generated by sloganizer.net

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

"It's not a dream. JEE JEE is real!"

Mielenterveyden ehkäisemiseksi otin tänään omavalintaisen vapaapäivän työharjoittelusta. Boheemia dekadenssia, wuhuu! I go wild! En saanut tehtyä yhtään mitään mitä oli tarkoitus, loistavaa! Tai no okei, tyhjensin tiskikoneen ja pesin koneellisen pyykkiä. Noista ei nyt vielä mitään palkintoja jaeta.

Aivan mahtavat kiksit bodypumpissa! Ihanaa oli päästä aamupäivän pumppiin. Ei mittään järkiä sitä hikeä, sitä tuskalla puristamista, sitä sykkeen nousua. Sitä perverssiä nautintoa, jota saan siitä kun oma iho kiiltää hiestä.

Jumpanvetäjä tuli viereen piiskaamaan kun N.E.R.D.:n Rockstar-kappaleen alkaessa piti ruveta punnertamaan ja otin vastaan haasteen punnertaa miesten asennossa jalat penkillä. Siinä vaiheessahan ei periksi anneta vaikka kuinka sattuisi.

Puhuin vähän vetäjän kanssa jotain semmosta, että jos pistäis eteenpäin viestiä, että kun tarvii bodycombat- tai bodypump-ohjaajaa niin mut vois lähettää koulutukseen... varovainen askel lähemmäs pienen unelmani toteutumista.

Eräs söpö ja kiva poika vei minut leffaan katsomaan Da Vinci-koodin. Ja sen jälkeen katottiin meillä vielä Muppets from space. Vaikka kaikki lopulta aina päättyy särkyneisiin sydämiin, niin on mulla ollut aina tuuria miesseuran suhteen. Tai jostain syystä kaikki on vaan niin ihastuttavia. Yksikään ei ole tahallaan ollut mulle ilkeä, enkä minä kenellekään, tahallaan, vaikka oonkin armoton nainen noin niin kuin muuten. Sori vaan kun musta ei millään saa tehtyä mitään kyynistä paskaa, joka ei jaksais kerta toisensa jälkeen ottaa turpaan rakkauden pelikentällä. (This silly game of love you play you win only to lose, Roxette - Spending My Time).

Mutta määpä pelaanki tennistä viikonloppuna sen söpön ja kivan pojan kanssa. En oo ikinä pelannu tennistä ja luultavasti oon siinä ihan kädetön.

Aivan uskomatonta miten sellainen "apua, se on tuossa lähellä, kylmiä väreitä"-tunteen tuntemiskyky säilyy. Se nimittäin vaatii skillejä, ettei jotenkin puudu tässä pettymysten suossa, jossa välillä joutuu kahlaamaan kainaloita myöten.

Ihan jees päivä, ei kait siinä. Kuuntelen tässä kitaristin biisinrunkoja, joihin saisi laittaa laulua. Kyllä se on yks gurko rimputtelija se meidän kitaristi. Jes jes! Aivan tässä hyvälle tuulelle meinaa tulla. Kivvaa.

Ei kommentteja: