generated by sloganizer.net

keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Onko tämä kaikki vain suloista unta...?

Almost Unreal

Babe, come in from the cold and put that coat to rest
Step inside, take a deep breath and do what you do best.
Yeah, kick off them shoes and leave those city streets
I do believe, love came our way, and fate did arrange for us to meet

I love when you do that hocus pocus to me
The way that you touch, you got the power to heal
You give me that look, it's almost unreal...
It's almost unreal

Hey, we can't stop the rain
Let's find a place by the fire
Sometimes I feel, strange as it seems,
You've been in my dreams all my life

I love when you do that hocus pocus to me
The way that you touch, you got the power to heal
You give me that look, it's almost unreal...
It's almost unreal.

It's a crazy world out there.
Let's hope our prayers are in good hands tonight

Oh, I love when you do that hocus pocus to me
The way that you touch, you got the power to heal
You give me that look, it's almost unreal...
It's almost unreal

by Roxette

Haaste vastaanotettu - ja annettu eteenpäin

Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.

Kasasin tarinan hurmasta, joka on vienyt kaikki agenttiskillini ja tehnyt minusta helposti tapettavan, puolustyskyvyttömän rääpäleen. Sen kasaaminen oli hauskaa ja mielestäni lopputulos on sangen kuvaileva.

Tänään olen ollut nolo ja rohkea ja vähän sekava. Päässä pätkii. ei pysty keskittymään.
Liika haaveilu vie kyvyn erottaa kuvitelmat todellisuudesta. Se voi olla vaarallista. Jotenkin tuntuu, että nyt eletään lopun aikoja. Jännitys se pitänee elämässä kiinni, jos ei mitenkään muuten onnistu. Sun is shining, the weather is sweet now. Make you want to move your dancing feet.

Annan toisten mä talletella suuret setelit

Tilanne on kaikessa eksoottisuudessaan se, että tilillä on 0,37 €. OYS:n palkkatoimisto osasi kertoa, että tuntilistani oli saapunut myöhässä, niin että palkka menee maksuun vastu 16.6. On se kyllä aika helevetin perseestä (toim. huom: "kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista"), että palkkaa saa odottaa yli kuukauden, kun keikat tein 10.-11.5. Ketään muuta ei voi syyttää kuin osastoa, joka on lähettänyt tuntilistat palkanlaskentaan.

Kannattaa aina tarkistaa, kuka oikeasti on syyllinen, ennen kuin lähettää palkkamurhaajia tai kirjepommeja mihinkään. No, ensi kerralla osaan nostaa oikean ihmisen rinnuksista seinälle ja kehottaa kohteliaasti olemaan toiminnassaan vastaisuudessa hieman ripeämpi.

Taloudellisesta näkökulmasta ajatellen opiskelijan elämä on yhtä kituuttamista. Minäkin olen käytännössä pakotettu tekemään töitä - opintotuella ei voi selviytyä. Aina kuun puolenvälin jälkeen on jo rahat loppu. Ja minullakaan ei nyt niin kalliita hupeja ole (tyyliin taas meni 200 € baarissa), vaikka syönkin luomuleipää ja käyn kuntoklubilla.

Eipä ne pikkuhilutkaan, mitä 16.6. tulee, pitkälle auta. Mutta kuitenkin. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä persaukisuutta.

LUOJAN KIITOS näistä rahaongelmista pääsee hetkeksi eroon kun työtä on tekevälle 4.6.-31.7. Lomaa tarvisin, että pönttö kestää edessä olevan pimeän talven... mutta epäilemättä elokuullekin tulee työtarjouksia, muutaman päivän lupasin eilen Jameralle ihan sen takia, että vaihtelu virkistää.

Ja latin latia en aio säästää! Kaikki palamaan vaan, voi sitten lämmöllä muistella kesää syksyllä, kun ruinaan kämppikseltä näkkäriä.

Saattaisin olla ihan hajalla tästä rahatilanteesta, ellen pyörisi usvaisessa euforiassa. Tahtoisin kotiin, vaan pitää mennä vielä lounaan jälkeen näyttäytymään työharjoittelussa. Indican "Pidä kädestä kii" soi ja velatkin on saatavia. Minä en kertakaikkiaan voi alistua masentumaan jostain niin maallisesta, minulla on jotain paljon arvokkaampaa. Ja enemmän menetettävää kuin kaikki maailman raha.

Nonstop JEE JEE

Päivääkään en ole tylsää pitänyt, enkä pidä.

Revin itseni irti jumalaisesta suudelmasta, pyöräilin uuden nopeusennätyksen reidet hapoilla ja ehdin tenttiin. Uteliaalla ja vastaanottavaisella "jaahas jaahas, mitäs tenttiä sitä tultiinkaan tekemään"-asenteella. Otetaan se mitä elämä antaa!

Saa nähdä miten tämä "lahjattomat treenaa"-kyllästeinen tenttiinvalmistautumattomuus kantaa hedelmää.

Vähän arveluttaa että miten tämänpäiväisen jumppailun käy. Senhän voi aina korvata juoksemalla, kuten eilen (kun hän oli lähtenyt yötöihin, kiitos siitä tai en olisi nukkunut sitäkään vähää). Ei ole ikinä rullannut askel niin kevyesti. Mutta niin, minulla ei ole oikeasti mitään ongelmia korvata ihanaa asiaa vielä paremmalla.

Muhahahaa... it's good to be me. Omat laulut menee jalan alle.

Toisinaan on ihan mahtavaa olla selkärangaton, mennä siitä mistä aita on potkittu pois, lopettaa kaikenlainen stressaaminen, antaa asioiden mennä ihan päin helvettiä... Vielä koittaa sekin aika kun on taas tylsää eikä mitään minkä takia lintsata. Kamala ajatus. No oikiasti, ei ne asiat ole koskaan ihan niin mahtavasti menneet, että pieni sluibaaminen niitä saisi pois raiteiltaan. Minä en ole läheskään niin korvaamaton. Lisäksi en ole kuulemma edes oikeasti olemassa, vaan ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

tiistaina, toukokuuta 30, 2006

Sinä syntinen, syntinen nainen

Olen heikko ihminen. Itsekurini on riekaleina, olen nöyryytetty ja häpäisty. Ainoa, jota voin syyttää, olen kai minä itse. Olen niin heikko, että jätin bodycombatin ja bodypumpin väliin. Nyt lähden rankaisemaan itseäni sellaisella juoksulenkillä, että syömäni puolikas Daim ei takuulla jää leventämään persettä. KAIKKI LIHA TOTTELEE KURIA!

Ne, jotka minut tietävät, tajuavat että asia, joka voittaa tiistain tapposetin, ei ole ihan mitä tahansa.

Joku saatanan paskapää oli tyhjentänyt vissiin pyöränkumini A3:1:n edessä. Pitääpä antaa selkään jos agenttini selvittävät syyllisen. Jos luet tätä (eihän sitä koskaan tiedä), tiedä että tulet vielä anelemaan armoa, senkin kurja rakki!

Olen ollut parina päivänä hyvässä seurassa hauskojen veljesten kanssa ja saanut nauraakseni niin, että endorfiini virtaa vielä pitkään. Jostain syystä tunnen olevani oikeassa seurassa. Olen erittäin sosiaalinen, yhteisöllisyyttä kaipaava eläin. Eilen koottiin vaatekaappia, minä sain ruuvata porakoneella ja hakata nauloja, jotka hakkasinkin lahjakkaasti ihan päin helevettiä. Ja sain laittaa seinään silikonia, pikkasenko siistiä.

Yksi veljeksistä tekee minut hulluksi. Voi herranjumala, mikä ensimmäinen suudelma. Polttelee vieläkin. Dramaturgiassa sitä sanotaan cliffhangeriksi. To be continued.

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Fuerza Primera!

Hey, gorgeous! There's no need to be afraid.

Minä haluan kävellä sen kanssa torilla käsi kädessä.
Se tuoksuukin niin hyvälle, voi herranjumala, mulla lähtee taju.
Haluan soittaa sille näitä biisejä, joissa laulan kaikkea semmosta kuin että

Let the desire lead your way / from pleasure to pain and then back again
/ Surrender to your inner flame / Never hesitate, no, never hesitate.

Sitten se vois ajatella vaikka, että vitsit ku tuossa Hanissa on niin monta puolta, se on yhtäaikaa semmonen lempeä ja hellä ja hoivaava ja turvallinen ja sitten siinä on sitä sähköä, samperi, tammassa on virtaa, vaarallinen jännite.

Koitapa narttu nyt elää omien oppies mukaan. Never hesitate.

Se hymy on niin aseista riisuva.

Joo ja aika riisuva muutenkin.

Kylläkylläkylläkylläkylläkyllä. Kysyisit jotain, mihin vastata niin!!


Huomenna "luonto pois"-setti illalla, bodycombattia ja bodypumppia. Se viimeistään palauttaa otteen reaalimaailmaan. Hiki on todellista! Loppuu se kiimainen uikutus jonku ihme uroksen perään, kun ei vaan kertakaikkiaan jaksa eikä pysty, paitsi tietenkin sitä viimeisillä voimillaankin nylkyttää unissaan, joissa puolet on fantasiaa loppuelämästä, kumppanuudesta ja sielujen kietoutumisesta yhteen ja puolet vain järjetöntä alkuvoimaista parittelua.

Uskomaton stamina (Physical or mental strength to resist fatigue and tiredness. Someone with good stamina, or hardship; endurance). Kaiken voi käyttää joko itseään vastaan tai edukseen. Use the force!

Hyvästi, järjen ääni!

Huh huh. Vai että tämmöstä menoa sitten! Kauankohan tätä kestää, tämä on henkisesti ja fyysisesti rasittavaa. Ajan silmät kiinni ja odotan, että kohta tömähtää. Pelottaa aivan helevetisti. Pelko tekee minusta ahdistuneen, estoisen ja kaikinpuolin omituisesti käyttäytyvän.

Kikatan levottomasti. En pysty ajattelemaan (mitään muuta)... enkä poistamaan typerää virnettä naamaltani. Olen yhtä aikaa maailman onnellisin tyttö... ja jostain syystä myös kummallisella tavalla alakuloinen. Voisin itkeä ihan ilman syytä. Tahallani fiilistelen, voi että kun se ja se ja se hetki olivat niin ihania.

No joo, vaan eipä oo tylsää!

Voisin tänään mennä ajoissa nukkumaan, se olisi ehkä paras asia mitä voin itselleni antaa.

Täältä tullaan, muistuttaisin sua:
koko elämäsi olet etsinyt vain mua.
Olen täyttä kultaa, kaunein päällä maan.
Asettukaa riviin, tänään prinssi valitaan.
Kaiken saat, mitä olet etsinyt,
oikeastaan etsinnät voit lopettaa jo nyt.
Tässä ollaan, opettele mua.
Minä olen täydellinen, ala rakastua!

PMMP: Kumivirsi

Tiedän, miten arvokkaasti pettymykset ihmisen sielua jalostavat. Mutta en vain kerta kaikkiaan ole valmis nielemään enää pettymyksiä. Lupaan itselleni liikoja joka päivä. Toivon niin älyttömän paljon!

Pettymyksiä tulee silloin kun odotukset eivät ole realistisia.

Vtu realismiako tähän vielä kaivataan, mitähä?!?

Ihan relasti nyt vaan. Antaa luonnon hoitaa hommansa.

Hyvää huomenta!

http://www.chriscummins.com/like/I_like_you.swf

- Miksi mies ylitti tien?
- Mitä vitun väliä, pääasia että se paskiainen
saa liikuntaa.

George W. Bush kuoli ja joutui sitten helvettiin. Portilla tosin saatana sanoi että täällä on nyt niin täyttä että sä joudut valitsemaan jonkun kenen tilalle tuut tänne. No, ensin oli Richard Nixon verialtaassa uimassa, sen piti vaan kokoajan uida eikä se päässyt jalottelemaan ollenkaan. Bush katso hetken ja tokas, ei, en mä tuohon kyllä halua... Seuraavaksi löytyi Ronald Reagan jonka piti roikkua tangossa koska kädet oli köytetty kiinni siihen. Bush tuumasi tähänkin että, ei...ei tuohon pysty... Sitten tuli vastaan Bill Clinton, jolta Monica Lewinsky otti kokoajan suihin. Bush katsoi hetken ja mietti sitten että ei kai tuokaan nyt niin hääviä ole mutta kai mä sitten valitsen tän kolmannen paikan. Saatana nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi että selvä, Monica, sää lähet nyt pois täältä!

Mistä materiaalista strippareiden tangot tehdään?
-Ihan vitun kestävästä teräksestä.

Kolme hakijaa oli loppusuoralla tärkeään FBI:n virkaan Washingtonissa. Yksi oli 25-vuotias, toinen 35-vuotias ja kolmas 45-vuotias. Heidät kaikki oli kutsuttu ratkaisevaan haastatteluun samana päivänä kahden tunnin välein. 25-vuotias oli ensin vuorossa. Häntä pyydettiin tuomaan vaimo mukanaan. Vaimo jäi kuitenkin istumaan odotushuoneeseen siksi aikaa kun kaksi agenttia
haastatteli miestä.
- Olet vahvin ehdokas, toinen agenteista sanoi. - Sinun ei enää tarvitse muuta kuin osoittaa ehdoton tottelevaisuutesi meitä kohtaan, oli tehtävä sitten kuinka kovat tahansa.
- Mitä haluatte minun tekevän?
- Ota tämä ase ja ammu sillä vaimosi odotushuoneessa kuoliaaksi, toinen agenteista sanoi.
- Hei kaverit, tehän olette hulluja, hakija sanoi. - En aio tappaa vaimoani työpaikan tähden! Rakastan häntä, ja meille on pian tulossa vauva. Näkemiin ja kiitos!
Mies lähti.
Kahden tunnin kuluttua vuorossa oli 35-vuotias hakija. Hänenkin vaimonsa jää odotushuoneeseen.
- Emme yleensä ota yli 30-vuotiaita aloittamaan meillä uutta uraa. Mutta olet hyvässä kunnossa ja pahuksen älykäs, joten virka on sinun, jos vain pystyt osoittamaan ehdotonta tottelevaisuutta meitä kohtaan, oli tehtävä sitten kuinka kova tahansa.
Hakijalle annetaan ase ja häntä pyydetään ampumaan vaimonsa kuoliaaksi
odotushuoneessa.
- Hmm... mies sanoi, selvästi harkiten asiaa. - Olen pahoillani, mutten voi. Ei millään pahalla, haluaisin kyllä agentiksi, mutta jollakin tavalla pidän vaimostani, ja meillä on pieniä lapsia, joille tulisi ikävä äitiä, joten en voi tehdä sitä.
- Kiitos silti, mies sanoi ja lähti pois.
Viimeinen hakija kutsuttiin sisälle kaksi tuntia myöhemmin. Hänenkin vaimonsa jäi odotushuoneeseen.
- Emme ole koskaan tarjonneet virkaa ikäisellesi miehelle. Mutta olit testeissä ylivoimainen ja teemme poikkeuksen. Virka on sinun, jos pystyt osoittamaan ehdotonta tottelevaisuutta meitä kohtaan, oli tehtävä sitten kuinka kova tahansa.
Hakijalle ojennettiin revolveri häntä pyydettiin suorittamaan tehtävä.
Hetkeäkään epäröimättä hakija otti aseen ja lähti huoneesta. Odotushuoneesta kuului laukaus ja viisi lisää. PAM! PAM! PAM! PAM! PAM! PAM! Sen jälkeen kuuluu VHAK! ja muutama lisää VHAK! VHAK! VHAK! VHAK! VHAK! VHAK! Hakija palasi huoneeseen täysin uupuneena. Hän työnsi paitaa takaisin housuihinsa ja suoristi kravattiaan.
- Mitä siellä oikein tapahtui? toinen agenteista kysyi.
- Ai tuolla? Minun oli hakattava hänet tuolilla kuoliaaksi, sillä joku
idiootti oli laittanut paukkupanoksia aseeseen.

Suomalainen, ruotsalainen, norjalainen, venäläinen, muurari, pappi, lukkari, lääkäri, talonmies, koira ja kaksi sikaa kävelivät baariin ja baarimestari kysyi, onko tämä joku vitsi?

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

"Follow your JEE JEE."

Se yksi kiva poika oli paras asia, mitä tällä viikolla minulle tapahtui.

(Kyllähän sen tietää mitä näistäki seuraa, saakeli ei muuta ku itkua ja hampaiden kiristystä.)

Hymyilin typerästi lompsiessani päivälenkin läpimärissä lenkkareissa. Kaija Koon "Tule lähemmäs beibi" on alkukesän jeejee-piisi.

Hämmentävää miten rautainen jeejee-ego pehmenee nougatiksi, mielen täyttää epävarmuus, ja liikuttava toive siitä, että voisin olla jollekin elämän aurinkoinen asia. Haluaisin ihan tosissani tehdä kaikkeni.

Vuorokausirytmi ois kiva. *haukotus* Aika kauan kesti vetää johtopäätös, että keskiöinen kahvinjuonti tekee nukkumisesta ihan mahdotonta. Tunnen itseni zombieksi ja luultavasti myös ulkoinen olemukseni kuvastaa näitä tuntemuksiani.

Onpas rauhallinen ja pysähtynyt sunnuntai-ilta. Odotan Beebeä kotiin reissusta. Ihanaa, taidanpa vihdoinkin viettää yhden illan ihan vaan telkkaria katsellen. Saisinpa säilytettyä tämän saman kiireettömän ja stressittömän olotilan koko ensi viikon läpi. Vai onko kyse siitä, että minulla ei riitä energiaa ymmärrykseen, että kyseessä on oikeasti kriisitilanne ja pitäisi panikoida?

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

All we need is lightning

Mess & Disaster - Saturday Morning Cleaning Service on saanut kerrankin jotain aikaan! Tosin kaaosta saa aika kauan käsitellä ennen kuin siitä tulee jotain kurilta ja järjestykseltä näyttävää.

Mahtava kesäsade! Ukkonen! Jyrinää!

Kuuntelen Bonnie Raittin levyä Silver Lining, joka on kokonaisuudessaan elämänmakuinen, koskettava, aito, kaunis.

Jaahas, jaahas. Eilen oli kahvipöytäkeskustelua oululaisesta taekwondovalmentajasta, jota vastaan on nostettu erilaisia syytteitä seksuaalisista hyväksikäytöistä. Näköjään Kalevassakin siitä kirjoitetaan. Lajin harrastajien foorumilla käydään keskustelua aiheesta.

KALEVA Kotimaa 27.5.2006
Valmentaja sai syytteet sadoista seksirikoksista
Kihlakunnansyyttäjä Päivi Markus nosti perjantaina syytteet oululaista taekwondovalmentajaa vastaan lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä, seksuaalisista hyväksikäytöistä, raiskauksesta ja raiskauksen yrityksestä.

Syytekohtia on 22 ja asianomistajia 12. Yksittäisiä hyväksikäyttökertoja on ollut vuosina 1997-2005 kaikkiaan 799. Teot ovat tapahtuneet eri puolilla Pohjois-Suomea.

Markus vaatii syytetylle "merkittävän pituista" ehdotonta vankeusrangaistusta.

Jutun käsittely alkaa valmisteluistunnolla Oulun käräjäoikeudessa kesäkuun yhdeksäntenä päivänä. Syyttäjä vaatii oikeudenkäyntiä salaiseksi, koska haluaa suojella asianomistajia julkisuudelta.

32-vuotias syytetty on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Hänen mukaansa kyse on ollut suhteista, joihin ei ole liittynyt painostusta eikä hyväksikäyttöä.

Mies on ollut vangittuna tammikuusta alkaen. Hänen omaisuuttaan on määrätty takavarikkoon mahdollisten vahingonkorvaussaatavien turvaamiseksi. Valtaosa syytteessä mainituista teoista on tapahtunut silloin kun uhrit ovat olleet 16-17-vuotiaita. Nuorimmat uhrit olivat tekoaikaan 14-vuotiaita.

Kaikki uhrit ovat tyttöjä. Yksikään tutkituista seksuaalirikoksista ei johtanut syyttämättäjättämispäätökseen.

Sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä että seksuaalisesta hyväksikäytöstä enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Syyttäjän mukaan kokonaisrangaistus voi olla myös yli neljä vuotta, koska syytekohtia näistä rikoksista on useita.

Mieheltä on takavarikoitu kymmeniä tunteja videonauhoja, joille hän tallensi tekojaan uhreiltaan salaa.

Kahdeksan vuotta jatkunut järjestelmällinen hyväksikäyttö paljastui lajin harrastajilta saadun vihjeen ja poliisin oman tiedustelun ansiosta.

Useimmissa tapauksissa kysymys on useita vuosia jatkuneesta hyväksikäytöstä.

Miehen epäillään käyttäneen rikoksissaan hyväkseen omaa arvostettua asemaansa opettajana ja valmentajana.

Miestä epäillään lisäksi useiden satojen tuhansien eurojen talousrikoksista. Jutun tutkinta jatkuu edelleen.

Ei ole lajille kovin hyvää mainosta, tosin olen aiemminkin tavannut muutaman reikäpään (ihmeellisiä elämänfilosofioita, vapaasti lainaten "no mä oon ottanut turpaan ja antanut turpaan"), joka ko. lajia harrastaa. Tietenkin isoon harrastajapopulaatioon mahtuu monenlaista... mutta silti.

Kerran jujutsutreeneissä sensei piti muiden harrastajien edessä puhuttelun yhdelle pojalle, joka oli käyttäytynyt vapaa-ajallaan holtittomasti (tapaukseen liittyy alkoholin käyttöä) niin, että se oli ollut/olisi voinut olla lajille huonoa mainosta. Tämä oli mielestäni todella vastuullista toimintaa ohjaajalta. Se, mitä teemme "omalla ajallamme", leimaa automaattisesti niitä asioita, joita, haluamme tai emme, edustamme. Jokaisen harrastajan, oli laji mikä tahansa, pitäisi se käsittää. Jokainen yksilö kantaa itse vastuun käyttäytymisestään, mutta ohjaajilla on myös jonkinlainen moraalinen vastuu ylläpitää tietoisuutta tästä asiasta.

Olen tavannut Kalevan jutussa mainitun syytetyn sekä hänen pitämällään kurssilla että henkilökohtaisesti. Melkein sukua julkkikselle? En ilmeisesti ollut potentiaalista kohderyhmää.

Silminnäkijän mukaan eräistä treeneistä oli joutunut porukkaa sairaalaan, kun ko. valmentaja oli pistänyt nuoret harrastajat kyykkäämään jalkansa hajalle ja elimistönsä hapoille. Äly hoi.

Miten nuoret tytöt voisi opettaa varomaan kaikenlaisia häiriintyneitä tyyppejä, ilman että heistä tulisi nuoria vihaisia naisia, jotka vihaavat ja pelkäävät kaikkia miehiä jo valmiiksi? Ja miten muuten nuoret voisivat nähdä mikä on tervettä ja mikä sairasta auktoriteetin käyttöä? Mistä uusi, innokas harrastaja voisi tietää mikä määrä jalkakyykkyjä on liikaa, jos valmentaja kerran käskee? Se mikä ei tapa, vahvistaa, mutta on todellakin hyvä muistaa, että liika on liikaa ja voi oikeasti tappaa.

"It's not a dream. JEE JEE is real!"

Mielenterveyden ehkäisemiseksi otin tänään omavalintaisen vapaapäivän työharjoittelusta. Boheemia dekadenssia, wuhuu! I go wild! En saanut tehtyä yhtään mitään mitä oli tarkoitus, loistavaa! Tai no okei, tyhjensin tiskikoneen ja pesin koneellisen pyykkiä. Noista ei nyt vielä mitään palkintoja jaeta.

Aivan mahtavat kiksit bodypumpissa! Ihanaa oli päästä aamupäivän pumppiin. Ei mittään järkiä sitä hikeä, sitä tuskalla puristamista, sitä sykkeen nousua. Sitä perverssiä nautintoa, jota saan siitä kun oma iho kiiltää hiestä.

Jumpanvetäjä tuli viereen piiskaamaan kun N.E.R.D.:n Rockstar-kappaleen alkaessa piti ruveta punnertamaan ja otin vastaan haasteen punnertaa miesten asennossa jalat penkillä. Siinä vaiheessahan ei periksi anneta vaikka kuinka sattuisi.

Puhuin vähän vetäjän kanssa jotain semmosta, että jos pistäis eteenpäin viestiä, että kun tarvii bodycombat- tai bodypump-ohjaajaa niin mut vois lähettää koulutukseen... varovainen askel lähemmäs pienen unelmani toteutumista.

Eräs söpö ja kiva poika vei minut leffaan katsomaan Da Vinci-koodin. Ja sen jälkeen katottiin meillä vielä Muppets from space. Vaikka kaikki lopulta aina päättyy särkyneisiin sydämiin, niin on mulla ollut aina tuuria miesseuran suhteen. Tai jostain syystä kaikki on vaan niin ihastuttavia. Yksikään ei ole tahallaan ollut mulle ilkeä, enkä minä kenellekään, tahallaan, vaikka oonkin armoton nainen noin niin kuin muuten. Sori vaan kun musta ei millään saa tehtyä mitään kyynistä paskaa, joka ei jaksais kerta toisensa jälkeen ottaa turpaan rakkauden pelikentällä. (This silly game of love you play you win only to lose, Roxette - Spending My Time).

Mutta määpä pelaanki tennistä viikonloppuna sen söpön ja kivan pojan kanssa. En oo ikinä pelannu tennistä ja luultavasti oon siinä ihan kädetön.

Aivan uskomatonta miten sellainen "apua, se on tuossa lähellä, kylmiä väreitä"-tunteen tuntemiskyky säilyy. Se nimittäin vaatii skillejä, ettei jotenkin puudu tässä pettymysten suossa, jossa välillä joutuu kahlaamaan kainaloita myöten.

Ihan jees päivä, ei kait siinä. Kuuntelen tässä kitaristin biisinrunkoja, joihin saisi laittaa laulua. Kyllä se on yks gurko rimputtelija se meidän kitaristi. Jes jes! Aivan tässä hyvälle tuulelle meinaa tulla. Kivvaa.

perjantaina, toukokuuta 26, 2006

One kiss and she would wake up

Meni sitten semmoinen kuutisen tuntia paria biisiä räpeltäessä treenikämpillä kitaristin kanssa. Huh. Oli kyllä luomisen tuskaa ja hirveetä säätämistä. Minne aika oikein katosi? En ole siis ehtinyt tänään tehdä mitään muuta, mille olin varannut ajatuksissani aikaa. Eipä ole toisaalta ehtinyt häslätä missään "hankkisinko itselleni ihan oman kahden hengen helvetin"-projekteissa.

Puhuin tuossa puhelimessa ainoan setäni kanssa ja ollaan kyllä hänen kanssaan kuin kaksi marjattaa. Aamuyöt on meille vähän vaarallisia, ruvetaan helposti herkistymään elämän edessä.

Tänä iltana katson vähän matkaa taaksepäin ja hymyilen. Olkoon millainen kevät hyvänsä, minä pidän hyvät muistot mukanani.

Lisää funkkikitaraa!

Tule jo, viikonloppu! Haluan nukkua pitkään! Mutta ei vielä, kuuden tunnin päästä on herätys... tai siis alle kuuden tunnin. Jee jee ja ei muuta kuin pää tyynyyn ja pikkusen vauhdikkaasti. Nukkuis nyt vähän niin jaksais seikkailla paremmin.

torstaina, toukokuuta 25, 2006

Seiskan Lordi-paljastus raivostuttaa verkossa

Seiskan Lordi-paljastus raivostuttaa verkossa
(IT-viikko 24.5.2006)

Kilttien tyttöjen nukkumaanmenoaika meni noin kuusi tuntia sitten

Kello on kolme aamuyöllä ja tämä emäntä on päättänyt laittaa vuorokausirytminsä sekaisin ihan vääränä viikonpäivänä. Perjantaina on herätys aamukuudelta. Mitäs menin juomaan kahvia... ei näin, ei todellakaan näin.

Olen voitonriemuinen: sain vietettyä kokonaisen illan ilman pakkoajatusta Mr Huntista, joka ei vastoin päiväunelmiani tule ihan heti heittäytymään kosimaan minua polviltaan silloin kun sitä vähiten odotan. Tämä faktaluontoinen asia on alkanut valjeta minulle vähitellen. Tietenkin suloisen pakkoajatuksen hylkääminen vaati sijaistoimintaa, jota järjestin omatoimisesti treffeillä, joiden ansiosta saavuin kotiin tähän sopimattomaan kellonaikaan.

Hauskaa oli. Sen enempää en suostu analysoimaan henkilökemioita tai yhteensopivuusindeksejä. Mitä jos nyt ottaisi ihan rennosti ja viettäisi aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on helppoa ja kriisitöntä viettää aikaa. Simple as that?

Oli oikein mukavaa keskustella lähestulkoon henkeviä ja keskustelua olisi varmaan voinut jatkaa vaikka vuorokauden ympäri, mikäli fysiikka ei olisi alkanut pettämään.

Internetin ihmemaailmalla on tarjottavanaan laaja valikoima mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Sitä kautta voi tavata kaikenlaisia häiriintyneitä friikkejä ja amerikanpsykoja, joita ei saisi muuten houkuteltua kuvioihin. Kehuvetoinen egoni tarvitsee miehistä ihailua säilyäkseen eheänä.

Tämän hellyydenkipeän seurakoiran turkin alla elää varuillaan oleva vahti, joka pessimistisyydellään saa pilattua paremmankin päivän. Jokainen makupala voi olla myrkytetty, jokaisen silittävän käden tarkemmat tavoitteet on syytä syynätä tarkasti... senkin kierot paskiaiset, minä tiedän mitä te ajatte takaa...

Minä uskon ihmisiin. Ei kenenkään ole hyvä olla yksin.

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Parempi hoito vanhuksille

Varmaan olet huomannut, että Tarja Tallqvist jätti ministeri Hyssälälle vetoomuksen vanhusten hoidon parantamiseksi. Hyssälä oli televisiossa haastateltavana ja oli sitä mieltä, ettei lakimuutoksiin ollut erityistä syytä, ja että vanhusten hoitoasiat ovat kelvollisella kannalla. Vetoomuksessa oli yli 100 000 nimeä, eikä se silti vaikuttanut. Tallqvist on sisukas eikä aio lopettaa tähän. Hän haluaa kerätä nyt miljoona nimeä. Sinäkin voit olla mukana tukemassa asiaa.
Voit liittyä vetoomukseen menemällä sivuille: www.tarjatallqvist.com. Siellä voit kirjoittaa nimesi listaan. Sinustakin tulee joskus vanhus. Haluatko vaikuttaa siihen, miten sinua hoidetaan?
Tule mukaan, levitä viestiä! Katsotaan, vaikuttaako miljoonan ihmisen kanta.

Hätä ei lue lakia

Juoksulenkki kesäsateessa, tätä on odotettu! Villi ja vapaa, märkä ja huohottava. Pidän itsestäni lenkin jälkeen. Retkemme vettä pelkäävän, mutta urhoollisen Jasminen kanssa vei meidät keskustaan ja takaisin. Täyttymyksellistä!

Tänään työharjoittelussa puhuin anestesiahoitajan kanssa vauvantekemisestä ja sain kuulla olevani parhaassa synnytysiässä. Eräs miespuolinen anestesiahoitaja taas on sellainen, että voisin tehdä sen kanssa vauvoja ihan sen takia, että se ylipäänsä on mies. Huomaako vastakkainen sukupuoli sitä? Se on kuin erektio, jota yrittäisi peitellä nolosti. Ilmeisesti tällä hetkellä hormonini yrittävät saada minut panemaan kaiken miespuolisen kanssa, mikä ei edes johda mihinkään, koska en tällä hetkellä ovuloi vaan vuodan verta. No siis, oikeasti en ole käymässä kenenkään kanssa keskustelua siitä voiko menstruoivan naisen kanssa harrastaa seksiä vai ei.

Olen vaipunut alhaiselle tasolle, jolle niin monet nykyajan ihmiset vaipuvat, eli nettien treffipalstoille. Itseasiassa ne ovat avanneet valikoiman, johon en pääsisi muuten käsiksi sosiaalisten ympyröideni kautta mitenkään. Savuttomana, opiskelevana, liikunnallisena naisena tunnen itseni ajoittain treffipalstojen helmeksi ja itsetuntoni on kokenut tästä syystä ajoittaisia tähtihetkiä, jotka ovat tietenkin harhaa. En ole vielä ehtinyt tapaamaan ketään, mutta kerron kyllä heti kun niin pääsee käymään.

Treffien etsiminen on minulle hätäinen ratkaisu saada ajatukset pois Mr Huntista, joka ei ole valmis sitoutumaan kanssani millään tasolla. Mäihäni on todella paska. Jokainen, joka haluaisi seurustella kanssani, ei jostain naurettavasta syystä kiinnosta minua aivan riittävästi, ja kun minä taas haluaisin leikkiä kotista, niin minua ei aleta.

Kämppiksen hapankorput tekevät minut suunnattoman onnelliseksi, mutta en kehtaa pölliä niitä enää enempää. Syön ne sitten viikonloppuna kun hän on reissussa - lupaan ostaa uusia sitten kun olen rikas.

Takaisin treffipalstoille. Sieltä löytyy todella paljon sellaisia kypsässä iässä olevia miehiä, joilla biologinen kello on ohjelmoitu hälyttämään hermojaraastavasti 30 sekunnin välein. Ehkä minä ajaudun jonkun sellaisen kanssa ensimmäiseen eroon päättyvään avioliittooni, joka on pelkkää turvallisuuden hakemista. Himoni päästä ensisynnyttäjäksi ennen kuin menetän lisääntymiskykyni endometrioosille (tai jollekin muulle työharjoittelussa liikaa näkemälleni mörölle) on juuri ja juuri järjen ääntä hiljaisempi.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

MUHAHAHAA!!!

Puoli neljältä aamuyöllä on ihan fiksua kirjoittaa blogia.

Jos elämään haluaa särmää ja säihkettä, niin täytyy itse ottaa vastuu sen hankkimisesta. Minä en halua lukea omasta blogistani tylsistyneitä huokauksia. Omasta suusta päästetyt haukotukset ovat kaikki ansaittuja.

Lordi voitti Euroviisut ja keneltä muulta voikaan odottaa viestejä siinä vaiheessa kuin elämän entisiltä miehiltä, joiden kanssa ei oikeastaan muuten pidetä yhteyttä, mutta ollaan väleissä. Paikkani maailmassa on siis olla heille jonkinlainen yhteyshenkilö tällaisissa juhlatilanteissa. Viestinvaihto tyyliin "PERKELEJEEJEEHYVÄSUOMIHELEVETTIJÄÄTYY!" on ihan mukava tapa välittää toiselle yhteydellistä tunnetta. Olemme siis edelleen jollain tasolla olemassa toisillemme ja ilmaisemme sen näin primitiivisesti.

Lähetin tämänsuuntaisen alkukantaisen älämölöviestin jopa Mr Smithille. Välitystiedot sanoivat "Odottaa".

Tänään väsättiin kitaristin kanssa pariin biisiin sanoja. Kolme tuntia jaksoi ja sitten ei enää jaksanut. Olin ostanut rumpalille synttärisiiderin, mutta kun se ei tullutkaan soittelemaan niin join sen sitten itse.

No way, shoes were made of plastic
Frogs as kissers are fantastic
- "Snowhite"

I am hanging here
in the middle of the sweet delusion
of the memories we made
I can still hear your heartbeat
like a song you left playing in my head
I'm breathing your scent
I was your butterfly for one day
- "Magenta May"

Onpas tämä valvominen kyllä melko hauskaa. Melkein yhtä hauskaa kuin nukkuminen.

Odotanko turhaan vai pitäisikö mennä jo nukkumaan? Odotan vielä hetken. Olenhan ihan itse vastuussa oman elämäni ihanista, verisistä nokkakolareista, joihin pääsee sotkemaan vain ajamalla lujaa vastaantulevien kaistalla. Perhana kun ne pystyvät siitä huolimatta väistelemään.


HARD ROCK HALLELUJAH!!!

Suomi voitti Euroviisut. Kaikki on mahdollista.
Tähän on erittäin paha mennä lisäämään mitään.

Hard Rock Hallelujah!
Hard Rock Hallelujah!

The saints are crippled
On this sinners' night
Lost are the lambs
with no guiding light

The walls come down like thunder
The rocks about to roll
It's The Arockalypse
Now bare your soul

All we need is lightning
With power and might
Striking down the prophets of false
As the moon is rising
Give us the sign
Now let us rise up in awe

Rock 'n roll angels bring that hard rock hallelujah
Demons and angels all in one have arrived
Rock 'n roll angels bring that hard rock hallelujah
In God's creation supernatural high

The true believers
Thou shall be saved
Brothers and sisters
keep strong in the faith

On the day of Rockoning
It's who dares, wins
You will see the jokers
soon'll be the new kings

All we need is lightning
With power and might
Striking down the prophets of false
As the moon is rising
Give us the sign
Now let us rise up in awe

Rock 'n roll angels bring that hard rock hallelujah
Demons and angels all in one have arrived
Rock 'n roll angels bring that hard rock hallelujah
In God's creation supernatural high

Wings on my back, I got horns on my head
My fangs are sharp and my eyes are red
Not quite an angel or the one that fell
Now choose to join us or go straight to Hell

Hard Rock Hallelujah!
Hard Rock Hallelujah!
Hard Rock Hallelujah!
Hard Rock Hallelujah!

Rock 'n roll angels bring that hard rock hallelujah
Demons and angels all in one have arrived
Rock 'n roll angels bring that hard rock hallelujah
In God's creation supernatural high

Hard Rock Hallelujah!


perjantaina, toukokuuta 19, 2006

FINLAND, TWELVE POINTS!

Tämä on hieno päivä olla suomalainen! Oulunsalon kotikatsomo nousi kiljuen seisomaan, kun Euroviisu-juontaja kaivoi kuoresta kortin FINLAND. Hyvä Lordi! Lordi on huomattu Ateenassa. Eikä tietenkään sovi unohtaa Suomen lätkävoittoa Valko-Venäjästä, mikä tarkoittaa sitä, että Leijonat pelaavat lauantain välierässä Tsekkiä vastaan.

torstaina, toukokuuta 18, 2006

The difference between ignorance and apathy? I don't know, and I couldn't care less.

Olen tänään ollut välillä ihan hyvällä tuulella ja höpötellyt iloisesti, kämminyt tapani mukaan työharjoittelussa. Leikkaussalin ja heräämön ilmassa leijailevat anestesiakaasut ilmeisesti pitävät minut suhteellisen rauhallisena. Tulivuoren sisällä tikittää laavainen aikapommi.

Great Whiten kappale Rock Me saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.

Tällainen rauhallinen elämä ei sovi minulle. Olen alkuvuoden aikana tottunut säpinään ja nyt pitäisi sitten hyväksyä se, ettei mitään tapahdu! Aivan sama väriseekö se liha tuskasta vai himosta kunhan värisee!

Nyt lähdetään pilkullisen kesägepardini Jasminen kanssa juoksemaan Oulunsaloon. Mitä väsyneempi olen, sitä vähemmän saan tuhoa aikaan jollain ihmeen hetken mielijohteisilla tempauksilla, jotka vain odottavat tilaisuuttaan. (Ylikunto on nyt toissijainen huolenaihe.)

Riittävä määrä tylsistynyttä haukottelua saattaa ajaa turmion partaalle.


keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Fear and Loathing in Pineville

PerkeLE!

Päätä särkee. Syynä on psyykkis-fyysis-sosiaalinen vitutus.

En osaa olla iloinen kiinnityksistäni kesätyöhön kesä-heinäkuulle. Olen varma, että sitoutumiseni jälkeen tulleet työtarjoukset ovat parempia, mutta koska olen moraalinen otus, en voi perua jotain minkä olen jo luvannut.

Tänään minulle ja opiskelijakollega-kämppis-kombinaatiolle kerrottiin, että olemme suorittaneet 14 h liian vähän edellisessä harjoittelussa. Eli nyt pitäisi tehdä sitten pari päivää lisää... mihinkähän ihmeen väliin? GRRRH!

Minä ja Mr Hunt emme halua tiettävästi samoja asioita. Minä haluan pikakelauksella jonkin prinsessasadun, ja vauvan, olen nähnyt niitä liikaa - olen nähnyt liikaa lapsettomiksi jääneitä tätejä, jotka huokailevat "se on nyt liian myöhäistä" vauvan nähdessään. Tai siis, minä haluan vain vähän huomiota ja tietää, milloin suurin piirtein seuraavan kerran nähdään.

Sanoin eilen, että jos sama aaltopituus ei löydy niin parempi ettei ruveta leikkimään mitään. Minun piti pysyä kaukana kaikista romanttisista viritelmistä.

Inhale, exhale...
Ainoa vaihtoehto on lähteä bodycombattiin. Joku oli löytänyt tiensä blogiini hakusanalla "vitutuksen hoito". Kyllä täältä lääkkeet löytyy!

Olisinpa sellainen, että ottaisin pari paukkua ja istuisin sohvalla aivottomana tuijottaen pornoa kunnes rentoutuneena tulisi aika lähteä takaisin työharjoitteluun, jossa toimisin robottimaisesti ja olisin päivän päätteeksi edelleen rentoutunut.

Ajatellaan nyt (*kiroilua*) jotain positiivista väkisin.

---

Kylläpä se nyt vastustaa... jokaisella kultakolikolla on kääntöpuoli, joka paljastaa lantin tökeröksi väärennökseksi.

Parasta olisi kun ei ajattelisi yhtään mitään.

Napsautan sykemittarin pannan paikoilleen ja soitan pari psyykkausbiisiä. Ei muuta ku jauhamaan oikeaa suoraa mielikuvitusvastustajan kuonoon.

Illalla voisi yrittää endorfiineissa katsoa pari jaksoa Aliasta ja tehdä vaikka kasvonaamion.

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Ice Ice Baby

Joskus on vaan tällainen fiilis. Taka-alalta paistaa kehnon jeejee-psyykkayksen takaa valju alakulo, jota en osaa kytkeä todellisuuteen. Eihän ole mitään syytä olla surullinen?

Tietenkin on niin, että kokonaisuus ei ratkaise. Ei se että suurin osa asioista on loistavasti. Yksi kynttilä täydellisessä kermakakussa ei suostu syttymään. Pitäisi lakata kuvittelemasta naiivisti, että kaikki voisi olla täydellistä.

Muutos tekee ihmiselle aina stressiä, oli se sitten positiivista tai negatiivista muutosta. Ehkä tässä on jotain sellaista. Jopa se, että saa tehtyä asioita ja hommat rullaavat eteenpäin, voi jollain tavalla stressata. On se hullua.

Sain jotain eloa kampeamalla itseni tehoelvytykseen jumpalle. Heti bodycombatin ensisekunneilla sain aivan uutta virtaa ja kaksi tuntia meni tuskatta - tai siis semmosella sopivalla tuskalla. Uudestisyntynyt. Aika vähällä vaivalla! Ananasrahka maistuu taivaalliselta.

Ei tarvi kyllä paljon elämää suunnitella, tämäkin viikko on ihan täpötäysi. Flegmaattinen seinäntuijotus, sohvallamakoilu, tavaroiden järjestely ja vaikka ihan nautinnon takia kokkaaminen tekisivät hyvää.

Mikä lie hormonihäiriö, näitähän nyt tulee ja menee kaikilla naaraspuolisilla. Mukavaa on se, että en tunne itseäni murhanhimoiseksi, levottomaksi tai raivostuneen turhautuneeksi. Ei ole vaaraa että tekisin mitään pöliää hetken mielijohteesta. Harmittelen tässä vain paikoillani ja odotan rauhallisesti että menee ohi. Liika analysointi ja pähkäily luultavasti vain pahentaa tilannetta niin kuin haavan sorkkiminen.

Iltakävelylle prinsessan kanssa. Näyttää kesäyöltä.

Sunnuntai-hiivalla nousee aina

Nostatusta! Ensimmänen osio leikkaussaliharjoittelusta on takana. Huomisesta asti 1.6. saakka sukellan siis anestesiologian ihmeellisessä maailmassa. Näitäkin opintoja tulen tarvitsemaan tulevassa työssäni superagenttina. Ohjaajani anestesiapuolella vaikutti mukavalta. Arvioinnissa sain instrumenttipuolen ohjaajalta pelkkää positiivista palautetta. Kyllä piristi kummasti, kun en edellisessä harjoittelussa muista kuulleeni yhtään hyvää sanaa. On se kumma miten kehuvetoinen otus ihminen on.

Kesätyö on varma 19.6.-30.7. Tuirankartanon Väinöläkodissa. Tänä aamuna kävin näyttäytymässä ja paikka näytti kyllä todella hyvältä - ei siis mitään kauhuelokuvamaisia kulisseja ainakaan ensisilmäyksellä. Mukaan sain ensimmäisen oikean työvuorolistan. Ei muuta kuin kuusi päivää heti alusta putkeen... viikonloppuisinkin näyttää olevan paljon vuoroja, mutta mitä väliä päivällä on kesällä. Jumpat pyörii joka päivä! Ja viikonloppulisillä ostetaan sitten Gainomaxia pumpin jälkeen.

Saisinpa elokuussa pitää vähän lomaa... jos joku jotain työtä tarjoaa niin varmasti otan vastaan, mutta jospa tilanne ajautuisi siihen, että teen satunnaista keikkaa, että saisi vähän välillä lepuutella ennen syksyn puurtamista koulussa.

Varasin kampaajalta hiustenleikkausajan ja kosmetologilta kulmien ja ripsien värjäysajan ensi tiistaille ja optikolta näöntarkastus- ja piilarinsovitusajan tän viikon perjantaille. Pitää sitä välillä panostaa ulkoiseen kauneuteenkin. Vielä vähän solariumia, marketista hiusväri. Joku raja siinä rahankäytössä... maksanko 10 € vai 100 € hiusväristä. Olen kyllä joka kerta ollut onnellinen kun olen pääni värjäyttänyt kampaajalla, kun siihen on sotkettu aina kolmea väriä taidokkaasti. Katsotaan mihin muuhun sukulaisilta synttärilahjoiksi kynityt rahat riittävät... taitaa mennä vessapaperin ostoon kun rahatilanne on muuten niin todella kytynen, kuten yleensä tässä vaiheessa kuuta.

Pienet päikkärit ja sitten kohti viikon hikisintä kaksituntista, ensin pelotellaan bodycombatilla ja luonne pois viimeistään bodypumpilla.

Making miracles is hard work

Mitä ihmettä? Viideltä herääminen oli helppoa, kaurapuuro (pitkästä aikaa... kurinpalautus) maistuu hyvältä. Mikään, minkä voisin luulla ahdistavan tai pelottavan, ei ahdista tai pelota.

Olen suhtautunut tähän viikkoon todella pessimistisesti, mutta aurinko paistaa, maailma tuntuu turvalliselta paikalta tänään. Moni asia on paikallaan ja tekee elämästä sentuntuisen, että kaiken muutoksen keskellä on hyviä asioita, jotka pysyvät.

Darudea mp3-soittimeen ja ei muuta ku baanalle painamaan!

maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Vitun herpes

Kerronpa teille opinnäytetyöni aiheesta, jonka otan mielelläni esiin, koska tabut ovat tabuja - ja näin yleinen kiusa pitäisi nostaa keskusteluun ja tietoisuuteen jostain häpeän ja syyllisyyden suosta. Varmasti liian moni aiheesta omakohtaista kokemusta omaava kuvittelee olevansa yksin asian kanssa.

Minulla, kuten miljoonalla muulla suomalaisella, on genitaalialueen herpes simplex. Maailmanlaajuisesti genitaaliherpes on yleisempi tauti kuin diabetes tai astma. Luonteeltaan tauti on melko vaaraton, ja voisin jopa väittää että se on henkisenä taakkana paljon raskaampi kuin fyysisenä rasitteena. Herpes ei aiheuta lapsettomuutta tai vaurioita sikiötä tms. eikä vaikuta yleiskuntoon.

Herpes voi tarttua oireettomana, itseasiassa tutkimusten mukaan 70 % tartunnan saaneista on saanut HSV:n oireettomalta kantajalta. Ollessaan ns. passiivisessa vaiheessa herpes ei näy sukupuolitautitesteissä, joten ihminen voi kantaa tautia vuosia saamatta välttämättä koskaan tietää siitä - ja silti koko ajan levittää tautia eteenpäin.

Herpeksestä ja sen tartuntatavoista on olemassa todella ristiriitaista ja suorastaan väärää tietoa - lähetin vasta ilmestyneen lukion terveystiedon kirjan kustantajalle palautetta siitä, että heidän tuoreessa kirjassaan lukee, että herpes ei tartu oireettomana.

Mikään ehkäisykeino ei selibaattia lukuunottamatta suojaa täysin herpekseltä, ei edes kondomi, koska emättimen eritteitä yleensä joutuu partnerin iholle ainakin jonkin verran myös suojaamattomalle osalle. Parisuhteessa, jossa toisella on herpes, voidaan ajatella taudin siirtyvän toiselle osapuolelle "ennemmin tai myöhemmin".

Yleisimmät herpesvirukset ovat tyypit 1 ja 2. Näistä 1 on yleensä huuliherpeksenä ja 2 genitaaliherpeksenä, mutta koska nykyajan vallattomat ihmiset harrastavat paljon suuseksiä, nämä ovat sekoittuneet. Yleinen huuliherpes voi siis tarttua genitaalialueelle. Ironista kyllä minulla ei ole koskaan ollut huuliherpestä.

Herpes ei lähde ihmisestä kulumallakaan vaan säilyy elimistössä pysyvästi. Se voi olla täysin oireeton koko ihmisen elämän ajan tai sitten puhjeta vaikka kerran kuussa muistuttamaan olemassaolostaan. Ehkä juuri tämä pysyvyys tekee herpeksestä niin raskaan kannettavan, suurin osa muista sukupuolitaudeista kun on lääkkeillä hoidettavissa pois. Herpeksen oireita voi toki lievittää lääkkeillä ja kehitteillä on rokote herpestä vastaan.

Kun itse sain vuosia sitten tietää saaneeni taudin, olin monta päivää paniikissa. Ensimmäinen puhkeaminen oli helvetillinen ja ajattelin, että jos tämä on nyt sitten tätä loppuelämä, niin elämäni on käytännössä ohi. Mutta eipä kuitenkaan. Sen kanssa voi ja pitää oppia elämään. Itse sain lääkäriltä aivan käsittämättömän huonoa ohjeistusta vaikeassa tilanteessani ja toivon, että itse hoitajana voisin toimia työelämässä esimerkillisemmin niin, että pystyisin tukemaan ja ohjaamaan sairastunutta ihmistä niin, että hän kokee saaneensa hyvää hoitoa.

Nykyään oireita tulee vain jos yleiskuntoni laskee ja immuunipuolustukseni heikkenee, oikeastaan vain stressitilanteissa. Tämä kannustaa erinomaisesti pitämään itsestäni parempaa huolta sekä henkiseltä että fyysiseltä puolelta.

Minulle sairastuminen oli pysäyttävä kokemus. Olen turvaseksin puolestapuhuja, minulla ei ole ollut yhtään yhden illan juttua tai mitään harkitsemattomia suojaamattomia suhteita ja olen käynyt aina tarvittaessa tunnollisesti sukupuolitautitesteissä, jotka ovat olleet aina negatiivisia. Ehkä se kertoo miten salakavalasti herpes voi tarttua.

Linkit:
Tohtori.fi:n tietoa herpeksestä

yleistä tietoa herpeksestä suomeksi
Herpes simplex -virukset
HerpesHelp.com

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006

Sunnuntai, pisarat paljetteina ikkunalasissa

Lauantai meni sellaisissa oikein lajilleni tyypillisissä tunnelmissa hyvässä miesseurassa. Mr Hunt osoittautui paljon jännemmäksi kuin mitä olin ikiomassa tylsyydenpuuskassani ehtinyt tuomita (ja on paras suutelija ikinä, kai sen saa täällä kuuluttaa). Jatkosta ei ole puhuttu - mutta onpa kyllä kihelmöivää odottaa, että soittaako hän tänään.

Olen liian vanha ja väsynyt odottamaan puhelinsoittoa, mutta sovitaan, että sykkeeni nousee hieman siinä vaiheessa, jos/kun puhelin jossain vaiheessa soi. Olkoon siinä riittävästi kevättirppailua.

Äitienpäivänä minua katsottiin kysyvästi suvun kahvipöydässä, tietenkin, serkuksista vanhimpana. Olen kai jonkinlaisessa sukupolvenvaihdoksellisessa vastuussa, mutta onneksi siskoni on minua vain vuoden nuorempi ja kihloissa, joten voin vierittää roolin luontevasti hänelle. Ei silti, minulla on vauvakuume. Wanted: daddy / perfect lover / warrior / husband / lion tamer.

Minua ei ole kutsuttu yksiinkään häihin tälle kesälle. Yhdet tutut menivät lauantaina naimisiin. Eräs ystävä on parin viikon päästä bestmanina. Ja yhdestä luokkakaverista on tulossa tämän kesän morsian. Kaikki muutkin ovat menossa naimisiin, mutta eivät ole vain kertoneet minulle.

Joku alkukevään Antsu lähestyi minua "mitä kuuluu"-tekstiviestillä. Koska olen nykyään mikrogramman aikuisempi niin laitoin jotain luonteetonta ja väritöntä perusjaadijaadijaata, ja viimeisimpään viestiin jätin kokonaan vastaamatta, koska siinä ei ollut kysymysmerkkiä.

En mä itke lemmen tähden, yks kun jättää, luo toisen lähden
laulaa Karita Mattila ja tämä tarkoittaa myös sitä, että en anna saman ihmisen itkettää minua toistamiseen, paitsi tietenkin Mr Smithin perään itken ihan niin kauan kuin inspiraatiota täytyy jostain hakea, että saadaan lauluun sanoja.

Horoskooppi sanoi tälle päivälle: If someone challenges you to a game of truth or dare, just smile. You don't need to play -- and if you did, you'd wipe the floor with them. Challenges from the mental to the physical are child's play to you now.

Olen kolmena päivänä syönyt itselleni pahan olon - serkun synttärit, leffailta (Domino oli pettymys), äitienpäivä. Kaipaan bodycombattiin eniten maailmassa. Ja toiseksi eniten sitä että saisi bändin kanssa laulaa rokkia ja keikuttaa pyllyä ja heiluttaa tukkaa. Tsädäm - toiveeni toteutuvat ensi viikolla!

Kuuntelen omaa lauluani - olen päätynyt siihen tulokseen, että se on ihan normaalia, siis oman laulun kuunteleminen. Vaati ihan simppana rohkeutta aluksi edes kuunnella nauhoituksia, kun oma ääni kuulostaa tietenkin ihan hirveältä. Kaikkeen sitä tottuu. Sama kuin että on oppinut hyväksymään oman ruhonsa kun se jumppasalissa pönöttää peilistä.

Joo, pitäisi nauhoittaa vähän lisää biisejä, nämä kolme alkavat vähitellen jo kiertää kehää. Kysyn luvan kitaristilta että saako linkin biiseihin antaa täällä, niin voitte tuntea itsenne vaikka vähän minua paremmiksi laulajiksi jos ette yhtään lämpene.

Ylläni on kummitädiltä synttärilahjaksi saamani oranssi "Elämä on"-paita. Tällä hetkellä se kuvastaa kaikessa korniudessaan olotilaa kirkkaasti. Semmoinen olo, mikä tulee kun syö vähän kermakakkua ja nyhvöttää sohvalla kuunnellen sukulaisten juttuja, pää pehmenee ja ei ole mikään kovin taistelunhaluinen olo. Vähän semmoinen marsumainen olo. Että voisi vaan nököttää purukasassa ja tuijottaa seinää ja keskittyä siihen, että sieraimet laajenevat ja supistuvat hengityksen tahtiin.

Jos kehitän jostain täyden pariston mp3-soittimeen, lähden raahauttamaan itseäni vielä tuonne asfaltille.

lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Elämä on

Elämässä saa valitettavasti juuri sen mitä haluaa. Kuka tietää oikeasti mitä haluaa?

Halusin kovasti yhtenä päivänä kermasarven sairaalan kanttiinista. En usko houkutuksiin, mutta tällä kertaa päätin kokeilla. Kerma oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin millaiseksi olin sen kuvitellut, ei yhtään niin raikasta ja makeaa, vaan mautonta ja kuivahtanutta. Aivan turha periksiantaminen, joka ei palkinnut millään tavalla.

Elokuvallisia hetkiä vailla mitään kosketusta todellisuuteen, aamu-usvaa ja auringonlaskuja, tuskallisen suloisia vertauskuvallisia, inspiroi minut tuhanteen lauluun, tunneskaalan kaikki ääripäät eikä mitään siltä väliltä. Tragedia vailla onnellista loppua. Ihminen haluaa juuri sen mitä ei voi saada, koska ei voi saada sitä. Mysteeri, piikkilankainen solmu, jonka selvittäminen repii minut vereslihalle. Sinä et halua mitään, on vain jotain mitä haluat vältellä. Tule takaisin sitten kun haluat jotain. Mr Smith. There's no place in this world for our kind of fire.

Oikeasti sinäkin olet ihan helvetin tylsä. Mielessäni osaan vain nostaa taikahatustasi sata jänistä, niin maaginen sinä olet. Meille vain sattui kaikki hyvät dialogit.

Mr Hunt. Turvallista, ennalta-arvattavaa. Olenko liian villi sinulle? Eikö sinulla ole mitään muita keinoja kesyttää minua kuin puuduttaa minut paikalleni? Minä en usko tylsistymiseen. She was never bored because she was never boring. Joudun kohtaamaan sinun kanssasi jonkin sellaisen piirteen itsessäni, mistä en pidä. Tulevaisuudenkuvat, unelmat, joista tehdä totta eikä vain haaveilla. Me haluamme kai samoja asioita, haluammeko? Olet todellinen, lihaa ja verta. Mutta tuntuu että sinä et pääse minun sieluuni kiinni enkä minä sinun.

Does he make you laugh?
He doesn't make me cry.

Olisiko joku, jossa nämä yhdistyisivät? Elänkö loppuelämäni kaksoiselämää, todellisuudessa yhtä ja haaveissani toista? Olen eksistentiaalisesti olemassa. En voi elää elämääni vain haaveiden tasolla, joko haikeasti huokaillen menneisyyteen tai odottaen tulevaisuutta, jota ei ole olemassa.

Nyt on nyt on nyt.

Haaveet ovat parhaita pään sisällä. Kermatäyte on makeaa mielikuvana ja se pysyy makeana niin kauan, kuin sitä ei maista.

Minä tiedän kenelle lauluissani laulan.

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Vihje armollisesta kesäsateesta

Tänään osasin sanoa EI kun minulle tarjottiin keikkaa iltavuoroon lauantaille. Jotain itsesuojeluvaistoa! Pakko valita ahneuden (manimanimani) ja oman jaksamisen väliltä. Minä nimittäin en jaksa jos en pääse jumpalle ja juoksemaan. Viime jumpasta on jo liian kauan, siis tiistain ihanasta combat-pumppi-yhdistelmästä.

Ja suoraan sanoen aion kyllä tehdä lauantaina jotain ihan muuta kuin istua sairaalassa.

Kotiin pyöräillessä kasvoille tippui muutama sadepisara. Tie oli hetken täplikäs kuin dalmatialainen. Mutta se taisikin olla vain kiusaamista, kunnon sateet antavat vielä odottaa. Ilmatieteen laitos kyllä lupaa sateita Ouluun ihan kohta.

Viereisessä talossa asuu Oulun Energian poitsu, joka pysäköi keltaisen pakunsa tuohon tien viereen. Leikin ajatuksella, että tuo pitkätukkainen ihanuus on CIA:n agentti (tuolla se taas menee). Minä ainakin leikkisin agenttia jos minulla olisi pakettiauto.

Minna sanoi että minä tykkään raksatyyppien näköisistä miehistä. Meidän miesmakumme poikkeavat siinä, että Minna tykkää sellaisista söpöläisistä ja minä miehekkäämmistä äijistä. Tämän totesimme kun esineellistimme miehiä OYS:n käytävillä ("Kumman ottasit?"). Tykkään sellaisista, jotka korostaisivat hieman naisellisia puoliani sen sijaan, että näyttäisin rekkalesbolta jonkun hintelän runopojan vierellä. Tai en tiedä näytänkö, mutta tiedän kuulostavani välillä aika karskilta. En kehtaa tähän edes kirjoittaa. Niin muuten, kyllä Minnakin kuolaa sen Oulun Energian pitkätukan perään. Ehkä se on joku outo hybridimallinen mies.

Iltasanomien horoskooppi sanoo tänään härjille: "Olet jahkannut erästä päätöstä. Koeta saada se aikaan, sillä nyt se johtaisi herkästi tuloksiin. Niistä nauttisivat muutkin." Bet ya there's goin' to be pleasure, baby!

Nyt minun on ihan pakko saada nukkua hetki ennen kuin lähden taas täysillä käyntiin. Muuten olen kuin ruohonleikkuri, jonka terään on sotkeentunut ikävästi kymmenen metriä kettinkiä. Ei leikkaa!

torstaina, toukokuuta 11, 2006

Home Sweet Home

Väsyttää juuri sopivalla tavalla. Sillä tavalla, että syön massun täyteen ja menen sitten nukkumaan onnellisesti kehräten. Olen tyytyväinen elämään ja etenkin pehmeään sänkyyni, joka minua odottaa. Tämä on ihana väsymys. On olemassa myös toisenlainen väsytys, sellainen että päätä särkee, ahistaa, huominen ei kiinnosta ja levottomuus valtaa koko olemuksen.

Toinen ilta duneksessa meni ihan hyvin, oli ihan opettavaistakin. Olen oppinut suhtautumaan uusien asioiden opetteluun ja virheisiin "kasvukipuina" ja olen itsestäni sen takia ylpeä. Virheiden tekemistä ei pidä pelätä. Vaatii henkistä kehitystä oppia omista virheistään.

Tänään harjoittelussa näin kun ihmisen vatsasta leikattiin kymmenen kilon kasvain ja pitelin kohtua (siis ihmisessä kiinni olevaa) käsissäni kun sitä ommeltiin kiinni sektion jälkeen. Iltavuorossa eräs hoitaja kysyi, olenko tykännyt opiskella sairaanhoitajaksi. Olin iloinen voidessani vastata rehellisesti "kyllä". Puoleentoista vuoteen ei ole kertaakaan käynyt mielessä, että tämä ei olisi juuri se mitä haluan opiskella.

Alalta löytyy loputtomasti pohdittavia asioita. Tässä surffatessa löytämiäni vanhusten hoitotyön eettisiä kysymyksiä. Entäs sitten kuolemaan liittyvät eettiset kysymykset terveydenhuollossa? No nuo nyt ovat vain pintaraapaisu... vaikea selittää miten paljon ihmisenä olemisen ja elämisen kysymykset raflaavat. Hoitotyössä ihminen pitäisi nähdä kokonaisuutena, ja ymmärtää mitkä kaikki eri asiat vaikuttavat siihen hyvinvointiin, jota pyritään tukemaan ja parantamaan.

Todella lähellä elämän suuria kysymyksiä käydään päivittäin.

...kasvain oli hyvälaatuinen ja saatiin kokonaan poistettua.

...raskaaksi tuleminen ei tule koskaan olemaan mahdollista.

...sektiolla kiireessä syntynyt lapsi on terve ja hyvävointinen.


...rutiinitoimenpiteenä tehdyssä tutkimuksessa löytyi sattumalta jotain aivan yllättävää.

PISTÄÄ MIETTIMÄÄN!

Hoitotyössä ihmiselle annetaan koko ajan jotain tai otetaan pois. Niin kauan kuin on toivoa, on elämää. Jollekin sairastuminen on tie loppujen lopuksi positiiviseen elämänmuutokseen arvomaailman keikahdettua täysin ympäri.

Onnellisia tarinoita on kuitenkin enemmän kuin tragedioita. Enimmäkseen ihmisiä voidaan auttaa. Jos ei elämään 100-vuotiaaksi, niin ainakin loppuelämänsä niin tuskattomasti ja toimintakykyisesti kuin mahdollista. Elämänkaari on läsnä. Yhdellä leikkauspöydällä tähystetään vanhan mummun vatsaonteloa ja todetaan, että syöpä on levinnyt eikä sitä voida poistaa leikkaamalla, viereisessä salissa maailmaan syntyy pieni potra poika, jota isä lähtee kätilön kanssa punnitsemaan.

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Are you ready for JEE JEE?

Pahimmat painajaiseni eivät käyneet toteen tänään, kun tein ensimmäisen oikean oman alan työpäiväni keikkalaisena yhden potilaan omahoitajana. Komeita mieshoitsuja, tasainen potilas (ei mitään kriittisiä "kaikki laitteet piippaa ja paniikki iskee"-tilanteita), aika kului yllättävän nopeasti, ei tullut mitään ongelmia. Jee jee ja huomenna uudestaan. Saa nähdä millaista palautetta hoitajat osastonhoitajalle antavat, että tuleeko soittoja enää sen koommin.

Lounastunnilla kesäni buukkantui alustavasti täyteen. Suoraan harjoittelun jälkeen pääsen mahdollisesti Kaupunginsairaalaan kahdeksi viikoksi ja sen jälkeen Väinöläkotiin Tuiraan loppukesäksi. Ei mitään järkeä miten hienoa, jos saa tehdä oman alan töitä eikä tarvitse tyytyä mihinkään mikä ei täkyllä nappaa. Työssä sitä parhaiten oppiikin. Ensi viikolla selviää nuo kesätyöasiat lopullisesti, kun menen näyttämään kuonoani paikan päällä.

Eikö joskus pelota, että vähän pidemmän hyvän pätkän jälkeen koittaa takaisinmaksun aika? Että kohtalo tasaa vaa'an niin, että tyytyväisyydestä veloitetaan kovalla kädellä?

Eipä ole ainakaan tasaista. Elämä tuntuu elämältä, kun on kontrastia. Nousua ja laskua, niin kuin sydänkäyrässä. Miksi nyt on niin hauskaa? Biorytmini mukaan (älkää nyt tosissaan ottako, en ole mikään hihuli, kuitenkin itsekin haluat testata omasi) tunteellinen ja fyysinen aktiivisuus on huipussa ja älyllinen pohjalukemissa. Tässä tapauksessa en tee älyllisyydellä mitään, sillä hyvin menee näköjään ilmankin! Tieto lisää tuskaa!

Mr Smith väitti jokin aika sitten, että ajattelen liikaa. Se on muka ongelmani. Sanoin, ettei ajattelu ole ongelmani - HÄN on ongelmani. Se, että ajattelin, oli syy, miksi tajusin että hänestä täytyy päästä eroon, mikäli haluan jollakin tavalla tyydyttävän loppuelämän.

Opiskelijakollega sanoi, että hänen elämänsä on tasaista alamäkeä. Hän yhtyi näkemykseeni, että sellaisessa rinteessä pieni positiivinen pilkahdus, niinsanottu ohimenevä tähtihetki, on vain töyssy ja hyppyri, joka sinkoaa tasaiseen alamäkeen tottuneen matkaajan jyrkkään syöksykierteeseen. Siinä kannattaa sitten yrittää vain nauttia vauhdin hurmasta.

Kaksi aamuvuoroa (meillä on vain aamuvuoroja) harjoittelussa ennen viikonlopun suloista armahdusta. Huomenna on jälleen keikkalais-iltavuoro, josta maksetaan ihan oikealla rahalla. Perjantaina bodysteppiin, sen jälkeen serkun synttäreille. Lauantaina bodypumppia ja bodybalancea. Sunnuntaina jo kolmatta kertaa perinteeksi muodostunut äitienpäivän bodybalance, jonka jälkeen vierailut molemmilla isoäideillä. Niin ja perjantai-iltaan ja lauantaille ja ehkä sunnuntain puolellekin Mr Huntia niin paljon kuin irtoaa. Give it to me, baby!

Nyt täysjyväspagettia ja soijarouhekastiketta... törkiän hyvvää! Sitten Jasminen kanssa rentouttavalle iltakävelylle, en varmaan jaksa hirveästi juosta vatsa täynnä. Ja hyvissä ajoin nukkumaan! Ai, se "hyvissä ajoin" taisi mennä jo tätä kirjoittaessa.

tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Eipä karjuta ennen kuin kilahtaa

...Mr Hunt oli soittanut, mutta en kuullut kun popitin ja puhelin oli eteisessä takin taskussa.

Totuus löytyy höpöhöpötesteistä

Kontrolliaika sattui kohdalle eli päätin tehdä uusiksi jo aiemmin kerran tekemäni hassunhauskan väritestin.

Stressiä pettymyksestä joka johtanut levottomuuteen ja kiihtymykseen.
Innokas tekemään hyvän vaikutelman muihin, mutta huolestunut ja epäileväinen onnistumisen suhteen. Tuntee olevansa oikeutettu kaikkeen mitä toivoo, ja tulee avuttomaksi ja ahdistuu jos olosuhteet ovat häntä vastaan. Pitää vain mahdollisuutta epäonnistua huolestuttavana ja voi johtaa hermostolliseen uupumiseen. Näkee itsensä uhrina jota on harhaanjohdettu ja hyväksikäytetty, sekoittaa tämän dramatisoinnin todellisuuteen ja vakuuttaa itselleen että
epäonnistuminen on muiden syytä.

Sopii kuin nyrkki nassuun. Harjoittelussa pelkään olevani ääliö - ja vain siksi, että kukaan ei osaa lukea nerokkaita ajatuksiani, joita ilmaisen hyvin, mutta idiootit eivät ymmärrä, koska he ovat idiootteja. Huomenna pitäisi päteä keikkatyöläisenä. Ja sitten pitäisi vielä osata laulaakin, vaikka oma ääni kuulostaa nauhalla aivan nasaalis-anaaliselta. En erota vasenta oikeasta ja bodycombatissa meinasinkin tämän johdosta potkaista lajitoveria päähän.

Puhumattakaan ihmissuhteista. Minun aikaani on tuhlattu joutavuuksiin ja epäonnistuminen on ainoastaan mr Smithin syytä, joka voisi vähitellen kasvaa aikuiseksi. Onnekseni emme tapaa ainakaan kuukauteen hänen siunatun maastakarkaamisensa vuoksi, ja mikäli molemminpuolisia "happamia sanoi kettu"-henkisiä uhkauksia on uskominen, emme tapaa enää koskaan. Mr Hunt (jos joku ei tajua agenttivitsiä, niin Ethan Hunt on Tom Cruisen hahmo Mission Impossible-leffoissa) taas unohti syntymäpäiväni mitä ilmeisemmin ja viikonlopulle suunnittelemani raisu seurapeleily hänen kanssaan voi unohtua tyystin mikäli ylpeytyni ei anna periksi.

Hermostollinen uupuminen, here I come.


B-day Gal

Järjestettiin sitten instant synttärikekkerit. Äiti ja veli sanoivat tuovansa kakun ja kahvipaketin. Soitin mummin ja siskon lyhyellä varoitusajalla jakamaan kaloreita. Täysin paska pirttikalustomallinen pöytä (pöydän pitäisi kestää naimista ansaitakseen olemassaolonsa, mutta tuon pöydän kanssa homma olisi liian duudsonia) peitettiin vaaleanpunaisella lakanalla, kun virallinen pöytäliina on pesussa. Tai ikuisesti pyykkikorissa, nähtäväksi jää. Vappuisia serpentiinejä oli rulla jäljellä, joten siitähän decorationit irtosi.

Olen kruunaamaton popcorn-mestari ja sen verran pitää aina löytyä rypsiöljyä ja maissinjyviä että saa yhden kulhollisen poksauteltua tarjolle.

Nyt pitäisi sitten totutella 24-vuotiaaksi. Mitähän sitä vuosi sitten oikein teki? Samaa mitä nytkin, suurin piirtein. Sama koulu, samat jumpat, ei ole tukanvärikään muuttunut (siinäpä ne tärkeimmät)... uutta on ihana, rakas mussukka kämppis. Elämänkumpparini Jasmine on edelleen lämmin ja pehmoinen ja luonteeltaankin yhtä villasukka kuin ennenkin.

Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Tai sitten ei. Noch, vuoden päästä asiat voivat puolestani olla juuri niin kuin nyt. Mitään aikomusta ei ole muuttaa pois "Pineville Pornstars - Tosielämää Mäntylä"-lukaalista. Mitään aikomusta ei ole lopettaa hullun lailla treenaamista, pistää koiraa saunan taakse tai vaihtaa alaa. Kun ajattelen asiaa tältä kantilta, kaikki on niin hyvin kuin olla voi ja mitään en muuttaisi... Sitä huomaa yhtäkkiä olevansa onnellinen.

Vuoden päästä olen vuoden lähempänä sairaanhoitajaksi valmistumista ja tällä menolla ihan hemmetin kovassa kunnossa. En malta odottaa että tapaan 25-vuotiaan itseni, she's like so cool. Ice cold.

Tulin juuri jumppasetistä, jolla pitäisi pärjätä mahdollisesti jopa viikonlopulle asti, mikäli iltani buukataan hoitsukeikoilla, ainakin huominen ilta on kiinni osasto 9:llä. Eilen laitoin työnhakua sähköpostilla ja tänään soi jo puhelin. Itseasiassa ensimmäinen keikkani. Ei kyllä jännitä vielä. Olen liian euforiassa bodycombatin ja bodypumpin jälkeen.

Bodypumpissa ohjaaja veti vaihtelun vuoksi BP 40:n.

1 . Perfect Moment - Mary Griffin
2 . Now we are free - Dreamgate
3 . Spente Le Stelle - Opera Trance
4 . Boom Boom - Chayanne
5 . Stranger in the House - Tamia
6 . Ice Ice Baby - Vanilla Ice
7 . Feel the Beat - Darude
8 . Rock Da Funky Beats - Public Domain Feat. Chuck D.
9 . Have you ever seen the rain - Inner Circle
10. We are the champions - Robbie Williams

Piti käydä vähän keskustelua itseni kanssa, että jaksoi combatin jälkeen vielä vääntää täkyllä. No laitetaan ******* lisää painoja, tuplataan, *******... ei tunnu missään... Annetaanko me vähän mercyä Hanille, häh? No ei anneta! Punnerra, punnerra! Puhalla, puhalla!

Tulin kotio niin Beebe halusi laulaa karaokea, ja sitten piti vetää Wild Dances (Ruslanan Euroviisu-voittokappale) ja Hetki lyö ennen kuin kerrostaloasumisen järjestyssäännöt löivät kämpän hiljaiseksi. Ihan kuin kämppis ei muuten joutuisi kuulemaan tarpeeksi kyseenalaisen viihdyttäviä laulujani. Kuulemma Röllin Häläpäti-laulun voisi vaikka jo vaihtaa.

Vielä maitorahkaa ja ananasta ja suihkuun ja sitten taju pois. Ei voi päivä juurikaan tästä parantua.

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Onnelliset sääret ulkoilevat jälleen

Käytiin prinsessa Jasminen kanssa laulaa lirkuttamassa treenikämpällä. Tai siis Jasmi lähinnä makoili nahkasohvalla, joka sointuu täydellisesti yhteen suklaanruskeiden pilkkujen kanssa. Kyllä se vielä joskus pääsee levyn kanteen, saatoin mennä lupaamaan.

Kyllähän ne biisit parani, uusittiin kuvioita kitaristin kanssa ja saatettiin alulle muutamia uusia kappaleita. Magenta Maykin saa oman kappaleensa. "Air is fresh after the rain, oh magenta May, like flowers we'll fade away, all we have is today", ou mai gaad että rimmaa iljettävästi, mutta hei, kliseet toimii ja kuulostaa hyvältä.

Ainoa cover, The Mansoxin (työnimi) versio I Saved The World Todaysta on niin makea, niin makea.

On kai reilua (?) kommentoida jollakin tavalla viimeaikaisia seikkailujani. Aina sattuu ja tapahtuu. Asioilla on tapana järjestää itse itsensä. Olen mielelläni olosuhteiden vanki - keitä sitten elämä lähettää luokseni ja keitä pois. Onko kyse sattumankaupasta vai onko asioilla todellakin suunta ja tarkoitus? Kuka tämän on suunnitellut? Välillä tulee sellainen suorastaan ahaa-elämyksellinen olo, että "ah, niin justiinsa".

Oli miten oli, PIKKASENKO SIISTIÄ! Meni miten meni, olen innoissani kuin lapsi hattarasta. Edes tämän hetken.

Luvassa on yllättäviä juonenkäänteitä. Pysy kanavalla.

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Ehkäpä suosikkini

If you ever got me, you wouldn't have a clue what to do with me.

- Maxine elokuvassa Being John Malkovich


Play that funky music!

Ulkoilutin onnellisia, ajeltuja sääriäni auringonpaisteessa. Hame oli liian lyhyt pyöräilyyn, mutta minähän en moisista säännöistä piittaa. Ilma on sellainen, että kaikkialla tuoksuu kesältä, kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta.

Tiedättehän elokuvissa ne kohtaukset, joissa joku kulkee joka paikassa laulaen ja tanssien, siivoaakin jammaten?

Lempeiden tuulenpyörteiden kuivaksi rakastamat lakanat ovat raikkaita ja lähes koirankarvattomia. Onko jo niin lämmintä, että yöt voi nukkua pelkällä pussilakanalla? Minna sanoi, että ei vielä, joten vain toinen peitto (olen vilukissa) voi toistaiseksi mennä vaatehuoneeseen.

TOP 10 "kodin hengettärellä menee lujaa"-biisit

1. Valeria - Rhythm of the Night (Moulin Rouge OST)
2. Kaija Koo - Tule lähemmäs beibe
3. Aerosmith - Love in an Elevator
4.Wild Cherry - Play That Funky Music
5. Jane - Perhonen
6. Rölli - Häläpäti-laulu
7. Freestylers - Push up
8. Melanie C - Yeh, yeh, yeh (Shangai Surprise Remix Edit)
9. Black Eyed Peas feat. James Brown - They Don't Want Music
10. Doris Day - Perhaps, Perhaps, Perhaps

Täydellinen sunnuntaiaamu

"NÄÄ ON IHANIA!" sano Minnakin. Nimittäin Sugar Babiesit, joita iskä toi jenkeistä. Niihin tulee himo, ja ne on pakko laittaa kaappiin piiloon, ettei niitä syö ihan kaikkia.

Minnan tekemä makaroonilaatikko kypsyy uunissa. Sain imuroitua huolimattomasti parin neliön kokoisen kohdan keittiöstä enkä ole siitä edes kovin ylpeä. Hain jo kumihanskat valmiiksi sitä varten, että toteuttaisin pitkäaikaisen fantasiani vessan pesemisestä.

Ulkona on ehkä paras ilma ikinä, kävin viemässä päiväpeitteen tuulettumaan ja hain samalla lakanat kuivumasta. Eka ulkoistettu lakanoidenkuivaus tälle kesälle. Päiväpeitteen vieminen ulos oli säälittävä yritys saada koirankarvat irtoamaan, eivät ne tuolla tavalla lähde vaan yksitellen pinseteillä nyppimällä.

Jos oikein kovasti yritän, saatan saada imuroitua tämän huoneen. Olisihan se aika legendaarista. Valkoisen koirankarvan alta saattaa paljastua punainen matto.

lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Luonto kutsuu

Tänään aamupäivällä olin koirien kanssa Koppanassa. Meren rantaan laskeutui viisi joutsenta. Maisema oli hätkähdyttävän kaunis. Löysin rannalta kauniin valkoisen sulan, joka on nyt tuossa ikkunalla. Istuin hiekalla ja koirat jyräsivät vierestä niin että loppupäivän sai karistella hiekkoja housuista. Taavi uskaltautui uimaan, Jasmine kävi vain kastamassa varpaitaan muistuttaakseen itseään, ettei vesi ole hänen elementtinsä.

Äsken iltakävelyllä tapasimme siilin ja jäneksen. Molemmilla on näillä main huolestuttavan suuri todennäköisyys päätyä auton litistämäksi, iltalenkeillä joskus näkee surullista jälkeä. Jollakin tavalla yhteiselo näissä lähiöissä kuitenkin onnistuu, kait. Kyllä ne ainakin minun iltalenkkejäni piristävät.

Toivottavasti enää ei löydy kovin montaa ihmistä, jonka mielestä on ihan hyvä idea pitää kissoja vapaana milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Kohta saadaan taas hyvä kissanpentusato kun taukit pitävät lemmikkejään vapaana lisääntymässä miten sattuu. Vihaiseksi tekee. Ja syksyllä nähdään sitten hirveä määrä kesäkissoja etsimässä uutta kotia eläinkotien häkeissä. Herätkää todellisuuteen, ihmiset.

En varmaan huomaisi vuodenaikojen vaikutusta luontoon, jos minulla ei olisi koiraa, joka veisi ulos. Puut ovat jo hiirenkorvilla, reippaastikin. Yleensä kun juoksee, ei meinaa edes hoksata kaikkea muutosta, mutta kävellessä sitä ehtii vähän tarkemmin mittailemaan puunlehtien kehitysastetta.

Viihdyttävää. Yhden iltakävelyn aikana ehdimme leikkiä agenttia ja pinkoa pitkin pöpelikköä, ja inspiroitua lauluntekoon metsäpolulla (mp3-soittimessa on neljä kitaralla soitettua kappaletta, jotka ovat laulua vailla). Missä kaikki ovat, mietin, näin vain muutaman ohiajavan taksin. Ei ollut tungosta lenkkipolulla. Jasmine sai rauhassa haistella tien varret. Pitkän iltakävelyn jälkeen se nukkuu tyytyväisenä omalla viltillään. Vaikea tässä on itsekään enää taistella unta vastaan.

All good jokes are based on true events

Mitä blondi tekee aamulla? -Petaa sängyn ja lähtee kotiin.

En jaksa enää murehtia suuremmin lähitulevaisuudestani. Minua varten on kai jokin Suunnitelma. Kas kummaa, huolettomuus toimii. Tosin huolettomuuden taakse on kätketty luodinkestävä strategia.

Aamulla kesti jonkin aikaa herätä epätodelliseen todellisuuteeni. Siis, se tunne josta vitsaillaan, että "missä mää oon?", joka tunnetaan myös "vaaleanpunaiset verhot"-syndroomana (nimi juontuu erään koulukaverin naisseikkailuista).

En nyt sitten tiedä mistään mitään, mutta hauskaa on ja se on pääasia.

O-ou, mitä sanookaan Iltasanomien horoskooppi!

HÄRKÄ 21.4.-20.5.
Olet nyt leikkisällä tuulella. Ymmärrä lopettaa touhusi riittävän ajoissa, ettei leikki lopu turhan sotkuisesti.

Pakollinen pohdintaosuus: Elämässä saa sen mitä haluaa, jos tietää mitä haluaa.

Pakollinen tunnustus: tämä on niitä harhaisia hetkiä, kun kuvittelee, että asiat naksahtelevat kohdilleen ja vastaus kysymykseen "miksi minulle käy aina näin" on annettu, kitkerä lääke on tehnyt tehtävänsä, sydämen täyttää rauhallinen "niin se menee, ei se mee miten vaan". Toivon kovasti ettei tarvitsisi myöhemmin muistuttaa painon olleen sanalla harhainen.

perjantaina, toukokuuta 05, 2006

On siis kevät.

Kolme tyttöä leikkivät ulkona kermanvaalean kultaisennoutajan kanssa. Yhdellä on T-paita, muillakaan ei takkeja. Ruoho on alkanut jo vihertää.

Pääsin harjoittelusta kotiin muutamaa tuntia aikaisemmin kuin tuntisuunnitelmissa lukee, mutta sain vapaat tunnit ihan ilmaiseksi. Olen tuhlannut ne aivan täysin, lähinnä tietokoneella istuen. Olisi monta "pitäisi" ja "pakko jossain vaiheessa"-asiaa.

Tällä hetkellä parhaalta idealta tuntuu syödä jotain ja ottaa reilut päiväunet. Aivoni eivät suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön aloittaakseni jotain "pitäisi"-listalta, joka on täynnä enimmäkseen erilaisia siivoukseen ja kouluun liittyviä missioita.

Jäätelöauton ääni. Yksi tyttö pisti selälleen makaamaan nurmikolle. Täytän mahani jollain ja kellahdan itsekin tuohon koirankarvaiseen sänkyyn hetkeksi. Olen luvannut mennä salille ja bodybalanceen siskon kanssa. Koita nyt saada itsestäsi edes sen verran irti, hyvä ihminen.

Minulla on pieni tai keskisuuri pelko etten saa mitään aikaiseksi ja että viikonloppu menee hukkaan elämän tärkeiden valintojen kannalta. Elän jostain syystä jatkuvasti sellaisessa aikakäsityksessä, että "nyt tai ei koskaan". Ehkä vain tiedostan ajan rajallisuuden.

Toinenkin tyttö meni pitkälleen. Nyt viimeinen tyttö juoksee koiran kanssa heidän ylitseen. Estejuoksua. Näyttää hauskalta. En ole enää ollenkaan huolissani ajankäytöstäni, kun vain saan saman vaihteen päälle kuin noilla tytöillä. Huvikseen on paras tapa tehdä asioita.

torstaina, toukokuuta 04, 2006

11 mieletöntä

Näin tämä toimii: Kommentoi tähän entryyn ja annan sinulle kirjaimen. Kirjoita kymmenen asiaa jotka alkavat sillä kirjaimella, mukaanlukien mitä sana merkitsee sinulle ja miksi ja anna kirjaimet niille jotka sen haluavat.

Sain Laurenilta M:n. :) Mikä ihana kirjain!

1. Maksanruskeat pilkut. Prinsessa Jasmine, 2-vuotias dalmatiankoiraihanuus. On sijoituksessa kasvattajalta kunnes täyttää 4 vuotta ja siirtyy omistukseeni. Lapsi edellisestä avoliitostani. "Mitä enemmän tutustun miehiin, sitä enemmän pidän koirista". Jasmine on ehkä paras koira mitä olen tavannut. Paras lenkkikaveri ikinä! Muuten hyvä unikaveri, mutta tiputtaa karvoja liikaa.

2. Mies. Olen parisuhde-eläin. Haluan miehen ja perheen ja lapsia. Mies korostaa naiseutta minussa. Elääkseni täysillä täytyy pohjalla olla jonkinlainen tunne perusturvallisuudesta, mies voi tarjota sitä minulle rajattoman ihailun ja lempeän lämmön lisäksi. Mies on nihkeämpi unikaveri kuin koira, mutta silti parempi.

3. Miksi ei?! Yritän kovasti olla impulsiivinen ja spontaani kompensoidakseni hitauttani ja harkitsevuuttani. Tällä hetkellä elämässä on sellainen vaihe on että on todella hyvä elääkin miksi-ei?!-vaihteella. Tosin alkuvuosi meni jo sillä niin hyvin että taidanpa loppuvuoden pitää vapaata koko asenteesta.

4. Magenta May on sivupersoonani, sincitymäinen strippari, jolla on todella tuhma asenne. Edustaa minussa kaikkea sitä, mitä opettajat ja virkavalta eivät saa kitkettyä pois eikä kukaan lajitoveri lannistettua.

5. Miss Piggy. En oikeasti ole mikään Muppet show-fani. Tykkään vaan hirveästi Muppets from space-elokuvasta ja Miss Piggystä, jolla on asenne kohillaan. Only time can heal your broken heart just as only time can heal his arms and legs.

6. Modus Operandi. Se miten toimitaan ja millä asenteella. Ei kai tätä tarvi selittää. Joillakin on M. O. ihan perseellään.

7. Madonna. Aion olla 50-vuotiaana yhtä kovassa kunnossa. Jesh, reilut parikymmentä vuotta aikaa treenata, että pääsisi siihen kuntoon. Madonna on ollut soundtrackina läpi teini-ikäni tähän päivään saakka. I'm not sorry, it's human nature.

8. Minna. Minzu-bejbe! Kämppikseni, opiskelijakollegani, luottohenkilöni. Olen yllättynyt siitä miten tuskatonta Minnan kanssani eläminen on, vaikka on se siltikin aika tuskallista.

9. Maa. Olen horoskoopissa härkä ja härän elementti on maa.

Maa edustaa tässä ja nyt todellisuutta, fyysistä maailmaa, ihmisen elantoa, perusturvaa ja toimeentuloa. Se symboloi äitimaata, omaa planeettaamme. Maa sitoo meidät eniten kiinni aineeseen. Tämä ihmistyyppi luottaa vain aistiensa välittömiin tietoihin, kouriintuntuvaan kosketukseen luonnosta ja esineistä sekä omiin fyysisiin tarpeisiinsa. Motiivit lähtevät käytännön tarpeista, aineellisen elämän ja tekniikkojen kehittämispyrkimyksistä ja halusta jalostaa raaka-aine hyödylliseksi ja käyttökelpoiseksi. Ihminen elää omia etujaan silmällä pitäen ja varmistaen toimintansa hyödyllisyyden.

Positiiviset ominaisuudet:
Käytännöllinen, asiantunteva, realistinen, hyödyllinen, luotettava, kuuliainen, neuvotteleva, varovainen. Perusteellinen, vakaa, kiinteä, olennaiseen keskittyvä, järjestelmällinen, ruumiillinen, aistillinen. Kärsivällinen, kestävä, sitkeä, hellittämätön, uurastava, päättäväinen, ahkera, tuottava.

Negatiiviset ominaisuudet:
Ylikonservatiivinen, pelkää riskien ottamista, uudistumiskyvytön, turvallisuus orientoitunut, opportunistinen (käyttää tilaisuutta hyväkseen) Uppiniskainen, jäykkä, taipumaton, materialistinen, voitonhaluinen, omistushaluinen, kapeakatseinen. Myöntymätön, joustamaton, liikkumaton, paikalleen jämähtävä.

10. Maksimisyke. Suurin mahdollinen sydämenlyöntien määrä minuutissa fyysisen maksimirasituksen aikana. Rakastan sitä tunnetta, kun syke nousee. Eksistenssiä parhaimmillaan.

BOONUS 11. Mielenrauha. Peace, love and understanding. Zeniä ja eksistenssiä. Tämän saavuttaa noin 40 minuutin meditatiivisella juoksulenkillä.

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Mikä teki iloiseksi

Olohuoneesta kuului kämppiksen naurua.
Se katsoo Conan O'brienia.
Voi että tulin iloiseksi. Kuulosti niin huolettomalta!
Kiitos, Beebe.

She said "Hey, my name is Magenta May"

Ryystän simaa ja rentoutan aivojani surffaamalla netissä (näin keksit itsellesi stripparinimen).

Ensimmäinen päivä harjoittelussa oli kotoisa. Legendaarisen hienoa - verta ja halkaistuja uteruksia. Korvani tottuivat helposti päivän aikana vagina-sanaan.

*haukotus* Olo on todella hidas. Vartin päästä pitäisi lähteä laulamaan, sitä ennen pitäisi käyttää prinsessa Jasmine pihalla. Hidas, hidas, hidas. Ja mitäköhän sitä laittaisi päälle jumpallekin. Möö.

Jostain nyt sähköä. Huitaisen huiviin "5-hour energy"-juoman, jotain jenkkiläisten teollista myrkkyä, jota en ole nähnyt Suomessa edes myynnissä. Tulipa heti ihan duracell-olo.

Sellainen olo, että taidanpa inspiroitua vallan tekemään laulun uudelle sivupersoonalleni Magenta Maylle, vaikka tuossa matkalla, pitäähän ääni saada avattua.

--- Ai, mennäänkin vasta kuudelta, kun kitaristi vielä nukkuu. No sitähän minäkin. Kierähdän ainakin puoleksi tunniksi tuohon pitkälleni, ah ihanuus!

"Tiistai on uusi maanantai"

Voi kyllä. Heräsin kuudelta, menin suihkuun, käytin Jasmin ulkona, vein peltitörpöt keräykseen Joutsensillan marketille, menin Oulunsaloon aamupalalle. Varastin auton parkkirahakolosta pari euroa, että saan syötyä OYS:n ruokalassa. Aamun levy on The Supremessin Greatest Hits. Iskän jenkeistä ostama jumppapaita on kuin makkarankuori, mutta kyllä se siitä, joko ruho tai paita sopeutukoon.

Pojat antoivat positiivista palautetta lauluista, lisää tänään. I feel good. Katsotaan mitkä on fiilikset kun minuutin päästä lähdetään kohti uutta harjoittelujaksoa. Ulkona on jo vihreämpää. Tuntuu, että tänään pystyn suhtautumaan tähän hulluun maailmaan ja elämän melskeeseen lempeästi hymyillen, saa nähdä kauanko sitä kestää. Sitä varten pitää kasvattaa paksu nahka.

OMG

Kyllä horoskooppeihin voi aina luottaa. Joskus on vain niin hämmentävää, miten ne kaikessa mahdottomuudessaan osuvat niin oikeaan. Ei voi sanoa muuta kuin "niinpä niin" tai "no oho". No rakkauttahan piisaa, täältä irtoaa! Iisi biisi.

TAURUS
April 20-May 20
Daily Overview
May 02, 2006

It's hard to love someone who keeps making the same mistake over and over and over again, but try. It's not your job to judge them. You don't necessarily have to help them, either. Just understand.

maanantaina, toukokuuta 01, 2006

Hurmaavaa iltaa!

Katsoin vihdoin videolta Tanssii tähtien kanssa-finaalin. Voi sitä haikeutta, tunteen paloa, oh ja aah. Kyllä tällainen helposti herkistyvä siinä ihan... herkistyi. Ja herranjumala sitä Tomi Metsäketoa. Vähemmästäkin kuolaantuu telkkarin ruutu.

Ja takaisin todellisuuteen. Huomenna alkaa kliinisen hoitotyön harjoittelun toinen osa eli viisi viikkoa, 2.5.-4.6. naistentautien leikkausosastolla OYS:ssa. Siinäpä se toukokuu meneekin. Tänään hokasin kalenteriin jotain kivaa eli koiranäyttelyn. Exä (jonka kanssa kommunikointi onnistuu kaiken-sen-jälkeen kadehdittavan ystävällisissä merkeissä, käsittämättömän mahtavaa) haluaa sinne katsomaan malamuutteja, niin ajattelin että voisinpa lähteä seuraksi. Kalenteri on toukokuussa ihan tyhjä, en ole pitkään aikaan merkinnyt sinne mitään, kun elämä on mennyt ja tulee menemään edelleen työharjoittelussa.

Auto on lainassa, huomenna seitsemältä pitää olla Oulunsalossa sitä palauttamassa. Yhdeksältä harjoitteluun. Viideltä illalla muistaakseni laulamaan, vai mitenköhän se sovittiin. Seittemältä bodycombat, kahdeksalta bodypump, sitten suoraan nukkumaan. Päivä aika täynnä, huh? Onneksi äiti antoi tänään huomiselle ruoan mukaan jämistä kun olin Oulunsalossa syömässä. Ai niin, sain hyviä tuliaisia jenkeistä, mm. aivan ihanan T-paidan, jossa lukee "It's cute how you think I'm listening". Rakas veli osasi valita tismalleen mulle sopivan paidan.

Mp3-soittimeen on ladattu palasia seuraavilta levyiltä: Pink - I'm Not Dead, Irina - Älä riko kaavaa ja Juanes - Mi Sangre. Näillä toukokuu liikkeelle.

Hell of a Huhtikuu

Edesmenneestä huhtikuusta on jännittävää tehdä yhteenvetoa. On tapahtunut asioita, jotka ovat pistäneet minut miettimään mitä haluan ja mitä en halua. Kun olen pystynyt määrittelemään itselleni näitä asioita, on vain tehtävä jotain saadakseen sen mitä haluaa. Ja siinä on taas tietenkin turpaansaamisen riski, joka otetaan, koska eihän elämässä muuten ole mitään järkeä.

Juuri tällä nimenomaisella hetkellä tuntuu jopa kohtalokkaan harhaanjohtavasti siltä, että tiedän mitä haluan. Ja mitä voin saada ja mitä en. Noin niinkuin vertauskuvallisesti sanoen, minä en koskaan tule olemaan yhtään tämän pidempi. Olen ja tulen aina olemaan 158 cm pitkä. Tai lyhyt. On asioita, joita ei voi muuttaa. On asioita, joiden muuttaminen olisikin typerää ja tuskallista. Tänään olen päättänyt uskoa niin.

Mikään ei opeta niin paljon itsestä kuin vastoinkäymiset. Ne ovat lääkettä, jota pistetään potilaalle vasten hänen tahtoaan, koska kukaan ei niitä ota vapaaehtoisesti. Se on elämää, että itsetuhoinen kärsiminen ja itsensä satuttaminen ei jalosta, mutta yllättävät, odottamattomat, jostain muualta tulevat iskut... ne opettavat väistämään... tai kestämään iskuja.

Jos elämään osaisi suhtautua niin kuin piilokameraan joutumiseen. You got me, man, you got me. Ja naurua.

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin itseensä luottaminen. Sokeasti. Koska voihan olla, että olenkin väärässä. Se on minunlaiselleni ehkä pahinta, että kaiken harkitsemisen jälkeen joutuisi myöhemmin myöntämään, että valitsi väärin, vaikka valitsikin senhetkisten olosuhteiden vallitessa niin hyvin kuin vain pystyi valitsemaan.

Rohkeutta! Tuulta päin! Ehkä voin yllättää itseni tässä kuussa.
Kappas, horoskooppikin sen sanoo (käyttäkää ihmeessä ihmiset horoskooppia itsetutkiskelun välineenä, jos ette ole liian rajoittuneita).

Auringon ja Merkuriuksen vaikuttaessa merkissäsi, ovat energiasi korkealla ja pystyt toteuttamaan monia mielessäsi kypsyneitä suunnitelmia, kunhan vain lähdet ajoissa liikkeelle. Härkämäinen jahkaaminen koituu tässä kuussa turmioksesi, joten luota ihmeessä hetkellisiin impulsseihin ja tee riittävän nopeita ratkaisuja isoissakin asioissa. Alitajuntasi on voimakkaimmillaan täydenkuun aikaan 13.5 ja silloin aavistat monia asioita, jotka saattavat jäädä pyörimään päähäsi yötä myöten. Älä epäröi tarttua toimeen näiden mieltäsi vaivaavien asioiden osalta, sillä ne järjestyvät heti kun ryhdyt niitä aktiivisesti järjestämään.

Ohjeita toukokuulle:

1. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Ole armollinen. Anna itsellesi anteeksi. It too shall pass.
2. Preesenssissä eläminen ei tarkoita sitä, etteikö lyhtypylväitä kannattaisi väistellä. Koskee kaikenlaisia pönttöjä elämän jokaisella osa-alueella. Jos ja kun kuitenkin törmäilet, jatka matkaa mutta tarkista ensin ettei veri valu nenästäsi niin että roiskit sitä joka paikkaan jatkaessasi juoksua. Mutta eikö olekin siistiä kun veri lentää, mitähäh?!?
3. Suunnitelma B:n jälkeen on edelleen olemassa suunnitelma C, suunnitelma D ja suunnitelma E. Ja ainahan niitä keksii uusia, vaikka lennosta.
4. Muistisi on lyhyt. Toukokuun toilailut on unohdettu viimeistään heinäkuussa. Arvet vaalenee. Antaa palaa!
5. Älä noudata mitään ohjeita, tiedät kyllä mitä tehdä, osaat tehdä loistavia valintoja ja myöhemmin huomaat, että kaikella on tarkoitus ja ihmettelet vain, että vautsi, mitenkäs nämä asiat näin osaavat naksahdella kohdilleen.

Yksi asia, jonka olen oppinut toistamiseen, on se, että lupaukset ovat melko turhia. Minulle on luvattu tänä vuonna paljon asioita, jotka eivät ole toteutuneet, enkä ota enää mitään lupauksia kovin vakavasti. En myöskään itse lupaa mitään kevein perustein. Lupauksen ja lupauksen lunastamisen ero on sama kuin uhkauksen ja uhkauksen toteuttamisen ero. Kauniisiin lupauksiin haluaisi uskoa sillä hetkellä, kun niitä antaa, ja luultavasti jokaiseen vastaanottamaani lupaukseen on uskottu sillä hetkellä. Mutta... elämä on.

Jokainen läskiperse tietää mikä ero on sillä, että aikoo tai jopa päättää lähteä juoksemaan ja sillä, että lähtee juoksemaan.

Huhtikuun levy on ollut ehdottomasti Poen Haunted. Toukokuulle tarvitsen jotain muuta, jotain uutta. Laitoin tuossa latautumaan muutaman levyn, jotka bongasin Listalta. Saa nähdä mitkä ovat toukokuun theme songit.

Olin valmis antamaan itselleni anteeksi pahalaatuisen selkärangan katkeamisen liikunnan suhteen, mutta sellaista ei tapahtunut. Työharjoittelun vuoksi jumppaaminen jäi normaalia vähemmälle, mutta sitäkin enemmän tuli juostua. Tälläkin hetkellä polttelee ihan hulluna päästä juoksemaan, mutta kurkku on hieman arka ja päässä on sellainen räkäinen tunne, että hillitsen himoni. Jumppastatistiikat:

7 bodypumppia + bodypump-tekniikkatunti
8 bodybalancea (sitä kertaa, kun lähdin kesken pois vessaan itkemään, ei tietenkään lasketa näihin)
2 pacea
2 bodycombattia (huomenna pakko päästä, puute, aaargh!)
1 tanssitunti, 1 bailatino, 1 salitreeni (olin tosi kipeä tuon jälkeen monta päivää... ei kai sinne uskalla enää... no otetaan tavoitteeksi käydä toukokuussa...)

Sisko muuten liittyi jäseneksi Beauty centerille, olenko jo kertonut...? Aika mahtavaa. Kähkösten naismafia in da house.

Saatiin ennen vappua nauhoitettua kitaraa ja rumpuja ja laulua ja myöhemmin tulee vielä tuomiota kuinka hyvin olen omassa osuudessani onnistunut. Hieman jännittää, kun piti ihan omasta päästä keksiä laulumelodiat ja sanat, että mitä mieltä muut ovat. Omasta mielestänihän ne eivät juuri parempia voisi olla. Tietenkin se, että laulut menivät nauhalle ekalla yrittämällä, eikä hiomista ole sen suhteen tehty... ainahan sitä pystyy parempaan.

Huhtikuu on ollut täynnä elämänmakuisia hetkiä, joita moni elokuvantekijä yrittää simuloida muiden ihmisten koettavaksi siinä onnistumatta. Olen oppinut paljon. En ole tehnyt mitään peruuttamatonta, mutta ei tällä luonteella sellaiseen pystykään. Kaikki hyvin valtakunnassa.

Ajan kulumista on vaikea ymmärtää. Ensimmäinen harjoittelu on ohi. Iskä ja veli tulivat eilen reissusta ja olen kohta lähdössä Oulunsaloon syömään ja odottamaan tuliaisia.

Aika kuluu, elämä menee. Tässä on tosi kyseessä hei!