Maailma tuoksuu hyvälle!

Meille tuli toissapäivänä kolme pientä gerbiiliä. Ne laitettiin reikäiseen sukkakoriin keskelle terraariota niin, että isompi gerbiili tottuisi niihin. Ötökät olivat jyrsineet tiensä viime yönä vapauteen korista, mutta onneksi iso gerbiili ei ollut niitä syönyt. Siellä ne vipelsivät sulassa sovussa, vaikka isompi gerbiili oli vielä päivää, paria aiemmin halunnut piestä pienet hengiltä. Tämä osoituksena siihen, että vähän kärsivällisyyttä, niin asiat voi sujua ihan rauhanomaisesti.

Työharjoittelussa viimeinen toivo ajan kulumisesta nopeasti perui käyntinsä ja nyt tässä olen hieman pysäkillä enkä jaksa ruveta millekään, kun ei tarvi eikä viitsi.

Tervetuloa lähimmäiset 9.5. synttärikahville. Ei tarvitse teeskennellä että tykkäisi minun luomuksista, tilasin kakun ammattilaiselta, niin ei tarvi stressata. Nyt pähkäilen, että kuinka rikas olenkaan ja onko varaa sijoittaa omaan hyvinvointiin ja pistää itsensä päiväksi hoitoon eli kosmetologille pehmitettäväksi.

Toivottavasti teillä on yhtä mukavaa ku mulla. Kevät pistää laulamaan ja tuntemaan sellaista alkuvoimaista luovuutta, mitä on kaivannut. Tai sitten se on tämä loistava humppakanava, joka soi täällä työharjoittelupaikalla (volare, woo-o, cantare, oo-oo).

Yeahyeah!

Sunnuntaina on hyvä siivota kuin riivattu pesukarhu. Suosittelen meditatiivista hinkkaamista kaikille, joilla on riittävän kakkainen keittiö. Jos tuntuu liian siistiltä, siirrä hella ja katso uudestaan. Myös se kaappi, missä on roskis, saattaa olla yllättävän saastainen.

Suosittelen samanaikaista musiikin kuuntelemista kuulokkeet - mielellään sellaiset isot langattomat- korvilla. Tämä ei tietenkään saa estää laulamista. Siivous sujuu ja samassa taloudessa asuvat saavat halpaa viihdettä. (Varo ettet päädy Hauskoihin kotivideoihin.)

Bon Jovi : Keep The Faith

Mother mother tell your children
That their time has just begun
I have suffered for my anger
There are wars that can't be won

Father father please believe me
I am laying down my guns
I am broken like an arrow
Forgive me
Forgive your wayward son

Everybody needs somebody to love (mother, mother)
Everybody needs somebody to hate (please believe me)
Everybody's bitching 'cause they can't get enough
When it's hard to hold on
And there's no one to lean on

Faith! You know you're gonna live trough the rain
Lord we've gotta keep the faith
Faith! Don't you let your love turn to hate
Now we've gotta keep the faith

Keep the faith, keep the faith
Lord we've gotta keep the faith

Tell me baby when I hurt you
Do you keep it all inside
Do you tell me "all's forgiven"
Just hide behind your pride

Yeahyeah!

Everybody needs somebody to love (mother, father)
Everybody needs somebody to hate (please don't leave me)
Everybody's bleeding 'cause the times are tough
Well it's hard to be strong
When there's no one to dream on

Faith! You know you're gonna live trough the rain
Lord we've gotta keep the faith
Faith! Dont you know it's never too late
Right now we gotta keep the faith
Faith! Dont you let your love turn to hate
Lord we gotta keep the faith

Keep the faith, keep the faith
Oh we got to keep the faith
Keep the faith, keep the faith
Lord we got to keep the faith

Oh Oh Yeahyeahyeah!

I've been walking in the footsteps
Of society's lies
I don't like what I see no more
Sometimes I wish I was blind
Sometimes I wait forever
To stand out in the rain
So no one sees me cryin'
Trying to wash away this pain

Mother father
There's things I've done I can't erase
Every night we fall from grace
It's hard with the world in your face
Trying to hold on, trying to hold on

Faith! You know you're gonna live through the rain
Lord you got to keep the faith
Faith! Don't you let your love turn to hate
Right now we got to keep the faith
Keep the faith
Keep the faith
Trying to hold on, trying to hold on yeah
Keep the faith
keep the faith
Everybody keep the faith!

Two tens in a row, baby! 160 bpm! (Keep it up, keep it up!)

Elämänlaatu koheni sieltä kasiplussasta kymppiin eilen. Smashing! Se on kivaa kun on mukavaa. Ja tänäänkin oli.

Johtuikohan ehkä pitkästä koulutuspäivästä vai sen jälkeen suoritetusta ryhmämuotoisesta suuntaavien opintojen loppukokeesta, mutta mieliala oli jo ennen tenttiä hieman perjantaisen groovyinen. Ja nyt on vasta torstai.

Mutta kevät, oi kevät... ja kohta on lempikuukauteni toukokuu.

Koulutuspäivässä luennoi mm. dosentti, psykologi Salli Saari, joka on googletuksen mukaan (52 9000 hakutulosta) suurempi starba kuin Martina Aitolehti (sori, en keksinyt muuta, 19 900 hakutulosta).

Koulutuspäivässä sai ilmasta pullaa niinku kaikissa kelvollisissa seminaareissa. Ja eilen tuli veropostia, että reilu 800 e palautuksia. Että ei oo aihetta nyt oikeen itkuunkaan.

Pyöräilin eilen 30 km, eikä urheilusuorituksen arvoa vähennä se, että lenkkeilijät viipotti ohi, kun illalla vispasin kotio päin. Tänään kompensoin Wingerissä ranskalaisilla ystävättären (kuvassa vasemmalla, kuva larpista Suojakerroin 200 vuodelta 1998) kanssa. Samainen ystävätär lupasi munkkeja ja simaa vappuna, mikä on kiva, koska en minä ehdi missään välissä mitään värkkäämään. Turvotkaamme yhdessä. Tosin on vähän kiinniottamista, kun ystävättärellä on reilu kuukausi laskettuun aikaan.

Madonnan Hard Candy-levy on koekuuntelussa. Eipä ihme, että Justin Timberlaken kanssa duetoitu "4 Minutes" soi repeatilla. Paitsi, että olen luetellut unissani ääneen kaikkien exien nimet (piristävää kitkaa parisuhteeseen!), niin luultavasti olen myös ähissyt OH JUSTIN. Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin.

Levyn kannessa hienovaraisesti elehtivällä Madonna on kätösissä samanlaiset sadomasokistisia assosiaatioita herättävät narut, joita pitääkseen voi myös käydä tekosyynä bodycombatissa.

Kuuntelin bussissa narsistisella otteella omaa laulua vuodelta 2006 ja rupesi himottamaan laulamaan bändin kanssa. Kuka rupiaa mun kans renkuttaan?

Seuraa yhdistetty coveribiisiehdotus ja henkilökohtainen viesti Brolle.
http://www.youtube.com/watch?v=yqmwbVSTGlg
(Riittävästi volaa ja bassonjytinä on kerrassaan !!!)

Lähtis pihalle haravoimaan, jos tulis kevät nopeammin.

"To make a bad day worse, spend it wishing for the impossible." - Calvin and Hobbes

Eilisen kahdentoista tunnin jälkeen normipäivä tuntui kovin lyhyeltä. Eilen Tuiraan polkemani iloinen Crescent pääsi takaisin kotiin, ja huomasin että tuo matkahan on ihan pyöräiltävissä, aluksi näin joka toinen päivä toiseen suuntaan ja joka toinen päivä takaisin, ettei jalat järkyty ja mene koko päivä siinä matkatessa (koska olen luonteeltani hidas polkemaan).

Oulunsaloon päästessä olisi tehnyt mieli rasvaa ja suolaa ja kaikkea muuta lohdullista, mutta otin sitten Makealasta katkarapusalaatin ja eipä se ollut pahaa sekään.

Alavireinen päivä täynnä haukotusta. Lentolippuja ei voi perua eikä siirtää siskolle. Mutta mitäpä päivää ei pelastaisi Despiksien tuorein jakso (jossa Lynette käy kirkossa, Gabrielle saa tietää, että Carlos jää sokeaksi ja Susanin serkkupoika tulee sekoittamaan kuvioita) ja koiran massun rapsuttelu, sekä tietenkin mussukoiden kanssa illan vakioannos Ninja Warrioria ja Scare Tacticsia.

Not so bad, gonna give it 8+.

No day is so bad it can't be fixed with a nap.
- Carrie P. Snow

Huomenna viikon viimeinen oikea harjoittelupäivä, torstai ja perjantai menevät koululla seminaarissa ja lauantai mielenterveyden ensiapukoulutuksessa. Ihanata, saa halpaa kouluruokaa! Torstaina parsakaalikeittoa ja persikka- mangokiisseliä, perjantaina riisipuuroa ja mansikkakeittoa. Se on kato tärkeää, että on jotain mitä odottaa! Looking forward to it ja taas jaksaa.

Kotona, täällä on hyvä. Tällaista rauhaa minä haluan.

Tässäpä tähellisimmät

Koska kuudessa viikossa pitäisi saada 228 tuntia työharjoittelua suoritettua ja vappu sattuu hauskasti kohdalle, huominen toimii harjoittelupäivänä, kun kriisikeskuksella järjestetään mielenterveyden ensiapukoulutus. Väsyttää, ja huomenna pitää lähteä törkiän aikaisin bussilla, koska lauantaina ysitoistanen kulkee tunnin välein. Väsyttää, mutta ei harmita. Jostain on löytynyt tällainen siunattu hindulehmän raukeus. Ei töki mikään kylkiluiden väliin, vaikka kyllähän sitä asiasta jos toisestakin voisi mielipahaa kehittää.

Se, että pystyn puhumaan minut hyväksyvien ihmisten kanssa hankalista asioista, ja se, että olen muutenkin ympäröity niin lämpimillä ihmisillä, että se hämmentää minua, auttaa kestämään kaikenlaista epävarmuutta. Maailma on hyvä ja ihmiset ovat hyviä.

Työharjoittelussa kohtaan ihmisiä, jotka ovat kohdanneet väkivaltaa, menetyksiä ja kaikkea epäreilua ja sietämätöntä, mitä he eivät ole itse mitenkään ansainneet. Silti toivo ja usko selviämiseen on vahva. Sydämessä velmuaa liikuttava lajitoveruus. Tajuan olleeni itse jästipää, kun en hakenut apua aikaisemmin kun sitä olisin kipeimmin tarvinut. Kuitenkin olen ylpeä, että hain ja myös sain apua lopulta. Näen entisen itseni uupuneissa superihmisissä, jotka vaativat itseltään liikoja. Yllättävän usein ongelma muodostuu siitä, että yrittää liikaa ja puskee itsensä hengiltä, ei siitä, että on liian laiska ja saamaton.

Huomaan oman talutushihnan roikkuvan löysällä. Milloin se tapahtui, että huomasin, ettei omaa naamaa kannata painaa lammikkoon?

"Jee jee, hyvä meininki"-ajatuksen ydin on se, että pidän itseäni jonkinlaisena oman elämäni koekaniinina. Toimiiko positiivinen ajattelu? Voiko ihminen vaikuttaa omaan onnellisuuteensa? Bussilukemistossa on kääntynyt sivu kerrallaan Keijo Tahkokallion kirja "Ajattele myönteisesti - avaimia muutokseen". Jonkinlaisen mielenrauhan ja tasapainon saavuttaminen vaatii työtä, mutta ei mahdottomasti.

Vai onko tämä sattumaa tämä mukava tila, jossa pienet asiat eivät ärsytä? Kun ihminen - tai ympäristö - rääkkää ihmistä liikaa, siitä tulee väsynyt ja kärttyinen ja silloinpa ei tarvitse olla isokaan asia, joka saa päreet kärähtämään. Nyt luotto elämään pelaa ja asiat ovat jotenkin kummasti oikeassa mittakaavassa. Olen kuin hörähtelevä maalaispolle kesälaitumella - kärpäset saavat pyöriä korvanjuuressa ja paarmat pistellä paksua nahkaa, minä se rouskutan menemään ja naatiskelen elämästä.

Tunne siitä, että saa itse päättää, antaa hurmaavan vapauden. Niin yksinkertaista se on, kun antaa itselleen luvan olla oma itsensä ihan häpiämättä.

Karma

Työharjoittelussa päivät rientää toisensa perään. Tänään toinen opiskelija kehui minua, kun olimme ottaneet yhdessä erään asiakkaan vastaan. Vaikka olen huono ottamaan vastaan kiitosta, kyllähän se tuntui hyvältä, kun joku sanoi, että olisin hyvä siinä työssä, mitä haluaisinkin tehdä.

Sain samaiselta kolleegalta kyydin keskustaan, jossa tapasin sitten ihanan ystävättären. Hän pystyy suomentamaan omat ajatukseni minulle paremmin kuin kukaan muu. Nautimme vegesubin pökkiin ja vielä jäätelöä Stockan alakerrassa. Sovimme ensi viikolla kulttuuriekskursiosta Wingerin ranskalaisten parissa. Ihanata.

Vilkuttelin jo ihanalle ystävättärelle, että lähdenpäs bussilla kohti Oulunsaloa, mutta sitten taas vaihteeksi kortinlukija rupesi vikisemään viallisesta kortista. Jaahas, seuraava ysitoistanen lähtisi bussikuskin mielestä puolen tunnin päästä, joten ei muuta kuin lämpsimään takaisin Stockalle lipputoimistolle. Siellä asiakaspalvelijamies sanoi, että "ole hyvä, sen pitäisi nyt toimia, matkoja oli jäljellä 32". Ei siinä mitään, mutta kun niitä viimeksi oli vain viisi... (hys hys).

No eihän niihin bussikuskeihin voi luottaa. Seuraava ysitoistanen lähtikin vasta tunnin päästä edellisestä! Käpöttelin ympäriinsä ja kaappasin Plazalta ilmaisia näytelehtiä kotiin vessaluettavaksi. Ei ollut edes huono tuo Filmwise, vaikka yleensä en tajua mitä varten olisi olemassa oma lehti elokuvia varten, eikö niitä leffoja katsota eikä lueta lehdistä, että mitä pitäisi niistä ajatella.

Löysin Stockalta kirjakaupan, jossa en ollut ennen käynyt. Tein viimehetken ostoksena Matt Groeningin legendaarisen Rakkaus on yhtä helvettiä-sarjakuva-albuumin kelpo aviomiehelle. Olenhan hänelle maininnut joskus pahempana päivänä, että elämä hänen kanssaan on yhtä helvettiä.

Ei se nyt niin kurjaa ole. Tämä päivä oli pitkä ja ihana ja täynnä hyviä keskusteluja. Maailmassa on hyviä ihmisiä, kuten vaikka työharjoittelupaikalla eräs, joka lainasi kaksikymppiä ruokaostoksiini maanantaina, kun olin unohtanut lompakon kotiin. Että tämä elämä on sillain heleppoa, kun on kaikkia semmosia, jotka auttaa. Ei tunnu hankalalta!

Olen jäänyt koukkuun, pitkästä aikaa. Top Cheffin ja American's Next Top Modelin jättämän tyhjän tilan elämässäni täyttää nyt Jimillä joka siunattu ilta tulevat Kahjot Ninjat (tyhmä suomennos, alun perin Ninja Warrior) ja Pelkokamera ("Don't freak out. It's only Scare Tactics."). Loistavaa viihdettä!

Elämä saa olla kepeää ja hauskaa

Aloita jälkiruuasta. Seuraa sydämesi iloa!

Ulvo kuulle. Pidä eri värisiä sukkia.

Anna itsellesi lahjoja. Keinu kuun loisteessa.

Aja taksilla yksi korttelinväli. Luota elämään.

Nautiskele hitaasti. Yllätä itsesi.

Pukeudu aamiaiselle.

Puhu kukille ja odota vastausta.

Mene töihin yöpaidassa. Syleile puita.

Lähetä rakkauskirjeitä itsellesi.

Pane portaille puuroa menninkäisiä varten.

Punnitse itsesi aamuisin. Valitse valo.

Etsi hulluuttasi.

Kokeile. Pyydä sitä, mitä haluat.

Juhli valon paluuta. Kieltäydy pesemästä hampaitasi.

Istu takkatulen loimussa ja kerro tarinoita.

Juttele ventovieraiden kanssa. Anna anteeksi itsellesi ja muille.

Viskaa repustasi kivet pois. Juttele itseksesi.

Ota vastaan. Leiki!

Pidä omin lupinesi vapaapäivä.

Laula töissä. Päästä sisään. Rakastele heinäsuovassa.

Heitä tekemättömien töiden luettelo menemään.

Laula mukana, kun kuuntelet musiikkia.

Karta alennusmyyntiä. Pidä puseroa väärin päin.

Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Telttaile pihalla.

Silitä kissaa. Arvosta kehoasi.

Juo auringonpaistetta.

Uskalla jotain uutta. Kävele paljain jaloin.

Ajattele, että sinulla on joka päivä lomaa

ja käyt työssä vain huviksesi.

Seiso myrskyssä meren rannalla.

Riko rutiineja. Älä pyydä lupaa.

Tee jotain mikä on mahdotonta.

Tulevaisuudessa on toivoa.

Maailmankaikkeus on mukava paikka.

(Bronsberg & Vestlund:
Kuuntele itseäsi - Vältä uupumus)

Jäänkö tähän rötväämään vai rötväänkö vielä vähän ennen kuin jatkan tätä rötväämistä

Erinomaisen turhanpäiväinen lauantai. Väsymyksen multihuipentuma ja mielialan vaihtelu vuorokauden sisällä ahdistuneesta nelosesta - käytännössä suihkussa märisemistä - suht seesteiseen kasiin - käytännössä sohvalla rötväämistä. Kummallista seurata vierestä, että siinä menee, antaa virrata, se on ihan normaalia.

Rötväsin ja katsoin Sweeney Toddin, joka oli pienine puutteineenkin kiehtova ja omassa luonteenlaadulleni sopivassa tyylilajissaan loistava.



Pari riviä Kärppien kunniaksi. En jaksanut lähteä voittohulinoihin. Jaksaakohan ne pelaajatkaan, näytti menevän vähän rutiinilla mestaruustuuletukset. Vai onko se vain se suomalainen mies, joka ei turhasta rupia riehumaan, siis selvin päin?

Jotta rahkapirtelö-ananas-puolukka-ruokavalio ei menisi liian terveelliseksi, menen mutustamaan pitkästä aikaa juustonaksuja sohvalle. Olen myöhäisherännäinen Selviytyjät-sarjan katsoja.

Virheitä tekemällä oppii - tekemään parempia virheitä.

Sunnuntaina läksin ystävättären yllyttämänä hakemaan yleissivistystä tanssikurssilta Koskelan Walolla. Jiven askeleet alkoivat sujua hämmentävän helposti parissa tunnissa. Hämmentävää oli myös törkeä hien määrä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Ja vielä hämmentävämpää oli mennä lähelle vieraita setiä. Eivät kyllä osanneet kaikki viedä. Tutut arvannevat, että saattaapa olla minussa vähän viejän vikaa välillä, jos partneri rupiaa lussuilemaan. Ja aika moni tanssikaveri meni ihan lukkoon, kun silmiin katsoi yli sekunnin. Suomalainen ja seuratanssit, voi elämä. Rintamusta tuijottivat, eivät siksi että olisivat sikoja, vaan siksi, kun ovat niin ujoja.

Kuuden viikon työharjoittelu kriisikeskuksessa alkoi maanantaina. Ysitoistasella kulkee kivasti ja bussimatkan aikana ehtii hyvin lukea. Sain tänään valmiiksi Antti S. Mattilan kirjan Näkökulman vaihtamisen taito. Koulutehtävää varten luin, mutta hyvä että tuli luettua, viihdyttävä ja inspiroiva kirja. Niin, bussilla pääsee jos bussiin ehtii, tänään kotiin päin lähtiessä myöhästyin ja odotin seuraavaa tunnin. Ei Oulunsaloon pääse ihan noin vain! Ajattelin tässä kevään koittaessa pyöräillä harjoitteluun, tai oikeastaan kohtuullisuuden nimessä vain yhteen suuntaan ja bussilla takaisin, seuraavana päivänä sitten bussilla sinne ja pyörällä takaisin.

Kevät... mikä kevät? Eilen aamulla kuulin bussipysäkillä miten yksi vastarintainen talitintti rääkyi titityytä niin, että olisi voinut luulla sen yrittävän sulattaa lumet mielenosoituksellaan.

Oulunsalon sosiaalitoimessa täti pahoitteli, kun joudumme joka kuukaudelle hakemaan aina uudestaan perustoimeentuloa, onhan se vääryys, ja löi samaan pakettiin kaksi kuukautta. Siis jotain muuta, kuin mitä olen kuullut, että jotkut lajitoverit olisivat kohdanneet vähintään rivien väleistä luettavaa paheksuntaa toimeentulotuen hakijoita kohtaan.

Blues voitti kolmannen finaalipelin ja aviomies päätti painella salille purkamaan karmeaa pettymystä. Saanpahan katsoa rauhassa Greyn anatomian. Maailman Ihanin, samainen aviomies, teki pitkästä aikaa tonnikalalasagnea ja nyt haen sitä annoksen, en nälkään, vaan mielitekoon.

Kokoelma vanhoista runoistani varmuuskopioista kaivettuna sekä pakollinen bonus.

Tee päätös, pysy siinä ja elä sen kanssa.

Tee päätös, pysy siinä ja elä sen kanssa, sanoi sisko ja olihan se niin hyvin sanottu, että lupasin kirjoittaa tänne ohjeeksi itselle ja muille.

Piti valita kesätöiden ja kesäopiskelun väliltä. Sairaanhoitajaopiskelijoille, joilla on yli 140 opintopistettä plakkarissa, on tänä kesänä erikoisen hyvin kesätöitä tarjolla uuden asetuksen mukaan, joka koskee sairaanhoitajien sijaisuuksia. Peruin työhaastattelun ja valitsin opiskelun, koska main focus saa nyt olla toden totta opinnäytetyössä, jonka seurauksena valmistun ammattiin ja lopetan statukseni ylioppilaana eli henkilönä vailla ammatillista koulutusta.

Kesäopiskelu tarkoittaa toimeentulotuettua taloutta. Minulla ei sitten välttämättä ole varaa ostaa niitä viittä tunikaa ja ihania kesäkenkiä, jotka haluaisin. Onneksi olen jumpannut varastoon ja sieltä on tulossa pari hunttia niin, että jos sitten vaikka niillä. Ja onpahan enemmän aikaa istua isossa uimarenkaassa (joka pitänee jostain varastaa, jos siihenkään ei ole varaa) keskellä Papinjärveä... läiskyttää kevyesti vettä kämmenillä niin, että saa uimarenkaan pyörimään.

Piti myös päättää pystynkö kaikkeen ja pitääkö vaikka pystyisi. Ensi viikolla alkaa kuuden viikon työharjoittelu kriisikeskuksella, joka on auki ma-pe klo 10-18 eli varaa työvuorojen sumplimiseen ei juurikaan ole. Otin ja peruin kaikki kevään jumppani. Dramaattinen päätös, myöntää kuka tahansa, joka tietää minkälaisella intohimolla suhtaudun bodypumppiin ja bodycombattiin.

Psykologi ehdotti toissakerralla, että ovatko jumpat semmoinen asia mistä saan voimaa ja jaksamista, mutta eivät ne pelkästään sitä ole. Lähinnä hankalaa on muljuttaa itsensä aikataulussa paikasta A paikkaan B. Enemmän saan voimaa Maailman ihanimman ja höpsön kevätpörriäisen eli koiramme Jasminen kanssa käveleskelystä ulkosalla, niin kuin äsken teimme, ja tajuntaan pöllähti vapautunut tuulahdus raikasta kevätilmaa, joka väkisin puskee ulos itsensä verran tunkkaista ja ahdistunutta stressiä.

Kolme iltaa viikossa on myös paljon vapaa-aikaa, jonka haluaisin käyttää ystävien kanssa rupatteluun, mikä on tuntunut viime aikoina entistä tärkeämmältä.

Edellinen harjoittelu oli yhtä viipottamista ja hemmetin hankalaa, kun jumpalta ei päässyt edes suoraan bussilla kotiin. Ei jaksa enää sämpläillä aikatauluja. Ei oman jaksamisen rajoja tarvitse koetella, ei se oivaltamisen kokemus hetkellä "ai se meni tuossa" ole sen arvoista. Armollisuutta itseä kohtaan, kun sitä ei kukaan muu voi antaa.

Vuosi sitten näihin aikoihin olin sairaslomalla masennuksen takia. Laiskuus on lahjakkuus, ja on vienyt jonkin aikaa elämästäni hiffata, josko sen vaikka hellsteniläisesti sanoisi, "saat sen mistä luovut".

Eilen pyöri päässä keväisen maanisesti automatkalla jumpalta Roomaan hakemaan pitafalafellia:

I, I try to spin my brain around
I, I can't get out o' happy sound
'cause my songs and sad and bitter they say
I, I should try some happy way
but I can't
I just can't

27.6. olen Glasgow'ssa katsomassa Sheryl Crow'ta, jonka musiikki on ollut koko nuoruuteni tärkeä osa elämäni soundtrackia. Oh honey, won't you stop treating me that way (Sheryl Crow: Difficult Kind), sanoin ja löysäsin liekaa. Hyyyvä tyttö, nauti elämästä, niin rohkeasti kuin tähänkin asti.

Valoa

Kaikesta se pieni ihminen tyydytyksensä löytää. Lapioin koiranpaskaa muovisäkkeihin takapihalta. Aurinko paistoi ihanasti.

Kävin ihanan ystävän kanssa syömässä intialaisessa linssi makhania. Ja jälkiruoaksi jäätelöannokset Street Cafessa. Mmm... minttua, suklaata, mangomelonia.

Kierreltiin vielä vähän kauppoja. Täytyy sanoa, että olen ollut liian kauan täällä kuusessa hevon. Olin häkeltynyt, kun ostettuani tulostuspaperia myyjä tarjosi minulle muovipussia. Mietinkin jo miten saan sen kannettua kätevästi kotio! (Voi jeesusmaria mikä juntti.)

Palautin hoitotyön johtamisen ja kehittämisen tehtävän vähän itseltä salaa livauttamalla sen neuvontaan opettajan nimi lapulla paperinivaskan päällä ja toivoen läpimenoa. Ja tuskaton nelonenhan sieltä tuli!

Nyt on tiistai, mutta tuntuu perjantailta. Eilen kävin psykologilla ja rupesin nyyhkyttämään, kun kerroin miten tuossa yksi päivä olin tajunnut mitä ilo on. Siis kun olin unohtanut! Se on tämä kevät. Tämä on ihanan hormonaalista ja emotionaalista aikaa.

En tiedä vielä että haluanko tehdä kesällä töitä vai edistää opiskelujani. Vähän semmoset vibat, että jos onnistuu, niin menen tekemään viimeiset harjoittelun ja loppuajalla räplään opinnäytetyötä. Ehtii sitä sitten töihin, joskus.

Kiitos tästä päivästä! Jos tämä ei kohta lopu, rupian itkemään onnesta!

Tästä blogista oli taas hyötyä, kun piti portfoliota varten selvittää, että milloinkas olinkaan siellä suljetulla osastolla harjoittelussa. Ja samalla tuli luettua muuta ja todettua, että on tämä elämä kyllä.

Niin eri tilanne kuin joskus. Ja sama elämä. Ja sama emäntä.

Vanhoja muistellaan ja lisää tikkua silmäkulmaan: kootut runot kokoelmanimellä Kipeimmät. Siellä on sinulle, Bro, ja vähän muillekin.