generated by sloganizer.net

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Torstai on toivoa täynnä, kerrankin.

Bellissima sai vakiduunin Helsingistä! Onnittelut, sisar hento valkoinen! Olet hurjan rakas ja tulemme sinua ja Joksaa kaipaamaan. Mutta kesällä sitten Lintsille ja kenties piipahdan jonkun viikonlopun aikaisemminkin... ja on meillä vielä aikaa, yli kuukausi!

Sain sovittua vapaaehtoisen kuvaajan kanssa, että bodycombat-lisenssivideoni kuvataan 22.3. Lähitulevaisuudessa selkenee mahdollisesti jatkosuunnitelmat ruumistaistelu-urallani. Tammikuisen ohjaajakoulutuksen jälkeen olen tienannut kevyesti takaisin reissurahat tuurauksilla. Mutta olenhan tähtimerkiltäni härkä, rutiinia ja turvallisuutta rakastava luonne, joten vakitunnit tuntuisivat kyllä hyvältä.

Vanhemmat suunnittelevat keittiöremonttia. Ilmassa on sellaista draamallisesti sujuvaa parisuhteellisten ristiriitojen katkua, että tapahtumien kulusta saisi aikaan loistavan reality-sarjan. Onnekseni pääsen sitä itse seuraamaan aitiopaikalta. Erityisen onnellinen olen erään rikkinäisen keittiön laatikon pääsemisestä viheriämmille laitumille - se on siis sellainen laatikko, että kun sen vetää auki, se rämähtää eikä mene enää samaa tietä takaisin kiinni. Erittäin hajottavaa.

Lupasimme ottaa vanhempien Ronja-kissan hoitoon pääsiäislomalla. Ronja on maailman kaunein pörrökissa, mutta luonteeltaan kaksinaamainen kelju, joka ensin kiehnää ja sitten teurastaa pahaa-aavistamattoman uhrinsa armottomasti kynsin hampain. Ronjassa on hienovaraista ylimielisyyttä, jolla hän kohtelee ihmisiä huonekaluina. Alunperin Ronja tuli minun kissakseni, olin lemmikitön ja kissakuumeen käydessä mahdottomaksi bongasin ilmoituksen Tuiran lähikaupan seinältä. Myöhemmin yhteiselo edellisen koirani kanssa ei ollut kovinkaan rauhallista, joten Ronja muutti vanhempieni luo, jossa se pääsikin pompottamaan siskoni Veera-kissaa, joka sittemmin kaikeksi onnekseen pääsi muuttamaan siskoni siirtyessä omaan kämppään.

Rahatilanne on tällä hetkellä todella heikko. Setä on edelleen pystyssä neljäkymppiä, oli kuulemma luvannut maksaa maanantaina, vaan eipä tuota summaa ole tilillä näkynyt. Kiitos mummille, äidille ja isälle, joiden lahjoituksilla olemme saaneet pidettyä ruokakaapit vähemmän autioina. Toimeentulotukihakemusnivaskan vein eilen, saa nähdä mitä siitä sanotaan. Luultavasti sekin homma jää roikkumaan muutaman palkkatodistuksen varaan - niitähän on luvassa siis vasta ensi kuun puolella. Mutta eipä hätää, kuun viimeisen jälkeen pitäisi kilahdella ruumistaisteluhiluja kolmesta osoitteesta. Olen luvannut "sitten kun tulee rahaa" mm. itselleni kampaamoreissun, jalkahoidon, hierojakäynnin ja koiralle puruluun. Lisäksi käymme Maailman ihanimman kanssa Tietomaassa ja Wingerissä toastilla, ranskalaisilla ja siiderillä. Mitään näistähän tuskin tulee tapahtumaan, koska kaikki tuleva raha menee suoraan laskuihin.

Elämä on.

Mutta onneksi ei ole rahasta kiinni se, että menen nyt kokovartalorasvaukseen (talvi ja kuiva sisäilma) ja sitten unta palloon, että jaksaa huomenna kahdeksaksi kouluun. Kaiken jaksaa ja kestää, kun on se tärkein kunnossa, ja se tärkein minulle on ylitse muiden kumppanuus ja yhteenhitsauma, liittouma. Hyviä yhdessä. Tuntuu ihanalta jakaa toiveikas odottaminen ja hyvät uutiset, ja huonot uutiset kestää paljon paremmin kaksin - onhan meillä sentään toisemme.

1 kommentti:

Bugen kirjoitti...

Luen sun blogias! Ei mulla muuta.