Voi paska. Järkyttävää ja säälittävää, miten rakastunut olen siihen jästipäähän, joka täältä on karannut. On masentavaa, kun joku, josta välittää, työntää pois eikä ota mitään vastaan. Syyskuun alussa tänne roudaa kamansa uusi alivuokralainen.
Kävimme tänään Bron kanssa katsomassa Pirates of The Caribbean 2:n - AIVAN MAHTAVA! Könysin puolen tunnin tuskallisen juoksulenkin eilisen bodypumpin raiskaamilla jaloillani. Nyt iltapalaa ja The Butterfly Effect. Ympärivuorokautisen valvonnan ansiosta nukun ensi yöni yhtä turvallisesti tyynylle kuolaten kuin tähänkin asti. Olen nukkunut itseasiassa aika makeasti sen koommin kun ei ole tarvinnut odottaa yhtä jästipäätä viereen nukkumaan. Jos tähän räytymisen päälle lisäisi vielä unettomia öitä, niin huh huh mikä corpse bride.
Näin eilen pitkästä aikaa ei-biologista isosiskoani (sanotaan häntä tästä eteenpäin nimellä Sis yhdenmukaisen koodituksen säilyttämiseksi). Olen ansainnut jokaisen naurunpyrskähdyksen eilisillasta. Sis, olet rakas. Harmi kun meillä oli niin vähän aikaa, mutta tulen käymään pian, lupaan. Tai jos ei ainakaan yhtä pitkää väliä pidettäisi kuin viimeksi?
Huominen on buukattu tukkoon. Aamulla äiti hakee bodypumppiin, sen jälkeen lähden isovanhemmille syömään, jonka jälkeen olen lapsenvahtina pari tuntia, jonka jälkeen menemme kesän ekasta työpaikasta bongaamani uuden hyvän ystävän kanssa bodycombattiin ja bodybalanceen, jonka jälkeen menemme hänen luokseen katsomaan leffoja koko yöksi.
Hyvä että on tekemistä, koska jokaisen vapaan sekunnin vietän murehtien asioita, joille en voi kai enää mitään.
Carpe diem, biatch. Sinulla on vain tämä hetki, ei mitään muuta. Ole onnellinen tästä hetkestä ja kaikesta siitä mitä sinulla on nyt. Sinulla ei ole enää eilistä, sinulla ei ole vielä huomista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti