Maanantaiaamun petollinen aurinkoisuus hämää. Maanantaiaamut, nuo kaksinaamaiset juonittelijat.

Aamuinen koiranpissatus. Rappusiivooja ja naapuri vastaavat iloisesti kun mumisen huomenet. Ulkona paistaa aurinko niin kuin keskellä päivää. Mitä ihmettä?! Mihin maailmaan olen tänä aamuna herännyt? Syön aamupalaksi omenakaurapuuroa - eikä mitään valmista elovenatuotetta, vaan itse kuoritusta omenasta ja luomukaurahiutaleista- ja leseistä tehtyä. Ihan pikkusen hyvää. Kaikkeen sitä näköjään tottuu. Jälkiruuaksi karpalomehua ja viinirypäleitä.

Tsemppaamme sekä tiedostamatta että tiedostaen kämppiksen kanssa toisiamme syömään terveellisemmin, liikkumaan ja elämään muutenkin parempaa elämää. Kämppis antoi lainaan huomisen tentin kurssimateriaalia, jota sain luettua ehkä kolme sivua eilen. Kämppis on siivousfriikki ja minä haluaisin olla siedettävä kämppis ja yritän tehdä parhaani kaaoksen välttämiseksi. Vuorokausirytmi on myös hieno asia. Eilen teki mieli mennä nukkumaan jo yhdeksältä, mutta vitkuttelin vähän pidempään. Mukavaa kun on järkevä kämppis, jos olisi joku turhan boheemi spurgu, saattaisin itsekin ruveta spurguilemaan.

Sain vanhemmilta tuparilahjaksi ihanat uudet lautaset, syviä ja matalia, ihan sellaisia perusvalkoisia, kauniita. On se jännä miten ruoka maistuu niistä paremmalta.

Koulu alkaa vasta puoli yhdeltä. Sitä ennen voisi käydä syömässä joko koululla tai vaikka Street Cafessa. Tänään pitäisi lukea tenttiin. Kliininen lääketiede ja farmakologia, uh, siinä ei paljon improvisaatio auta. Jumpallekaan ei siis saisi ehtiä. Säästän jalkojani huomiseksi suunnittelemaani reilun kymmenen kilometrin iltalenkkiä varten. Keskiviikkona aamupäivällä voisi mennä bodybalanceen ennen koulua, jos jalat vielä kantavat. Keskiviikkoiltana on Petronella. Torstaina koulun jälkeen bodypump ja tanssitunti, perjantaina bodystep ja bodybalance. Koulua on suhteellisen vähän, ja mukavia aineita. Ei tämä niin pahalta näytä kuin mitä aluksi kuvittelin. Ehtii jopa liikkumaan ihan kohtuullisesti, vaikka hiihtolomaviikon jumppauksien jälkeen tuntuukin ehkä vähältä.

Oivoi, tänään veljellä alkaa ylioppilaskirjoitukset! Alkanut itseasiassa ihan näillä minuuteilla! Lähetän sinne oikein mahtavia tsemppiajatuksia... Minulle ylioppilaskirjoitukset olivat olevinaan aikoinani ihan läpihuutojuttu, mutta kyllä tässä silti on vähän nostalgiset tunnelmat. Menivät ne minullakin ihan hyvin, vaikka en hirveästi panostanut. Jännitti ne kuitenkin, vaikka olinkin kai olevinani supercool ja evvvk. Olen hengessä mukana, brotha!