Onhan se nyt coolia, jos tämä emäntä voi 25-vuotiaana vouhottaa olevansa cool bodycombat- ja bodypump-ohjaaja. Eli heitetään ne viimeisetkin haaveet menemään - tehdään niistä totta! Seurauksena sitten vakitunnit, mikä parantaa toimeentuloa huomattavasti ja pääsen tappelemasta sossubyrokratian kanssa. Onhan tämä kaikki enemmän ku sata jänistä. Kerrankin jos asiat menis niin kuin on suunnitellut, mitä häh?
Yksilöllinen palvelu on valttia Touko-poukolan hiusstudiossa, "Hair/y Salon á la Maurice", tänään taas eksperimentaalinen hiusvärjäysoperaatio. Kuka järkevä ihminen antaa heteromiehelle hiusväripurkin käteen? Siinä saattaa kärsiä sekä pää että parisuhde. Mutta tosirakkaus kestää jopa tällaiset mielivaltaiset kokeilut... villiä.
Niin pieniksi kasvoimme äskettäin
olit vaahteran lehdellä vierelläin
niin väljästi mahduimme sekunnin rakoon
kuin ois aika antanut onnemme jakoon
ei silmäni kanna ilon laidasta laitaan
kuin pieniksi joskus tulla taitaan!
-Aaro Hellaakoski
keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007
tiistaina, helmikuuta 27, 2007
Work it out (How ya doin, honey, baby?)
Nopean toiminnan joukot iskevät jälleen! Minua ei voi kukaan kirkkain silmin väittää passiiviseksi, tai lamaantuneeksi. Tai väittää kuka uskaltaa. Liike jatkuu. Olen itsestäni hiukka ylpeä juuri siinä, että olen erittäin ratkaisuhakuinen, täysin lannistumaton, riittävän itserakas tajutakseni oman etuni ja riittävän luova näkemään vaihtoehtoja. Where there is a will, there is a way.
"Don't give me excuses, give me results!" (Skipper the Penguing)
Kunhan tää tästä, niin sitten tää todellakin tästä. Tulossa: hyviä uutisia. Ootelkaas vaan, niin näätte.
IG-teamin (Isi's Guide) open-source & free of charge neuvo numero 1: Unohda asiat, joista saat vähemmän energiaa kuin niihin käytät.
"Don't give me excuses, give me results!" (Skipper the Penguing)
Kunhan tää tästä, niin sitten tää todellakin tästä. Tulossa: hyviä uutisia. Ootelkaas vaan, niin näätte.
IG-teamin (Isi's Guide) open-source & free of charge neuvo numero 1: Unohda asiat, joista saat vähemmän energiaa kuin niihin käytät.
maanantaina, helmikuuta 26, 2007
M'aidez!
Tänään ei kukaan vastaa, älä soita uudestaan... Meillä on juuri nyt ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa. Opiskelijaterveydenhuoltoon ei olekaan aivan helppoa päästä läpi. Sain lopulta ajan terveydenhoitajalle, kävin juttelemassa tästä pari kuukautta kestäneestä puolikuntoisuudesta ja sain lääkäriajan huomiselle.
Taas on leviämässä käsiin se sielu, minne ne möröt ja patoumat kertyy. Ei jaksa enää. Ihan liikaa kaikkia käytännön järjestelykysymyksiä. Turhaa murehtimista. Kumuloitunutta scheibea. Kai tää jossain vaiheessa leviää käsiin tää kroppakin tällä stressillä. Olen aika lailla samassa pisteessä kuin marraskuussa. Peruin huomisen ja perjantain combat-tuuraukset. Tänään vielä.
Minulla on korvaamaton ystävä, neuvonantaja, viisas ihminen, joka näkee asioiden ytimeen.
Taas on leviämässä käsiin se sielu, minne ne möröt ja patoumat kertyy. Ei jaksa enää. Ihan liikaa kaikkia käytännön järjestelykysymyksiä. Turhaa murehtimista. Kumuloitunutta scheibea. Kai tää jossain vaiheessa leviää käsiin tää kroppakin tällä stressillä. Olen aika lailla samassa pisteessä kuin marraskuussa. Peruin huomisen ja perjantain combat-tuuraukset. Tänään vielä.
Minulla on korvaamaton ystävä, neuvonantaja, viisas ihminen, joka näkee asioiden ytimeen.
sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007
lauantaina, helmikuuta 24, 2007
Odotusmusiikkia, maestro!
Sterkat puskivat tänään BodyCombat 31:n biisejä, oli tullut salille etukäteen. Mp3-soittimeenkin on jo siirretty setti, jota kuunnellaan sitten tiiviisti ainakin seuraava kuukausi, että ohjelma on selkäytimessä. Jotkut ovat olleet jo ohjelman koulutuksessa, minä se oottelen postin tuovan dvd:n, että pääsis asiaan. Kävin eilen tuuraamassa combatin (ja muuten vaan toissapäivänä pumpissa ja balancessa), niin en nyt sitten ikinä parane tästä räkätaudista, joka pidättelee mun energioita. Vakituntien osalta en osaa sanoa vielä mitään, kun ei ole kerrottu. Edessä on kolmen päivän putki combattia. Sunnuntai. Maanantai. Tiistai. Khylläkhyllä. Ihan kivaa pientä tienestiä nämä tuurauksetkin näemmä.
Kävimme eilen Maailman Ihanimman kanssa mummilassa kahvilla. Sovimme tyttöjen kesken lähtevämme kaupungille syömään kansainvälisenä naistenpäivänä, siis minä, mummi ja sisko. Pitäisi valita mihin mennään syömään. Minun ja siskon pitäisi myös löytää uudet tietokoneet, isä on luvannut sponsoroida (pöytäkonepaketit).
Kävimme eilen myös siskon ja Ihanimman kanssa katsomassa hassunhauskan elokuvan Night at the Museum, joka oli minun mielestäni aivan mahdottoman ihana. Paras näistä, joita olemme käyneet leffassa katsomassa viime aikoina - Holiday, Babel, Vares2, Bond... Ihanimman kanssa on seksikästä käydä elokuvissa, kun sen profiili näyttää älyttömän hyvältä siinä elokuvakankaan kajostuksessa.
Löimme Maailman Ihanimman kanssa vetoa onko Nelosen illan elokuvan InterMissionin eräs näyttelijä sama kuin Smallvillen Teräsmies. Tom Welling ja Cillian Murphy, niin samannäköisiä veijareita kuin ovatkin, ovat kuitenkin kaksi eri näyttelijää, aivan kuten tiesinkin asian olevan. Jos olisin hävinnyt, olisin joutunut pesemään Nissanin. Mutta kun kerran voitin, mitähän minä saan palkinnoksi?
Pois koneelta ja katsomaan siskon, Ihanimman ja Jasmi-koiran kanssa Uutisvuotoa. Jasmilla on juhlapäivä, se on saanut aika monta rusinaa ja palan porkkanaa. Uijui. Reppana, kun emäntä ei syö lihaa niin täällä harvemmin tuoksuu mikään ihana lenkkimakkara tai jauheliha... tuo koira olisi niin ostettavissa, se lähtee ihan kenen tahansa mukaan, jolla sattuu olemaan oikeat eväät mukana. Vaikka rusinoita.
Kävimme eilen Maailman Ihanimman kanssa mummilassa kahvilla. Sovimme tyttöjen kesken lähtevämme kaupungille syömään kansainvälisenä naistenpäivänä, siis minä, mummi ja sisko. Pitäisi valita mihin mennään syömään. Minun ja siskon pitäisi myös löytää uudet tietokoneet, isä on luvannut sponsoroida (pöytäkonepaketit).
Kävimme eilen myös siskon ja Ihanimman kanssa katsomassa hassunhauskan elokuvan Night at the Museum, joka oli minun mielestäni aivan mahdottoman ihana. Paras näistä, joita olemme käyneet leffassa katsomassa viime aikoina - Holiday, Babel, Vares2, Bond... Ihanimman kanssa on seksikästä käydä elokuvissa, kun sen profiili näyttää älyttömän hyvältä siinä elokuvakankaan kajostuksessa.
Löimme Maailman Ihanimman kanssa vetoa onko Nelosen illan elokuvan InterMissionin eräs näyttelijä sama kuin Smallvillen Teräsmies. Tom Welling ja Cillian Murphy, niin samannäköisiä veijareita kuin ovatkin, ovat kuitenkin kaksi eri näyttelijää, aivan kuten tiesinkin asian olevan. Jos olisin hävinnyt, olisin joutunut pesemään Nissanin. Mutta kun kerran voitin, mitähän minä saan palkinnoksi?
Pois koneelta ja katsomaan siskon, Ihanimman ja Jasmi-koiran kanssa Uutisvuotoa. Jasmilla on juhlapäivä, se on saanut aika monta rusinaa ja palan porkkanaa. Uijui. Reppana, kun emäntä ei syö lihaa niin täällä harvemmin tuoksuu mikään ihana lenkkimakkara tai jauheliha... tuo koira olisi niin ostettavissa, se lähtee ihan kenen tahansa mukaan, jolla sattuu olemaan oikeat eväät mukana. Vaikka rusinoita.
torstaina, helmikuuta 22, 2007
Torstai on toivoa täynnä, kerrankin.
Bellissima sai vakiduunin Helsingistä! Onnittelut, sisar hento valkoinen! Olet hurjan rakas ja tulemme sinua ja Joksaa kaipaamaan. Mutta kesällä sitten Lintsille ja kenties piipahdan jonkun viikonlopun aikaisemminkin... ja on meillä vielä aikaa, yli kuukausi!
Sain sovittua vapaaehtoisen kuvaajan kanssa, että bodycombat-lisenssivideoni kuvataan 22.3. Lähitulevaisuudessa selkenee mahdollisesti jatkosuunnitelmat ruumistaistelu-urallani. Tammikuisen ohjaajakoulutuksen jälkeen olen tienannut kevyesti takaisin reissurahat tuurauksilla. Mutta olenhan tähtimerkiltäni härkä, rutiinia ja turvallisuutta rakastava luonne, joten vakitunnit tuntuisivat kyllä hyvältä.
Vanhemmat suunnittelevat keittiöremonttia. Ilmassa on sellaista draamallisesti sujuvaa parisuhteellisten ristiriitojen katkua, että tapahtumien kulusta saisi aikaan loistavan reality-sarjan. Onnekseni pääsen sitä itse seuraamaan aitiopaikalta. Erityisen onnellinen olen erään rikkinäisen keittiön laatikon pääsemisestä viheriämmille laitumille - se on siis sellainen laatikko, että kun sen vetää auki, se rämähtää eikä mene enää samaa tietä takaisin kiinni. Erittäin hajottavaa.
Lupasimme ottaa vanhempien Ronja-kissan hoitoon pääsiäislomalla. Ronja on maailman kaunein pörrökissa, mutta luonteeltaan kaksinaamainen kelju, joka ensin kiehnää ja sitten teurastaa pahaa-aavistamattoman uhrinsa armottomasti kynsin hampain. Ronjassa on hienovaraista ylimielisyyttä, jolla hän kohtelee ihmisiä huonekaluina. Alunperin Ronja tuli minun kissakseni, olin lemmikitön ja kissakuumeen käydessä mahdottomaksi bongasin ilmoituksen Tuiran lähikaupan seinältä. Myöhemmin yhteiselo edellisen koirani kanssa ei ollut kovinkaan rauhallista, joten Ronja muutti vanhempieni luo, jossa se pääsikin pompottamaan siskoni Veera-kissaa, joka sittemmin kaikeksi onnekseen pääsi muuttamaan siskoni siirtyessä omaan kämppään.
Rahatilanne on tällä hetkellä todella heikko. Setä on edelleen pystyssä neljäkymppiä, oli kuulemma luvannut maksaa maanantaina, vaan eipä tuota summaa ole tilillä näkynyt. Kiitos mummille, äidille ja isälle, joiden lahjoituksilla olemme saaneet pidettyä ruokakaapit vähemmän autioina. Toimeentulotukihakemusnivaskan vein eilen, saa nähdä mitä siitä sanotaan. Luultavasti sekin homma jää roikkumaan muutaman palkkatodistuksen varaan - niitähän on luvassa siis vasta ensi kuun puolella. Mutta eipä hätää, kuun viimeisen jälkeen pitäisi kilahdella ruumistaisteluhiluja kolmesta osoitteesta. Olen luvannut "sitten kun tulee rahaa" mm. itselleni kampaamoreissun, jalkahoidon, hierojakäynnin ja koiralle puruluun. Lisäksi käymme Maailman ihanimman kanssa Tietomaassa ja Wingerissä toastilla, ranskalaisilla ja siiderillä. Mitään näistähän tuskin tulee tapahtumaan, koska kaikki tuleva raha menee suoraan laskuihin.
Elämä on.
Mutta onneksi ei ole rahasta kiinni se, että menen nyt kokovartalorasvaukseen (talvi ja kuiva sisäilma) ja sitten unta palloon, että jaksaa huomenna kahdeksaksi kouluun. Kaiken jaksaa ja kestää, kun on se tärkein kunnossa, ja se tärkein minulle on ylitse muiden kumppanuus ja yhteenhitsauma, liittouma. Hyviä yhdessä. Tuntuu ihanalta jakaa toiveikas odottaminen ja hyvät uutiset, ja huonot uutiset kestää paljon paremmin kaksin - onhan meillä sentään toisemme.
Sain sovittua vapaaehtoisen kuvaajan kanssa, että bodycombat-lisenssivideoni kuvataan 22.3. Lähitulevaisuudessa selkenee mahdollisesti jatkosuunnitelmat ruumistaistelu-urallani. Tammikuisen ohjaajakoulutuksen jälkeen olen tienannut kevyesti takaisin reissurahat tuurauksilla. Mutta olenhan tähtimerkiltäni härkä, rutiinia ja turvallisuutta rakastava luonne, joten vakitunnit tuntuisivat kyllä hyvältä.
Vanhemmat suunnittelevat keittiöremonttia. Ilmassa on sellaista draamallisesti sujuvaa parisuhteellisten ristiriitojen katkua, että tapahtumien kulusta saisi aikaan loistavan reality-sarjan. Onnekseni pääsen sitä itse seuraamaan aitiopaikalta. Erityisen onnellinen olen erään rikkinäisen keittiön laatikon pääsemisestä viheriämmille laitumille - se on siis sellainen laatikko, että kun sen vetää auki, se rämähtää eikä mene enää samaa tietä takaisin kiinni. Erittäin hajottavaa.
Lupasimme ottaa vanhempien Ronja-kissan hoitoon pääsiäislomalla. Ronja on maailman kaunein pörrökissa, mutta luonteeltaan kaksinaamainen kelju, joka ensin kiehnää ja sitten teurastaa pahaa-aavistamattoman uhrinsa armottomasti kynsin hampain. Ronjassa on hienovaraista ylimielisyyttä, jolla hän kohtelee ihmisiä huonekaluina. Alunperin Ronja tuli minun kissakseni, olin lemmikitön ja kissakuumeen käydessä mahdottomaksi bongasin ilmoituksen Tuiran lähikaupan seinältä. Myöhemmin yhteiselo edellisen koirani kanssa ei ollut kovinkaan rauhallista, joten Ronja muutti vanhempieni luo, jossa se pääsikin pompottamaan siskoni Veera-kissaa, joka sittemmin kaikeksi onnekseen pääsi muuttamaan siskoni siirtyessä omaan kämppään.
Rahatilanne on tällä hetkellä todella heikko. Setä on edelleen pystyssä neljäkymppiä, oli kuulemma luvannut maksaa maanantaina, vaan eipä tuota summaa ole tilillä näkynyt. Kiitos mummille, äidille ja isälle, joiden lahjoituksilla olemme saaneet pidettyä ruokakaapit vähemmän autioina. Toimeentulotukihakemusnivaskan vein eilen, saa nähdä mitä siitä sanotaan. Luultavasti sekin homma jää roikkumaan muutaman palkkatodistuksen varaan - niitähän on luvassa siis vasta ensi kuun puolella. Mutta eipä hätää, kuun viimeisen jälkeen pitäisi kilahdella ruumistaisteluhiluja kolmesta osoitteesta. Olen luvannut "sitten kun tulee rahaa" mm. itselleni kampaamoreissun, jalkahoidon, hierojakäynnin ja koiralle puruluun. Lisäksi käymme Maailman ihanimman kanssa Tietomaassa ja Wingerissä toastilla, ranskalaisilla ja siiderillä. Mitään näistähän tuskin tulee tapahtumaan, koska kaikki tuleva raha menee suoraan laskuihin.
Elämä on.
Mutta onneksi ei ole rahasta kiinni se, että menen nyt kokovartalorasvaukseen (talvi ja kuiva sisäilma) ja sitten unta palloon, että jaksaa huomenna kahdeksaksi kouluun. Kaiken jaksaa ja kestää, kun on se tärkein kunnossa, ja se tärkein minulle on ylitse muiden kumppanuus ja yhteenhitsauma, liittouma. Hyviä yhdessä. Tuntuu ihanalta jakaa toiveikas odottaminen ja hyvät uutiset, ja huonot uutiset kestää paljon paremmin kaksin - onhan meillä sentään toisemme.
keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007
Diibadaaba.
Olipas vaikea aamu. Seisoin keittiössä alasti suu mutrussa ja Maailman Ihanin totesi käyttävänsä koiran pissalla ja sitten lähetään. Pakko oli sitten. Jotakin vaatetta. Päälle. Vähitellen tai vähän äkkiä. Arvatahan saattoi, että puhelin oli kuumana, piti hakea yksi Ihanimman kaveri suoraan yövuorosta tenttiin - autosta oli puhjennut rengas - ja sitten viime tingassa vielä toinenkin - hällä autossa vaihteet jäässä. Onko Nissan ainoa vehje, joka liikkuu säällä kuin säällä? No minkäs teet, Ihanin on vähän niin kuin luottohenkilö, eikä kumpikaan, hän tai Nissan, jättänyt pulaan tälläkään kertaa.
Ihanimmalla oli eilen lämpöä jotakin 38 astetta. Sitkeä sissi luki tenttiin. Itsellä se normaalilämpötilaksi muodostunut 37,3. Kaikki maailman ihmiset on kipiänä, niin mitäpä sitä valittelemaan. Maailman Ihanin potkaisi minut autosta, jotta voisin tulla huomaamaan, että aamun tunnit on peruttu, koska opettaja on sairaana. Jos tämä on totta huomennakin, se tarkoittaa minun kohdallani vapaapäivää. Unta vaikka vuorokausi putkeen. Ah.
Mutta hähhähhää, sain ikääntyneen hoitotyön tentistä kolmosen jauhamalla lähimmäisenrakkaudella kuorrutettua humanistip*skaa. Pikkusen ihan hävettää, että sillä tavalla pääsi käymään. Melkein meinasin jättää menemättä koko tenttiin, mutta näköjään sitä kannattaa käydä rääpimässä paperiin mitä sylki suuhun tuo. Sama juttu kuin ylioppilaskirjoituksissa, en ymmärrä arviointia. Kaiken mitä olen saanut, olen saanut samalla diibadaaba-metodilla. "Eihän tässä asiaa ole, mutta kirjoitat niin kauniisti", sanoi lukion historianopettaja kun kympin lätkäisi.
Sain eilen vaihdettua toukokuun harjoittelupaikan leikkaussalista lasten syöpäosastoon. Olen saanut sovittua kaksi tapaamista opinnäytetyötä varten, tosin en tiedä vielä mitä niillä teen. Soitin yhden puhelun palkkakuitin perään ja sovitaan, että se riittää. Tänään pitäisi hajota vielä yhteen otteeseen toimeentulotukihakemuksen kanssa ja palauttaa ilmeisen vajanainen nivaska soskuun.
Tutut kävivät kinkybileissä, ja tietenkin jälkeenpäin voin sanoa, että harmittaa kun en itse ajoissa hoksannut koko hommaa. Tosin saan tyydytettyä sadistiset tarpeeni bodycombatissa ohjaajana ja masokistiset tarpeeni bodypumpissa latoessani riittäviä painoja tankoon. Erinäinen määrä fetissejä jää kuitenkin jäljelle, etenkin kun larppaaminenkaan ei nykyään kuulu vakio-ohjelmaan. No, ajattelin hakeutua keittiöorjaksi Kettilmundssonin familian talvipäivään, jossa on muuten vielä tilaa parille pelaajalle, jos kiinnostaa.
Vielä joku hetki ja sitten opiskelemaan sisäsynnytintulehdusten diagnostiikkaa ja hoitoa.
Ehdin jo mutista mielessäni, että kirotun laskiaistiistain ansiosta koulussa on ruokana hernekeittoa. Sitten tajusin, että on jo keskiviikko. En tiedä ovatko vesikastanja-pähkinänuudelit sen ylväämpiä, hmm, toivottavasti linssikeitto näyttää houkuttelevalta.
Ihanimmalla oli eilen lämpöä jotakin 38 astetta. Sitkeä sissi luki tenttiin. Itsellä se normaalilämpötilaksi muodostunut 37,3. Kaikki maailman ihmiset on kipiänä, niin mitäpä sitä valittelemaan. Maailman Ihanin potkaisi minut autosta, jotta voisin tulla huomaamaan, että aamun tunnit on peruttu, koska opettaja on sairaana. Jos tämä on totta huomennakin, se tarkoittaa minun kohdallani vapaapäivää. Unta vaikka vuorokausi putkeen. Ah.
Mutta hähhähhää, sain ikääntyneen hoitotyön tentistä kolmosen jauhamalla lähimmäisenrakkaudella kuorrutettua humanistip*skaa. Pikkusen ihan hävettää, että sillä tavalla pääsi käymään. Melkein meinasin jättää menemättä koko tenttiin, mutta näköjään sitä kannattaa käydä rääpimässä paperiin mitä sylki suuhun tuo. Sama juttu kuin ylioppilaskirjoituksissa, en ymmärrä arviointia. Kaiken mitä olen saanut, olen saanut samalla diibadaaba-metodilla. "Eihän tässä asiaa ole, mutta kirjoitat niin kauniisti", sanoi lukion historianopettaja kun kympin lätkäisi.
Sain eilen vaihdettua toukokuun harjoittelupaikan leikkaussalista lasten syöpäosastoon. Olen saanut sovittua kaksi tapaamista opinnäytetyötä varten, tosin en tiedä vielä mitä niillä teen. Soitin yhden puhelun palkkakuitin perään ja sovitaan, että se riittää. Tänään pitäisi hajota vielä yhteen otteeseen toimeentulotukihakemuksen kanssa ja palauttaa ilmeisen vajanainen nivaska soskuun.
Tutut kävivät kinkybileissä, ja tietenkin jälkeenpäin voin sanoa, että harmittaa kun en itse ajoissa hoksannut koko hommaa. Tosin saan tyydytettyä sadistiset tarpeeni bodycombatissa ohjaajana ja masokistiset tarpeeni bodypumpissa latoessani riittäviä painoja tankoon. Erinäinen määrä fetissejä jää kuitenkin jäljelle, etenkin kun larppaaminenkaan ei nykyään kuulu vakio-ohjelmaan. No, ajattelin hakeutua keittiöorjaksi Kettilmundssonin familian talvipäivään, jossa on muuten vielä tilaa parille pelaajalle, jos kiinnostaa.
Vielä joku hetki ja sitten opiskelemaan sisäsynnytintulehdusten diagnostiikkaa ja hoitoa.
Ehdin jo mutista mielessäni, että kirotun laskiaistiistain ansiosta koulussa on ruokana hernekeittoa. Sitten tajusin, että on jo keskiviikko. En tiedä ovatko vesikastanja-pähkinänuudelit sen ylväämpiä, hmm, toivottavasti linssikeitto näyttää houkuttelevalta.
maanantaina, helmikuuta 19, 2007
Brilliant!
Tänään ei tullut yhtään laskuja, mutta tuli OP-ryhmän asiakaslehti aka "Timo Koivusalon fanclubin jäsenlehti".
Vätysti koulun jäljiltä ja kyllä se päiväuni oli makiaa kullan kainalossa. Hän nakkoi minut kuitenkin Oulunsaloon vetämään combattia. Ja wuhuu kun oli taas ihanata. Etukäteen aattelin että mitäköhän tästä taas tulee koko päivästä. Pakollinen harjoitustunti ja kaikkea. Olen ollut niin kauan puolikuntoinen ja räkätaudissa ja lämpöillyt kevyesti kuin jaksan muistaa. Aivan sama makoilenko kotona viikon vai taistelenko mielikuvitus-kansainvälisiä terroristeja vastaan combatissa. Tosin nyt aattelin loppuviikon ottaa kevyemmin, pilatesta, kehonhuoltoa... ja pumppia lopummasta päästä tai tulee hulluus.
Päivän v-maisin asia oli asiointi Kelalle asumistuen tiimoilta. Tunsin itseni idiootiksi, mutta pääasia että homma tuli hoidettua. Melkein. Case on jäissä, kunnes toimitan palkkakuitteja noista jumppatunneista, ihan kuin tietäisin että milloin niitä tulee tai onko edes tulossa. No eipä siinä.
Oli fiilis sellainen, että mikäs auttaisi paremmin kuin oikea oululainen känkky, ja lähimpänä lähimmäistä oli Ninwe, josta saa lounasaikaan eli ennen kolomea pizzan ja limpparin hintaan 4,5 €. Tonnikala-katkarapu-herkkusieni-oliivi-valkosipuli-ihanuudesta (kaksi lisätäytettä eli yht. 5,5 €, halapa) jäi puolet iltapalaksi.
Ooh aah, nyt jakamaan lätynjämät rakkaan kanssa ja katsomaan luultavasti ihanan turhanpäiväistä Juomahemmo-leffaa kolmoselta. Eivät taaskaan kertoneet, että Täydelliset Naiset on tauolla. (Sarja on tauolla ja jatkuu syksyllä uusin 3. tuotantokauden jaksoin. Ensimmäisen tuotantokauden uusintajaksoja esitetään lauantaisin 24.2. alkaen).
Aika ihanaa on joo. Kun keskittyy kaikkeen huippendaaliin eikä siihen, että loppupeleissä mistään ei tule mitään eikä kannata edes yrittää. Paljon auttaa se, että Maailman ihanin on vaan jotenkin aivan vastustamaton ja koira on hassu hupsuli. Jasmine muuten täyttää lokakuussa 4 vuotta ja siirtyy sitten sijoituskoirasta ihan ikiomakseni.
Vätysti koulun jäljiltä ja kyllä se päiväuni oli makiaa kullan kainalossa. Hän nakkoi minut kuitenkin Oulunsaloon vetämään combattia. Ja wuhuu kun oli taas ihanata. Etukäteen aattelin että mitäköhän tästä taas tulee koko päivästä. Pakollinen harjoitustunti ja kaikkea. Olen ollut niin kauan puolikuntoinen ja räkätaudissa ja lämpöillyt kevyesti kuin jaksan muistaa. Aivan sama makoilenko kotona viikon vai taistelenko mielikuvitus-kansainvälisiä terroristeja vastaan combatissa. Tosin nyt aattelin loppuviikon ottaa kevyemmin, pilatesta, kehonhuoltoa... ja pumppia lopummasta päästä tai tulee hulluus.
Päivän v-maisin asia oli asiointi Kelalle asumistuen tiimoilta. Tunsin itseni idiootiksi, mutta pääasia että homma tuli hoidettua. Melkein. Case on jäissä, kunnes toimitan palkkakuitteja noista jumppatunneista, ihan kuin tietäisin että milloin niitä tulee tai onko edes tulossa. No eipä siinä.
Oli fiilis sellainen, että mikäs auttaisi paremmin kuin oikea oululainen känkky, ja lähimpänä lähimmäistä oli Ninwe, josta saa lounasaikaan eli ennen kolomea pizzan ja limpparin hintaan 4,5 €. Tonnikala-katkarapu-herkkusieni-oliivi-valkosipuli-ihanuudesta (kaksi lisätäytettä eli yht. 5,5 €, halapa) jäi puolet iltapalaksi.
Ooh aah, nyt jakamaan lätynjämät rakkaan kanssa ja katsomaan luultavasti ihanan turhanpäiväistä Juomahemmo-leffaa kolmoselta. Eivät taaskaan kertoneet, että Täydelliset Naiset on tauolla. (Sarja on tauolla ja jatkuu syksyllä uusin 3. tuotantokauden jaksoin. Ensimmäisen tuotantokauden uusintajaksoja esitetään lauantaisin 24.2. alkaen).
Aika ihanaa on joo. Kun keskittyy kaikkeen huippendaaliin eikä siihen, että loppupeleissä mistään ei tule mitään eikä kannata edes yrittää. Paljon auttaa se, että Maailman ihanin on vaan jotenkin aivan vastustamaton ja koira on hassu hupsuli. Jasmine muuten täyttää lokakuussa 4 vuotta ja siirtyy sitten sijoituskoirasta ihan ikiomakseni.
This is your life and it's ending one minute at a time
Pönötän täällä koululla ja odotan mr. koulukyydin saapuvan. Boonusta: huominen opinnäyteseminaari on peruttu. Soitin Kelalle ja kaikkia mahdollisia asumistuen lippulappuja ei tarvitse toimittaa, koska olen ne jo kerran toimittanut. Jesh.
Jos jonkun mielestä Euroviisut ovat tyhjänpäiväistä humppaa, kuunnelkaapa vaikka vuoden 1996 voittaja, Irlannin Eimear Quinnin kappale Voice (wma-tiedosto). Tai 2004 voittaja Ruslana ja Wild Dances (low quality video)? No lässyn lässyn. Kyllähän me tiedetään mikä on muuttanut Euroviisujet ikuisiksi ajoiksi.
Kryptinen horoskooppi kaikille härkäpäille tänään 19.2.: Vaihto asiasta toiseen voi tuntua tyhmältä, mutta se kannattaa. Näet, ettei toinen vaihtoehto tee asiaa huonommaksi, vaan pikemminkin korostaa alkuperäisajatusta.
Britney on ajanut tukan pois ja itsellä on myös lieviä suuntauksia myös kampaamon suuntaan jahka rahaa alkaa kilistä tilille.
Jos jotakuta kiinnostaa niin täältä voi kuunnella kun tämä laulaa reenikämpillä joskus olisko ollut viime toukokuussa:
Pretty Boy (ihan ite keksin sanat)
Never Hesitate (niin tähänki)
I Saved The World Today (Eurythmics cover)
*Kertan säveltämä Hupsis-soittoääni*
Ai nysse tuli. Hips!
Jos jonkun mielestä Euroviisut ovat tyhjänpäiväistä humppaa, kuunnelkaapa vaikka vuoden 1996 voittaja, Irlannin Eimear Quinnin kappale Voice (wma-tiedosto). Tai 2004 voittaja Ruslana ja Wild Dances (low quality video)? No lässyn lässyn. Kyllähän me tiedetään mikä on muuttanut Euroviisujet ikuisiksi ajoiksi.
Kryptinen horoskooppi kaikille härkäpäille tänään 19.2.: Vaihto asiasta toiseen voi tuntua tyhmältä, mutta se kannattaa. Näet, ettei toinen vaihtoehto tee asiaa huonommaksi, vaan pikemminkin korostaa alkuperäisajatusta.
Britney on ajanut tukan pois ja itsellä on myös lieviä suuntauksia myös kampaamon suuntaan jahka rahaa alkaa kilistä tilille.
Jos jotakuta kiinnostaa niin täältä voi kuunnella kun tämä laulaa reenikämpillä joskus olisko ollut viime toukokuussa:
Pretty Boy (ihan ite keksin sanat)
Never Hesitate (niin tähänki)
I Saved The World Today (Eurythmics cover)
*Kertan säveltämä Hupsis-soittoääni*
Ai nysse tuli. Hips!
lauantaina, helmikuuta 17, 2007
Viikonloppua.
YLE2 tarjoili tänään 12 euroviisuehdokasta sekä sontaa vuosien takaa siltä varalta, ettei tuoreempi tunnu missään. Palautui mieleen se katkera pettymys, ns. euroviisutunne, suomalaisille tuttu myötähäpeä, jota emme olekaan vähään aikaan muistaneet Lordin nostettua itsetuntomme hetkeksi kattoon. Ohjelman katsottavinta antia oli hassuli Heikki Paasonen ("humppa tulee hanurista"). Itse olisin valinnut voittajaksi Johanna Kurkelan kauniin "Olet uneni kaunein"-kappaleen, mutta voiton vei Hanna Pakarinen kappaleella "Leave me alone." Niin että Euroviisut.
Tällä viikolla haettiin ystävänpäivädonitseja Arnold'silta. Sitten ollaan kai enimmäkseen nukuttu, ja välillä vähän lepäilty. Voi että on ihanaa nukkua rakkaan nallun kainalossa, se on parasta! Ja soinnumme yhteen kuin kaksi laiskanpulskeaa pussirotan poikasta. Tiiätkö kun löytyy sellaisen lajitoverin, jonka kyynärpää tai polvi tai jokin lonkanpätkä ei ole koko ajan tökkimässä, vaan voi kietoutua toisen kanssa semmoiseksi niin kuin villasukat tai lapaset menevät rullalle? Niin on niin pehmeää ja lämmintä ja suloista! Siinä ymmärtää jotain siitä, miten ulkomaailma ei pääse kiusaamaan keskelle sitä kahdenkeskistä pesää.
Kolmen combattipäivän jälkeen olikin hyvä pitää pari päivää lepoa. Tänään kävin sitten pumpissa ja balancessa. Pumppiohjaajalla ei ollut minkäänlaista käsitystä rytmitajusta ja aluksi se meitä perheen naisia nauratti, mutta lopulta häiritsi niin, että piti vain yrittää keskittyä treeniin ja tehdä musiikin tahtiin, käski ohjaaja tehdä sitten mitä hyvänsä. Mutta balance oli huippendaalia, on se hassua miten aurinkoinen olo aurinkotervehdyksestä oikein kirpoaa.
Maailman Ihanin rikkoi polvensa lenkillä (tai paha maailma rikkoi sen), ja sekös estää aika monta hauskaa asiaa ja rampauttaa elämää. Yhtä hermoja raastavaa on laskujen vuolas tulva henkilökohtaiseen postilaatikkooni Kaakkurin Kiviniemessä. Jouduttaa hieman hempeiden kirjeiden kirjoittelua Kelan ja sosiaalitoimiston suuntaan.
Viikonlopun horoskooppi sanoo: Saat mahdollisuuden lujittaa erästä ihmissuhdettasi. Älä odota mullistuksia yhdessä yössä, pienikin askel on tärkeää eteenpäinmenoa. Että silleen.
Meidän iskän laihdutuskuuri toimii ja se on kyllä aivan hirmu hienoa. Ylipainoisten ihmisten pitäisi hoksia se pointti, että laihduttaa ei pidä siksi että kaikki käskee ja että lihavuus on vain synti ja mielen heikkoutta ja pitäisi laihduttaa ollakseen kauneusihanteinen, vaan pointti on se, että ylipaino on terveysriski. Siis epäterveellistä. Ei siis hyväksi, vaan pahaksi sinulle.
Maaliskuun 19. päivä on tarjolla Ookko nää nauranu-klubi stand-upin ystäville. Yliopiston Saalastinsalissa koomikoivat Heli Sutela, Pekka Jalava ja Ilari Johansson, iltaa isännöi Zaani.
Olen ruvennut vähän miettimään bodypumpin ohjaajakoulutusta, että olisikohan sitä semmoiseen varaa, ja jos olisi niin milloin. Kun kuitenkin tuntuu, että olisi hyvä repertuaaria olla parin lajin verran (joka salilta kysytään aina, että vedänkö muuta kuin combattia). Ehkä seuraavan koulutuksen aika on sitten, kun bodycombat on maksanut itsensä takaisin ja sitten vielä sen pumpin päälle. Olen jopa harkinnut muitakin lajeja kuin pumppia, vaikka se tuntuu rakkaalta, kun siihen ensimmäisenä menin rakastumaan. Se on myös ihan hullun suosittua, paljon suositumpaa kuin combatti, joten ohjaajatarvetta varmaankin on.
Lopuksi voitkin testata oletko fiksu.
Hyvää yötä tai huomenta, vuorokausirytmiikastasi riippuen.
"No matter what you have done to this moment, you get 24 brand new hours to spend every single day." - Brian Tracy
Tällä viikolla haettiin ystävänpäivädonitseja Arnold'silta. Sitten ollaan kai enimmäkseen nukuttu, ja välillä vähän lepäilty. Voi että on ihanaa nukkua rakkaan nallun kainalossa, se on parasta! Ja soinnumme yhteen kuin kaksi laiskanpulskeaa pussirotan poikasta. Tiiätkö kun löytyy sellaisen lajitoverin, jonka kyynärpää tai polvi tai jokin lonkanpätkä ei ole koko ajan tökkimässä, vaan voi kietoutua toisen kanssa semmoiseksi niin kuin villasukat tai lapaset menevät rullalle? Niin on niin pehmeää ja lämmintä ja suloista! Siinä ymmärtää jotain siitä, miten ulkomaailma ei pääse kiusaamaan keskelle sitä kahdenkeskistä pesää.
Kolmen combattipäivän jälkeen olikin hyvä pitää pari päivää lepoa. Tänään kävin sitten pumpissa ja balancessa. Pumppiohjaajalla ei ollut minkäänlaista käsitystä rytmitajusta ja aluksi se meitä perheen naisia nauratti, mutta lopulta häiritsi niin, että piti vain yrittää keskittyä treeniin ja tehdä musiikin tahtiin, käski ohjaaja tehdä sitten mitä hyvänsä. Mutta balance oli huippendaalia, on se hassua miten aurinkoinen olo aurinkotervehdyksestä oikein kirpoaa.
Maailman Ihanin rikkoi polvensa lenkillä (tai paha maailma rikkoi sen), ja sekös estää aika monta hauskaa asiaa ja rampauttaa elämää. Yhtä hermoja raastavaa on laskujen vuolas tulva henkilökohtaiseen postilaatikkooni Kaakkurin Kiviniemessä. Jouduttaa hieman hempeiden kirjeiden kirjoittelua Kelan ja sosiaalitoimiston suuntaan.
Viikonlopun horoskooppi sanoo: Saat mahdollisuuden lujittaa erästä ihmissuhdettasi. Älä odota mullistuksia yhdessä yössä, pienikin askel on tärkeää eteenpäinmenoa. Että silleen.
Meidän iskän laihdutuskuuri toimii ja se on kyllä aivan hirmu hienoa. Ylipainoisten ihmisten pitäisi hoksia se pointti, että laihduttaa ei pidä siksi että kaikki käskee ja että lihavuus on vain synti ja mielen heikkoutta ja pitäisi laihduttaa ollakseen kauneusihanteinen, vaan pointti on se, että ylipaino on terveysriski. Siis epäterveellistä. Ei siis hyväksi, vaan pahaksi sinulle.
Maaliskuun 19. päivä on tarjolla Ookko nää nauranu-klubi stand-upin ystäville. Yliopiston Saalastinsalissa koomikoivat Heli Sutela, Pekka Jalava ja Ilari Johansson, iltaa isännöi Zaani.
Olen ruvennut vähän miettimään bodypumpin ohjaajakoulutusta, että olisikohan sitä semmoiseen varaa, ja jos olisi niin milloin. Kun kuitenkin tuntuu, että olisi hyvä repertuaaria olla parin lajin verran (joka salilta kysytään aina, että vedänkö muuta kuin combattia). Ehkä seuraavan koulutuksen aika on sitten, kun bodycombat on maksanut itsensä takaisin ja sitten vielä sen pumpin päälle. Olen jopa harkinnut muitakin lajeja kuin pumppia, vaikka se tuntuu rakkaalta, kun siihen ensimmäisenä menin rakastumaan. Se on myös ihan hullun suosittua, paljon suositumpaa kuin combatti, joten ohjaajatarvetta varmaankin on.
Lopuksi voitkin testata oletko fiksu.
Hyvää yötä tai huomenta, vuorokausirytmiikastasi riippuen.
"No matter what you have done to this moment, you get 24 brand new hours to spend every single day." - Brian Tracy
tiistaina, helmikuuta 13, 2007
!!!!!!!!!! HUUDA, NAINEN !!!!!!!!!
Voin sanoa, että ennen bodycombattia päivä oli aivan hanurista. Oli heikko olo, kädet tärisi, kaikki juotu neste meni suoraan läpi. Lämpöä vähän. Aurinko paistoi, mutta mua nyt jaksoi ruveta häiritsemään kaikki elämän ikävät tosiasiat, kuten että en voi saada vauvaa huomenna (hoitotyön opiskelu on aivopesua, tänään taas pyöriteltiin vauvanukkeja) ja toimeentulotuki ei tule lappuja täyttämättä, täytän kohta 25 enkä ole vieläkään naimisissa ja opiskelua on jäljellä vielä ihan ******.
No voi voi.
Mutta.
Kyllä on euforiaa bodycombatin jälkeen. Tralalei. Ei haittaa mikkään! Voi ihanuus! Kyllä liikkumisesta tulee sitten ihan älyttömän hyvä olo. Ja vielä tuommoisesta hullusta riehumisesta ja rähinästä! Karjuttiin porukalla, koko sali täynnä soturinaisia. Huomenna lisää! (En voi tajuta, että siitä oikeasti maksetaan.)
Ei elämä oo niin vakavaa.
No voi voi.
Mutta.
Kyllä on euforiaa bodycombatin jälkeen. Tralalei. Ei haittaa mikkään! Voi ihanuus! Kyllä liikkumisesta tulee sitten ihan älyttömän hyvä olo. Ja vielä tuommoisesta hullusta riehumisesta ja rähinästä! Karjuttiin porukalla, koko sali täynnä soturinaisia. Huomenna lisää! (En voi tajuta, että siitä oikeasti maksetaan.)
Ei elämä oo niin vakavaa.
Heiluttele niitä käsiä!
Kuten yleensä, söin itseni aika täyteen ruokailussa, johon kaveri totesi "heiluttelet vaan käsiä, niin kyllä se siitä". Virkistävä asenne.
Toivottavasti ykösellä kiskaisemani kahvi alkaa jossakin vaiheessa vaikuttaa. Kahvi on pahhaa, mutta piristekäyttöön kofeiini on kuitenkin laillinen ja melko vaaraton.
Olipa pikkasen turha tunti äsken. Kotona arvoin, että nukunko pitempään vai mitä, kun lämpöä meinasi eilen olla pikkasen ja pitäisi tänään jaksaa paahtaa pakollinen harjoitustunti ja illan combat. Oonkohan luonnevikainen vai flunssaväsynyt, kun teki mieli lähteä läiskimään tunnilta mielenosoituksellisen raskaasti huokaisten. Istuin kuitenkin läsnä ja paikalla kuin ala-asteelainen. Elämän tuhlausta. Aihe oli ihan mistä sattuu, kysyin opettajalta, että eikö aiheena pitänyt olla opetustarjonnan mukaan "lapsen sairauden aiheuttama kriisi perheessä", mutta kuulemma nyt puhuttiin jostain, mikä oli jäänyt väliin erään peruuntuneen tunnin takia.
Puhelinmyyjä kiusaa viereisellä koneella istuvaa tyttöä. Minua eivät kiusaa pitkään, jotenkin se on sama kuin että koiralle pitää sanoa napakka ja selkeä EI, eikä lässytellä mitään turhia, ei ne semmoista ymmärrä. Nyt on sellainen väsyneen kiero olo, että vaikka se on ihan kamalan epäeettistä ja ilkeää, niin mielelläni kiusaisin jotain avutonta puhelinmyyjää. Itsepähän on ammattinsa valinnut. Se ei kyllä ole ihmisen hommaa. Olen kokeillut.
Nyt sinne harjoitustunnille. Toivottavasti pääsen sen jälkeen päiväunille.
Kuolinsyy - helppo selvittää. Elinsyy - vaikeampi...
Toivottavasti ykösellä kiskaisemani kahvi alkaa jossakin vaiheessa vaikuttaa. Kahvi on pahhaa, mutta piristekäyttöön kofeiini on kuitenkin laillinen ja melko vaaraton.
Olipa pikkasen turha tunti äsken. Kotona arvoin, että nukunko pitempään vai mitä, kun lämpöä meinasi eilen olla pikkasen ja pitäisi tänään jaksaa paahtaa pakollinen harjoitustunti ja illan combat. Oonkohan luonnevikainen vai flunssaväsynyt, kun teki mieli lähteä läiskimään tunnilta mielenosoituksellisen raskaasti huokaisten. Istuin kuitenkin läsnä ja paikalla kuin ala-asteelainen. Elämän tuhlausta. Aihe oli ihan mistä sattuu, kysyin opettajalta, että eikö aiheena pitänyt olla opetustarjonnan mukaan "lapsen sairauden aiheuttama kriisi perheessä", mutta kuulemma nyt puhuttiin jostain, mikä oli jäänyt väliin erään peruuntuneen tunnin takia.
Puhelinmyyjä kiusaa viereisellä koneella istuvaa tyttöä. Minua eivät kiusaa pitkään, jotenkin se on sama kuin että koiralle pitää sanoa napakka ja selkeä EI, eikä lässytellä mitään turhia, ei ne semmoista ymmärrä. Nyt on sellainen väsyneen kiero olo, että vaikka se on ihan kamalan epäeettistä ja ilkeää, niin mielelläni kiusaisin jotain avutonta puhelinmyyjää. Itsepähän on ammattinsa valinnut. Se ei kyllä ole ihmisen hommaa. Olen kokeillut.
Nyt sinne harjoitustunnille. Toivottavasti pääsen sen jälkeen päiväunille.
Kuolinsyy - helppo selvittää. Elinsyy - vaikeampi...
maanantaina, helmikuuta 12, 2007
Maanantai - no mikä jottei
Agenteille annetaan yleensä enemmän aikaa - 24 tai 48 tuntia - tehtävän suorittamiseen, mutta mikä jottei samanakin iltana voisi lähteä vetämään bodycombattia, kun aamupäivällä soitetaan. Saattaa olla tarjolla Oulunsalon liikuntakeskukseen maanantaicombatin vakinakki, mikä on ihan kiva juttu, koska olen Oulunsalossa kasvanut ja liikuntakeskuksessa on oikein mukava meininki. Vähän samanlainen fiilis kuin Heinäpään palloiluhallilla ennen kuin siitä tuli leidilain - silloin kun siellä vielä treenattiin jujutsua.
Asiakastyytyväisyyttä on helppo testata - jos samat naamat näkyvät viikon päästä, niin olen onnistunut. Sama paikka, sama aika.
When talking to an idiot, make sure that he doesn't do the same. Jos ihminen ei vastaanota, niin sitten turha yrittää kommunikoida itsekseen. Jos ainakin biologisesti täysi-ikäinen ihminen ei ymmärrä omaa pöliää käytöstään, niin mitäpä sitä kasvattamaan. Toivon, että jokainen lukija lopettaa muiden ihmisten oudon käytöksen ihmettelyn, koska osa ihmisistä oikeasti vaan toimii ihan itseään vastaan ja silminnähden idioottimaisesti ja sen toiminnan pysäyttämiseen tarvittaisiin sotanorsu. Ei voi toivottaa kuin hyvää jatkoa.
Maanantai oli harmaa, ryhditön, rytmitön. Mutta ihanaa olla illalla kotosalla, kun on päivän remunnut. Olen lämpöä ja läheisyyttä arvostava kotityhnykki. Lötkötettiin tuossa saunassa Ihanimman kanssa, minä bodycombatin ja Ihanin pitkän juoksulenkin jäljiltä reporankana. Arkista ylellisyyttä, ajan kanssa. Oma sauna on mahtava. Etenkin, kun on saunakaveri, en ehkä yksinäni viitsisi. Se on vähän sama, että kahdelle kokkaa mieluummin, ei sitä itelleen.
Äiti soitti, niin kuin monesti tekee. Se on aivan ihanaa, kun äiti soittaa vaikka kun olen flunssainen, että onko olo parempi. Bellissima hakee töitä Etelä-Suomesta, sinnehän ne sairaanhoitajat karkaa. Muutama koulukaveri on kipeänä ja jotenkin tunnen suurta sympatiaa heitä kohtaan - kai taustalla on pelko siitä, että itse taas vaihteeksi sairastuisin. Apuva, Berocca on loppu ja on vaan pahanmakuisia mitälie-multivitoja, jotka ei liukene ja maistuu pahalle.
Suosittelen iltamusiikiksi Aimee Mannin keinahtelevaa tuotantoa. Myös Belinda Carlislen La Luna on aika soljuva.
Valikoivasta kuulosta:
-Määpä laitan soimaan jotain musiikkia siksi aikaa kun kirjotan.
-(ääni sudokun takaa) ...niin mitä...? ...Seksiaika?
Pari ruispalaa ja sitten tuon ihanan viereen, joka on kyllä niin ihana, että huh huh. Pahemmaksi menee vaan koko ajan. Siis paremmaksi. Mihin joutuisinkaan ilman tuota elämäni eskimoa, sydämeni valittua vompattia, tuota ihanaa, joka pistää pesukarhun pienen sydämen pakahtumaan onnesta? Kaikki rakkauslaulut on totta.
Asiakastyytyväisyyttä on helppo testata - jos samat naamat näkyvät viikon päästä, niin olen onnistunut. Sama paikka, sama aika.
When talking to an idiot, make sure that he doesn't do the same. Jos ihminen ei vastaanota, niin sitten turha yrittää kommunikoida itsekseen. Jos ainakin biologisesti täysi-ikäinen ihminen ei ymmärrä omaa pöliää käytöstään, niin mitäpä sitä kasvattamaan. Toivon, että jokainen lukija lopettaa muiden ihmisten oudon käytöksen ihmettelyn, koska osa ihmisistä oikeasti vaan toimii ihan itseään vastaan ja silminnähden idioottimaisesti ja sen toiminnan pysäyttämiseen tarvittaisiin sotanorsu. Ei voi toivottaa kuin hyvää jatkoa.
Maanantai oli harmaa, ryhditön, rytmitön. Mutta ihanaa olla illalla kotosalla, kun on päivän remunnut. Olen lämpöä ja läheisyyttä arvostava kotityhnykki. Lötkötettiin tuossa saunassa Ihanimman kanssa, minä bodycombatin ja Ihanin pitkän juoksulenkin jäljiltä reporankana. Arkista ylellisyyttä, ajan kanssa. Oma sauna on mahtava. Etenkin, kun on saunakaveri, en ehkä yksinäni viitsisi. Se on vähän sama, että kahdelle kokkaa mieluummin, ei sitä itelleen.
Äiti soitti, niin kuin monesti tekee. Se on aivan ihanaa, kun äiti soittaa vaikka kun olen flunssainen, että onko olo parempi. Bellissima hakee töitä Etelä-Suomesta, sinnehän ne sairaanhoitajat karkaa. Muutama koulukaveri on kipeänä ja jotenkin tunnen suurta sympatiaa heitä kohtaan - kai taustalla on pelko siitä, että itse taas vaihteeksi sairastuisin. Apuva, Berocca on loppu ja on vaan pahanmakuisia mitälie-multivitoja, jotka ei liukene ja maistuu pahalle.
Suosittelen iltamusiikiksi Aimee Mannin keinahtelevaa tuotantoa. Myös Belinda Carlislen La Luna on aika soljuva.
Valikoivasta kuulosta:
-Määpä laitan soimaan jotain musiikkia siksi aikaa kun kirjotan.
-(ääni sudokun takaa) ...niin mitä...? ...Seksiaika?
Pari ruispalaa ja sitten tuon ihanan viereen, joka on kyllä niin ihana, että huh huh. Pahemmaksi menee vaan koko ajan. Siis paremmaksi. Mihin joutuisinkaan ilman tuota elämäni eskimoa, sydämeni valittua vompattia, tuota ihanaa, joka pistää pesukarhun pienen sydämen pakahtumaan onnesta? Kaikki rakkauslaulut on totta.
sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007
Tapahtui sen koommin
Torstaina käytiin Pannussa syömässä siskon, äipän, iskän ja Maailman ihanimman kanssa. Iskä parkkeerasi Stockan parkkitaloon sellaiselle paikalle, mikä ei varmaan ollut oikeasti edes paikka, mutta piti kuskin tulla ulos vänkärin puolelta ja samaa kautta mennä myös takaisin, että sai pois ajettua. Pannussa valitsin tonnikalaburgetin ja pikkasenko oli hyvvää. Sitä ennen käytiin äipän ja siskon kanssa bodybalancessa ja se oli tietenki huippua.
Perjantaina kävin aamupäivällä vailla järjenhäivää bodypumpissa ja ladoin sellaiset painot, että lauantaina kadutti takareisiä ja rintalihaksia, vaan nyt sunnuntaina ei enää. Kokeilen aina joskus rajojani ja siinä kappaleiden välissä maailma on sumea ja kädet täristen lataan painoja seuraavaan kappaleeseen. Kävin sitten perjantaina hetkosen koulussa, jonka jälkeen harrastimme Ihanimman kanssa maalaismatkailua eli kävimme Muhoksella hakemassa Nizmoon pakoputken. Myyjällä oli kelkkatakki ja kuulokoje korvassa, vaikka oli vasta nuori mies eli -81, ja tilannetta sekoitti juopunut vanhanpojan oloinen sinihaalarinen setä, jolta puuttui hammas ja joka pihaan ajaessamme lirutti pissaa jossain pihan laidalla. Siinä sitten ihailivat Nizmon tasaista käyntiääntä, niin hyi kun tuli tupakansavu autoon, jossa minä istua pönötin aurinkolasit päässä. Napsautin oven lukkoon, kun oli niin pelottava se setä.
Perjantaina Tillitien isäntä ja emäntä kävivät meillä katsomassa kanssamme leffan "My Super-Ex-girlfriend", joka oli ihan keskilaatuinen kolmen tähden viihde-elokuva, jossa Uma Thurman heitti Luke Wilsonia hailla. Raivostuttavan kökkö DVD-soittimeni työnsi levyn ainakin kolme kertaa ulos ennen kuin suostui pyörittämään sitä. Pitäisi hankkia uusi, mutta en tiedä hankinko.
Lauantaina, joka oli eilen, kävimme Jassinhupakon eli pilkullisen koirani ja Maailman ihanimman eli maailman ihanimman miehen kanssa käveleskelemässä auringonpaisteessa kimaltelevalla jäällä. Oli tosi kaunista ja aurinko lämmitti niin, ettei palellut yhtään. Jasmi juoksi kuin hullu sekopää ja oli niin silminnähden onnellinen, että se oli kyllä kerta kaikkiaan onnellista. Mieleeni tuli hienoinen ajatus elämän syklisyydestä ja jatkuvuudesta, kun muistan miten jokseenkin tasan vuosi sitten käveleskelin myös jäällä ja silloinkin oli kaunista ja mukavaa. Silloin en tuntenut vielä Maailman ihaninta, enkä tiennyt hänen olemassaolostaan eikä tiennyt Jasmikaan, ja nyt me kävelimme yhdessä jäällä käsikädessä, paitsi Jasmi kirmasi meitä viisikymmentä metriä edellä, ja olimme onnellisia. Varmasti kasvot ruskettuivat ainakin hieman, kun auringon säteet heijastuivat hangelta.
Niin onnellista kuin viettämämme hetkonen jäällä olikin, 10.2. on Maailman ihanimmalle ja hänen sisaruksilleen haikea päivä. Kaksi vuotta sitten heidän vanhin siskonsa kuoli autokolarissa. Kävimme sisarusten kanssa - heitä on yhteensä kuusi nyt - haudalla sytyttämässä kynttilöitä. Siskon tragedia on ollut minun ja ihanimman suhteessa merkittävä, merkityksiä luova teema tänä aikana kun olemme tunteneet. Me kaikki ihmisinä olemme kuitenkin kokemuksiemme summa, ja jokaisesta hetkestä ja kohtaamisesta elämän melskeessä meihin jää jälkiä, jotka muuttavat meitä.
Tämä ihanimpaan suuresti vaikuttanut tapahtuma ja ihminen, jota en ole koskaan tavannutkaan, ovat vaikuttaneet myös minuun. Minä tunnen hänet sellaisena mielikuvana, kuin hänet minulle on esitelty tarinoissa ja valokuvissa. Niinhän me kaikki tunnemme toisemme, vain osittain, sellaisena kuin tilanne on toisen ihmisen elämäämme tuonut, siinä valaistuksessa ja niissä sävyissä, joissa häntä on mielessämme pyöritelty. Nämä mielikuvat voivat hyvinkin muuttua, rikastua, kuoria nahkaansa, syventyä.
Eivät kaikki ihmiset opi mitään tragedioista. Jotkut sanovat, ettei sellaisilla ole tarkoitusta. Mutta jotkut oppivat, ehkä näkevät hetkellisyyden ja sen, että meillä on vain se, mitä meillä on nyt.
Ihanimman veli oli täällä yötä. Ihanin tunki vieraspeiton ja -tyynyt säilytyskassissa sängyn alle ja antoi pusun ja jatkoi häärimistä ja vei lautasen printterin päältä ja pyyhkeen lattialta. Ehdotin, että kävisin bodypumpissa ja menisimme sen jälkeen leffaan, mutta en tiedä vielä mitä tapahtuu, tuntuu sellaiselta sopivan haukottelevaiselta, hitaasti etenevältä tämä sunnuntai, että mitään hirveän suurta tänään tuskin tapahtuu, mutta tarviiko sitä nyt ihan joka päivä.
Perjantaina kävin aamupäivällä vailla järjenhäivää bodypumpissa ja ladoin sellaiset painot, että lauantaina kadutti takareisiä ja rintalihaksia, vaan nyt sunnuntaina ei enää. Kokeilen aina joskus rajojani ja siinä kappaleiden välissä maailma on sumea ja kädet täristen lataan painoja seuraavaan kappaleeseen. Kävin sitten perjantaina hetkosen koulussa, jonka jälkeen harrastimme Ihanimman kanssa maalaismatkailua eli kävimme Muhoksella hakemassa Nizmoon pakoputken. Myyjällä oli kelkkatakki ja kuulokoje korvassa, vaikka oli vasta nuori mies eli -81, ja tilannetta sekoitti juopunut vanhanpojan oloinen sinihaalarinen setä, jolta puuttui hammas ja joka pihaan ajaessamme lirutti pissaa jossain pihan laidalla. Siinä sitten ihailivat Nizmon tasaista käyntiääntä, niin hyi kun tuli tupakansavu autoon, jossa minä istua pönötin aurinkolasit päässä. Napsautin oven lukkoon, kun oli niin pelottava se setä.
Perjantaina Tillitien isäntä ja emäntä kävivät meillä katsomassa kanssamme leffan "My Super-Ex-girlfriend", joka oli ihan keskilaatuinen kolmen tähden viihde-elokuva, jossa Uma Thurman heitti Luke Wilsonia hailla. Raivostuttavan kökkö DVD-soittimeni työnsi levyn ainakin kolme kertaa ulos ennen kuin suostui pyörittämään sitä. Pitäisi hankkia uusi, mutta en tiedä hankinko.
Lauantaina, joka oli eilen, kävimme Jassinhupakon eli pilkullisen koirani ja Maailman ihanimman eli maailman ihanimman miehen kanssa käveleskelemässä auringonpaisteessa kimaltelevalla jäällä. Oli tosi kaunista ja aurinko lämmitti niin, ettei palellut yhtään. Jasmi juoksi kuin hullu sekopää ja oli niin silminnähden onnellinen, että se oli kyllä kerta kaikkiaan onnellista. Mieleeni tuli hienoinen ajatus elämän syklisyydestä ja jatkuvuudesta, kun muistan miten jokseenkin tasan vuosi sitten käveleskelin myös jäällä ja silloinkin oli kaunista ja mukavaa. Silloin en tuntenut vielä Maailman ihaninta, enkä tiennyt hänen olemassaolostaan eikä tiennyt Jasmikaan, ja nyt me kävelimme yhdessä jäällä käsikädessä, paitsi Jasmi kirmasi meitä viisikymmentä metriä edellä, ja olimme onnellisia. Varmasti kasvot ruskettuivat ainakin hieman, kun auringon säteet heijastuivat hangelta.
Niin onnellista kuin viettämämme hetkonen jäällä olikin, 10.2. on Maailman ihanimmalle ja hänen sisaruksilleen haikea päivä. Kaksi vuotta sitten heidän vanhin siskonsa kuoli autokolarissa. Kävimme sisarusten kanssa - heitä on yhteensä kuusi nyt - haudalla sytyttämässä kynttilöitä. Siskon tragedia on ollut minun ja ihanimman suhteessa merkittävä, merkityksiä luova teema tänä aikana kun olemme tunteneet. Me kaikki ihmisinä olemme kuitenkin kokemuksiemme summa, ja jokaisesta hetkestä ja kohtaamisesta elämän melskeessä meihin jää jälkiä, jotka muuttavat meitä.
Tämä ihanimpaan suuresti vaikuttanut tapahtuma ja ihminen, jota en ole koskaan tavannutkaan, ovat vaikuttaneet myös minuun. Minä tunnen hänet sellaisena mielikuvana, kuin hänet minulle on esitelty tarinoissa ja valokuvissa. Niinhän me kaikki tunnemme toisemme, vain osittain, sellaisena kuin tilanne on toisen ihmisen elämäämme tuonut, siinä valaistuksessa ja niissä sävyissä, joissa häntä on mielessämme pyöritelty. Nämä mielikuvat voivat hyvinkin muuttua, rikastua, kuoria nahkaansa, syventyä.
Eivät kaikki ihmiset opi mitään tragedioista. Jotkut sanovat, ettei sellaisilla ole tarkoitusta. Mutta jotkut oppivat, ehkä näkevät hetkellisyyden ja sen, että meillä on vain se, mitä meillä on nyt.
Ihanimman veli oli täällä yötä. Ihanin tunki vieraspeiton ja -tyynyt säilytyskassissa sängyn alle ja antoi pusun ja jatkoi häärimistä ja vei lautasen printterin päältä ja pyyhkeen lattialta. Ehdotin, että kävisin bodypumpissa ja menisimme sen jälkeen leffaan, mutta en tiedä vielä mitä tapahtuu, tuntuu sellaiselta sopivan haukottelevaiselta, hitaasti etenevältä tämä sunnuntai, että mitään hirveän suurta tänään tuskin tapahtuu, mutta tarviiko sitä nyt ihan joka päivä.
keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007
Hilirimpsis!
Eilen vähän väsytti. Koulun jälkeen menin suoraan sänkyyn, heräsin katsomaan tiistain pakollisen Pako-sarjan (oo äm gee, insinöörit on hottiksia) ja jatkoin unia. Näyttihän tuo illalla olleen hieman lämpöäkin.
Sinnillä vaan kouluun kaheksaksi. Tai siis melkein. Nissanin moottori ylikuumeni, jotain mutinaa jäähdytysnesteistä ja jotain teknistä, mutta pääasia, että hytistiin autossa joku aika, kun ei uskaltanut enää ajaa ja odoteltiin apuva, jota tulikin brother-in-law-muodossa. Sitten pääsin onnellisesti kouluun kuulemaan verikudoksesta. Aika iso osa meni ihan ohi johtuen aivojen sakkautumisesta ja osa meni ohi, kun mietin ihan vaan härskejä.
Kävin jutskaamassa yhden opettajan kanssa, minkä jälkeen spammasin Oulun alueen amisten ja lukioiden opoja, jos alkaisivat mulle kaveriksi opinnäytetyön kanssa.
Iltapäivän tunnit on siirretty huomiselle, on siis enää yksi pakollinen harjoitustunti tämän hypärin jälkeen ja sitten pääsen takas nukkumaan.
Jotenkin on ristiriitaisen mukavaa. Koskapa sitä olisi aitoa syytä onneen, paras hauska on elimistön sekoamisen tuottamaa hurmetta.
Olipa hyvvää tonnikalalasagnea tuolla tekun ruokalassa. Siellä on myös muutenkin ihmismäistä syödä, toisin kuin meidän koulun ruokalassa, jossa on sellaiset lasten pyöreät pöydät ja tuolit ja puolen kilometrin jono ja hirviä hälinä ja kälätys.
Joo vaan kohta on sitten harjoitustunti "imetys ja varhainen vuorovaikutus". Kuulostaa houkuttelevalta. Sinne siis.
Sinnillä vaan kouluun kaheksaksi. Tai siis melkein. Nissanin moottori ylikuumeni, jotain mutinaa jäähdytysnesteistä ja jotain teknistä, mutta pääasia, että hytistiin autossa joku aika, kun ei uskaltanut enää ajaa ja odoteltiin apuva, jota tulikin brother-in-law-muodossa. Sitten pääsin onnellisesti kouluun kuulemaan verikudoksesta. Aika iso osa meni ihan ohi johtuen aivojen sakkautumisesta ja osa meni ohi, kun mietin ihan vaan härskejä.
Kävin jutskaamassa yhden opettajan kanssa, minkä jälkeen spammasin Oulun alueen amisten ja lukioiden opoja, jos alkaisivat mulle kaveriksi opinnäytetyön kanssa.
Iltapäivän tunnit on siirretty huomiselle, on siis enää yksi pakollinen harjoitustunti tämän hypärin jälkeen ja sitten pääsen takas nukkumaan.
Jotenkin on ristiriitaisen mukavaa. Koskapa sitä olisi aitoa syytä onneen, paras hauska on elimistön sekoamisen tuottamaa hurmetta.
Olipa hyvvää tonnikalalasagnea tuolla tekun ruokalassa. Siellä on myös muutenkin ihmismäistä syödä, toisin kuin meidän koulun ruokalassa, jossa on sellaiset lasten pyöreät pöydät ja tuolit ja puolen kilometrin jono ja hirviä hälinä ja kälätys.
Joo vaan kohta on sitten harjoitustunti "imetys ja varhainen vuorovaikutus". Kuulostaa houkuttelevalta. Sinne siis.
maanantaina, helmikuuta 05, 2007
Ihan tavallinen, loistava päivä.
Aamupäivällä pilatekseen ja puntarille ilman kiroilua. Sen jälkeen verenluovutukseen, jossa oli tarjolla arvattavasti runebergintorttuja. Yhdessä on niin paljon energiaa, että loppupäivän saa olla tarkkana, etenkin kun tänään ei saa enää urheilla verenluovutuksen takia. Olisin päässyt combattiakin vetämään, mutta piti kieltäytyä tuurauksesta. Kävelin koululle, jossa pönötin kiltisti pari seminaarituntia - plop, plop, ne karttuu. Koulun jälkeen massu täyteen huippuhyvää kalakeittoa "nakkaa mukaan kaikkea, mitä kaapista löytyy", joka soveltuu hyvin hiilihydraattitietoisellekin:
1 tölkki chilimaustettua tomaattimurskaa
1 tölkki maustamatonta tomaattimurskaa
kaksi kynnetöntä valkosipulia silppuna, pannulla kuullotettuna
wokkivihanneksia haluttu valikoima (pakaste)
punaisia linssejä
1 paketti pakasteseitiä sulatettuna
katkarapuja runsaasti
Ai niin, eilinen bodycombat oli tähän mennessä paras vetämäni. Jäi tosi hyvä fiilis ja sain positiivista palautetta. Tunnin vetäminen on ihanaa, ja koko ajan helpompaa (tuo oli 7. tuntini) ja jumprahuiti, siitä vielä maksetaan! Sairaalalta soittelivat, että olisi keikkaa, mutta sanoin, että keskityn kouluun. Vaikka olen melkosen peeaa, niin first things first. On eri asia käydä vetämässä jumppa, jossa itsekin saa energiaa ja liikunnan riemua, kuin pönöttää jossain potilashuoneessa kahdeksan tuntia.
Päikkärit ja vähän kotihommia. Rentoa meininkiä. Unta ja sitten käsiksi huomiseen. Jeejee, menkat on mennyttä elämää ja pienen könyämisen jälkeen hyvä meininki voi jatkua! Maestro, musiikkia! Aattelin pistää hässeliksi!
Siemen, jonka tänään kylvät, ei tuota satoa ennen huomista. Siitä syystä et ole yhtä kuin tämänhetkiset saavutuksesi. Tämänhetkisistä saavutuksistasi näkyy, millainen olet ollut.
-James A. Ray
1 tölkki chilimaustettua tomaattimurskaa
1 tölkki maustamatonta tomaattimurskaa
kaksi kynnetöntä valkosipulia silppuna, pannulla kuullotettuna
wokkivihanneksia haluttu valikoima (pakaste)
punaisia linssejä
1 paketti pakasteseitiä sulatettuna
katkarapuja runsaasti
Ai niin, eilinen bodycombat oli tähän mennessä paras vetämäni. Jäi tosi hyvä fiilis ja sain positiivista palautetta. Tunnin vetäminen on ihanaa, ja koko ajan helpompaa (tuo oli 7. tuntini) ja jumprahuiti, siitä vielä maksetaan! Sairaalalta soittelivat, että olisi keikkaa, mutta sanoin, että keskityn kouluun. Vaikka olen melkosen peeaa, niin first things first. On eri asia käydä vetämässä jumppa, jossa itsekin saa energiaa ja liikunnan riemua, kuin pönöttää jossain potilashuoneessa kahdeksan tuntia.
Päikkärit ja vähän kotihommia. Rentoa meininkiä. Unta ja sitten käsiksi huomiseen. Jeejee, menkat on mennyttä elämää ja pienen könyämisen jälkeen hyvä meininki voi jatkua! Maestro, musiikkia! Aattelin pistää hässeliksi!
Siemen, jonka tänään kylvät, ei tuota satoa ennen huomista. Siitä syystä et ole yhtä kuin tämänhetkiset saavutuksesi. Tämänhetkisistä saavutuksistasi näkyy, millainen olet ollut.
-James A. Ray
sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007
Sunnuntai. Kiitos.
Panin pyykkikoneen pyörittämään kasan kuvottavanhajuisia hikivaatteita. Lisää niitä kyllä tulee taas tänään - lissää bodycombattia! Ukkeli lähti jääradalle, niin pitäisi tässä nyt osata itsekseen jotakin tehdä. Oli tarpeeksi hommaa etsiä suht puhtaat jumppakamppeet. Joo, kauppaan pitäisi lähtä ja kaikkea. Ei oikeen nyt oo semmonen olo, että jaksais, mutta jaksanpa kuitenkin. Voi kyllä johtua siitäkin, että aamuisella lesepuurolla ei hirveän kauaa pörrätä. Ehkä vois syökästä jotakin.
On ollut pari päivää vähän haasteellisia. Syytän menkkoja. Ei osaa olla mihinkään tyytyväinen, jotenkin on "ote hukassa" kaikesta. Ilkeä epäilyksen häivähdys hiipii joka asiaan. Kiukuttelin ihan omiani, laitoin kynttilöitä palaamaan ja Stingiä soimaan ja revitin oikein tahallani vähän itkuntuherrusta ihan vaan hormonaalisesta eksistenssikriisistä. Mutta mistäpä sitä ei puhumalla selvittäisi. Näin kuitenkin huvikseni painajaisia.
Polttelen siskolle poppilevyjä. Tarttuneet mukaan mikä mistäkin. Ja jokaisella on joku kosketuspinta tähän elämään. Joka tietää, niin tietää, mikä liittyy mihinkin tilanteeseen tai ihmiseen. No okei, myönnetään että osa on ihan vaan seuraavasta combatista ilman mitään sen syvällisempää. Ja osa on vaan hassuja.
CD1
1. U & Ur Hand - Pink
2. Back In The UK - Scooter
3. Trust Me (Radio Edit) – United DJs feat. Pandora
4. Rock This Party (Everybody Dance Now) – Bob Sinclar
5. Bite The Dust – The Pussycat Dolls
6. (I Need A) Miracle – Cascada
7. Gasoline - Audioslave
8. Nervous Breakdown – Black Flag
9. I Like The Way You Move - Bodyrockers
10. Hero - Chad Kroeger feat. Josey Scott
11. Ooops!... I Did It Again – Children of Bodom
12. Burning Sunshine – Coco Bongo
13. Center Of The Sun – Conjure One
14. Return Of The Ninja Droids – Desert Planet
15. Luv U More – Dj Paul Elstak
16. Boys Of Summer – Dj Sammy
17. Perhaps, Perhaps, Perhaps – Doris Day
18. Now We Are Free – Dream Gate
19. This Kiss – Faith Hill
20. Dice – Finley Quaye
21. Poison – Groove Coverage
CD 2
1. Pidä Kädestä - Indica
2. Elän Humpalla - Eläkeläiset
3. Perhonen - Jane
4. Tule Lähemmäs Beibi – Kaija Koo
5. Like Believers Do – Jonna K
6. Animals - Nickelback
7. Tilt Ya Head Back – Nelly feat. Christina Aguilera
8. Tell Me – NG3
9. Feeling Good – Nina Simone
10. Suddenly I See – KT Tunstall
11. Trés Trés Chic – Mocean Worker
12. Häläpäti-laulu - Rölli
13. Vaarallista Elämää - Rölli
14. Follow Me Home - Sugababes
15. Pump It Up - Danzel
16. HuudaLiikuRiehu - Elastinen
17. Anna Soida - Elastinen
18. Vertigo – U2
19. Feel So Good – Waldo’s People
20. Whisper - Evanescence
21. Away From Me – Evanescence
22. Hot Stuff (I Want You Back) – The Pussycat Dolls
23. The Heart Asks The Pleasure First – Michael Nyman
Tää tämmönen fiiliksetön fiilis voi kyllä johtua siitäkin, että tässä on kohta viikko taas treenattu melko rankasti ilman lepopäivää. Perjantain piti olla, vaan siihen tuli sitten combattituuraus. Vielä kun kitkutan tällä dieetillä (die, engl. "kuolla") niin helposti pääsee ylikuntoon. Jospa sitä huomenna ottais ihan iisisti ja kävis vaikka vaan käpöttämässä pihalla ihan semmosta raahustamisvauhtia.
On ollut pari päivää vähän haasteellisia. Syytän menkkoja. Ei osaa olla mihinkään tyytyväinen, jotenkin on "ote hukassa" kaikesta. Ilkeä epäilyksen häivähdys hiipii joka asiaan. Kiukuttelin ihan omiani, laitoin kynttilöitä palaamaan ja Stingiä soimaan ja revitin oikein tahallani vähän itkuntuherrusta ihan vaan hormonaalisesta eksistenssikriisistä. Mutta mistäpä sitä ei puhumalla selvittäisi. Näin kuitenkin huvikseni painajaisia.
Polttelen siskolle poppilevyjä. Tarttuneet mukaan mikä mistäkin. Ja jokaisella on joku kosketuspinta tähän elämään. Joka tietää, niin tietää, mikä liittyy mihinkin tilanteeseen tai ihmiseen. No okei, myönnetään että osa on ihan vaan seuraavasta combatista ilman mitään sen syvällisempää. Ja osa on vaan hassuja.
CD1
1. U & Ur Hand - Pink
2. Back In The UK - Scooter
3. Trust Me (Radio Edit) – United DJs feat. Pandora
4. Rock This Party (Everybody Dance Now) – Bob Sinclar
5. Bite The Dust – The Pussycat Dolls
6. (I Need A) Miracle – Cascada
7. Gasoline - Audioslave
8. Nervous Breakdown – Black Flag
9. I Like The Way You Move - Bodyrockers
10. Hero - Chad Kroeger feat. Josey Scott
11. Ooops!... I Did It Again – Children of Bodom
12. Burning Sunshine – Coco Bongo
13. Center Of The Sun – Conjure One
14. Return Of The Ninja Droids – Desert Planet
15. Luv U More – Dj Paul Elstak
16. Boys Of Summer – Dj Sammy
17. Perhaps, Perhaps, Perhaps – Doris Day
18. Now We Are Free – Dream Gate
19. This Kiss – Faith Hill
20. Dice – Finley Quaye
21. Poison – Groove Coverage
CD 2
1. Pidä Kädestä - Indica
2. Elän Humpalla - Eläkeläiset
3. Perhonen - Jane
4. Tule Lähemmäs Beibi – Kaija Koo
5. Like Believers Do – Jonna K
6. Animals - Nickelback
7. Tilt Ya Head Back – Nelly feat. Christina Aguilera
8. Tell Me – NG3
9. Feeling Good – Nina Simone
10. Suddenly I See – KT Tunstall
11. Trés Trés Chic – Mocean Worker
12. Häläpäti-laulu - Rölli
13. Vaarallista Elämää - Rölli
14. Follow Me Home - Sugababes
15. Pump It Up - Danzel
16. HuudaLiikuRiehu - Elastinen
17. Anna Soida - Elastinen
18. Vertigo – U2
19. Feel So Good – Waldo’s People
20. Whisper - Evanescence
21. Away From Me – Evanescence
22. Hot Stuff (I Want You Back) – The Pussycat Dolls
23. The Heart Asks The Pleasure First – Michael Nyman
Tää tämmönen fiiliksetön fiilis voi kyllä johtua siitäkin, että tässä on kohta viikko taas treenattu melko rankasti ilman lepopäivää. Perjantain piti olla, vaan siihen tuli sitten combattituuraus. Vielä kun kitkutan tällä dieetillä (die, engl. "kuolla") niin helposti pääsee ylikuntoon. Jospa sitä huomenna ottais ihan iisisti ja kävis vaikka vaan käpöttämässä pihalla ihan semmosta raahustamisvauhtia.
perjantaina, helmikuuta 02, 2007
***** ******* ******* !!!
Tiesin jo aamulla, että tänään pitää olla jeejeen kanssa lujana. Hormonaalista. Semmoinen "ei näin"-fiilis. On niitä hyviä päiviä... joskus on ja joskus ei, ja tänään on se ei. Koulumatkalla autoradiossa soi onneksi Sean Paul, mikä sai hetkeksi ilakoimaan, mutta se hetki oli lyhyt ja nopeasti ohi.
Oli oikein semmoinen kunnon "ei tämä kyllä ainakaan hyvin mene"-olotila. Olin toisen ryhmän kanssa suorittamassa ensiapurasteja, kun oman ryhmän harjoitukset menevät päällekkäin mielenterveysseminaarien kanssa, jotka minun pitää suorittaa pois rästistä. Pelotti, mutta harjoitukset kuitenkin menivät, jos eivät hyvin, niin ainakin ohi.
Mutta eiköhän tämäkin pieni helpotuksen huokaus mennyt pilalle, kun päästiin tekemään kirjallista testiä, jota oli muutettua vaikeammaksi kuin ennen. Aivan käsittämätöntä nippelitietoa ja numeroita, joilla ei minun mielestäni mitata mitenkään sitä taitoa, miten käytännön tilanteessa toimitaan, kun täytyy pelastaa loukkaantunut ihminen ja estää lisädamaget. Tuli niin selkeä Pulkkisen äänimies Eskon "no vittu", että oli pakko lähtä meneen ja jättää testi uusintakierrokselle. Kesti yli tunnin, että rauhoituin edes vähän.
Aivan kohtuutonta miten tuollainen pikkuasia voi saada naisen tolaltaan. HORMOONIT!!
Sitten bodycombatiin Teknopalatsille klo 15.15. Eräs ohjaaja soitti eilen flunssaisena pääsenkö tuuraamaan ja aikataulut sattuivat juurikin kohdilleen, kun Maailman ihanin lupautui kuskaamaan. Yksi asiakas kiitti "inspiroivasta tunnista" ja muutama muukin kiitti ja sanoi että oli kivaa, mutta jostakin syystä sitä on itseensä aina niin pettynyt, jos on vähääkään kämminyt ja minulla meni vähän oikia ja vasen sekaisin jossakin kohtaa ja voi olla, etten kaikkia virheitäni edes itse huomannut.
Suoraa palautetta on vaikea saada ja "kiva tunti" ei rakenna ohjausta mihinkään. Eihän kukaan kehtaa tulla suoraan sanomaan, että älä tuu uudestaan. Niin mutta se, että voisiko sitä nyt uskoa, että kelpaa ohjaajaksi...? Sitä vaan haluaisi antaa itsestään niin paljon ja toivoisi kovasti, että kaikilla on kivaa sen tunnin ajan. Jos joku sanoisi, miten voisin olla parempi, niin voisin sitten yrittää olla parempi. No, joka kerta kai sitä jonkin verran paremmin handlaa sen homman. Olen iloinen siitä, että huomenna ja ylihuomenna on myös tunnit vedettävänä, niin saa sitä tatsia lisää. Ja onhan se kyllä ihan helevetin ihanaa, koko kompatti.
Kohta lähdetään leffaan katsomaan siskon ja Maailman ihanimman kanssa Holiday. Hömppää. Jospa se tästä. Vähän on semmoinen olo, että tekisi mieli potkaista varvas kynnykseen ja mennä peiton alle itkemään kun käy kipiää. Toivottavasti en ala hirveän hormonaalisesti nyt kätisemään mistään, vaan olen ihan ihmisiksi. Hengityksiä vaan siiiisäään ja uuulooos. Kyllä se siitä. Onhan tässä taas reipas viikko takana, hyvin on jaksettu. Hyyyyvä tyyyttö. Taputus omalle olkapäälle ja etiäpäin.
Kaikesta on selvitty tähän asti. Hyvinhän tää hei menee! Kamoon evripadi!
Oli oikein semmoinen kunnon "ei tämä kyllä ainakaan hyvin mene"-olotila. Olin toisen ryhmän kanssa suorittamassa ensiapurasteja, kun oman ryhmän harjoitukset menevät päällekkäin mielenterveysseminaarien kanssa, jotka minun pitää suorittaa pois rästistä. Pelotti, mutta harjoitukset kuitenkin menivät, jos eivät hyvin, niin ainakin ohi.
Mutta eiköhän tämäkin pieni helpotuksen huokaus mennyt pilalle, kun päästiin tekemään kirjallista testiä, jota oli muutettua vaikeammaksi kuin ennen. Aivan käsittämätöntä nippelitietoa ja numeroita, joilla ei minun mielestäni mitata mitenkään sitä taitoa, miten käytännön tilanteessa toimitaan, kun täytyy pelastaa loukkaantunut ihminen ja estää lisädamaget. Tuli niin selkeä Pulkkisen äänimies Eskon "no vittu", että oli pakko lähtä meneen ja jättää testi uusintakierrokselle. Kesti yli tunnin, että rauhoituin edes vähän.
Aivan kohtuutonta miten tuollainen pikkuasia voi saada naisen tolaltaan. HORMOONIT!!
Sitten bodycombatiin Teknopalatsille klo 15.15. Eräs ohjaaja soitti eilen flunssaisena pääsenkö tuuraamaan ja aikataulut sattuivat juurikin kohdilleen, kun Maailman ihanin lupautui kuskaamaan. Yksi asiakas kiitti "inspiroivasta tunnista" ja muutama muukin kiitti ja sanoi että oli kivaa, mutta jostakin syystä sitä on itseensä aina niin pettynyt, jos on vähääkään kämminyt ja minulla meni vähän oikia ja vasen sekaisin jossakin kohtaa ja voi olla, etten kaikkia virheitäni edes itse huomannut.
Suoraa palautetta on vaikea saada ja "kiva tunti" ei rakenna ohjausta mihinkään. Eihän kukaan kehtaa tulla suoraan sanomaan, että älä tuu uudestaan. Niin mutta se, että voisiko sitä nyt uskoa, että kelpaa ohjaajaksi...? Sitä vaan haluaisi antaa itsestään niin paljon ja toivoisi kovasti, että kaikilla on kivaa sen tunnin ajan. Jos joku sanoisi, miten voisin olla parempi, niin voisin sitten yrittää olla parempi. No, joka kerta kai sitä jonkin verran paremmin handlaa sen homman. Olen iloinen siitä, että huomenna ja ylihuomenna on myös tunnit vedettävänä, niin saa sitä tatsia lisää. Ja onhan se kyllä ihan helevetin ihanaa, koko kompatti.
Kohta lähdetään leffaan katsomaan siskon ja Maailman ihanimman kanssa Holiday. Hömppää. Jospa se tästä. Vähän on semmoinen olo, että tekisi mieli potkaista varvas kynnykseen ja mennä peiton alle itkemään kun käy kipiää. Toivottavasti en ala hirveän hormonaalisesti nyt kätisemään mistään, vaan olen ihan ihmisiksi. Hengityksiä vaan siiiisäään ja uuulooos. Kyllä se siitä. Onhan tässä taas reipas viikko takana, hyvin on jaksettu. Hyyyyvä tyyyttö. Taputus omalle olkapäälle ja etiäpäin.
Kaikesta on selvitty tähän asti. Hyvinhän tää hei menee! Kamoon evripadi!
torstaina, helmikuuta 01, 2007
Voi taivas. (PMS = pöhelön mukavasti sekaisin)
Kyyneleet nousivat silmiini eilen bodypumpin ojentajakappaleessa. Dj Sammyn versioimassa "The Boys Of Summer"-kappaleessa laulettiin
...I'm drivin' by your house
Though I know you're not at home
But I can see you
Your brown skin shinin' in the sun
You got your hair combed back and your sunglasses on, baby
And I can tell you my love for you will still be strong
After the boys of summer have gone
I never will forget those nights
I wonder if it was a dream
Remember how you made me crazy
Remember how I made you scream
Now I don't understand what happened to your love
But babe, I'm gonna get you back
I'm gonna show you what I'm made of...
Voi taivas miten hyvältä tuntui eilen illalla painaa pää rakkaan rintaan ja nukahtaa. Mietin siinä ahneena, että elämä on tähän ihan liian lyhyt, minä en halua luopua tästä ikinä. Varistin äkkiä pois pelon siitä, että kaikesta hyvästä saa maksaa. Ei, ei, ei. Tämä onni on korkeintaan takaisinmaksua siitä kärsimyksestä, mikä on ollut ja mennyt. Ja olkoon miten onkaan, nyt on nyt. Nyt on hyvä. Heräsin aamulla puoli seitsemältä täynnä energiaa, vaikka nukuin katkonaisesti.
Tänään tehtiin ruoaksi lohimedaljonkeja ja salaattia, Maailman ihanin sai pottuakin, mutta minä en. Kävin eilen kehonhuollon ja bodypumpin (niin mikä lepopäivä...) välissä ruokaostoksilla, kun satuin löytämään toisen talvitakin taskusta neljäkymppiä. Wuhuu! Niin nyt on kaikkea kevytfetaa ja raejuustoa ja soijajogurttia ja kaikkea.
Maailman ihanin lähti Tillitien isännän kanssa jääradalle. Sanoi että Tillitien isäntää muka poltteli niin pahasti, että piti mennä. Eiköhän sitä ittiäkin vähän. Illalla se saa sitten mun kans vötjätä ja hieroa mun ah-niin-menkkakipuista massua. Valitan vähän vaikkei sattuiskaan, kunhan saa silitystä.
Meillä oli koulussa tänään kaikenlaisia synnytysjuttuja. Jotkut sanoivat, että lähti vauvakuume kertaheitolla vähäksi aikaa. Minullapa ei. Voi näitä hormooneja. Jee jee.
Mutta niin. On sellainen vaihe menossa, että jotenkin ruoka maistuu hyvältä ja rakkaan silitys tuntuu aivan taivaallisen mahtavalta ja elämä kaikenkaikkiaan on vaan ihanaa. Ehkä se on jokin kokonaisvaltainen elämännälkä. Tai jotain.
Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran:
Kerran synnyn
kerran kuolen
ja vain yhden kerran
elän tämän hetken.
-Heli Karjalainen
*syviä huokauksia*
Voi taivas miten paljon rakastankaan!
...I'm drivin' by your house
Though I know you're not at home
But I can see you
Your brown skin shinin' in the sun
You got your hair combed back and your sunglasses on, baby
And I can tell you my love for you will still be strong
After the boys of summer have gone
I never will forget those nights
I wonder if it was a dream
Remember how you made me crazy
Remember how I made you scream
Now I don't understand what happened to your love
But babe, I'm gonna get you back
I'm gonna show you what I'm made of...
Voi taivas miten hyvältä tuntui eilen illalla painaa pää rakkaan rintaan ja nukahtaa. Mietin siinä ahneena, että elämä on tähän ihan liian lyhyt, minä en halua luopua tästä ikinä. Varistin äkkiä pois pelon siitä, että kaikesta hyvästä saa maksaa. Ei, ei, ei. Tämä onni on korkeintaan takaisinmaksua siitä kärsimyksestä, mikä on ollut ja mennyt. Ja olkoon miten onkaan, nyt on nyt. Nyt on hyvä. Heräsin aamulla puoli seitsemältä täynnä energiaa, vaikka nukuin katkonaisesti.
Tänään tehtiin ruoaksi lohimedaljonkeja ja salaattia, Maailman ihanin sai pottuakin, mutta minä en. Kävin eilen kehonhuollon ja bodypumpin (niin mikä lepopäivä...) välissä ruokaostoksilla, kun satuin löytämään toisen talvitakin taskusta neljäkymppiä. Wuhuu! Niin nyt on kaikkea kevytfetaa ja raejuustoa ja soijajogurttia ja kaikkea.
Maailman ihanin lähti Tillitien isännän kanssa jääradalle. Sanoi että Tillitien isäntää muka poltteli niin pahasti, että piti mennä. Eiköhän sitä ittiäkin vähän. Illalla se saa sitten mun kans vötjätä ja hieroa mun ah-niin-menkkakipuista massua. Valitan vähän vaikkei sattuiskaan, kunhan saa silitystä.
Meillä oli koulussa tänään kaikenlaisia synnytysjuttuja. Jotkut sanoivat, että lähti vauvakuume kertaheitolla vähäksi aikaa. Minullapa ei. Voi näitä hormooneja. Jee jee.
Mutta niin. On sellainen vaihe menossa, että jotenkin ruoka maistuu hyvältä ja rakkaan silitys tuntuu aivan taivaallisen mahtavalta ja elämä kaikenkaikkiaan on vaan ihanaa. Ehkä se on jokin kokonaisvaltainen elämännälkä. Tai jotain.
Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran:
Kerran synnyn
kerran kuolen
ja vain yhden kerran
elän tämän hetken.
-Heli Karjalainen
*syviä huokauksia*
Voi taivas miten paljon rakastankaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
