Yeah, gotta admit the last season ended in a mess. The last season SUCKED. Oh man, won't you just GET OVER IT? You'd think after all she's been through she might get pretty hard to handle. Hard? That's the way you want it!
"EXPLOSIVE : Handle With Care"
Double the action.
Triple the excitement.
She's back and she's better than ever.
They thought she finally had it - enough. But sometimes too much of a good thing can be wonderful... There's gonna be blood, sweat and... never mind the tears. Cotton ball is solid steel! But everyone has a weak spot.
Take a listen to the new theme song Gasoline by Audioslave and get to the right state of mind for the ride of your life! Hide the matches!
You asked for hotter, sexier, groovier co-stars? Then you're propably dying to meet the new big-name guest stars.
And most unusual of all, the first episode ends with a bang. It would be unfair to give away more other than to say it's a twist most shows would save for a season-ending cliffhanger. This is no average season. Expect the unexpected as the twist takes a turn to a whole new level.
This Autumn it all will change. When it starts there's no turning back!
Wine comes in at the mouth
And love comes in at the eye;
That's all we shall know for truth
Before we grow old and die.
William Butler Yeats 1865 - 1939
The Green Helmet and Other Poems [1910], A Drinking Song
torstaina, elokuuta 31, 2006
Elokuun viimeinen
Torstai ei ole oikein mistään kotoisin. Aamulla piti ravistella itseään, että sai jonkinlaisen kontaktin aikaan ja paikkaan. Uloslähteminen tuntui vaivalloiselta, kuten koko muukin elämä. Ulkona ruusunmarjat hohtivat punaisina pensaissa, viileä aamu tuntui lohduttavan "kyllä se siitä". Laahaavankin (lähinnä pään sisällä, kyllä ne jalat nousivat) aamulenkin jälkeen olo on hyvä. Miksi ei olisi? 1+1=2.
Ruispalapussin ensimmäinen on pehmeä. Ja toinenkin.
Paljon mukavaa, paljon ikävää. Kyllä mukavaa on enemmän. Mutta silti melkein toivoisin tasaisempaa, että ei olisi murheita, vaikka sillä hinnalla sitten menisivät ne ilotkin. Murheet on rassaavia, kun joutuu murehtimaan. Siis mitä? Tärkeintähän on, ettei ole tylsää! Ja ei todellakaan ole.
Juon aamukahvin THE BOSS-kupista.
Zen Cafén laulussa rakastellaan miestä ehjäksi. Minä en siihen pystynyt. Joo, oon mää pääsemässä yli. Menisi muodista tuo kappale. Olisiko jo aika joululauluille? Rakastuneet kuulemma laulavat aina joululauluja. Let is snow.
Do your thing, honey. Okei okei, mutta mitä jos kumminkin ekana laittais jotain vaatetta päälle ja lähtis kouluun.
Ruispalapussin ensimmäinen on pehmeä. Ja toinenkin.
Paljon mukavaa, paljon ikävää. Kyllä mukavaa on enemmän. Mutta silti melkein toivoisin tasaisempaa, että ei olisi murheita, vaikka sillä hinnalla sitten menisivät ne ilotkin. Murheet on rassaavia, kun joutuu murehtimaan. Siis mitä? Tärkeintähän on, ettei ole tylsää! Ja ei todellakaan ole.
Juon aamukahvin THE BOSS-kupista.
Zen Cafén laulussa rakastellaan miestä ehjäksi. Minä en siihen pystynyt. Joo, oon mää pääsemässä yli. Menisi muodista tuo kappale. Olisiko jo aika joululauluille? Rakastuneet kuulemma laulavat aina joululauluja. Let is snow.
Do your thing, honey. Okei okei, mutta mitä jos kumminkin ekana laittais jotain vaatetta päälle ja lähtis kouluun.
keskiviikkona, elokuuta 30, 2006
"Transistori plays Toppilan Tehdas" tänään klo 22.05, TV2
Tänään TV2 klo 22:05 Dokumenttiprojekti: Tulevaisuuden tekijät
Tamperelaisten opiskelijoiden lyhytdokumenttien aiheet vaihtelevat punakapinallisen kakaran muistoista tulikeppitaiturointiin ja lastentarhan näytelmäharjoituksista Toppilan tehtaan soittamiseen. Tuotanto Tampereen ammattikorkeakoulu, taide ja viestintä, 2005.
Transistori plays Toppilan tehdas
Transistori Plays the Factory of ToppilaTransistori plays Toppilan tehdas
Kuvaus: Jaakko Slotte
Leikkaus: Anniina Ojutkangas
Ääni: Rauli Roininen, Mikko Pohjola
Tuotanto: Eveliina Pitkänen
Käsikirjoitus: Ilmari Huttu-Hiltunen
Transistori on innovatiivinen esiintyjäryhmä, jonka esitykset perustuvat rytmiin, liikkeeseen ja voimakkaisiin tunteisiin. Kaikki ääni syntyy yhteisessä improvisaatiossa, soittovälineinä käytetään kaikkea mitä käsille saadaan; tynnyreitä, vanteita, metallia, puuta...
Transistorin kotisivut
Tamperelaisten opiskelijoiden lyhytdokumenttien aiheet vaihtelevat punakapinallisen kakaran muistoista tulikeppitaiturointiin ja lastentarhan näytelmäharjoituksista Toppilan tehtaan soittamiseen. Tuotanto Tampereen ammattikorkeakoulu, taide ja viestintä, 2005.
Transistori plays Toppilan tehdas
Transistori Plays the Factory of ToppilaTransistori plays Toppilan tehdas
Suomi 2006
30 min
Beta SP, Väri
Oululainen perkussioryhmä Transistori sai haasteen soittaa kameraryhmälle hylättyä Toppilan tehdasta sekä itse romusta ja kierrätysmateriaaleista tekemiään soittimia. Visuaalisesti vaikuttava ja mainiolta kuulostava elokuva on tallennettu kuudella kameralla ja kahdellakymmenellä mikrofonilla. Äänimaisema ja tunnelma tuovat mieleen Cleaning Women -yhtyeen alkuajat.
Elokuva välittää kuvan puritaanisen oloisista, lahjakkaista muusikoista ainutkertaisessa ympäristössä. Kuvaus on täsmällistä ja palkitsevaa. Elokuva hyödyntää aidosti tehtaasta huokuvaa teollisuusestetiikka sekä Transistorin soittamiseen ja toistensa kuulemiseen keskittyviä nuoria miehiä. Lopputuloksena on mielenkiintoinen visuaalinen tutkielma yhdessä soittamisesta ja erilaisesta, tehtaan ajan patinan kaiuttamasta soinnista. Vastustamatonta!
RL
Ohjaus: Ilmari Huttu-HiltunenKuvaus: Jaakko Slotte
Leikkaus: Anniina Ojutkangas
Ääni: Rauli Roininen, Mikko Pohjola
Tuotanto: Eveliina Pitkänen
Käsikirjoitus: Ilmari Huttu-Hiltunen
Transistori on innovatiivinen esiintyjäryhmä, jonka esitykset perustuvat rytmiin, liikkeeseen ja voimakkaisiin tunteisiin. Kaikki ääni syntyy yhteisessä improvisaatiossa, soittovälineinä käytetään kaikkea mitä käsille saadaan; tynnyreitä, vanteita, metallia, puuta...
Transistorin kotisivut
Body Language (common phrases)
Minulla, kuten ehkä jollakin toisellakin länsimaalaisella naisella, on ollut vaikeuksia hyväksyä vartaloani. Nykyään pidän vartalostani joka aamu enemmän. Tuntuu, että joka aamu herään vahvempana ja terveempänä ja kauniimpana. Pystyn hyväksymään vartaloni sellaisena kuin se on, kun tiedän tekeväni jatkuvasti töitä sen eteen. Ja pitkällä tähtäimellä. Musta tulee viiskymppisenä ihan uskomaton megabeibe (vähän niinku meidän äiti, paitti että se on vasta 48).
Kun tekee parhaansa, on pakko olla tyytyväinen ja lopettaa itsesääli ja syyllistäminen. Kun tekee töitä niin saa tuloksia. On se yksinkertaista!
Tänä aamuna juoksulenkki tuntui aivan törkeän hyvältä. Tiedän että 30 minuutin (tänään kylläkin 45 minuutin) aamulenkki piristää minua enemmän kuin 30 minuuttia lisää unta. Kello ei ole vielä seitsemääkään, tässä istun suihkunraikkaana.
Latasin aamulla mp3-soittimen täyteen freesimpää (mikäli Madonnan vanha tuotanto on freesiä ja sehän on!) laidasta laitaan. Piti vaihtaa biisiä ihan itsepuolustukseksi kun Ricky Martinin Loaded-biisi nosti sykkeen lähemmäs 190 ylämäessä. Oi riemua!
Jazz sanoi, ettei sitä haittaa käydä kunnon lenkillä aamulla sen sijaan, että käyttäisin noin kaksi minuuttia sen pissattamiseen. Tosin sitä hävettää kun "laulan" Joutsensillalla kovaan ääneen Celine Dionin Tout L'Or Des Hommes-kappaleen mukana (toim. huom: en osaa ranskaa). Emäntäänsä häpeilevä dalmatiankoira on koominen eläin.
Nyt on muuten nälkä. Tekee mieli puuroa ja kananmunia. My wish is my command!
Kun tekee parhaansa, on pakko olla tyytyväinen ja lopettaa itsesääli ja syyllistäminen. Kun tekee töitä niin saa tuloksia. On se yksinkertaista!
Tänä aamuna juoksulenkki tuntui aivan törkeän hyvältä. Tiedän että 30 minuutin (tänään kylläkin 45 minuutin) aamulenkki piristää minua enemmän kuin 30 minuuttia lisää unta. Kello ei ole vielä seitsemääkään, tässä istun suihkunraikkaana.
Latasin aamulla mp3-soittimen täyteen freesimpää (mikäli Madonnan vanha tuotanto on freesiä ja sehän on!) laidasta laitaan. Piti vaihtaa biisiä ihan itsepuolustukseksi kun Ricky Martinin Loaded-biisi nosti sykkeen lähemmäs 190 ylämäessä. Oi riemua!
Jazz sanoi, ettei sitä haittaa käydä kunnon lenkillä aamulla sen sijaan, että käyttäisin noin kaksi minuuttia sen pissattamiseen. Tosin sitä hävettää kun "laulan" Joutsensillalla kovaan ääneen Celine Dionin Tout L'Or Des Hommes-kappaleen mukana (toim. huom: en osaa ranskaa). Emäntäänsä häpeilevä dalmatiankoira on koominen eläin.
Nyt on muuten nälkä. Tekee mieli puuroa ja kananmunia. My wish is my command!
tiistaina, elokuuta 29, 2006
2. koulupäivä, ruokatunti, atk-luokka 2039
Söin lounaalla salaattia, koska sitä sai jonottamatta. Oikiasti, kilometrin jono jonnekin perunasosekeitolle. Cantaloupe-melonia ja viinirypäleitä - freesiä kuin viileä sade, joka vihdoin saapui luultavasti rukouksiemme voimasta. Tiesitkö, että cantaloupe- eli verkkomeloni on saanut nimensä Rooman lähellä sijaitsevasta Cantaloupon paikkakunnasta?
Pidän tänään nimipäivälahjaksi saamaani vaaleanpunaista myssyä. Se on ihana. Eikä tarvinut laittaa muuta kuin tukka letille. Say NO to Bad Hair Day! Olen hattuihminen ja toteutan tätä fetissiäni aivan liian harvoin.
Pidän myös eräältä rakkaalta saamaani Kalevala-korua, Lumikukkaa. Ainoa koru, jota pidän, ja tärkeä minulle. Ennen piti kaikki korut rei'ittää ihoon tai ne menivät hukkaan. Tällä korulla on oma paikka makuuhuoneessa kynttelikön vieressä. Ainoa koru, jonka olen mieheltä saanut. Jos saisin jonkun toisen niin vähänkö menisi vaikeaksi.
Sosiaalista. Tänään Tuija (kesätyökaveri) tulee käymään kahavilla ja torstaina Katri (medianomiopiskeluaikainen koulukaveri) tulee iltateelle. Huomenna nään koulussa kiinanmatkaajaa, jänskättää kun tiedän että sillä on tukka kasvanut. Perjantaina valvotaan myöhään Bron kanssa, paitti että en jaksa kuitenkaan. Pitää hiukan juhlia myös ehkä sitä, että perjantaista alkaa syyskuu ja uusi aikakausi ja virallinen yksinasuminen. Johan sitä on ******* kuukausi eletty taas aivan ihmeellisessä tilanteessa, ei *********.
Vähän mielenterveystyökurssia ja joku tuutortunti. Sitten aattelin käydä Alkossa. Joo, voi fitnessbejbetkin juoda hyvää viiniä rajoitetusti juhlapäivinä, mutta krapulaa ei hankita, koska se estää seuraavana päivänä treenaamisen. Ja mitään alle kympin viiniä ei osteta. Sitten meen BC:lle kysymään onko solariumia vapaana. Oikeasti, turhamaisuus piristää ja ennaltaehkäisee pahempia vaurioita, kuten sekoamista ja jotain ihmeen syysmasennusta. Jos solariumiin ei pääse, tympäännytän henkilökuntaa vähä-älyisillä (mies)jutuillani kunnes pilates alkaa. Pilates on kans ihmeellinen juttu, sen jälkeen on pitkään uljas olo.
Joo vaan jos lähtis eka sinne mielenterveystyökurssille. Mulla on jäljellä vielä yksi sudoku tämän aamun Kalevasta, jos opettajan monologi ei ole tarpeeksi mukaansatempaava. Ei vaineskaan, oon tosi motivoitunut. Sudokua voi aivan hyvin tehdä samalla kun kuuntelee!
Pidän tänään nimipäivälahjaksi saamaani vaaleanpunaista myssyä. Se on ihana. Eikä tarvinut laittaa muuta kuin tukka letille. Say NO to Bad Hair Day! Olen hattuihminen ja toteutan tätä fetissiäni aivan liian harvoin.
Pidän myös eräältä rakkaalta saamaani Kalevala-korua, Lumikukkaa. Ainoa koru, jota pidän, ja tärkeä minulle. Ennen piti kaikki korut rei'ittää ihoon tai ne menivät hukkaan. Tällä korulla on oma paikka makuuhuoneessa kynttelikön vieressä. Ainoa koru, jonka olen mieheltä saanut. Jos saisin jonkun toisen niin vähänkö menisi vaikeaksi.
Sosiaalista. Tänään Tuija (kesätyökaveri) tulee käymään kahavilla ja torstaina Katri (medianomiopiskeluaikainen koulukaveri) tulee iltateelle. Huomenna nään koulussa kiinanmatkaajaa, jänskättää kun tiedän että sillä on tukka kasvanut. Perjantaina valvotaan myöhään Bron kanssa, paitti että en jaksa kuitenkaan. Pitää hiukan juhlia myös ehkä sitä, että perjantaista alkaa syyskuu ja uusi aikakausi ja virallinen yksinasuminen. Johan sitä on ******* kuukausi eletty taas aivan ihmeellisessä tilanteessa, ei *********.
Vähän mielenterveystyökurssia ja joku tuutortunti. Sitten aattelin käydä Alkossa. Joo, voi fitnessbejbetkin juoda hyvää viiniä rajoitetusti juhlapäivinä, mutta krapulaa ei hankita, koska se estää seuraavana päivänä treenaamisen. Ja mitään alle kympin viiniä ei osteta. Sitten meen BC:lle kysymään onko solariumia vapaana. Oikeasti, turhamaisuus piristää ja ennaltaehkäisee pahempia vaurioita, kuten sekoamista ja jotain ihmeen syysmasennusta. Jos solariumiin ei pääse, tympäännytän henkilökuntaa vähä-älyisillä (mies)jutuillani kunnes pilates alkaa. Pilates on kans ihmeellinen juttu, sen jälkeen on pitkään uljas olo.
Joo vaan jos lähtis eka sinne mielenterveystyökurssille. Mulla on jäljellä vielä yksi sudoku tämän aamun Kalevasta, jos opettajan monologi ei ole tarpeeksi mukaansatempaava. Ei vaineskaan, oon tosi motivoitunut. Sudokua voi aivan hyvin tehdä samalla kun kuuntelee!
Etsin rajojani... mutta onko niitä?
Eilen kahdeksan tunnin erittäin vaiheikkaan koulupäivän jälkeen olin aika kuitti. Lönysin hetken sohvalla ja jouduin ihan kysymään itseltäni, että no läskiperse, ollaanko sitä menossa sinne bodycombattiin vai ei. No mentiinhän sitä sitten, ja bodybalanceenkin jäätiin. Tunti oli ihan täynnä kauniisti liikkuvia ihmisiä. Kuningatar Anne (joka siis vetää sitä bodybalancea) kaivoi jostain tiskin alta suklaanmakuisen Gainomaxin, vaikka ne näyttivät loppuneen (tiiäthän, "voi ei, ne on loppu, nöööyyy") - mikä täydellisyyden multihuipentuma päivälle. Poljimme Annen kanssa kohti Lintula-Mäntylä-kompleksia iltahämärässä ja juteltiin niitä näitä. Ihan hullun mukavaa! Piti oikein ajatella siinä, että no onpa kyllä mukavaa.
Pääsin aamulenkille vasta 6.20 "vielä viis minuuttia, äiti"-syndrooman takia. Jostain syystä vähän rassasi, varmaan siksi kun yöllä heräilin milloin sattuu. Tästä olisi helppo lähteä liukkaaseen luisuun kohti Paskaa Asennetta. Mutta ei. Ei niin ei. Eipä nyt ruveta. Tälle päivälle on luvattu sadetta ja se on parasta mitä nyt pystyy kuvittelemaan.
Ruisleipää, rahkapirtelöä, kahavia. YleX:n aamuratio. Vähän koiran kanssa lässytystä ja ei muuta fillaroimaan kohti opinahjoa.
Joo vaan pointtini alunalkaen oli se, että silloin kun tuntuu että "en mää ehkä oikeen jaksakaan", kannattaa kysyä itseltään että "no ookko niin varma". Moni lönyäminen jää kesken, kun repäisee itsensä ylös ja antaa vähän raippaa. Jälkeenpäin on itsestään ylpeä. Oli kyse sitten koulutehtävän aloittamisesta tai bodycombattiin lähtemisestä. Ei muuta ku niska-perseotteella pihalle!
Pääsin aamulenkille vasta 6.20 "vielä viis minuuttia, äiti"-syndrooman takia. Jostain syystä vähän rassasi, varmaan siksi kun yöllä heräilin milloin sattuu. Tästä olisi helppo lähteä liukkaaseen luisuun kohti Paskaa Asennetta. Mutta ei. Ei niin ei. Eipä nyt ruveta. Tälle päivälle on luvattu sadetta ja se on parasta mitä nyt pystyy kuvittelemaan.
Ruisleipää, rahkapirtelöä, kahavia. YleX:n aamuratio. Vähän koiran kanssa lässytystä ja ei muuta fillaroimaan kohti opinahjoa.
Joo vaan pointtini alunalkaen oli se, että silloin kun tuntuu että "en mää ehkä oikeen jaksakaan", kannattaa kysyä itseltään että "no ookko niin varma". Moni lönyäminen jää kesken, kun repäisee itsensä ylös ja antaa vähän raippaa. Jälkeenpäin on itsestään ylpeä. Oli kyse sitten koulutehtävän aloittamisesta tai bodycombattiin lähtemisestä. Ei muuta ku niska-perseotteella pihalle!
maanantaina, elokuuta 28, 2006
Täyttä elämää, vaan ei ahdasta vaan avaraa
Elämä on... suolaista ja makeaa, suloista ja haikeaa. Minulle sanottiin tuossa joskus, että olen pumpulipallo, vaikka luulen olevani joku kovis. Tiedättehän semmoiset pikkurakit, vähän kokoistaan isompia? Ehkä olen sellainen puudeli.
Tiedän olevani pumpulipallo. Ja vaikka minulla on kuinka jeejeetä tahansa, minuun mahtuu paljon. Vaikka tuntuu että pakahdun elämänilosta, siihen kuuluvat kaikki suru ja kaipaus ja pettymys ja periksiantaminen ja turhautuminen.
Olen menettänyt paljon, kamalan paljon, ja ihan epäreilusti. Olen menettänyt niin että todellakin tiedän menettäneeni. Sen siitä saa kun antaa säästämättä ja varauksetta. Minua surettaa, kun en voi auttaa enempää. Tunnen syyllisyyttä, enkö ole tehnyt kaikkeani, olisinko sittenkin voinut tehdä vielä jotain? Vaikka hän itse päätti lähteä ja sulkea minut elämästään, tuntuu silti kuin minä olisin hänet jotenkin hylännyt. Ei, minut on hylätty. Minulta on vedetty ihana taikamatto alta. Olen huolestunut, huolissani rakkaasta ja hänen jaksamisestaan ja selviytymisestään. Ja surullinen hänen puolestaan, kaiken sen takia mitä hän on joutunut kestämään.
Minä en voi elää hänen elämäänsä hänen puolestaan. Minä en voi häntä pelastaa. Jos hän räytyy ja kärsii ja sulkeutuu, se on hänen elämänsä. Minun täytyy elää omaa elämääni. Ja valitsen, kuten olen jo valinnut, elää onnellisuutta ja tasapainoa tavoitellen. Tiedän pystyväni siihen. Ja tiedän, että pystyn tekemään jonkun toisenkin ihmisen elämästä ihanaa.
Puhuin tänään erään koulumme opettajan kanssa, joka on psykologi ja psykoterapeutti ja erittäin viisas nainen. Lopulta itkin hänen olkapäätään vasten - semmosia ne on ne ammattilaiset, osaavat vetää oikeista naruista. En ole aiemmin ollut mitenkään kova itkemään, mutta olen kasvanut. Opettaja sanoi, että se kertoo että on yhteydessä tunteisiinsa. Se on kuulemma vain hyvä asia.
Minulla on asian käsittely vaiheessa. Prosessi on prosessi ja kaikki toivovat selviytyvänsä vähän nopeammin kuin mitä oikeasti pystyvät. Mutta se ei suinkaan tarkoita että olisin jossain välivaiheessa. Tämä on yhtä täysi hetki kuin seuraavakin. Tämän valmiimmaksi en tule. Ei ole olemassa mitään sitten kun.
Lempimetaforani vuosien takaa: pahvilaatikko. Minä en aio kyyristyä pahvilaatikkooni, ihmettelemään sen pimeyttä ja sitä, miksei kukaan hae minua sieltä pois (kukaan ei näe että pahvilaatikossa ylipäätään on joku). En aio kyyristyä pahvilaatikkoni alle keskelle tietä odottamaan että joku ajaa yli, tai että sateen sattuessa laatikko rupeaa hajoamaan ympäriltäni ja minulle käy köpelösti, koska uskottelin olevani ihan turvassa pienessä pahvilaatikossani.
Ympärilläni on mahtavia ihmisiä, jotka välittävät. Yksi on taas vaihteeksi vähän liiankin luja pelastusvene. Yritän välillä porata siihen reikiä, luultavasti siksi että olen niin kova jätkä että mieluummin muka uin rantaan, jota ei näy, kuin annan jonkun kääriä minut huopaan. Defenssi tai jotain. Mitä jos olisin, antaisin huolehtia, päästäisin lähelle? Pelottaa melkein luottaa, mutta luotan silti. On nuorallakävelyä myöntää tarvitsevansa jotakuta.
Hassua, vanha kappale on osunut ja uponnut kuin tuliterä.
Madonna - Rescue Me
I'm talking, I'm talking
I believe in the power of love
I'm singing, I'm singing
I believe that you can rescue me
With you I'm not a little girl, with you I'm not a man
When all the hurt inside of me comes out, you understand
You see that I'm ferocious, you see that I am weak
You see that I am silly, and pretentious and a freak
But I don't feel too strange for you
Don't know exactly what you do
I think when love is pure you try
To understand the reasons why
And I prefer this mystery
It cancels out my misery
And gives me hope that there could be
A person that loves me
Rescue me
Your love has given me hope
Rescue me
I'm drowning, baby throw out your rope
With you I'm not a fascist, can't play you like a toy
And when I need to dominate, you're not my little boy
You see that I am hungry for a life of understanding
And you forgive my angry little heart when she's demanding
You bring me to my knees while I'm scratching out the eyes
Of a world I want to conquer, and deliver, and despise
And right while I am kneeling there
I suddenly begin to care
And understand that there could be
A person that loves me
Love is understanding
It's hard to believe life can be so demanding
I'm sending out an S.O.S.
Stop me from drowning baby I'll do the rest
Rescue me
Your love has given me hope
Rescue me
I'm drowning, baby throw out your rope
It's not my business to decide
How good you are for me
How valuable you are
And what the world can see
Only that you try to understand me
And have the courage to love me for me
I'm singing I believe
I believe that you can rescue me
I'm singing, I'm singing, I'm singing
I believe that you can rescue me
I'm talking, I'm talking
I believe in the power of love
Tiedän olevani pumpulipallo. Ja vaikka minulla on kuinka jeejeetä tahansa, minuun mahtuu paljon. Vaikka tuntuu että pakahdun elämänilosta, siihen kuuluvat kaikki suru ja kaipaus ja pettymys ja periksiantaminen ja turhautuminen.
Olen menettänyt paljon, kamalan paljon, ja ihan epäreilusti. Olen menettänyt niin että todellakin tiedän menettäneeni. Sen siitä saa kun antaa säästämättä ja varauksetta. Minua surettaa, kun en voi auttaa enempää. Tunnen syyllisyyttä, enkö ole tehnyt kaikkeani, olisinko sittenkin voinut tehdä vielä jotain? Vaikka hän itse päätti lähteä ja sulkea minut elämästään, tuntuu silti kuin minä olisin hänet jotenkin hylännyt. Ei, minut on hylätty. Minulta on vedetty ihana taikamatto alta. Olen huolestunut, huolissani rakkaasta ja hänen jaksamisestaan ja selviytymisestään. Ja surullinen hänen puolestaan, kaiken sen takia mitä hän on joutunut kestämään.
Minä en voi elää hänen elämäänsä hänen puolestaan. Minä en voi häntä pelastaa. Jos hän räytyy ja kärsii ja sulkeutuu, se on hänen elämänsä. Minun täytyy elää omaa elämääni. Ja valitsen, kuten olen jo valinnut, elää onnellisuutta ja tasapainoa tavoitellen. Tiedän pystyväni siihen. Ja tiedän, että pystyn tekemään jonkun toisenkin ihmisen elämästä ihanaa.
Puhuin tänään erään koulumme opettajan kanssa, joka on psykologi ja psykoterapeutti ja erittäin viisas nainen. Lopulta itkin hänen olkapäätään vasten - semmosia ne on ne ammattilaiset, osaavat vetää oikeista naruista. En ole aiemmin ollut mitenkään kova itkemään, mutta olen kasvanut. Opettaja sanoi, että se kertoo että on yhteydessä tunteisiinsa. Se on kuulemma vain hyvä asia.
Minulla on asian käsittely vaiheessa. Prosessi on prosessi ja kaikki toivovat selviytyvänsä vähän nopeammin kuin mitä oikeasti pystyvät. Mutta se ei suinkaan tarkoita että olisin jossain välivaiheessa. Tämä on yhtä täysi hetki kuin seuraavakin. Tämän valmiimmaksi en tule. Ei ole olemassa mitään sitten kun.
Lempimetaforani vuosien takaa: pahvilaatikko. Minä en aio kyyristyä pahvilaatikkooni, ihmettelemään sen pimeyttä ja sitä, miksei kukaan hae minua sieltä pois (kukaan ei näe että pahvilaatikossa ylipäätään on joku). En aio kyyristyä pahvilaatikkoni alle keskelle tietä odottamaan että joku ajaa yli, tai että sateen sattuessa laatikko rupeaa hajoamaan ympäriltäni ja minulle käy köpelösti, koska uskottelin olevani ihan turvassa pienessä pahvilaatikossani.
Ympärilläni on mahtavia ihmisiä, jotka välittävät. Yksi on taas vaihteeksi vähän liiankin luja pelastusvene. Yritän välillä porata siihen reikiä, luultavasti siksi että olen niin kova jätkä että mieluummin muka uin rantaan, jota ei näy, kuin annan jonkun kääriä minut huopaan. Defenssi tai jotain. Mitä jos olisin, antaisin huolehtia, päästäisin lähelle? Pelottaa melkein luottaa, mutta luotan silti. On nuorallakävelyä myöntää tarvitsevansa jotakuta.
Hassua, vanha kappale on osunut ja uponnut kuin tuliterä.
Madonna - Rescue Me
I'm talking, I'm talking
I believe in the power of love
I'm singing, I'm singing
I believe that you can rescue me
With you I'm not a little girl, with you I'm not a man
When all the hurt inside of me comes out, you understand
You see that I'm ferocious, you see that I am weak
You see that I am silly, and pretentious and a freak
But I don't feel too strange for you
Don't know exactly what you do
I think when love is pure you try
To understand the reasons why
And I prefer this mystery
It cancels out my misery
And gives me hope that there could be
A person that loves me
Rescue me
Your love has given me hope
Rescue me
I'm drowning, baby throw out your rope
With you I'm not a fascist, can't play you like a toy
And when I need to dominate, you're not my little boy
You see that I am hungry for a life of understanding
And you forgive my angry little heart when she's demanding
You bring me to my knees while I'm scratching out the eyes
Of a world I want to conquer, and deliver, and despise
And right while I am kneeling there
I suddenly begin to care
And understand that there could be
A person that loves me
Love is understanding
It's hard to believe life can be so demanding
I'm sending out an S.O.S.
Stop me from drowning baby I'll do the rest
Rescue me
Your love has given me hope
Rescue me
I'm drowning, baby throw out your rope
It's not my business to decide
How good you are for me
How valuable you are
And what the world can see
Only that you try to understand me
And have the courage to love me for me
I'm singing I believe
I believe that you can rescue me
I'm singing, I'm singing, I'm singing
I believe that you can rescue me
I'm talking, I'm talking
I believe in the power of love
Tuijotus tyhjyyteen lasiaisnesteet kauhusta jähmettyneenä
Pätkin maanantaita lättyyn lähtemällä juoksemaan klo 5.30. Suihkun ja melko pitkän "esitän mission lykkäämistä 48 tunnilla"-sängyssävenkoilun jälkeen kannoin osani yhteiskunnallisesta vastuusta ja herätin koko Mäntylän paukuttamalla Rage Against The Machinen Sleep Now In The Firea.
Ehdin olla koulussa 10 minuuttia kun mieleeni hiipi huolestuttava ajatus siitä, että en ehkä selviä tästä. Aamuaerobisen ja kahden kahvikupillisen aiheuttama jee jee pikkasenko on hyvä meininki kääntyi aamukoomaksi. Täydellistä ajanhukkaa ja aivan turhaa jaarittelua. Olisinpa repinyt sudokut mukaan aamun Kalevasta.
Opinnäytetyötunnilla opettaja sanoi että "no niin, hyvä, Hannalla on kaikki kunnossa", johon tietenkin hymyilin vastaukseksi. Oh gran'ma, you have absolutely no idea... Opinnäytetyön suhteen kaikki onkin kunnossa. Ideointiseminaari on tänään iltapäivällä, viikon päästä on valmistavan seminaarin suunnittelu. What ever. Elämä on helppoa, ei tässä paljon muuta ehdi kuin juosta, jumpata ja länkyttää opinnäytetyötä 24/7, kunnes parin viikon päästä joudun suljetulle osastolle. Ihan oikiasti, mulle on varattu paikka 87:lta.
15-paikkainen osasto 87 vastaa akuutisti uusiutuvien psykoosien ja kriisitilanteiden sekä vaikeiden ensipsykoosien hoidosta. Osastolla on lisäksi yksi paikka mielentilatutkimuspotilaalle. Potilaat ohjautuvat osastolle joko päivystyksen tai osastosiirtojen kautta. Suurin osa potilaista on psykoottisia ja mielenterveyslain mukaisessa tahdosta riippumattomassa hoidossa, joten hoidon kulmakivenä on psykoosien hoitoon tehty käypähoitosuositus.
Joo ja mun uus hiusväri on aivan lyömätön. Tukka hyvin, kaikki hyvin! JIGGA JIGGA!
Ehdin olla koulussa 10 minuuttia kun mieleeni hiipi huolestuttava ajatus siitä, että en ehkä selviä tästä. Aamuaerobisen ja kahden kahvikupillisen aiheuttama jee jee pikkasenko on hyvä meininki kääntyi aamukoomaksi. Täydellistä ajanhukkaa ja aivan turhaa jaarittelua. Olisinpa repinyt sudokut mukaan aamun Kalevasta.
Opinnäytetyötunnilla opettaja sanoi että "no niin, hyvä, Hannalla on kaikki kunnossa", johon tietenkin hymyilin vastaukseksi. Oh gran'ma, you have absolutely no idea... Opinnäytetyön suhteen kaikki onkin kunnossa. Ideointiseminaari on tänään iltapäivällä, viikon päästä on valmistavan seminaarin suunnittelu. What ever. Elämä on helppoa, ei tässä paljon muuta ehdi kuin juosta, jumpata ja länkyttää opinnäytetyötä 24/7, kunnes parin viikon päästä joudun suljetulle osastolle. Ihan oikiasti, mulle on varattu paikka 87:lta.
15-paikkainen osasto 87 vastaa akuutisti uusiutuvien psykoosien ja kriisitilanteiden sekä vaikeiden ensipsykoosien hoidosta. Osastolla on lisäksi yksi paikka mielentilatutkimuspotilaalle. Potilaat ohjautuvat osastolle joko päivystyksen tai osastosiirtojen kautta. Suurin osa potilaista on psykoottisia ja mielenterveyslain mukaisessa tahdosta riippumattomassa hoidossa, joten hoidon kulmakivenä on psykoosien hoitoon tehty käypähoitosuositus.
Joo ja mun uus hiusväri on aivan lyömätön. Tukka hyvin, kaikki hyvin! JIGGA JIGGA!
sunnuntaina, elokuuta 27, 2006
Amazon Power
Ihanaa, siisti kämppä. Tällästä täällä on ollut jo pitkään, on kai ollut aikaa siivota vähän joka päivä niin ei ole päässyt kaaos kerääntymään. Ja miten niin "on ollut aikaa"? Senku siivoaa eikä käytä kaikkea aikaa seinän tuijottamiseen. Siivoamiseen menee oikeasti vaan hetki. Eiliset pippalointijäljetkin siivosin ennen nukkumaanmenoa.
Edessä pyöräilyä keskustaan, hiusvärin osto, bodypump, hiusten värjäys, Bro tulee illalla seuraksi ja syö toivottavasti kaikki bileruokien jämät (olis sipsii ja juustonaksuu ja dippii ja kaikkee semmosta...) ettei minun tarvitse. Ihanan sunnuntaista. Ulkona on muuten aivan mahtava ilma.
"Everything you want is out there waiting for you to ask. Everything you want also wants you. But you have to take action to get it." - Jack Canfield (Motivational quotes)
Eilen pomo kysyi olenko Xena-sarjan fani. "Miten niin?" "Eiku ihan vaan tuo olemus". Siihen tietenkin työkaveri vastasi puolestani nostamalla Xena-sarjakuvalehden lehtikorista. No, ainakin seuraava osuu asian ytimeen:
"Did you see the guy they want me to marry?"
"He looks like a gentle soul, that's rare in a man."
"It's not the gentle part I have a problem with, it's the dull, stupid part."
Edessä pyöräilyä keskustaan, hiusvärin osto, bodypump, hiusten värjäys, Bro tulee illalla seuraksi ja syö toivottavasti kaikki bileruokien jämät (olis sipsii ja juustonaksuu ja dippii ja kaikkee semmosta...) ettei minun tarvitse. Ihanan sunnuntaista. Ulkona on muuten aivan mahtava ilma.
"Everything you want is out there waiting for you to ask. Everything you want also wants you. But you have to take action to get it." - Jack Canfield (Motivational quotes)
Eilen pomo kysyi olenko Xena-sarjan fani. "Miten niin?" "Eiku ihan vaan tuo olemus". Siihen tietenkin työkaveri vastasi puolestani nostamalla Xena-sarjakuvalehden lehtikorista. No, ainakin seuraava osuu asian ytimeen:
"Did you see the guy they want me to marry?"
"He looks like a gentle soul, that's rare in a man."
"It's not the gentle part I have a problem with, it's the dull, stupid part."
-- Gabrielle and Xena in "Sins of the Past" (Xena: Warrior Princess, season 1)
Olen alkumatkassa Tapio Kosken kirjassa Juoksemisen Filosofia, ja VOI HERRANJUMALA MIKÄ KIRJA! Nimenomaan... löydän kirjasta sanat, joilla kuvata omaa suhdettani liikkumiseen. Sitä kautta olemassaoloon ja maailmaan. Oman kehon ja mielen haastaminen (minä itse saan kehoni liikkumaan) saa tuntemaan maailman moniulotteisemmin, herkemmin, koska oma keho ja mieli ovat olemassaolon keskipiste. Oman elämän kamerakulmaa on mahdotonta vaihtaa.
Olen ihminen, joka ei pari vuotta sitten uskonut juoksevansa metriäkään, ainakaan huvikseen. Se oli muka tylsää. Juokseminen on tylsää niiden mielestä jotka eivät juokse. Se muuttuu hienoksi heti kun vähän aikaa juoksee. Ensi viikolla tarkoitus on käydä koiran kanssa hilpaisemassa ainakin puoli tuntia joka kouluaamu - tämänhetkisen kuntoni rajoissa se on aivan sopiva aamuhilpaisu, jonka jälkeen on pirteä olo ja koulupäivä voi alkaa täysillä tykittäen. Illalla on sitten jumpat erikseen, siellä on toinen koti.
Minun olemassaoloni, elämiseni, on liikkumisen ansiosta paljon parempaa. Olen henkisesti tuhat kertaa notkeampi, koska mieli ja keho eivät ole kaksi erillistä asiaa. Liikunnan avulla saavuttaa henkisesti aivan eri tavalla vireän tilan kuin pohtimalla rationaalisesti asioita. Jos joskus on ajatustensa kanssa jumissa, niin kuin sitä monesti voi olla, liikkumalla sitä jotenkin bailaa itsensä eri tasolle - sama kuin laittaisi biisin soimaan ja unohtuisi jammaamaan. Liikun melkein aina musiikin tahtiin, joten liikkuminen oikeastaan on minulle yhdenlaista tanssia. Keho ja rytmi. Se tekee mielelle jotain maagista.
Semmoista, että tekee mieli vain ravistella päätä kuin villi liinakko laitumella. Ja hirnahtaisin jos osaisin! Jotakin selittämätöntä elämäniloa. Sellaista iloa, ettei siihen tarvita mitään syytä, vain pelkkää iloa olemassaolemisesta ja siitä että voi ravistella päätä ja kirmata. Eläimet monestikin tajuaa nämä asiat paremmin.
Liikkumalla saan vastauksen siihen, miksi olen olemassa. Ei, koko kysymys oikeastaan kumoutuu. Miten niin miksi? Olen, olen, olen, ja se riittää. Vahva eksistenssi. Hengitän maailmaa ja arvostan jokaista kertaa kun vedän ilmaa sisään ja puhallan syvään ulos. Hikoilu, hengästyminen on ihanaa. Se poistaa sitä tunnetta, että on yksin maailmassa ja irrallaan kaikesta. Ei siinä ole kyse mistään masokismista tai itsemurhakäyttäytymisestä tai itsevihasta. Päinvastoin, se on aivan mahtava tapa rakastaa itseään, fyysisesti ja henkisesti.
Oh, honey, I love your brain and your heart and your soul, but I love your body too.
Olen alkumatkassa Tapio Kosken kirjassa Juoksemisen Filosofia, ja VOI HERRANJUMALA MIKÄ KIRJA! Nimenomaan... löydän kirjasta sanat, joilla kuvata omaa suhdettani liikkumiseen. Sitä kautta olemassaoloon ja maailmaan. Oman kehon ja mielen haastaminen (minä itse saan kehoni liikkumaan) saa tuntemaan maailman moniulotteisemmin, herkemmin, koska oma keho ja mieli ovat olemassaolon keskipiste. Oman elämän kamerakulmaa on mahdotonta vaihtaa.
Olen ihminen, joka ei pari vuotta sitten uskonut juoksevansa metriäkään, ainakaan huvikseen. Se oli muka tylsää. Juokseminen on tylsää niiden mielestä jotka eivät juokse. Se muuttuu hienoksi heti kun vähän aikaa juoksee. Ensi viikolla tarkoitus on käydä koiran kanssa hilpaisemassa ainakin puoli tuntia joka kouluaamu - tämänhetkisen kuntoni rajoissa se on aivan sopiva aamuhilpaisu, jonka jälkeen on pirteä olo ja koulupäivä voi alkaa täysillä tykittäen. Illalla on sitten jumpat erikseen, siellä on toinen koti.
Minun olemassaoloni, elämiseni, on liikkumisen ansiosta paljon parempaa. Olen henkisesti tuhat kertaa notkeampi, koska mieli ja keho eivät ole kaksi erillistä asiaa. Liikunnan avulla saavuttaa henkisesti aivan eri tavalla vireän tilan kuin pohtimalla rationaalisesti asioita. Jos joskus on ajatustensa kanssa jumissa, niin kuin sitä monesti voi olla, liikkumalla sitä jotenkin bailaa itsensä eri tasolle - sama kuin laittaisi biisin soimaan ja unohtuisi jammaamaan. Liikun melkein aina musiikin tahtiin, joten liikkuminen oikeastaan on minulle yhdenlaista tanssia. Keho ja rytmi. Se tekee mielelle jotain maagista.
Semmoista, että tekee mieli vain ravistella päätä kuin villi liinakko laitumella. Ja hirnahtaisin jos osaisin! Jotakin selittämätöntä elämäniloa. Sellaista iloa, ettei siihen tarvita mitään syytä, vain pelkkää iloa olemassaolemisesta ja siitä että voi ravistella päätä ja kirmata. Eläimet monestikin tajuaa nämä asiat paremmin.
Liikkumalla saan vastauksen siihen, miksi olen olemassa. Ei, koko kysymys oikeastaan kumoutuu. Miten niin miksi? Olen, olen, olen, ja se riittää. Vahva eksistenssi. Hengitän maailmaa ja arvostan jokaista kertaa kun vedän ilmaa sisään ja puhallan syvään ulos. Hikoilu, hengästyminen on ihanaa. Se poistaa sitä tunnetta, että on yksin maailmassa ja irrallaan kaikesta. Ei siinä ole kyse mistään masokismista tai itsemurhakäyttäytymisestä tai itsevihasta. Päinvastoin, se on aivan mahtava tapa rakastaa itseään, fyysisesti ja henkisesti.
Oh, honey, I love your brain and your heart and your soul, but I love your body too.
lauantaina, elokuuta 26, 2006
Party's over, THANK GOD.
Uuteen fitness-elämäntapaani ei sovi viina. Melko hyvin jaksoin ryypiskelevää porukkaa kotonani, mutta kun on herännyt liian aikaisin, niin meinaa kunto loppua kesken. Kaksi kuppia vahvaa kahvia ei riittänyt piristämään. Olen tämmöinen säälittävä kotityhnykki. Wanted: toinen kotityhnykki. Kyllä sitä jaksaa jos ei kotoaan tarvi lähteä riehumaan. Indoor sports for true athletics.
Olin aika iloinen kun Jameran hippaloväki totteli käskyäni lähteä matelemaan baariin kymmenen maissa. Normaaliolosuhteissa olisi voinut jatkaa oleilua sisätiloissa, mutta joukossa oli yksi niin äänekäs henkilö, että varmaan naapuritalossakin alettiin häiriintyä (luultavasti ainakin siinä vaiheessa kun ko. henkilö kekkaloi ilman paitaa parvekkeella ja huutelee ohikulkijoille).
Pitäisin mielelläni sellaiset yönyli-bakkanaalit, joista poistuttaisiin seuraavana päivänä kun herätään jostain päin asuntoa. Viinaa pitäisi olla riittävästi sitä haluaville, baariinhan lähdetään siinä vaiheessa kun viina loppuu kesken.
Saatoin vaivaantuneesti heittää hätäistä viime hetken flirttiä ainoalle käsittääkseni melko-sinkulle (ja lisäksi tietenkin aivan hirmu ihkulle) työkaverille porukan poistuessa ulko-ovesta kohti lähibaaria. Olen ollut joskus parempi, mutta taidot on vaan jäässä, kun ei ole tarvinnut hetkeen käyttää. Kyllä se siitä.
Jasmine on arestissa makuuhuoneessa, koska se koko illan kiltistiolon jälkeen päätti syödä olohuoneen pöydältä juustonjämät kun olin siivoamassa keittiötä. Luultavasti se tällä hetkellä makoilee tyytyväisenä sängyssä. Such a bad girl!
Olin aika iloinen kun Jameran hippaloväki totteli käskyäni lähteä matelemaan baariin kymmenen maissa. Normaaliolosuhteissa olisi voinut jatkaa oleilua sisätiloissa, mutta joukossa oli yksi niin äänekäs henkilö, että varmaan naapuritalossakin alettiin häiriintyä (luultavasti ainakin siinä vaiheessa kun ko. henkilö kekkaloi ilman paitaa parvekkeella ja huutelee ohikulkijoille).
Pitäisin mielelläni sellaiset yönyli-bakkanaalit, joista poistuttaisiin seuraavana päivänä kun herätään jostain päin asuntoa. Viinaa pitäisi olla riittävästi sitä haluaville, baariinhan lähdetään siinä vaiheessa kun viina loppuu kesken.
Saatoin vaivaantuneesti heittää hätäistä viime hetken flirttiä ainoalle käsittääkseni melko-sinkulle (ja lisäksi tietenkin aivan hirmu ihkulle) työkaverille porukan poistuessa ulko-ovesta kohti lähibaaria. Olen ollut joskus parempi, mutta taidot on vaan jäässä, kun ei ole tarvinnut hetkeen käyttää. Kyllä se siitä.
Jasmine on arestissa makuuhuoneessa, koska se koko illan kiltistiolon jälkeen päätti syödä olohuoneen pöydältä juustonjämät kun olin siivoamassa keittiötä. Luultavasti se tällä hetkellä makoilee tyytyväisenä sängyssä. Such a bad girl!
Bad Hair Day? Not Today!
Kahdeksalta puolen tunnin aamulenkille. Tuuli pyyhki hikipisaroita ohimoilta, aurinko paistoi. Aamupirtelö, pitkä ihana suihku. Kuulostaako täydelliseltä? No sitä se on!
Särki sydäntä kun eräs kävi hakemassa kamojaan pois, yksin. Olisin jäänyt kantamaan apuna jos olisi katseellaan edes vihjannut. Ihmisellä on oltava oikeus valita yksinäisyytensä. Valintoja. Vapaa tahto. Minä en kestäisi. Minä tahtoisin käpertyä syliin, jos olisin niin rikki kuin eräs... jästipää.
Sydäntä särki, mutta ei sekään onnistunut hyvää meininkiä litistämään seinää vasten. MUHAHAHAA. Henkinen voitto itsestä. Kyllä tällä tytöllä ihan hyvin menee. Ai "ihan hyvin"? Absolutely fabulous, sweetie darling. Fan-bloody-tastic!
Olisi täysin sairasta tuntea syyllisyyttä omasta onnestaan, kun jollakin toisella menee huonosti. Ei tämä jeejee ole keneltäkään pois. Tai paremminkin, ei minun kurjuuteni ketään rikastuttaisi.
Elämä on helppoa. Oikeasti. Senku syö ja nukkuu ja paskoo. Ja liikkuu ittensä hikeen, niin kulkee henki ja luovuus. Ja kaikesta tuosta voi nauttia. Pelkkää ihanaa!
Surut on sitten erikseen nekin, vaan ne kuuluu elämään. Ei ne ole rangaistus tai hinta mistään. Ne vain on. Elämä on saamista ja luopumista. Liike jatkuu.
Eikä tunteet ja rakkaus ja kaikki ole vaikeaa nekään. Senku rakastaa ja tuntee ja nautiskelee. Ottaa vastaan ja antaa. Kunhan antaa kaiken. Ja ottaa kaiken mitä annetaan! Helevetti, sehän se on se ongelma. "Ansaitset jonkun paremman, älä tuhlaa aikaa muhun". No oikiasti!
Elämä polttelee. Kaikki tai ei mitään. Nyt tai ei koskaan. Minäkö kärsimätön? Oijoi, Ruslana ja Wild Dances. Just maybe I’m crazy, the world spins round and round and round! Tältä varmaan tuntuu vinttikoirasta kaltereiden takana ennen kuin ne menevät edestä.
PS. Veljeni ei voi syödä ruisleipää, koska muruset menevät nenään. Onko tämä yleistä? Syön ruispaloja melkein joka päivä. Muistan kyllä tunteen happaman leivän puhaltamisesta ulos sieraimesta ja se tuntuu vastenmieliseltä. Onneksi en nykyään kärsi tästä asiasta. Huh. Elämä on hienoa.
Särki sydäntä kun eräs kävi hakemassa kamojaan pois, yksin. Olisin jäänyt kantamaan apuna jos olisi katseellaan edes vihjannut. Ihmisellä on oltava oikeus valita yksinäisyytensä. Valintoja. Vapaa tahto. Minä en kestäisi. Minä tahtoisin käpertyä syliin, jos olisin niin rikki kuin eräs... jästipää.
Sydäntä särki, mutta ei sekään onnistunut hyvää meininkiä litistämään seinää vasten. MUHAHAHAA. Henkinen voitto itsestä. Kyllä tällä tytöllä ihan hyvin menee. Ai "ihan hyvin"? Absolutely fabulous, sweetie darling. Fan-bloody-tastic!
Olisi täysin sairasta tuntea syyllisyyttä omasta onnestaan, kun jollakin toisella menee huonosti. Ei tämä jeejee ole keneltäkään pois. Tai paremminkin, ei minun kurjuuteni ketään rikastuttaisi.
Elämä on helppoa. Oikeasti. Senku syö ja nukkuu ja paskoo. Ja liikkuu ittensä hikeen, niin kulkee henki ja luovuus. Ja kaikesta tuosta voi nauttia. Pelkkää ihanaa!
Surut on sitten erikseen nekin, vaan ne kuuluu elämään. Ei ne ole rangaistus tai hinta mistään. Ne vain on. Elämä on saamista ja luopumista. Liike jatkuu.
Eikä tunteet ja rakkaus ja kaikki ole vaikeaa nekään. Senku rakastaa ja tuntee ja nautiskelee. Ottaa vastaan ja antaa. Kunhan antaa kaiken. Ja ottaa kaiken mitä annetaan! Helevetti, sehän se on se ongelma. "Ansaitset jonkun paremman, älä tuhlaa aikaa muhun". No oikiasti!
Elämä polttelee. Kaikki tai ei mitään. Nyt tai ei koskaan. Minäkö kärsimätön? Oijoi, Ruslana ja Wild Dances. Just maybe I’m crazy, the world spins round and round and round! Tältä varmaan tuntuu vinttikoirasta kaltereiden takana ennen kuin ne menevät edestä.
PS. Veljeni ei voi syödä ruisleipää, koska muruset menevät nenään. Onko tämä yleistä? Syön ruispaloja melkein joka päivä. Muistan kyllä tunteen happaman leivän puhaltamisesta ulos sieraimesta ja se tuntuu vastenmieliseltä. Onneksi en nykyään kärsi tästä asiasta. Huh. Elämä on hienoa.
perjantaina, elokuuta 25, 2006
Don't hunt what you can't kill, baby!
Tuntunut tänään siltä kuin saisin elämästä otteen. Sellaisen otteen minkälaisen dobermanni ottaa tuhman sedän raajasta. Kaikella tuntuu olevan paikkansa. Olen ottamassa opiskelujutuista niskalenkin, varasin maanantaille ajan ideointiseminaariin. Minulle aihe ja toteutustapa ovat jo selkeitä, mutta seminaari on pakollinen, joten saanpa sen alta pois.
Treenit (LM BTS BodyPump & BodyBalance) meni aivan nappiin. Olen kääntänyt kaiken hellyydenkipeyteni ja rakkaudenkaipuuni itseeni päin ja ihailin hikisenä kiiltävää ihoani peilistä kuin maailman pahin narsistipaska. Mutta sehän ei ketään vahingoita, paitsi omaa kieroutunutta sieluani...? Bodypumpin jälkeen tuntui niin hyvältä, ettei ole niin hyvältä tuntunut aikoihin. En muista milloin. Melkein itketti, siis ihan oli melkein fyysinen pakko itkeä.
Vegan power (html)
artikkeli brittiläisestä vegaanibodarista
Pitkällesi siitä! (pdf)
Riittävä määrä unta on kunnon kehityksen kannalta yhtä tärkeää kuin riittävä treeni ja ravinto
Päivän top-5 jynkytijynk:
Treenit (LM BTS BodyPump & BodyBalance) meni aivan nappiin. Olen kääntänyt kaiken hellyydenkipeyteni ja rakkaudenkaipuuni itseeni päin ja ihailin hikisenä kiiltävää ihoani peilistä kuin maailman pahin narsistipaska. Mutta sehän ei ketään vahingoita, paitsi omaa kieroutunutta sieluani...? Bodypumpin jälkeen tuntui niin hyvältä, ettei ole niin hyvältä tuntunut aikoihin. En muista milloin. Melkein itketti, siis ihan oli melkein fyysinen pakko itkeä.
Vegan power (html)
artikkeli brittiläisestä vegaanibodarista
Pitkällesi siitä! (pdf)
Riittävä määrä unta on kunnon kehityksen kannalta yhtä tärkeää kuin riittävä treeni ja ravinto
Päivän top-5 jynkytijynk:
- Dj Paul Elstak - Luv U More
- Candee Jay - If I Were You
- Brooklyn Bounce - Kickin Hard
- Scooter - Jigga Jigga!
- Jan Wayne feat. Charlene - Here I Am (Send Me An Angel)
Jos haluat olla onnellinen. Ole.
Ajattelin pysäyttää maailman hetkeksi, mutta eihän se niin mene. Muut ihmiset ovat edelleen olemassa ja eristäytyminen on paitsi mahdotonta, myös epäterveellistä. Keskustelut ystävien kanssa auttavat jäsentämään todellisuutta. Kun kuulee omat sanansa, hahmottaa tilanteen aivan uudella tavalla. Kiitän yhteistyöstä. Kiitän onneani viisaista ystävistä. Henkisen selkärankani osteoporoosi alkaa olla paranemaan päin.
Desperate Housewife Vanessa päätti valloittaa keittiön tänä aamuna. Tehtyään ensin syväpuhdistavan ja sitten kosteuttavan kasvonaamion hän puki mustan pitsiyöpaitansa päälle YvesSaintLaurentin mustan esiliinan (japanintuliainen), joka on koristeltu kultaisin rusetein ja kanttauksin. Vanessan tyyli ja kunnianhimo riittävät kevyesti kompensoimaan ehkä jollain tavalla asiaankuuluvaakin uusavuttomuutta.
Vanessa menee nyt lakkaamaan kyntensä ja rupeaa valitsemaan hyvännäköisiä vaatteita bodypumppiin. Sen jälkeen minä käyn hakemassa pyykit narulta ja laitan uuden koneellisen pesemään ja katkon siinä hommassa pari kynttä Vanessalta, joka ei anna sitä minulle anteeksi koko päivänä.
Hinnalla millä hyvänsä
ei muuta
kannata tehdä
kuin rakastaa hillittömästi,
hintaa kyselemättä
- Tommy Tabermann
Desperate Housewife Vanessa päätti valloittaa keittiön tänä aamuna. Tehtyään ensin syväpuhdistavan ja sitten kosteuttavan kasvonaamion hän puki mustan pitsiyöpaitansa päälle YvesSaintLaurentin mustan esiliinan (japanintuliainen), joka on koristeltu kultaisin rusetein ja kanttauksin. Vanessan tyyli ja kunnianhimo riittävät kevyesti kompensoimaan ehkä jollain tavalla asiaankuuluvaakin uusavuttomuutta.
- Maksamakupalat (KOIRALLE, HULLU!)
vatkaa 4-5 kananmunaa vaahdoksi, lisää kevyesti sekoittaen jauhettua maksaa 700 g ja jauhoja niin että taikina on helppo levittää pellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa n. 225 asteessa puolisen tuntia. Rei'itä pinta haarukalla 15 min päästä. Anna jäähtyä ja paloittele. - Tiikerikakku (MYÖS IHMISILLE)
200 g margariinia, 2 dl sokeria, 3 munaa, 2 tl vaniljasokeria, 2 tl leivinjauhetta, 3 dl vehnäjauhoja, 2-3 rkl kaakaojauhetta, 3 rkl kermaa/voisulaa
- Pehmeä margariini ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Munat lisätään yksitellen koko ajan vatkaten. Lisätään jauhot joihin on sekoitettu vaniljasokeri ja leivinjauhe. Erotetaan taikinasta 1/3 (tai vaikka 4/5, koska se tumma osa on parempaa) toiseen kulhoon, lisätään kaakaojauhe sekä kerma/voisula. Kaada taikinat voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, ensin vaalea, sitten tumma ja taas vaalea. Paistetaan 175 asteessa n. 50-60 min.
Vanessa menee nyt lakkaamaan kyntensä ja rupeaa valitsemaan hyvännäköisiä vaatteita bodypumppiin. Sen jälkeen minä käyn hakemassa pyykit narulta ja laitan uuden koneellisen pesemään ja katkon siinä hommassa pari kynttä Vanessalta, joka ei anna sitä minulle anteeksi koko päivänä.
Hinnalla millä hyvänsä
ei muuta
kannata tehdä
kuin rakastaa hillittömästi,
hintaa kyselemättä
- Tommy Tabermann
torstaina, elokuuta 24, 2006
You can't have your cake and eat it too.
Tänään on ollut ihan hauskaa. Yks helevetin omituinen aamu - kämpässäni oli kaksi miestä tänä aamuna, eikä ollu ees eka kerta. Mistä lie niitä kertyy, en ollut kumpaakaan mitenkään yöksi pyytänyt. En tarjonnut aamiaista kummallekaan. Miten olis ens kerralla yks kunnollinen sen sijaan että on kaks semmosta, jolla ei tee yhtään mitään?
Lounas siskon kanssa intialaisessa. Hikisin bodycombat ehkä ikinä (AIVAN MAHTAVAA). Kokeilin BC:llä uusia jumppahousuja, mutta olen liian tottunut liian isoihin löpsöhousuihin että voisin ostaa niin ihonmyötäiset agenttihousut. Kyllä niissä pylly näyttää ihan pyllyltä. Mutta miten mää voin jumpata ne jalassa jos näen itteni peilistä enkä voi pitää itseäni erossa itsestäni?
Söin eilen naapurissa semmosia Domino-keksejä, joissa on semmosia "karkkeja", jotka poksuu suussa itestään. Ne oli aluksi aika hauskoja, mutta sitten ajattelin että ne on jotenki väärässä paikassa... eikö niitä poksuja vois myydä erikseen?
Mun pitäs mun pyhässä tehosekoittimessa (jonka kannuosan muuten pesin koneessa tänään ja luin jälkeenpäin ohjeesta ettei sais...) jauhaa maksa, jotta saan Jasmille tehtyä makupaloja.
Syksyllä on hyvä vähän parantaa elintapoja. Tässä laihduttaminen for beginners. Unohtakaa kaikki höpöhöpöjutut, tuossa on asiaa. Lainaan: Unohda helpot ratkaisut. Ei ole oikotietä onneen. Painonpudottaminen on hidasta puuhaa, kilo ja viikko maksimissaan. Jos et tuota usko, niin voit lopettaa lukemisen heti ja opetella elämään jokinorsun kropassa.
Sinkkuelämästä kertoo se, että lakanat on viikattu vaatehuoneen hyllylle ihan miten sattuu. En vaan osaa, tai en välitä tarpeeksi. Olkoot miten vaan. Rutattaviksi ne on tarkoitettu muutenkin!
Klo 21 eteenpäin on vähän semmosta hankalaa aikaa, että meinaa helposti ruveta epätoivoiseksi. Äkkiä nukkumaan! Tänään ei huntsita yölenkille, mussukin (koira, tietenki) nukkuu jo. En viiti mun parvekkeella tuulettuneita lakanoita sotkea koirankarvoihin, joten karaisen itseäni nukkumalla yksin. Melko askeettistahan se on, vaan kokeillaan nyt tämän kerran.
Lounas siskon kanssa intialaisessa. Hikisin bodycombat ehkä ikinä (AIVAN MAHTAVAA). Kokeilin BC:llä uusia jumppahousuja, mutta olen liian tottunut liian isoihin löpsöhousuihin että voisin ostaa niin ihonmyötäiset agenttihousut. Kyllä niissä pylly näyttää ihan pyllyltä. Mutta miten mää voin jumpata ne jalassa jos näen itteni peilistä enkä voi pitää itseäni erossa itsestäni?
Söin eilen naapurissa semmosia Domino-keksejä, joissa on semmosia "karkkeja", jotka poksuu suussa itestään. Ne oli aluksi aika hauskoja, mutta sitten ajattelin että ne on jotenki väärässä paikassa... eikö niitä poksuja vois myydä erikseen?
Mun pitäs mun pyhässä tehosekoittimessa (jonka kannuosan muuten pesin koneessa tänään ja luin jälkeenpäin ohjeesta ettei sais...) jauhaa maksa, jotta saan Jasmille tehtyä makupaloja.
Syksyllä on hyvä vähän parantaa elintapoja. Tässä laihduttaminen for beginners. Unohtakaa kaikki höpöhöpöjutut, tuossa on asiaa. Lainaan: Unohda helpot ratkaisut. Ei ole oikotietä onneen. Painonpudottaminen on hidasta puuhaa, kilo ja viikko maksimissaan. Jos et tuota usko, niin voit lopettaa lukemisen heti ja opetella elämään jokinorsun kropassa.
Sinkkuelämästä kertoo se, että lakanat on viikattu vaatehuoneen hyllylle ihan miten sattuu. En vaan osaa, tai en välitä tarpeeksi. Olkoot miten vaan. Rutattaviksi ne on tarkoitettu muutenkin!
Klo 21 eteenpäin on vähän semmosta hankalaa aikaa, että meinaa helposti ruveta epätoivoiseksi. Äkkiä nukkumaan! Tänään ei huntsita yölenkille, mussukin (koira, tietenki) nukkuu jo. En viiti mun parvekkeella tuulettuneita lakanoita sotkea koirankarvoihin, joten karaisen itseäni nukkumalla yksin. Melko askeettistahan se on, vaan kokeillaan nyt tämän kerran.
You must have big rats if you need Hattori Hanzo's steel.
Reality checkin seurauksena olen päätynyt toimenpiteisiin. Minussa on paljon energiaa ja sen voin suunnata rakentavamminkin kuin jatkuvaan pään seinään paukuttamiseen. Vaikka pidänkin hypnoottisesta rytmistä, jonka pehmeän pään ja tiiliseinän kohtaaminen saa aikaan.
Ansaitsen paremman elämän ja enemmän mukavuutta. Olen valmis antamaan kaiken ja enemmän, mutta odotan vastineeksi edes kiitosta. Kaikkeni antaminen alkaa tuntua vähitellen lehtimyyjän hommalta. Mitäs sitä väkisin. Ihan ku kaatas Château Petrusta viemäriin. Ei näin, ei todellakaan näin.
Minä ansaitsen sen, että joku antaa samalla mitalla takaisin.
Eikä nyt ole kysymys uskonpuutteesta tai periksiantaisesta vaan ihan terveestä itsearvostuksesta. Olen saatavilla jos joku tarvitsee. Jos joku sattuu tietämään mitä haluaa. Harvinaista nykyään. Ihmiset eivät osaa seisoa omilla jaloillaan määrätietoisesti. Toisen ihmisen kanssa kaiken jakamista pidetään sekopäisenä. Ihmeen huithapeleita, jotka eivät pysty omistautumaan. Omistautuminen on onnellisuuden edellytys. Omistautuminen, tarkoitus ja ...nautinto.
Ajatusten aamiaisen luen sähköpostistani silloin kun kaipaan kannustusta. Tämän aamun viestissä minua auttoi tämä:
Unohda virheet. Unohda epäonnistumiset.
Unohda kaikki, paitsi se, mitä aiot tehdä
tällä hetkellä, ja tee se.
Niinpä imuroin, silitin, tein kauppalistaa, keräsin illan jumppakamat. Eletään nyt näin. Pökkelöt palatkoon asiaan sitten kun on jotain asiaa. Minä en jaksa enää tommosta ihmeen peliä. Ainakaan vähään aikaan.
Ansaitsen paremman elämän ja enemmän mukavuutta. Olen valmis antamaan kaiken ja enemmän, mutta odotan vastineeksi edes kiitosta. Kaikkeni antaminen alkaa tuntua vähitellen lehtimyyjän hommalta. Mitäs sitä väkisin. Ihan ku kaatas Château Petrusta viemäriin. Ei näin, ei todellakaan näin.
Minä ansaitsen sen, että joku antaa samalla mitalla takaisin.
Eikä nyt ole kysymys uskonpuutteesta tai periksiantaisesta vaan ihan terveestä itsearvostuksesta. Olen saatavilla jos joku tarvitsee. Jos joku sattuu tietämään mitä haluaa. Harvinaista nykyään. Ihmiset eivät osaa seisoa omilla jaloillaan määrätietoisesti. Toisen ihmisen kanssa kaiken jakamista pidetään sekopäisenä. Ihmeen huithapeleita, jotka eivät pysty omistautumaan. Omistautuminen on onnellisuuden edellytys. Omistautuminen, tarkoitus ja ...nautinto.
Ajatusten aamiaisen luen sähköpostistani silloin kun kaipaan kannustusta. Tämän aamun viestissä minua auttoi tämä:
Unohda virheet. Unohda epäonnistumiset.
Unohda kaikki, paitsi se, mitä aiot tehdä
tällä hetkellä, ja tee se.
Niinpä imuroin, silitin, tein kauppalistaa, keräsin illan jumppakamat. Eletään nyt näin. Pökkelöt palatkoon asiaan sitten kun on jotain asiaa. Minä en jaksa enää tommosta ihmeen peliä. Ainakaan vähään aikaan.
keskiviikkona, elokuuta 23, 2006
Kaikki hyvät asiat
Mennyt koko päivä liikkuen. Olo on nyt sen mukainen, ihanan raukea.
Yksi mussukka on ollut Kiinassa koko elokuun. Kohta on kotiinpaluun aika ja nähdään miten matka on jättänyt jälkensä. Luultavasti kestää tovi ennen kuin voi muusta puhuakaan kuin Himalajan mahtavista maisemista. Välimatka tekee hyvää ja ketä tahansa tulee ikävä kun on koko maailma välissä.
Kyllä. Hyvän ja törkiän terveellisen pirtelön saa näinkin: 1 munanvalkuainen, purkki rahkaa (Ehrmann), maitoa koostumuksen keventämiseksi, makua lirauksella light-mehua (myönnettäköön että lisäaineet ovat pahasta, eivätkä luomumaito ja -munat korvaa mitään). On niin kuohkeaa ja taivaallisen makuista, että tulee ihan huono omatunto.
Tilasin herätteenä sen Juoksemisen Filosofia-kirjan, halvimmalla sai tuota kautta. Huomenna saatan lähteä taas shoppailemaan kapekselle ja kerjäämään itselleni köyhempää talvea. Että tämmönen luonne. Kun rahaa on niin sitä käytetään, ja kun ei oo niin...
Huonosti käyttäytyvät miehet, sitten Jazzin kanssa pihalle ja naapuriin syömään suklaakakkua. Oi, mun koko kroppa on niin tyytyväinen ja suihkun jälkeen päästä varpaisiin onnellinen... Aika hyvää elämää, vai? Mukavuutta!
Yksi mussukka on ollut Kiinassa koko elokuun. Kohta on kotiinpaluun aika ja nähdään miten matka on jättänyt jälkensä. Luultavasti kestää tovi ennen kuin voi muusta puhuakaan kuin Himalajan mahtavista maisemista. Välimatka tekee hyvää ja ketä tahansa tulee ikävä kun on koko maailma välissä.
Kyllä. Hyvän ja törkiän terveellisen pirtelön saa näinkin: 1 munanvalkuainen, purkki rahkaa (Ehrmann), maitoa koostumuksen keventämiseksi, makua lirauksella light-mehua (myönnettäköön että lisäaineet ovat pahasta, eivätkä luomumaito ja -munat korvaa mitään). On niin kuohkeaa ja taivaallisen makuista, että tulee ihan huono omatunto.
Tilasin herätteenä sen Juoksemisen Filosofia-kirjan, halvimmalla sai tuota kautta. Huomenna saatan lähteä taas shoppailemaan kapekselle ja kerjäämään itselleni köyhempää talvea. Että tämmönen luonne. Kun rahaa on niin sitä käytetään, ja kun ei oo niin...
Huonosti käyttäytyvät miehet, sitten Jazzin kanssa pihalle ja naapuriin syömään suklaakakkua. Oi, mun koko kroppa on niin tyytyväinen ja suihkun jälkeen päästä varpaisiin onnellinen... Aika hyvää elämää, vai? Mukavuutta!
No SORI!
Kiukuttelin eilen illalla. Syyt ja seuraukset. On se silti vähän kuin koiraa potkisi, purkaa toiseen. Pitäisi sen tässä vaiheessa tajuta miten minä toimin, syklisesti. Ihan kuin tätä ei olisi tapahtunut jo riittävän monta kertaa aikaisemmin, jotta voitaisiin laskea kaava ja ennustaa tulos. On koiralla myös oma merkittävä osuutensa tapahtumien kulussa, joten ei häntä voida täysin viattomaksi tulkita.
Suomalaisen miehen temperamentti on käsittämätön asia. Tapa suhtautua on väsynyt, laimea, tunteeton ja kylmä. Se saa vahvistusta vähäiseen vimmaansa viinasta ja testosteronista, mutta silloinkin se on enemmän mylvintää. Tahtoo tunnetta, tahtoo sykettä, tahtoo kohtalokkaita pitkiä katseita!
Missä on liekki? Taidan muuttaa jonnekin, missä temperamentti on erilainen, missä sydänveret kiehuvat ja elämässä on enemmän intohimoa. Siihen asti riehun täällä! Jäätykää pystyyn, ihme lauma pökkelöitä.
Suomalaisen miehen temperamentti on käsittämätön asia. Tapa suhtautua on väsynyt, laimea, tunteeton ja kylmä. Se saa vahvistusta vähäiseen vimmaansa viinasta ja testosteronista, mutta silloinkin se on enemmän mylvintää. Tahtoo tunnetta, tahtoo sykettä, tahtoo kohtalokkaita pitkiä katseita!
Missä on liekki? Taidan muuttaa jonnekin, missä temperamentti on erilainen, missä sydänveret kiehuvat ja elämässä on enemmän intohimoa. Siihen asti riehun täällä! Jäätykää pystyyn, ihme lauma pökkelöitä.
Kemiallinen aivosähköhäiriö
Elämää voisin kuvailla kolmella sanalla: omituinen, omituinen ja omituinen. Se on mukavaa. Minulla on luultavasti yksi maailman kieroutuneimmista käsityksistä siitä, mikä on mukavaa.
"Päivä kerrallaan" on kamala klisee, vielä paremmin "hetki kerrallaan". Minua suuresti järkyttää hetkien ohimenevyys. Minulle annetaan onnellisia hetkiä hiputtain, ja pakko hyväksyä se. Perusluonteeseeni kuuluu pysyvien, turvallisten asioiden arvostaminen. Pystyn nauttimaan onnen hetkestä, eikä minua etukäteen sureta sen väliaikainen luonne. Vaan jälkeenpäin. Haikeaa.
Liikutuin kerran kyyneliin kun näin Päivien viemää-sarjan alkutunnarin. Ajatus hiekan valumisesta, niin kuluvat myös days of our lives. Oh my. Ihan itelläkin kyllä kävi itteä sääliksi.
Aamupäivän bodybalance, hikipisarat ohimoilla. Aurinko paistaa, kaikenkaikkiaan aika mahtava päivä siis?
(Dixie Chicks - Not Ready To Make Nice)
Pari bisnesmeiliä.
Reality show "If you can't stand the heat stay out of the kitchen", Studio Pineville klo 13 : salaatin valmistaminen - jäävuorisalaatti, tomaatti, kurkku, feta snack, lämminsavustettu lohikuutio, kananmuna.
Keittiö kuin suoraan sisustuslehdestä: lounas.
Päiväkävely maailman hilpeimmän koiran kanssa.
Beauty Center klo 16.30 - fitball, pace maraton (endorfiinihuippu)
Suihku. Muista tämä tai haiset loppuillan ihan tosi pahalle.
Äidin pesemien mattojen testailua lattialle. Siivoamista jos sille päälle sattuu.
Nelonen Klo 20.30 Huonosti käyttäytyvät miehet + rahkapirtelö
Niin että jos rupiais hommiin niin pääsis illalla taas nukkumaan sitte.
"Päivä kerrallaan" on kamala klisee, vielä paremmin "hetki kerrallaan". Minua suuresti järkyttää hetkien ohimenevyys. Minulle annetaan onnellisia hetkiä hiputtain, ja pakko hyväksyä se. Perusluonteeseeni kuuluu pysyvien, turvallisten asioiden arvostaminen. Pystyn nauttimaan onnen hetkestä, eikä minua etukäteen sureta sen väliaikainen luonne. Vaan jälkeenpäin. Haikeaa.
Liikutuin kerran kyyneliin kun näin Päivien viemää-sarjan alkutunnarin. Ajatus hiekan valumisesta, niin kuluvat myös days of our lives. Oh my. Ihan itelläkin kyllä kävi itteä sääliksi.
I know you said
Why can't you just get over it,
It turned my whole world around
and I kind of like it
Why can't you just get over it,
It turned my whole world around
and I kind of like it
Aamupäivän bodybalance, hikipisarat ohimoilla. Aurinko paistaa, kaikenkaikkiaan aika mahtava päivä siis?
Forgive, sounds good.
Forget, I'm not sure I could.
They say time heals everything,
But I'm still waiting
Forget, I'm not sure I could.
They say time heals everything,
But I'm still waiting
(Dixie Chicks - Not Ready To Make Nice)
Pari bisnesmeiliä.
Reality show "If you can't stand the heat stay out of the kitchen", Studio Pineville klo 13 : salaatin valmistaminen - jäävuorisalaatti, tomaatti, kurkku, feta snack, lämminsavustettu lohikuutio, kananmuna.
Keittiö kuin suoraan sisustuslehdestä: lounas.
Päiväkävely maailman hilpeimmän koiran kanssa.
Beauty Center klo 16.30 - fitball, pace maraton (endorfiinihuippu)
Suihku. Muista tämä tai haiset loppuillan ihan tosi pahalle.
Äidin pesemien mattojen testailua lattialle. Siivoamista jos sille päälle sattuu.
Nelonen Klo 20.30 Huonosti käyttäytyvät miehet + rahkapirtelö
Niin että jos rupiais hommiin niin pääsis illalla taas nukkumaan sitte.
tiistaina, elokuuta 22, 2006
Ei niin ei
Otetaan 63 kiloa ihmislihaa luineen ja jänteineen. Mausteeksi patoutunutta pettymystä, väsynyttä turhautumista, kärsimätöntä kyllästymistä, riittämättömyyden tunnetta ja pala Paskaa Asennetta. Sekoitetaan yhdeksi isoksi möykyksi. Kypsytetään pysähtyneessä tiistaipäivässä.
Saamme näin aikaan tilanteen, jossa 63 kiloa ihmislihaa luineen ja jänteineen on valmis epätoivoisiin tekoihin. Epätoivoisten tekojen yritykset menevät ***** kuitenkin käteen ja ihmislihamassa joutuu menemään nukkumaan poistaakseen väsyneen turhautumisensa ns. tervein keinoin uskomalla, että huomenna on parempi päivä. Luultavasti huominen on kuitenkin jo sabotoitu - ilmiö nimeltä "ilotulitusraketti oli suutari ja jäljellä on vain ruudille haiseva tuhnu". Mahdollisia siviiliuhreja ei pahoitella yhtään, koska ei jakseta.
Lihakimpale on pettynyt itseensä ja rampaan mielikuvitukseensa ja etsii hihoistaan vielä uusia "epätoivoinen teko"-kortteja. Itsekunnioitukset rippeet kuitenkin lamaannuttavat sen täysin ja lihaköntti päättää juoda lasin vettä ja mennä nukkumaan, koska pohjimmiltaan kyse on vain liian vähästä unesta ja nestehukasta.
Saamme näin aikaan tilanteen, jossa 63 kiloa ihmislihaa luineen ja jänteineen on valmis epätoivoisiin tekoihin. Epätoivoisten tekojen yritykset menevät ***** kuitenkin käteen ja ihmislihamassa joutuu menemään nukkumaan poistaakseen väsyneen turhautumisensa ns. tervein keinoin uskomalla, että huomenna on parempi päivä. Luultavasti huominen on kuitenkin jo sabotoitu - ilmiö nimeltä "ilotulitusraketti oli suutari ja jäljellä on vain ruudille haiseva tuhnu". Mahdollisia siviiliuhreja ei pahoitella yhtään, koska ei jakseta.
Lihakimpale on pettynyt itseensä ja rampaan mielikuvitukseensa ja etsii hihoistaan vielä uusia "epätoivoinen teko"-kortteja. Itsekunnioitukset rippeet kuitenkin lamaannuttavat sen täysin ja lihaköntti päättää juoda lasin vettä ja mennä nukkumaan, koska pohjimmiltaan kyse on vain liian vähästä unesta ja nestehukasta.
Spice up your life tai sitten ei
Salapoliisityönä tein sukuanamneesia selittämättömästä kutinastani ja johtopäätöksenä saattaisin olla hyvinkin yliherkkä joillekin mausteille (mummi on kanelille ja pippureille ja setä kardemummalle) ja ehkä myös joillekin tuoksuille, kuten tuoksukynttilöille tai parfyymeille. Suorittanen empiirisiä ihmiskokeita itselleni lähitulevaisuudessa. Söin tänään ETRA:lla ja mausteinen yrttitee saattaisi olla syynä siihen, että nyt vähän raavituttaa. Onneksi mausteallergia tms. ei ole pahin kirous, joka ihmiselle voidaan langettaa. Pientä!
Käytiin mummin ja siskon kaa kapeksella, saaliina toin kotiin kuusi uutta nättiä juomalasia (37 cl eli oikian kokoset) ja vihreät pöytätabletit. Keittiö on nyt kuin sisustuslehdestä, vaikka ite sanonkin. Hirmu kotoisaa täällä on muutenkin. Koti. Ihana. Minun. Reviiri. Täällä on hyvä olla.
Makuuhuoneessa on uudet lakanat, sinne aion laittaa semmosen wannabe-itämaisen lampun ja sisustaa minimalistisesti, kun viihde-elektroniikka sun muu roina sijaitsee tätä nykyä olohuoneessa. Eli makuuhuoneessa hoidetaan vaan nukkuminen ja muu sinne kuuluva, sieltä pois kaikki turhuus. Feng shuita tai jotain.
Juuri näin, keskitytään pikkuasioihin, unohdetaan forever after gone for good, ruokitaan sitä pientä kipinää, jolla kiskotaan itseä eteenpäin kohti pimeää, mutta sitäkin parempaa syksyä. Sanotaanko vaikka niin että oli kuinka paska tahansa, syyskuu ei voi mitenkään vetää vertoja heinäkuulle. Nuolen haavojani, kerään voimaa tähtitaivaasta ja ihanista syysilloista.
Käytiin mummin ja siskon kaa kapeksella, saaliina toin kotiin kuusi uutta nättiä juomalasia (37 cl eli oikian kokoset) ja vihreät pöytätabletit. Keittiö on nyt kuin sisustuslehdestä, vaikka ite sanonkin. Hirmu kotoisaa täällä on muutenkin. Koti. Ihana. Minun. Reviiri. Täällä on hyvä olla.
Makuuhuoneessa on uudet lakanat, sinne aion laittaa semmosen wannabe-itämaisen lampun ja sisustaa minimalistisesti, kun viihde-elektroniikka sun muu roina sijaitsee tätä nykyä olohuoneessa. Eli makuuhuoneessa hoidetaan vaan nukkuminen ja muu sinne kuuluva, sieltä pois kaikki turhuus. Feng shuita tai jotain.
Juuri näin, keskitytään pikkuasioihin, unohdetaan forever after gone for good, ruokitaan sitä pientä kipinää, jolla kiskotaan itseä eteenpäin kohti pimeää, mutta sitäkin parempaa syksyä. Sanotaanko vaikka niin että oli kuinka paska tahansa, syyskuu ei voi mitenkään vetää vertoja heinäkuulle. Nuolen haavojani, kerään voimaa tähtitaivaasta ja ihanista syysilloista.
maanantaina, elokuuta 21, 2006
Ei kovin urhoollisella tuulella
Pikkupizzoista tuli mukavan rapsakoita, kun kevyesti pidin niitä yliajalla uunissa. Palaneita, ihan miten vaan.
Läppärin näyttö pimeni jälleen. Kosketushäiriö. Kosketushäiriö sanana sinänsä on mainio, sitä voi soveltaa ihmisiin. Kosketukset aiheuttavat joskus häiriöitä, joillakin on häiriöitä koskettamisessa, tai kosketuksen vastaanottamisessa.
Kolme tuntia jumppaa tänään. Silti on sellainen olo kuin en olisi tehnyt mitään tämän ruhoni eteen.
Toivon, että aika kuluisi, ja toiveeni toteutuu, koska ajan kulumista ei voi estää. Mitenkään.
Harhakuvitelma, ettei ole mitään menetettävää. Aina on jotain menetettävää. Minulla on paljonkin. Ajatus pysäytti, nosti ylös asioita, arvostukseen.
Pelottavan hyvä tuuleni päätti kääntyä. Siinä vaiheessa pitäisi kai vain laskea purjeet ja odottaa parempia tuulia. Jos tuulet eivät ole suotuisat... jatkamme soutaen, HII-OP! Eteenpäin, eteenpäin. Vielä jossain horisontissa, joskus, siintää onnellinen maa, paratiisi aarteineen. Soutakaa!
Läppärin näyttö pimeni jälleen. Kosketushäiriö. Kosketushäiriö sanana sinänsä on mainio, sitä voi soveltaa ihmisiin. Kosketukset aiheuttavat joskus häiriöitä, joillakin on häiriöitä koskettamisessa, tai kosketuksen vastaanottamisessa.
Kolme tuntia jumppaa tänään. Silti on sellainen olo kuin en olisi tehnyt mitään tämän ruhoni eteen.
Toivon, että aika kuluisi, ja toiveeni toteutuu, koska ajan kulumista ei voi estää. Mitenkään.
Harhakuvitelma, ettei ole mitään menetettävää. Aina on jotain menetettävää. Minulla on paljonkin. Ajatus pysäytti, nosti ylös asioita, arvostukseen.
Pelottavan hyvä tuuleni päätti kääntyä. Siinä vaiheessa pitäisi kai vain laskea purjeet ja odottaa parempia tuulia. Jos tuulet eivät ole suotuisat... jatkamme soutaen, HII-OP! Eteenpäin, eteenpäin. Vielä jossain horisontissa, joskus, siintää onnellinen maa, paratiisi aarteineen. Soutakaa!
It's a friggin' miracle!
Minusta tuntuu, että minua johdetaan harhaan. En ole tottunut siihen että hyviä asioita tapahtuu. Heinäkuusta asti olen ollut asenteella "otetaan ne iskut vastaan mitä annetaan". Tänä aamuna läppärin näyttö yhtäkkiä toimi. En osaa selittää... se on ollut pimeänä aika tovin. No, katsotaan kuinka kauan se toimii. Kahden näytön systeemi sitä paitsi toimii hyvin.
Sekoitin lähes täydellisen aamupirtelön (luomukananmunanvalkuaisia, maitorahkaa, banaania, tuoremehua) uudella OBH Nordica Chilli-tehosekoittimellani. Eilen iski päälle Desperate Housewife-sivupersoonani Vanessa, joka on elitisti ja ostaa kaupan tyhjäksi kaikista tyylikkäistä asioista. Niinpä hankin myös saman sarjan kahvinkeittimen, joka viihdytti jo riittävästi kun keitin eilen yhdet vedet sen läpi. Mahtava vekotin! Kerää koko sarja: vielä puuttuu vedenkeitin ja leivänpaahdin...
Täydellinen maanantai jatkuu bodypumpilla. Tälle päivälle en odota enempää ihmeitä, mutta nyt kun kerran hyvin alkoi niin mitäs jos kuitenkin...?
Iltasanomien horoskooppi tänään härälle: Saat kuin taikaiskusta erään asian kuntoon. Et välttämättä ole näppäräsormi, mutta aivosi toimivat kuin partaveitsi. Se on etusi tänään.
Aamun kappale: Nina Simone - Feeling Good
Sekoitin lähes täydellisen aamupirtelön (luomukananmunanvalkuaisia, maitorahkaa, banaania, tuoremehua) uudella OBH Nordica Chilli-tehosekoittimellani. Eilen iski päälle Desperate Housewife-sivupersoonani Vanessa, joka on elitisti ja ostaa kaupan tyhjäksi kaikista tyylikkäistä asioista. Niinpä hankin myös saman sarjan kahvinkeittimen, joka viihdytti jo riittävästi kun keitin eilen yhdet vedet sen läpi. Mahtava vekotin! Kerää koko sarja: vielä puuttuu vedenkeitin ja leivänpaahdin...
Täydellinen maanantai jatkuu bodypumpilla. Tälle päivälle en odota enempää ihmeitä, mutta nyt kun kerran hyvin alkoi niin mitäs jos kuitenkin...?
Iltasanomien horoskooppi tänään härälle: Saat kuin taikaiskusta erään asian kuntoon. Et välttämättä ole näppäräsormi, mutta aivosi toimivat kuin partaveitsi. Se on etusi tänään.
Aamun kappale: Nina Simone - Feeling Good
sunnuntaina, elokuuta 20, 2006
Ajankohtaista
Sain tietokoneeseen näytön. Tai kymppi kai tuosta rähjästä pitää maksaa. Homma toimii nyt niin, että kaikki ohjelmat sun muut aukeavat läppärin pimeään näyttöön, josta ne pitää raahata toiselle näytölle, jolle työpöytä on laajennettu - tähän hommaan tarvitaan taskulamppua. Kyllä tuohon hommaan ehtii vielä monta monituista kertaa hajota. Olen valmis harkitsemaan jotain muutakin ratkaisua.
Koulu alkaa viikon päästä maanantaina. Näyttäisi olevan joka päivä kahdeksasta neljään. Stressaa. Opinnäytetyö pitäisi olla jossain vaiheessa, mutta se on lähinnä vain vaiheessa. Pari viikkoa ja alkaa mielenterveystyön harjoittelu, eli viisi vaiko peräti kuusi viikkoa pöpilässä pöpien joukossa, seura tekee kaltaisekseen ja minua ei nyt yhtään kyllä huvittaisi. Hyi yäk. Mikä loma? Minne se meni?
Kaikkea jaksas vaan ei kyllä opiskella, se tuntuu kauhean vaikealta, etenkin ajatus kahdeksan tunnin päivistä työharjoittelussa, josta ei makseta palkkaa. Olen täysin perusteettomasti tyytymätön, kaikkeen. Pitäisi ja pakko kait se on, iyyy.
Koitan miettiä kivoja. Niin, huomenna pääsen bodypumppiin aamupäivällä. Beauty Centerin 4.9. alkavassa syksyn lukkarissa on yli 50 viikkotuntia. Enää joku 11 päivää ja nämä avoliiton rauniot pitäisi olla raivattu ja elämä vois mennä eteenpäin jollakin tasolla. Jameralla pitäs olla lähiaikoina jotkut bileet, jotka pidetään ilmeisesti täällä Mäntylässä mun kotona. Koirakuume on. En tiiä onko se hyvä asia. Tekis mieli vaan.
Tunnen itseni tällä hetkellä eläväksi, tasapainoiseksi ja terveeksi. Mitä harhaa! Jos sitä sais aamutakin vaihdettua lenkkikamppeisiin ja lähtisi antamaan itellensä vähän kyytiä tuonne pihan puolelle. Täytyy myöntää, että juuri tällä kyseisellä hetkellä sunnuntaina puolen päivän aikaan olen levoton ja tylsistynyt enkä yhtään ylpeä siitä että olen saattanut itseni tähän tylsistyneeseen ja levottomaan tilaan. Asia täytyy korjata välittömästi!
Koulu alkaa viikon päästä maanantaina. Näyttäisi olevan joka päivä kahdeksasta neljään. Stressaa. Opinnäytetyö pitäisi olla jossain vaiheessa, mutta se on lähinnä vain vaiheessa. Pari viikkoa ja alkaa mielenterveystyön harjoittelu, eli viisi vaiko peräti kuusi viikkoa pöpilässä pöpien joukossa, seura tekee kaltaisekseen ja minua ei nyt yhtään kyllä huvittaisi. Hyi yäk. Mikä loma? Minne se meni?
Kaikkea jaksas vaan ei kyllä opiskella, se tuntuu kauhean vaikealta, etenkin ajatus kahdeksan tunnin päivistä työharjoittelussa, josta ei makseta palkkaa. Olen täysin perusteettomasti tyytymätön, kaikkeen. Pitäisi ja pakko kait se on, iyyy.
Koitan miettiä kivoja. Niin, huomenna pääsen bodypumppiin aamupäivällä. Beauty Centerin 4.9. alkavassa syksyn lukkarissa on yli 50 viikkotuntia. Enää joku 11 päivää ja nämä avoliiton rauniot pitäisi olla raivattu ja elämä vois mennä eteenpäin jollakin tasolla. Jameralla pitäs olla lähiaikoina jotkut bileet, jotka pidetään ilmeisesti täällä Mäntylässä mun kotona. Koirakuume on. En tiiä onko se hyvä asia. Tekis mieli vaan.
Tunnen itseni tällä hetkellä eläväksi, tasapainoiseksi ja terveeksi. Mitä harhaa! Jos sitä sais aamutakin vaihdettua lenkkikamppeisiin ja lähtisi antamaan itellensä vähän kyytiä tuonne pihan puolelle. Täytyy myöntää, että juuri tällä kyseisellä hetkellä sunnuntaina puolen päivän aikaan olen levoton ja tylsistynyt enkä yhtään ylpeä siitä että olen saattanut itseni tähän tylsistyneeseen ja levottomaan tilaan. Asia täytyy korjata välittömästi!
Burning down the house
Olimme sattumalta eilen Bron kanssa pällistelemässä Tuiran (ilman värivaloja melko pliisuja) suihkulähteitä, kun jostain Hupisaarten suunnalta nousi komea savupatsas. Olimme ensimmäisten joukossa todistamassa kun vanha voimalaitos roihusi (juttu Kalevassa). Hälytys tulipalosta oli annettu aivan hetkeä aiemmin kuin saavuimme paikalle. Seurasimme parveilevia teinejä paikkaan, josta näki talon rakovalkeat oikein läheltä. Vain vaahtokarkki puuttui! Aika komeaa katsottavaa se silti oli. My kind of entertainment.
perjantaina, elokuuta 18, 2006
8 1/2
Magenta May on se sivupersoona, joka tietää, että OIKEAMPAA HETKEÄ EI OLE TULOSSA. Magenta on oman elämänsä sankaritar ja kaikkea kohtalokasta, tuhmaa, oikukasta, kieroutunutta, dekadenttia. La Biatch.
Nyt Magenta on ollut vierailulla päässäni jo kolmatta päivää. Koko ajan se valtaa enemmän tilaa, enemmän hetkiä, ehdottelee kaikenlaista hullua ja holtitonta. Magenta on vähän harkitsematon huithapeli. Ei sitä voi käsittää mitenkään, se on intohimoinen fatalisti.
Oscar Wildeä lainatakseni... women are made to be loved, not undertood.
Magentan elämä vaikuttaa tällä hetkellä aika huvittavalta. Helppo hymyillä, itsellä on oman pään sisällä kivaa. Se on sellainen jatkuva väsynyt kikatus, joka ei lähde nukkumalla. Magenta on aika hauskaa seuraa, vaikka se kiroileekin aika paljon. Magentassa on jotain miehekästä, röyhkeää, ja se suhtautuu kaikkeen yliseksuaalisesti.
Tänään hymyilen siksikin, että tiedän, että tämä hauskuus edeltää täyttymyksellistä huvitusta. Mistäkö tiedän? No sanotaan vaikka että INTUITIO. Magenta sanoi ettei se ole vielä lähdössä minnekään. Joten pidetään sen kanssa tässä vähän hauskaa ja katsotaan mistä milloinkin herätään. Magenta, Magenta...
Minulle sanottiin tänään, että olen todella kujalla, ja että olen sekaisin, arvosanalla 7 1/2... ei, 8 1/2. Fuck it, I can do better, let's make it ten!
Tämä sekopäisyys, joka minut on hurmannut täysin... ehkä henkiset kiristävät köydet ovat palaneet vähitellen poikki kaikesta kitkasta, ehkä rinnassani sykkivä melko lailla hurja sydän on pääsemässä vapaaksi häkistään.
Nyt Magenta on ollut vierailulla päässäni jo kolmatta päivää. Koko ajan se valtaa enemmän tilaa, enemmän hetkiä, ehdottelee kaikenlaista hullua ja holtitonta. Magenta on vähän harkitsematon huithapeli. Ei sitä voi käsittää mitenkään, se on intohimoinen fatalisti.
Oscar Wildeä lainatakseni... women are made to be loved, not undertood.
Magentan elämä vaikuttaa tällä hetkellä aika huvittavalta. Helppo hymyillä, itsellä on oman pään sisällä kivaa. Se on sellainen jatkuva väsynyt kikatus, joka ei lähde nukkumalla. Magenta on aika hauskaa seuraa, vaikka se kiroileekin aika paljon. Magentassa on jotain miehekästä, röyhkeää, ja se suhtautuu kaikkeen yliseksuaalisesti.
Tänään hymyilen siksikin, että tiedän, että tämä hauskuus edeltää täyttymyksellistä huvitusta. Mistäkö tiedän? No sanotaan vaikka että INTUITIO. Magenta sanoi ettei se ole vielä lähdössä minnekään. Joten pidetään sen kanssa tässä vähän hauskaa ja katsotaan mistä milloinkin herätään. Magenta, Magenta...
Minulle sanottiin tänään, että olen todella kujalla, ja että olen sekaisin, arvosanalla 7 1/2... ei, 8 1/2. Fuck it, I can do better, let's make it ten!
Tämä sekopäisyys, joka minut on hurmannut täysin... ehkä henkiset kiristävät köydet ovat palaneet vähitellen poikki kaikesta kitkasta, ehkä rinnassani sykkivä melko lailla hurja sydän on pääsemässä vapaaksi häkistään.
keskiviikkona, elokuuta 16, 2006
She was never bored because she was never boring
Jokaisen täytyy ottaa itse vastuu omasta jännityksestään elämässään. Tylsyys on... kerrassaan tylsistyttävää! Osuinpa kerrankin oikeaan.
Tänään onnistuin löytämään itsestäni ihastuttavan spontaanin luonteenpiirteen. On hetkiä, jolloin tietää, että jokin asia täytyy tehdä aivan heti tai ainakin tänään, tai muuten se alkaa tuntua typerältä ja se jää kokonaan tekemättä.
Lähetin tänään kirjeen pitkästä aikaa. Se oli aika agentti juttu eikä mikään "nyt terveiseni sulle, armain, tää kirje saapuu mailta Karjalan"-kirje, vaan oikeastaan piirustus. Se on perillä luultavasti huomenna. Olen itsestäni aika ylpeä, kun tuli tehtyä.
Häpeäminen, katuminen ja itsensä piilotteleminen ovat elävältähautaamista! Hauskuutta!
Tänään onnistuin löytämään itsestäni ihastuttavan spontaanin luonteenpiirteen. On hetkiä, jolloin tietää, että jokin asia täytyy tehdä aivan heti tai ainakin tänään, tai muuten se alkaa tuntua typerältä ja se jää kokonaan tekemättä.
Lähetin tänään kirjeen pitkästä aikaa. Se oli aika agentti juttu eikä mikään "nyt terveiseni sulle, armain, tää kirje saapuu mailta Karjalan"-kirje, vaan oikeastaan piirustus. Se on perillä luultavasti huomenna. Olen itsestäni aika ylpeä, kun tuli tehtyä.
Häpeäminen, katuminen ja itsensä piilotteleminen ovat elävältähautaamista! Hauskuutta!
HEI-KUINKA-VOIN-AUTTAA-ROBOTIN PÄIVÄKIRJA
Diu diu di diu! Kyllä se 12 tunnin työpäivä pistää luovuuden virtaamaan valtimoissa, ah! Lukiokirjat ja uusi opetussuunnitelma tulevat varmaan uniinkin. Dollarinkuvat silmissä sitä jaksaa. Eikä oo enää ku huominen - sitten kymmenen päivää vapaata, ennen kuin alkaa taas täyspäi(väi)nen opiskelu. Lukujärjestyksiä ei vieläkään löydy netistä.
Ihana sade! Jassen kans käytiin hilpasemassa reipas 45 minuuttia. Tuli vähän semmonen olo kun tuossa mentiin ja kuuntelin mp3-soittimesta nauhoittamiamme laulelmia, että olispa kiva päästä tekemään uusia ja vanhoja uusiksi. Loi loi loi! Saatanpa ehottaa että kävisköhän ens viikolla. Moderni kommunikointikanava olkoon irc-galleria. Vähänkö noloa, taidan olla galleriairkkaaja kun ei tällä sen jästipään siskon koneella oo ees koko irkkiä.
Pitäs muuten soittaa isälle, että käydäänkö sitä hankkimassa semmonen irtonäyttö mun läppäriin, joka siis jatkaa eläkkeelle pöytäkoneena.
Bro lähti etelään, matkattiin yhdellä pyörällä (jossa on nyt takakumi tyhjänä ja luultavasti vanne mutkalla) aamuseiskalta juna-asemalle. Aamukahvi poltti sisälmyksiä kun ei vissiin ehtiny mitään syömään. Ai niin, lupasin Brolle että kehun sitä vähän täällä blogissa. Se on maailman lempein ihminen, sillä on aivan tajunnan pois ottava, pehmeä silitys ja se on muutenkin semmoinen lämmin tuulenhenkäys koko ihminen. Tiiättekö kun on semmosia desinfiointiaineita, jotka ei kirvele. Osaa se olla ilkeäkin (esim. puhuessaan miehistä, jotka on olleet mulle ääliöitä) ja se on ollut mullekin tasan pari kertaa vittumainen (NIIN MITÄ ****** "EI TUNNU SILTÄ ENÄÄ"?!? HEI HALOO?!?"), mutta parhaimmillaan se on aivan hurmaava ja pahimmillaankin upea yksilö, tosin en luultavasti ole tavannut sitä oikeasti pahimmillaan. Enkä luultavasti myöskään parhaimmillaan.
Saa riittää yhelle kertaa, mua rupiaa ilettämään. Oikiasti se on ihan paska jätkä, kun se on nyt yhen muijan luona siellä etelässä. Kaikki maailman miehet kuuluu oikeasti mulle ja vain ja ainoastaan mulle. Sen pitäis olla 24/7 katsomassa etten tee mitään typerää ja epätoivoista, kuten vuodata litratolkulla omaa verta ämpäriin ja käy kirjoittamassa etupihalle MAURITUUKOTIINOONLAITTANUSULLEPULLAMUSSUA. Koitan nyt kiinnittää kaiken emotionaalisen virtani mustasukkaisuuden puuskutukseen, jotta... no tiedätte kyllä, kun yritän olla sitä yhtä ajattelematta. Onnistun siinä joskus jopa useiksi minuuteiksi.
Mau... se tulee viemään aikaa... paljon aikaa... Jästipää! Siitä ei ole kuulunut mitään. Vuosisadan oudoin juonikuvio. 15 vuorokautta aikaa roudata kamat pihalle. Siinäkö se sitten oli? Minä kun luulin olevani jossain vaiheessa jopa joku hänen elämänsä merkkihenkilö, mutta todellakin väärin luulin. Kukaan ei ole kyllä koskaan kohdellut mua niin kurjasti kuin se. Ei mua ole juuri kukaan aiemmin kohdellut kurjasti. Eikä anteeksipyyntöä ole kuulunut, turhaan kai odotan. Vaikka on kuinka rikkinäinen ihminen niin kai siihen pitäisi silti sisältyä jonkinlaiset käytöstavat.
Se, että olen vain ilmaa... se sattuu. Se sanoi, että minun elämäni on helpompaa kun se menee pois. SINÄ PIENI SURKEA VOMPATTI OLET VÄÄRÄSSÄ!! Mun elämä on takuulla parempaa sen kanssa, pahimmillaankin. Meneepä taas drama queen-mode päälle. Mutta semmosta se rakastaminen on, että kun rakastaa niin sitten sitä vaan rakastaa eikä sille mitään voi. Ei se lähde hengiltä millään, laulaa Kaija Koo.
Jos se sanoisi, että se on onnellisempi ilman minua, niin sitten. Jos se sanoisi suoraan, ettei se halua Hania enää. Mitä se pihtaa sitä niskalaukausta? En tajua. Se ei vissiin oikein tiedä tätä minun luonnettani, joka on tasan aina asteen sitkeämpi kuin mitä se luulee. Jos se on onnellisempi ilman minua (eikä vain kuvittele parantavansa minun elämänlaatuani sillä että vie omat ongelmansa pois minun elämästäni), niin sitten minä voin ihan helposti antaa sen elää omaa onnellista elämäänsä. En minä halua muuta kuin että kaikki olisivat onnellisia.
Tänään Kemissä, huomenna lähden päästelemään kohti Torniota aamuseiskalta. Jolly joy! Jos sitä ennen kävisi hetken nukkumassa?
Ihana sade! Jassen kans käytiin hilpasemassa reipas 45 minuuttia. Tuli vähän semmonen olo kun tuossa mentiin ja kuuntelin mp3-soittimesta nauhoittamiamme laulelmia, että olispa kiva päästä tekemään uusia ja vanhoja uusiksi. Loi loi loi! Saatanpa ehottaa että kävisköhän ens viikolla. Moderni kommunikointikanava olkoon irc-galleria. Vähänkö noloa, taidan olla galleriairkkaaja kun ei tällä sen jästipään siskon koneella oo ees koko irkkiä.
Pitäs muuten soittaa isälle, että käydäänkö sitä hankkimassa semmonen irtonäyttö mun läppäriin, joka siis jatkaa eläkkeelle pöytäkoneena.
Bro lähti etelään, matkattiin yhdellä pyörällä (jossa on nyt takakumi tyhjänä ja luultavasti vanne mutkalla) aamuseiskalta juna-asemalle. Aamukahvi poltti sisälmyksiä kun ei vissiin ehtiny mitään syömään. Ai niin, lupasin Brolle että kehun sitä vähän täällä blogissa. Se on maailman lempein ihminen, sillä on aivan tajunnan pois ottava, pehmeä silitys ja se on muutenkin semmoinen lämmin tuulenhenkäys koko ihminen. Tiiättekö kun on semmosia desinfiointiaineita, jotka ei kirvele. Osaa se olla ilkeäkin (esim. puhuessaan miehistä, jotka on olleet mulle ääliöitä) ja se on ollut mullekin tasan pari kertaa vittumainen (NIIN MITÄ ****** "EI TUNNU SILTÄ ENÄÄ"?!? HEI HALOO?!?"), mutta parhaimmillaan se on aivan hurmaava ja pahimmillaankin upea yksilö, tosin en luultavasti ole tavannut sitä oikeasti pahimmillaan. Enkä luultavasti myöskään parhaimmillaan.
Saa riittää yhelle kertaa, mua rupiaa ilettämään. Oikiasti se on ihan paska jätkä, kun se on nyt yhen muijan luona siellä etelässä. Kaikki maailman miehet kuuluu oikeasti mulle ja vain ja ainoastaan mulle. Sen pitäis olla 24/7 katsomassa etten tee mitään typerää ja epätoivoista, kuten vuodata litratolkulla omaa verta ämpäriin ja käy kirjoittamassa etupihalle MAURITUUKOTIINOONLAITTANUSULLEPULLAMUSSUA. Koitan nyt kiinnittää kaiken emotionaalisen virtani mustasukkaisuuden puuskutukseen, jotta... no tiedätte kyllä, kun yritän olla sitä yhtä ajattelematta. Onnistun siinä joskus jopa useiksi minuuteiksi.
Mau... se tulee viemään aikaa... paljon aikaa... Jästipää! Siitä ei ole kuulunut mitään. Vuosisadan oudoin juonikuvio. 15 vuorokautta aikaa roudata kamat pihalle. Siinäkö se sitten oli? Minä kun luulin olevani jossain vaiheessa jopa joku hänen elämänsä merkkihenkilö, mutta todellakin väärin luulin. Kukaan ei ole kyllä koskaan kohdellut mua niin kurjasti kuin se. Ei mua ole juuri kukaan aiemmin kohdellut kurjasti. Eikä anteeksipyyntöä ole kuulunut, turhaan kai odotan. Vaikka on kuinka rikkinäinen ihminen niin kai siihen pitäisi silti sisältyä jonkinlaiset käytöstavat.
Se, että olen vain ilmaa... se sattuu. Se sanoi, että minun elämäni on helpompaa kun se menee pois. SINÄ PIENI SURKEA VOMPATTI OLET VÄÄRÄSSÄ!! Mun elämä on takuulla parempaa sen kanssa, pahimmillaankin. Meneepä taas drama queen-mode päälle. Mutta semmosta se rakastaminen on, että kun rakastaa niin sitten sitä vaan rakastaa eikä sille mitään voi. Ei se lähde hengiltä millään, laulaa Kaija Koo.
Jos se sanoisi, että se on onnellisempi ilman minua, niin sitten. Jos se sanoisi suoraan, ettei se halua Hania enää. Mitä se pihtaa sitä niskalaukausta? En tajua. Se ei vissiin oikein tiedä tätä minun luonnettani, joka on tasan aina asteen sitkeämpi kuin mitä se luulee. Jos se on onnellisempi ilman minua (eikä vain kuvittele parantavansa minun elämänlaatuani sillä että vie omat ongelmansa pois minun elämästäni), niin sitten minä voin ihan helposti antaa sen elää omaa onnellista elämäänsä. En minä halua muuta kuin että kaikki olisivat onnellisia.
Tänään Kemissä, huomenna lähden päästelemään kohti Torniota aamuseiskalta. Jolly joy! Jos sitä ennen kävisi hetken nukkumassa?
tiistaina, elokuuta 15, 2006
Guys in the restaurant scene
Kohtaus komediasta. Treffit, ravintolan pöytä, päähenkilö nuori nainen. Lähikuvia erilaisista mieshahmoista istumassa vastapäätä pöytää. Muutaman idioottimaisen lauseen otos kertoo jokaisesta hahmosta olennaisen, mikä kuvaa hyvin minkälaisia epämääräisiä tapauksia treffeille on saatu kasattua.
Kohtaus kokonaisuudessaan kertoo päähenkilön hitaasta puutumisesta miesten tapailuun. Yleensä väliin editoidaankin päähenkilön hämmentynyt katse, haukottelu tai pään hakkaamista pöytään.
Olen kehittänyt siis termin guys in the restaurant scene. Heillä ei pakosta ole edes nimiä, tai jos on, niin ne ovat sellaisia helposti lueteltavia, "ja sitten oli se *****". Tämä kenties hieman halventava, mutta kuitenkin mielestäni melko osuva termi saa minut suhtautumaan huumorilla kivikkoihin.
Tiedät, miten nämä elokuvat päättyvät. Hyvin. Tulee yksi, joka ei tyydy olemaan yksi niistä hölmöistä hölöttäjistä. Yksi tulee jäädäkseen, kummallisten juonenkäänteiden jälkeen. Mutta hän tulee jäädäkseen.
Kohtaus kokonaisuudessaan kertoo päähenkilön hitaasta puutumisesta miesten tapailuun. Yleensä väliin editoidaankin päähenkilön hämmentynyt katse, haukottelu tai pään hakkaamista pöytään.
Olen kehittänyt siis termin guys in the restaurant scene. Heillä ei pakosta ole edes nimiä, tai jos on, niin ne ovat sellaisia helposti lueteltavia, "ja sitten oli se *****". Tämä kenties hieman halventava, mutta kuitenkin mielestäni melko osuva termi saa minut suhtautumaan huumorilla kivikkoihin.
Tiedät, miten nämä elokuvat päättyvät. Hyvin. Tulee yksi, joka ei tyydy olemaan yksi niistä hölmöistä hölöttäjistä. Yksi tulee jäädäkseen, kummallisten juonenkäänteiden jälkeen. Mutta hän tulee jäädäkseen.
maanantaina, elokuuta 14, 2006
Päivitä niin kuin huomista ei ois!
Se aika kuukaudesta. No, aina on joku aika kuukaudesta. En siis ole raskaana. "Ei sun tarvi olla raskaana" - Eve tänään BC:llä. Ei mulla oo mitään paniikkia pariutumisesta. Siis on. No pitäskö kirkua?
Tänään oli taas kiva kymmenen tunnin työpäivä. Pikkuinen putiikki oli melkein koko päivän ihan tukossa. Sesonkia nämä jaksonvaihteet. Huomenna luultavasti samanlainen päivä luvassa. Happi loppuu aina jossain vaiheessa, mutta siinä vaiheessa se hilpeys vasta alkaa. Noch. Kuukauden päästä olen iloinen kun tulee palkka, kun syyskuun opintotuki on kulutettu jo aikoja sitten.
Duunin jälkeen hilpasin vielä pariksi tunniksi jumpalle. Bodycombatissa sai päästellä kunnolla. Vajaat 600 kaloria mittarin mukaan paloi tunnin aikana. Päälle bodybalance, ja paketti on valmis.
Mertsi ja Taika (koira) tulivat vastaan Jasmin iltapissatuksella, niin Jasmi sai oman hauskansa. Pitkän yksinäisen päivän jälkeen paras palkkio oli kunnon peuhutuokio lajitoverin kanssa.
Oli muuten aivan paras iltapala äsken, söin lohimedaljongin semmosen fetasnack-systeemin (jossa on valkosipulin kynsiä ja vihreitä oliiveja öljy-yrttilillussa) ja tomaatin kanssa. Back to Zone, baby, yeah.
Tänään tuli - pim- palkkalaskelma. Huomenna tulee Tuirankartanon lisät, siis ilta- ja viikonloppuduuneista. Ajattelin että varmaan kai pari kymppiä tulee (en ole laskenut etukäteen), mutta tuleekin 600 €. Wihii! Rahako ei tee onnelliseksi? Sillä saa aika pikkusen maitorahkaa, tai puruluita. Ne tekee minut ja Jasmin onnelliseksi.
Arvaa mikä tekis vielä onnellisemmaks? Jos joku vähän rapsuttas massusta. Jasmi piehtaroi sohvalla suurieleisesti. No eikö kukaan tajua?!
Bro käski sanoa terkkuja. Siis, terkkuja.
Tänään oli taas kiva kymmenen tunnin työpäivä. Pikkuinen putiikki oli melkein koko päivän ihan tukossa. Sesonkia nämä jaksonvaihteet. Huomenna luultavasti samanlainen päivä luvassa. Happi loppuu aina jossain vaiheessa, mutta siinä vaiheessa se hilpeys vasta alkaa. Noch. Kuukauden päästä olen iloinen kun tulee palkka, kun syyskuun opintotuki on kulutettu jo aikoja sitten.
Duunin jälkeen hilpasin vielä pariksi tunniksi jumpalle. Bodycombatissa sai päästellä kunnolla. Vajaat 600 kaloria mittarin mukaan paloi tunnin aikana. Päälle bodybalance, ja paketti on valmis.
Mertsi ja Taika (koira) tulivat vastaan Jasmin iltapissatuksella, niin Jasmi sai oman hauskansa. Pitkän yksinäisen päivän jälkeen paras palkkio oli kunnon peuhutuokio lajitoverin kanssa.
Oli muuten aivan paras iltapala äsken, söin lohimedaljongin semmosen fetasnack-systeemin (jossa on valkosipulin kynsiä ja vihreitä oliiveja öljy-yrttilillussa) ja tomaatin kanssa. Back to Zone, baby, yeah.
Tänään tuli - pim- palkkalaskelma. Huomenna tulee Tuirankartanon lisät, siis ilta- ja viikonloppuduuneista. Ajattelin että varmaan kai pari kymppiä tulee (en ole laskenut etukäteen), mutta tuleekin 600 €. Wihii! Rahako ei tee onnelliseksi? Sillä saa aika pikkusen maitorahkaa, tai puruluita. Ne tekee minut ja Jasmin onnelliseksi.
Arvaa mikä tekis vielä onnellisemmaks? Jos joku vähän rapsuttas massusta. Jasmi piehtaroi sohvalla suurieleisesti. No eikö kukaan tajua?!
Bro käski sanoa terkkuja. Siis, terkkuja.
Horoskooppi
Iltasanomien horoskooppi tälle päivälle:
HÄRKÄ 21.4.-20.5.
Osaat tehdä valinnan oikean ja väärän välillä. Tällä kertaa se ei edes ole ollenkaan vaikeaa. Tilanne on sen verran yksinkertainen.
HÄRKÄ 21.4.-20.5.
Osaat tehdä valinnan oikean ja väärän välillä. Tällä kertaa se ei edes ole ollenkaan vaikeaa. Tilanne on sen verran yksinkertainen.
sunnuntaina, elokuuta 13, 2006
Euforia
Hiki valuu. Puolen tunnin hilpasu pihalla, endorfiini maistuu, ihanata.
Katottiin Bron kanssa (se on muuten ihan oikeasti vaan bro eikä mikään fuck buddy, niin tylsältä kuin asia kuulostaakin, I AIN'T PLAYING!) Reservoir Dogs ja siinä samalla meni vähän popcornia ja karkkia, joten ihan turpeana piti sitten ulos lähteä ja alkuun tuntui siltä, että kaadunko ojaan ja otan torkut ja palataan asiaan. Mutta viisi minuuttia ja homma alkoi kulkea kuin juna.
Ilmeisesti bodybalance on tehonnut, koska lantionseutu tuntuu paljon löysemmältä, siis silleen että lonkat liikkuu jotenkin paljon avoimemmin kuin ennen, askel on pidempi ja kevyempi. Harvemmin missään tulee tehtyä mitään lantiota avaavia venytyksiä. Onko tässä jotain sekavaa tässä selityksessä? Ei. Suosittelen siis monipuolista harrastamista, kaikki tukee toisiaan.
Alkaa olla täydelliset iltalenkki-ilmat saatavilla. Tähdet alkavat tuikkimaan, ilma on raikasta, ideaali lämpötila. Perfetto! Oli muuten aika hiljaista meidän juoksureitillä. Jasmi sai kulkea vapaana teiden reunoja nuuskien.
Millä ikinä sen hien saa valumaan, niin joka tapauksessa, pääasia että mahtavat kiksit. Kun maltillisissa annoksissa nauttii, niin haluaa lisää ja jää sellainen olo, että pian uudestaan. Se tekee lähtemisestä helppoa - sehän on tunnetusti vaikeinta.
Katottiin Bron kanssa (se on muuten ihan oikeasti vaan bro eikä mikään fuck buddy, niin tylsältä kuin asia kuulostaakin, I AIN'T PLAYING!) Reservoir Dogs ja siinä samalla meni vähän popcornia ja karkkia, joten ihan turpeana piti sitten ulos lähteä ja alkuun tuntui siltä, että kaadunko ojaan ja otan torkut ja palataan asiaan. Mutta viisi minuuttia ja homma alkoi kulkea kuin juna.
Ilmeisesti bodybalance on tehonnut, koska lantionseutu tuntuu paljon löysemmältä, siis silleen että lonkat liikkuu jotenkin paljon avoimemmin kuin ennen, askel on pidempi ja kevyempi. Harvemmin missään tulee tehtyä mitään lantiota avaavia venytyksiä. Onko tässä jotain sekavaa tässä selityksessä? Ei. Suosittelen siis monipuolista harrastamista, kaikki tukee toisiaan.
Alkaa olla täydelliset iltalenkki-ilmat saatavilla. Tähdet alkavat tuikkimaan, ilma on raikasta, ideaali lämpötila. Perfetto! Oli muuten aika hiljaista meidän juoksureitillä. Jasmi sai kulkea vapaana teiden reunoja nuuskien.
Millä ikinä sen hien saa valumaan, niin joka tapauksessa, pääasia että mahtavat kiksit. Kun maltillisissa annoksissa nauttii, niin haluaa lisää ja jää sellainen olo, että pian uudestaan. Se tekee lähtemisestä helppoa - sehän on tunnetusti vaikeinta.
Kesämuistoja
Parasta kesää Saimaalla. Pari päivää unta ja kortinpeluuta. Iskän ottamia kesäkuvia voi katsella täältä. Ja nyt otteita matkapäiväkirjasta:"Ostin Riihimäeltä pariston mp3-soittimeen, á 1,05 €. Juna-asemat ovat kohtaloiden risteyspaikkoja. Mitähän nuo ihmiset kantavat mukanaan? Särkynyttä sydäntä, käsi ylös?"
"Kello 7.33 on aivan hyvä aika korkata. Jasse, me ollaan renttuja."
"Vesi on tyyni
miksi minä kuohun
sen yhden pojan tähden"
"Tuntuu että tää tuhnunen sadeilma on most likely mun syytä"
"Kummasti lisää jännitystä kun ei oo huussissa lukkoa"
"Patsaspuisto oli UPEA. Hei mää haluan kans kaks betonihevosta pihalle"
"Jasminella on samanlaiset silmät kuin yhellä sisiliskolla"
Sunnuntain aurinkoinen aamu
Otan koiran viereen, halin sitä hetken ennen kuin nousen sängystä. Suloinen, pehmeä Jasmine. Sitäkin pitää itsestäänselvyytenä, ilman en osaisi olla. Koira tekee kodin.
Oma kroppa tuntuu hyvältä aamulla. Olen jumpannut sitä enemmän näiden kahden viikon aikana kuin koko viime kuussa. Pohkeissa tuntuu, että jotain on tehty. Tarkemmin kun tunnustelee, niin koko keho on aika kiitollinen. Tämä on minun vastaiskuni erilaiselle metodille selvitä alakulon alhosta. JOS OLET KUOPASSA, ÄLÄ KAIVA!
Tämä on hyvä päivä. Aamukävely Jasminen kanssa, rauhassa. Aamupalaksi purkki maitorahkaa ja tuoremehua sekaisin. Nauti! Niin helppoa ja yksinkertaisen hyvää, että on melkein laitonta. Eikä terveellisemmäksi enää mene.
Kohta mennään kimppakyydillä bodybalanceen. Siellä tämä body & mind corporation saadaan viimeistään täydelliseen tasapainoonsa. Sunnuntaiaamun aurinkosoturi. Kylläh.
Tämä on kenties loppuelämäni merkityksellisin päivä. Tällä päivällä on väliä. Oikiasti. Se on vaan se fiilis!
Oma kroppa tuntuu hyvältä aamulla. Olen jumpannut sitä enemmän näiden kahden viikon aikana kuin koko viime kuussa. Pohkeissa tuntuu, että jotain on tehty. Tarkemmin kun tunnustelee, niin koko keho on aika kiitollinen. Tämä on minun vastaiskuni erilaiselle metodille selvitä alakulon alhosta. JOS OLET KUOPASSA, ÄLÄ KAIVA!
Tämä on hyvä päivä. Aamukävely Jasminen kanssa, rauhassa. Aamupalaksi purkki maitorahkaa ja tuoremehua sekaisin. Nauti! Niin helppoa ja yksinkertaisen hyvää, että on melkein laitonta. Eikä terveellisemmäksi enää mene.
Kohta mennään kimppakyydillä bodybalanceen. Siellä tämä body & mind corporation saadaan viimeistään täydelliseen tasapainoonsa. Sunnuntaiaamun aurinkosoturi. Kylläh.
Tämä on kenties loppuelämäni merkityksellisin päivä. Tällä päivällä on väliä. Oikiasti. Se on vaan se fiilis!
lauantaina, elokuuta 12, 2006
R for strong violence, language and some sexual content.
Pakkoko se oli sitten lähteä iltakävelylle Jazzin ja Bron kanssa, pitkällisen neuvottelun jälkeen. Yritin viimeiseen asti pitää kiinni siitä, että makaan sohvalla kuola valuen ja tasaista kurjuuttani mutisten. Brolla oli palkkapäivä, mikä johti - whoopsy-daisy!- humalatilaan. Alennuin käymään pusikossa pissalla kotimatkalla. Barbaarista ja täysin holtitonta. Living on the edge! Muutama viaton tequila... Teini-iästä asti periaatteeni on ollut, että juon vain jos juotetaan, ja nyt tarjoiltiin pöytään ja hyvä ettei autettu sen kippaamisenkin kanssa. Aamulla piti lähteä töihin sen näköisenä, että olen parempiakin aamuja kohdannut. Noch. Lyhyt työpäivä meni ihan näppärästi, Jameralla on hurjan kivvaa olla töisä. Sieltä jumpalle ja sieltä leffaan.
Käytiin kattoon Kertan kaa Miami Vice, joka oli odotettua parempi. Parhaita sexual content-kohtauksia mitä aikoihin. Räiskinnän aikana tuli oikeasti sellainen "älkää ampuko ku mua rupiaa pelottaan"-olo, sen verran tujut äänitehosteet löytyi. Mitään substanssiahan elokuvasta ei kannata etsiä. En ole mikään Colin Farrell-fani, aikaisemmin sillä on vissiin ollut tukka huonosti tai jotain. Mutta OMG... elokuvaa katsoi ihan sen takia. Farrellin upottava tuijotus täytti screenin niin kyllä siinä olisi antautunut vähemmästäkin. Siis selkeää runkkumateriaalia. (Pisteet valkoisista Range Rover Sporteista).
Kaikenlaisissa pusuttelukohtauksissa tuli aivan karmea ikävä omaa kesäkollia, ties missä se nyt kuljeskelee. Pienikin hetki sen vieressä tekisi minusta maailman onnellisimman. Sanokaa minun sanoneen, että jos en sitä saa takaisin niin en huoli ketään ja omistan elämäni jollekin jalolle aatteelle.
Voi herranjumala ku mulla on ikävä sitä yhtä. Ajatus siitä ensimmäisestä suudelmasta saa mut törmäilemään seiniin. Mulla ei ole minkäänlaista kykyä, tahtoa tai tarvetta unohtaa sitä.
Ostin sitten Aliaksen neljännen kauden, että tuijottaisin sitä, ja olisin itsenäinen ja ihan itsekseni viettäisin laatuaikaa. Joo. Ihan avoimesti ja itseltäni salaamatta odotan, että unelmieni kesämies avaisi oven ja astuisi takaisin elämääni. Time for some reality check? No way, not today.
Käytiin kattoon Kertan kaa Miami Vice, joka oli odotettua parempi. Parhaita sexual content-kohtauksia mitä aikoihin. Räiskinnän aikana tuli oikeasti sellainen "älkää ampuko ku mua rupiaa pelottaan"-olo, sen verran tujut äänitehosteet löytyi. Mitään substanssiahan elokuvasta ei kannata etsiä. En ole mikään Colin Farrell-fani, aikaisemmin sillä on vissiin ollut tukka huonosti tai jotain. Mutta OMG... elokuvaa katsoi ihan sen takia. Farrellin upottava tuijotus täytti screenin niin kyllä siinä olisi antautunut vähemmästäkin. Siis selkeää runkkumateriaalia. (Pisteet valkoisista Range Rover Sporteista).
Kaikenlaisissa pusuttelukohtauksissa tuli aivan karmea ikävä omaa kesäkollia, ties missä se nyt kuljeskelee. Pienikin hetki sen vieressä tekisi minusta maailman onnellisimman. Sanokaa minun sanoneen, että jos en sitä saa takaisin niin en huoli ketään ja omistan elämäni jollekin jalolle aatteelle.
Voi herranjumala ku mulla on ikävä sitä yhtä. Ajatus siitä ensimmäisestä suudelmasta saa mut törmäilemään seiniin. Mulla ei ole minkäänlaista kykyä, tahtoa tai tarvetta unohtaa sitä.
Ostin sitten Aliaksen neljännen kauden, että tuijottaisin sitä, ja olisin itsenäinen ja ihan itsekseni viettäisin laatuaikaa. Joo. Ihan avoimesti ja itseltäni salaamatta odotan, että unelmieni kesämies avaisi oven ja astuisi takaisin elämääni. Time for some reality check? No way, not today.
perjantaina, elokuuta 11, 2006
Mistä kumpuavat usko, toivo ja rakkaus?
Kaleva ei tullut enää tänään. Nimeni on yksin alakerran nimitaulussa. Ihminen haihtuu, hiipuu, pois elämästäni, hälvenee tästä asunnosta, mutta ei niin helposti sydämestä... sieltä ei kukaan lähde kuin pöly, puhaltamalla. Sain eilen sanottua asioita, jotka rauhoittivat mieltäni niin, että nukuin suloisesti kuin pikkunen possu. Tämä aamu oli parempi kuin eilinen.
Jos mä voisin antaa puolet mun uskosta ja auringosta ja elämänhalusta ja kaikesta sulle, niin sillä pärjäis ihan hyvin kaks ihmistä.
Tror du att ensamhet kan dölja vad du känner?
Göm dig så får du ingenting,
Jag kan förstå att jag har plågat mina
vänner, som dom har sett mig dra omkring.
Det fanns nätter då jag frös i ensamhet.
Jag förnekade väl då
hur sekunder kunde bli en evighet när
jag kommit bara för att gå
Be mig så stannar jag kvar.
Vill du veta vem jag är?
Be mig så stannar jag kvar.
Det finns inget som hindrar oss här.
Hur många dagar har jag lämnat att försvinna
när jag förbannat att dom fanns?
Letar du värme där ett hjärta slutat brinna
har du din själ nån annanstans.
När jag trodde att jag hittat vad jag drömt
har jag svävat i det blå.
Vad jag sedan var på väg till har jag glömt
när jag kommit bara för att gå.
Be mig så stannar jag kvar...
Kanske är det här det finns en plats ändå
för främlingen som alltid kom men bara för att gå.
Jag kan tvinga mig att stanna om du vill,
men det enda jag kan få
är en känsla av att inte finnas till
om jag kommit bara för att gå,
Be mig så stannar jag kvar
Nordman : Be Mig
Jos mä voisin antaa puolet mun uskosta ja auringosta ja elämänhalusta ja kaikesta sulle, niin sillä pärjäis ihan hyvin kaks ihmistä.
Tror du att ensamhet kan dölja vad du känner?
Göm dig så får du ingenting,
Jag kan förstå att jag har plågat mina
vänner, som dom har sett mig dra omkring.
Det fanns nätter då jag frös i ensamhet.
Jag förnekade väl då
hur sekunder kunde bli en evighet när
jag kommit bara för att gå
Be mig så stannar jag kvar.
Vill du veta vem jag är?
Be mig så stannar jag kvar.
Det finns inget som hindrar oss här.
Hur många dagar har jag lämnat att försvinna
när jag förbannat att dom fanns?
Letar du värme där ett hjärta slutat brinna
har du din själ nån annanstans.
När jag trodde att jag hittat vad jag drömt
har jag svävat i det blå.
Vad jag sedan var på väg till har jag glömt
när jag kommit bara för att gå.
Be mig så stannar jag kvar...
Kanske är det här det finns en plats ändå
för främlingen som alltid kom men bara för att gå.
Jag kan tvinga mig att stanna om du vill,
men det enda jag kan få
är en känsla av att inte finnas till
om jag kommit bara för att gå,
Be mig så stannar jag kvar
Nordman : Be Mig
torstaina, elokuuta 10, 2006
GOSH I'm bored
10 tunnin ja 40 minuutin työpäivä keskellä lomaa. Päivä vilahti ohi hetkessä. Joo vaan jumpalle ei ehtiny, pitää lähtä juossentelemaan tuonne kartanolle jos en nukaha tai juutu loppuyöksi tähän koneelle. Huomenna on podipumpelia heti aamupäivästä. Ja systerin ja mutsin kaa lounaalle. Sen takia on huominen vapaata, paitti ehkä jos rahanahneus iskee niin sitten lounaan jälkeen meen dunekseen. Kuulemma hurraavat jos jouvan töihin, kun on niin ruuhkaa.
Prinsessa Jasminella on soinut koko päivän lässykokoelma ja antaapa sen soida edelleen. Kauhia halipula vaan pahenee kun kuuntelee tämmöstä. Onneksi on Jazz, my sweet little puppy dog, my baby. Masokistista hommaa tää rakkauslaulujen kuuntelu, eikä auta mitään mihinkään.
Iltasanomien päivän horoskooppi härjälle: "Pistä tänään kaikki taitosi peliin. Jos pelaat korttisi oikein, putoaa jokin kutkuttava asia kuin palkintona syliisi." Damn, saattoi mennä ohi. En tiiä haluanko mitään kutkuttavaa kun mulla on jo kolmiolääkitys satunnaiseen selittämättömään kutinaan. Oon varmaan allerginen vitutukselle.
Mulla on älyttömän hyvä uus meikkivoidepuuteri. Joo ei liity mihinkään. Mun aivot on muhjunneet koko päivän sellaisessa lämpötilassa, että ei mitään toivoa minkään ajattelun suhteen. Tää alkaa olla itseasiassa kolmas päivä tämmösessä melko tasasessa koomassa.
Ilmeisesti toipumisessa menee aika paljon pidempään kuin mitä kuvittelin. Tai siis ees toipumisen alkamisessa. MAURIII, TUU KOTIIN, MÄÄ OON LAITTANU SULLE PULLAMUSSUUU! Se vaan ignorettaa meikkiksen meileikii, heiiii, vittuuuu, mä en tajuuuu. Miehet on outoja.
Ja mää oon vähintään ihan helevetin outo kun ottasin sen takas (no en asumaan tänne, samperi, mutta niinku silleen) vaikka meni koko heinäkuu ihan vituiksi sen takia.
Nyyh nyyh. Antakaa joku säälistä.
Väsyneenä on tullu mieleen ennenki herkkää lyriikkaa, kuten flowers grow well in shit, guess I'll be fine after all you did.
No kyllä mää tänään meinasin pyytää yhtä tyyppiä vähän niinku vitsillä rehveille, vaan en kehannu (nössö!). Ehin mää vielä sen pyytää ku tiiän mistä sen löytää. Ehkä joku uus sähellys auttais mua pääseen yli. Mää kyllästyn tämmöseen hohhoijakkaa-meininkiin ehkä parissa tunnissa, äkkiä jotain sutinaa tai alan ettiin jotain sisäistä rauhaa. Pikkasen mahotonta jatkaa elämää kun yhen tyypin kamat on täällä. Hakis pois ja menis... pois. Jos ei aio tulla takas mun elämään. Menis pois, jos aikoo olla pois. En jaksa. Tilaanko jätelavan parvekkeen alle vai mitä?
Prinsessa Jasminella on soinut koko päivän lässykokoelma ja antaapa sen soida edelleen. Kauhia halipula vaan pahenee kun kuuntelee tämmöstä. Onneksi on Jazz, my sweet little puppy dog, my baby. Masokistista hommaa tää rakkauslaulujen kuuntelu, eikä auta mitään mihinkään.
Iltasanomien päivän horoskooppi härjälle: "Pistä tänään kaikki taitosi peliin. Jos pelaat korttisi oikein, putoaa jokin kutkuttava asia kuin palkintona syliisi." Damn, saattoi mennä ohi. En tiiä haluanko mitään kutkuttavaa kun mulla on jo kolmiolääkitys satunnaiseen selittämättömään kutinaan. Oon varmaan allerginen vitutukselle.
Mulla on älyttömän hyvä uus meikkivoidepuuteri. Joo ei liity mihinkään. Mun aivot on muhjunneet koko päivän sellaisessa lämpötilassa, että ei mitään toivoa minkään ajattelun suhteen. Tää alkaa olla itseasiassa kolmas päivä tämmösessä melko tasasessa koomassa.
Ilmeisesti toipumisessa menee aika paljon pidempään kuin mitä kuvittelin. Tai siis ees toipumisen alkamisessa. MAURIII, TUU KOTIIN, MÄÄ OON LAITTANU SULLE PULLAMUSSUUU! Se vaan ignorettaa meikkiksen meileikii, heiiii, vittuuuu, mä en tajuuuu. Miehet on outoja.
Ja mää oon vähintään ihan helevetin outo kun ottasin sen takas (no en asumaan tänne, samperi, mutta niinku silleen) vaikka meni koko heinäkuu ihan vituiksi sen takia.
Nyyh nyyh. Antakaa joku säälistä.
Väsyneenä on tullu mieleen ennenki herkkää lyriikkaa, kuten flowers grow well in shit, guess I'll be fine after all you did.
No kyllä mää tänään meinasin pyytää yhtä tyyppiä vähän niinku vitsillä rehveille, vaan en kehannu (nössö!). Ehin mää vielä sen pyytää ku tiiän mistä sen löytää. Ehkä joku uus sähellys auttais mua pääseen yli. Mää kyllästyn tämmöseen hohhoijakkaa-meininkiin ehkä parissa tunnissa, äkkiä jotain sutinaa tai alan ettiin jotain sisäistä rauhaa. Pikkasen mahotonta jatkaa elämää kun yhen tyypin kamat on täällä. Hakis pois ja menis... pois. Jos ei aio tulla takas mun elämään. Menis pois, jos aikoo olla pois. En jaksa. Tilaanko jätelavan parvekkeen alle vai mitä?
Hyvää draamaa
"Sä et kerro sun lapsille legendoja... sun lapsille kerrotaan legendoja susta, merimies."
Väliaika, kahvia ja pullaa
Tomoyasu Hotei: Battle Without Honor or Humanity/ Kill Bill 1 soundtrack
Meditatiivinen latausvaihe.
Varusteiden kerääminen missiota varten.
Hengittäminen syvään sisään, ulos.
Siinä vaiheessa kun alkaa tapahtumaan, olen valmis.
Antaa paukkua.
Meditatiivinen latausvaihe.
Varusteiden kerääminen missiota varten.
Hengittäminen syvään sisään, ulos.
Siinä vaiheessa kun alkaa tapahtumaan, olen valmis.
Antaa paukkua.
keskiviikkona, elokuuta 09, 2006
Haukotus
Kytyset neljän tunnin yöunet aiheuttivat minulle flashback-olotilan heinäkuusta, jolloin vietin unettomia öitä rakkauden takia ja jouduin heräämään törkeän aikaisin töihin - millä lihaksilla oikeasti olen herännyt klo 5.15 ja polkenut reilun 20 minuutin työmatkan?
Ai niin, oli pakko. No, jälkeenpäin voin kuitenkin hieman kehua itseäni luonteenlujuudesta.
Heräsin enkä saanut enää unta. Pakko ruveta imuroimaan. Roskat vein ja kaikkea semmosta. Järjenköyhyyttä. Yritin ruveta kirjoittamaan entryä sähköpostiohjelmalla. Se olkoon vihje siitä, ettei kannata tänään yrittää liikaa. Tai yhtään mitään.
Revin huumoria niin pienistä asioista, että ihan itselläkin sääliksi käy. Kuten että
- Sain raahattua itseni tokkurassa bodybalanceen aamupäivästä ja se oli aivan ihanata
- Jääkaappi on täynnä ruokaa
- Edessäpäin on kuusi päivää duunia, jonka ansiosta syyskuun 15. päivä on rahaa
- Jasmi Pullamussu jäytää uutta puruluuta tohkeissaan - onnellinen koira tekee iloiseksi
- Tänään TV1 klo 23:34 Ali G Show: Ali G USAssa
- Löysin Makuunin klubikortin yhdestä romulaatikosta
Nyt en jaksa olla erikseen iloinen muista ihmisistä, vaikka se on yleensä parasta. En jaksa tänään olla välttämättä yhtään sosiaalinen. En ole luultavastikaan kovin hyvää seuraa. Haluaisin kyllä Citymarkettiin ostamaan kengät ja täysjyväspagettia ja kahvinkeittimen ja puuterin ja ehkä eteiseen lampun jos halvalla saa, mutta katsotaan saanko itseni heivattua sinne tai heivaisiko joku muu armollinen sielu.
Ai niin, oli pakko. No, jälkeenpäin voin kuitenkin hieman kehua itseäni luonteenlujuudesta.
Heräsin enkä saanut enää unta. Pakko ruveta imuroimaan. Roskat vein ja kaikkea semmosta. Järjenköyhyyttä. Yritin ruveta kirjoittamaan entryä sähköpostiohjelmalla. Se olkoon vihje siitä, ettei kannata tänään yrittää liikaa. Tai yhtään mitään.
Revin huumoria niin pienistä asioista, että ihan itselläkin sääliksi käy. Kuten että
- Sain raahattua itseni tokkurassa bodybalanceen aamupäivästä ja se oli aivan ihanata
- Jääkaappi on täynnä ruokaa
- Edessäpäin on kuusi päivää duunia, jonka ansiosta syyskuun 15. päivä on rahaa
- Jasmi Pullamussu jäytää uutta puruluuta tohkeissaan - onnellinen koira tekee iloiseksi
- Tänään TV1 klo 23:34 Ali G Show: Ali G USAssa
- Löysin Makuunin klubikortin yhdestä romulaatikosta
Nyt en jaksa olla erikseen iloinen muista ihmisistä, vaikka se on yleensä parasta. En jaksa tänään olla välttämättä yhtään sosiaalinen. En ole luultavastikaan kovin hyvää seuraa. Haluaisin kyllä Citymarkettiin ostamaan kengät ja täysjyväspagettia ja kahvinkeittimen ja puuterin ja ehkä eteiseen lampun jos halvalla saa, mutta katsotaan saanko itseni heivattua sinne tai heivaisiko joku muu armollinen sielu.
Elokuun yö
Merenranta, keskiyö. Jasmine, typerä, rakas koira, veti kierroksia hiekalla, minä tuijotin taivaanrantaan. Uupumisen jälkeen minulla on taas voimia kävellä omilla jaloillani. Painoin kaasua, ajoin kotiin nukkumaan. Pimeä koti, ei ketään kenen viereen painautua, ei ketään joka suutelisi uneen. Kaikki hyvin.
Ajattelen aikaa pari kuukautta taaksepäin. Huomaan, että juuri kun olin lakannut pelkäämästä, tapahtui se pahin pelkoni, jonka olin jo unohtanut. Ehkä pelkääminen voi olla hyväkin asia. En minä olisi osannut odottaa, että se yhtäkkiä vain loppuu. Pitäisikö koko ajan olla valmis kohtaamaan kaikki maailman vääryys? Eikö se tee ihmisestä aika varautuneen?
Tänään minulla on ollut päällä sellainen vaihde, että "jos en saa sitä niin en halua ketään muutakaan". Aivan helvetin rakentavaa, joskin tuskallisen romanttista, joten mikä ettei. Kenet voisin mahdollisesti haluta, kun olen jo menettänyt maailman ihanimman...?
Kun muistelen sitä hetkeä ihan vähän aikaa sitten, AUH. Se oli toukokuussa, kesä oli aluillaan. Kohta on jo syksy. Rintaa pakottaa. Miksi minulta otettiin pois arvokkain? Pitäisikö minun tästä taas jotain oppia? Mitä minä tein väärin?
Miksi?
Ei minulle anneta vastauksia. Minä tiesin, mitä minä haluan.
En minä oikeasti ole yhtään sekaisin. Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Minä tiedän mitä haluan, mutta tuntuu että muut eivät aivan satavarmasti tiedä. Pienissä hetkissä tuulenvireet saavat ajatukset muuttumaan. Kenties ne ajatukset eivät sitten olleetkaan niin lujalla pohjalla, kenties parempi, että jotkin sanat jäivät sanomatta... mutta asiaan ei kuulu kertoa, miten tapahtumien kulku olisi mennyt vaihtoehtoisen käsikirjoituksen mukaan. Tyylivirhe, annettakoon anteeksi, tämän kerran.
Tämä ei ollut se ilta. Tämä oli tämä ilta, täynnä kenties arvokkaampia oivalluksia kuin mitä vähään aikaan meille annetaan. Minä en uskonut tämän illan olevan mitenkään merkityksellinen, eikä se välttämättä ollutkaan.
Mikään ei jaksa minua enää yllättää. Paitsi vähän. Olen jo tottunut siihen, että elämä on käsittämätöntä.
Eräs ihminen kerran sanoi minulle, ettei tiedä mitä rakkaus on. Sääliksi kävi. Minä tiedän mitä rakkaus on. Jos joku haluaa tietää, minä tiedän siitä paljon. Ja minä uskon onnellisiin loppuihin. Toivottavasti me kaikki saamme omat onnelliset loppumme. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka, eri saduissa kenties, mutta hyvä niinkin.
Minä olen näiden tarinoiden traaginen hahmo ja tottunut kohtalooni.
Ajattelen aikaa pari kuukautta taaksepäin. Huomaan, että juuri kun olin lakannut pelkäämästä, tapahtui se pahin pelkoni, jonka olin jo unohtanut. Ehkä pelkääminen voi olla hyväkin asia. En minä olisi osannut odottaa, että se yhtäkkiä vain loppuu. Pitäisikö koko ajan olla valmis kohtaamaan kaikki maailman vääryys? Eikö se tee ihmisestä aika varautuneen?
Tänään minulla on ollut päällä sellainen vaihde, että "jos en saa sitä niin en halua ketään muutakaan". Aivan helvetin rakentavaa, joskin tuskallisen romanttista, joten mikä ettei. Kenet voisin mahdollisesti haluta, kun olen jo menettänyt maailman ihanimman...?
Kun muistelen sitä hetkeä ihan vähän aikaa sitten, AUH. Se oli toukokuussa, kesä oli aluillaan. Kohta on jo syksy. Rintaa pakottaa. Miksi minulta otettiin pois arvokkain? Pitäisikö minun tästä taas jotain oppia? Mitä minä tein väärin?
Miksi?
Ei minulle anneta vastauksia. Minä tiesin, mitä minä haluan.
En minä oikeasti ole yhtään sekaisin. Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Minä tiedän mitä haluan, mutta tuntuu että muut eivät aivan satavarmasti tiedä. Pienissä hetkissä tuulenvireet saavat ajatukset muuttumaan. Kenties ne ajatukset eivät sitten olleetkaan niin lujalla pohjalla, kenties parempi, että jotkin sanat jäivät sanomatta... mutta asiaan ei kuulu kertoa, miten tapahtumien kulku olisi mennyt vaihtoehtoisen käsikirjoituksen mukaan. Tyylivirhe, annettakoon anteeksi, tämän kerran.
Tämä ei ollut se ilta. Tämä oli tämä ilta, täynnä kenties arvokkaampia oivalluksia kuin mitä vähään aikaan meille annetaan. Minä en uskonut tämän illan olevan mitenkään merkityksellinen, eikä se välttämättä ollutkaan.
Mikään ei jaksa minua enää yllättää. Paitsi vähän. Olen jo tottunut siihen, että elämä on käsittämätöntä.
Eräs ihminen kerran sanoi minulle, ettei tiedä mitä rakkaus on. Sääliksi kävi. Minä tiedän mitä rakkaus on. Jos joku haluaa tietää, minä tiedän siitä paljon. Ja minä uskon onnellisiin loppuihin. Toivottavasti me kaikki saamme omat onnelliset loppumme. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka, eri saduissa kenties, mutta hyvä niinkin.
Minä olen näiden tarinoiden traaginen hahmo ja tottunut kohtalooni.
tiistaina, elokuuta 08, 2006
"Personally, I think if a woman hasn't met the right man by the time she's 24, she may be lucky." - Deborah Kerr
Yritin päästä irti pakkoajatuksestani, että elämä on puolikas ilman miestä. Elämä on 2/3 toisen miestenperäänruikuttajan seurassa.
Toisia ihmisiä on paljon helpompi neuvoa kuin nähdä oma tilanne selkeänä.
Selkeää tai melko selkeää: olen vapaa nainen enkä ole edes sekaantunut varattuihin miehiin. Vaikka toisinaan seikkailuni kuulostavat omiin(kin) korviin järjenvastaisilta, olen onnistunut pitämään pelin rehellisenä, avoimena ja kahden hengen välisinä juttuina. Kait. Mistäs minä tiedän kuinka paljon minua on vedätetty. Sitähän juuri kaivataan, paranoiaa!
No, omatuntoni on puhdas, tämän lojaalimpaa kultaistanoutajaa (vittu mitä tyhjäpäitä ne koirat on tyhjine katseineen) ei löydy. Minä teen ihan kaikkeni. Luulis jollekin kelpaavan.
Onko tää nyt menossa jo sille "kai mää vielä jollekin kelpaan"-linjalle? Oh please!
Minua eivät ilahduta "nyt oot vapaa ja voit pyörittää niin montaa ukkoa kuin haluat"-kannustukset. Edelleenkään minulla ei ole mitään yhden illan juttuja takana eikä edessä, jokaisen kanssa olen kuvitellut jonkin aikaa harhaisesti viettäväni loppuelämäni ja samaa linjaa noudatan tulevaisuudessakin.
En ole lemmikki, joka kiintyy yhteen eikä sopeudu enää koskaan uuteen kotiin. Ehkä rakkauteni on ostettavissa kuin koiran, joka unohtaa entisen aika nopsaan kun uusi pitää hyvänä. Raadollista? En minä ikävään kuole. There's plenty of fish in the sea.
Totuus on se, etten kestä edes ajatella sitä miestä, kun heti tulee ihan kamala ikävä.
"Miehet tekee vaan elämästä vaikeaa."
"En mä halua helppoa elämää."
Nainen! Jos haluat jännitystä elämääsi, ala kuvittelemaan pakkomielteisesti, että olet raskaana. Tilannetta parantaa, jos olet nainut kuukauden sisään useamman kuin yhden miehen kanssa, jolloin voit leikkiä eri isävaihtoehtoajatuksilla. Muista, että mikään ehkäisykeino ei ole satavarma, ei vaikka käyttäisit tuplaehkäisyä. Hanki raskaustesti, tee se, mutta epäile testin luotettavuutta, lopulta epäile tulosta, vaikka ystäväsi virallisena valvojana todistaa, että teit testin oikein ja siinä on oikeasti vain yksi viiva.
Jotkut naiset on ihanan neuroottisia.
Lainasimme tyttökaverin kanssa kaksi leffaa, joista katsoimme ensimmäistä puoleen väliin. Olen vanha ruppana, kun mieluummin nukun/höpötän tyttöjen juttuja sängyssä kuin kyylään Joaquin Phoenixia. Vois katsoa ne leffat nyt ennen pilatesta, jos jaksaisi ja viitsisi.
Päivän extremeharraste oli eilen iltakävely. Ulkoilutin kolmea koiraa hyvällä sykkeellä, kun yksi (isoin) koirista päätti lyödä jarrut pohjaan heti ovesta ulos päästessä, vaikka kaksi muuta olivat hyvää vauhtia menossa kohti uusia seikkailuita. Lähestulkoon elokuvallista. Joskus huomaan eläväni keskellä huonoa komediaa.
Melko sekavaa.
She wants a good time
No need to rewind
She needs to really really find what she wants
She lands on both feet
Won't take a back seat
There's a brave new girl
And she's coming out tonight
Britney Spears : Brave New Girl (no onhan se noloa myöntää että Britney rulettaa)
Kun nostan pääni pöntöstä, johon yritän masokistisella innokkuudella itseäni hukuttaa, huomaan ympärille katsoessani, että minulla on itseasiassa ihan todella, todella hauskaa.
Toisia ihmisiä on paljon helpompi neuvoa kuin nähdä oma tilanne selkeänä.
Selkeää tai melko selkeää: olen vapaa nainen enkä ole edes sekaantunut varattuihin miehiin. Vaikka toisinaan seikkailuni kuulostavat omiin(kin) korviin järjenvastaisilta, olen onnistunut pitämään pelin rehellisenä, avoimena ja kahden hengen välisinä juttuina. Kait. Mistäs minä tiedän kuinka paljon minua on vedätetty. Sitähän juuri kaivataan, paranoiaa!
No, omatuntoni on puhdas, tämän lojaalimpaa kultaistanoutajaa (vittu mitä tyhjäpäitä ne koirat on tyhjine katseineen) ei löydy. Minä teen ihan kaikkeni. Luulis jollekin kelpaavan.
Onko tää nyt menossa jo sille "kai mää vielä jollekin kelpaan"-linjalle? Oh please!
Minua eivät ilahduta "nyt oot vapaa ja voit pyörittää niin montaa ukkoa kuin haluat"-kannustukset. Edelleenkään minulla ei ole mitään yhden illan juttuja takana eikä edessä, jokaisen kanssa olen kuvitellut jonkin aikaa harhaisesti viettäväni loppuelämäni ja samaa linjaa noudatan tulevaisuudessakin.
En ole lemmikki, joka kiintyy yhteen eikä sopeudu enää koskaan uuteen kotiin. Ehkä rakkauteni on ostettavissa kuin koiran, joka unohtaa entisen aika nopsaan kun uusi pitää hyvänä. Raadollista? En minä ikävään kuole. There's plenty of fish in the sea.
Totuus on se, etten kestä edes ajatella sitä miestä, kun heti tulee ihan kamala ikävä.
"Miehet tekee vaan elämästä vaikeaa."
"En mä halua helppoa elämää."
Nainen! Jos haluat jännitystä elämääsi, ala kuvittelemaan pakkomielteisesti, että olet raskaana. Tilannetta parantaa, jos olet nainut kuukauden sisään useamman kuin yhden miehen kanssa, jolloin voit leikkiä eri isävaihtoehtoajatuksilla. Muista, että mikään ehkäisykeino ei ole satavarma, ei vaikka käyttäisit tuplaehkäisyä. Hanki raskaustesti, tee se, mutta epäile testin luotettavuutta, lopulta epäile tulosta, vaikka ystäväsi virallisena valvojana todistaa, että teit testin oikein ja siinä on oikeasti vain yksi viiva.
Jotkut naiset on ihanan neuroottisia.
Lainasimme tyttökaverin kanssa kaksi leffaa, joista katsoimme ensimmäistä puoleen väliin. Olen vanha ruppana, kun mieluummin nukun/höpötän tyttöjen juttuja sängyssä kuin kyylään Joaquin Phoenixia. Vois katsoa ne leffat nyt ennen pilatesta, jos jaksaisi ja viitsisi.
Päivän extremeharraste oli eilen iltakävely. Ulkoilutin kolmea koiraa hyvällä sykkeellä, kun yksi (isoin) koirista päätti lyödä jarrut pohjaan heti ovesta ulos päästessä, vaikka kaksi muuta olivat hyvää vauhtia menossa kohti uusia seikkailuita. Lähestulkoon elokuvallista. Joskus huomaan eläväni keskellä huonoa komediaa.
Melko sekavaa.
She wants a good time
No need to rewind
She needs to really really find what she wants
She lands on both feet
Won't take a back seat
There's a brave new girl
And she's coming out tonight
Britney Spears : Brave New Girl (no onhan se noloa myöntää että Britney rulettaa)
Kun nostan pääni pöntöstä, johon yritän masokistisella innokkuudella itseäni hukuttaa, huomaan ympärille katsoessani, että minulla on itseasiassa ihan todella, todella hauskaa.
Viinirypäle-ilmiö
Tämän vertauskuvan ymmärtävät ehkä jotkut koira-ihmiset. Ainakin kaksi ihmistä maailmassa tietävät, mitä tämä tarkoittaa ihmissuhdekielelle käännettynä, koska nauroimme itsemme lähes hengiltä viime yönä tämän oivaltaessamme.
Koira tahtoo jotain, mitä ihmisellä on kädessä. Se on luultavasti jotain taivaallista, koska ihmisten herkut ovat aina parhaita. Koira vinkuu, urisee, kuola valuu suusta. Ihminen käskee koiran odottaa kiltisti. Ihminen antaa koiralle viinirypäleen. Koira mutustelee sitä hetken ja sylkäisee sen pois suusta. Viinirypäle putoaa lattialle ja siihen tarttuu pölyä ja karvoja. Koira nuuhkaisee sitä uudelleen kuin olisi unohtanut voiko viinirypäleen syödä. Koira ottaa viinirypäleen takaisin suuhun, pyörittelee sitä hetken ja sylkäisee sen takaisin lattialle. Ihminen voi huijata koiran haluamaan viinirypälettä uudestaan ottamalla viinirypäleen sormiinsa ja hehkuttamalla "oi tämä on ihana herkku" ja pistämällä koiran istumaan. Koira tahtoo kaiken mitä se joutuu odottamaan. Se kuitenkin aina sylkäisee viinirypäleen pois. Sen jälkeen se katsoo ihmistä kysyvästi, "anna jotain muuta". Viinirypäle päätyy biojäteastiaan, jossa se happanee ja aloittaa biologisen hajoamisprosessin. Viini paranee vanhetessaan, mikseivät rypäleet?
Koira tahtoo jotain, mitä ihmisellä on kädessä. Se on luultavasti jotain taivaallista, koska ihmisten herkut ovat aina parhaita. Koira vinkuu, urisee, kuola valuu suusta. Ihminen käskee koiran odottaa kiltisti. Ihminen antaa koiralle viinirypäleen. Koira mutustelee sitä hetken ja sylkäisee sen pois suusta. Viinirypäle putoaa lattialle ja siihen tarttuu pölyä ja karvoja. Koira nuuhkaisee sitä uudelleen kuin olisi unohtanut voiko viinirypäleen syödä. Koira ottaa viinirypäleen takaisin suuhun, pyörittelee sitä hetken ja sylkäisee sen takaisin lattialle. Ihminen voi huijata koiran haluamaan viinirypälettä uudestaan ottamalla viinirypäleen sormiinsa ja hehkuttamalla "oi tämä on ihana herkku" ja pistämällä koiran istumaan. Koira tahtoo kaiken mitä se joutuu odottamaan. Se kuitenkin aina sylkäisee viinirypäleen pois. Sen jälkeen se katsoo ihmistä kysyvästi, "anna jotain muuta". Viinirypäle päätyy biojäteastiaan, jossa se happanee ja aloittaa biologisen hajoamisprosessin. Viini paranee vanhetessaan, mikseivät rypäleet?
maanantaina, elokuuta 07, 2006
I can sing my song again
Välillä tuntuu, että elän koiran vuosissa. Yksi päivä on minulle viikko, ja niin edelleen. Vaikka olen pohjimmiltani hidas ja muutosta vastustava ihminen, minulla ei ole mitään semmoisia kohtuullisen nopeita ratkaisuja vastaan. Siedän heikosti tilanteeseen juuttumista, kuten nyt vaikka tämä, että täällä on jonkun what's-his-name-jampan kamat täyttämässä neliöitä.
It don't hurt like it did
I can sing my song again
Tänään olen ollut jo aika hilpeällä tuulella. Mertsi soitti pumpissa rintalihaspiisinä Sweetest Poisonin niin vähänkö ehkä olin fiilareissa. Fiilareiden ylläpitäminen, liekkiin puhaltaminen, on kovaa hommaa. Kello puoli kuusi illalla alkaa jo väsyttää. Isovanhempien tarjoama mahtava ateria meni jäseniin. Otan päiväunet ja jatkan siitä mihin jäin.
I scraped the paper off the wall
I put down carpet in the hall
I left no trace of you at all
And I can sing my song again
Koti on koti. Alunperin ajattelin pienimuotoisen maanpaon hyväksi ideaksi, mutta there's no place like home. MINÄ OLIN TÄÄLLÄ ENSIN. Mitäs tuli sotkemaan minun kaunista (...on katsojan silmässä) elämääni ja ennen kaikkea toimivaa jeejeetäni synkillä ajatuskuvioillaan - päätti lopulta räjäyttää kaiken ja kusta hiillokseen. Ja siinä vaiheessa minun odotetaan käyttäytyvän tyynen rauhallisesti? "Tyynen rauhallinen" ei ole koskaan kuvastanut minua erityisen hyvin, paitsi leikkaussaliolosuhteissa (viittaan työharjoitteluun, jossa olin erittäin keskittynyt ja tarkka).
I don't dream 'cuz I don't sleep
The moon is hanging like your hat
The sun comes up, well I don't see
Curtains tied up like a bat
Jasmine on ollut oikea enkeli. Helle tai mikä lie on sen väsyttänyt niin että se on urvahtanut tyytyväisenä sohvalle ja nukkuessaan näyttää uinuvalta jääkarhulta. Pullamussu, oma armas.
Olen parisuhde-eläin. Minä haluan jakaa elämäni ja kaiken jonkun kanssa. Minä haluan olla osa "meitä". Minua ei kiinnosta sinkkuelämä tai bailaaminen tai keskittyminen oman itseni jatkuvaan orjuuttamiseen ties minkä osa-alueen kehittämisessä. Minulle ei riitä, että pidän huolta koirasta ja puran siihen hellyyttä.
Siis, usein kuulemani "onhan sulla Jasmine"-lässytys on paskapuhetta. Koiran hännänheilutusta ei korvaa mikään, mutta ei korvaa myöskään toisen ihmisen läheisyyttä, tukea ja myötätuntoa, eikä varsinkaan niitä hetkiä, joita en tässä yksityiskohtaisemmin kuvaile tällä kertaa, mutta jokainen voi kuvitella päässään parhaimmat hekuman hetkensä.
Ei, suklaa ei oikeasti korvaa seksiä. Suklaa on rasvaa ja sokeria ja se menee suoraan persettä leventämään.
The electric man looks good today
Maybe not, well I'm trying hard
Trying hard to feel that way,
The electric man's a good place to start
Niin kuin hieman ennakoinkin... Olen päässyt näiden päivien aikana tottumaan hyvälle. Olen ollut joskus viisas. "On noudatettava tiettyä varovaisuutta, ettei jäisi koukkuun kipulääkkeisiinsä."
Mikään maailmassa ei ole yhtä rumaa kun kryptiset blogimerkinnät, joten suomennan: olen emotionaalisesti niin vuolaassa tilassa, että saatan vallan vahingossa suunnata hellyydenkipeyteni väärään suuntaan ja kiintyä liikaa vilpittömään ja altruistiseen ensihoitajaan, joka katsonee vastuualueekseen vain kriittisimmän ajan tehohoidon, jonka jälkeen minun tulisi nousta omille koipeliineilleni ja jatkaa elämää soturiprinsessan ylpeydellä uljaassa yksinäisyydessäni.
Took your paintings off the wall
That one of me that you called doll
I added on 'cuz the house was feeling small
Now I can sing my song again
Lainatakseni itseäni "...olla elossa, tuntea ja kaivata, kaivata seikkailuun, kaivata taisteluparia rinnalle ja pelottomasti uhmata kaikkia maailman vaaroja."
I don't think of you no more
Except for everyday or two
I don't think of you no more
Except for in between the sun and moon
Me, eli nykyisin minä ja hän, koska meitä ei enää ole, löysimme toisemme netin kautta. Minun profiilissani luki: "Ei moniongelmaisille elämänsä kanssa hukassa oleville, pessimistisille, katkerille tai sitoutumiskyvyttömille, kiitos." Jättikö lukematta yhden sanan alusta?
Packed up and moved out after all
Bulldozed the house and watched it fall
That blessed sight I still recall
I can sing my song again
I can sing my song again
It don't hurt like it did, it hurts worse
Who do I kid?
(Sheryl Crow : It Don't Hurt)
Sillä se lähtee millä se on tullutkin, viittaan nyt näihin kosketusarkoihin alavartalon lihaksiin sisältäen pakarat ynnä takareidet. Lauantain bodypump ei kumoutunut suoraan tämän aamupäivän bodypumpilla. Fyysistä rasitusta kestää paljon helpommin kuin jatkuvaa henkistä väkivaltaa, joten illan bodycombat ja bodybalance ovat vain balsamia haavoihin. Jotkut ihmiset saattavat alakuloisuuden puuskissaan vetää pussillisen juustonaksuja illassa ja kuvittelevat sen jotenkin auttavan sydänsuruihin tai muuten huonoon elämään. Ehkä ne auttavatkin, minulle tulee suolarasvaähkystä vain paska olo. Hikisen tunnin jälkeen olotila on taivaallinen.
It don't hurt like it did
I can sing my song again
Tänään olen ollut jo aika hilpeällä tuulella. Mertsi soitti pumpissa rintalihaspiisinä Sweetest Poisonin niin vähänkö ehkä olin fiilareissa. Fiilareiden ylläpitäminen, liekkiin puhaltaminen, on kovaa hommaa. Kello puoli kuusi illalla alkaa jo väsyttää. Isovanhempien tarjoama mahtava ateria meni jäseniin. Otan päiväunet ja jatkan siitä mihin jäin.
I scraped the paper off the wall
I put down carpet in the hall
I left no trace of you at all
And I can sing my song again
Koti on koti. Alunperin ajattelin pienimuotoisen maanpaon hyväksi ideaksi, mutta there's no place like home. MINÄ OLIN TÄÄLLÄ ENSIN. Mitäs tuli sotkemaan minun kaunista (...on katsojan silmässä) elämääni ja ennen kaikkea toimivaa jeejeetäni synkillä ajatuskuvioillaan - päätti lopulta räjäyttää kaiken ja kusta hiillokseen. Ja siinä vaiheessa minun odotetaan käyttäytyvän tyynen rauhallisesti? "Tyynen rauhallinen" ei ole koskaan kuvastanut minua erityisen hyvin, paitsi leikkaussaliolosuhteissa (viittaan työharjoitteluun, jossa olin erittäin keskittynyt ja tarkka).
I don't dream 'cuz I don't sleep
The moon is hanging like your hat
The sun comes up, well I don't see
Curtains tied up like a bat
Jasmine on ollut oikea enkeli. Helle tai mikä lie on sen väsyttänyt niin että se on urvahtanut tyytyväisenä sohvalle ja nukkuessaan näyttää uinuvalta jääkarhulta. Pullamussu, oma armas.
Olen parisuhde-eläin. Minä haluan jakaa elämäni ja kaiken jonkun kanssa. Minä haluan olla osa "meitä". Minua ei kiinnosta sinkkuelämä tai bailaaminen tai keskittyminen oman itseni jatkuvaan orjuuttamiseen ties minkä osa-alueen kehittämisessä. Minulle ei riitä, että pidän huolta koirasta ja puran siihen hellyyttä.
Siis, usein kuulemani "onhan sulla Jasmine"-lässytys on paskapuhetta. Koiran hännänheilutusta ei korvaa mikään, mutta ei korvaa myöskään toisen ihmisen läheisyyttä, tukea ja myötätuntoa, eikä varsinkaan niitä hetkiä, joita en tässä yksityiskohtaisemmin kuvaile tällä kertaa, mutta jokainen voi kuvitella päässään parhaimmat hekuman hetkensä.
Ei, suklaa ei oikeasti korvaa seksiä. Suklaa on rasvaa ja sokeria ja se menee suoraan persettä leventämään.
The electric man looks good today
Maybe not, well I'm trying hard
Trying hard to feel that way,
The electric man's a good place to start
Niin kuin hieman ennakoinkin... Olen päässyt näiden päivien aikana tottumaan hyvälle. Olen ollut joskus viisas. "On noudatettava tiettyä varovaisuutta, ettei jäisi koukkuun kipulääkkeisiinsä."
Mikään maailmassa ei ole yhtä rumaa kun kryptiset blogimerkinnät, joten suomennan: olen emotionaalisesti niin vuolaassa tilassa, että saatan vallan vahingossa suunnata hellyydenkipeyteni väärään suuntaan ja kiintyä liikaa vilpittömään ja altruistiseen ensihoitajaan, joka katsonee vastuualueekseen vain kriittisimmän ajan tehohoidon, jonka jälkeen minun tulisi nousta omille koipeliineilleni ja jatkaa elämää soturiprinsessan ylpeydellä uljaassa yksinäisyydessäni.
Took your paintings off the wall
That one of me that you called doll
I added on 'cuz the house was feeling small
Now I can sing my song again
Lainatakseni itseäni "...olla elossa, tuntea ja kaivata, kaivata seikkailuun, kaivata taisteluparia rinnalle ja pelottomasti uhmata kaikkia maailman vaaroja."
I don't think of you no more
Except for everyday or two
I don't think of you no more
Except for in between the sun and moon
Me, eli nykyisin minä ja hän, koska meitä ei enää ole, löysimme toisemme netin kautta. Minun profiilissani luki: "Ei moniongelmaisille elämänsä kanssa hukassa oleville, pessimistisille, katkerille tai sitoutumiskyvyttömille, kiitos." Jättikö lukematta yhden sanan alusta?
Packed up and moved out after all
Bulldozed the house and watched it fall
That blessed sight I still recall
I can sing my song again
I can sing my song again
It don't hurt like it did, it hurts worse
Who do I kid?
(Sheryl Crow : It Don't Hurt)
Sillä se lähtee millä se on tullutkin, viittaan nyt näihin kosketusarkoihin alavartalon lihaksiin sisältäen pakarat ynnä takareidet. Lauantain bodypump ei kumoutunut suoraan tämän aamupäivän bodypumpilla. Fyysistä rasitusta kestää paljon helpommin kuin jatkuvaa henkistä väkivaltaa, joten illan bodycombat ja bodybalance ovat vain balsamia haavoihin. Jotkut ihmiset saattavat alakuloisuuden puuskissaan vetää pussillisen juustonaksuja illassa ja kuvittelevat sen jotenkin auttavan sydänsuruihin tai muuten huonoon elämään. Ehkä ne auttavatkin, minulle tulee suolarasvaähkystä vain paska olo. Hikisen tunnin jälkeen olotila on taivaallinen.
Perustuu tositapahtumiin
Karu mieli, taikka kevyt olo
Sulla on suljettu sydän
Takatuuli, taikka läpiveto
Sulla on suljettu sydän
Veriveli taikka muukalainen
Sen näkee, sen näkee
Kaikkihan sen näkee
Sulla on suljettu sydän
Sulla on suljettu sydän
Sulla on suljettu sydän, hei
Kuka sen aukaisee?
Ypöyksin tai kaksin
Sulla on suljettu sydän
Kanssa toisten samanlaisten
Sulla on suljettu sydän
Tuskaako huutaa vai itseltään varjelee ?
sun suuri, suljettu sydän
Veriveli taikka muukalainen
Sen näkee, sen näkee
Kaikkihan sen näkee
Sulla on suljettu sydän…
Kuka sen aukaisee?
Jonna Tervomaa : Suljettu Sydän
sunnuntaina, elokuuta 06, 2006
Helvetin ja taivaan välimaastosta
Voi paska. Järkyttävää ja säälittävää, miten rakastunut olen siihen jästipäähän, joka täältä on karannut. On masentavaa, kun joku, josta välittää, työntää pois eikä ota mitään vastaan. Syyskuun alussa tänne roudaa kamansa uusi alivuokralainen.
Kävimme tänään Bron kanssa katsomassa Pirates of The Caribbean 2:n - AIVAN MAHTAVA! Könysin puolen tunnin tuskallisen juoksulenkin eilisen bodypumpin raiskaamilla jaloillani. Nyt iltapalaa ja The Butterfly Effect. Ympärivuorokautisen valvonnan ansiosta nukun ensi yöni yhtä turvallisesti tyynylle kuolaten kuin tähänkin asti. Olen nukkunut itseasiassa aika makeasti sen koommin kun ei ole tarvinnut odottaa yhtä jästipäätä viereen nukkumaan. Jos tähän räytymisen päälle lisäisi vielä unettomia öitä, niin huh huh mikä corpse bride.
Näin eilen pitkästä aikaa ei-biologista isosiskoani (sanotaan häntä tästä eteenpäin nimellä Sis yhdenmukaisen koodituksen säilyttämiseksi). Olen ansainnut jokaisen naurunpyrskähdyksen eilisillasta. Sis, olet rakas. Harmi kun meillä oli niin vähän aikaa, mutta tulen käymään pian, lupaan. Tai jos ei ainakaan yhtä pitkää väliä pidettäisi kuin viimeksi?
Huominen on buukattu tukkoon. Aamulla äiti hakee bodypumppiin, sen jälkeen lähden isovanhemmille syömään, jonka jälkeen olen lapsenvahtina pari tuntia, jonka jälkeen menemme kesän ekasta työpaikasta bongaamani uuden hyvän ystävän kanssa bodycombattiin ja bodybalanceen, jonka jälkeen menemme hänen luokseen katsomaan leffoja koko yöksi.
Hyvä että on tekemistä, koska jokaisen vapaan sekunnin vietän murehtien asioita, joille en voi kai enää mitään.
Carpe diem, biatch. Sinulla on vain tämä hetki, ei mitään muuta. Ole onnellinen tästä hetkestä ja kaikesta siitä mitä sinulla on nyt. Sinulla ei ole enää eilistä, sinulla ei ole vielä huomista.
Kävimme tänään Bron kanssa katsomassa Pirates of The Caribbean 2:n - AIVAN MAHTAVA! Könysin puolen tunnin tuskallisen juoksulenkin eilisen bodypumpin raiskaamilla jaloillani. Nyt iltapalaa ja The Butterfly Effect. Ympärivuorokautisen valvonnan ansiosta nukun ensi yöni yhtä turvallisesti tyynylle kuolaten kuin tähänkin asti. Olen nukkunut itseasiassa aika makeasti sen koommin kun ei ole tarvinnut odottaa yhtä jästipäätä viereen nukkumaan. Jos tähän räytymisen päälle lisäisi vielä unettomia öitä, niin huh huh mikä corpse bride.
Näin eilen pitkästä aikaa ei-biologista isosiskoani (sanotaan häntä tästä eteenpäin nimellä Sis yhdenmukaisen koodituksen säilyttämiseksi). Olen ansainnut jokaisen naurunpyrskähdyksen eilisillasta. Sis, olet rakas. Harmi kun meillä oli niin vähän aikaa, mutta tulen käymään pian, lupaan. Tai jos ei ainakaan yhtä pitkää väliä pidettäisi kuin viimeksi?
Huominen on buukattu tukkoon. Aamulla äiti hakee bodypumppiin, sen jälkeen lähden isovanhemmille syömään, jonka jälkeen olen lapsenvahtina pari tuntia, jonka jälkeen menemme kesän ekasta työpaikasta bongaamani uuden hyvän ystävän kanssa bodycombattiin ja bodybalanceen, jonka jälkeen menemme hänen luokseen katsomaan leffoja koko yöksi.
Hyvä että on tekemistä, koska jokaisen vapaan sekunnin vietän murehtien asioita, joille en voi kai enää mitään.
Carpe diem, biatch. Sinulla on vain tämä hetki, ei mitään muuta. Ole onnellinen tästä hetkestä ja kaikesta siitä mitä sinulla on nyt. Sinulla ei ole enää eilistä, sinulla ei ole vielä huomista.
lauantaina, elokuuta 05, 2006
Vaihtelevaa, puolipilvistä.
BIORYTMI
9.5.1982
Olet nyt 8854 päivää vanha.
Kunto: NORMAALI (...BodyPump for the brokenhearted toimi tänään ihan tykisti.)
Tunne: HUIPPUHYVÄ (...tunteita... paljon, monenlaisia... LIIKAA!)
Äly: HUIPPUHYVÄ (...saanen epäillä...)
Finanssi: HEIKKO (...sangen totta. Mikä laulaen tulee...)
Rakkaus: HEIKKO (...NO EI KAI?!?! Ukkojahan karkailee harva se päivä. Seuraavalle sähköpanta kaulaan tai edes mikrosiru kaulanahkaan.)
Työ: OLEMATON (...lomalla, joten NO EI KAI?!?)
perjantaina, elokuuta 04, 2006
Olenpa osannutkin
Jampsukka pisti minut etsimään vanhan kirjoituksen. Siinä oli kieltämättä hyviä pointteja lähtemisestä. Kunpa osaisin yhtä hyvin kirjoittaa siitä, kun toinen lähtee. Osa noista käy tähänkin tilanteeseen. Kiitos Jampsukka muistutuksesta.
Muuten, ystävä kieltää koskaan käskeneensä minun ottaa lasin vettä ja mennä nukkumaan... hän ei kuulemma olisi koskaan voinut sanoa mitään niin kamalaa, mutta kyllä sanoi!
Muuten, ystävä kieltää koskaan käskeneensä minun ottaa lasin vettä ja mennä nukkumaan... hän ei kuulemma olisi koskaan voinut sanoa mitään niin kamalaa, mutta kyllä sanoi!
torstaina, elokuuta 03, 2006
Psst
Älä kerro kenellekään, mutta minulla on oikeastaan nyt aika luvattoman hauskaa olosuhteisiin nähden.
Kenties limainen todellisuus vielä lässähtää vasten kasvojani kuin mojova meduusa poltellen tähtiä näkökenttääni. Antaa palaa, Frank.
Kenties viivyn tässä hauskassa vielä jonkin aikaa. Syömingit intialaisessa ja loput kotipakettiin, skootteriajelua, suoraan penkistä minulle ja vain minulle (koska ei täällä muitakaan ole!) poimittuja mansikoita - ja tietenkin kermavaahtoa, seuraavaksi vaahtokylpy uudessa kylpyammeessa, ilettävä kauhuelokuva popcornin ja limpparin kanssa, enemmän silitystä kuin mihin viime aikoina olen tottunut (aika hissukkaa ollut sen suhteen) eli tasan niin paljon kuin tarvitaan. Jos ei tämä lääkitys pure niin mikäs kumma sitten, ei tohtorimme sitä kertoa osaa lain. Ei-biologinen isosisko (RAKAS!) laittoi viestin etelästä, että ottaa kitaran mukaan niin tehdään laulu tyhmistä miehistä, kun nähdään viikonloppuna. Ja bro laittoi uuden puhelinvastaajaviestin mulle, vaan se on semmonen etten tiedä kehtaako laittaa jos mummi vahingossa sattuu soittamaan niin etten ole vastaamassa.
NIIN ETTÄ NO KANNATTIKO VAIHTAA KANAVAA?!? DAAH, TÄÄLTÄ TULEE PIKKASEN PAREMPAA OHJELMAA!!
Kenties limainen todellisuus vielä lässähtää vasten kasvojani kuin mojova meduusa poltellen tähtiä näkökenttääni. Antaa palaa, Frank.
Kenties viivyn tässä hauskassa vielä jonkin aikaa. Syömingit intialaisessa ja loput kotipakettiin, skootteriajelua, suoraan penkistä minulle ja vain minulle (koska ei täällä muitakaan ole!) poimittuja mansikoita - ja tietenkin kermavaahtoa, seuraavaksi vaahtokylpy uudessa kylpyammeessa, ilettävä kauhuelokuva popcornin ja limpparin kanssa, enemmän silitystä kuin mihin viime aikoina olen tottunut (aika hissukkaa ollut sen suhteen) eli tasan niin paljon kuin tarvitaan. Jos ei tämä lääkitys pure niin mikäs kumma sitten, ei tohtorimme sitä kertoa osaa lain. Ei-biologinen isosisko (RAKAS!) laittoi viestin etelästä, että ottaa kitaran mukaan niin tehdään laulu tyhmistä miehistä, kun nähdään viikonloppuna. Ja bro laittoi uuden puhelinvastaajaviestin mulle, vaan se on semmonen etten tiedä kehtaako laittaa jos mummi vahingossa sattuu soittamaan niin etten ole vastaamassa.
NIIN ETTÄ NO KANNATTIKO VAIHTAA KANAVAA?!? DAAH, TÄÄLTÄ TULEE PIKKASEN PAREMPAA OHJELMAA!!
Simsalabim
Larppaajat tietävät millaista on kun paljon asioita tapahtuu lyhyessä ajassa. Kuuden tunnin larpin aikana hahmoin elämä voi muuttua täysin. Elämä tuntuu tänään samanlaiselta.
Olen vapaa nainen. Saa onnitella.
Aggressiivinen käsittely ja hyvällä sykkeellä eteenpäin. Minä olin valmis rakastamaan ihan täysillä. Tällä hetkellä kuitenkin toivon, että kyseinen henkilö hukkuu omaan paskaansa (samalla toivon, että hän saa itsensä kasattua, koska elämä on ihanaa ja sitä ei kannata elää säkki päässä). Ei, en jaksa juuri nyt olla hirveän kypsä ja aikuismainen. Minua on kohdeltu epäreilusti. Niinhän se on, että harvemmin ihmissuhteet päättyvät onnellisesti - onnellisia ihmissuhteita ovat vain ne, jotka jatkuvat.
Tältä tuntuu nyt, huomenna tuntuu paremmalta. Tämän päivän siat ovat huomisen pekonia. Ilman bron psyykkausta olisin paljon heikommassa jamassa. Pahin on jo ohi. Olen paljon vahvempi mitä olen kuvitellut. Ihanaa huomata kyyneleiden vain valuvan, se on merkki siitä että reagoi, se on terveen ihmisen merkki. Olo on jo paljon parempi.
Tämä on elämää, täyttä elämää, ja siihen kuuluvat hyvät ja huonot päivät.
The only disability in life is a bad attitude.
~Scott Hamilton
Some people are always grumbling because roses have thorns;
I am thankful that thorns have roses.
~Alphonse Karr
Olen vapaa nainen. Saa onnitella.
Aggressiivinen käsittely ja hyvällä sykkeellä eteenpäin. Minä olin valmis rakastamaan ihan täysillä. Tällä hetkellä kuitenkin toivon, että kyseinen henkilö hukkuu omaan paskaansa (samalla toivon, että hän saa itsensä kasattua, koska elämä on ihanaa ja sitä ei kannata elää säkki päässä). Ei, en jaksa juuri nyt olla hirveän kypsä ja aikuismainen. Minua on kohdeltu epäreilusti. Niinhän se on, että harvemmin ihmissuhteet päättyvät onnellisesti - onnellisia ihmissuhteita ovat vain ne, jotka jatkuvat.
Tältä tuntuu nyt, huomenna tuntuu paremmalta. Tämän päivän siat ovat huomisen pekonia. Ilman bron psyykkausta olisin paljon heikommassa jamassa. Pahin on jo ohi. Olen paljon vahvempi mitä olen kuvitellut. Ihanaa huomata kyyneleiden vain valuvan, se on merkki siitä että reagoi, se on terveen ihmisen merkki. Olo on jo paljon parempi.
Tämä on elämää, täyttä elämää, ja siihen kuuluvat hyvät ja huonot päivät.
The only disability in life is a bad attitude.
~Scott Hamilton
Some people are always grumbling because roses have thorns;
I am thankful that thorns have roses.
~Alphonse Karr
Ei sanaakaan särkyneistä sydämistä
Tällä kertaa pelkkää diibadaabaa.
Kylläpäs kestänkin viinaa todella huonosti. Vodkaa, Passoaa ja semmoista kallista appelsiinimehua, jossa on hedelmälihaa. Ei-biologisen isoveljen vanhemmat juovat sitä ihan simona, siis sitä mehua. Jääkaappi on täynnä sitä niin kuin jollain friikeillä.
En siis nähnyt elokuvan loppua (Kiss Kiss Bang Bang).
Eilinen bodybalance oli ihana, toissapäiväinen pilates myös. Kaikesta räytymisestä huolimatta ja nimenomaan siksi täytyy pitää itsestään huolta. Märiseminen kuluttaa energiaa, olin laihtunut kilon kun kävin eilen BC:llä puntarilla. Joo vaan ei sanaakaan särkyneistä sydämistä! Huonoksi yritykseksihän se jäi. Jauhetaan sitten siitä taas. Ei tässä enää mitään uutta ja luovaa synny, vaan pakko kai tätä on pureksia kunnes asiat kohtaavat jonkinlaisen loppuratkaisun.
Olin tuossa sattumoisin paikalla kun eräät tutut tekivät positiivisen raskaustestin. Kaikesta myötäelämisen ilosta huolimatta se oli kuin vääntäisi puukkoa haavassa - minun unelmani murenevat käsiin ja toiset saavat sen, mitä minä haluaisin. Siinä saavutin jonkinlaisen tunteiden hiekkamyrskyn kulminaatiopisteen. Ei näin. Ei näin. Ei todellakaan näin.
Meillä jokaisella on oikeus tavoitella onnea. Minä tiedän mitä minä haluan ja pään hakkaaminen kiviseinään ei minusta tee ensisynnyttäjää. Vaan kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen.
En minä pysty muusta paljon puhumaan kuin tästä ahdistuksesta, joka vääntää sisälmykseni ylösalaisin. Se täyttää maailmani, en minä sille mitään voi. Se menee ohi, niin kuin kaikki. Kun on 100 % niin silloin on. Onhan noita tragedioita mahtunut tälle vuodelle, pari liikaa. Alan saada tarpeekseni. No, kunhan puhun. Näillä geeneillä... no, jotkut meistä vain hakevat ongelmia. Isä sanoi että tarvitsen jonkun semmoisen perusjampan, Pirkka-miehen, taviksen. Mutta kun siinähän kuolee sitten tylsyyteen. En tiedä tosin onko parempi kuolla suruun, epävarmuuteen ja turhautumiseen.
Brolla on magee agenttipaita. Jos saisin päättää, kaikki miehet pitäisivät vain tuollaisia cooleja mustia T-paitoja.
Kylläpäs kestänkin viinaa todella huonosti. Vodkaa, Passoaa ja semmoista kallista appelsiinimehua, jossa on hedelmälihaa. Ei-biologisen isoveljen vanhemmat juovat sitä ihan simona, siis sitä mehua. Jääkaappi on täynnä sitä niin kuin jollain friikeillä.
En siis nähnyt elokuvan loppua (Kiss Kiss Bang Bang).
Eilinen bodybalance oli ihana, toissapäiväinen pilates myös. Kaikesta räytymisestä huolimatta ja nimenomaan siksi täytyy pitää itsestään huolta. Märiseminen kuluttaa energiaa, olin laihtunut kilon kun kävin eilen BC:llä puntarilla. Joo vaan ei sanaakaan särkyneistä sydämistä! Huonoksi yritykseksihän se jäi. Jauhetaan sitten siitä taas. Ei tässä enää mitään uutta ja luovaa synny, vaan pakko kai tätä on pureksia kunnes asiat kohtaavat jonkinlaisen loppuratkaisun.
Olin tuossa sattumoisin paikalla kun eräät tutut tekivät positiivisen raskaustestin. Kaikesta myötäelämisen ilosta huolimatta se oli kuin vääntäisi puukkoa haavassa - minun unelmani murenevat käsiin ja toiset saavat sen, mitä minä haluaisin. Siinä saavutin jonkinlaisen tunteiden hiekkamyrskyn kulminaatiopisteen. Ei näin. Ei näin. Ei todellakaan näin.
Meillä jokaisella on oikeus tavoitella onnea. Minä tiedän mitä minä haluan ja pään hakkaaminen kiviseinään ei minusta tee ensisynnyttäjää. Vaan kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen.
En minä pysty muusta paljon puhumaan kuin tästä ahdistuksesta, joka vääntää sisälmykseni ylösalaisin. Se täyttää maailmani, en minä sille mitään voi. Se menee ohi, niin kuin kaikki. Kun on 100 % niin silloin on. Onhan noita tragedioita mahtunut tälle vuodelle, pari liikaa. Alan saada tarpeekseni. No, kunhan puhun. Näillä geeneillä... no, jotkut meistä vain hakevat ongelmia. Isä sanoi että tarvitsen jonkun semmoisen perusjampan, Pirkka-miehen, taviksen. Mutta kun siinähän kuolee sitten tylsyyteen. En tiedä tosin onko parempi kuolla suruun, epävarmuuteen ja turhautumiseen.
Brolla on magee agenttipaita. Jos saisin päättää, kaikki miehet pitäisivät vain tuollaisia cooleja mustia T-paitoja.
keskiviikkona, elokuuta 02, 2006
Edelleenkään
Minä en ole kahdesta jästipäästä se, joka antaa periksi.
Minä en jätä ihmistä, josta välitän. Jota rakastan.
Taotaan sitten jos ei muuten mene perille.
Miksi se on niin vaikea uskoa?
Luota!
I can't help falling in love
I fall deeper and deeper the further I go
Kisses sent from heaven above
They get sweeter and sweeter the more that I know
When you know the notes to sing
You can sing most anything
That's what my mama told me
Round and round and round you go
When you find love you'll always know
I let my father mold me
Daddy couldn't be all wrong
(Not gonna let you slip away, I'm gonna be there)
And my mama made me learn this song
(You're gonna bring your love to me, I'm gonna get you)
That's why
The deeper I go
All is fair in love she said
Think with your heart, not with your head
That's what my mama told me
All the little things you do
Will end up coming back to you
I let my father mold me
Someone said that romance was dead
And I believed it instead of remembering
What my mama told me
Let my father mold me
Then you tried to hold me
You remind me what they said
This feeling inside
I can't explain
But my love is alive
And I'm never gonna hide it again
Deeper and deeper and deeper and deeper
Never gonna hide it again
Sweeter and sweeter and sweeter and sweeter
Never gonna have to pretend
Madonna : Deeper And Deeper
Minä en jätä ihmistä, josta välitän. Jota rakastan.
Taotaan sitten jos ei muuten mene perille.
Miksi se on niin vaikea uskoa?
Luota!
I can't help falling in love
I fall deeper and deeper the further I go
Kisses sent from heaven above
They get sweeter and sweeter the more that I know
When you know the notes to sing
You can sing most anything
That's what my mama told me
Round and round and round you go
When you find love you'll always know
I let my father mold me
Daddy couldn't be all wrong
(Not gonna let you slip away, I'm gonna be there)
And my mama made me learn this song
(You're gonna bring your love to me, I'm gonna get you)
That's why
The deeper I go
All is fair in love she said
Think with your heart, not with your head
That's what my mama told me
All the little things you do
Will end up coming back to you
I let my father mold me
Someone said that romance was dead
And I believed it instead of remembering
What my mama told me
Let my father mold me
Then you tried to hold me
You remind me what they said
This feeling inside
I can't explain
But my love is alive
And I'm never gonna hide it again
Deeper and deeper and deeper and deeper
Never gonna hide it again
Sweeter and sweeter and sweeter and sweeter
Never gonna have to pretend
Madonna : Deeper And Deeper
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
