tehdä. Kunnioita ittiäs pikkusen enemmän. Paras tapa rentoutua ei vastoin suosittua käsitystä ole rönähtää sohvaan tai jumittaa tietokoneelle.
Eilisen hölkkäilyn vedin niin kevyesti ja välillä venytellen, että mikään paikka ei ole jumissa. Mukavaa. Eilen hölökötellessäni mietin, että vitsit tämä tekee oikeasti päälle hyvää. Kun tietää että seuraava 1,5 tuntia on tätä ja ei tarvi stressata. Semmoinen hyvä, rento eksistenssi. Samoin pumpissa puristaessani huomasin, että kyllä siinä murheet jää unholaan, kun pitää keskittyä siihen, että mikä lihas tekee työtä ja miten sen saa tuntumaan niin että kans... tuntuu.
maanantaina, maaliskuuta 27, 2006
Hani vs. Maanantai 2-0!
Tulin kotiin, niin rakas pilkullinen prinsessa Jasmine ehdotti, että lähdetäänkö pliis juoksemaan Kempeleeseen. No mikä jottei! Joskus Jasmillakin välähtää. Soitin Kempeleeseen varmistaakseni, ettei vastaanottaja lähetä paluupostissa samantien takaisin - tai että on ylipäätään vastaanottamassa. Voishan sitä tietenkin juosta sinne ja todeta, että ei oo ketään kotona, ovi on lukossa, ikkunat tukossa ja piipun päällä on hattu. Ja juosta takasin.
Ilma on mystisesti lauhtunut yli 15 astetta päivän aikana, aamulla ehdin jo vähän harmitella sitä, että ei kukaan tervepäinen juokse -18 asteen pakkasessa, mutta ilmatieteen laitos näyttää nyt -2,4 astetta. Näyttää kyllä nopsaan viilenevän, joten pitää lähtä liukkaasti liikenteeseen!
Muutakin hauskaa. Silmälasit löytyivät. Ehdin kyllä soitella niiden perään, mutta olivatkin tuolla sängyllä päiväpeitteen mutkassa. Sain tosi ystävällisen ja ihanan vastauksen opinnäytetyösähköpostiini. Huomenna olisi ollut opinnäytetyön ideointiseminaari, vaan siirsin sen hamaan tulevaisuuteen kun aihe on kerran niin hakusassa, eli huomenna on vapaapäivä jos en mene huvikseni osallistumaan (en oo menossa!).
Nyt on hyvä mieli ja kivaa lähteä lenkille. Semmonen puolitoista tuntia hikeä! Jasmi saa kunnon lenkin, minä saan treeniä (tänään ei ole mitään suosikkijumppiani) ja näen hellunkin siinä ikään kuin ohessa. Jumatsuikka, vähintään kolme kärpästä yhdellä iskulla. Poppi soimaan ja jalkaa toisen eteen!
Ilma on mystisesti lauhtunut yli 15 astetta päivän aikana, aamulla ehdin jo vähän harmitella sitä, että ei kukaan tervepäinen juokse -18 asteen pakkasessa, mutta ilmatieteen laitos näyttää nyt -2,4 astetta. Näyttää kyllä nopsaan viilenevän, joten pitää lähtä liukkaasti liikenteeseen!
Muutakin hauskaa. Silmälasit löytyivät. Ehdin kyllä soitella niiden perään, mutta olivatkin tuolla sängyllä päiväpeitteen mutkassa. Sain tosi ystävällisen ja ihanan vastauksen opinnäytetyösähköpostiini. Huomenna olisi ollut opinnäytetyön ideointiseminaari, vaan siirsin sen hamaan tulevaisuuteen kun aihe on kerran niin hakusassa, eli huomenna on vapaapäivä jos en mene huvikseni osallistumaan (en oo menossa!).
Nyt on hyvä mieli ja kivaa lähteä lenkille. Semmonen puolitoista tuntia hikeä! Jasmi saa kunnon lenkin, minä saan treeniä (tänään ei ole mitään suosikkijumppiani) ja näen hellunkin siinä ikään kuin ohessa. Jumatsuikka, vähintään kolme kärpästä yhdellä iskulla. Poppi soimaan ja jalkaa toisen eteen!
Hengen voitto ruumiista
Maanantai tuntui pitkästä aikaa oikein kunnon maanantailta. Voi kyllä. En löytänyt silmälaseja sitten niin mistään, piti laittaa toiseksiviimeiset värilliset piilarit, joita olin säästänyt johonkin special occasioniin, jonka ei pitänyt olla mikään ***** maanantai.
En suo teille orgastista vahingoniloa kertomalla mikä kaikki vastusti tänä aamuna. Mutta kyllä vastusti. Ensiapuna auttoi Children of Bodomin Oops I did it again-versiossa Alexi Laihon (joka on muuten seksijumala ihan jo legolastukkansa takia, kitarasta puhumattakaan) aluksi karjaisema "perrkeLE!", siinä polkiessani lähemmäs kahdenkymmenen asteen pakkasessa kouluun. Onneksi pyörä oli ollut varastossa yön niin se kulki melkoisen kevyesti. Pienestä maanantaisesta huolimatta ehdin huomata miten kaunis sää ulkona oli.
Koulussa harjoiteltiin yllätykseksemme kanylointia ja onnistuin vihdoin saamaan suoniyhteyden lähimmäiseen. Siinä sielut kohtasivat. Koulukaveri tulee aina olemaan se ensimmäinen, vaikka tulenkin puhkomaan vielä lukemattomien lajitovereiden nahkaa tulevaisuudessa.
Pieni onnistumisen elämys silloin tällöin tekee ihan hyvää.
Olen laittanut vähän matoa koukkuun opinnäytetyön aiheen suhteen ja pommittanut tarpeellani mm. seuraavia tahoja:
Stakes
Väestöliiton seksuaaliterveyden klinikka
Sexpo
Suomen seksologinen seura
SETA
Katsotaan, antavatko ne jotain raflaavia aiheita vai pitääkö ruveta itse keksimään. Jokin tabuja räjäyttelevä aihe olisi ihan paras. Elvytysryhmä paikalle valmistelevaan seminaariin senioriopettajattarille...
Eipä voisi paremmin sopia päivään tämä Shakiran piisi La Tortura, nimittäin viiteen astihan meitä täällä koulussa pantataan. Äiti lupasi hakea paceen illalla, niin en joudu vahingossa lukemaan keskiviikon tenttiin. Viimeisenä iltanahan sitä vasta sitten.
Oikeasti, maanantai maistuu makealta, mansikkatikkari syövytti hampuloita tuossa liuetessaan. Voin näyttää kieltä universaalille vastustelulle, varmaan tarkoitus oli saada minut jäämään kotiin nukkumaan, mutta kenties urhoollinen taisteluni palkitaan vielä. Sen tietää, että jos jää maahan, niin siinä vaiheessahan se rupeaa vasta kunnolla potkimaan. Ei muuta kuin pidetään puolustus ylhäällä ja katse tiukasti vastustajassa. I read your mind, you god damn son of a bitch... and I'm way ahead of you. *räkäistä naurua*
En suo teille orgastista vahingoniloa kertomalla mikä kaikki vastusti tänä aamuna. Mutta kyllä vastusti. Ensiapuna auttoi Children of Bodomin Oops I did it again-versiossa Alexi Laihon (joka on muuten seksijumala ihan jo legolastukkansa takia, kitarasta puhumattakaan) aluksi karjaisema "perrkeLE!", siinä polkiessani lähemmäs kahdenkymmenen asteen pakkasessa kouluun. Onneksi pyörä oli ollut varastossa yön niin se kulki melkoisen kevyesti. Pienestä maanantaisesta huolimatta ehdin huomata miten kaunis sää ulkona oli.
Koulussa harjoiteltiin yllätykseksemme kanylointia ja onnistuin vihdoin saamaan suoniyhteyden lähimmäiseen. Siinä sielut kohtasivat. Koulukaveri tulee aina olemaan se ensimmäinen, vaikka tulenkin puhkomaan vielä lukemattomien lajitovereiden nahkaa tulevaisuudessa.
Pieni onnistumisen elämys silloin tällöin tekee ihan hyvää.
Olen laittanut vähän matoa koukkuun opinnäytetyön aiheen suhteen ja pommittanut tarpeellani mm. seuraavia tahoja:
Stakes
Väestöliiton seksuaaliterveyden klinikka
Sexpo
Suomen seksologinen seura
SETA
Katsotaan, antavatko ne jotain raflaavia aiheita vai pitääkö ruveta itse keksimään. Jokin tabuja räjäyttelevä aihe olisi ihan paras. Elvytysryhmä paikalle valmistelevaan seminaariin senioriopettajattarille...
Eipä voisi paremmin sopia päivään tämä Shakiran piisi La Tortura, nimittäin viiteen astihan meitä täällä koulussa pantataan. Äiti lupasi hakea paceen illalla, niin en joudu vahingossa lukemaan keskiviikon tenttiin. Viimeisenä iltanahan sitä vasta sitten.
Oikeasti, maanantai maistuu makealta, mansikkatikkari syövytti hampuloita tuossa liuetessaan. Voin näyttää kieltä universaalille vastustelulle, varmaan tarkoitus oli saada minut jäämään kotiin nukkumaan, mutta kenties urhoollinen taisteluni palkitaan vielä. Sen tietää, että jos jää maahan, niin siinä vaiheessahan se rupeaa vasta kunnolla potkimaan. Ei muuta kuin pidetään puolustus ylhäällä ja katse tiukasti vastustajassa. I read your mind, you god damn son of a bitch... and I'm way ahead of you. *räkäistä naurua*
sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006
Ei meitä surulla ruokita, se on ilo, joka elättelee.
Että semmonen viikonloppu sillä kertaa...
Ja etiäpäin!
Avasin kalenterin sydän tykyttäen. Niin mitähän sieltä avautuu? Arvatahan saattoi, että viikko alakaa maanantailla. Yleensä, maanantailla. Koulua klo 8.15-16.45. Anna tulla niin että tuntuu! En ole tähän ikään mennessä oppinut sietämään pitkiä päiviä ilman että ne tuntuisivat vaarallisilta haasteilta, joita pitää pätkiä lättyyn että niistä selviää. Saa nähä miten käy harjoittelussa, joka päivä kahdeksan tuntia. Varmaan karaistun ja kestän sen jäläkeen ihan mitä vaan.
Ensi viikolta löytyy opinnäytetyön ideointiseminaari, kliinisen fysioloogian tentti, joku ihimeen haavapäivä - sekin viiteen, kitosh! Onneksi perjantaina koulu näyttää loppuvan kahelta. Ei sitten muuta kuin sitä oottelemmaan.
Niin ja perjantaina harjotellaan EKG:n ottamista ja jos joku ei tiiä, niin sitä varten otetaan paidat pois että päästään kunnolla lähmimään toisten tissejä. Jos joku ei siis tiiä mitä alaa alkais opiskelemaan, niin keksin aika monta syytä heterouroksille hakeutua meidän naisvaltaiseen kouluun. Sitä paitti hoitoalaa opiskeleva mies saa törkiästi pisteitä naisilta, onhan hän keskimäärästä herkempi ja pehmeämpi ja tunneälyltään kypsä ja aikuinen.
Ja takasipäin!
Tuntuipa pitkältä tämä viikonloppu. Perjantaina kävelin koirien kanssa tuosta jään yli Via Dolorosalta tuntuvan matkan Oulunsaloon, josta sitten ihanuus (josta saan käyttää luvan kanssa nettijulkisesti koodi- ja hellittelynimeä Antsu) otti kyytiin, ja päivä parani iltaa kohden (olin ilmeisesti riittävän kiltti) ja eteni siihen malliin, että lauantaiaamu venähti melkein iltapäivään ja se mainostamani superbodypumppikin jäi välistä. Mikään ei ole enää pyhää! No semmostahan nyt sattuu, paremmissakin piireissä.
Tänään kummiskin pääsin aamupäivällä balanceen, ei sitä nyt ihan heitteille saa itseään päästää. Sen jälkeen käytiin pari tuntia jäällä porukoiden kanssa, kolmella koiralla, ja sen jälkeen syötiin itsetehtyä pizzaa Oulunsalossa. Minun vanhempani ovat siis tavanneet tämän pänikän (Minnan keksimä nimitys) jo parikin kertaa, mutta minä en ole tavannut hänen vanhempiaan - "mitävitua" on siis aivan oikea kysymys. Olen toistaiseksi tyytynyt rauhoitteleviin "mennään sinne joku päivä"-vastauksiin. Saa nähdä milloin se päivä koittaa vai koittaako. Kyllä minä tiedän, että se on sitten Iso Asia. Minusta olisi vain hauska nähdä minkälaisista vanhemmista tommoisia rontteja sikiää, ei sen tarvi olla mikään morsiamenesittelyreissu.
Olisi ollut ihan nastaa olla larppaamassa Marsin sota replayssa, jos olisi ollut virtaa, vaan ei ollut. Katselin vähän haikeana kuvia lauantain pelistä, mutta jos olisin ollut siellä, olisin vielä tätäkin väsyneempi ja tätä väsyneempänä minusta ei olisi paljon yhtään mihinkään. Kello on nyt puoli yhdeksän ja ajattelin mennä nukkumaan. Tietokone on muuten näköjään ollut niin fiksu että on ihan itse siirtynyt kesäaikaan.
Tuntui ihan hyvältä heittää taas vähän hyvästejä, on se aika rankkaa kun joku pyörii nurkissa, tai pyöriä itse jonkun nurkissa. Minä kaipaan tätä omaa tilaa ja omaa aikaa, kun ei tule muuten tehtyä yhtään mitään kouluhommia tai mitään muutakaan kuin nysvättyä.
Joo no tuossa oli kyllä osa tottakin, mutta oikeasti haluaisin vaan nysvätä Antsun kainalossa. Ollut ihan huippua sokaistua uskoa tulevaisuuteen, lisää tällaista. Pakkohan se on tässä vaiheessa uskoa. Hassua miten sitä toivoo, että kaikki sointuisi yhteen, vaikka paskanko väliä sillä on jos tykkää eri dippikastikkeista (keksitty esimerkki, minulle kelpaa oikeasti mikä dippi vaan). Ja jokaisen eroavaisuuden hetkellä sitä punnitsee kuolemanvakavasti että tähänkö tämä nyt jäi, voi helvetin helvetti. Eihän siinä ole mistään semmoisista kyse. Ei sitä kukaan identtisen peilikuvansa kanssa kestäisi. Jokainen me olemme omalla tavallamme peilejä toisillemme ja se jos mikä on mielenkiintoinen tapa suhtautua.
Ja tuosta tulikin mieleeni, että päivän mielenkiintoinen käsite on projektio. Tuli tänään esille aivan muita uomia kulkeneessa keskustelussa, mutta palautti kiinnostukseni psykologiaan, jota voisin lukea pääaineena jos en opiskelisi terveysalaa (ja jos jaksaisin lähteä merta edemmäs kalaan enkä olisi jumissa Oulussa). Ehkä joskus.
Ensimmäistä kertaa olen miettinyt niin kuin aikuiset, että voisin olla valmis jonkinlaiseen vastaantulemiseen suhteessa saavuttaakseni sitten jotain parempaa kuin se mistä luovun. Synergiaetuja. En minä koskaan ole ollut mitenkään täysin tinkimätön, ainoastaan täysi jästipää. Olen saattanut sanoa, että en ole valmis suhteeseen ja jaadijaadijaa, mutta kyse on ehkä vain siitä että kenen kanssa. Olen valmis jopa jonkinlaisiin kompromisseihin, vaikka aiemmin olen pitänyt koko sanaa kirosanana.
Nyt on vähän pysähtynyt ja väsynyt olo, hyvällä tavalla. Poen Haunted-levyä paremmin tähän iltaan ei sopisi yhtään mikkään.
Jospa sitä illan päälle vielä kävis kipaseen juoksulenkin, kattois eka Tanssii tähtien kanssa. En tiiä miksi, ei se ole edes hyvä ohjelma, mutta rutiinit tuovat turvallisuutta ja tietää ainakin että taas on viikko mennyt. Paitti että en jaksa kattoa, meen "päiväunille" ja katon sitten jos jaksais käydä ulkona vielä hilpaseen.
Ja lopuksi päivän tyhymä juttu!
POHOJALAANEN HOROSKOOPPI
Sarvipää (23.12. - 20.1.)
Sinoot ikuunen haaveelija, joka orottaa saavansa vaikka tähäret ja kuun taivahalta. Mitä vielä täs istut, mee hakemahan ne sieltä jos mieles teköö. Vai orotakko, notta joku tois ne sulle? Justihin tuallaanen saamatoon oot, orotat vaan, notta joka napsahros tuotaas nenäs etehen. Ei kuule sellaanen vetele. Jos jotakin taharot, tee itte!
Lotraaja (21.1. - 19.2.)
Kevätpuoli on oikeen lotraajien aikaa. Lotraajakki kukoostaa ku naapurikrannin akan naurispelto kesääsin. Lemmen asioos sen sijahan lotraajat on koko alakuvuoren meleko pakkaasen puolella. Mutta syssymmällä törmäät yhtehen häjyhyn, ni siinon vakka, kansi ja klapsahrus. Irti ei penteleelläkään!
Sintit (20.2. - 20.3.)
Susson sitte pikkuusen flatkuttehen vikaa. Ookku pahimmakki akat! Taharot pärvööttää omat ja muittenkin asiat siinä sivus, oli kyset sitte mistä tahansa. Koita ny tukkia suuvärkkis, tai pese vaikka saipualla.
Pässi (21.3. - 20.4.)
Pässiille tämä vuasi on meleko rakkaurenknapsetta. Alakuvuosi menööki pässiillä ihimetelles mistä surraa. Kesänkorvalla alakaat kuitenki ittekki havaattemahan, jotta vaapsahaaset ne on jokka korwias kutitteloo. Pässit nähärähän tänä vuanna pelekästänsä suupielet korvis asti.
Jästipää(21.4. - 21.5.)
Sinoot alati eheroon taharoon krätyyseliä päällä, mutta eipähän tuo lie sulle mitään uutta. Jästipää jukuri ku oot. Älä ny kuitenkaa vaivu epätoivohon, kyllä sä vielä kehityskelepoonen oot, kunhan sullon vaa hyvä kouluttaja!
Pahapad (22.5. - 21.6.)
Sinoot sellaanen, joka ei taharo millää antaa periksi, vaan aina taharot pitää pääs. Koita ny lopettaa tuollaanen tyhyjänpäiväänen nuhuraaminen ja ota ittiäs niskasta kiinni, eihän sua tuollaasena kukaan kattele. Josset lopeta häjyylyjäs toukokuuhun mennes, isköö rometiisi takuulla kesäkuulla.
Saksiniakka (22.6. - 23.7.)
Sinoot ikuunen kihinuttaja ja sielä mihinä liikukki kuuluu melekoone hörötes. Sus sitä tarmua sitte riittää vaikka pikkuusen toisillekki annettavaksi. Sinoot ihiminen, joka teköö kerralla miton päätetty, mitä turhia sitä sitte paapoomahan.
Häjy (24.7. - 23.8.)
Luulet notta oot kovakin rooroo. Orotat jotta kaikki menöö justihin siihe lajihin mitä orotat. Ja nuon yleensäkki elät meleko ameriikkaa. Työasias ajakaa retajamahan ja sun olis aika antaa ittelles ympäri korvia, notta tuallaane loppuus.
Impi (24.8. - 23.9.)
Sinäki oot jästipään tavoon krätyysellä pällä vuaren alakupualella, notta sukulaasekki rupiavat epäälemähän, jottet oo saanu sitte viime mittumaarin. Kesää kohoren miälialas kuitenki kohenoo ja rupiat saamahan piäsiäs pikkuusen iloosemmalle ilimehelle.
Puntari (24.9. - 23.10.)
Sinoot alati yhtä tasaasen rauhallinen, notta sivullisiakin välillä hirvittää. Sua ei sitte palijua paina onko juhula vai askaresaika. Kaikki menöö samalla raitillansa. Mitä jos koittaasit vähä rävähyttää ja pistää lekkeripeliksi?
Sarvjaakkoo (24.10. - 22.11.)
Viäntiä sitte piisaa sarvijaakoolla. Alavariinsa hyppäät, jotta sivullisiaki hirvittää. Koita pikkuusen hirastaa tahtias, muuten saat peräpukamat ennen kesän korwaa riesakses. Tämä koskoo erityysesti miespuolisia sarwijaakkoja, joita naispeijoonit aharisteloo.
Ritsapoikaanen (23.11. - 22.12.)
Sinet sitte tajua ku ihimiset vetää sua pulukasnansa minkä kerkiää, vaan hymyylet koriasti ja luulet, notta kaikki on hienosti. Sakia saa olla muttei tyhymä! Hyppää ny hyvä ihiminen rannallen kun vielä kerkiät ennenku käy ryöttääsesti!
Kyseenen horoskooppi on kiriootettu piliket silimäkulumas, eikä kirioottaja ota vastuuta jos joku saa hernehen nöösähänsä.
Ja etiäpäin!
Avasin kalenterin sydän tykyttäen. Niin mitähän sieltä avautuu? Arvatahan saattoi, että viikko alakaa maanantailla. Yleensä, maanantailla. Koulua klo 8.15-16.45. Anna tulla niin että tuntuu! En ole tähän ikään mennessä oppinut sietämään pitkiä päiviä ilman että ne tuntuisivat vaarallisilta haasteilta, joita pitää pätkiä lättyyn että niistä selviää. Saa nähä miten käy harjoittelussa, joka päivä kahdeksan tuntia. Varmaan karaistun ja kestän sen jäläkeen ihan mitä vaan.
Ensi viikolta löytyy opinnäytetyön ideointiseminaari, kliinisen fysioloogian tentti, joku ihimeen haavapäivä - sekin viiteen, kitosh! Onneksi perjantaina koulu näyttää loppuvan kahelta. Ei sitten muuta kuin sitä oottelemmaan.
Niin ja perjantaina harjotellaan EKG:n ottamista ja jos joku ei tiiä, niin sitä varten otetaan paidat pois että päästään kunnolla lähmimään toisten tissejä. Jos joku ei siis tiiä mitä alaa alkais opiskelemaan, niin keksin aika monta syytä heterouroksille hakeutua meidän naisvaltaiseen kouluun. Sitä paitti hoitoalaa opiskeleva mies saa törkiästi pisteitä naisilta, onhan hän keskimäärästä herkempi ja pehmeämpi ja tunneälyltään kypsä ja aikuinen.
Ja takasipäin!
Tuntuipa pitkältä tämä viikonloppu. Perjantaina kävelin koirien kanssa tuosta jään yli Via Dolorosalta tuntuvan matkan Oulunsaloon, josta sitten ihanuus (josta saan käyttää luvan kanssa nettijulkisesti koodi- ja hellittelynimeä Antsu) otti kyytiin, ja päivä parani iltaa kohden (olin ilmeisesti riittävän kiltti) ja eteni siihen malliin, että lauantaiaamu venähti melkein iltapäivään ja se mainostamani superbodypumppikin jäi välistä. Mikään ei ole enää pyhää! No semmostahan nyt sattuu, paremmissakin piireissä.
Tänään kummiskin pääsin aamupäivällä balanceen, ei sitä nyt ihan heitteille saa itseään päästää. Sen jälkeen käytiin pari tuntia jäällä porukoiden kanssa, kolmella koiralla, ja sen jälkeen syötiin itsetehtyä pizzaa Oulunsalossa. Minun vanhempani ovat siis tavanneet tämän pänikän (Minnan keksimä nimitys) jo parikin kertaa, mutta minä en ole tavannut hänen vanhempiaan - "mitävitua" on siis aivan oikea kysymys. Olen toistaiseksi tyytynyt rauhoitteleviin "mennään sinne joku päivä"-vastauksiin. Saa nähdä milloin se päivä koittaa vai koittaako. Kyllä minä tiedän, että se on sitten Iso Asia. Minusta olisi vain hauska nähdä minkälaisista vanhemmista tommoisia rontteja sikiää, ei sen tarvi olla mikään morsiamenesittelyreissu.
Olisi ollut ihan nastaa olla larppaamassa Marsin sota replayssa, jos olisi ollut virtaa, vaan ei ollut. Katselin vähän haikeana kuvia lauantain pelistä, mutta jos olisin ollut siellä, olisin vielä tätäkin väsyneempi ja tätä väsyneempänä minusta ei olisi paljon yhtään mihinkään. Kello on nyt puoli yhdeksän ja ajattelin mennä nukkumaan. Tietokone on muuten näköjään ollut niin fiksu että on ihan itse siirtynyt kesäaikaan.
Tuntui ihan hyvältä heittää taas vähän hyvästejä, on se aika rankkaa kun joku pyörii nurkissa, tai pyöriä itse jonkun nurkissa. Minä kaipaan tätä omaa tilaa ja omaa aikaa, kun ei tule muuten tehtyä yhtään mitään kouluhommia tai mitään muutakaan kuin nysvättyä.
Joo no tuossa oli kyllä osa tottakin, mutta oikeasti haluaisin vaan nysvätä Antsun kainalossa. Ollut ihan huippua sokaistua uskoa tulevaisuuteen, lisää tällaista. Pakkohan se on tässä vaiheessa uskoa. Hassua miten sitä toivoo, että kaikki sointuisi yhteen, vaikka paskanko väliä sillä on jos tykkää eri dippikastikkeista (keksitty esimerkki, minulle kelpaa oikeasti mikä dippi vaan). Ja jokaisen eroavaisuuden hetkellä sitä punnitsee kuolemanvakavasti että tähänkö tämä nyt jäi, voi helvetin helvetti. Eihän siinä ole mistään semmoisista kyse. Ei sitä kukaan identtisen peilikuvansa kanssa kestäisi. Jokainen me olemme omalla tavallamme peilejä toisillemme ja se jos mikä on mielenkiintoinen tapa suhtautua.
Ja tuosta tulikin mieleeni, että päivän mielenkiintoinen käsite on projektio. Tuli tänään esille aivan muita uomia kulkeneessa keskustelussa, mutta palautti kiinnostukseni psykologiaan, jota voisin lukea pääaineena jos en opiskelisi terveysalaa (ja jos jaksaisin lähteä merta edemmäs kalaan enkä olisi jumissa Oulussa). Ehkä joskus.
Ensimmäistä kertaa olen miettinyt niin kuin aikuiset, että voisin olla valmis jonkinlaiseen vastaantulemiseen suhteessa saavuttaakseni sitten jotain parempaa kuin se mistä luovun. Synergiaetuja. En minä koskaan ole ollut mitenkään täysin tinkimätön, ainoastaan täysi jästipää. Olen saattanut sanoa, että en ole valmis suhteeseen ja jaadijaadijaa, mutta kyse on ehkä vain siitä että kenen kanssa. Olen valmis jopa jonkinlaisiin kompromisseihin, vaikka aiemmin olen pitänyt koko sanaa kirosanana.
Nyt on vähän pysähtynyt ja väsynyt olo, hyvällä tavalla. Poen Haunted-levyä paremmin tähän iltaan ei sopisi yhtään mikkään.
Jospa sitä illan päälle vielä kävis kipaseen juoksulenkin, kattois eka Tanssii tähtien kanssa. En tiiä miksi, ei se ole edes hyvä ohjelma, mutta rutiinit tuovat turvallisuutta ja tietää ainakin että taas on viikko mennyt. Paitti että en jaksa kattoa, meen "päiväunille" ja katon sitten jos jaksais käydä ulkona vielä hilpaseen.
Ja lopuksi päivän tyhymä juttu!
POHOJALAANEN HOROSKOOPPI
Sarvipää (23.12. - 20.1.)
Sinoot ikuunen haaveelija, joka orottaa saavansa vaikka tähäret ja kuun taivahalta. Mitä vielä täs istut, mee hakemahan ne sieltä jos mieles teköö. Vai orotakko, notta joku tois ne sulle? Justihin tuallaanen saamatoon oot, orotat vaan, notta joka napsahros tuotaas nenäs etehen. Ei kuule sellaanen vetele. Jos jotakin taharot, tee itte!
Lotraaja (21.1. - 19.2.)
Kevätpuoli on oikeen lotraajien aikaa. Lotraajakki kukoostaa ku naapurikrannin akan naurispelto kesääsin. Lemmen asioos sen sijahan lotraajat on koko alakuvuoren meleko pakkaasen puolella. Mutta syssymmällä törmäät yhtehen häjyhyn, ni siinon vakka, kansi ja klapsahrus. Irti ei penteleelläkään!
Sintit (20.2. - 20.3.)
Susson sitte pikkuusen flatkuttehen vikaa. Ookku pahimmakki akat! Taharot pärvööttää omat ja muittenkin asiat siinä sivus, oli kyset sitte mistä tahansa. Koita ny tukkia suuvärkkis, tai pese vaikka saipualla.
Pässi (21.3. - 20.4.)
Pässiille tämä vuasi on meleko rakkaurenknapsetta. Alakuvuosi menööki pässiillä ihimetelles mistä surraa. Kesänkorvalla alakaat kuitenki ittekki havaattemahan, jotta vaapsahaaset ne on jokka korwias kutitteloo. Pässit nähärähän tänä vuanna pelekästänsä suupielet korvis asti.
Jästipää(21.4. - 21.5.)
Sinoot alati eheroon taharoon krätyyseliä päällä, mutta eipähän tuo lie sulle mitään uutta. Jästipää jukuri ku oot. Älä ny kuitenkaa vaivu epätoivohon, kyllä sä vielä kehityskelepoonen oot, kunhan sullon vaa hyvä kouluttaja!
Pahapad (22.5. - 21.6.)
Sinoot sellaanen, joka ei taharo millää antaa periksi, vaan aina taharot pitää pääs. Koita ny lopettaa tuollaanen tyhyjänpäiväänen nuhuraaminen ja ota ittiäs niskasta kiinni, eihän sua tuollaasena kukaan kattele. Josset lopeta häjyylyjäs toukokuuhun mennes, isköö rometiisi takuulla kesäkuulla.
Saksiniakka (22.6. - 23.7.)
Sinoot ikuunen kihinuttaja ja sielä mihinä liikukki kuuluu melekoone hörötes. Sus sitä tarmua sitte riittää vaikka pikkuusen toisillekki annettavaksi. Sinoot ihiminen, joka teköö kerralla miton päätetty, mitä turhia sitä sitte paapoomahan.
Häjy (24.7. - 23.8.)
Luulet notta oot kovakin rooroo. Orotat jotta kaikki menöö justihin siihe lajihin mitä orotat. Ja nuon yleensäkki elät meleko ameriikkaa. Työasias ajakaa retajamahan ja sun olis aika antaa ittelles ympäri korvia, notta tuallaane loppuus.
Impi (24.8. - 23.9.)
Sinäki oot jästipään tavoon krätyysellä pällä vuaren alakupualella, notta sukulaasekki rupiavat epäälemähän, jottet oo saanu sitte viime mittumaarin. Kesää kohoren miälialas kuitenki kohenoo ja rupiat saamahan piäsiäs pikkuusen iloosemmalle ilimehelle.
Puntari (24.9. - 23.10.)
Sinoot alati yhtä tasaasen rauhallinen, notta sivullisiakin välillä hirvittää. Sua ei sitte palijua paina onko juhula vai askaresaika. Kaikki menöö samalla raitillansa. Mitä jos koittaasit vähä rävähyttää ja pistää lekkeripeliksi?
Sarvjaakkoo (24.10. - 22.11.)
Viäntiä sitte piisaa sarvijaakoolla. Alavariinsa hyppäät, jotta sivullisiaki hirvittää. Koita pikkuusen hirastaa tahtias, muuten saat peräpukamat ennen kesän korwaa riesakses. Tämä koskoo erityysesti miespuolisia sarwijaakkoja, joita naispeijoonit aharisteloo.
Ritsapoikaanen (23.11. - 22.12.)
Sinet sitte tajua ku ihimiset vetää sua pulukasnansa minkä kerkiää, vaan hymyylet koriasti ja luulet, notta kaikki on hienosti. Sakia saa olla muttei tyhymä! Hyppää ny hyvä ihiminen rannallen kun vielä kerkiät ennenku käy ryöttääsesti!
Kyseenen horoskooppi on kiriootettu piliket silimäkulumas, eikä kirioottaja ota vastuuta jos joku saa hernehen nöösähänsä.
perjantaina, maaliskuuta 24, 2006
Joskus kun et löydä sitä mitä etsit, löydät jotain parempaa, baby!
Ihanimmat hakusanat, joilla tänne on päädytty.
Näistä minulla EI ole mitään:
-"angsti"
-"lintuinfluessa"
-"paska tulostin"
-"ylioppilaskirjoitukset, ruotsi, oikeat vastaukset"
Toivottavasti löysivät etsimänsä toisaalta.
Näitä sen sijaan ON:
-"hyvä meininki"
-"endorfiini"
-"ihmeiden aika"
-"otsatukka 2006" (leikkasin itse silmiltä aamulla peilin edessä keittiösaksilla, ei ehkä olis kannattanut)
-"prinsessa jasmine"
-"sisukkuus"
Suosikkini on loistava "kuinka monta naista tarvitaan". Ei mikään ihme, että myös hakusanalla "ÄÄLIÖ" on joku päätynyt tänne.
Näistä minulla EI ole mitään:
-"angsti"
-"lintuinfluessa"
-"paska tulostin"
-"ylioppilaskirjoitukset, ruotsi, oikeat vastaukset"
Toivottavasti löysivät etsimänsä toisaalta.
Näitä sen sijaan ON:
-"hyvä meininki"
-"endorfiini"
-"ihmeiden aika"
-"otsatukka 2006" (leikkasin itse silmiltä aamulla peilin edessä keittiösaksilla, ei ehkä olis kannattanut)
-"prinsessa jasmine"
-"sisukkuus"
Suosikkini on loistava "kuinka monta naista tarvitaan". Ei mikään ihme, että myös hakusanalla "ÄÄLIÖ" on joku päätynyt tänne.
Sinun onnellisuutesi ei ole keneltäkään pois. Muiden onnellisuus ei ole sinulta pois.
Tiiätkö mikä on parasta? Herätä käminänjälkeisenä aamuna, kun yöllä on saatu vihdoin naismainen kilahdus rauhoittumaan, saatu tukka sekaisin sovintoseksillä ja laitettu nukkumaan tyytyväisinä. Kaikki on paremmin kuin ennen käminää, ehkä se sittenkin oli jollain tavalla rakentavaa, vaikka eihän mun käyttäytymisessä kyllä ollut mitään logiikkaa. Kyllä minä tiedän että se johtui hormoneista, kohta on se aika kuusta. Koittakaa miehet kestää meitä naisia. On meistä joskus jotain iloakin.
Voinko vedota siihen, että olen nainen?
Onko jossain joku nainen joka ei joskus saisi jotain ihmeen herkistelykohtauksia? Nyt kun mietin eilisiä puheitani jälkeenpäin niin en ihmettele yhtään että mies sanoi, että sillä hajoaa pää. Selitin kyllä melko objektiivisesti, että mulla on nyt paha mieli ja sille ei oikeastaan hirveästi voi mitään, en ole sulle vihainen vaan omalle tyhmyydelleni ja sori kun oon näin vaikea, mua varmaan huomenna hävettää, ja sori kun valvotan sua. Onneksi molemmat ollaan senluonteisia, että asioita ei jätetä selvittämättä.
En tiedä oliko korrektia sanoa, että "älä ihmettele jos heräät yöllä siihen että painan tyynyn kasvoillesi". Voisin lahjoittaa hormonini jonnekin hyväntekeväisyyteen. Tai pahantekeväisyyteen, koska tuskin niillä mitään hyvää saa aikaan.
Miksi olla vaikea, jos pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
Vaikka olin siis oikea Helvetin Enkeli, niin sain kuulla, että minua ei hylätä sen takia että joskus kiukuttelen. Ehkä se oikeasti haluaa olla mun kanssa. Minä haluan olla sen kanssa. Kiukuttelen korkeintaan kaksi päivää kuussa, lupasin.
Onneksi en ole mies, koska en kestäisi naisia, en ainakaan itseäni. Osaan olla niin perkele, että kukaan terve mies ei perääni itke. Henkinen väkivaltani on korkealle kehittynyttä, hienostuneella tavalla raakaa... kuin puuduttaisi armollisesti oikean käden ja sitten repisi vasemman irti.
Women are made to be loved, not understood. -Oscar Wilde
Kunnon aamupala Desert Planetin soidessa taustalla ja hyvästit ikuisuudelta tuntuvan päivän ajaksi. Ihan törkiän hyvä aamu.
Tänään on lepopäivä - eilen käytiin äipän kanssa revittämässä kolmen tunnin setti, huomenna on luvassa 90 minuutin superbodypump. Bodybalance oli taivaallinen, kerrassaan taivaallinen. Bodypump oli aivan käsittämättömän raskas, jouduin ääneen kiroilemaan siinä naama punaisena vääntäessäni (täydellisellä tekniikalla, toisin kuin yksi ääliö vieressä joka laittoi liikaa painoja ja viskoi tankoa paskalla tekniikalla niin että syvälle sydämeen sattui katsoa semmoista) ja joka kappaleen jälkeen pudistelin päätä, "ei tässä oo mitään järkeä..." ja "...tää on ihan perseestä". Mietin, että tää on joko ihan tosi tyhmää tai tosi järkevää, en tiedä kumpaa. Saan ihan huimia kiksejä kun näen oman hikeni valuvan kaulaa pitkin, vtun pervo. Discodance-tunnilla olin niin väsynyt, että musiikki pääsi suoraan vereen ja jammasin ihan täkyllä, eturivissä. Joskus on aivan hyvä unohtaa, että mitähän muut ajattelevat. Ei niitä kulkaas oikeasti kiinnosta yhtään, mikään muu kuin että näyttääkö omat tissit hyvältä.
Pitäis saada semmonen duudsonipaita, jossa lukee EI TUNNU MISSÄÄN!
Mulla on täällä nyt kaksi koiraa, tuossahan nuo näyttää nukkuvan, ja kohta lähden pariksi tunniksi kouluun, sen jälkeen lähden oikein ihanalle pitkälle lenkille noiden mussukoiden kanssa. Toivottavasti ilma pysyy yhtä mahtavana siihen asti. Illalla koirat ovat väsyneitä ja tyytyväisiä niin isäntä ja emäntä saavat rauhassa keskittyä toisiinsa. Ehkä olen tänään ihan kiltisti.
Voinko vedota siihen, että olen nainen?
Onko jossain joku nainen joka ei joskus saisi jotain ihmeen herkistelykohtauksia? Nyt kun mietin eilisiä puheitani jälkeenpäin niin en ihmettele yhtään että mies sanoi, että sillä hajoaa pää. Selitin kyllä melko objektiivisesti, että mulla on nyt paha mieli ja sille ei oikeastaan hirveästi voi mitään, en ole sulle vihainen vaan omalle tyhmyydelleni ja sori kun oon näin vaikea, mua varmaan huomenna hävettää, ja sori kun valvotan sua. Onneksi molemmat ollaan senluonteisia, että asioita ei jätetä selvittämättä.
En tiedä oliko korrektia sanoa, että "älä ihmettele jos heräät yöllä siihen että painan tyynyn kasvoillesi". Voisin lahjoittaa hormonini jonnekin hyväntekeväisyyteen. Tai pahantekeväisyyteen, koska tuskin niillä mitään hyvää saa aikaan.
Miksi olla vaikea, jos pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
Vaikka olin siis oikea Helvetin Enkeli, niin sain kuulla, että minua ei hylätä sen takia että joskus kiukuttelen. Ehkä se oikeasti haluaa olla mun kanssa. Minä haluan olla sen kanssa. Kiukuttelen korkeintaan kaksi päivää kuussa, lupasin.
Onneksi en ole mies, koska en kestäisi naisia, en ainakaan itseäni. Osaan olla niin perkele, että kukaan terve mies ei perääni itke. Henkinen väkivaltani on korkealle kehittynyttä, hienostuneella tavalla raakaa... kuin puuduttaisi armollisesti oikean käden ja sitten repisi vasemman irti.
Women are made to be loved, not understood. -Oscar Wilde
Kunnon aamupala Desert Planetin soidessa taustalla ja hyvästit ikuisuudelta tuntuvan päivän ajaksi. Ihan törkiän hyvä aamu.
Tänään on lepopäivä - eilen käytiin äipän kanssa revittämässä kolmen tunnin setti, huomenna on luvassa 90 minuutin superbodypump. Bodybalance oli taivaallinen, kerrassaan taivaallinen. Bodypump oli aivan käsittämättömän raskas, jouduin ääneen kiroilemaan siinä naama punaisena vääntäessäni (täydellisellä tekniikalla, toisin kuin yksi ääliö vieressä joka laittoi liikaa painoja ja viskoi tankoa paskalla tekniikalla niin että syvälle sydämeen sattui katsoa semmoista) ja joka kappaleen jälkeen pudistelin päätä, "ei tässä oo mitään järkeä..." ja "...tää on ihan perseestä". Mietin, että tää on joko ihan tosi tyhmää tai tosi järkevää, en tiedä kumpaa. Saan ihan huimia kiksejä kun näen oman hikeni valuvan kaulaa pitkin, vtun pervo. Discodance-tunnilla olin niin väsynyt, että musiikki pääsi suoraan vereen ja jammasin ihan täkyllä, eturivissä. Joskus on aivan hyvä unohtaa, että mitähän muut ajattelevat. Ei niitä kulkaas oikeasti kiinnosta yhtään, mikään muu kuin että näyttääkö omat tissit hyvältä.
Pitäis saada semmonen duudsonipaita, jossa lukee EI TUNNU MISSÄÄN!
Mulla on täällä nyt kaksi koiraa, tuossahan nuo näyttää nukkuvan, ja kohta lähden pariksi tunniksi kouluun, sen jälkeen lähden oikein ihanalle pitkälle lenkille noiden mussukoiden kanssa. Toivottavasti ilma pysyy yhtä mahtavana siihen asti. Illalla koirat ovat väsyneitä ja tyytyväisiä niin isäntä ja emäntä saavat rauhassa keskittyä toisiinsa. Ehkä olen tänään ihan kiltisti.
torstaina, maaliskuuta 23, 2006
Komiat pärjää aina!
Son notta äijän pittää olla ISÄNTÄ (ja ELÄIN)!
Extreme Duudsonit Uutisvuodossa 25.3. TV1 klo 21.30
Duudsonit ovat promoamassa täysillä uutta leffaansa, jonka ensi-ilta on 31.3. Muita duudsoniuutisia. Entisenä tuottajaopiskelijana ei voi muuta sanoa kuin että näin se pitää tehdä! Asiaa.
Extreme Duudsonit Uutisvuodossa 25.3. TV1 klo 21.30
Duudsonit ovat promoamassa täysillä uutta leffaansa, jonka ensi-ilta on 31.3. Muita duudsoniuutisia. Entisenä tuottajaopiskelijana ei voi muuta sanoa kuin että näin se pitää tehdä! Asiaa.
Ensimmäinen varoitus täytyy ansaita!
da best cover songs for SIIVOUSHÄIRIÖ top 10
* * * tarkoitettu soitettavaksi niin että naapureiden ovikellonränkytys ja kimitys postiluukusta ei kuulu läpi!! * * *
1. Children of Bodom - Oops! I did it again (Britney Spears cover)
2. Star - Heaven's On Fire (KISS cover)
3. Britney Spears - I Can't Get No (Satisfaction) (Rolling Stones cover)
4. Novaspace - Run To You (Bryan Adams cover)
5. Slinkee Minx - Summer Rain (Belinda Carlisle over)
6. Hanna Pakarinen - Dead Or Alive (Bon Jovi cover)
7. HIM - Wicked Game (Chris Isaak cover)
8. Eläkeläiset - Elän humpalla (Bon Jovi cover)
9. Robbie Williams - Let Me Entertain you (Queen cover)
10. Dj Sammy - Heaven (Bryan Adams cover)
* * * tarkoitettu soitettavaksi niin että naapureiden ovikellonränkytys ja kimitys postiluukusta ei kuulu läpi!! * * *
1. Children of Bodom - Oops! I did it again (Britney Spears cover)
2. Star - Heaven's On Fire (KISS cover)
3. Britney Spears - I Can't Get No (Satisfaction) (Rolling Stones cover)
4. Novaspace - Run To You (Bryan Adams cover)
5. Slinkee Minx - Summer Rain (Belinda Carlisle over)
6. Hanna Pakarinen - Dead Or Alive (Bon Jovi cover)
7. HIM - Wicked Game (Chris Isaak cover)
8. Eläkeläiset - Elän humpalla (Bon Jovi cover)
9. Robbie Williams - Let Me Entertain you (Queen cover)
10. Dj Sammy - Heaven (Bryan Adams cover)
keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006
Jimmy Fallon, nää oot mun seksijumala!
Jotta tunnelma ei aivan latistuisi...
Idiot Boyfriend
by Jimmy Fallon
Ooooooo
Ahhhhhh
I know what you want, and I know what you need
But I'm goin' screw it up, yeah
Cause I'm an idiot, and I'm your boyfriend, yes I am
I'm goin' take you out, and leave my wallet home
Then I use your cell phone, baby
Long distance, and I'm your boyfriend
Baby I know I'm a man who's made mistakes
I still got some learning to do
I made out with your best friend the other day, and
Now we're best friends too
Yeah Yeah
And I know what you want, and I know what you need
But I'm goin' screw it up, yeah
Cause I'm an idiot, and I'm your boyfriend, yes I am
And I'm goin' get you a gift, Hey! But its something I like too
Hope you like this Norelco Big trimmer with my name on it,
And I'm your boyfriend
Hey Deh Deh Deh Deh Deh
Yeah deh deh deh deh deh deh
deh deh deh deh deh deh deh deh deh deh
Goin' Get real drunk,
And call my baby up at four o'clock in the morning
Wake you up
I'm an idiot!
Pick up the phone, come on
I love you
Lets get in my dad's SUV,
And we'll go over to my house, my crib, my pad
I'll tell my mom to go to sleep
Then we'll have the living room all to ourselves, you see
We'll put on some great DVD's I picked up
How bout like, something like the Matrix
Ooooo
Ahhhhh
I can turn my boom box up, and make the bass
Smack the side of my moms couch
Yeah!
Hey baby you like fine cooking? Cause you know what?
I got a swanson's dinner in the freezer with your name on it
Check it out
Yeah!
I got a permanent wave, yeah!
I got an ogilvie home perm, baby
Uh! I Honk the horn can you honk the horn?
Can you honk the horn?
Let me hear you honk it! Come on!
Let me hear you say uh uh!
Let me hear you say uh uh uh!
Let me see you say uh uh!
Let me hear you say uh uh uh uh uh uh uh oh yeah!
Let me hear you say uh uh uh uh uh uh uh oh yeah!
Kokeile onneasi Googlella hakusanalla "seksijumala".
Idiot Boyfriend
by Jimmy Fallon
Ooooooo
Ahhhhhh
I know what you want, and I know what you need
But I'm goin' screw it up, yeah
Cause I'm an idiot, and I'm your boyfriend, yes I am
I'm goin' take you out, and leave my wallet home
Then I use your cell phone, baby
Long distance, and I'm your boyfriend
Baby I know I'm a man who's made mistakes
I still got some learning to do
I made out with your best friend the other day, and
Now we're best friends too
Yeah Yeah
And I know what you want, and I know what you need
But I'm goin' screw it up, yeah
Cause I'm an idiot, and I'm your boyfriend, yes I am
And I'm goin' get you a gift, Hey! But its something I like too
Hope you like this Norelco Big trimmer with my name on it,
And I'm your boyfriend
Hey Deh Deh Deh Deh Deh
Yeah deh deh deh deh deh deh
deh deh deh deh deh deh deh deh deh deh
Goin' Get real drunk,
And call my baby up at four o'clock in the morning
Wake you up
I'm an idiot!
Pick up the phone, come on
I love you
Lets get in my dad's SUV,
And we'll go over to my house, my crib, my pad
I'll tell my mom to go to sleep
Then we'll have the living room all to ourselves, you see
We'll put on some great DVD's I picked up
How bout like, something like the Matrix
Ooooo
Ahhhhh
I can turn my boom box up, and make the bass
Smack the side of my moms couch
Yeah!
Hey baby you like fine cooking? Cause you know what?
I got a swanson's dinner in the freezer with your name on it
Check it out
Yeah!
I got a permanent wave, yeah!
I got an ogilvie home perm, baby
Uh! I Honk the horn can you honk the horn?
Can you honk the horn?
Let me hear you honk it! Come on!
Let me hear you say uh uh!
Let me hear you say uh uh uh!
Let me see you say uh uh!
Let me hear you say uh uh uh uh uh uh uh oh yeah!
Let me hear you say uh uh uh uh uh uh uh oh yeah!
Kokeile onneasi Googlella hakusanalla "seksijumala".
Fiilistely, masokismin herkkä muoto.
Mielestäni Suomen euroviisuhistorian paras biisi on Kaija Kärkisen esittämä Hullu yö. Tätä kun nyt kuuntelee liian väsyneenä niin helposti rupeaa melkein märsyämään.
En edes halunnut sua omistaa
en edes leikisti rakastaa
kaksi kulkijaa yhteen osuttiin
yksi yhteinen hetki jaettiin
Minä jäin kun aamu sinut vei
rauhaa sydän mulle anna ei
en irti pääse, sua tarvitsen
mut turhaan toivon sua vierellein
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
me ehdittiin kai jotain siinä antaa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
ei haluttu kai vastuuta kantaa
Enää löydä en sua sylistäin
sua kosketan vain unissain
vain unissain...
En edes halunnut sua omistaa
en edes leikisti rakastaa
Vain yksi yö niin helppo unohtaa
mut sydän nälkäinen ei rauhaa saa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
me ehdittiin kai jotain siinä antaa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
ei haluttu kai vastuuta kantaa
Enää löydä en sua sylistäin
sua kosketan vain unissain
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
me ehdittiin kai jotain siinä antaa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
ei haluttu kai vastuuta kantaa
säv. Ile Kallio
san. Jukka Välimaa
En edes halunnut sua omistaa
en edes leikisti rakastaa
kaksi kulkijaa yhteen osuttiin
yksi yhteinen hetki jaettiin
Minä jäin kun aamu sinut vei
rauhaa sydän mulle anna ei
en irti pääse, sua tarvitsen
mut turhaan toivon sua vierellein
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
me ehdittiin kai jotain siinä antaa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
ei haluttu kai vastuuta kantaa
Enää löydä en sua sylistäin
sua kosketan vain unissain
vain unissain...
En edes halunnut sua omistaa
en edes leikisti rakastaa
Vain yksi yö niin helppo unohtaa
mut sydän nälkäinen ei rauhaa saa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
me ehdittiin kai jotain siinä antaa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
ei haluttu kai vastuuta kantaa
Enää löydä en sua sylistäin
sua kosketan vain unissain
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
me ehdittiin kai jotain siinä antaa
Yksi hullu yö
villi sydän lyö
ei haluttu kai vastuuta kantaa
säv. Ile Kallio
san. Jukka Välimaa
Hetken kestää elämää ja sekin päivä päivältä siistimpää.
Läskiperseilin sitten eilisen. Koulun jälkeen pyöräilimme kämppiksettären kanssa Otokylään vetämään epäterveysruokaa elimistöön hallitsemattomissa himoissamme. Mutta oli jo liian myöhäistä - jos en syö yli neljään tuntiin, saan pääni kipeäksi etenkin jos joudun olemaan koulussa viiteen, ihmisoikeuksien vastaista. Pää oli sitten kipeä. Ja väsytti.
Tukiperhe eli Kertta ja Kalle hakivat mukaan S-treffeille, mikä oli mukavaa. Perustimme vertaistukiryhmän muutaman tytön kanssa, koska olemme kaikki ajautumassa samaan sukuun, jonka miehet tekevät meidät hulluiksi. Meillä on tukiryhmän kokous perjantai-iltana. Saa sinne muutkin tulla, naamioimme ryhmän kokouksen "tyttöjen illaksi". Ja tarvitsemme kannatusjäseniä.
Tänään korvataan eilisen läskiperseily. Tai joku voisi kyllä sanoa sitä tarpeelliseksi lepopäiväksi, joita kuulemma oikeastikin tarvitaan, jos haluaa että kunto kasvaa. Kohta äiti tulee hakemaan balanceen, illalla sitten vielä rökäisen bodycombattiin. Mikään ei voi estää! Ja sen jälkeen olen menossa leikkimään Kertan kanssa, kun en ole sen rakkaan kanssa leikkinyt yhtään tarpeeksi viime aikoina!
Matemaattisesti ajatellen, asiat ovat ihan hyvin.
Kyllä tämä opiskelijan elämä on ihanaa. Sain 500 euron takuuvuokran PSOAS:lta ja se meni samantien ensi kuun vuokraan (255,75 €), vuoden vakuutusmaksuihin (75,72 €), puhelinlaskuun (33,80 €)... vessapaperiakin pitäisi käydä ostamassa. Eniten rahaa menee ruokaan, koska syön paljon ja hyvin. Maito, kananmunat, leipä ja tällä hetkellä kahvikin on luomua. Vaihtoehtoa luomulle ei ole olemassa. Pelkkä luomu ei kyllä selitä ruokalaskuani. Hyvinvointiyhteiskunnan oma pieni pullasorsa. Pitäisikö opetella vähitellen elämään kaurapuurolla?
Toisaalta, huhtikuun vuokra on nyt maksettu. Koiran ruokatynnyri on täynnä. BC:tä on maksettu heinäkuuhun asti. Ei hätä ole tämännäköinen. Jotain kesätöitä pitäisi kuitenkin vissiin ruveta etsimään. Ei vaan yhtään huvittaisi. Asiat on aina jotenkin järjestyneet, kyllä ne nytkin. Hirveästi houkuttelisi elbata koko kesä rannalla ja odotella soskun avustuksia tilille. Toisaalta, hellu on kuitenkin töissä (tietenkin uskon, että minulla on sama hellu vielä kesälläkin) niin mitä minä sitten teen kaikki päivät. Ehkä pakko etsiä joku paskaduuni jostain, luultavasti siinä vaiheessa kun on jo liian myöhäistä etsiä mitään paskaduunia yhtään mistään.
Pure mua, se tee, yö kylmä pakenee.
Ihastumisen hormonihumala kestää noin 1,5 vuotta. Laskennallisesti ehdin siis huonommassakin tapauksessa vielä hankkia tuleville lapsilleni hätäisesti jonkun siittäjän ennen kuin valmistun keväällä 2008.
Olen muuttunut jonkin verran pessimistisemmäksi, kyynisemmäksi ja vainoharhaisemmaksi kuin mitä haluaisin. Olen yllättänyt itseni ajattelutavalla, joka tietenkin suojaa pettymyksiltä, mutta estää jonkin verran heittäytymästä sinisilmäisesti kaikenlaisten uskottelijoiden selityksiin. Niin ihanaa kuin kevättirppailu onkin, pieni järkeilijä päässäni sanoo "ilman ihmissuhteita ei ole ihmissuhdeongelmia".
Olen ihan viimeaikoina hukannut kylmähkön La Bitch-asenteeni, joka estää kaikenlaisen pompottelun. Olen muuttunut helposti ahdistuvaksi "kyllä kulta"-tytöksi, joka odottaa nöyrästi ja ei sanele mitään omia sääntöjään, ymmärtää ihan kaiken (ymmärrän oikeastikin, mutta olisiko parempi olla ymmärtämättä?) ja välttelee konflikteja.
Onneksi sain vähän psyykkaysta eilen tukiryhmältä, attitude's about to change, baby. Uusi asenne toimi eilen ja se tulee toimimaan myös tulevaisuudessa. Minä en ole enkä tule koskaan olemaan kultainen noutaja. Minussa on paljon palveluskoiraverta ja hoitajattarelle ominaista huolenpitovaistoa, mutta ei se koirakaan palkatta palvele. Elämässä ei edelleenkään saa sitä mitä ansaitsee, vaan sen mitä tajuaa vaatia.
Minä olen ahne enkä yhtään vaatimaton.
En usko sanaakaan mitä hän sanoo. Enkä tarkoita että hän pakosta puhuisi paskaa (uskon ja toivon että hän on yhtä rehellinen kuin minä), mutta sanat ovat vain sanoja. En tarvitse sanoja, tarvitsen tekoja. On minulle ennenkin jätetty lupauksia pitämättä, vaikka lupausta annettaessa siihen on kyllä uskottu. Koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä. Minua ei kiinnosta paskan vertaa suunnitella ensi viikkoa tai ensi kuukautta tai ensi vuotta. Huominen on riittävän kaukana ja siitäkään ei voi mennä takuuseen, kun elämässä on näemmä niin paljon epävarmoja muuttujia
Viime yönä oli taas niin hyvä olla lähellä ja se on ainoa millä on väliä.
Ja nyt on nyt on nyt on nyt.
Onneksi tänään on vain pari tuntia koulua iltapäivällä ja huomenna ei mitään! Buhahaa. Huomenna menen mummilaan aamupalalle niin päivä lähtee hyvin käyntiin. Ja huomenna illalla näen taas Hänet... *ihastuneita huokauksia, joiden perään kyyninen "niin jos mitään estettä ei tule"* Luottamus pitää ansaita.
"En minä oikeasti ole sellainen", hän sanoi ja teki seuraavaksi juuri sitä, mitä sellaiset tekevät.
Älkää nyt kuvitelko etten olisi ihastunut. Olen ihan hemmetin ihastunut!
Tukiperhe eli Kertta ja Kalle hakivat mukaan S-treffeille, mikä oli mukavaa. Perustimme vertaistukiryhmän muutaman tytön kanssa, koska olemme kaikki ajautumassa samaan sukuun, jonka miehet tekevät meidät hulluiksi. Meillä on tukiryhmän kokous perjantai-iltana. Saa sinne muutkin tulla, naamioimme ryhmän kokouksen "tyttöjen illaksi". Ja tarvitsemme kannatusjäseniä.
Tänään korvataan eilisen läskiperseily. Tai joku voisi kyllä sanoa sitä tarpeelliseksi lepopäiväksi, joita kuulemma oikeastikin tarvitaan, jos haluaa että kunto kasvaa. Kohta äiti tulee hakemaan balanceen, illalla sitten vielä rökäisen bodycombattiin. Mikään ei voi estää! Ja sen jälkeen olen menossa leikkimään Kertan kanssa, kun en ole sen rakkaan kanssa leikkinyt yhtään tarpeeksi viime aikoina!
Matemaattisesti ajatellen, asiat ovat ihan hyvin.
Kyllä tämä opiskelijan elämä on ihanaa. Sain 500 euron takuuvuokran PSOAS:lta ja se meni samantien ensi kuun vuokraan (255,75 €), vuoden vakuutusmaksuihin (75,72 €), puhelinlaskuun (33,80 €)... vessapaperiakin pitäisi käydä ostamassa. Eniten rahaa menee ruokaan, koska syön paljon ja hyvin. Maito, kananmunat, leipä ja tällä hetkellä kahvikin on luomua. Vaihtoehtoa luomulle ei ole olemassa. Pelkkä luomu ei kyllä selitä ruokalaskuani. Hyvinvointiyhteiskunnan oma pieni pullasorsa. Pitäisikö opetella vähitellen elämään kaurapuurolla?
Toisaalta, huhtikuun vuokra on nyt maksettu. Koiran ruokatynnyri on täynnä. BC:tä on maksettu heinäkuuhun asti. Ei hätä ole tämännäköinen. Jotain kesätöitä pitäisi kuitenkin vissiin ruveta etsimään. Ei vaan yhtään huvittaisi. Asiat on aina jotenkin järjestyneet, kyllä ne nytkin. Hirveästi houkuttelisi elbata koko kesä rannalla ja odotella soskun avustuksia tilille. Toisaalta, hellu on kuitenkin töissä (tietenkin uskon, että minulla on sama hellu vielä kesälläkin) niin mitä minä sitten teen kaikki päivät. Ehkä pakko etsiä joku paskaduuni jostain, luultavasti siinä vaiheessa kun on jo liian myöhäistä etsiä mitään paskaduunia yhtään mistään.
Pure mua, se tee, yö kylmä pakenee.
Ihastumisen hormonihumala kestää noin 1,5 vuotta. Laskennallisesti ehdin siis huonommassakin tapauksessa vielä hankkia tuleville lapsilleni hätäisesti jonkun siittäjän ennen kuin valmistun keväällä 2008.
Olen muuttunut jonkin verran pessimistisemmäksi, kyynisemmäksi ja vainoharhaisemmaksi kuin mitä haluaisin. Olen yllättänyt itseni ajattelutavalla, joka tietenkin suojaa pettymyksiltä, mutta estää jonkin verran heittäytymästä sinisilmäisesti kaikenlaisten uskottelijoiden selityksiin. Niin ihanaa kuin kevättirppailu onkin, pieni järkeilijä päässäni sanoo "ilman ihmissuhteita ei ole ihmissuhdeongelmia".
Olen ihan viimeaikoina hukannut kylmähkön La Bitch-asenteeni, joka estää kaikenlaisen pompottelun. Olen muuttunut helposti ahdistuvaksi "kyllä kulta"-tytöksi, joka odottaa nöyrästi ja ei sanele mitään omia sääntöjään, ymmärtää ihan kaiken (ymmärrän oikeastikin, mutta olisiko parempi olla ymmärtämättä?) ja välttelee konflikteja.
Onneksi sain vähän psyykkaysta eilen tukiryhmältä, attitude's about to change, baby. Uusi asenne toimi eilen ja se tulee toimimaan myös tulevaisuudessa. Minä en ole enkä tule koskaan olemaan kultainen noutaja. Minussa on paljon palveluskoiraverta ja hoitajattarelle ominaista huolenpitovaistoa, mutta ei se koirakaan palkatta palvele. Elämässä ei edelleenkään saa sitä mitä ansaitsee, vaan sen mitä tajuaa vaatia.
Minä olen ahne enkä yhtään vaatimaton.
En usko sanaakaan mitä hän sanoo. Enkä tarkoita että hän pakosta puhuisi paskaa (uskon ja toivon että hän on yhtä rehellinen kuin minä), mutta sanat ovat vain sanoja. En tarvitse sanoja, tarvitsen tekoja. On minulle ennenkin jätetty lupauksia pitämättä, vaikka lupausta annettaessa siihen on kyllä uskottu. Koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä. Minua ei kiinnosta paskan vertaa suunnitella ensi viikkoa tai ensi kuukautta tai ensi vuotta. Huominen on riittävän kaukana ja siitäkään ei voi mennä takuuseen, kun elämässä on näemmä niin paljon epävarmoja muuttujia
Viime yönä oli taas niin hyvä olla lähellä ja se on ainoa millä on väliä.
Ja nyt on nyt on nyt on nyt.
Onneksi tänään on vain pari tuntia koulua iltapäivällä ja huomenna ei mitään! Buhahaa. Huomenna menen mummilaan aamupalalle niin päivä lähtee hyvin käyntiin. Ja huomenna illalla näen taas Hänet... *ihastuneita huokauksia, joiden perään kyyninen "niin jos mitään estettä ei tule"* Luottamus pitää ansaita.
"En minä oikeasti ole sellainen", hän sanoi ja teki seuraavaksi juuri sitä, mitä sellaiset tekevät.
Älkää nyt kuvitelko etten olisi ihastunut. Olen ihan hemmetin ihastunut!
tiistaina, maaliskuuta 21, 2006
Jos herääminen seitsemältä tuntuu pahalta, herää vähän aikaa kuudelta niin seiskan aamut alkavat tuntua sunnuntailta.
Heräsin painajaisestani tiistaiaamuun - helpotuksen huokaisu, "se olikin vain unta", vaihtui punnitsemiseen oliko uni sittenkään todellisuutta karumpi.
Koirankusetuksen jälkeen rojahdin sänkyyn vielä hetkeksi täysissä toppatamineissa ja heräsin kymmenen minuuttia ennen koulun alkua. Vaihteet olivat jäätyneet ja vänksläsin kouluun ykkösellä. No mercy!
Ensimmäiset pari tuntia menivät ihan pimeällä luennolla, jossa eleetön nainen jaaritteli säteilyturvallisuudesta. Itsestäänselvyyksiä. Tässä vaiheessa tuli ensimmäiset ajatukset "olisin voinut siis ihan yhtä hyvin jäädä nukkumaan".
Kliininen hoitotyö 1. Tentti. Onneksi CSI oli niin hyvä, että viime hetken lukemattomuus ei harmittanut.
Ensiapua ahdistukseen: hain luokasta parhaan paikan, avasin kaihtimet ja venyttelin hetken kuin kissa auringonpaisteessa. Karkkiautomaatti oli puskenut kiskurihintaan ulos Kismetin, jonka mutustelin sanoinkuvaamattomalla nautinnolla tentin aikana. Palautin kahdeksan sivun paperinivaskan luovine mindmappeineen varttia ennen kuin tentti varsinaisesti loppui, viimeisten joukossa. Kevyesti läpi ja tällä menestyksenjanolla en enempää itseltäni jaksa vaatia.
Tänä iltana olisi kunnon tapposetti, bodycombat ja bodypump. Vaihtoehtona on 10,5 km:n juoksulenkki. Tai läskiperseily, jos auto toimii. Tällä hetkellä fiilis on sellainen, että voisin hikoilla noin kolme tuntia putkeen kovalla sykkeellä, mutta voi olla että viiteen kestävä koulupäivä hioo hieman ylimääräistä agenttiasennetta niin, että olen kotiin päästessäni valmis nysväämään ja leventämään persettäni telkkarin ääressä. Nähtäväksi jää.
Koulukaveri kysyi, että "niin, onko sulla hellu Kempeleessä?" Oli aika rankkaa tajuta, että niin, hellu, joo, on. Huh. En ole ajatellutkaan asiaa noin. Iik, mullon hellu! (Kevättirppa minussa herää jälleen!)
Kämppiksen kanssa eilen puhuttiin siitä minkälaisen miehen ja ihmissuhteen jne. haluaisi (tyttöjen juttuja!). Oli hätkähdyttävää sanoa, että "no mää haluaisin... semmoisen kuin mulla on".
Ja toiseksi paras ei kelpaa ja mihinkään ei saa tyytyä, kyse ei ole siitä että yritettäisiin väkisin maalata mielessä tönöstä linnaa ja hiirestä miestä.
Leevi and The Leavings laulaa että "elämä on pitkä puutelista". Kannattaisiko joskus vähän miettiä kaikkea sitä oikeasti onkaan...? Jatkuva kiitollisuuden tila, ja sellainen tunne, että oikiasti, minä en ansaitse tästä puoliakaan, vaikka olisin kuinka hyvä ihminen ja oikeutettu kaikkeen hyvään, niin on minulle annettu oikeasti paljon.
Minna osui ja upotti aika hyvin tänään.
"Tuli sitten eka varoitus."
"Ai mistä, koiran haukkumisesta, mitä?"
"No ei vaineskaan."
Kosto elää!
Koirankusetuksen jälkeen rojahdin sänkyyn vielä hetkeksi täysissä toppatamineissa ja heräsin kymmenen minuuttia ennen koulun alkua. Vaihteet olivat jäätyneet ja vänksläsin kouluun ykkösellä. No mercy!
Ensimmäiset pari tuntia menivät ihan pimeällä luennolla, jossa eleetön nainen jaaritteli säteilyturvallisuudesta. Itsestäänselvyyksiä. Tässä vaiheessa tuli ensimmäiset ajatukset "olisin voinut siis ihan yhtä hyvin jäädä nukkumaan".
Kliininen hoitotyö 1. Tentti. Onneksi CSI oli niin hyvä, että viime hetken lukemattomuus ei harmittanut.
Ensiapua ahdistukseen: hain luokasta parhaan paikan, avasin kaihtimet ja venyttelin hetken kuin kissa auringonpaisteessa. Karkkiautomaatti oli puskenut kiskurihintaan ulos Kismetin, jonka mutustelin sanoinkuvaamattomalla nautinnolla tentin aikana. Palautin kahdeksan sivun paperinivaskan luovine mindmappeineen varttia ennen kuin tentti varsinaisesti loppui, viimeisten joukossa. Kevyesti läpi ja tällä menestyksenjanolla en enempää itseltäni jaksa vaatia.
Tänä iltana olisi kunnon tapposetti, bodycombat ja bodypump. Vaihtoehtona on 10,5 km:n juoksulenkki. Tai läskiperseily, jos auto toimii. Tällä hetkellä fiilis on sellainen, että voisin hikoilla noin kolme tuntia putkeen kovalla sykkeellä, mutta voi olla että viiteen kestävä koulupäivä hioo hieman ylimääräistä agenttiasennetta niin, että olen kotiin päästessäni valmis nysväämään ja leventämään persettäni telkkarin ääressä. Nähtäväksi jää.
Koulukaveri kysyi, että "niin, onko sulla hellu Kempeleessä?" Oli aika rankkaa tajuta, että niin, hellu, joo, on. Huh. En ole ajatellutkaan asiaa noin. Iik, mullon hellu! (Kevättirppa minussa herää jälleen!)
Kämppiksen kanssa eilen puhuttiin siitä minkälaisen miehen ja ihmissuhteen jne. haluaisi (tyttöjen juttuja!). Oli hätkähdyttävää sanoa, että "no mää haluaisin... semmoisen kuin mulla on".
Ja toiseksi paras ei kelpaa ja mihinkään ei saa tyytyä, kyse ei ole siitä että yritettäisiin väkisin maalata mielessä tönöstä linnaa ja hiirestä miestä.
Leevi and The Leavings laulaa että "elämä on pitkä puutelista". Kannattaisiko joskus vähän miettiä kaikkea sitä oikeasti onkaan...? Jatkuva kiitollisuuden tila, ja sellainen tunne, että oikiasti, minä en ansaitse tästä puoliakaan, vaikka olisin kuinka hyvä ihminen ja oikeutettu kaikkeen hyvään, niin on minulle annettu oikeasti paljon.
Minna osui ja upotti aika hyvin tänään.
"Tuli sitten eka varoitus."
"Ai mistä, koiran haukkumisesta, mitä?"
"No ei vaineskaan."
Kosto elää!
maanantaina, maaliskuuta 20, 2006
Puolet kettujen viisaudesta perustuu kanojen tyhmyyteen.
Setä soitti ja käski hakeutua kavereittensa The Dark Filth Fraternity-nimisen bändin sivuille, joilta voi ladata parit biisit itseään sivistääkseen. Minähän tykkään kovasti raskaasta ränkytyksestä ja pieksevästä paukkeesta, jos tämä semmoisiin lasketaan. En ole ihan selvillä näistä genreistä. Mutta pauketta tarvii joskus kimppakämppäasumisessa, jos seinät ovat liian ohuet. Meillä kyllä on aivan äärimmäisen hyvä äänieristys.
Päivän terminologiaoppitunti vuorossa. Päivän sana on kevättirppa, josta voi johtaa verbin kevättirppailla. Kevättirppailu on pöömöilyä keväisesti lintumaisella keveydellä. Pöömöily on murheiden taaksejättämisen jälkeen tapahtuvaa, usein päämäärätöntä, liikkumista idioottimainen hymy (myös ns. "saanut hymy") kasvoilla. Kevättirppailuun liittyy kyseiseen vuodenaikaan usein liitettävä hormonaalisen erityksen aiheuttama ihastumisrefleksi, joka ei ihmisillä johda useinkaan sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti lisääntymiseen.
Olen tirppaillut niin että olen melkein unohtanut, että maanantain ei pitäisi olla mitenkään kiva päivä. Mutta tulihan se sieltä! Nimittäin tirppailuni kohteen auto hajosi ja 10,5 km:n välimatkaa ei nyt ihan heti jaksa lähteä ryömimään vaikka kuinka tekisi mieli ja vaikka mitä. Onneksi viikonloppu on (90 minuutin special-bodypumppia lukuunottamatta) tyhjä ja sinne mahtuu paljon olemista ja retkottamista ja typerää hymyilyä. Ja ajattelin kyllä himoissani ryömiä sen 10,5 km viimeistään ylihuomenna. Sitä se teettää. Kevät.
Telkkarista tuli todella hyvin tehty dokumentti Elämä ennen syntymää - Life before birth ja minulle tuli vauvakuume! "Hämmästyttävä ohjelmasarja elämän alusta, solunjakautumisesta lapsen syntymään. Moderni tekniikka näyttää, mitä kohdussa tapahtuu sikiön kehittyessä lapseksi." Dokumentin toinen osa tulee viikon päästä 27.3. klo 19.05 ykköseltä.
Kohta alkaa CSI:n Tarantino-jakso, eli kauden päätösjakso "Grave Danger"... tais jäädä huomiseen tenttiin lukeminen hiukka vähiin!
Päivän terminologiaoppitunti vuorossa. Päivän sana on kevättirppa, josta voi johtaa verbin kevättirppailla. Kevättirppailu on pöömöilyä keväisesti lintumaisella keveydellä. Pöömöily on murheiden taaksejättämisen jälkeen tapahtuvaa, usein päämäärätöntä, liikkumista idioottimainen hymy (myös ns. "saanut hymy") kasvoilla. Kevättirppailuun liittyy kyseiseen vuodenaikaan usein liitettävä hormonaalisen erityksen aiheuttama ihastumisrefleksi, joka ei ihmisillä johda useinkaan sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti lisääntymiseen.
Olen tirppaillut niin että olen melkein unohtanut, että maanantain ei pitäisi olla mitenkään kiva päivä. Mutta tulihan se sieltä! Nimittäin tirppailuni kohteen auto hajosi ja 10,5 km:n välimatkaa ei nyt ihan heti jaksa lähteä ryömimään vaikka kuinka tekisi mieli ja vaikka mitä. Onneksi viikonloppu on (90 minuutin special-bodypumppia lukuunottamatta) tyhjä ja sinne mahtuu paljon olemista ja retkottamista ja typerää hymyilyä. Ja ajattelin kyllä himoissani ryömiä sen 10,5 km viimeistään ylihuomenna. Sitä se teettää. Kevät.
Telkkarista tuli todella hyvin tehty dokumentti Elämä ennen syntymää - Life before birth ja minulle tuli vauvakuume! "Hämmästyttävä ohjelmasarja elämän alusta, solunjakautumisesta lapsen syntymään. Moderni tekniikka näyttää, mitä kohdussa tapahtuu sikiön kehittyessä lapseksi." Dokumentin toinen osa tulee viikon päästä 27.3. klo 19.05 ykköseltä.
Kohta alkaa CSI:n Tarantino-jakso, eli kauden päätösjakso "Grave Danger"... tais jäädä huomiseen tenttiin lukeminen hiukka vähiin!
sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2006
Kiire on ihmisen ittensä tekemää
Huokasin syvään jo etukäteen nuutuneena katsellessani ensi viikkoa. Mistä energiaa kaikkeen? Ei mistään. Reality check ja parit peruutukset. En mene viikonloppuna larppaamaan ja peruin international tutor traininginkin perjantailta. En kaipaa nyt enempää sitoumuksia, kun on kaksi viikkoa aikaa harjoitteluun, joka kestää koko kevään, ja siihen pitäisi valmistautua ennen kaikkea lukemalla, kuten myös tentteihin, joiden olemassaolon olen kieltänyt tehokkaasti tähän asti väittämällä että ne ovat "sitten joskus kaukana tulevaisuudessa". Pitää olla myös aikaa kuntoilla, tai pönttö ei kestä painetta. Ensi viikollakin voisi olla tilaa pienelle kymmenen kilsan pyhiinvaellukselle.
Odottelen täällä vanhempien luona että lähdemme äidin kanssa sunnuntaiaamupäivän bodybalanceen. Viikonloppu alkaa olla siinä pisteessä, että kotiin päästyäni pitää valmistella ensi viikkoa, pestä pyykkiä pari koneellista ja siivoilla. Toivon kyllä saavani myös hurmaavaa herraseuraa, mutta saa nähdä onko se niin pahassa krapulassa ettei selviä meille asti - eikä se pakosta ole niin hurmaavakaan krapulassa, että sama sille. Paha mennä kilahtamaan kun itse olin toissayön lietsussa ja vielä pahimman nuoruudenihastukseni kanssa! Siinä ei yksi poikien saunailta paljoa paina.
Opinnäytetyö on ajankohtainen asia, vaikka valmistumiseen on pari vuotta aikaa. Meillä opinnäytetöitä ei ole tarkoitus jättää roikkumaan, vaan ne tehdään alta pois jo ennen suuntaavia opintoja. Aiheeni on vielä hakusessa, toivoisin jotain tilaustyötä seksuaaliterveyden edistämiseen liittyen (pohjalla on kenties toiveeni jatkokouluttautumisesta terveydenhoitajaksi tai seksologiksi). Ensi viikolla pitää selvitellä näitä asioita.
Hintsusti sapettaa se, että iso osa opettajista olisi jo eläkkeelle valmiita ja eivät ole ihan enää kartalla... Minulla ei ole yhtään valinnanvaraa opinnäytetyön ohjaajan suhteen. Samat opettajat opettivat äitiäni (ja olivat jo silloin VANHOJA!), joka muuten tänä vuonna täyttää kaksi kertaa niin paljon kuin minä. Se tarkoittaa sitä, että äiti synnytti minut sen ikäisenä kuin minä olen nyt. Hurja yhtälö.
Odottelen täällä vanhempien luona että lähdemme äidin kanssa sunnuntaiaamupäivän bodybalanceen. Viikonloppu alkaa olla siinä pisteessä, että kotiin päästyäni pitää valmistella ensi viikkoa, pestä pyykkiä pari koneellista ja siivoilla. Toivon kyllä saavani myös hurmaavaa herraseuraa, mutta saa nähdä onko se niin pahassa krapulassa ettei selviä meille asti - eikä se pakosta ole niin hurmaavakaan krapulassa, että sama sille. Paha mennä kilahtamaan kun itse olin toissayön lietsussa ja vielä pahimman nuoruudenihastukseni kanssa! Siinä ei yksi poikien saunailta paljoa paina.
Opinnäytetyö on ajankohtainen asia, vaikka valmistumiseen on pari vuotta aikaa. Meillä opinnäytetöitä ei ole tarkoitus jättää roikkumaan, vaan ne tehdään alta pois jo ennen suuntaavia opintoja. Aiheeni on vielä hakusessa, toivoisin jotain tilaustyötä seksuaaliterveyden edistämiseen liittyen (pohjalla on kenties toiveeni jatkokouluttautumisesta terveydenhoitajaksi tai seksologiksi). Ensi viikolla pitää selvitellä näitä asioita.
Hintsusti sapettaa se, että iso osa opettajista olisi jo eläkkeelle valmiita ja eivät ole ihan enää kartalla... Minulla ei ole yhtään valinnanvaraa opinnäytetyön ohjaajan suhteen. Samat opettajat opettivat äitiäni (ja olivat jo silloin VANHOJA!), joka muuten tänä vuonna täyttää kaksi kertaa niin paljon kuin minä. Se tarkoittaa sitä, että äiti synnytti minut sen ikäisenä kuin minä olen nyt. Hurja yhtälö.
lauantaina, maaliskuuta 18, 2006
Aamuyön pikkutunnit ja pysähtynyt aika
Tapasin tänään rakkaan vanhan ystävän, joka on eron keskellä. Ovat olleet yhdessä varmaan kymmenen vuotta ja nyt on tullut sellainen viimeisen hiipumisen hetki sen suhteen kohdalla. Vaikka et olekaan surullinen, saat käyttöösi kaiken lämmön ja empatian mitä minusta irtoaa. Tarinan kaikista käänteistä huolimatta olen aidosti hengessä mukana. Toivon että olet oikeasti se isoveli, jota en koskaan saanut. Minä olen se sisko, jota sinä et koskaan saanut.
Minä toivon ihan todella, että saat joskus tietää, mitä rakkaus on.
Rakkaus on ainoa syy.
Hämmentävää, miten oma tunnetilani on aivan eri. Life is a rollercoaster, you just gotta ride it. Antaa vähän perspektiiviä toisen tilanteen näkeminen. Vitsit mikä mäihä! Ole tyttö onnellinen!
Jokin telepaattinen yhteys saattoi minut ja Kertan yhtäaikaa Amarilloon tänään. Meillä kummallakaan ei normaalisti ole mitään intentioita Amarilloa kohtaan. Nyt oltiin molemmat koulukaverien kanssa ajauduttu sinne. En voi sanoin kuvailla miten iloinen olin Kertan nähdessäni. Tanssimme muutaman klassikkobiisin hikeen asti. Kertta, olet paras! PARAS! Ja täytyy sanoa, että sinä tunnet minut paremmin kuin ehkä kukaan muu.
Kuukausi sitten tapasin erään pojan. Olin valmis pettymään, sehän on aivan mahtavan kyyninen vaihtoehto asennoitua - mutta ainakin turvallinen. Jostain kumman syystä olen omaksunut tämän "turpaan vaan ja onnea"-protokollan, joka altistaa jatkuvalle riskien ottamiselle. Kyllä ne mahdollisuudet on laskettu tarkkaan, silti.
Nyt minä kaipaan sitä samaa poikaa ihan hirveästi, kun juuri tulin kotiin tuolta yöelämästä. Tämä on aivan täydellinen hetki kaivata. Kaiken melun keskeltä kotiutuneena, hiljaisena hetkenä, kun painautuu kohta tyynyä vasten ja huokaa syvään ja kaivaten.
Enpä ainakaan ole tunnekuollut, turta tai puutunut!
Minä toivon ihan todella, että saat joskus tietää, mitä rakkaus on.
Rakkaus on ainoa syy.
Hämmentävää, miten oma tunnetilani on aivan eri. Life is a rollercoaster, you just gotta ride it. Antaa vähän perspektiiviä toisen tilanteen näkeminen. Vitsit mikä mäihä! Ole tyttö onnellinen!
Jokin telepaattinen yhteys saattoi minut ja Kertan yhtäaikaa Amarilloon tänään. Meillä kummallakaan ei normaalisti ole mitään intentioita Amarilloa kohtaan. Nyt oltiin molemmat koulukaverien kanssa ajauduttu sinne. En voi sanoin kuvailla miten iloinen olin Kertan nähdessäni. Tanssimme muutaman klassikkobiisin hikeen asti. Kertta, olet paras! PARAS! Ja täytyy sanoa, että sinä tunnet minut paremmin kuin ehkä kukaan muu.
Kuukausi sitten tapasin erään pojan. Olin valmis pettymään, sehän on aivan mahtavan kyyninen vaihtoehto asennoitua - mutta ainakin turvallinen. Jostain kumman syystä olen omaksunut tämän "turpaan vaan ja onnea"-protokollan, joka altistaa jatkuvalle riskien ottamiselle. Kyllä ne mahdollisuudet on laskettu tarkkaan, silti.
Nyt minä kaipaan sitä samaa poikaa ihan hirveästi, kun juuri tulin kotiin tuolta yöelämästä. Tämä on aivan täydellinen hetki kaivata. Kaiken melun keskeltä kotiutuneena, hiljaisena hetkenä, kun painautuu kohta tyynyä vasten ja huokaa syvään ja kaivaten.
Enpä ainakaan ole tunnekuollut, turta tai puutunut!
torstaina, maaliskuuta 16, 2006
Älä kysy mitä kuuluu, jos et ole valmis iloitsemaan toisen onnesta.
Arvoisa yleisö, on aika korjata työn hedelmiä. Ainakin kämppiksen huippukehittyneen henkilövaa'an mukaan olen tavoitepainoni tienoilla. Tavoitefarkut menivät jalkaan, vaikka pantterinvoimillani repäisin yhden vyölenkin irti (vihje: et ole vielä tavoitteessasi, jos vaatteet hajoavat). Tavoitepainoni on siis ainoastaan painoindeksin mukainen normaalipaino, koska olen enemmän kiinnostunut hyvinmuodostuneista lihaksista ja huippukunnosta kuin numeerisesti mitattavista muuttujista.
Olen viime aikoina kuntoillut kuin sekopää, syönyt kohtuullisen hyvin ja draivi on niin hyvä, että en käsitä miten sama linjaus ei jatkuisi. Motivaationi on kenties hieman kyseenalainen, kenen takia tätä oikeasti teen? Tietenkin itseni? Vai onko kyse siitä, että olen ihastunut ja haluan näyttää vain helvetin hyvältä, jotta hän sielunsa silmin näkisi minut tulevaisuuden edustusvaimonaan? Ehkä totuus piilee kuitenkin siinä, että haluan itse nähdä itseni hoikkana ja hyväkuntoisena kunnes kuolema meidät armollisesti erottaa (vihdoin loppuu se itsensä rääkkääminen).
Heräsin siis eilen aamulla ihanan miehen vierestä (kaikki miehet, joiden vierestä olen ikinä herännyt, ovat oletettavasti olleet ihania). Lähdimme ampuradalle, minä ensimmäistä kertaa elämässäni - olenko löytänyt elämäni agenttimiehen? Tiedän, että fetissini on paitsi ristiriidassa rauhanomaisen elämänkatsomukseni kanssa, myös popkulttuurin luomaa illuusiota, johon ei mahdu ymmärrystä siitä, että ase on tappoväline ja kaikenlainen hupailu on täysin moraalitonta. Minulle on joka tapauksessa luvattu tarvittavaa agenttikoulutusta kunhan ilmat vähän lämpenevät, niin ei ole kädet niin jäässä. Voi olla, että kokemus on kouluttajalle kasvattavampi kuin minulle. En kestä sitä, jos joku, joka ei tiedä oikeasti asiasta mitään, yrittää opettaa minua. Tässä tapauksessa kuitenkin opin mestarilta, ja vähempi ei minulle riittäisikään.
Sillä, että suunnittelee kaikkea jännää, on merkittävä ero siihen, että oikeasti joskus tekee jotain. Itselle jokapäiväiset asiat voivat olla toiselle extremeä. On hirmu jännää päästä sivuvaunussa mukaan toisen elämään. Kuten myös samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa keskustelu on tavattoman avartavaa. Vaikka minulle on sanottu, ettei kanssani voi keskustella, näköjään ainakin joku voi. Mielipiteeni eivät ole mitenkään järkähtämättömiä. Kaipaan vain kunnon perusteluja, en muuta. "Hani, mä en koskaan alistu sulle" on kauneinta mitä minulle on sanottu ja mikä parasta, se ulottuu elämän jokaiselle osa-alueelle.
Mutta takaisin eilisen muisteluun. Aamupäivällä menin bodybalanceen, jonka jälkeen haimme äidin kanssa kotzonet. Koska kasvis-feta-kotzonessa on lähemmäs 800 kaloria, piti tietenkin iltapäivällä lähteä bailatinoon ja bodycombattiin. Livahdin tunnilta vartin etuajassa, että ehdin katsomaan teatteriin Petronellaa. Ei koskettanut juurikaan, paitsi tietenkin pakollinen rakkauslaulu, joka sai silmät kostumaan. "Kosketa minua kuin viimeistä kertaa", nyyh!
Kauhea nälkä, odotan että Minna lopettaa yhden koulutehtävän tekemisen, että päästään syömään tuonne koulun ruokalaan. Kidutan itseäni mieluummin kuntoilemalla kuin nälkiinnyttämällä. Tänään on vuorossa bodypump ja tanssitunti. Olen vähän vähentänyt painoja pumpissa parantaakseni tekniikkaa - silti painot ovat isoimmat mitä kenelläkään, olenhan Hani "Hollywood" Hogan. Sen kunniaksi laitoin tänään ihan huivin päähän, wuhuu.
Elämässä on epävarmoja asioita, pelottavia asioita, epämiellyttäviä asioita. Ne eivät kuitenkaan ole mitään verrattuina siihen olotilaan, mitä pidän yllä sitkeästi, tavoitteellisesti ja määrätietoisesti. Siihen tarvitaan sitä positiivista aggressiota, välillä primitiivistä naarasenergiaa, välillä tilanteen täydellistä rauhoittamista ja pientä mantraa, tässä on hyvä.
Edelleen minua rauhoittaa ihan maagisen paljon Conjure onen kappale Center of the sun. Kun kuuntelen tätä nyt ja palautan mieleeni hetken jäällä, kun ensimmäisen kerran sain hänen käsivartensa ympärilleni... osaan näköjään liikuttaa itseni kyyneliin. Vitsi mikä emootionarkkari! Tai sitten se on vain mystinen taito ylläpitää jatkuvaa onnellisuutta keskellä tätä elämää, joka ei ole mitenkään ihmeellistä.
I look into your eyes
I am at the center of the sun
And I cannot be hurt
By anything this wicked world has done
Olen viime aikoina kuntoillut kuin sekopää, syönyt kohtuullisen hyvin ja draivi on niin hyvä, että en käsitä miten sama linjaus ei jatkuisi. Motivaationi on kenties hieman kyseenalainen, kenen takia tätä oikeasti teen? Tietenkin itseni? Vai onko kyse siitä, että olen ihastunut ja haluan näyttää vain helvetin hyvältä, jotta hän sielunsa silmin näkisi minut tulevaisuuden edustusvaimonaan? Ehkä totuus piilee kuitenkin siinä, että haluan itse nähdä itseni hoikkana ja hyväkuntoisena kunnes kuolema meidät armollisesti erottaa (vihdoin loppuu se itsensä rääkkääminen).
Heräsin siis eilen aamulla ihanan miehen vierestä (kaikki miehet, joiden vierestä olen ikinä herännyt, ovat oletettavasti olleet ihania). Lähdimme ampuradalle, minä ensimmäistä kertaa elämässäni - olenko löytänyt elämäni agenttimiehen? Tiedän, että fetissini on paitsi ristiriidassa rauhanomaisen elämänkatsomukseni kanssa, myös popkulttuurin luomaa illuusiota, johon ei mahdu ymmärrystä siitä, että ase on tappoväline ja kaikenlainen hupailu on täysin moraalitonta. Minulle on joka tapauksessa luvattu tarvittavaa agenttikoulutusta kunhan ilmat vähän lämpenevät, niin ei ole kädet niin jäässä. Voi olla, että kokemus on kouluttajalle kasvattavampi kuin minulle. En kestä sitä, jos joku, joka ei tiedä oikeasti asiasta mitään, yrittää opettaa minua. Tässä tapauksessa kuitenkin opin mestarilta, ja vähempi ei minulle riittäisikään.
Sillä, että suunnittelee kaikkea jännää, on merkittävä ero siihen, että oikeasti joskus tekee jotain. Itselle jokapäiväiset asiat voivat olla toiselle extremeä. On hirmu jännää päästä sivuvaunussa mukaan toisen elämään. Kuten myös samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa keskustelu on tavattoman avartavaa. Vaikka minulle on sanottu, ettei kanssani voi keskustella, näköjään ainakin joku voi. Mielipiteeni eivät ole mitenkään järkähtämättömiä. Kaipaan vain kunnon perusteluja, en muuta. "Hani, mä en koskaan alistu sulle" on kauneinta mitä minulle on sanottu ja mikä parasta, se ulottuu elämän jokaiselle osa-alueelle.
Mutta takaisin eilisen muisteluun. Aamupäivällä menin bodybalanceen, jonka jälkeen haimme äidin kanssa kotzonet. Koska kasvis-feta-kotzonessa on lähemmäs 800 kaloria, piti tietenkin iltapäivällä lähteä bailatinoon ja bodycombattiin. Livahdin tunnilta vartin etuajassa, että ehdin katsomaan teatteriin Petronellaa. Ei koskettanut juurikaan, paitsi tietenkin pakollinen rakkauslaulu, joka sai silmät kostumaan. "Kosketa minua kuin viimeistä kertaa", nyyh!
Kauhea nälkä, odotan että Minna lopettaa yhden koulutehtävän tekemisen, että päästään syömään tuonne koulun ruokalaan. Kidutan itseäni mieluummin kuntoilemalla kuin nälkiinnyttämällä. Tänään on vuorossa bodypump ja tanssitunti. Olen vähän vähentänyt painoja pumpissa parantaakseni tekniikkaa - silti painot ovat isoimmat mitä kenelläkään, olenhan Hani "Hollywood" Hogan. Sen kunniaksi laitoin tänään ihan huivin päähän, wuhuu.
Elämässä on epävarmoja asioita, pelottavia asioita, epämiellyttäviä asioita. Ne eivät kuitenkaan ole mitään verrattuina siihen olotilaan, mitä pidän yllä sitkeästi, tavoitteellisesti ja määrätietoisesti. Siihen tarvitaan sitä positiivista aggressiota, välillä primitiivistä naarasenergiaa, välillä tilanteen täydellistä rauhoittamista ja pientä mantraa, tässä on hyvä.
Edelleen minua rauhoittaa ihan maagisen paljon Conjure onen kappale Center of the sun. Kun kuuntelen tätä nyt ja palautan mieleeni hetken jäällä, kun ensimmäisen kerran sain hänen käsivartensa ympärilleni... osaan näköjään liikuttaa itseni kyyneliin. Vitsi mikä emootionarkkari! Tai sitten se on vain mystinen taito ylläpitää jatkuvaa onnellisuutta keskellä tätä elämää, joka ei ole mitenkään ihmeellistä.
I look into your eyes
I am at the center of the sun
And I cannot be hurt
By anything this wicked world has done
tiistaina, maaliskuuta 14, 2006
Päivän runo
Ammottavien jyrkänteiden reunoilla
yhdellä jalalla horjuen
sitä oppii parhaiten
miten vaikeaa
on tuskan sumentamin silmin
erottaa
mikä on puhdasta rakkautta
mikä pelkkää pelkoa
seisoa omilla jaloilla?
- Tommy Tabermann
yhdellä jalalla horjuen
sitä oppii parhaiten
miten vaikeaa
on tuskan sumentamin silmin
erottaa
mikä on puhdasta rakkautta
mikä pelkkää pelkoa
seisoa omilla jaloilla?
- Tommy Tabermann
maanantaina, maaliskuuta 13, 2006
Anna mulle tähtitaivas, niin juoksen sen alla.
Silloin kun minä hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi syksyllä 2004, OAMK:ssa oli vielä oikeat pääsykokeet pällitesteineen, nykyään on vain haastattelu. Valintakokeella arvioidaan hakijan oppimisvalmiutta, motivaatiota, soveltuvuutta ja sosiaalista kyvykkyyttä. En tiedä ovatko minun oppimisvalmiuteni ja motivaationi aivan kohdallaan, en nimittäin jaksa millään lukea tenttiin.
Huomisen iltalenkki on suunniteltu. Se on yksisuuntainen 10,5 km.
Kevät on parasta juoksuaikaa. Ei tarvitse olla ihan superagentti käsittääkseen kaksoismerkityksen.
Loistavaa sijaistoimintaa tenttiinlukemiselle on siivoamisen lisäksi parin tunnin mp3-setin suunnittelu. Pitää olla varaa myös impulsiivisesti hyppiä yli joitakin kappaleita, jos ne eivät kesken lenkin sovikaan fiilikseen.
Tänään oli eka koulupäivä pitkästä aikaa, ja ensimmäinen koulupäivä kun menin täältä uudesta kodista pyörällä. Koulumatkaan meni 13 minuuttia. Ei paha.
Olin puhelinyhteydessä exän kanssa, kyllä oli mukava huomata miten hyvissä väleissä sittenkin kuitenkin kait jotenkuten ollaan. Vähän semmosta "otatko sen vaatekaapin, se ei mahu tänne"-"mulla on sun yks pussilakana"-säätelemistä. Arvelinkin, että järkyttävän hyvä miesmakuni ei koskaan petä. Seurustelen vain hyvien tyyppien kanssa, jotka osaavat käyttäytyä järkevästi myös siinä vaiheessa, jos ja tähän mennessä kun ei enää olla elämässä loppuelämää yhdessä. Niin, mikäli se on heistä kiinni eikä heidän uusista vaimokkeistaan, jotka ovat joskus ihan käsittämättömän mustasukkaisia. Uskokaa, että minä en koske varattuihin. Ihme hommaa.
Testasin tänään ensimmäistä kertaa oikeasti Mäntylän ja lähiseudun juoksumaastoja, vähän niinku lämmittelynä huomiseen. Ja lukupakoiluna! Ihana tunnin lenkki tuli tehtyä tähtitaivaan alla. Hyvä poppendaali pisti jalkoihin vauhtia! Tajusin onneksi aiemmin päivällä ladata paristot, pikkasen menee hermo jos mp3-soittimesta loppuu kesken lenkin musiikki, argh.
Nyt on pikkasen ihana, rento olo. Kyllä hiki tekee ihmiselle hyvää, ruumiille ja sielulle!
Peace. Suihkuun ja sitten viimeiset vilkaisut materiaaleihin, niin ehkä jotain jää takaraivoon muhimaan yöunien ajaksi. Ajattelin huomenna ehtiä bodypumppiin ennen luentoja, joiden jälkeen se tentti on. Heh heh. Minna sanoi, että pitää priorisoida - sitähän minä juuri teen!
Huomisen iltalenkki on suunniteltu. Se on yksisuuntainen 10,5 km.
Kevät on parasta juoksuaikaa. Ei tarvitse olla ihan superagentti käsittääkseen kaksoismerkityksen.
Loistavaa sijaistoimintaa tenttiinlukemiselle on siivoamisen lisäksi parin tunnin mp3-setin suunnittelu. Pitää olla varaa myös impulsiivisesti hyppiä yli joitakin kappaleita, jos ne eivät kesken lenkin sovikaan fiilikseen.
Tänään oli eka koulupäivä pitkästä aikaa, ja ensimmäinen koulupäivä kun menin täältä uudesta kodista pyörällä. Koulumatkaan meni 13 minuuttia. Ei paha.
Olin puhelinyhteydessä exän kanssa, kyllä oli mukava huomata miten hyvissä väleissä sittenkin kuitenkin kait jotenkuten ollaan. Vähän semmosta "otatko sen vaatekaapin, se ei mahu tänne"-"mulla on sun yks pussilakana"-säätelemistä. Arvelinkin, että järkyttävän hyvä miesmakuni ei koskaan petä. Seurustelen vain hyvien tyyppien kanssa, jotka osaavat käyttäytyä järkevästi myös siinä vaiheessa, jos ja tähän mennessä kun ei enää olla elämässä loppuelämää yhdessä. Niin, mikäli se on heistä kiinni eikä heidän uusista vaimokkeistaan, jotka ovat joskus ihan käsittämättömän mustasukkaisia. Uskokaa, että minä en koske varattuihin. Ihme hommaa.
Testasin tänään ensimmäistä kertaa oikeasti Mäntylän ja lähiseudun juoksumaastoja, vähän niinku lämmittelynä huomiseen. Ja lukupakoiluna! Ihana tunnin lenkki tuli tehtyä tähtitaivaan alla. Hyvä poppendaali pisti jalkoihin vauhtia! Tajusin onneksi aiemmin päivällä ladata paristot, pikkasen menee hermo jos mp3-soittimesta loppuu kesken lenkin musiikki, argh.
Nyt on pikkasen ihana, rento olo. Kyllä hiki tekee ihmiselle hyvää, ruumiille ja sielulle!
Peace. Suihkuun ja sitten viimeiset vilkaisut materiaaleihin, niin ehkä jotain jää takaraivoon muhimaan yöunien ajaksi. Ajattelin huomenna ehtiä bodypumppiin ennen luentoja, joiden jälkeen se tentti on. Heh heh. Minna sanoi, että pitää priorisoida - sitähän minä juuri teen!
Maanantaiaamun petollinen aurinkoisuus hämää. Maanantaiaamut, nuo kaksinaamaiset juonittelijat.
Aamuinen koiranpissatus. Rappusiivooja ja naapuri vastaavat iloisesti kun mumisen huomenet. Ulkona paistaa aurinko niin kuin keskellä päivää. Mitä ihmettä?! Mihin maailmaan olen tänä aamuna herännyt? Syön aamupalaksi omenakaurapuuroa - eikä mitään valmista elovenatuotetta, vaan itse kuoritusta omenasta ja luomukaurahiutaleista- ja leseistä tehtyä. Ihan pikkusen hyvää. Kaikkeen sitä näköjään tottuu. Jälkiruuaksi karpalomehua ja viinirypäleitä.
Tsemppaamme sekä tiedostamatta että tiedostaen kämppiksen kanssa toisiamme syömään terveellisemmin, liikkumaan ja elämään muutenkin parempaa elämää. Kämppis antoi lainaan huomisen tentin kurssimateriaalia, jota sain luettua ehkä kolme sivua eilen. Kämppis on siivousfriikki ja minä haluaisin olla siedettävä kämppis ja yritän tehdä parhaani kaaoksen välttämiseksi. Vuorokausirytmi on myös hieno asia. Eilen teki mieli mennä nukkumaan jo yhdeksältä, mutta vitkuttelin vähän pidempään. Mukavaa kun on järkevä kämppis, jos olisi joku turhan boheemi spurgu, saattaisin itsekin ruveta spurguilemaan.
Sain vanhemmilta tuparilahjaksi ihanat uudet lautaset, syviä ja matalia, ihan sellaisia perusvalkoisia, kauniita. On se jännä miten ruoka maistuu niistä paremmalta.
Koulu alkaa vasta puoli yhdeltä. Sitä ennen voisi käydä syömässä joko koululla tai vaikka Street Cafessa. Tänään pitäisi lukea tenttiin. Kliininen lääketiede ja farmakologia, uh, siinä ei paljon improvisaatio auta. Jumpallekaan ei siis saisi ehtiä. Säästän jalkojani huomiseksi suunnittelemaani reilun kymmenen kilometrin iltalenkkiä varten. Keskiviikkona aamupäivällä voisi mennä bodybalanceen ennen koulua, jos jalat vielä kantavat. Keskiviikkoiltana on Petronella. Torstaina koulun jälkeen bodypump ja tanssitunti, perjantaina bodystep ja bodybalance. Koulua on suhteellisen vähän, ja mukavia aineita. Ei tämä niin pahalta näytä kuin mitä aluksi kuvittelin. Ehtii jopa liikkumaan ihan kohtuullisesti, vaikka hiihtolomaviikon jumppauksien jälkeen tuntuukin ehkä vähältä.
Oivoi, tänään veljellä alkaa ylioppilaskirjoitukset! Alkanut itseasiassa ihan näillä minuuteilla! Lähetän sinne oikein mahtavia tsemppiajatuksia... Minulle ylioppilaskirjoitukset olivat olevinaan aikoinani ihan läpihuutojuttu, mutta kyllä tässä silti on vähän nostalgiset tunnelmat. Menivät ne minullakin ihan hyvin, vaikka en hirveästi panostanut. Jännitti ne kuitenkin, vaikka olinkin kai olevinani supercool ja evvvk. Olen hengessä mukana, brotha!
Tsemppaamme sekä tiedostamatta että tiedostaen kämppiksen kanssa toisiamme syömään terveellisemmin, liikkumaan ja elämään muutenkin parempaa elämää. Kämppis antoi lainaan huomisen tentin kurssimateriaalia, jota sain luettua ehkä kolme sivua eilen. Kämppis on siivousfriikki ja minä haluaisin olla siedettävä kämppis ja yritän tehdä parhaani kaaoksen välttämiseksi. Vuorokausirytmi on myös hieno asia. Eilen teki mieli mennä nukkumaan jo yhdeksältä, mutta vitkuttelin vähän pidempään. Mukavaa kun on järkevä kämppis, jos olisi joku turhan boheemi spurgu, saattaisin itsekin ruveta spurguilemaan.
Sain vanhemmilta tuparilahjaksi ihanat uudet lautaset, syviä ja matalia, ihan sellaisia perusvalkoisia, kauniita. On se jännä miten ruoka maistuu niistä paremmalta.
Koulu alkaa vasta puoli yhdeltä. Sitä ennen voisi käydä syömässä joko koululla tai vaikka Street Cafessa. Tänään pitäisi lukea tenttiin. Kliininen lääketiede ja farmakologia, uh, siinä ei paljon improvisaatio auta. Jumpallekaan ei siis saisi ehtiä. Säästän jalkojani huomiseksi suunnittelemaani reilun kymmenen kilometrin iltalenkkiä varten. Keskiviikkona aamupäivällä voisi mennä bodybalanceen ennen koulua, jos jalat vielä kantavat. Keskiviikkoiltana on Petronella. Torstaina koulun jälkeen bodypump ja tanssitunti, perjantaina bodystep ja bodybalance. Koulua on suhteellisen vähän, ja mukavia aineita. Ei tämä niin pahalta näytä kuin mitä aluksi kuvittelin. Ehtii jopa liikkumaan ihan kohtuullisesti, vaikka hiihtolomaviikon jumppauksien jälkeen tuntuukin ehkä vähältä.
Oivoi, tänään veljellä alkaa ylioppilaskirjoitukset! Alkanut itseasiassa ihan näillä minuuteilla! Lähetän sinne oikein mahtavia tsemppiajatuksia... Minulle ylioppilaskirjoitukset olivat olevinaan aikoinani ihan läpihuutojuttu, mutta kyllä tässä silti on vähän nostalgiset tunnelmat. Menivät ne minullakin ihan hyvin, vaikka en hirveästi panostanut. Jännitti ne kuitenkin, vaikka olinkin kai olevinani supercool ja evvvk. Olen hengessä mukana, brotha!
sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2006
Kaikki loppuu aikanaan, ja ajallaan loppuu myös hiihtolomaviikko.
Hassua. Yhtä aikaa todella liikuttunut ja rauhallinen olo. Toisaalta todella riippumaton ja vahva olo, toisaalta ihan hemmetin epävarma - milloin se alasin tulee päähän? Ilmeisesti muut näkevät asian ulkopuolisten silmin paljon selkeämmin: se, minkä pelkään menettäväni, merkitsee minulle jotain.
Ensi viikko käy päälle. Viikon lomataantuman jälkeen tuntuu vaikealta orientoitua todellisuuteen. Ihan kuin larppikrapula! Edessä graduanalyysi, kliinisen lääketieteen tentti ja paljon muuta.
Käytiin koirien kanssa eilen iltakävelyllä ärrällä ostamassa karkkia, minä pidin koiria ulkona ja vakoilin ikkunasta sillä aikaa kun hän (tämänhetkisten lasien läpi katsottuna ihanuus) valitsi irtokarkkeja (minulle liitulakuja!), käveltiin käsi kädessä, oih, sitä en ole tehnyt kenenkään kanssa pitkään aikaan, koska se on kyllä jo siinä vaiheessa aika... Kaikkea ihanaa söpöilyä. Välillä pitää ihan ihmetellä, että vautsi, vähänkö mimmillä käy mäsis näiden kanssa.
Niin ja paljon on sitten semmoista, mistä ei kerrota! Mutta tyytyväinen myhäily kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Välillä pelotti, että minut ymmärretään väärin, mutta piti vielä varmistaa että olemme samalla aaltopituudella ja onneksi olemme. Asioiden pitää antaa mennä omalla painollaan ja jatketaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Se on melko herkkää hommaa, että molemmat tietävät missä mennään. Se on kai ainoa keino rakentaa joku luottamus ja mitä muuta siihen tarvitaankaan.
Niin. Porukat kävi Euroviisu-valvojaisissa. Lordi lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin Hard Rock Hallelujah-kappaleella. Pikkasen siistiä. Piisi pääsi soittolistalle.
Eilen lainasin sulhaskandidaatin koiraa ja menin porukoiden ja kolmen koiran kanssa jäälle. Oli aivan mahtavaa! Koirat oli onnellisen näköisiä laukatessaan edestakaisin rantakaislikkoa pitkin. Tässä voisi käydä muuten vähän juoksemassa pitkästä aikaa.
They break the most beautiful things
But I hear violins, when I close my eyes
I am at the center of the sun
And I cannot be hurt
By anything this wicked world has done
Center of The Sun / Conjure One
Tuo kappale on todella lohduttava.
Haa, tajusin muuten miksi tuo uppoaa niin täkyllä. Siinähän laulaa Poe! No niinpä tietenkin...
Lässytys sikseen. Iltapäivällä on vielä bodypump, joka onneksi katkaisee tämän ihmeellisen hortoilun. Ensi viikkoa kohden on pakko mennä asenteella. Round one... FIGHT!
Ensi viikko käy päälle. Viikon lomataantuman jälkeen tuntuu vaikealta orientoitua todellisuuteen. Ihan kuin larppikrapula! Edessä graduanalyysi, kliinisen lääketieteen tentti ja paljon muuta.
Käytiin koirien kanssa eilen iltakävelyllä ärrällä ostamassa karkkia, minä pidin koiria ulkona ja vakoilin ikkunasta sillä aikaa kun hän (tämänhetkisten lasien läpi katsottuna ihanuus) valitsi irtokarkkeja (minulle liitulakuja!), käveltiin käsi kädessä, oih, sitä en ole tehnyt kenenkään kanssa pitkään aikaan, koska se on kyllä jo siinä vaiheessa aika... Kaikkea ihanaa söpöilyä. Välillä pitää ihan ihmetellä, että vautsi, vähänkö mimmillä käy mäsis näiden kanssa.
Niin ja paljon on sitten semmoista, mistä ei kerrota! Mutta tyytyväinen myhäily kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Välillä pelotti, että minut ymmärretään väärin, mutta piti vielä varmistaa että olemme samalla aaltopituudella ja onneksi olemme. Asioiden pitää antaa mennä omalla painollaan ja jatketaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Se on melko herkkää hommaa, että molemmat tietävät missä mennään. Se on kai ainoa keino rakentaa joku luottamus ja mitä muuta siihen tarvitaankaan.
Niin. Porukat kävi Euroviisu-valvojaisissa. Lordi lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin Hard Rock Hallelujah-kappaleella. Pikkasen siistiä. Piisi pääsi soittolistalle.
Eilen lainasin sulhaskandidaatin koiraa ja menin porukoiden ja kolmen koiran kanssa jäälle. Oli aivan mahtavaa! Koirat oli onnellisen näköisiä laukatessaan edestakaisin rantakaislikkoa pitkin. Tässä voisi käydä muuten vähän juoksemassa pitkästä aikaa.
They break the most beautiful things
But I hear violins, when I close my eyes
I am at the center of the sun
And I cannot be hurt
By anything this wicked world has done
Center of The Sun / Conjure One
Tuo kappale on todella lohduttava.
Haa, tajusin muuten miksi tuo uppoaa niin täkyllä. Siinähän laulaa Poe! No niinpä tietenkin...
Lässytys sikseen. Iltapäivällä on vielä bodypump, joka onneksi katkaisee tämän ihmeellisen hortoilun. Ensi viikkoa kohden on pakko mennä asenteella. Round one... FIGHT!
perjantaina, maaliskuuta 10, 2006
Älä uskottele itsellesi että kaikki on päin helvettiä.
Minna lähetti minulle todella hyvän linkin, jossa on paljon vegaanitietoa. Loistava sivusto, jonka puistattava propaganda tosin saattaa häiritä heikompia niin, että sivustolta poistuu nopeammin kuin sinne saapui - kaikki eivät ole valmiita ajattelemaan mitä todella syövät. En tiedä olenko minäkään. Jos ajattelen YHTÄÄN, päädyn siihen johtopäätökseen että veganismi on ainoa eettisesti hyväksyttävä ruokavalio. Ajattelemisen vaihtoehto on välinpitämättömyys - paljon helpompaa ja mukavampaa. Olen ollut vegaani nuorempana montakin vuotta. Nykyään syön maitotuotteita, munia ja kalaa, mieluiten luomutuotteita (se ehkä on vähentävinään kärsimystä, mutta ei sitä tosiasiaa, että eläin on hyödyke). Näissä asioissa olen toistaiseksi päätynyt tällaisiin kompromisseihin. Asiat eivät missään nimessä ole koskaan mustavalkoisia tai aivan yksioikoisia. Mielestäni oleellista on, miten valintansa perustelee - on monia ihmisiä, jotka eivät osaa perustella niitä yhtään mitenkään.
Sain pyörän huollosta. Maksoikin vain 76,60 € ja mielestäni vaihteet renkkaavat edelleen (voi kyllä johtua pakkasesta). No, kun kuljen pyörällä kouluun ensi maanantaista alkaen, säästyy bussikorttirahat (ihan kuin olisi olemassa joku vaihtoehto että menisin bussilla) ja kunto kasvaa. Talvipyöräily, jota olen aina kovasti mainostanut, tuntuu nyt kyllä melko tervaiselta hommalta. Olisi jo kesä!
Olenko jo sanonut että uusi bodypump on aivan loistava?
Porukat tulevat illalla tekemään tupatarkastuksen ja katsomaan Euroviisukarsintoja. Saa nähdä mitä sanovat sulhaskandidaatista, jonka tapaavat siinä samalla. Toisaalta en ole yhtään huolestunut, hyvä tyyppihän se on - ja vanhempani ovat myös. Toisaalta toivoisin, että vanhempani suojelisivat minua kaiken maailman idiooteilta, niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa isät haulikkoineen. Meidän perheessä on aina ollut mottona "tärkeintä että olet onnellinen". No daah! Minä ja minun arvostelukykyni.
Kävimme kämppiksettären kanssa Kaakkurin marketeilla ruokaostoksilla. Minna halusi shoppailla vaatteita ja minä taas tehdä ruokaostoksia, joten samoja hyllyjä ei jaksettu kiertää. Poistumisprotokolla oli hieman epäselvä, ja kännykkäni jäänyt kotiin, joten minä seisoin (lukitun) auton edessä puoli tuntia Minnan etsiessä minua kaupasta. Että näin. Kumma miten sitä saa ajan kulumaan odotellessa, kun kuuntelee eri autojen käynnistysääniä, mulkoilee ihmisiä ja leikkii kaikenlaisia hauskoja ajatusleikkejä.
Sain pyörän huollosta. Maksoikin vain 76,60 € ja mielestäni vaihteet renkkaavat edelleen (voi kyllä johtua pakkasesta). No, kun kuljen pyörällä kouluun ensi maanantaista alkaen, säästyy bussikorttirahat (ihan kuin olisi olemassa joku vaihtoehto että menisin bussilla) ja kunto kasvaa. Talvipyöräily, jota olen aina kovasti mainostanut, tuntuu nyt kyllä melko tervaiselta hommalta. Olisi jo kesä!
Olenko jo sanonut että uusi bodypump on aivan loistava?
Porukat tulevat illalla tekemään tupatarkastuksen ja katsomaan Euroviisukarsintoja. Saa nähdä mitä sanovat sulhaskandidaatista, jonka tapaavat siinä samalla. Toisaalta en ole yhtään huolestunut, hyvä tyyppihän se on - ja vanhempani ovat myös. Toisaalta toivoisin, että vanhempani suojelisivat minua kaiken maailman idiooteilta, niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa isät haulikkoineen. Meidän perheessä on aina ollut mottona "tärkeintä että olet onnellinen". No daah! Minä ja minun arvostelukykyni.
Kävimme kämppiksettären kanssa Kaakkurin marketeilla ruokaostoksilla. Minna halusi shoppailla vaatteita ja minä taas tehdä ruokaostoksia, joten samoja hyllyjä ei jaksettu kiertää. Poistumisprotokolla oli hieman epäselvä, ja kännykkäni jäänyt kotiin, joten minä seisoin (lukitun) auton edessä puoli tuntia Minnan etsiessä minua kaupasta. Että näin. Kumma miten sitä saa ajan kulumaan odotellessa, kun kuuntelee eri autojen käynnistysääniä, mulkoilee ihmisiä ja leikkii kaikenlaisia hauskoja ajatusleikkejä.
torstaina, maaliskuuta 09, 2006
Lomalla on pakko tehdä kaikkea hauskaa, mitä ei muuten tulisi tehtyä.
Eilisen jumppasaldo oli bodybalance, bailatino ja bodycombat - kun aamupäivällä aloitti ja illalla lopetti niin nuo upposivat päivään ihan kuin huomaamatta. Uusi combat oli muuten paljon parempi kuin muistin ekan kerran jäljiltä - ilmeisesti auttoi se, että tiesi mitä on tulossa eikä ollut koko ajan niin pihalla. Uusi bodybalance on aivan taivaallinen, etenkin taiji-osuuden liike, jossa muka viritetään jousi ja tähdätään. Kaikki bodybalancen liikkeet ovat sulavia ja ryhdikkäitä. Suosittelen kaikille joilla on jotain itsearvostusongelmia. Jokainen on kuningatar, kun liikkuu ylväästi! Minäkin alan taipumaan vähitellen asentoihin, joihin en olisi uskonut kykeneväni! Minä en ole koskaan ollut mikään taipuisa ihminen, mutta asiaan on tullut muutos.
Bailatino on hauskaa! Siinäkin pippurisen tulisissa tai samettisen pehmeissä lattarirytmeissä liikkuessa tule helposti naisellinen olo, lantion vatkatessa edestakaisin. Bailatinossa tehdään paljon keskivartalon liikkuvuutta parantavia liikkeitä.
Tässä on yksi pointti miksi tykkään tuollaisesta clubityyppisestä liikkumisesta. Samanlaista monipuolista rasitusta on todella vaikea saada keholle muuten. Esimerkiksi bodybalancessa on syvien lihasten liikkeitä ja korvaamattoman hyviä venytyksiä, joita ei muuten tulisi tehtyä. Minä en osaa venytellä joka ilta telkkarin ääressä (kun en edes joka ilta katso telkkaria), en ole siihen riittävän tunnollinen.
Minulle on myös tärkeää sydämellinen ja kannustava henkilökunta. BC:n henkilökunta itseasiassa luultavasti tietää enemmän yksityiselämästäni kuin ystäväni. Kuinka montaa ystävää näen yhtä usein kuin BC:n henkilökuntaa...? Henkilökunnan joukossa on muutama parissa vuodessa lähestulkoon sydänystäväksi muodostunut tyyppi, jolta tiedän saavani halauksen jos tuntuu joskus pahalta. Tunnen oloni tervetulleeksi joka kerta kun menen salille, joka on - jos ei aivan toinen kotini, niin ainakin toinen olohuoneeni.
Leivoin tiikerikakun, sisko kihlattunsa kanssa kävivät kylässä. Aina täytyy muistaa kalorien jakaminen! Leipominen on sallittua siis jos on vieraita tulossa tai pakkasessa on tilaa niin että osan voi laittaa sinne vierasvaraksi.
Olen onnistunut syömään terveellisesti ja liikkumaan runsaasti ilman mitään erityistä panostamista ja ilmeisesti ihan huomaamatta vähän laihtunut taas. Olen edelleen sitä mieltä, että Zone on yksi parhaista periaatteista mitä syömiseen tulee. Olen vähitellen muuttanut tapojani ja elän edelleen siinä toivossa, että unelmakroppa ja terveys tulevat palkkana vähitellen. Elimistö ei rasitu kun ei tee mitään liian äkkinäisiä siirtoja. Minä en usko kuureihin. Tärkein asia onnistumisessani on epäilemättä se, että syön enimmäkseen ravinnon takia (vaikka ruoka saa ja sen pitää tietenkin olla hyvää), en tyydyttämään yhtään mitään muita tarpeita. Tiikerikakku tosin lasketaan pelkän nautinnon piikkiin! Kaikki tällaiset nautinnot pitää kuitata ylimääräisellä energiankulutuksella.
Olen huomannut aikamoiseksi yllätykseksi olevani aamuihminen. Puoli seitsemältä herääminen ei tunnu yhtään pahalta edes lomalla. Parin ensimmäisen tunnin ajan olen tehokkaimmillani. Jotenkin myöhemmin päivällä vauhti hidastuu ja mitään ei oikein meinaa saada tehtyä. Aamulla omaan käyttöön varastetut tunnit ovat parhaita. Ehkä sanonta "kun on hyvä alku, loppu tulee perässä" pitää paikkansa tässäkin asiassa!
Bailatino on hauskaa! Siinäkin pippurisen tulisissa tai samettisen pehmeissä lattarirytmeissä liikkuessa tule helposti naisellinen olo, lantion vatkatessa edestakaisin. Bailatinossa tehdään paljon keskivartalon liikkuvuutta parantavia liikkeitä.
Tässä on yksi pointti miksi tykkään tuollaisesta clubityyppisestä liikkumisesta. Samanlaista monipuolista rasitusta on todella vaikea saada keholle muuten. Esimerkiksi bodybalancessa on syvien lihasten liikkeitä ja korvaamattoman hyviä venytyksiä, joita ei muuten tulisi tehtyä. Minä en osaa venytellä joka ilta telkkarin ääressä (kun en edes joka ilta katso telkkaria), en ole siihen riittävän tunnollinen.
Minulle on myös tärkeää sydämellinen ja kannustava henkilökunta. BC:n henkilökunta itseasiassa luultavasti tietää enemmän yksityiselämästäni kuin ystäväni. Kuinka montaa ystävää näen yhtä usein kuin BC:n henkilökuntaa...? Henkilökunnan joukossa on muutama parissa vuodessa lähestulkoon sydänystäväksi muodostunut tyyppi, jolta tiedän saavani halauksen jos tuntuu joskus pahalta. Tunnen oloni tervetulleeksi joka kerta kun menen salille, joka on - jos ei aivan toinen kotini, niin ainakin toinen olohuoneeni.
Leivoin tiikerikakun, sisko kihlattunsa kanssa kävivät kylässä. Aina täytyy muistaa kalorien jakaminen! Leipominen on sallittua siis jos on vieraita tulossa tai pakkasessa on tilaa niin että osan voi laittaa sinne vierasvaraksi.
Olen onnistunut syömään terveellisesti ja liikkumaan runsaasti ilman mitään erityistä panostamista ja ilmeisesti ihan huomaamatta vähän laihtunut taas. Olen edelleen sitä mieltä, että Zone on yksi parhaista periaatteista mitä syömiseen tulee. Olen vähitellen muuttanut tapojani ja elän edelleen siinä toivossa, että unelmakroppa ja terveys tulevat palkkana vähitellen. Elimistö ei rasitu kun ei tee mitään liian äkkinäisiä siirtoja. Minä en usko kuureihin. Tärkein asia onnistumisessani on epäilemättä se, että syön enimmäkseen ravinnon takia (vaikka ruoka saa ja sen pitää tietenkin olla hyvää), en tyydyttämään yhtään mitään muita tarpeita. Tiikerikakku tosin lasketaan pelkän nautinnon piikkiin! Kaikki tällaiset nautinnot pitää kuitata ylimääräisellä energiankulutuksella.
Olen huomannut aikamoiseksi yllätykseksi olevani aamuihminen. Puoli seitsemältä herääminen ei tunnu yhtään pahalta edes lomalla. Parin ensimmäisen tunnin ajan olen tehokkaimmillani. Jotenkin myöhemmin päivällä vauhti hidastuu ja mitään ei oikein meinaa saada tehtyä. Aamulla omaan käyttöön varastetut tunnit ovat parhaita. Ehkä sanonta "kun on hyvä alku, loppu tulee perässä" pitää paikkansa tässäkin asiassa!
keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006
Jos haluat että joku puree kaulaan, kannattaa pyytää suoraan.
Tulin kotiin aamulla.
SULLA ON FRITSU, totesi Minna.
Mitääh, ai niin joo.
Oon aika onnellinen. Ja taantunut 16-vuotiaan tasolle, mikä ei varmaan hiihtolomalla haittaa kauheasti.
SULLA ON FRITSU, totesi Minna.
Mitääh, ai niin joo.
Oon aika onnellinen. Ja taantunut 16-vuotiaan tasolle, mikä ei varmaan hiihtolomalla haittaa kauheasti.
tiistaina, maaliskuuta 07, 2006
Muistakaa, nuoret, puhelinmyyjäksi rupeaminen ei ole mikään ratkaisu.
Lehtikauppiaat! On kyllä kauheinta hommaa, mihin ihminen voi ruveta (olen kokeillut itsekin pari viikkoa joskus). Mua aina säälittää kauhiasti kun ne soittelee ja latelee keinotekoisia paperista luettuja myyntilauseitaan eivätkä osaa reagoida mihinkään mitä niille sanoo. Reppanat. "No laitetaanpa sulle tulemaan tätä Sportti-lehteä!" No eipä laiteta! Varmaan haluan kaupan päälle jonkun kytysen Pilates-DVD:n kun käyn ihan oikiassa pilateksessa (siellä on LIVE OHJAAJA!) pari kertaa viikossa. Eikä mulla ees toimi DVD-soitin tai mikään kun telkkarin scarttipistoke on niin puhkiränkätty että jostain syystä ääni kuuluu, mutta kuvaa ei näy. Niin, ja se Sport-lehtikin on ihan huono.
Noissa "hyvinvointilehdissä" ei ikinä kerrota mitään uutta. Omenassa on antioksidantteja! Kaurapuurossa on kuitua! Liikunta parantaa aineenvaihduntaa ja tehostaa laihdutusta ja myös kuntosi kohenee! Syö pähkinöitä! Syö rasvaista kalaa!Syö levää! Ihan kuin pähkinöitä syömällä voisi kompensoida muuten surkeat elämäntavat. Kyllähän nuo tietenkin motivaatiolehdistä käy. Meidän talouteen ostetaan vain amerikkalaisia fitness-lehtiä, joista katsotaan kuvat ja unelmoidaan samanlaisesta fitnessbabe-unelmakropasta.
Armas kämppis, jonka olemassaolosta olen muuten hirmu iloinen kun se on niin mukava, luki aamulla Best body-lehdestä, että omena on parempi aamuherätys kuin kahvi. Muistuipa mieleeni, että omenaa voi laittaa kaurapuuroon. Kokeilkaa ihmeessä! Kun antaa omenapalojen hautua oikein ihanan pehmeiksi niin kyllä on herkkua. Rusinoita ja kaneliakin voisi laittaa, mutta en jaksanut ruveta hifistelemään.
Jaahas jaahas, kello on sitä paljon että pitää ruveta valmistautumaan tiistaiaamupäivän bodypumppiin. Se on kyllä yhtä herkkua! Juuri ja juuri on rintalihakset toipuneet sunnuntain pumpista. Aattelin eilen jo että jos vielä jumittaa tänään niin pitää laittaa pienemmät painot. NO EI NYT SENTÄÄN SEMMOSEEN RUVETA! Täysillä mennään, come on, push it, you can do it.
Noissa "hyvinvointilehdissä" ei ikinä kerrota mitään uutta. Omenassa on antioksidantteja! Kaurapuurossa on kuitua! Liikunta parantaa aineenvaihduntaa ja tehostaa laihdutusta ja myös kuntosi kohenee! Syö pähkinöitä! Syö rasvaista kalaa!Syö levää! Ihan kuin pähkinöitä syömällä voisi kompensoida muuten surkeat elämäntavat. Kyllähän nuo tietenkin motivaatiolehdistä käy. Meidän talouteen ostetaan vain amerikkalaisia fitness-lehtiä, joista katsotaan kuvat ja unelmoidaan samanlaisesta fitnessbabe-unelmakropasta.
Armas kämppis, jonka olemassaolosta olen muuten hirmu iloinen kun se on niin mukava, luki aamulla Best body-lehdestä, että omena on parempi aamuherätys kuin kahvi. Muistuipa mieleeni, että omenaa voi laittaa kaurapuuroon. Kokeilkaa ihmeessä! Kun antaa omenapalojen hautua oikein ihanan pehmeiksi niin kyllä on herkkua. Rusinoita ja kaneliakin voisi laittaa, mutta en jaksanut ruveta hifistelemään.
Jaahas jaahas, kello on sitä paljon että pitää ruveta valmistautumaan tiistaiaamupäivän bodypumppiin. Se on kyllä yhtä herkkua! Juuri ja juuri on rintalihakset toipuneet sunnuntain pumpista. Aattelin eilen jo että jos vielä jumittaa tänään niin pitää laittaa pienemmät painot. NO EI NYT SENTÄÄN SEMMOSEEN RUVETA! Täysillä mennään, come on, push it, you can do it.
maanantaina, maaliskuuta 06, 2006
Kun luulet naisen olevan vaikea, hän onnistuu vielä kerran yllättämään kilahtamalla kahta kauheammin.
Otsikko kuvastaa elämän ihmeellistä tosiasiaa, joka tuli todettua tänään pienimuotoisessa kriisitilanteessa nettiä asennettaessa. Naiset! No, nyt netti toimii molemmilla koneilla ja rauha on maassa.
Tämä päivä oli lomapäiväksi turhan rankka. Rahaa paloi, mutta kai sitä jotain järkevääkin tuli ostettua, kuten kaksi säkkiä koiranruokaa. Nettiasioihin meni viiskymppiä, kun piti ostaa switch netin jakamiseen ja uusi piuha kun edellinen oli huono. Varalta 25 metriä, ihan vain huomatakseni että siinä on joku 10 m ylimääräistä. Ostin hirveästi ruokaa, joilla pärjää talven yli. Tosin äiti sanoi että talvi on jo ohi ja nyt alkaa kevät. Meni vaikeaksi taas.
Latailin skypen ja ostin Biltemasta hyvännäköiset mutta ilmeisesti ihan paskat kuulokkeet sitä varten. Nyt olen herännyt siihen todellisuuteen, että kenelläkään muulla ei ole skypeä ja vaikka olisikin, minulla ei ole aikaa istua koneella juoruamassa. Kuulokkeilla ei myöskään viitsi kuunnella poppia, olen tottunut liian hyvään äänenlaatuun.
Loppuun tämmönen WANHA, mutta ihan hassu juttu. Vastaukset saat näkyviin maalaamalla alueen hiirellä mustaksi.
Pientä älynystyrähierontaa....
Kenen vanne puristaa päätä, kuka on joukon sähläri??
Ohjelman nimi on heikoin lenkki!
Alla on 4 kysymystä. Vastaa välittömästi luettuasi.
Älä käytä kynää äläkä paperia!!
Ensimmäinen kysymys:
Osallistut juoksukilpailuun ja ohitat toisena juoksevan henkilön. Monesko olet?
Vastaus:
Jos vastasit että olet ensimmäisenä, olet tyystin väärässä!
Jos ohitat toisena juoksevan henkilön, olet vasta toisena!!
Yritä edes seuraavassa. Kun vastaat toiseen kysymykseen, älä käytä niin paljon aikaa kuin ensimmäiseen. (Tiedät itsekin että kesti liian kauan)
Toinen kysymys:
Jos ohitat viimeisenä juoksevan, monesko olet?
Vastaus:
Jos vastasit toiseksi viimeisenä, olet jälleen väärässä.
Kerropa kuinka voit OHITTAA viimeisen henkilön?!
Kolmas kysymys: Todella vaikeaa matematiikkaa! HUOM:
Laske päässäsi.
ÄLÄ käytä paperia ja kynää tai laskinta. Yritä.
Ota 1000 ja lisää 40 siihen. Lisää sitten toinen 1000.
Lisää vielä 30. Vielä yksi 1000. Lisää vielä 20.
Vielä yksi 1000. Lisää lopuksi 10. Paljonko sait yhteensä?
Vastaus:
Saitko 5000?
Oikea vastaus on kyllä 4100. Et usko? Varmista laskimellasi!
Tänään ei ole sinun päiväsi. Ehkä viimeinen menee oikein.
Marin isällä on viisi tytärtä: Nana, Nene, Nini, Nono..
Mikä on viidennen nimi?
Vastaus:
Nunu? Nana? Nene? NONO! Ei tietenkään.
Viides on Mari. Luepa kysymys uudelleen.
Sinä OLET heikoin lenkki!!!!!! HYVÄSTI.
Laita eteenpäin ihmiselle joka kestää pientä herjaa mutta haluaa haasteita...
Tämä päivä oli lomapäiväksi turhan rankka. Rahaa paloi, mutta kai sitä jotain järkevääkin tuli ostettua, kuten kaksi säkkiä koiranruokaa. Nettiasioihin meni viiskymppiä, kun piti ostaa switch netin jakamiseen ja uusi piuha kun edellinen oli huono. Varalta 25 metriä, ihan vain huomatakseni että siinä on joku 10 m ylimääräistä. Ostin hirveästi ruokaa, joilla pärjää talven yli. Tosin äiti sanoi että talvi on jo ohi ja nyt alkaa kevät. Meni vaikeaksi taas.
Latailin skypen ja ostin Biltemasta hyvännäköiset mutta ilmeisesti ihan paskat kuulokkeet sitä varten. Nyt olen herännyt siihen todellisuuteen, että kenelläkään muulla ei ole skypeä ja vaikka olisikin, minulla ei ole aikaa istua koneella juoruamassa. Kuulokkeilla ei myöskään viitsi kuunnella poppia, olen tottunut liian hyvään äänenlaatuun.
Loppuun tämmönen WANHA, mutta ihan hassu juttu. Vastaukset saat näkyviin maalaamalla alueen hiirellä mustaksi.
Pientä älynystyrähierontaa....
Kenen vanne puristaa päätä, kuka on joukon sähläri??
Ohjelman nimi on heikoin lenkki!
Alla on 4 kysymystä. Vastaa välittömästi luettuasi.
Älä käytä kynää äläkä paperia!!
Ensimmäinen kysymys:
Osallistut juoksukilpailuun ja ohitat toisena juoksevan henkilön. Monesko olet?
Vastaus:
Jos vastasit että olet ensimmäisenä, olet tyystin väärässä!
Jos ohitat toisena juoksevan henkilön, olet vasta toisena!!
Yritä edes seuraavassa. Kun vastaat toiseen kysymykseen, älä käytä niin paljon aikaa kuin ensimmäiseen. (Tiedät itsekin että kesti liian kauan)
Toinen kysymys:
Jos ohitat viimeisenä juoksevan, monesko olet?
Vastaus:
Jos vastasit toiseksi viimeisenä, olet jälleen väärässä.
Kerropa kuinka voit OHITTAA viimeisen henkilön?!
Kolmas kysymys: Todella vaikeaa matematiikkaa! HUOM:
Laske päässäsi.
ÄLÄ käytä paperia ja kynää tai laskinta. Yritä.
Ota 1000 ja lisää 40 siihen. Lisää sitten toinen 1000.
Lisää vielä 30. Vielä yksi 1000. Lisää vielä 20.
Vielä yksi 1000. Lisää lopuksi 10. Paljonko sait yhteensä?
Vastaus:
Saitko 5000?
Oikea vastaus on kyllä 4100. Et usko? Varmista laskimellasi!
Tänään ei ole sinun päiväsi. Ehkä viimeinen menee oikein.
Marin isällä on viisi tytärtä: Nana, Nene, Nini, Nono..
Mikä on viidennen nimi?
Vastaus:
Nunu? Nana? Nene? NONO! Ei tietenkään.
Viides on Mari. Luepa kysymys uudelleen.
Sinä OLET heikoin lenkki!!!!!! HYVÄSTI.
Laita eteenpäin ihmiselle joka kestää pientä herjaa mutta haluaa haasteita...
sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2006
A witty saying proves nothing.-Voltaire (1694-1778)
Mahtavaa elämää juurikin sinulle! Tänään olen ollut onnellinen ja tyytyväinen ja rento. Olotila, johon täytyy pyrkiä aktiivisesti ja jossa roikutaan vaikka viimeisillä voimilla ja irti ei päästetä. Tästä voisi jakaa vähäosaisemmille, joita vaivaa Paska Asenne. Hei kamoon, mulla on pyörä rikki, salikortti hukassa, huoneessa kaaos, stressifinnit kukkivat muistona viikon kauhuista, koiranruoka on loppu - olen onnellisempi kuin koskaan ikinä milloinkaan.
Eilen yritettiin vähän juhlistaa hiihtoloman alkua, mikä päättyi ei-ihan-niin-villisti siihen, että muutaman drinksun jälkeen simahdin enkä suostunut puhuteltaessa heräämään. Vitsi mikä bilehile. No, ruotsin euroviisukarsinnat tuli suurinpiirtein nähtyä. Aamulla heräsin taas ylipirteänä keittämään uskomattoman hyvää ja kauniin mustaa kahvia, mikä lie häiriö (siis se, että herää sunnuntaiaamuna seitsemältä).
Porukoiden auto hajosi, mutta onneksi Minna antoi luvan mennä laina-autolla, joten pääsin hakemaan äidin bodypumppiin. Tunti oli aivan paras. Pumpin jälkeen menin Oulunsaloon syömään. Siirsimme mp3-soittimestani biisejä koneelle ja poltimme äidille oman levyn bodypumpista tai tanssitunnilta tutuista piiseistä. Ei muuta ku jammaamaan!
Testasin eilen uuden bodybalancen ja se oli niin liikuttava kokemus, että loppurentoutuksen aikana kyynelehdin pimeässä salissa selälläni maatessani ja kipeän kaunista pianomusiikkia kuunnellen. Huomenna uudestaan! Aivan käsittämättömän kauniita liikkeitä koko ohjelma täynnä.
Varmaan voisi olla vuorossa paljastuksia, "Niljakasta sinkkuelämää, osa 8869". En mene hehkuttamaan mitään, mistä ei voi olla varma. Mutta sanonpa vaikka niin, että olen ollut melko hyvässä seurassa ja... No hemmetistäkö sitä voi mitään mistään tietää.
Antaa palaa, Frank. Voisin tietenkin olla kyyninen kusipää ja tunkea sisälläni kikattelevan teinimäisen ihastukseni sinne, minne ei aurinko paista. Mutta... on ihanaa kun mikään ei ole vaikeaa. Tuntuu siltä, että olen erostani selvinnyt (seuraan ilmeisesti koko ihmissuhdehistoriani ajan toteutunutta vanhaa laastarikaavaa, että ilman kovaäänistä naurua ja itseironiaa ei selviä) ja elämän on aika jatkua. Voi vain huokailla syvään, on jotain mitä kaivata. Sitä ei rahalla saa. (Tai siis "rahalla saa jos tietää mistä ostaa", kuten viidakon vanha sananlasku sanoo.)
Tällä hetkellä en jaksa yhtään kriisiä tai mitään vdun ihmissuhdepaskaa. Jos tyytyy johonkin mikä ei toimi, ei tule koskaan saamaan sitä mitä haluaa. Yhteisymmärrystä. Se on ihan uskomattoman hieno asia. Ehkä harhaa, mutta tuntuu hienolta. Sellaisia hetkiä, että niitä ajatellessa saa ihania kylmiä väreitä. Todella huono enne, pahalta näyttää. Tässä vaiheessa pitäisi kai paeta, ettei myöhemmin käy pahasti. Mutta kuten olen joskus aiemminkin ehkä todennut, agentit ottaa turpaan ja jatkaa matkaa naama veressä.
Nyt kaikki on helppoa. Tänään. Tässä. Nyt. Tulee aivan hemmetin vahva olo siitä, kun voi olla oma itsensä, omassa elämässään, riippumattomana, mutta tietäen että joku jossain ajattelee minua omana itsenään, omassa elämässään, joka on täysi ilman minua, mutta SILTI hän haluaa minut siihen. En ole mikään ajantappo, "eihän mulla mitään muutakaan ole" ja "ihan millon sulle vaan passaa".
Heh hee. Kauneinta mitä mulle on koskaan sanottu. "Hani, mä en koskaan alistu sulle".
I'm a girl who wants to be dominated
I'm a girl who needs to be dominated
and you're a guy who knows what to do (to a girl like me)
so if you dare, I know you do
do it, do it, do me good
Sormet ristiin. Hyvät asiat ei noin vain katoa, jos niistä jotain vihjaa. Pitääkö olla syyllinen olo siitä, että on IHANAA? Jokainen ottakoon oikeuden omiin käsiinsä, nimittäin oikeuden onneen.
Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu, silky and smooth. "Elämä kantaa" on iljettävän korni sanonta, mutta se on niin totta, kun siihen uskoo. Elämä kantaa, uskomattomiin seikkailuihin ja tähtihetkiin.
Menen keittämään kahvia, että jaksan pitää Oscar-gaalavalvojaisia itselleni. Saas nähä jääkö väliin. Huomenna tulee kauan odotettu opintotuki niin pitää olla sitä freesinä vastaanottamassa ja saattamassa kiertämään markkinatalouden rattaisiin. Rahako ei muka tee onnelliseksi, mitä häh?
Eilen yritettiin vähän juhlistaa hiihtoloman alkua, mikä päättyi ei-ihan-niin-villisti siihen, että muutaman drinksun jälkeen simahdin enkä suostunut puhuteltaessa heräämään. Vitsi mikä bilehile. No, ruotsin euroviisukarsinnat tuli suurinpiirtein nähtyä. Aamulla heräsin taas ylipirteänä keittämään uskomattoman hyvää ja kauniin mustaa kahvia, mikä lie häiriö (siis se, että herää sunnuntaiaamuna seitsemältä).
Porukoiden auto hajosi, mutta onneksi Minna antoi luvan mennä laina-autolla, joten pääsin hakemaan äidin bodypumppiin. Tunti oli aivan paras. Pumpin jälkeen menin Oulunsaloon syömään. Siirsimme mp3-soittimestani biisejä koneelle ja poltimme äidille oman levyn bodypumpista tai tanssitunnilta tutuista piiseistä. Ei muuta ku jammaamaan!
Testasin eilen uuden bodybalancen ja se oli niin liikuttava kokemus, että loppurentoutuksen aikana kyynelehdin pimeässä salissa selälläni maatessani ja kipeän kaunista pianomusiikkia kuunnellen. Huomenna uudestaan! Aivan käsittämättömän kauniita liikkeitä koko ohjelma täynnä.
Varmaan voisi olla vuorossa paljastuksia, "Niljakasta sinkkuelämää, osa 8869". En mene hehkuttamaan mitään, mistä ei voi olla varma. Mutta sanonpa vaikka niin, että olen ollut melko hyvässä seurassa ja... No hemmetistäkö sitä voi mitään mistään tietää.
Antaa palaa, Frank. Voisin tietenkin olla kyyninen kusipää ja tunkea sisälläni kikattelevan teinimäisen ihastukseni sinne, minne ei aurinko paista. Mutta... on ihanaa kun mikään ei ole vaikeaa. Tuntuu siltä, että olen erostani selvinnyt (seuraan ilmeisesti koko ihmissuhdehistoriani ajan toteutunutta vanhaa laastarikaavaa, että ilman kovaäänistä naurua ja itseironiaa ei selviä) ja elämän on aika jatkua. Voi vain huokailla syvään, on jotain mitä kaivata. Sitä ei rahalla saa. (Tai siis "rahalla saa jos tietää mistä ostaa", kuten viidakon vanha sananlasku sanoo.)
Tällä hetkellä en jaksa yhtään kriisiä tai mitään vdun ihmissuhdepaskaa. Jos tyytyy johonkin mikä ei toimi, ei tule koskaan saamaan sitä mitä haluaa. Yhteisymmärrystä. Se on ihan uskomattoman hieno asia. Ehkä harhaa, mutta tuntuu hienolta. Sellaisia hetkiä, että niitä ajatellessa saa ihania kylmiä väreitä. Todella huono enne, pahalta näyttää. Tässä vaiheessa pitäisi kai paeta, ettei myöhemmin käy pahasti. Mutta kuten olen joskus aiemminkin ehkä todennut, agentit ottaa turpaan ja jatkaa matkaa naama veressä.
Nyt kaikki on helppoa. Tänään. Tässä. Nyt. Tulee aivan hemmetin vahva olo siitä, kun voi olla oma itsensä, omassa elämässään, riippumattomana, mutta tietäen että joku jossain ajattelee minua omana itsenään, omassa elämässään, joka on täysi ilman minua, mutta SILTI hän haluaa minut siihen. En ole mikään ajantappo, "eihän mulla mitään muutakaan ole" ja "ihan millon sulle vaan passaa".
Heh hee. Kauneinta mitä mulle on koskaan sanottu. "Hani, mä en koskaan alistu sulle".
I'm a girl who wants to be dominated
I'm a girl who needs to be dominated
and you're a guy who knows what to do (to a girl like me)
so if you dare, I know you do
do it, do it, do me good
Sormet ristiin. Hyvät asiat ei noin vain katoa, jos niistä jotain vihjaa. Pitääkö olla syyllinen olo siitä, että on IHANAA? Jokainen ottakoon oikeuden omiin käsiinsä, nimittäin oikeuden onneen.
Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu, silky and smooth. "Elämä kantaa" on iljettävän korni sanonta, mutta se on niin totta, kun siihen uskoo. Elämä kantaa, uskomattomiin seikkailuihin ja tähtihetkiin.
Menen keittämään kahvia, että jaksan pitää Oscar-gaalavalvojaisia itselleni. Saas nähä jääkö väliin. Huomenna tulee kauan odotettu opintotuki niin pitää olla sitä freesinä vastaanottamassa ja saattamassa kiertämään markkinatalouden rattaisiin. Rahako ei muka tee onnelliseksi, mitä häh?
lauantaina, maaliskuuta 04, 2006
You've got to get up every morning with determination if you're going to go to bed with satisfaction. -George Lorimer
Lauantaiaamu. Herään jostain syystä kymmenen yli seitsemän. Valvoin yli yhteen, mutta silti tämä vuorokausirytmi yrittää selviytyä hengissä. Ei muuta kuin kuppi kahvia naamaan (Minnalla on kahvinkeitin, pleasure!), parit täysjyvärealit sivusilmällä lastenohjelmia vilkuillen... ja täysillä päivä käyntiin! Alkaa olla muuton deadlinet puskemassa päälle, viimeiset järjestelyt on tehtävä nyt. Ja täällä on vielä kutakuinkin kaaos.
Yritän olla herättämättä Minnaa kun hääräilen. Popitan mp3-soittimella kuulokkeet korvilla, mutta välillä saattaa vahingossa päästä pienet sing-alongit kun todellisuus tiivistyy liikaa kuulokkeiden väliin ja ulkopuolinen maailma jää toiselle sijalle.
Joskus aamulla sitä herää iloisena, virkeänä, toiveikkaana, hyvällä meiningillä. Mutta ei se ole mitään arpapeliä tai onnekasta sattumaa. En usko hyviin ja huonoihin aamuihin, väärällä jalalla nousemisiin, siihen että joskus vaan on hyvä meininki ja joskus huono.
Hyvä meininki ei ole mitään maanista levotonta häseltämistä, vaan enemmänkin sellaista rauhallista, rentoa menoa, niin että polvet joustaa joka askeleella ja kasvoilla on sellainen saanut hymy, josta voi päätellä että tämä tyyppi tietää ihan selvästi (ainakin omasta mielestään) jonkin mystisen salaisuuden.
Suurin osa päällekäyneistä vastoinkäymisistä on saanut verisesti turpaansa (HA!). Voitonriemu on kyllä mahtavaa. Pyykkikone ja tiskikone hyrisevät työntouhussa. Tämä alkaa olla jo koti. Hassua kyllä kaikki romu on löytänyt paikkansa, vaikka välillä on kyllä tuntunut siltä palikkapeliltä, jossa pitää siirrellä paloja ja vain pieni tila on vapaana... no kyllä te sen tiedätte? Mikrolle ei olla keksitty mitään järkevää paikkaa, ounou.
Jammaillen viemään pahvilaatikkoja varastoon. Kaikki se, mikä ei raski heittää pois, mutta mitä ei kuitenkaan tule tarvitsemaan enää suurinpiirtein ikinä.
And if the music ain't good, well it's just too bad
We're gonna sing along no matter what
Juurikin näin. Scissor Sisterskin (ja kappale Take Your Mama Out, uuden pumpin ojentajakappale) sen tietää. Sing along, no matter what, biatch!
Yritän olla herättämättä Minnaa kun hääräilen. Popitan mp3-soittimella kuulokkeet korvilla, mutta välillä saattaa vahingossa päästä pienet sing-alongit kun todellisuus tiivistyy liikaa kuulokkeiden väliin ja ulkopuolinen maailma jää toiselle sijalle.
Joskus aamulla sitä herää iloisena, virkeänä, toiveikkaana, hyvällä meiningillä. Mutta ei se ole mitään arpapeliä tai onnekasta sattumaa. En usko hyviin ja huonoihin aamuihin, väärällä jalalla nousemisiin, siihen että joskus vaan on hyvä meininki ja joskus huono.
Hyvä meininki ei ole mitään maanista levotonta häseltämistä, vaan enemmänkin sellaista rauhallista, rentoa menoa, niin että polvet joustaa joka askeleella ja kasvoilla on sellainen saanut hymy, josta voi päätellä että tämä tyyppi tietää ihan selvästi (ainakin omasta mielestään) jonkin mystisen salaisuuden.
Suurin osa päällekäyneistä vastoinkäymisistä on saanut verisesti turpaansa (HA!). Voitonriemu on kyllä mahtavaa. Pyykkikone ja tiskikone hyrisevät työntouhussa. Tämä alkaa olla jo koti. Hassua kyllä kaikki romu on löytänyt paikkansa, vaikka välillä on kyllä tuntunut siltä palikkapeliltä, jossa pitää siirrellä paloja ja vain pieni tila on vapaana... no kyllä te sen tiedätte? Mikrolle ei olla keksitty mitään järkevää paikkaa, ounou.
Jammaillen viemään pahvilaatikkoja varastoon. Kaikki se, mikä ei raski heittää pois, mutta mitä ei kuitenkaan tule tarvitsemaan enää suurinpiirtein ikinä.
And if the music ain't good, well it's just too bad
We're gonna sing along no matter what
Juurikin näin. Scissor Sisterskin (ja kappale Take Your Mama Out, uuden pumpin ojentajakappale) sen tietää. Sing along, no matter what, biatch!
Don't let people drive you crazy when you know it's in walking distance. -Author Unknown
Tein tämmösen testin.
1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Kaipaa hellyyttä ja tunneherkkyyttä johon voi sulautua. Vastaanottavainen
kaikelle aistilliselle ja esteettiselle.
No eipä väpä. Olotilani on kuvattu hyvin kahdella lauseella. Piste. (Suomeksi: parittelee minkä tahansa ihon kanssa vuorovaikuttavan objektin kanssa, kuvittelee parittelevansa minkä tahansa näkökenttään osuvan objektin kanssa. Themesong: funkkikitara.)
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Hellittämätön. Edellyttää että asiat menevät kuten hän itse tuntee ja yrittää
säilyttää asemansa muuttumattomana.
Näinpä juuri.
Olen hyvin joustava niin kauan kuin kaikki menee niin kuin minä haluan.
Tosin tällä hetkellä en tiedä mitä haluan.
Että menee vähän vaikeaksi.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta aktiviteetista.
Pitää tiukasti kiinni siitä hänen toiveet ja ihanteet olisivat realistisia, mutta tarvitsee varmuutta ja vakuuttelua. Asettaa tiukkoja vaatimuksia kumppanin valinnassa ja haluaa takuut pettymystä vastaan.
Ohhoh.
IHAN KUIN TÄSTÄ OLISI TÄNÄÄN KESKUSTELTU.
Olosuhteet rajoittavia ja estäviä pakottaen luopumaan kaikista iloista ja
mukavuuksista toistaiseksi.
No ***** näin on!
MISTÄ TÄMÄ TIETÄÄ?? Perhana. Lähestulkoon maagista.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Käyttäytyy kärsimättömästi ja levottomasti.
Tuntee että elämällä vielä paljon enemmän tarjottavaa ja on paljon asioita
saavutettavana, ja että elettävä kokemuksellisesti rikkaasti. Tavoittelee
tavoitteitaan kiihkeällä intensiteetillä eikä halua luovuttaa. Syventymisen aste
vaikuttaa vähentävästi kykyyn suhtautua objektiivisesti tai tarvittavalla
rauhallisuudella asioihin, siksi vaarassa uupua henkisesti. Ei voi jättää asioita
kesken ja tuntee itsensä tyytyväiseksi vasta kun on saavuttanut tavoitteensa.
Intensiteettihän on hyvä asia...
...eikä halua luovuttaa...
Eikö muutto olekaan ainoa asia, joka minua on uuvuttanut?
5. NYKYINEN ONGELMA.
Jostain syystä tämä on englanniksi.
Needs to achieve a stable and peaceful condition, enabling him to free himself of the worry that he may be prevented from achieving all the things he wants.
Has a fear that he may be prevented from achieving the things he wants. This leads him to employ great personal charm in his dealings with others, hoping that this will make it easier for him to reach his objectives.
Onko tää sama kuin horoskoopeissa, että sitä itse löytää kaikki merkitykset itsestään, vai onko tuossa jotain perää? Vähän niin kuin turhankin hyvin menee yksiin, vaikka valitsin värit ihan hutaisten.
Ja nämä kaikki selostukset liittyvät vain yhteen elämän osa-alueeseen (ihmissuhteisiin), mikä on nyt ollut vähän (paljon) pinnalla. Grh, voisinpa keskittyä vaan kylmän rauhallisesti opiskeluun. Mitenkäs se tehtiin se verityhjiö, mitä eroa on kirurgisilla ja anatomisilla pinseteillä, miten täytetään anesterialomake ja mitäs muuta sitä tänään koulussa opittiinkaan...
1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Kaipaa hellyyttä ja tunneherkkyyttä johon voi sulautua. Vastaanottavainen
kaikelle aistilliselle ja esteettiselle.
No eipä väpä. Olotilani on kuvattu hyvin kahdella lauseella. Piste. (Suomeksi: parittelee minkä tahansa ihon kanssa vuorovaikuttavan objektin kanssa, kuvittelee parittelevansa minkä tahansa näkökenttään osuvan objektin kanssa. Themesong: funkkikitara.)
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Hellittämätön. Edellyttää että asiat menevät kuten hän itse tuntee ja yrittää
säilyttää asemansa muuttumattomana.
Näinpä juuri.
Olen hyvin joustava niin kauan kuin kaikki menee niin kuin minä haluan.
Tosin tällä hetkellä en tiedä mitä haluan.
Että menee vähän vaikeaksi.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta aktiviteetista.
Pitää tiukasti kiinni siitä hänen toiveet ja ihanteet olisivat realistisia, mutta tarvitsee varmuutta ja vakuuttelua. Asettaa tiukkoja vaatimuksia kumppanin valinnassa ja haluaa takuut pettymystä vastaan.
Ohhoh.
IHAN KUIN TÄSTÄ OLISI TÄNÄÄN KESKUSTELTU.
Olosuhteet rajoittavia ja estäviä pakottaen luopumaan kaikista iloista ja
mukavuuksista toistaiseksi.
No ***** näin on!
MISTÄ TÄMÄ TIETÄÄ?? Perhana. Lähestulkoon maagista.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Käyttäytyy kärsimättömästi ja levottomasti.
Tuntee että elämällä vielä paljon enemmän tarjottavaa ja on paljon asioita
saavutettavana, ja että elettävä kokemuksellisesti rikkaasti. Tavoittelee
tavoitteitaan kiihkeällä intensiteetillä eikä halua luovuttaa. Syventymisen aste
vaikuttaa vähentävästi kykyyn suhtautua objektiivisesti tai tarvittavalla
rauhallisuudella asioihin, siksi vaarassa uupua henkisesti. Ei voi jättää asioita
kesken ja tuntee itsensä tyytyväiseksi vasta kun on saavuttanut tavoitteensa.
Intensiteettihän on hyvä asia...
...eikä halua luovuttaa...
Eikö muutto olekaan ainoa asia, joka minua on uuvuttanut?
5. NYKYINEN ONGELMA.
Jostain syystä tämä on englanniksi.
Needs to achieve a stable and peaceful condition, enabling him to free himself of the worry that he may be prevented from achieving all the things he wants.
Has a fear that he may be prevented from achieving the things he wants. This leads him to employ great personal charm in his dealings with others, hoping that this will make it easier for him to reach his objectives.
Onko tää sama kuin horoskoopeissa, että sitä itse löytää kaikki merkitykset itsestään, vai onko tuossa jotain perää? Vähän niin kuin turhankin hyvin menee yksiin, vaikka valitsin värit ihan hutaisten.
Ja nämä kaikki selostukset liittyvät vain yhteen elämän osa-alueeseen (ihmissuhteisiin), mikä on nyt ollut vähän (paljon) pinnalla. Grh, voisinpa keskittyä vaan kylmän rauhallisesti opiskeluun. Mitenkäs se tehtiin se verityhjiö, mitä eroa on kirurgisilla ja anatomisilla pinseteillä, miten täytetään anesterialomake ja mitäs muuta sitä tänään koulussa opittiinkaan...
perjantaina, maaliskuuta 03, 2006
Early to bed, early to rise, makes a man healthy, wealthy and wise. -Benjamin Franklin
Jee jee. Heräsin tänään vähän viiden jälkeen (aamulla). Nyt on hyvät tsänssit saada vuorokausirytmi juurikin sellaiseksi kuin sen haluan. Aamulla on mahtavaa aikaa saada tehdyksi moni asia, jonka tekemiseen illalla menee jostain syystä ihan simppana enemmän aikaa.
Uusi bodypump on mahtava (lue täältä huonolla englannilla kirjoitettu hypetys).
Joo ja netti toimii nyt myös Mäntylässä - huomenna pitää hakea vähän vermeitä, että sen saa jaettua Minnankin koneelle. Tänään saatiin myös verhot ikkunoihin. Sänky on petattu niin ettei siinä kehtaa nukkua eikä paljon muutakaan. Taidan valvoa koko yön ja järjestellä... Minna tipautti Les Mills-motivaatiojulisteeni (lasin taakse kehystetyt) hyllyltä alas ja olen enemmän paskana siitä kuin näytän ulospäin. Nöööyyy...
Niin, hiihtoloma. En aio kyllä paljoa hiihtää. Jumpata sitäkin enemmän. Hyvällä mäihällä saan huomenna pyörän korjaukseen. Täältä menee 15 minuuttia BC:lle rikkinäisellä pyörällä, olisi kiva tietää kuinka nopeaan matka taittuu ehjällä vehkeellä.
Tarkoitus olisi huomenna vierailla porukoiden luona (ruokaa!) ja juoksuttaa koiria ja illaksi on luvassa pientä hiihtoloman alkamisen ja kämpän järjestäytymisen juhlistamista.
Jotain aivan spessua.
Uusi bodypump on mahtava (lue täältä huonolla englannilla kirjoitettu hypetys).
Joo ja netti toimii nyt myös Mäntylässä - huomenna pitää hakea vähän vermeitä, että sen saa jaettua Minnankin koneelle. Tänään saatiin myös verhot ikkunoihin. Sänky on petattu niin ettei siinä kehtaa nukkua eikä paljon muutakaan. Taidan valvoa koko yön ja järjestellä... Minna tipautti Les Mills-motivaatiojulisteeni (lasin taakse kehystetyt) hyllyltä alas ja olen enemmän paskana siitä kuin näytän ulospäin. Nöööyyy...
Niin, hiihtoloma. En aio kyllä paljoa hiihtää. Jumpata sitäkin enemmän. Hyvällä mäihällä saan huomenna pyörän korjaukseen. Täältä menee 15 minuuttia BC:lle rikkinäisellä pyörällä, olisi kiva tietää kuinka nopeaan matka taittuu ehjällä vehkeellä.
Tarkoitus olisi huomenna vierailla porukoiden luona (ruokaa!) ja juoksuttaa koiria ja illaksi on luvassa pientä hiihtoloman alkamisen ja kämpän järjestäytymisen juhlistamista.
Jotain aivan spessua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
