Lauantai

Eilen tuli postissa äitiyspakkaus. Tetris-mestarin nokkeluudella väänsin sen täpötäyden vaatehuoneen hyllylle. Muutaman päivän ajan olen tuntenut välillä olevani todella raskaana, kun maha on ollut painava ja tiellä. Toisaalta on hetkiä, jolloin unohdan pitkäksi aikaa koko mahan olemassaolon. Ei tämä tässä vaiheessa, viikolla 25 ole hankalaa ollenkaan. Toivottavasti olo menee vielä tukalaksi, se helpottaisi luopumista tästä vauvamahasta, johon olen jo kiintynyt. Onneksi näitä saa uusia.

En ole koskaan päättänyt yhtä vakaasti kasvattaa pitkää tukkaa, oman väristä eli olla vuosikaudet värjäämättä, ja laihduttaa himoittavan hoikkaa vyötäröä ja treenata Madonna-käsivarsilihaksia. Ja juosta. Siis sitten kun se on mahdollista. Kaikki on mahdollista, joskus.

Eilen oli taas sosiaalinen päivä. Lajitoveri melkein-naapurista kävi kylässä, mukavaa. Ostin sunnuntaipitkon ja se oli hyvvää.

Olin poikien kuskina alkuillasta Tillitien isännän polttareissa. Harvoin on kokonaista iltaa aikaa yksikseen. Loistava tilaisuus pitää Romanttinen Ilta. Jätin pojat riehumaan ja hain kotimatkalla Finlandiasta pizzan. Kotona lakkasin kynnet (silloin kun mies on kotona, ei voi lakkailla, koska hän saa hirveän päänsäryn mömmöjen hajusta) ja lillutin jalkoja kylvyssä. Poltin kynttilöitä ja tuoksulyhtyä ja päädyin itseni kanssa sänkyyn.

Tänään aviomies maksaa eilisestä hauskuudesta kurjalla olemuksellaan. Olen koittanut olla sille mukava ja antaa särkylääkettä. Hain meille salaatit Makealasta ja pesin oksennusjäljet pöntöstä. Enkö ole aika mahtava vaimo? Samperi, onnekas lurjus. Huomautettakoon, että tämä on ensimmäinen krapula, josta näen hänen kärsivän. En ole siis mikään sisar hento valkoinen dagen efter sjukskötare joka kotiin. Tämä yksi kerta on lähinnä liikuttavaa, seuraava kerta tarkoittaisi jo pahantuulisempaa vastaanottoa.

Tänään olen huomaamattani siivonnut ihan hirveästi. Olen kai lopettanut haaveiluni siitä, että muutettaisiin johonkin muka parempaan kämppään, ja ruvennut tekemään asiota sen eteen, että tämä kämppä olisi viihtyisämpi. Meillä on tässä ihan kiva olla, rivitalokolmio rauhaisalla alueella, kolme huonetta, sauna, piha, 80 neliötä. Vaikea tästä on lähteä, vaikka kaikella on aina puolensa ja puolensa.

Pesänrakennusvietti tulee luonnostaan ja minähän haluan antaa itseni toimia lajilleni tyypillisellä tavalla elimistöni ja sieluni tarpeita kuunnellen. Jos siis siivoaminen tuntuu luonnolliselta tavalta toteuttaa itseään, niin menköön.

Tuntuu kyllä siltä, kuin olisi sunnuntai. Mutta ei ole, vaan huomenna, ja sitten on taas pitkästä aikaa bodypumppia, mitä kovasti odotan, oi ihanuus.

Tänään

...kävin Haukiputaalla tapaamassa ystävätärtä perheineen.

...ystävättären poika yllytti minut laittamaan hirviönaamarin päähän ja totesi, että olen "pullea hirviö".

...kauhistelin hetken turvonneita, karvaisia jalkojani, mutta toisaalta sain tukan laitettua aamulla simohyvin.

...käräytin ihoni auringossa ihan huomaamatta.

...aviomies toi kaupasta minulle Frezza Vanillan, vaikka se maksoi 1,55 €.

...ystävätär Helsingistä soitti - ihanaa kuulla hänen äänensä.

...ilmoittautuin OAMK:n hakutoimistossa opiskelijaksi terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon.

...ähistelin opinnäytetyön tutkimussuunnitelman kanssa.

...olin ihan mukavasti tyytyväinen. Vaikka ihmekös tuo, kun aurinkokin paistoi niin makiasti.

Ei kai täsä!

Coming soon: Alfauroksia valkokankaalla

Odotan kovasti mitä uusi, perjantaina Suomen ensi-iltansa saava Batman-elokuva, The Dark Knight, tarjoaa. Heath Ledgerin Oscar-povaukset ja muu hype saattavat nostaa odotuksia. Batman Begins oli hieno, ja toivoisi kovasti, että tämä jatko-osa olisi kehujensa väärti.

Elämme hyviä aikoja: Christian Bale on tehnyt Batmanille saman, kuin Daniel Craig James Bondille. Uusi Bond, Quantum of Solace, tulee Suomessa elokuvateattereihin 7.11. eli päivää ennen laskettua aikaa. Ehtisköhän sitä siis käydä Bondin katsomassa ja samalla adrenaliinilla synnyttämään?

Tahdon mieheni verisenä, hikisenä ja hengenvaarassa. Naarmut naamassa komistavat ja silmissä saa palaa mielellään kostonhimo. Hyvän puolesta pahaa vastaan!

Life Lessons

Tämä on viimeisiä kertoja pitkään aikaan, kun voin olla yötä tyttökaverin luona. Minulla on viisas ja hieno ystävä, jonka kanssa käytiin eilen pitkät keskustelut, joita ilman olisin paljon köyhempi.

Välillä sitä kaipaa naista tukemaan ja ymmärtämään sitä, mihin miehellä ei käsityskyky riitä. Raskauden ja synnyttämisen kokenutta naista. Minkälaisia mullistuksia toisen ihmisen kantaminen sisällään herättääkään... äidiksi kasvaminen on prosessi täynnä tunteita. Joku on suunnitellut hyvin, että tähän on annettu aikaa yhdeksän kuukautta.

Minä rakastan sinua, pikkuinen. Sinä olet jo nyt opettanut minulle niin paljon.

Halpaa!

Elämä on.

Mutustan EU-ruoka-apu-hapankorppua. Niihin jää koukkuun, pitää olla varuillaan ettei mene samantien koko paketti - ja samalla rasiallinen Keijua. Kello on lauantaina yli kuusi eli kauppa on kiinni ja jääkaappi tyhjä. Pari päivää vanhaa salaattia on, ja niin vanhaa raparperikiisseliä että en oman ja syntymättömän lapseni hengen uhalla uskalla sitä ruveta kiskomaan.

Voisi tehdä EU-lättyjä EU-maitojauheesta (tosin sitten laktoosivammainen aviomies ei niitä syö eli saan syödä kaikki yksin, ovelaa...) ja EU-vehnäjauhoista. Siis jos lätyt ei pahentaisi tätä möhöhabitusta. Vaikka olis meillä kananmunia, joita lättyihin tarvihtee. Meillä ei ikinä syödä muita kuin luomumunia, jos minä saan päättää, ja yleensä saan. En kestäisi miehen kanssa, joka joka hemmetin kerta rupeaisi vikisemään kaupassa tästä samasta asiasta. Joo, avioliitto on kompromisseja, mutta pitääkö siitä ihan kaikista periaatteista luopua? Nähtäväksi jää syökö Vauva Pietilä lihaa vai ei. Minä en sitä ainakaan osta enkä kokkaa. Itseoppineet ravitsemustieteilijät voivat jättää mölyt mahaansa, tässä talossa syödään kyllä eläinproteiinia munien, kalan ja maitotuotteiden muodossa, älkööt peljätkö ettemmekö jotenkin hyväksikäyttäisi viatonta eläinkuntaa.

On se halapaa. Ilmaiseksi voi käydä bodypumpissa, jos menee ja itse pitää. Koska sosiaalitoimi ei palkitse minkäänlaista työntekoa, vaan vähentää kaiken toimeentulotuesta, saan palkaksi tunnin tuurauksesta viisi bodybalance-kertaa. Toivottavasti pumppituurauksia tulee siinä määrin, että pääsen balanceeraamaan pitkälle syksyyn. On kohentunut olo ja olemus kovasti bodypumpin myötä. Norsu mikä norsu, mutta notkiampi norsu on aina vähän onnellisempi kampe.

Ihan uudet jumppavaatteet haisee hikisenä päällä. Nämä on ystävättären hylkäämiä, siis minulle ihan uusia.

Halapaa on ku hotellin saippua.

Semmoset pikkuirtosaippuat on epäkäytännöllisiä, ei kai niitä käytä oikeasti kukaan? Paitsi hotellissa, mutta on se kyllä vähän hankalaa. On se ihminen mukavuudenhaluinen, kun se haluaa suihkugeeliä.

Jumppia ei kyllä pysty pitämään pitemmän päälle, jos joka kerran jälkeen miettii, että mitäköhän ne nyt minusta ajattelee ja olikohan se tunti ihan p a s k a. Sitä kuitenkin tunnin puhuu lähinnä itsekseen, niin epäilemättä siinä käy mielessä, että meneeköhän nämä kaikki jutut ihan ohi. Välillä on olo kuin olisi Fozzie Bear, se muppettien nalle, jonka vitseille ei kukaan naura.


Kävin tänään aamukahvilla (no oli se viittä vaille kakstoista!) ystävättären luona ja sillä oli paljon ihania jääkaappimagneetteja täynnä viisauksia, joista yksi:

"Voin miellyttää vain yhtä ihmistä päivässä. Tänään ei ole sinun päiväsi, eikä huominenkaan näytä hyvältä."

Kotoa poistuminen on virkistävää. Kannattaa valita seuraksi inspiroivia ihmisiä, joiden seurassa omat ajatukset laajenevat kapean laatikon ulkopuolelle. Tämän ystävättären eteisessä on liitutaulu, jossa on vaihtuva mietelause. Tänään luki: "Toivo on päätään nostava unelma". Eikö ole aika loistavaa?

Voisi siivota (ilmaista) ja katsoa telkkaria siinä sivussa. Meillä on porukoiden PlusTV:n ns. mökkikortti, eli PlusLisäkortti, joka maksaa 7,90 e/kk + korttimaksu 2,50 e/kk (vrt. PlusTV-paketin palvelumaksu 19,90 e/kk + korttimaksu 2,50 e/kk + avausmaksu 29,90 e/kk). Säästövinkki: yhteen "pääkorttiin" voi ostaa kolme sivukorttia. Olen kyllä sitä mieltä että varsinaisesti ostamalla ei kannata säästää, en siis usko ns. kun halvalla saa-ajatteluun. Halvemmaksihan tulisi kärrätä koko taulutelkkari eniten maksavalle, kun mieskin näköjään katsoo vormulat kumminkin kaverilla. Eikä meillä näy edes se Ava-kanava, hitto!

Kävis nauttimassa suihkusta niin kuin kiinteällä vesimaksulla vain voi. Tai kalttaukseksi aviomies mun suihkunautintoja kyllä sanoo. Some like it hot!

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia, mutta kantakaa sitten seuraukset, kuten tämmöset isot mahat, rouvat hyvät.

Fozzie: "There was this sailor who was so fat!"
Sailor: "How fat was he? "
Sailor: [breaks bottle and points it towards him threateningly]
Fozzie: [Nervously] "Uh, he was so fat that everybody liked him and there was nothing funny about him at all. "
(The Muppet Movie, 1979)

Ihmeellinen päivä

Tämä päivä oli kummallinen poikkileikkaus elämästä. Kohtaamisia lajitovereiden kanssa.

Aamuherätys vähän ennen seitsemää. Hikeä valuen bodypumpista kello yhdeksän. Kiitos asiakkaalle, joka lähtiessään kiitti pumpista.

Neljän viljan puuroa, niin älyttömän hyvää, että voiko se olla vain puuroa?

Pieni, mutta jotenkin kuvaava mesekeskustelu veljen kanssa. Rakas on.

Naapurin pikkutyttö ja laastarinrepimisen kirpaisu. Odotin ystävätärtä hakemaan tien laidassa. Tyttö kysyi miten ystäviin tutustutaan. Olisinhan voinut vastata "vaikka juuri näin".

Kipeä whippet ja emännän huoli. Sydäntä kouraisee, vain koiranomistaja voi tietää miten. Kesken ajatuksen pitää käydä halaamassa omaa pötköttävää koiraa, voi rakas, rakas, rakas.

Ystävättären kanssa liikennevaloissa pehmikset kädessä. Aurinko paistoi! Muutin linjaani ja valitsin vuosien vanilja-suklaa-raitapehmiksen syömisen jälkeen vanilja-mansikka-pehmiksen. Ja se oli hyvvää!

Kolme kassia ystävättären vanhoja, minulle uusia, paitoja. Ystävätär muuttaa Espanjaan, missä ei tarvita hetikään hiihtotakkia. Sortuminen alakerran pizzeriassa.

Erotiikkaliikkeen ihailtavan positiviiselta sielulta vaikuttava myyjä selitti mikä on unensieppaaja (tahdon sellaisen, tai siis kaksi).

Raskausuutinen. Koirakuvia. Hääuutisia. Lisää bodypumppia, mikä jottei! Lisää hikeä! Kiitos asiakkaalle, joka kehui söpöä massua.

On jotenkin ihanaa käydä suihkussa ovi auki, että voi samalla keskustella aviomiehen kanssa.

Siskon ja siskonmiehen kanssa mummin ja ottovaarin luona iltapalalla. Herkulliset tarjoilut. Naurua ja maailmanmenon ihmettelyä ja naurua. Ja naurua.

Päivään täytyi tietenkin sisältyä myös puhelu äidille.

Ja sadetta, joka päivä, tänä kesänä.

Lankarulla- ja neulateline mummin siskolta. Kiitoskortin laitan postiin huomenna.

Tukiaisten tanssivideonkaan katsominen. Vihdoin ja viimein minäkin paikkasin aukon sivistyksessäni, ei pystynyt pilaamaan tätä päivää. Se myötähäpeän tunne jopa täydensi sateenkaarta.

Niin totta, että karvat nousee pystyyn. Ja niin mukavaa. Kiitos tästä päivästä.

Tiistai 15.7.2008

Löydät juuri sopivan avaimen yhteen pulmaan. Koita olla muutenkin kekseliäs, niin pääset pidemmälle kuin alkujaan ajattelit.

Ei ollut huono päivä tämäkään.

Aamu ei voisi juuri paremmin alkaa kuin bodypumpilla. Tein koko ohjelman 3,5 kg-painoilla (per tangon pää) ja oli ihan riittävän raskasta. Oli oikein mukavaa. Voi että olikin. Torstaiaamuna lissää. Saisivat tarjota enemmänkin tuurauksia, ihan hyvin minun viikko-ohjelmaani mahtuisi kolme tuollaista ihanuutta.

Sain kätösteltyä kasaan graduanalyysitehtävän ja lähetettyä sen riman ali rouva opettajalle. Nytpä vain hampaat irvessä pelonsekaisin tuntein odottamaan, tuleeko se bumerangina takaisin. Eivät ne yleensä tule. Menetän vain joskus käsityksen siitä, mitä meiltä sairaanhoitajaopiskelijoilta vaaditaan - ei paljon mitään.

Käytiin miehen siskon luona kaffella ja olipas oikein mukavaa. Olen oikein ihmisrakas ja seurallinen luonteeltani ja viettäisin mielelläni enemmän aikaa tutustuen näihin avioliiton kautta saamiini sukulaisiin. Parasta minusta on aina halata lähtiessä. Pitäisi olla ihmisellä joku kiintiö, että montaako ihmistä päivässä halaa. Maailma tuntuu aina ystävälliseltä paikalta, kun on tarpeeksi halannut.

Laitoin Kelan asiointipalvelun kautta menemään hakemuksia lapsiperheen etuuksiin liittyen. Raskaustodistus, joka saatiin eilen, pitää lähettää postissa vielä perässä liitteeksi. Vauva mesoaa masussa kovasti, mutta laskettuun aikaan on vielä ikuisuus. Pysyisi nyt tuolla vain siihen asti, eikä olisi yhtä malttamaton kuin minä, ennen aikojani maailmaan karannut. En ole paljonkaan kärsivällisyyttä oppinut tähän päivään mennessä.

Minusta on aivan ihanaa, että meistä tulee Lapsiperhe.

Puhuin siskon kanssa pitkän puhelun (sillä on usein tylsää pyörämatkalla) ja olipa mukavaa. Piti kiusata herkkäsieluista siskoa ja jakaa järkyttävä uutinen. "Mies kuoli ja mansikanmyyjä loukkaantui Kemissä, kun liikuntarajoitteinen 73-vuotias kemiläismies menetti automaattivaihteisen autonsa hallinnan marketin pysäköintialueella Kemin keskustassa." Siinä sitten päiviteltiin, miten elämä on arvaamatonta ja on se järkyttävää. Kyllä tuollainen pistää huokaamaan syvään.

Mennään torstaina mummilaan iltapalalle. Mukavaa. Muuten kalenteri on aika tyhjä. Melkein-naapurintyttö oli liittynyt facebookiin ja sain sitä kautta hänen uuden puhelinnumeronsa. Viestit ovat pitkään paukkuneet metikköön, kun vanhat numerot eivät ole olleet käytössä. Sinne kylään viikonloppuna.

Sanonko, että mukavaa!

Vaikka maailma on arvaamaton paikka, on melko turvallista mennä olohuoneen sohvalle nököttämään ja katsomaan C.S.I. Miamia ja syömään kasvisdippiä. Kuulen rakkaan kuorivan porkkanoita, vaikka sen piti olla mun homma. No, pilkon vaikka kurkkua ja paprikaa! Hiphei Horatiolle ja kulholliselle rehuja!

Möhö

Laihdutin pitkänäköisesti seitsemän kiloa ennen raskautta. Olen nyt raskausviikolla 24 ja hoplaa, painoa on tullut jo kymmenen kiloa, joista melkein puolet kuukauden sisään. (Raskausviikkoja on viimeisten kuukautisten alkamisesta laskettuun aikaan 40 viikkoa.) Kyllä siinä silmät muljahti neuvolan puntarille noustessa!

Ennen raskautta laskin kaloreita, syöminen oli kontrolloitua. Olin ylpeä vetäessäni lounaaksi työharjoittelussa kananmunaa ja herne-maissi-paprikaa. Positiivisen raskaustestin jälkeen kalorilaskuri jäi päiväjärjestyksestä ja kaikesta tuli sallittua. Energia tulee salakavalasti kahvipöydistä ja isoista annoksista. Ennen raskautta oli pokkaa kieltäytyä pullasta. Ennen raskautta olisin laskenut viime perjantain Hancock-leffan aikana vedetyt popkornit, Pepsin (joka ennen raskautta oli vielä Max) ja irtokarkit päivän saldoon ja kuluttanut ne juoksulenkillä tai combatissa. Nyt ei paljon riehuta.

Kaksi kaunista yhdessä: liikunnan väheneminen ja syömisen kasvaminen.

"Paino nousee eniten rv 17-24 välisenä aikana ja vähiten se nousee loppua kohden", sanoo jokin vauvanodotusopas. Nyt onkin ruokapäiväkirja täytössä ja liikunnan lisääminen paitsi suunnitelmissa, myös käytännössä. Juttelin eilen pilatesohjaajan kanssa (kyllä, pidin pumpin ja jäin pilatekseen, en ole ihan toivoton tapaus!), joka kannusti reippaasti liikkumaan, oli kuulemma itse vetänyt jumppia äitiyslomaan asti.

Mies ei pysty koskaan käsittämään minkälaista on elää raskaana olevassa kropassa. Olen kuin sidottu pitämään sykkeen alle 150:ssa -minulla se nousee helposti yli-, olemaan rasittamatta itseäni liikaa. Ei minulla ole mitään pyöreää masua vastaan, jos kertyvä laardi ei olisi terveysriski molemmille osapuolille. On myös masentavaa miten kunto laskee, mutta onneksi sille voi tehdä jotain - ja paljon.

Mutta. On ihanaa tuntea pienet potkut masusta - se on jotain mitä ei voi tietää ennen kuin sen kokee. Laihdutuksen myötä keventyneet rinnat ovat raskauden myötä heränneet uuteen kesään ja kerjäävät niukkaa paitaa päälleen. Tämä on nainen!

Huomenaamulla yhdeksältä pitämään pumppia Oziin. Katotaan sitten kuka ja mitä!

Eilisen lunastetut lupaukset värikuvina

Lupasin Jasulle luun nimipäivälahjaksi ja sen se myös sai. Eikö ole hurja peto? Luuta eläimellisesti kaluavassa pilkkukoirassa on jotain yhtä kieroutunutta kuin kauhuelokuvan tappajapellessä.

Huomattuani kuvasta miten kakkainen lattia meillä on, imuri pääsi tänään tosissaan töihin... että oho.

Dalmatiankoirasta muuten lähtee eniten karvaa mitä mistään koirasta ikinä. Että pienenä huomiona kaikille dalmatialaisen hankkimista suunnitteleville. Ei niissä muuta vikaa ole.

Lupasin itselleni kukkia, ja ne sai kyllä myös itse kerätä, kun eihän sitä missään vaiheessa joutanut kukkakaupan ohi ajamaan. No saipahan ilmatteeksi! Taiteellinen asetelma ei pääse tietenkään oikeuksiinsa valokuvaan kahlittuna. Kehitin itseäni harrastuksessa tänään lisää ja keräsin kimpun myös äitiliinille.

Ilmainen vihje kaikille poikaystäville ja aviomiehille ja kesäheilaa vikitteleville: varmana kaikki naisihmiset kehrää tyytyväisyyttä kun vie itsekerätyn kukkapuskan.

On siis kesä

Tänään herättiin ihmisten aikoihin. Minä vätkytin varmaan kuusi torkkua ja nousin lopulta kaksikymmentä yli yhdeksän. Oli hyvä kun oli syy herätä, kymmeneltä käytiin kunnan mukavalla perhetyöntekijällä, ollaan siellä käyty pari kertaa parantamassa parisuhdetta ja meitä on koutsattu tulevaan vanhemmuuteen sun muuhun. Niinku ennaltaehkäisevästi, vaikka mies sanoi, että ei tuo ennaltaehkäisy meiltä näytä oikein onnistuvan ja taputti mun massua.

Olen päättänyt, että tykkään mun miehen huumorintajusta, vaikka välillä ei tiedä että pitäisikö niille silliä kullekin-jutuille itkeä vai nauraa. Onhan se aika herttaista kumminkin. Ihan samoja "sinun silmiesi tähden nostan kytkintä ja lähden"-lauluja poikamme tahi tyttäremme varmaan laulaa parin vuoden päästä. En viitsi pelotella itseäni, mikä voisi olla se kuuluisa ensimmäinen opittu sana.

Olen etenkin raskaushormoneissani ihan armoton tosikko ja välillä kiljun, että eikö sitä voi mitään ottaa tosissaan ja eikö missään voi nähdä mitään hyvää ja kaunista, kun pitää aina olla vaan niin kyyninen ja sarkastinen.

Kotimatkalla käytiin kotoisasti noutamassa pari EU-ruoka-apukassia "työttömille ja vähävaraisille" ja mehän täytetään kaikki kriteerit. Sämpyläjauhot olivat loppuneet, mutta näkkäriä ja hapankorppua ja maitojauhetta ja muuta käyttökelpoista saatiin kyllä. Ja kaurakeksejä, saa tulla kahville.

Eilen syötiin lättyjä ja mansikoita porukoilla. Se oli oikein kesäistä. Tässä raskauden myötä olen ihan liikuttunut sukupolvien virtaamisesta ja olen hirmu onnellinen mummuista sun muista. Hirmu ihanaa on se, että on äiti joka paistaa lettuja ja on mummit, jotka saisivat puolestani hössöttää vauvasta vaikka enemmänkin kuin tekevät. Olen onnellinen siitä, että minusta tuntuu, että emme todellakaan odota tätä vauvaa yksin.

Ja toivon, että meidän vauvamme toisi elämää suurempaa iloa kaikille niille, jotka meidän kanssamme odottavat.

Elämän rajallisuus on ollut lähellä pitkän aikaa. Tulevan vauvamme vanhin täti on kuollut autokolarissa ennen kuin tapasin mieheni, ja se on jotain mitä en itse voi edes käsittää - mielikuvitukseni rajoittuu itsesuojeluvaistoon, joka estää minua ajattelemasta veljeni tai siskoni poismenoa millään tasolla. Aivoni vain heittävät voltin, jos edes yritän. Viime vuonna vietimme mieheni äidin ja tädin hautajaisia. Tämän vuoden alussa pappani kuoli syöpään, joka vei hänet melko yllättäen.

En ole tänne kirjoittanut äitini rintasyövästä, jonka sädehoidot ovat vastikään päättyneet. Äitini on sankarini, joka ei ole minulle surkutellut asiaa kertaakaan, vaan sen sijaan on käsittämättömän tehokas puutarhamyyrä ja jumppaaja ja lätynpaistaja - kaikenkaikkiaan aivan ihmeellinen ihminen. Kertaakaan en ole kuullut lopun aikoja ennustavia "teepä sinä nuoremmuuttasi"-juttuja. Paitsi että äitini on ollut loistava äiti, hänestä tulee varmasti maailman paras mummi. (Minun mummeillani ei ole koskaan ollut kissaa, mutta minun lapseni mummillapa on.)

Sadepäivänä on kivoja olla sisällä ja kuunnella radiota, että tietää mikä on nyt pinnalla. Notkun suomiräpin tahtiin ja rätkytän tutkimussuunnitelmaa kasaan, vaikka facebook vaikuttaa hauskemmalta. Frezza Vanilla on nannaa. Olen aiemmin mainostanut Frezza Javaa, en tiedä oliko se paljon eri asia, mutta sitä ei vissiin enää valmisteta.

Tämän päivän tavoitteina on hankkia minulle keittiöön gerbera tai muu sadepäivää piristävä kukkanen ja Jasulle Jasminin nimipäivän kunniaksi puruluu.

Jes, sain ens tiistaiaamulle bodypump-tuurauksen. Älyttömän jees.

Tämä ei ole yhtään kökömpi kesäloma.

Kirjoitan nämä ajatukset hetkenä, jona nämä tuntuvat todelta.

Epävarmuuden sietäminen on asia, jota voi opetella. Ettei tiedä ihan tarkkaan mihin on menossa ja onko tämä nyt varmasti hyvä näin ja olenko tehnyt oikeita valintoja. Jossittelu on helppoa ja vaarallista. En osaa edes kuvitella millaista olisi olla ihminen, joka tekee valintansa vähemmällä harkinnalla kuin minä, joka pähkäilee asioita tuskallisen kauan, vaikka muut jo näkevät ratkaisun päivänselvästi. Siltikin joskus mietin, mitä jos olisin tehnyt toisin. Onneksi olen jonkin verran kohtalouskoinen ja ajattelen, että asiat asettuvat uomiinsa.

Ajattelen, tämä on tarinani ja näin se menee, tarkoituksenmukaisesti.

Syntymästä alkanut moukantuurini jatkuu: tulin hyväksytyksi terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon. Pitää vielä viedä sekavat osa-aikatyötuntiselvitykset jumppaohjauksista opintotoimistoon ja katsoa menevätkö läpi ja onko opiskelupaikka sitten virallisesti plakkarissa. On mukavaa, kun on vaihtoehtoja, mitä miettiä valmistumisen jälkeen. Että voi olla kotona ja hoitaa vauvaa ja tehdä lisää, tai opiskella tai tehdä töitä tai ihan mitä vain.

Ja ihan mitä vain! Ainakin haaveilen maratoonin juoksemista tai oikeastaan sitä varten treenaamisesta sitten kun olen taas yksin kropassani. Ja simona pumppia ja combattia ja kuka tietää jos joku kolmaskin laji vielä repertuaariin. Ja sitten kun on töitä, ja voi säästää ja haaveilla reissaamisesta, että saa puhua lisää englantia. Ja omasta hevosesta, oih, se on semmoinen haave, josta en ole luopunut ikuna. Sitä ennen vielä äkkiämpää pääsen ylipäätään takaisin hevosen selkään. Ja jotain kamppailulajia vielä kun saisi harrastaa ja... voi se olla että olen seuraavat vuodet raskaana enkä saa ottaa potkuja vastaan enkä nostaa sykettä enkä pomputtaa itseäni hepan selässä, että kattoo sitten kolmikymppisenä.

Huom: erittäin oleellista on huomata ero haaveilun ja sitku-elämisen välillä.

Olen miettinyt useana päivänä, miksi ei-biologinen sisarukseni (jotkut tai kaikki tietävät kuka on Bro) on sulkenut minut täysin elämästään. Se on lähestulkoon väkivaltaista eikä asiasta voi neuvotella tai vaatia selvitystä tai oikaisupyyntöä. Hän on minulla perusolemukseltaan hyvien ja rakkaiden listassa. Minä olen ilmeisesti päätynyt samaan listaan kuin hänen alttarille jättämänsä menneisyys ja muu, mitä ei vain muistella. Ihmiset voivat elää niin eri tavoin. Se tuntuu siltä, kuin ihminen olisi vain nykyhetkensä. Tai ehkä kuulun menneisyyteen, jota ei kielletä, mutta tyhjiöpakataan hengiltä. Ehkä olen vain katkera, kun minulle ei anneta mitään arvoa. Niin, "kaiken sen jälkeen".

Ja kyllä minä sen kestän. En edes pidä häntä tunnevammaisena tai luonnevikaisena. Enkä itseänikään, sehän olisi toinen ihan pätevä vaihtoehto. Miksi minä en osaa sitten sanoa, "olkoon, paskapää"? No miks, no siks, kun ei se sovi tähän luonteeseen.

Itseään voi rakastaa pyyteettömästi, niin ettei aseta mitään vaatimuksia, vaan lupaa itseään helliä myötä- ja vastamäessä. Vähän niin kuin parisuhdeoppaissa, "mieti missä häneen rakastuit". Saahan sitä välillä todella miettiä. Itselleen voi rakentaa perusturvallisuuden tunnetta. Että pahinkaan, mitä voi tapahtua, ei ole kovin paha. Otamme aika usein elämän kohtuuttoman vakavasti.

Kaikki aika, jonka jättää käyttämättä muiden ihmeellisen käytöksen arvosteluun, säästyy johonkin rakentavaan. Kieltämättä sorrun aika ajoin pyörittelemään päätäni joidenkin kanssaihmisten toilailujen takia, mutta silloin on vain hyvä miettiä, että mikähän se sitten on se oikea tapa elää ja tie valaistumiseen, oi tietäjä. Mihin tällä pyritään?

Usko: paitsi että asiat aina loppujen lopuksi järjestyvät, sinä olet se henkilö, joka ne pystyy järjestymään. Minä pystyn tekemään opinnäytetyön valmiiksi ja pääsen eroon näistä nyt jo kertyneistä raskauskiloista. Helposti!

Istun Tillitien pariskunnan luona keittiön pöydässä läppärin ääressä, emäntä kirjoittaa osoitteita hääkutsujen kirjekuoriin (olen välillä aika iloinen siitä ja etenkin mieheni puolesta, että menimme naimisiin tooodella vaivattomasti, vaikka onhan kaikessa häähössötyksessä oma viehätyksensä). Taas tällainen mukava hetki tiistai-illassa. Äijät pelaa NHL:ää. Henkinen vireyteni Berocca tablettimuodossa tunkee happamina henkäyksinä ylös ruokatorvesta. Muuten hetki on virheetön.

Ollaan yritetty aviomiehen kanssa pitää minut liikkeessä kasvavan mahani kanssa. Toissapäivänä käytiin tunnin kävelylenkki Kisakankaalla, niin kuin tänäänkin. Ylämäessä syke nousi ja sai puuskuttaa. Eilen pyöräiltiin äidinäidin luo ja takaisin eli yhteensä reipas parikymmentä kilometriä. Jos huomenna sää sallii, on luvassa taijia. Tahtois kovasti vesijumppaa, joogaa, pilatesta, kaikkea ihanaa mitä ei tietenkään ole missään tarjolla tosta noin vaan. Vesijumppaakin on vain Raatissa ja sielläkin vähän. Pitänee vain kävellä ja kävellä ja hohhoijakkaa kun se vain sattuu olemaan niin tasaisen tylsää, etenkin näillä säillä ja näissä maisemissa.

Olen nukkunut käsittämättömän hyvin ja käsittämättömän pitkiä yöunia. Ei ole mitään hyvää syytä herätä aikaisin, kun sääkin on harmaa ja kolean kalsea. En kyllä odota yhtään elokuuta ja työharjoittelua ja epäinhimillisen aikaisia herätyksiä aamuvuoroon! Joo ja tähän nyt joku sanomaan, miten vauvan kanssa saa valvoa yöt läpeensä sun muuta, mutta on se nyt pikkasen eri asia kuin joku tyhjänpäiväinen, mutta ah niin viimeinen työharjoittelu.

Diibadaaba.
I have nothing to say but it's okay, good morning, good morning, good morning!

Ohjeita itselle huomista varten

Valitse ympärillesi asioita ja ihmisiä, joita ihailet ja joista saat voimaa.

Elokuvissakin hahmojen toiminta määrittelee heidät. Jos haluat olla sosiaalinen, soita jollekin, mene kylään. Jos haluat olla ympäristöystävällinen, kierrätä ja aja polkupyörällä. Jos sanot välittäväsi terveydestäsi, älä vedä röökiä vaan syö omppu.

Jos haluat olla ihminen, joka nauttii pikkuasioista, niin ei siihen vaadita sen enempää, kuin että alat nauttia niistä pikkuasioista.

Usko ihmeisiin. Tänään on se päivä. Usko taianomaiseen kohtaloon ja siihen, että asioilla on merkitystä ja tarkoitus.

Harhauta itsesi pois negatiivisista ajatuksista. Käännä katse pois omasta navasta, jos se tuntuu olevan täynnä haisevaa nöyhtää, joka saa sinut huonolle tuulelle. Katsele koiraa, joka nauttii päiväunista. Katsele gerbiiliä, joka näyttää huolettomalta ja innostuneelta nakertaessaan.

I am at the center of the sun And I cannot be hurt by anything this wicked world has done

(Conjure One - Center of the sun)

Ole kärsimätön, älä odota. Paras päivä on tänään. Jos edes ajattelet muutosta, olet jo matkalla.

Home sweet home

Reissu takana! Olosuhteet, joilla tarkoitan ristiriitaista suhdettani matkanjärjestäjään eli isääni, huomioonottaen viikko oli niin mainio, kuin se vain olla saattoi. Matka oli opettavainen - en vain vielä ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea opin.

Parasta oli erirotuiset ihmiset polvet vastakkain metrossa - saipa ainakin läheisyyttä- ja se kun sai kerrankin puhua sitä englantia, mitä on vuosikausia koulussa opetettu for nothing.

Viikon kohokohta oli tietenkin Sheryl Crow'n mahtava keikka Carling Academyssa Glasgow'ssa. (Alla oleva kuva on lainattu.) Kun Sheryl aloitti kappaleensa "A Change", meikäläisen nuoruus kulminoitui siihen hetkeen ja oli mahdotonta pidättää kyyneleitä. Uuden Detours-levyn materiaali pääsi oikeuksiinsa livenä loistavan bändin kanssa. Törinää pyttyyn, sanois Uotinen.

Joo vaan, Sheryl Crow on ollut minulle SE artisti strategisten kasvuvuosien varrella. Ja on edelleen.


Mainitsemisen arvoinen häppeninki oli myös BBC Radio4:n ratkiriemukkaan Political Animalin nauhoitukset. Häpeän suomalaista ala-arvoista stand-uppia, jota ei pysty edes vertaamaan osuvaan brittisettiin.

Nyt vietämme lomaista keskiviiikkoiltaa kotosalla. Sylissäni istuu tulevan vauvan serkkutyttö Eevi, 1 vuotta, Pietilän veljesten pelatessa X-boxia. Eevi testasi syöttötuolia, joka on kolmen serkkutyttöni sisäänajama ja meille varastoinventaariossa pukattu. Vähän hassua, kun meillä on kaikkea lapsiperhekamaa täällä odottamassa. Neljän kuukauden päästä ollaan se lapsiperhe.

Viikon aikana masuvauva rupesi hillumaan niin, että kantajakin sen tuntee. Aika kuluu mielettömän hitaasti. Jos aiotte joskus tehdä lapsia, aloittakaa se nyt. Se paketti ei tule pikana. Tai en tiedä miksi minun aikani ylipäätään vaikuttaa kuluvan hitaammin kuin muilla. Ei kai siksi, että olisi tylsää, vaan siksi kun maistelen, haistelen ja tunnustelen näitä hetkiä, jokaista niin kauan, että ne eivät kertakaikkiaan vain voi soljua ohi huomaamatta.

Iltasanomien horoskooppi sanoi, että "olet selkeä" ja ei se nyt ihan väärässä ollut. Tyytyväinen ja raukea eläin, sylissä tämä lämmin lapsonen, mikäs tässä on ollessa. Meillä on vähän tämmönen meininki.

Lainatakseni Sheryl Crow'n kappaletta "Soak Up The Sun":

It's not having what you want,
it's wanting what you've got.

Ihana syödä ruisleipää ja uutta pottua. Englantilaiset ovat sosiaalisia ja kohteliaita (piirre, jonka huomasi nopeasti ja johon rakastuin aivan täysin), mutta syömäkelpoista ruokaa saa metsästää kuin kivikaudella. Kovia ovat, kun elävät sillä valkoisella leivällä. Respect.

Englannissa oli kukkasumutin-sadetta. Täällä tulee sentään sellaisia oikeita pisaroita, saavista kaatamalla, että kun juoksi autosta kotiovelle, niin vaatteet olivat jo märät. Ihanaa!