Muutto alkaa olla vähitellen paketissa. Välillä on tuntunut, ettei se lopu koskaan. Viimeinen viikko on ollut elämäni väsyneintä aikaa. Todella monta kertaa on vituttanut ihan aidosti. Pieniä vastoinkäymisiä läpsyy vasten kasvoja koko ajan. Pyöräkin hajosi eilen.
Tuhannet kiitokset muutossa mukana olleille, jotka huolehditte kaiken turhan roinani Mäntylään. Kiitos kaikille, jotka ovat huolehtineet minusta, kun itse olen ollut väsynyt ja kyvytön hoitamaan asioitani.
Ensi viikko on lomaa. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon sitä tarvitsen!
Peruimme Kertan kanssa osallistumisen Majatalo Louhikärmes V-larppiin kyytiongelmien takia.
Uudet jumppaohjelmat ovat selvä kevään merkki. Eilen pääsin kokeilemaan uutta bodycombattia, tällä viikolla aukeavat myös pumppi ja balance.
Koulussa on ihan hullun mielenkiintoista. Eilen otettiin vihdoin VERTA lajitovereista. Tänään harjoiteltiin jo ompelemista (ei kylläkään lajitovereille), limanimemistä hengitysteista, intubointia ynnä muuta.
Viikonloppu lähestyy. Vähitellen rupeaa helpottamaan.
tiistaina, helmikuuta 28, 2006
lauantaina, helmikuuta 25, 2006
Do first things first, and second things not at all. —Peter Drucker
Tänään on kevään toinen päivä, virallisesti. Nautin vanhempieni seurassa koirakävelystä jäällä. Aurinko paistoi ihanasti. Jasmine on nyt niin väsynyt, että sen voi toivottavasti ottaa mukaan tupareihin illalla ilman että se kilahtelee kaikesta. Se on ollut muuton takia vähän levoton. (Saimme tosiaan jo eilen avaimet uuteen asuntoon, ja piti vähän jo raahata omaisuutta sinne reviirinmerkiksi.)
Keskustelimme isäni kanssa elämästäni. Hän sanoi, että on iloinen asenteestani (attitude - you either have it or you don't) ja että pahinta, mitä voisi tapahtua olisikin se, että tulisin sanomaan "hei iskä, me otettiin asuntolaina, synnytän puolen vuoden päästä ja menen naimisiin tämän idiootin kanssa". Ilmeisesti minulla on jonkinlainen siunaus jopa vanhemmiltani elää sinkkuelämää jonkin aikaa... Kolmen avoliiton jälkeen. Olen nähnyt niiden päättyvän - olen nähnyt tarpeeksi.
Toivottavasti parveilevat sulhaskandidaatit ymmärtävät asenteeni suhteutettuna menneisyyteeni.
Kyllä minä haluan kaikki ne perhejutut sun muut. Sen Oikean kanssa. Sitten. En ole yhtään epätoivoinen. En ole tähänkään mennessä koskaan ollut yksinäinen.
Isä sanoi myös, että ongelmani on se, että suvun miehet ynnä muut kummisedät ovat hemmotelleet minut pilalle, kun olin pieni. Olin paitsi perheen ensimmäinen lapsi, myös jokaisen isovanhempani ensimmäinen lapsenlapsi, todella odotettu ja toivottu henkilö. Myös näin aikuisiällä (ikäni puolestani menen jo aikuisesta, jumaleissön, täytän 24 parin kuukauden päästä...) vaadin prinsessakohtelua. Enemmän lahjoja, parempia lahjoja! Hemmotelkaa minut pilalle! Tai pää poikki!
Kyse ei ole siitä, etteikö olisi miehiä, jotka hemmottelevat minut pilalle. Kyse on siitä, kenen haluan hemmottelevan minut pilalle koko loppuelämäni ajan.
Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin: minä rakastan myös toisen hemmottelemista. Se on äärimmäisen luova taiteenlaji ja rakastamisen herkkä ja huomioonottava muoto.
Muutto on stressaavaa, henkisesti ja fyysisesti. Olen eilisen bodypumpin (joka oli taas vaihteeksi ehkä paras pumppi ikinä) jäljiltä aivan jumissa. Ei enää koskaan viikon taukoa! Huomenna on jo muutto -aikaistimme sitä käytännön syistä- ja sitten pitääkin roudata ihan tosissaan. En uskalla mitata kuumetta. Parempi kun en tiedä.
Keskustelimme isäni kanssa elämästäni. Hän sanoi, että on iloinen asenteestani (attitude - you either have it or you don't) ja että pahinta, mitä voisi tapahtua olisikin se, että tulisin sanomaan "hei iskä, me otettiin asuntolaina, synnytän puolen vuoden päästä ja menen naimisiin tämän idiootin kanssa". Ilmeisesti minulla on jonkinlainen siunaus jopa vanhemmiltani elää sinkkuelämää jonkin aikaa... Kolmen avoliiton jälkeen. Olen nähnyt niiden päättyvän - olen nähnyt tarpeeksi.
Toivottavasti parveilevat sulhaskandidaatit ymmärtävät asenteeni suhteutettuna menneisyyteeni.
Kyllä minä haluan kaikki ne perhejutut sun muut. Sen Oikean kanssa. Sitten. En ole yhtään epätoivoinen. En ole tähänkään mennessä koskaan ollut yksinäinen.
Isä sanoi myös, että ongelmani on se, että suvun miehet ynnä muut kummisedät ovat hemmotelleet minut pilalle, kun olin pieni. Olin paitsi perheen ensimmäinen lapsi, myös jokaisen isovanhempani ensimmäinen lapsenlapsi, todella odotettu ja toivottu henkilö. Myös näin aikuisiällä (ikäni puolestani menen jo aikuisesta, jumaleissön, täytän 24 parin kuukauden päästä...) vaadin prinsessakohtelua. Enemmän lahjoja, parempia lahjoja! Hemmotelkaa minut pilalle! Tai pää poikki!
Kyse ei ole siitä, etteikö olisi miehiä, jotka hemmottelevat minut pilalle. Kyse on siitä, kenen haluan hemmottelevan minut pilalle koko loppuelämäni ajan.
Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin: minä rakastan myös toisen hemmottelemista. Se on äärimmäisen luova taiteenlaji ja rakastamisen herkkä ja huomioonottava muoto.
Muutto on stressaavaa, henkisesti ja fyysisesti. Olen eilisen bodypumpin (joka oli taas vaihteeksi ehkä paras pumppi ikinä) jäljiltä aivan jumissa. Ei enää koskaan viikon taukoa! Huomenna on jo muutto -aikaistimme sitä käytännön syistä- ja sitten pitääkin roudata ihan tosissaan. En uskalla mitata kuumetta. Parempi kun en tiedä.
torstaina, helmikuuta 23, 2006
If you smoke after sex you're doing it too fast. -Woody Allen
Pulmuset on hassu sarja. Ihanan usvainen kuvakin, tulee ihan nuoruus mieleen. Jasmi ärisee joka kerta kun Pulmusissa soi ovikello. Katsokaapas joskus, niin ymmärrätte, miksi se saattaa jossain vaiheessa alkaa ottaa päähän.
La Festassa on törkiän hyvät pizzat. Pizza ja pilates vaan ei sovi yhteen samana päivänä. Näin sitä ihminen oppii.
Vähän niinku menin mieluummin tanssitunnille ja pilatekseen ku treffeille. Kato ehtii sitä muullonki treffeille, mutta tanssitunti on vaan kerran viikossa! DAAH! Now what's cooler than bein' cool? Ice Cold!
Selailin Jameralla uutta terveystiedon oppikirjaa. On ne ajat ja asenteet vähän muuttuneet. Kirjassa sanottiin, että seksi ei ole mikään pelkkä parisuhdeasia, vaan sinkuillakin voi olla antoisa seksielämä vaikkapa yhden illan juttujen tai puhtaiden seksisuhteiden ansiosta. Asiaa, osumia! Loppuu se turha lässytys sooloseksistä elämän suurimpana ilona. Muutenkin kirja puhui sinkkuelämästä ihan ok vaihtoehtona, eikä niin että "sinkut ovat semmosia reppanoita, jotka eivät kelpaa kenellekään". Ne voivat myös olla sellaisia oman arvonsa tuntevia henkilöitä, jotka eivät halua ihan ketä tahansa palloksi jalkaansa. Niin kerta. Minä tosin olen sinkku luonnevikani takia. "Jalostuskielto, avelsspärr, not for breeding", sanottaisiin papereissa, jos semmoiset olisi.
Oman alan tutkimusmenetelmät-kurssilla pitää analysoida gradua. Valitsin tietenkin oman mielenkiintoni mukaan työn nimeltä "Asiakkaan seksuaalisuuden kohtaaminen vuodeosastolla - hoitajan näkökulma" (aika järjetöntä tutkia potilaan seksuaalisuutta hoitajan näkökulmasta, mutta ei nyt siitä enempää). Musta tulee isona seksologi, guru ja julkkis.
Seksuaalisuus on keskeinen ja merkittävä osa ihmisen monimuotoisen persoonallisuuden kokonaisuutta ja heijastuu monella tavalla ihmisen vuorovaikutussuhteissa. Seksuaalisuuden piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki se mielihyvä, mitä ihminen kokee toisaalta oman kehonsa eri osien tuntemuksina ja toisaalta läheisyydestä ja lämmöstä vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Seksuaalisuutta ei voida erottaa muusta ihmisen psyykkisestä toiminnasta, eikä sitä voida tarkastella irrallisena ja erillisenä vietti-ilmiönä. Seksuaalisuus on hyvin yksilöllinen ominaisuus, johon vaikuttavat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät.
...
Seksuaalisuuteen on kautta aikojen kuulunut myytinomaisia käsityksiä, jotka kahlehtivat ihmistä ja aiheuttavat syyllisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.
Jaadijaadijaa. Seksuaalisuus on niinku iso juttu, mutta silti ihan järkyttävä tabu. Jopa parisuhteessa kahden ihmisen välillä. Se on usein asia, josta on älyttömän vaikea puhua (jostain olen saanut tämmöisen ihmeellisen käsityksen, vaikka "kaikki yleistäminen on aina aivan turhaa"). Jotenkin siitä puhuminen, saati sitten itse toteuttaminen, on (parhaassa huumassakin hieman) kömpelöä ja noloa. Onnittelut niille, joilla näin ei ole. Itse olen muutaman kerran elämässäni törmännyt ihmiseen, joka on tässä asiassa samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on helppo olla, niin että itseä ei hävetä yhtään, toinen ikään kuin omalla olemuksellaan kannustaa olemaan oma itsensä, rohkiasti. Se on melko häikäisevä kokemus.
Ainoa huono asia sinkkuelämän kannalta on se, että jos sellainen Jumalan lahja on muutenkin aivan siis niinku OMG-ihana, niin voi olla että se ei kauaa kestä - siis sinkkuelämä.
La Festassa on törkiän hyvät pizzat. Pizza ja pilates vaan ei sovi yhteen samana päivänä. Näin sitä ihminen oppii.
Vähän niinku menin mieluummin tanssitunnille ja pilatekseen ku treffeille. Kato ehtii sitä muullonki treffeille, mutta tanssitunti on vaan kerran viikossa! DAAH! Now what's cooler than bein' cool? Ice Cold!
Selailin Jameralla uutta terveystiedon oppikirjaa. On ne ajat ja asenteet vähän muuttuneet. Kirjassa sanottiin, että seksi ei ole mikään pelkkä parisuhdeasia, vaan sinkuillakin voi olla antoisa seksielämä vaikkapa yhden illan juttujen tai puhtaiden seksisuhteiden ansiosta. Asiaa, osumia! Loppuu se turha lässytys sooloseksistä elämän suurimpana ilona. Muutenkin kirja puhui sinkkuelämästä ihan ok vaihtoehtona, eikä niin että "sinkut ovat semmosia reppanoita, jotka eivät kelpaa kenellekään". Ne voivat myös olla sellaisia oman arvonsa tuntevia henkilöitä, jotka eivät halua ihan ketä tahansa palloksi jalkaansa. Niin kerta. Minä tosin olen sinkku luonnevikani takia. "Jalostuskielto, avelsspärr, not for breeding", sanottaisiin papereissa, jos semmoiset olisi.
Oman alan tutkimusmenetelmät-kurssilla pitää analysoida gradua. Valitsin tietenkin oman mielenkiintoni mukaan työn nimeltä "Asiakkaan seksuaalisuuden kohtaaminen vuodeosastolla - hoitajan näkökulma" (aika järjetöntä tutkia potilaan seksuaalisuutta hoitajan näkökulmasta, mutta ei nyt siitä enempää). Musta tulee isona seksologi, guru ja julkkis.
Seksuaalisuus on keskeinen ja merkittävä osa ihmisen monimuotoisen persoonallisuuden kokonaisuutta ja heijastuu monella tavalla ihmisen vuorovaikutussuhteissa. Seksuaalisuuden piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki se mielihyvä, mitä ihminen kokee toisaalta oman kehonsa eri osien tuntemuksina ja toisaalta läheisyydestä ja lämmöstä vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Seksuaalisuutta ei voida erottaa muusta ihmisen psyykkisestä toiminnasta, eikä sitä voida tarkastella irrallisena ja erillisenä vietti-ilmiönä. Seksuaalisuus on hyvin yksilöllinen ominaisuus, johon vaikuttavat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät.
...
Seksuaalisuuteen on kautta aikojen kuulunut myytinomaisia käsityksiä, jotka kahlehtivat ihmistä ja aiheuttavat syyllisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.
Jaadijaadijaa. Seksuaalisuus on niinku iso juttu, mutta silti ihan järkyttävä tabu. Jopa parisuhteessa kahden ihmisen välillä. Se on usein asia, josta on älyttömän vaikea puhua (jostain olen saanut tämmöisen ihmeellisen käsityksen, vaikka "kaikki yleistäminen on aina aivan turhaa"). Jotenkin siitä puhuminen, saati sitten itse toteuttaminen, on (parhaassa huumassakin hieman) kömpelöä ja noloa. Onnittelut niille, joilla näin ei ole. Itse olen muutaman kerran elämässäni törmännyt ihmiseen, joka on tässä asiassa samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on helppo olla, niin että itseä ei hävetä yhtään, toinen ikään kuin omalla olemuksellaan kannustaa olemaan oma itsensä, rohkiasti. Se on melko häikäisevä kokemus.
Ainoa huono asia sinkkuelämän kannalta on se, että jos sellainen Jumalan lahja on muutenkin aivan siis niinku OMG-ihana, niin voi olla että se ei kauaa kestä - siis sinkkuelämä.
If only we'd stop trying to be happy we'd have a pretty good time. -Edith Wharton
Koulussa oli ruokana riisipuuroa, söin sen sokerilla, kanelilla ja voisilmällä. Istuin moniammatillisesti toimintaterapeuttien seurassa ja koska olen nero, keksin heille loistavia ideoita pelisovellukseen, jota he kehittelivät Afrikan tähdestä kädettömille (tai jotain...) ihmisille.
Nyt gradujen puhkianalysointia (vähän diibadaabaa, mutta onneksi olen nopea kirjoittamaan niin ei mene kauaa), sen jälkeen Jameralle. Kävin aamulla Jasminen kanssa kunnon kävelylenkin. Siitäkin vähästä tuli jo ihana tunne reisiin. Äiti lupasi hakea illalla tanssitunnille ja pilatekseen. Niiden jälkeen olen kuin uudesti syntynyt.
Olisipa jo perjantai. Toivon ehkä eniten maailmassa, että olen kunnossa bodypumppiin.
Täällä atk-luokassa on huono ilma. Tarvisi ehkä litran kahvia, ettei tänne nuutuisi.
Lopettaisi jo instruktointinsa tuo opettaja, että pääsisi popittamaan ja vaipumaan tuloskeskeiseen symbioosiin tämän koneen kanssa.
Nyt gradujen puhkianalysointia (vähän diibadaabaa, mutta onneksi olen nopea kirjoittamaan niin ei mene kauaa), sen jälkeen Jameralle. Kävin aamulla Jasminen kanssa kunnon kävelylenkin. Siitäkin vähästä tuli jo ihana tunne reisiin. Äiti lupasi hakea illalla tanssitunnille ja pilatekseen. Niiden jälkeen olen kuin uudesti syntynyt.
Olisipa jo perjantai. Toivon ehkä eniten maailmassa, että olen kunnossa bodypumppiin.
Täällä atk-luokassa on huono ilma. Tarvisi ehkä litran kahvia, ettei tänne nuutuisi.
Lopettaisi jo instruktointinsa tuo opettaja, että pääsisi popittamaan ja vaipumaan tuloskeskeiseen symbioosiin tämän koneen kanssa.
keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006
Health is not valued till sickness comes. -Thomas Fuller
Kävimme äsken saattamassa Jasmin kanssa siskoni bussipysäkille. Ulkona on täydellinen lenkkeilyilma. Lunta sataa ihanasti. Flunssa repi suitsista, kovasti olisin halunnut lähteä kirmaamaan, mutta ei niin ei.
Viime yönä näin unta, jossa punnersin. Alle viikko ilman liikuntaa (viimeksi olin bodypumpissa lauantaina) - ei varmaan tunnu missään sillä, joka ei ole tottunut hikoilemaan ja haastamaan itseään, mutta minä alan käydä levottomaksi. Olen ihan varma että kaikki lihakset ovat kuihtuneet ja ruhoon kertynyt kymmenen kiloa laardia tässä ajassa.
Huonosti käy jos en perjantaina pääse aamupäivän pumppiin. Todella, todella huonosti.
Tämäkin päivä on vain livahtanut ohi. Olen saanut edelleen pakattua jonkin verran, tai aika paljonkin. Kaipaanvainio-juttuja olen saanut tehtyä paljonkin, kuvasivua pelaajista. Ruumiinlämpö on tasainen 37,2. Huomenna se pitää laskea parasetamolilla, koska menen pariksi tunniksi kouluun ja sen jälkeen Jameralle.
Keskiviikko on hyvä päivä, kun tulee Huonosti käyttäytyvät miehet ja Sillä silmällä. Reetta toi ananaksen (ihan semmoisen oikean, joka teurastettiin Selviytyjät-tyylisesti), omenamehua ja Geisha-patukan. Loistavaa, kun saa "luvan kanssa" löniä, syödä suklaata ja katsoa telkkaria!
Minna esitteli minulle Pinkin musiikkivideon "Stupid Girls". Aivan loistava!
Yllättävää kyllä soittolistasta pamahti soimaan Spice Girlsin Love Thing, joka on loistava esimerkki siitä miten joskus vaan biisit napsahtaa kohilleen ja jopa tuollaisesta hömpästä löytyy merkitys. Muuton aikana tulee pengottua kaikki omaisuus läpi. Jostain syystä sama pätee mp3-kokoelmaan. Täältä löytyy kaikenlaisia muistoja, mikähän kesä se oli kun soi tämä Robynin "Show me love". Voi elämä. 1997? Ajelin Oulunsalosta Nallikariin ja takaisin. Olen aina rakastanut pyöräilyä. Istuin Edenin kahviossa ja kuuntelin vieraita kieliä. Halpa tapa matkustaa. Se oli onnellinen kesä.
Hope is the feeling you have that the feeling you have isn't permanent.
-Jean Kerr
Vielä minä pääsen juoksemaan, eikä siihen mene enää kovin kauaa. Ensi viikolla menen combattiin sellaisilla fiilareilla, että...
Ensi kesästä tulee elämäni onnellisin. Kympistä vetoa.
lauantaina 29. kesäkuuta 2002
Summer of love.
Katson jalkapallon mm-turnauksen pronssiottelua. Tai en minä sitä varsinaisesti katso; se on tuossa auki, sen verran vain että saan vähän testosteronintuoksua tähän huoneeseen. Mylvivät nuo sonnit katsomoissa. Jään hetkeksi tuijottamaan kaukaisia, kiinteitä pohjelihaksia.
Summer of love.
Ostin lähikaupasta uuden deodorantin. Se on niitä roll-on-mallisia ja se tuoksuu miehelle. Rexona for men. Eivät ne kyselleet kaupassa mitään, kun eivät tietenkään tienneet. Tai ehkä se näkyy päälle päin. Kyllä sitä nainen tarvitsee miehen. Tai edes sen tuoksun. Voi sitten loput kuvitella.
Summer of love.
Laitan Celine Dionin laulamaan joka ilta että you are the reason I wake up every day. Minä herään siksi että koira pitää viedä pihalle pissalle. Nukkumaan on paljon vaikeampi mennä. Tuo sänky on aivan liian iso minulle ja koiralle. Ei tungosta.
Summer of love.
Ja minä odotan että joku mies soittaisi, kun en enää kehtaa soittaa niille, etten näyttäisi siltä mitä olen, eli epätoivoiselta.
Summer of love.
Tulee se syksy kohta, vaan eipä se mitään muuta. Olisi se kiva ruskametsässä kävellä käsi kädessä. Ihan yhtä kiva kuin kesäpäivänä torillakin. Ja talvella leikin yksin lumisotaa.
Viime yönä näin unta, jossa punnersin. Alle viikko ilman liikuntaa (viimeksi olin bodypumpissa lauantaina) - ei varmaan tunnu missään sillä, joka ei ole tottunut hikoilemaan ja haastamaan itseään, mutta minä alan käydä levottomaksi. Olen ihan varma että kaikki lihakset ovat kuihtuneet ja ruhoon kertynyt kymmenen kiloa laardia tässä ajassa.
Huonosti käy jos en perjantaina pääse aamupäivän pumppiin. Todella, todella huonosti.
Tämäkin päivä on vain livahtanut ohi. Olen saanut edelleen pakattua jonkin verran, tai aika paljonkin. Kaipaanvainio-juttuja olen saanut tehtyä paljonkin, kuvasivua pelaajista. Ruumiinlämpö on tasainen 37,2. Huomenna se pitää laskea parasetamolilla, koska menen pariksi tunniksi kouluun ja sen jälkeen Jameralle.
Keskiviikko on hyvä päivä, kun tulee Huonosti käyttäytyvät miehet ja Sillä silmällä. Reetta toi ananaksen (ihan semmoisen oikean, joka teurastettiin Selviytyjät-tyylisesti), omenamehua ja Geisha-patukan. Loistavaa, kun saa "luvan kanssa" löniä, syödä suklaata ja katsoa telkkaria!
Minna esitteli minulle Pinkin musiikkivideon "Stupid Girls". Aivan loistava!
Yllättävää kyllä soittolistasta pamahti soimaan Spice Girlsin Love Thing, joka on loistava esimerkki siitä miten joskus vaan biisit napsahtaa kohilleen ja jopa tuollaisesta hömpästä löytyy merkitys. Muuton aikana tulee pengottua kaikki omaisuus läpi. Jostain syystä sama pätee mp3-kokoelmaan. Täältä löytyy kaikenlaisia muistoja, mikähän kesä se oli kun soi tämä Robynin "Show me love". Voi elämä. 1997? Ajelin Oulunsalosta Nallikariin ja takaisin. Olen aina rakastanut pyöräilyä. Istuin Edenin kahviossa ja kuuntelin vieraita kieliä. Halpa tapa matkustaa. Se oli onnellinen kesä.
Hope is the feeling you have that the feeling you have isn't permanent.
-Jean Kerr
Vielä minä pääsen juoksemaan, eikä siihen mene enää kovin kauaa. Ensi viikolla menen combattiin sellaisilla fiilareilla, että...
Ensi kesästä tulee elämäni onnellisin. Kympistä vetoa.
lauantaina 29. kesäkuuta 2002
Summer of love.
Katson jalkapallon mm-turnauksen pronssiottelua. Tai en minä sitä varsinaisesti katso; se on tuossa auki, sen verran vain että saan vähän testosteronintuoksua tähän huoneeseen. Mylvivät nuo sonnit katsomoissa. Jään hetkeksi tuijottamaan kaukaisia, kiinteitä pohjelihaksia.
Summer of love.
Ostin lähikaupasta uuden deodorantin. Se on niitä roll-on-mallisia ja se tuoksuu miehelle. Rexona for men. Eivät ne kyselleet kaupassa mitään, kun eivät tietenkään tienneet. Tai ehkä se näkyy päälle päin. Kyllä sitä nainen tarvitsee miehen. Tai edes sen tuoksun. Voi sitten loput kuvitella.
Summer of love.
Laitan Celine Dionin laulamaan joka ilta että you are the reason I wake up every day. Minä herään siksi että koira pitää viedä pihalle pissalle. Nukkumaan on paljon vaikeampi mennä. Tuo sänky on aivan liian iso minulle ja koiralle. Ei tungosta.
Summer of love.
Ja minä odotan että joku mies soittaisi, kun en enää kehtaa soittaa niille, etten näyttäisi siltä mitä olen, eli epätoivoiselta.
Summer of love.
Tulee se syksy kohta, vaan eipä se mitään muuta. Olisi se kiva ruskametsässä kävellä käsi kädessä. Ihan yhtä kiva kuin kesäpäivänä torillakin. Ja talvella leikin yksin lumisotaa.
tiistaina, helmikuuta 21, 2006
A friend is someone who knows the song in your heart and can sing it back to you when you have forgotten the words. -unknown
Tajusin tänään olevani sairas ja yksin pahvilaatikoiden seassa. Jostain syystä tuo asia ei minua vituttanut läheskään niin paljoa kuin voisi olettaa. Ehkä JEE JEE on syöpynyt selkäytimeeni niin, että mikään ei enää tapa, vaan kaikki vahvistaa.
Raahustin urheasti kouluun ja pää pehmeänä tuijotin tyhjyyteen pari tuntia. Sudokukin meni jumiin. Jumpat piti jättää väliin ja peruin kahvittelunkin ystävättären kanssa. Tarvitsin seuraa ja onneksi Kertta toi itsensä ja suklaata ja limpparia. Ahmimme popcornia ja terapoimme. Päätin lähteä Kertan, Kallen ja Artturin mukaan S-treffeille ja ihan hauskaahan siellä oli.
Tämä päivä tosiaankin vain hulahti ohi. Nyt kello on paljon ja pitäisi mennä nukkumaan, uni paras lääke on ja silleesti.
Ilmoittauduin Majatalo Louhikärmes V-larppiin, joka on 10.-12.3. En tiedä mihin Jasmin saan hoitoon, mutta se on kuitenkin helpompaa kun sillä ei tuolloin enää ole juoksua. On vaikeaa pyytää palvelusta keneltäkään, vaikka Jasmi onkin helppo koira ja ihana mussukka.
Suunnittelimme Minnan kanssa pitävämme tuparit (sitten jossain vaiheessa) sairaalateemalla. Pukeutua saa henkilökunnaksi tai asiakkaiksi... tai mitä ikinä keksii. Saas nähdä mitä siistiä sisustusta keksimme teemaan sopien. Harjoitustunneilla täytyy pitää silmällä mitä kaikkea koulusta voi jölliä - kaikki mikä irti lähtee!
En ikinä sairastu kunnolla niin että tuntuisi että henki menee. Tämä on tätä tautia, joka ei käy päälle, vaan tahallaan pitää puolikuntoisena niin että mitään ei voi tehdä täysillä, mutta ei myöskään kaada täysin sängyn pohjalle. En niin sairas, ettenkö huomenna voisi luennolle mennä, mutta liian sairas bodycombattiin... jee jee ja revitään tästä jotain kipeetä huumoria.
It's alright it's okay
Welcome to this life
Don't worry sweet baby
Cuz it's over before you know
-Leah Andreone: It's Alright It's Okay
Eli suomeksi: mitäs vittua tässä märsäämään, täällä eletään vain kerran eikä takaisin olla tulossa.
6 yötä muuttoon. Pikkasen alkaa olla jo siistiä.
Ruumiinlämpö kituisa 37,2. Sen vois laskea parasetamolilla, mutta se olisi huijausta. Minähän en huijaa. Menen nukkumaan ja toivon, että yöllä homma korjaantuu vähän niinkuin itsestään. Iltasaduksi vähän humppameininkiä eli Eläkeläisten koottuja. Oo-oo, elän humpalla!
Raahustin urheasti kouluun ja pää pehmeänä tuijotin tyhjyyteen pari tuntia. Sudokukin meni jumiin. Jumpat piti jättää väliin ja peruin kahvittelunkin ystävättären kanssa. Tarvitsin seuraa ja onneksi Kertta toi itsensä ja suklaata ja limpparia. Ahmimme popcornia ja terapoimme. Päätin lähteä Kertan, Kallen ja Artturin mukaan S-treffeille ja ihan hauskaahan siellä oli.
Tämä päivä tosiaankin vain hulahti ohi. Nyt kello on paljon ja pitäisi mennä nukkumaan, uni paras lääke on ja silleesti.
Ilmoittauduin Majatalo Louhikärmes V-larppiin, joka on 10.-12.3. En tiedä mihin Jasmin saan hoitoon, mutta se on kuitenkin helpompaa kun sillä ei tuolloin enää ole juoksua. On vaikeaa pyytää palvelusta keneltäkään, vaikka Jasmi onkin helppo koira ja ihana mussukka.
Suunnittelimme Minnan kanssa pitävämme tuparit (sitten jossain vaiheessa) sairaalateemalla. Pukeutua saa henkilökunnaksi tai asiakkaiksi... tai mitä ikinä keksii. Saas nähdä mitä siistiä sisustusta keksimme teemaan sopien. Harjoitustunneilla täytyy pitää silmällä mitä kaikkea koulusta voi jölliä - kaikki mikä irti lähtee!
En ikinä sairastu kunnolla niin että tuntuisi että henki menee. Tämä on tätä tautia, joka ei käy päälle, vaan tahallaan pitää puolikuntoisena niin että mitään ei voi tehdä täysillä, mutta ei myöskään kaada täysin sängyn pohjalle. En niin sairas, ettenkö huomenna voisi luennolle mennä, mutta liian sairas bodycombattiin... jee jee ja revitään tästä jotain kipeetä huumoria.
It's alright it's okay
Welcome to this life
Don't worry sweet baby
Cuz it's over before you know
-Leah Andreone: It's Alright It's Okay
Eli suomeksi: mitäs vittua tässä märsäämään, täällä eletään vain kerran eikä takaisin olla tulossa.
6 yötä muuttoon. Pikkasen alkaa olla jo siistiä.
Ruumiinlämpö kituisa 37,2. Sen vois laskea parasetamolilla, mutta se olisi huijausta. Minähän en huijaa. Menen nukkumaan ja toivon, että yöllä homma korjaantuu vähän niinkuin itsestään. Iltasaduksi vähän humppameininkiä eli Eläkeläisten koottuja. Oo-oo, elän humpalla!
maanantaina, helmikuuta 20, 2006
It's spring fever.... You don't quite know what it is you DO want, but it just fairly makes your heart ache, you want it so! -Mark Twain
Jostain syystä tuikkasin kuumemittarin kainaloon ennen kuin olin lähdössä juoksemaan. Ja lämpöä oli vähän yli 37, mikä minulla tarkoittaa vakavaa häiriötilaa. Ruumiinlämpöni on vakaa 36,8 ja parin kymmenyksen heitolla rupean hetikohta hourailemaan.
Mitenkähän tälle koko viikolle käy...? Ilmeisesti elimistö yrittää sanoa, että peru kaikki suunnitelmat, alkaa olla kiire pakata!
Mitenkähän tälle koko viikolle käy...? Ilmeisesti elimistö yrittää sanoa, että peru kaikki suunnitelmat, alkaa olla kiire pakata!
True independence and freedom can only exist in doing what's right." -Brigham Young
Haen fiilistä, nyt on löytynyt uusi theme song. Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin. Reapetilla soi Poen (aka Annie Decatur Danielewski) "Walk the walk", jota suosittelen kaikille, jotka eivät tanssi muiden tahtiin.
I wanna walk to the beat of my own drum
I wanna live to the beat of my own drum
I wanna take to the beat of my own drum
I wanna hang ten, high, say pleased to meet you
Miten vaikeaa on kuunnella oman sydämensä ääntä? Miten vaikeaa on olla oikeasti rehellinen itselleen? Itsepetos on naurettavan helppoa. Se on henkistä laiskuutta, periksiantamista, tyytymistä ja uskonpuutetta itseensä ja elämään.
"Päästä se menemään tai rikot sen", sanoi ystävä eilen. Minäkö sydäntensärkijä? Ainoa sydän, josta olen vastuussa, on tämä tässä, omani. Ja se on nyt siinä tilassa, että sitä ei passaa jättää heitteille.
The individual has always had to struggle to keep from being overwhelmed by the tribe. To be your own man is a hard business. If you try it, you will be lonely often, and sometimes frightened. But no price is too high to pay for the privilege of owning yourself. -Rudyard Kipling
Mistä tietää että on valinnut oikein? Helposti. En kestä odottaa kaikkea sitä, mikä on edessä. Antaa tulla, elämä! Femmaa pleksiin vaan. Joku sanoi tänään, että jos ei tyydy mihinkään, voi jäädä yksin. Minua ei suorastaan hirveästi se pelota. Laitan stereot isommalle ja laulan, että I wanna live to the beat of my own drum. Jos huomaan ysikymppisenä herääväni edelleen yksin, lähden pihalle kymmenen mopsini kanssa pikkulapsia pelottelemaan ja purkamaan niin elämäntuskaani.
No bird soars too high, if he soars with his own wings. -William Blake
Ja mistäkö hemmetistä oikein puhun? Minua pyydettiin sitoutumaan. En ole valmis. Aiemmin jo kirjoitin siitä. Kun kuuntelen tätä Walk the walk-biisiä, kuvittelen itseni vapaaksi villihevoseksi, joka laukkaa preerialla harja hulmuten. En ole valmis kiertämään uraa. Ruoho on vihreämpää - jossain. Ainakin minun täytyy nähdä onko se. Joko tai, ja minä en pysty valitsemaan palloa jalkaan, olen pahoillani.
Haluan olla vahva ja rohkea, yksin. Minulla on elämässäni Hanin kokoinen aukko, joka minun täytyy täyttää. Ei sitä auta täyttää kenelläkään muulla. Minä juoksen yksin, musiikki soi korvissa ja jalat vie eteenpäin. Minä juoksen yksin ja ihan omaan tahtiini. Ainoastaan Jasminea voin pysähtyä odottamaan...
Olen kutsunut elämääni intohimoisen rytmin ja aggressiivisen liikkeen. Elämä on parhaimmillaan silloin kun hiki valuu selkää pitkin. Jos sitä ei saa muualta kuin bodypumpista, niin hyvä. Sitä on luvassa perjantaina aamupäivällä. Viimeksi kävin lauantaina - olin unohtanut miten hyvältä se penkkipunnerrus voi tuntua. Ihan säikähdin omia fiiliksiä.
Missään nimessä en aio tyytyä vähempään.
Sometimes, I feel the fear of uncertainty stinging clear
And I can't help but ask myself how much
I'll let the fear take the wheel and steer.
It's driven me before, and it seems to have a vague,
haunting mass appeal.
But lately I'm beginning to find that I
should be the one behind the wheel.
Whatever tomorrow brings,
I'll be there with open arms and open eyes, Yeah
Whatever tomorrow brings, I'll be there.. I'll be there.
Incubus: Drive
Mitä on edessä? Mielenkiintoisia aikoja.
(Sellainen silmänisku, että tiedätte sillä olevan pahat mielessä.)
WHO'S THE CAT??!
I wanna walk to the beat of my own drum
I wanna live to the beat of my own drum
I wanna take to the beat of my own drum
I wanna hang ten, high, say pleased to meet you
Miten vaikeaa on kuunnella oman sydämensä ääntä? Miten vaikeaa on olla oikeasti rehellinen itselleen? Itsepetos on naurettavan helppoa. Se on henkistä laiskuutta, periksiantamista, tyytymistä ja uskonpuutetta itseensä ja elämään.
"Päästä se menemään tai rikot sen", sanoi ystävä eilen. Minäkö sydäntensärkijä? Ainoa sydän, josta olen vastuussa, on tämä tässä, omani. Ja se on nyt siinä tilassa, että sitä ei passaa jättää heitteille.
The individual has always had to struggle to keep from being overwhelmed by the tribe. To be your own man is a hard business. If you try it, you will be lonely often, and sometimes frightened. But no price is too high to pay for the privilege of owning yourself. -Rudyard Kipling
Mistä tietää että on valinnut oikein? Helposti. En kestä odottaa kaikkea sitä, mikä on edessä. Antaa tulla, elämä! Femmaa pleksiin vaan. Joku sanoi tänään, että jos ei tyydy mihinkään, voi jäädä yksin. Minua ei suorastaan hirveästi se pelota. Laitan stereot isommalle ja laulan, että I wanna live to the beat of my own drum. Jos huomaan ysikymppisenä herääväni edelleen yksin, lähden pihalle kymmenen mopsini kanssa pikkulapsia pelottelemaan ja purkamaan niin elämäntuskaani.
No bird soars too high, if he soars with his own wings. -William Blake
Ja mistäkö hemmetistä oikein puhun? Minua pyydettiin sitoutumaan. En ole valmis. Aiemmin jo kirjoitin siitä. Kun kuuntelen tätä Walk the walk-biisiä, kuvittelen itseni vapaaksi villihevoseksi, joka laukkaa preerialla harja hulmuten. En ole valmis kiertämään uraa. Ruoho on vihreämpää - jossain. Ainakin minun täytyy nähdä onko se. Joko tai, ja minä en pysty valitsemaan palloa jalkaan, olen pahoillani.
Haluan olla vahva ja rohkea, yksin. Minulla on elämässäni Hanin kokoinen aukko, joka minun täytyy täyttää. Ei sitä auta täyttää kenelläkään muulla. Minä juoksen yksin, musiikki soi korvissa ja jalat vie eteenpäin. Minä juoksen yksin ja ihan omaan tahtiini. Ainoastaan Jasminea voin pysähtyä odottamaan...
Olen kutsunut elämääni intohimoisen rytmin ja aggressiivisen liikkeen. Elämä on parhaimmillaan silloin kun hiki valuu selkää pitkin. Jos sitä ei saa muualta kuin bodypumpista, niin hyvä. Sitä on luvassa perjantaina aamupäivällä. Viimeksi kävin lauantaina - olin unohtanut miten hyvältä se penkkipunnerrus voi tuntua. Ihan säikähdin omia fiiliksiä.
Missään nimessä en aio tyytyä vähempään.
Sometimes, I feel the fear of uncertainty stinging clear
And I can't help but ask myself how much
I'll let the fear take the wheel and steer.
It's driven me before, and it seems to have a vague,
haunting mass appeal.
But lately I'm beginning to find that I
should be the one behind the wheel.
Whatever tomorrow brings,
I'll be there with open arms and open eyes, Yeah
Whatever tomorrow brings, I'll be there.. I'll be there.
Incubus: Drive
Mitä on edessä? Mielenkiintoisia aikoja.
(Sellainen silmänisku, että tiedätte sillä olevan pahat mielessä.)
WHO'S THE CAT??!
Necessity may be the mother of invention, but play is certainly the father. -Roger von Oech
Hurjan ihanaa maanantaita!
Aamun tunneilla sotkettiin kipsillä. Luulin etukäteen, että saamme vain katsoa vierestä, mutta pääsimmekin tositoimiin ja kipsailemaan opiskelijakollegoiden käsiä. Aivan hulvattoman hauskaa! Arvatkaa vaan kävikö mielessä miten hienoja proppeja kipsistä saisi aikaiseksi johonkin larppiin. Tietenkin kipsi kädessä saa myös kerättyä säälipisteitä tosielämässä.
Sain itselleni käteen softcast-kipsin, joka oli riittävän löysä uusiokäytettäväksi. Mulla alkaa olla kohta aika hyvä valikoima erilaisia proppeja... vielä kun pääsisi käyttämään.
Harjoitteluinfossa kerrottiin, että olemme Minnan kanssa menossa osastolle 24, eihän se ole kuin pari kertaa vaihdettu tuo meidän määränpää. Siihen on vielä reilu kuukausi, että vielä en tajua jännittää. Koko kevät on 3.4. alkaen harjoittelua, yhdeksän viikkoa.
Katsottiin eilen Masagascar. "Who's the cat? WHO'S THE CAT?!!!" Samastuin heti Alex-leijonaan. Agenttipingviinitkin kyllä osuivat herkkään kohtaan!
Skipper the Penguin: Status.
Private the Penguin: [Walking on computer keyboard] It's no good, Skipper. I don't know the codes.
Skipper the Penguin: [Slapping Private] Don't give me excuses, give me results!
Aamun tunneilla sotkettiin kipsillä. Luulin etukäteen, että saamme vain katsoa vierestä, mutta pääsimmekin tositoimiin ja kipsailemaan opiskelijakollegoiden käsiä. Aivan hulvattoman hauskaa! Arvatkaa vaan kävikö mielessä miten hienoja proppeja kipsistä saisi aikaiseksi johonkin larppiin. Tietenkin kipsi kädessä saa myös kerättyä säälipisteitä tosielämässä.
Sain itselleni käteen softcast-kipsin, joka oli riittävän löysä uusiokäytettäväksi. Mulla alkaa olla kohta aika hyvä valikoima erilaisia proppeja... vielä kun pääsisi käyttämään.
Harjoitteluinfossa kerrottiin, että olemme Minnan kanssa menossa osastolle 24, eihän se ole kuin pari kertaa vaihdettu tuo meidän määränpää. Siihen on vielä reilu kuukausi, että vielä en tajua jännittää. Koko kevät on 3.4. alkaen harjoittelua, yhdeksän viikkoa.
Katsottiin eilen Masagascar. "Who's the cat? WHO'S THE CAT?!!!" Samastuin heti Alex-leijonaan. Agenttipingviinitkin kyllä osuivat herkkään kohtaan!
Skipper the Penguin: Status.
Private the Penguin: [Walking on computer keyboard] It's no good, Skipper. I don't know the codes.
Skipper the Penguin: [Slapping Private] Don't give me excuses, give me results!
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006
You only live once, but if you do it right, once is enough. -Mae West
Nukuttiin taas Jasmin kanssa pitkään. Haukoteltiin, makoiltiin ketarat kohti kattoa, raukea aamu ihan vaan siinä massua rapsutellessa. Jasmine tajuaa sunnuntaiaamujen idean. Sillä ei ollut mitään kiirettä pihalle, kun se söpöili kainalossa. Kuka tässä mitään haisevaa miestä viereen haluaa, kun on tuommoinen hellyyseläin. Jasmine pilkkuineen sopii vaaleanpunaisiin lakanoihin ihan törkiän hyvin.
Koira tuo elämään turvallista rutiinia. En voi olla ihan missä tahansa lietsussa. Jasmine on elämäni tärkeimpien asioiden top-vitosessa, olen vastuussa sen hyvinvoinnista ja onnesta. Viime kuukausien ajan Välkkylä on tuntunut kodilta vain siksi, että täällä on koira. Muuten olisin voinut luuhata jossain aivan muualla kuin täällä ankeassa kämpässä pahvilaatikkojen keskellä. Ja kun Jasmi kulkee mukanani, se symboloi minulle jotain turvallista ja pysyvää ja lämmintä. Jos joku ei rakasta tuota pilkullista hellyyseläintä, niin saa mennä. Menköön!
Pakkaus on edistynyt. Leikin pomminpurkajaa kun irrottelin lamppuja katosta. Ihanan epäergonomista, lihaksia poltteli staattinen pito. Muutama ruuvi aiheutti epätoivon hetkiä, ne oli raastettu jo aikaisemmin ihan kököksi niin että niiden ruuvaaminen oli todellista työtä. Voiton riemun jälkeen jäi vähän tyhjä olo. Huomenna pitää imuroida yksi matto ja pistää rullalle.
Nenä on tukossa. Ihme että en ole pahemmin sairastunut. Tuntuu, että kaikki ovat jotenkin räkäisiä ja köhiviä. Toivottavasti selviän ensi viikosta kunnossa, että kaikki suunnitelmani voivat toteutua eikä tarvitse jässähtää sängyn pohjalle kipeänä.
Katsaus ensi viikkoon, joka on opiskelun kannalta todella, todella rasittava. Mitenköhän raasuparka selviän... Pitää jotenkin yrittää psyykata.
Maanantaina pitkä, mutta mielenkiintoinen päivä koulussa, kaheksasta nelijään. Asiaa kipsauksesta ja harjoitteluinfoa. Säätiedotus lupaa pilvistä, mutta sopivasti lauhtuvaa juoksusäätä, joten huomenna saattaisi olla pitkän, rankan ja hikisen juoksulenkin paikka - m3-soittimen paristot on ladattu. Täydelliset Naiset illalla!
Tiistaina on vain pari tuntia luentoja, 10.00-11.30, kliinistä fysiologiaa, joka on aivan musiikkia pienille harmaille aivosoluille. Illemmalla rakkaan ystävättären kanssa kahville pilateksen ja fitballin jälkeen. En ole nähnyt häntä taas pitkiin aikoihin.
Keskiviikkona taas lyhyt päivä, 10.00-12.30, samaa fysiologianluennon sielukasta soittoa. Tuon jälkeen pitäisi räpeltää yksi essee Sosiaalinen vuorovaikutus ja ryhmän toiminta-kurssille ihmistyypeistä, joista kuva tässä. Yhden persoonallisuustestin voi tehdä muuten täällä, ja täältä löytyy myös asiaan liittyviä englanninkielisiä juttuja (puolihöpöjä). Illalla bailatinoon ja bodycombattiin. Niiden jälkeen seittemältä kahville toisen rakkaan ystävättären kanssa, jota en ole nähnyt vielä pitempään aikaan. Sosiaalista elämää täytyy elvyttää. Minulla on muutama tosi hyvä ystävär, joita en voi pistää mihinkään "parhausjärjestykseen". He ovat minulle kukin omalla tavallaan korvaamattomia ja "bestiksiä", ylitse muiden kukin omalla tavallaan.
Torstaina on koulua 12.30-14.15 (huh huh), sen jälkeen töitä Jameralla pari tuntia. Kieltäydyin muista tarjotuista työvuoroista sen takia, että koulu on ykkössijalla ja yhtään luentoa en missaa duunin takia. Perjantaina ei koulua! Pääsen pitkästä aikaa aamupäivän pumppiin, jes jes jes Lauantaina on Kertan ja Kallen tuparit, sekä Tomi Metsäkedon ja Marika Krookin konsertti. Sunnuntaina voi olla fiilikset aika korkealla, maanantaina kun on se M-U-U-T-T-O!
Joo. Tämä on tämmöinen "vaihe"... sinkkuelämä on niin hassunhauskaa, että minulla ei ole todellakaan mitään kiirettä parisuhteeseen, kahden hengen helvettiin, kun olen juuri pääsemässä edellisestä yli. VIHJEVIHJE. En aio kuitenkaan olla yksin ja tutkiskella kaikessa hiljaisuudessa sieluni syövereitä. Että jos joku näkee minut jossain jonkun kanssa niin ei tarvitse ruveta kuitenkaan odottamaan mitään hääkutsua. Olen edelleen muuttamassa ihanan Minzu-bejben kanssa eteläisen Oulun kuumimpaan sinkkukämppään ja toivottavasti se ratkaisumalli pysyy voimassa pitkään. Jos Se Oikea sattuu kohdalle (onhan se pari kertaa muka osunut vaan en tiiä mikä ***** siinä aina menee...), niin sitten se on menoa. "I ain't Mr. Right, I'm Mr. Right Now" fiittaa Fabolous Jennifer Lopezia Get Right-biisissä. Shame on me.
Laitetaanpa loppuun inspiroimaan vähän ihanan Mae Westin laukomia totuuksia. Nämä ovat suosikkejani, enemmänkin kannattaa googlettaa.
Anything worth doing is worth doing slowly.
Between two evils, I always pick the one I never tried before.
Good sex is like good bridge. If you don't have a good partner, you'd better have a good hand.
He who hesitates is a damned fool.
I generally avoid temptation unless I can't resist it.
I only have 'yes' men around me. Who needs 'no' men?
It's not the men in my life that count, it's the life in my men.
One and one is two, and two and two is four, and five will get you ten if you know how to work it.
Save a boyfriend for a rainy day - and another, in case it doesn't rain.
Say what you want about long dresses, but they cover a multitude of shins.
Ten men waiting for me at the door? Send one of them home, I'm tired.
Those who are easily shocked should be shocked more often.
Too much of a good thing can be wonderful.
When I'm good, I'm very good. But when I'm bad I'm better.
Good girls go to heaven, bad girls go everywhere.
Koira tuo elämään turvallista rutiinia. En voi olla ihan missä tahansa lietsussa. Jasmine on elämäni tärkeimpien asioiden top-vitosessa, olen vastuussa sen hyvinvoinnista ja onnesta. Viime kuukausien ajan Välkkylä on tuntunut kodilta vain siksi, että täällä on koira. Muuten olisin voinut luuhata jossain aivan muualla kuin täällä ankeassa kämpässä pahvilaatikkojen keskellä. Ja kun Jasmi kulkee mukanani, se symboloi minulle jotain turvallista ja pysyvää ja lämmintä. Jos joku ei rakasta tuota pilkullista hellyyseläintä, niin saa mennä. Menköön!
Pakkaus on edistynyt. Leikin pomminpurkajaa kun irrottelin lamppuja katosta. Ihanan epäergonomista, lihaksia poltteli staattinen pito. Muutama ruuvi aiheutti epätoivon hetkiä, ne oli raastettu jo aikaisemmin ihan kököksi niin että niiden ruuvaaminen oli todellista työtä. Voiton riemun jälkeen jäi vähän tyhjä olo. Huomenna pitää imuroida yksi matto ja pistää rullalle.
Nenä on tukossa. Ihme että en ole pahemmin sairastunut. Tuntuu, että kaikki ovat jotenkin räkäisiä ja köhiviä. Toivottavasti selviän ensi viikosta kunnossa, että kaikki suunnitelmani voivat toteutua eikä tarvitse jässähtää sängyn pohjalle kipeänä.
Katsaus ensi viikkoon, joka on opiskelun kannalta todella, todella rasittava. Mitenköhän raasuparka selviän... Pitää jotenkin yrittää psyykata.
Maanantaina pitkä, mutta mielenkiintoinen päivä koulussa, kaheksasta nelijään. Asiaa kipsauksesta ja harjoitteluinfoa. Säätiedotus lupaa pilvistä, mutta sopivasti lauhtuvaa juoksusäätä, joten huomenna saattaisi olla pitkän, rankan ja hikisen juoksulenkin paikka - m3-soittimen paristot on ladattu. Täydelliset Naiset illalla!
Tiistaina on vain pari tuntia luentoja, 10.00-11.30, kliinistä fysiologiaa, joka on aivan musiikkia pienille harmaille aivosoluille. Illemmalla rakkaan ystävättären kanssa kahville pilateksen ja fitballin jälkeen. En ole nähnyt häntä taas pitkiin aikoihin.
Keskiviikkona taas lyhyt päivä, 10.00-12.30, samaa fysiologianluennon sielukasta soittoa. Tuon jälkeen pitäisi räpeltää yksi essee Sosiaalinen vuorovaikutus ja ryhmän toiminta-kurssille ihmistyypeistä, joista kuva tässä. Yhden persoonallisuustestin voi tehdä muuten täällä, ja täältä löytyy myös asiaan liittyviä englanninkielisiä juttuja (puolihöpöjä). Illalla bailatinoon ja bodycombattiin. Niiden jälkeen seittemältä kahville toisen rakkaan ystävättären kanssa, jota en ole nähnyt vielä pitempään aikaan. Sosiaalista elämää täytyy elvyttää. Minulla on muutama tosi hyvä ystävär, joita en voi pistää mihinkään "parhausjärjestykseen". He ovat minulle kukin omalla tavallaan korvaamattomia ja "bestiksiä", ylitse muiden kukin omalla tavallaan.
Torstaina on koulua 12.30-14.15 (huh huh), sen jälkeen töitä Jameralla pari tuntia. Kieltäydyin muista tarjotuista työvuoroista sen takia, että koulu on ykkössijalla ja yhtään luentoa en missaa duunin takia. Perjantaina ei koulua! Pääsen pitkästä aikaa aamupäivän pumppiin, jes jes jes Lauantaina on Kertan ja Kallen tuparit, sekä Tomi Metsäkedon ja Marika Krookin konsertti. Sunnuntaina voi olla fiilikset aika korkealla, maanantaina kun on se M-U-U-T-T-O!
Joo. Tämä on tämmöinen "vaihe"... sinkkuelämä on niin hassunhauskaa, että minulla ei ole todellakaan mitään kiirettä parisuhteeseen, kahden hengen helvettiin, kun olen juuri pääsemässä edellisestä yli. VIHJEVIHJE. En aio kuitenkaan olla yksin ja tutkiskella kaikessa hiljaisuudessa sieluni syövereitä. Että jos joku näkee minut jossain jonkun kanssa niin ei tarvitse ruveta kuitenkaan odottamaan mitään hääkutsua. Olen edelleen muuttamassa ihanan Minzu-bejben kanssa eteläisen Oulun kuumimpaan sinkkukämppään ja toivottavasti se ratkaisumalli pysyy voimassa pitkään. Jos Se Oikea sattuu kohdalle (onhan se pari kertaa muka osunut vaan en tiiä mikä ***** siinä aina menee...), niin sitten se on menoa. "I ain't Mr. Right, I'm Mr. Right Now" fiittaa Fabolous Jennifer Lopezia Get Right-biisissä. Shame on me.
Laitetaanpa loppuun inspiroimaan vähän ihanan Mae Westin laukomia totuuksia. Nämä ovat suosikkejani, enemmänkin kannattaa googlettaa.
Anything worth doing is worth doing slowly.
Between two evils, I always pick the one I never tried before.
Good sex is like good bridge. If you don't have a good partner, you'd better have a good hand.
He who hesitates is a damned fool.
I generally avoid temptation unless I can't resist it.
I only have 'yes' men around me. Who needs 'no' men?
It's not the men in my life that count, it's the life in my men.
One and one is two, and two and two is four, and five will get you ten if you know how to work it.
Save a boyfriend for a rainy day - and another, in case it doesn't rain.
Say what you want about long dresses, but they cover a multitude of shins.
Ten men waiting for me at the door? Send one of them home, I'm tired.
Those who are easily shocked should be shocked more often.
Too much of a good thing can be wonderful.
When I'm good, I'm very good. But when I'm bad I'm better.
Good girls go to heaven, bad girls go everywhere.
lauantaina, helmikuuta 18, 2006
Koska olen ääliö
Ei hyvää päivää! Sarjassamme "tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa"...
Lähdin bodypumppiin, hieman myöhässä kun piti taas jotain säätää viime hetkeen asti. Siis puoli neljältä, kun tunti alkaa neljältä. Kävelin pyöräilykypärän kanssa pihalle, ikään kuin lähteäkseni pyörällä vilkkaasti keskustaan. Pyörää ei näkynyt missään. Voi ******** kevät, se on pöllitty, ei näin! Ei mulla voi olla niin ***** mäihä!
Ehkä se on jäänyt koulun pihaan, jos olen epähuomiossa mennyt kouluun pyörällä ja kävellyt takaisin (yleensä kävelen tuon parin minuutin matkan)? Vipellän koululle, ja yhtä nopeasti takaisin, koska pyörää ei näy sielläkään. Missä olen luuhannut niin, että olen mennyt pyörällä sinne ja jollain muulla takaisin?
Ehkä pyörä on Beauty Centerin edessä, jos olen jotenkin epähuomiossa tullut vaikka äidin kyydillä jumpalta pois? Ei sitä koskaan tiedä. Juoksen hyvällä sykkeellä keskustaan. Meinaa olla jo pikkusen kiire jos meinaa ehtiä pumppiin. Matkan alussa mp3-soittimen paristo kuluu loppuun. Niinpä tietenkin.
Pyörää ei näy BC:n pihassa. Joo. Se olikin sellainen kaunis, harhainen ajatus. No, materia ei niin helposti planeetalta häviä, jossain sen on oltava. En vain tiedä missä. Koko viikko on yhtä sumua, missä hemmetissä olen ollut.
Siinä vaiheessa asiaa ei jouda miettimään, koska pumppi alkaa parin minuutin päästä. Rymellän salille tyhmyyttäni henkilökunnalle sadatellen. Ehdin laittaa painot valmiiksi ja treenaan tunnin läpi. Sen jälkeen jatkan tyhmyyteni avointa ihmettelyä. Äiti saapuu pumppia seuraavalle balancetunnille ja jompi kumpi ehdottaa, että otan auton ja lähden etsimään pyörää.
Ajan marketeille, koska se tuntuu loogiselta. Siellä se onkin Citymarketin edessä, uskollinen oranssi Crescenttini. En koskaan enää jätä sinua! Taisin tosiaan käydä ostamassa pakkausteippiä ynnä muuta härpäkettä tuossa taannoin, ilmeisesti olin reippaasti kävellyt kotiin ja jättänyt pyörän marketeille. Nakkaan pyörän pallomersun perään ja ajelen kotiin. Happy End.
Tämä olkoon esimerkkinä siitä, että kun menee vähän liian hyvällä meiningillä niin joskus sitä voi unohtaa ihan oleellisiakin asioita (esim. kerran jätin avainnipun roikkumaan pyöränsarveen BC:n eteen kahden jumpan ajaksi...). Toivottavasti yhteiskunta ja lajitoverit pidätte huolta meistä, joita ei ole järjen äänellä siunattu.
Merkki siitä, että nyt ei pidä tehdä yhtään mitään mikä vaatii minkäänlaisia kognitiviisia toimintoja. Menen pikasuihkuun ja lähden palauttamaan auton äidille...
Kiitos kyvystä nauraa itselle.
Lähdin bodypumppiin, hieman myöhässä kun piti taas jotain säätää viime hetkeen asti. Siis puoli neljältä, kun tunti alkaa neljältä. Kävelin pyöräilykypärän kanssa pihalle, ikään kuin lähteäkseni pyörällä vilkkaasti keskustaan. Pyörää ei näkynyt missään. Voi ******** kevät, se on pöllitty, ei näin! Ei mulla voi olla niin ***** mäihä!
Ehkä se on jäänyt koulun pihaan, jos olen epähuomiossa mennyt kouluun pyörällä ja kävellyt takaisin (yleensä kävelen tuon parin minuutin matkan)? Vipellän koululle, ja yhtä nopeasti takaisin, koska pyörää ei näy sielläkään. Missä olen luuhannut niin, että olen mennyt pyörällä sinne ja jollain muulla takaisin?
Ehkä pyörä on Beauty Centerin edessä, jos olen jotenkin epähuomiossa tullut vaikka äidin kyydillä jumpalta pois? Ei sitä koskaan tiedä. Juoksen hyvällä sykkeellä keskustaan. Meinaa olla jo pikkusen kiire jos meinaa ehtiä pumppiin. Matkan alussa mp3-soittimen paristo kuluu loppuun. Niinpä tietenkin.
Pyörää ei näy BC:n pihassa. Joo. Se olikin sellainen kaunis, harhainen ajatus. No, materia ei niin helposti planeetalta häviä, jossain sen on oltava. En vain tiedä missä. Koko viikko on yhtä sumua, missä hemmetissä olen ollut.
Siinä vaiheessa asiaa ei jouda miettimään, koska pumppi alkaa parin minuutin päästä. Rymellän salille tyhmyyttäni henkilökunnalle sadatellen. Ehdin laittaa painot valmiiksi ja treenaan tunnin läpi. Sen jälkeen jatkan tyhmyyteni avointa ihmettelyä. Äiti saapuu pumppia seuraavalle balancetunnille ja jompi kumpi ehdottaa, että otan auton ja lähden etsimään pyörää.
Ajan marketeille, koska se tuntuu loogiselta. Siellä se onkin Citymarketin edessä, uskollinen oranssi Crescenttini. En koskaan enää jätä sinua! Taisin tosiaan käydä ostamassa pakkausteippiä ynnä muuta härpäkettä tuossa taannoin, ilmeisesti olin reippaasti kävellyt kotiin ja jättänyt pyörän marketeille. Nakkaan pyörän pallomersun perään ja ajelen kotiin. Happy End.
Tämä olkoon esimerkkinä siitä, että kun menee vähän liian hyvällä meiningillä niin joskus sitä voi unohtaa ihan oleellisiakin asioita (esim. kerran jätin avainnipun roikkumaan pyöränsarveen BC:n eteen kahden jumpan ajaksi...). Toivottavasti yhteiskunta ja lajitoverit pidätte huolta meistä, joita ei ole järjen äänellä siunattu.
Merkki siitä, että nyt ei pidä tehdä yhtään mitään mikä vaatii minkäänlaisia kognitiviisia toimintoja. Menen pikasuihkuun ja lähden palauttamaan auton äidille...
Kiitos kyvystä nauraa itselle.
Break it like you're breakin' a code
Sweet. Kädet tärisee ja olo on krapulainen. Wuhuu! Meni sitten myöhään taas vaihteeksi. Mennään nyt näillä mitä on, ettei tarvitse sitten keski-iässä ottaa takaisin kadotettua nuoruutta!
Ihan valehtelematta täytyy tunnustaa, että tämä on täysin ainutlaatuinen elämänvaihe, jota nyt elän. Mieleeni palaavat fiilikset, joita elin joskus 16-vuotiaana. Nämä ovat aikoja, jotka eivät koskaan palaa ja joita tulen kaipaamaan liikuttuneena syvään huokaillen (ja ne eivät ole helpotuksen huokauksia).
Kävin aamuyön tunteina hakemassa Höhäriltä kalahampurilaisaterian. Pikkasenko tuli paha olo. Elimistö oli ihan että "WTF?!?!".
Terveellinen ruokavalio ennen kaikkea! Nautin äsken aamupalaksi Oulunsalossa suklaakakkua ja ison kupin kahvia, piti auto palauttaa vanhemmille. Niin tosiaan, iskän mersullahan sitä pärrättiin eilen. Minua inhottaa kökkiä pakkasessa, hytistä ja odottaa kyytiä, elää muiden aikataulujen mukaan, soitella ympäriinsä ja ahdistella siitä, kun muut eivät tajua protokolliani, samperin palikat. Prinsessat eivät köki pakkasessa. Oman itsensä kuskina toimiminen on paras etuoikeus, jonka itselleen voi sallia. Alkoholin nauttiminen ei ole todellakaan mikään edellytys hauskuudelle. Olen ihan hemmetin ylpeä siitä, että en tarvitse viinaa ollakseni spontaani.
Saan selvinpäin niin hemmetin hyviä ideoita, että mikäli alkoholi toimisi katalysaattorina, lopputulos olisi luultavasti katastrofaalinen.
Pari tuntia aikaa ennen bodypumppia. Elän siinä harhakäsityksessä, että tänään on sunnuntai, mikä tarkoittaa sitä, että yllätyn huomenna iloisesti kun ei tarvitsekaan lähteä kouluun kahdeksaksi.
Täksi illaksi sovittiin jo jotain seesteistä seinäntuijottamista agenttikollega Kertan kanssa. Kertan kuolemattomia one-linereita:
"Sanonko mitä ja sanonko kenen kanssa. -En."
"Siinä sitä tutustuu."
Kertta, olet niin älyttömän rakas.
Funkkikitarat soimaan, rupean valmistautumaan henkisesti bodypumppiin. Viikon päästä on muuten uusien Les Mills-ohjelmien koulutukset, joten viimeisiä vedellään näillä sekoitusohjelmilla, saa nähdä mitä ohjaaja on miksannut.
9 yötä muuttoon. Wihii!
Onnellisia haukotuksia. Tältä viikonlopun pitää tuntua.
And it really doesn't matter that we don't eat,
And it really doesn't matter if we never sleep,
No it really doesn't matter, really doesn't matter at all,
Cause we are so young now, and we are so young, so young now.
And when tomorrow comes we can do it all again
So Young / The Corrs
Ihan valehtelematta täytyy tunnustaa, että tämä on täysin ainutlaatuinen elämänvaihe, jota nyt elän. Mieleeni palaavat fiilikset, joita elin joskus 16-vuotiaana. Nämä ovat aikoja, jotka eivät koskaan palaa ja joita tulen kaipaamaan liikuttuneena syvään huokaillen (ja ne eivät ole helpotuksen huokauksia).
Kävin aamuyön tunteina hakemassa Höhäriltä kalahampurilaisaterian. Pikkasenko tuli paha olo. Elimistö oli ihan että "WTF?!?!".
Terveellinen ruokavalio ennen kaikkea! Nautin äsken aamupalaksi Oulunsalossa suklaakakkua ja ison kupin kahvia, piti auto palauttaa vanhemmille. Niin tosiaan, iskän mersullahan sitä pärrättiin eilen. Minua inhottaa kökkiä pakkasessa, hytistä ja odottaa kyytiä, elää muiden aikataulujen mukaan, soitella ympäriinsä ja ahdistella siitä, kun muut eivät tajua protokolliani, samperin palikat. Prinsessat eivät köki pakkasessa. Oman itsensä kuskina toimiminen on paras etuoikeus, jonka itselleen voi sallia. Alkoholin nauttiminen ei ole todellakaan mikään edellytys hauskuudelle. Olen ihan hemmetin ylpeä siitä, että en tarvitse viinaa ollakseni spontaani.
Saan selvinpäin niin hemmetin hyviä ideoita, että mikäli alkoholi toimisi katalysaattorina, lopputulos olisi luultavasti katastrofaalinen.
Pari tuntia aikaa ennen bodypumppia. Elän siinä harhakäsityksessä, että tänään on sunnuntai, mikä tarkoittaa sitä, että yllätyn huomenna iloisesti kun ei tarvitsekaan lähteä kouluun kahdeksaksi.
Täksi illaksi sovittiin jo jotain seesteistä seinäntuijottamista agenttikollega Kertan kanssa. Kertan kuolemattomia one-linereita:
"Sanonko mitä ja sanonko kenen kanssa. -En."
"Siinä sitä tutustuu."
Kertta, olet niin älyttömän rakas.
Funkkikitarat soimaan, rupean valmistautumaan henkisesti bodypumppiin. Viikon päästä on muuten uusien Les Mills-ohjelmien koulutukset, joten viimeisiä vedellään näillä sekoitusohjelmilla, saa nähdä mitä ohjaaja on miksannut.
9 yötä muuttoon. Wihii!
Onnellisia haukotuksia. Tältä viikonlopun pitää tuntua.
And it really doesn't matter that we don't eat,
And it really doesn't matter if we never sleep,
No it really doesn't matter, really doesn't matter at all,
Cause we are so young now, and we are so young, so young now.
And when tomorrow comes we can do it all again
So Young / The Corrs
perjantaina, helmikuuta 17, 2006
Totuuksia
MITEN PÄÄTTÄÄ KOSKA MENNÄ NAIMISIIN?
"Ekana täytyy löytää joku, joka tykkää samoista asioista ku itte. Jos esimerkiks tykkää jalkapallosta, täytyy löytää vaimo joka tuo sipsejä ja kaljaa."
- Marko, 10 v.
"Ei voi ite päättää koska menee naimisiin. Jumala päättää sen kauan etukäteen ja sitten sitä näkee kuka se on ku se roikkuu kaulassa."
- Kirsi, 10 v.
MIKÄ ON PARAS IKÄ MENNÄ NAIMISIIN?
"Paras ikä on 23 vuotta, kun on ainakin 10 vuotta
tuntenut jo aviomiehensä."
- Camilla, 10 v.
"Ei ole mitään parasta ikää mennä naimisiin. Täytyy olla tosi tyhmä mennäkseen naimisiin."
- Niko, 6 v.
MITÄ OMILLA VANHEMMILLASI ON YHTEISTÄ?
"Ne ei halua enempää lapsia."
- Auli, 8 v.
MITÄ TREFFEILLÄ OIKEASTAAN TEHDÄÄN?
"Treffit on sitä varten, että huvitellaan ja ihmisten pitää olla treffeillä että opitaan tuntemaan toisensa. Jopa pojilla on joskus jotain mielenkiintoista sanottavaa, jos oikeen tarpeeksi kauan kuuntelee."
- Lina, 8 v.
"Ekoilla treffeillä sanotaan toisilleen mielenkiintoisia, sitten ollaan valmiita seuraaville treffeille."
- Martti, 10 v.
MITÄ TEKISIT KUN SINULLA ON ENSIMMÄISET TREFFIT?
"Menisin kotiin ja leikkisin, että oon kuollut. Sitten soittaisin lehteen ja sanoisin että pankaa muistoilmoitus."
- Pekka, 9 v.
KOSKA SAA PUSSATA TOISTA?
"No sillon kun ne on rikkaita miehiä".
- Pauliina, 7 v.
"Jos pussaat tyttöä, sun täytyy sitte mennä naimisiin ja lapsia sen kanssa. Sillai se vaan on..."
- Henri, 8 v.
ONKO PAREMPI OLLA SINKKU VAI MENNÄ NAIMISIIN?
"Tytöille on kyllä parempi että ovat sinkkuja. Mutta pojat tarttee jonkun siivoomaan."
- Anita, 9 v.
MITÄ TULISI TEHDÄ ETTÄ AVIOLIITOSTA TULISI HYVÄ?
"No vaimoille täytyy sanoo et ne on kauniita. Myös sillon vaik ne näyttäs pakettiautoilta."
- Samu, 10 v.
"Ekana täytyy löytää joku, joka tykkää samoista asioista ku itte. Jos esimerkiks tykkää jalkapallosta, täytyy löytää vaimo joka tuo sipsejä ja kaljaa."
- Marko, 10 v.
"Ei voi ite päättää koska menee naimisiin. Jumala päättää sen kauan etukäteen ja sitten sitä näkee kuka se on ku se roikkuu kaulassa."
- Kirsi, 10 v.
MIKÄ ON PARAS IKÄ MENNÄ NAIMISIIN?
"Paras ikä on 23 vuotta, kun on ainakin 10 vuotta
tuntenut jo aviomiehensä."
- Camilla, 10 v.
"Ei ole mitään parasta ikää mennä naimisiin. Täytyy olla tosi tyhmä mennäkseen naimisiin."
- Niko, 6 v.
MITÄ OMILLA VANHEMMILLASI ON YHTEISTÄ?
"Ne ei halua enempää lapsia."
- Auli, 8 v.
MITÄ TREFFEILLÄ OIKEASTAAN TEHDÄÄN?
"Treffit on sitä varten, että huvitellaan ja ihmisten pitää olla treffeillä että opitaan tuntemaan toisensa. Jopa pojilla on joskus jotain mielenkiintoista sanottavaa, jos oikeen tarpeeksi kauan kuuntelee."
- Lina, 8 v.
"Ekoilla treffeillä sanotaan toisilleen mielenkiintoisia, sitten ollaan valmiita seuraaville treffeille."
- Martti, 10 v.
MITÄ TEKISIT KUN SINULLA ON ENSIMMÄISET TREFFIT?
"Menisin kotiin ja leikkisin, että oon kuollut. Sitten soittaisin lehteen ja sanoisin että pankaa muistoilmoitus."
- Pekka, 9 v.
KOSKA SAA PUSSATA TOISTA?
"No sillon kun ne on rikkaita miehiä".
- Pauliina, 7 v.
"Jos pussaat tyttöä, sun täytyy sitte mennä naimisiin ja lapsia sen kanssa. Sillai se vaan on..."
- Henri, 8 v.
ONKO PAREMPI OLLA SINKKU VAI MENNÄ NAIMISIIN?
"Tytöille on kyllä parempi että ovat sinkkuja. Mutta pojat tarttee jonkun siivoomaan."
- Anita, 9 v.
MITÄ TULISI TEHDÄ ETTÄ AVIOLIITOSTA TULISI HYVÄ?
"No vaimoille täytyy sanoo et ne on kauniita. Myös sillon vaik ne näyttäs pakettiautoilta."
- Samu, 10 v.
Modus operandi
Tänä aamuna sai nukkua pitkään. Nukkuminen on ehdottomasti parhaiden nautintojen top-vitosessa - ainakin hidas herääminen on ihanaa. Pidän yhtä paljon siitä, että herään viideltä (edellyttää aikaista nukkumaanmenoa edellisenä iltana) ja saan käyttää päivän parhaat tunnit kiireettömästi puuhaillen - aivan kuin saisi vuorokauteen ylimääräisiä tunteja-, tai että loikoilen lakanoissa puoleen päivään, tai vaikka koko viikonlopun.
Aurinko paistoi ihanasti - heti silmäni avatessani tiesin, että ulos on päästävä! Liikkeellä on kaikenlaista räkätautia, ja minäkin olen nöyrästi ottanut osani. Kävin siis juoksulenkin sijaan kevyemmän kävelylenkin Jasminen kanssa. Outoa miten sitä vaatii itseltään niin älyttömiä. Ihan kuin kävelemistä "ei laskettaisi" ollenkaan. Syytän itseäni suotta läskiperseisyydestä.
En ihan helposti anna periksi räkätaudeille. Tyrnimehua kuluu, samoin Carmolis-tippoja, joita vedän raakana heikkohermoisten kauhistellessa. Elämässä on niin paljon säpinää (eipähän ole tylsää!), että pakostakin vähän tulee stressiä, joka näkyy ihan yleiskunnossa ja näppyinä naamassa, perhana. Elämä muuttolaatikoiden keskellä ei ole hirveän seesteistä.
Täytyy muuten tähän väliin suositella Palmoliven aroma therapy sensual-deodoranttia. Ihmiselle on annettu aistit, joita voi käyttää mainiosti nautiskeluun ja tuollaisten kemikaalien nuuskimisesta saa ihania kiksejä. Olen oikeasti ihan hulluna miesten kosmetiikkatuoksuihin, kaikkiin aftershaveihin ja deodorantteihin. Äiti on joutunut kieltämään minua käyttämästä itse miestuoksuja. Mutta nehän on suunniteltu niin, että naisten tuoksut houkuttelevat miehiä ja päinvastoin. Eli miesten tuoksut on suunniteltu miellyttämään naisia - miksi siis en käyttäisi itseriittoisesti tuoksua, joka miellyttää...? (Onko tässä logiikassa muka joku aukko, minä en ainakaan sitä näe.) No, käytän tuota Palmoliveä sitten. Markettivalikoima saa kelvata kunnes huhtikuussa tulee takuuvuokra tilille.
Odotan sitä hetkeä, kun joku prinssi tuo tälle prinsessalle jotain ihanaa parfyymiä. Sitä ei ole tapahtunut vielä koskaan.
Nyt on ruokatunti, keskellä kliinisen fysiologian luentoja. Kliinisen fysiologian luennot ovat yhtä hyvää viihdettä kuin katsoisi jotain hömppää komediasarjaa (suosikkejani ovat brittiläiset, kerrassaan hurmaavat The Coupling ja Men Behaving Badly) ja liottaisi jalkoja kuumassa kylvyssä yhtä aikaa. Voi seurata todella hyvätasoista ja mielenkiintoista opetusta yhtä aikaa kun ratkoo sudokua. True pleasure. En nykyään edes yritä tehdä muita kuin Kalevasta revittyjä vaikeita sudokuja (joka lehdessä on helppo, keskivaikea ja vaikea sudoku). Viime tunnilla lisäsin luentoon kolmannen elementin, joka täydensi pyhän kolminaisuuden: Frezza Java.
Niin, nyt olisi ruokatunti, mutta olen hukannut ruokahaluni.
10 yötä muuttoon. Ostin eilen pari rullaa pakkausteippiä ja sellaisen miehekkään teippaustelineen, mikä sen nimi nyt onkaan, jossa on semmoinen katkaisupinta.
Päivän theme song on Britneyn "Brave new girl"
She wants a good time
No need to rewind
She needs to really really find what she wants
She lands on both feet
Won't take a back seat
There's a brave new girl
And she's comin' out tonight
She's gonna step outside
Uncover her eyes
Who knew she could feel so alive
Her M.O.'s changed
She don't wanna behave
Ain't it good to be a brave girl tonight
Tänään ollaan menossa agenttikollegan kanssa baanalle bailaamaan. Vältä Onnelaa, jos et kestä meidän törkeän hyvää meininkiä saman katon alla.
Aurinko paistoi ihanasti - heti silmäni avatessani tiesin, että ulos on päästävä! Liikkeellä on kaikenlaista räkätautia, ja minäkin olen nöyrästi ottanut osani. Kävin siis juoksulenkin sijaan kevyemmän kävelylenkin Jasminen kanssa. Outoa miten sitä vaatii itseltään niin älyttömiä. Ihan kuin kävelemistä "ei laskettaisi" ollenkaan. Syytän itseäni suotta läskiperseisyydestä.
En ihan helposti anna periksi räkätaudeille. Tyrnimehua kuluu, samoin Carmolis-tippoja, joita vedän raakana heikkohermoisten kauhistellessa. Elämässä on niin paljon säpinää (eipähän ole tylsää!), että pakostakin vähän tulee stressiä, joka näkyy ihan yleiskunnossa ja näppyinä naamassa, perhana. Elämä muuttolaatikoiden keskellä ei ole hirveän seesteistä.
Täytyy muuten tähän väliin suositella Palmoliven aroma therapy sensual-deodoranttia. Ihmiselle on annettu aistit, joita voi käyttää mainiosti nautiskeluun ja tuollaisten kemikaalien nuuskimisesta saa ihania kiksejä. Olen oikeasti ihan hulluna miesten kosmetiikkatuoksuihin, kaikkiin aftershaveihin ja deodorantteihin. Äiti on joutunut kieltämään minua käyttämästä itse miestuoksuja. Mutta nehän on suunniteltu niin, että naisten tuoksut houkuttelevat miehiä ja päinvastoin. Eli miesten tuoksut on suunniteltu miellyttämään naisia - miksi siis en käyttäisi itseriittoisesti tuoksua, joka miellyttää...? (Onko tässä logiikassa muka joku aukko, minä en ainakaan sitä näe.) No, käytän tuota Palmoliveä sitten. Markettivalikoima saa kelvata kunnes huhtikuussa tulee takuuvuokra tilille.
Odotan sitä hetkeä, kun joku prinssi tuo tälle prinsessalle jotain ihanaa parfyymiä. Sitä ei ole tapahtunut vielä koskaan.
Nyt on ruokatunti, keskellä kliinisen fysiologian luentoja. Kliinisen fysiologian luennot ovat yhtä hyvää viihdettä kuin katsoisi jotain hömppää komediasarjaa (suosikkejani ovat brittiläiset, kerrassaan hurmaavat The Coupling ja Men Behaving Badly) ja liottaisi jalkoja kuumassa kylvyssä yhtä aikaa. Voi seurata todella hyvätasoista ja mielenkiintoista opetusta yhtä aikaa kun ratkoo sudokua. True pleasure. En nykyään edes yritä tehdä muita kuin Kalevasta revittyjä vaikeita sudokuja (joka lehdessä on helppo, keskivaikea ja vaikea sudoku). Viime tunnilla lisäsin luentoon kolmannen elementin, joka täydensi pyhän kolminaisuuden: Frezza Java.
Niin, nyt olisi ruokatunti, mutta olen hukannut ruokahaluni.
10 yötä muuttoon. Ostin eilen pari rullaa pakkausteippiä ja sellaisen miehekkään teippaustelineen, mikä sen nimi nyt onkaan, jossa on semmoinen katkaisupinta.
Päivän theme song on Britneyn "Brave new girl"
She wants a good time
No need to rewind
She needs to really really find what she wants
She lands on both feet
Won't take a back seat
There's a brave new girl
And she's comin' out tonight
She's gonna step outside
Uncover her eyes
Who knew she could feel so alive
Her M.O.'s changed
She don't wanna behave
Ain't it good to be a brave girl tonight
Tänään ollaan menossa agenttikollegan kanssa baanalle bailaamaan. Vältä Onnelaa, jos et kestä meidän törkeän hyvää meininkiä saman katon alla.
keskiviikkona, helmikuuta 15, 2006
Real sugar, that's what I want and what I need
Kahvia myöhään nautittuna sekä muita hyviä syitä valvoa niin, että keskiviikkoaamuna kädet tärisee ja olo on kaikin puolin heikko. Väkisin survon alas vadelmarahkat ja C-vitamiinit. Minut rahdataan kouluun puolipakolla ja Roxette jää pyörimään päähän koko päiväksi.
Voisiko päivä paremmin alkaa kuin kuolinilmoitusten lukemisella. Kuolevan potilaan hoitotyö. Haikeat runot saavat minut liikuttumaan, taas vaihteeksi. Samalla ironista se, miten paljon rakastamme toisiamme siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä.
Ei lehteen voi kirjoittaa, että "saatanan paska petturi, viimein tajusit turpasi tukkia, feikkasin kaikki orgasmit, olisit edes joskus tuonut kukkia, tajusit lähteä ajoissa, mätäne siis rauhassa".
Iltapäivällä on opintokäynti Kontinkankaan terveydenhuollon historianäyttelyyn. Opettaja on sairaslomalla ja opintokäynti kestänee siis sen verran, kuin nimilistalla kestää kiertää.
Iltapäivällä on myös optikko. Haluan kuukausipiilarit, koska bodypumpissa silmälasit menevät huuruun penkkipunnerruksessa ja bodycombatissa hikinen otsatukka ruoskii raitoja tuulilasiin. Tänään bodycombatissa on miesohjaaja, no wau ja wou. Minäkin haluan ohjaajaksi. Olen päättänyt tajuta, että elämä on lyhyt ja täytyy vain uskaltaa pyytää mitä haluaa.
En muista milloin puolen tunnin kahvitauko alkoi. Olisi kai oleellista tietää, että voisi päätellä milloin se loppuu.
Voisiko päivä paremmin alkaa kuin kuolinilmoitusten lukemisella. Kuolevan potilaan hoitotyö. Haikeat runot saavat minut liikuttumaan, taas vaihteeksi. Samalla ironista se, miten paljon rakastamme toisiamme siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä.
Ei lehteen voi kirjoittaa, että "saatanan paska petturi, viimein tajusit turpasi tukkia, feikkasin kaikki orgasmit, olisit edes joskus tuonut kukkia, tajusit lähteä ajoissa, mätäne siis rauhassa".
Iltapäivällä on opintokäynti Kontinkankaan terveydenhuollon historianäyttelyyn. Opettaja on sairaslomalla ja opintokäynti kestänee siis sen verran, kuin nimilistalla kestää kiertää.
Iltapäivällä on myös optikko. Haluan kuukausipiilarit, koska bodypumpissa silmälasit menevät huuruun penkkipunnerruksessa ja bodycombatissa hikinen otsatukka ruoskii raitoja tuulilasiin. Tänään bodycombatissa on miesohjaaja, no wau ja wou. Minäkin haluan ohjaajaksi. Olen päättänyt tajuta, että elämä on lyhyt ja täytyy vain uskaltaa pyytää mitä haluaa.
En muista milloin puolen tunnin kahvitauko alkoi. Olisi kai oleellista tietää, että voisi päätellä milloin se loppuu.
tiistaina, helmikuuta 14, 2006
Born to be alive
Luin pala kurkussa agenttikollegan ystävänpäiväviestin. Ilmaisuni on rajallista, ja tuntuu että sydämeni pakahtuu. En saa sanotuksi miten paljon rakastan.
Välillä tuntuu, että en ansaitse tästä puoliakaan.
Ystävänpäivä yhdistettynä isoihin asioihin. Koulussa puhutaan kuoleman kohtaamisesta hoitotyön näkökulmasta. "Autetaan elämään loppuun elämä, jota varten hän on syntynyt."
Valtavia kysymyksiä. Keksi elämällesi tarkoitus, hyvä ihminen!
Kaikki teeskentelevät elävänsä tässä hetkessä. Oletko onnellinen... NYT?
Tästä hetkestä nauttiminen tuntuu perverssiltä. Mutta kyllä, olen onnellinen äsken saamastani Kertan viestistä, joka sai kyyneleet silmiini. Tunnilla ratkaisemastani sudokusta, joka tuossa komeilee ruutuvihkossa edessäni. Lämpimästä villapaidasta, jonka äiti meinasi heittää pois, mutta nyt se lämmittää tässä (kahdellakymmenellä markalla ostettu kuulemma joskus jostain alennusmyynnistä, miesten osastolta). Pienestä janosta, jonka kohta juon pois ennen kuin pitää mennä takaisin tunnille - tyydyttämättömät tarpeet ovat joskus pirun nautinnollisia (sadomasokistin elämä). Viereisellä koneella huolettomasti rupattelevista koulukavereista, jotka tervehtivät kun tulin luokkaan - ne huomasi minut, minä olen niille olemassa! Ikkunasta lohdullisesti kimaltelevasta kevättalvisesta maisemasta... Siitä ajatuksesta, että kotona odottaa pilkullinen koira. Niin, ja toivon, että Hän ajattelee minua, ehkä juuri nyt.
Zenisti tässä.
Esteettisen tiedon tavoite on luoda ihmiselle mielihyvää, lohtua, toivoa, iloa, kauneutta ja vahvistaa ihmisen minä-kokemusta. Olen oikealla alalla. Minua ei harmita yhtään palata luokkaan (kaiken varalta minulla on vielä kaksi sudokua ratkaisematta).
Minulla on taas tunne, että elämme mielenkiintoisia aikoja.
Läppäri jäi larpin jälkeen reppuun. Huomasin onneksekseni, että en ole nettiriippuvainen - saa nähdä näenkö läppärini seuraavan kerran muuton jälkeen. Saatan olla niin laiska, etten jaksa avata reppua ennen sitä.
Välillä tuntuu, että en ansaitse tästä puoliakaan.
Ystävänpäivä yhdistettynä isoihin asioihin. Koulussa puhutaan kuoleman kohtaamisesta hoitotyön näkökulmasta. "Autetaan elämään loppuun elämä, jota varten hän on syntynyt."
Valtavia kysymyksiä. Keksi elämällesi tarkoitus, hyvä ihminen!
Kaikki teeskentelevät elävänsä tässä hetkessä. Oletko onnellinen... NYT?
Tästä hetkestä nauttiminen tuntuu perverssiltä. Mutta kyllä, olen onnellinen äsken saamastani Kertan viestistä, joka sai kyyneleet silmiini. Tunnilla ratkaisemastani sudokusta, joka tuossa komeilee ruutuvihkossa edessäni. Lämpimästä villapaidasta, jonka äiti meinasi heittää pois, mutta nyt se lämmittää tässä (kahdellakymmenellä markalla ostettu kuulemma joskus jostain alennusmyynnistä, miesten osastolta). Pienestä janosta, jonka kohta juon pois ennen kuin pitää mennä takaisin tunnille - tyydyttämättömät tarpeet ovat joskus pirun nautinnollisia (sadomasokistin elämä). Viereisellä koneella huolettomasti rupattelevista koulukavereista, jotka tervehtivät kun tulin luokkaan - ne huomasi minut, minä olen niille olemassa! Ikkunasta lohdullisesti kimaltelevasta kevättalvisesta maisemasta... Siitä ajatuksesta, että kotona odottaa pilkullinen koira. Niin, ja toivon, että Hän ajattelee minua, ehkä juuri nyt.
Zenisti tässä.
Esteettisen tiedon tavoite on luoda ihmiselle mielihyvää, lohtua, toivoa, iloa, kauneutta ja vahvistaa ihmisen minä-kokemusta. Olen oikealla alalla. Minua ei harmita yhtään palata luokkaan (kaiken varalta minulla on vielä kaksi sudokua ratkaisematta).
Minulla on taas tunne, että elämme mielenkiintoisia aikoja.
Läppäri jäi larpin jälkeen reppuun. Huomasin onneksekseni, että en ole nettiriippuvainen - saa nähdä näenkö läppärini seuraavan kerran muuton jälkeen. Saatan olla niin laiska, etten jaksa avata reppua ennen sitä.
maanantaina, helmikuuta 13, 2006
When inspiration does not come to me, I go halfway to meet it - Sigmund Freud
Ehkä tämän hetken suosikkijuoksukappale on Evanescencen "Whisper", joka täysillä korvissa jyskyttäessä menee suoraan jalkoihin. Jokainen rakentakoon omat merkityksensä niin että ne palvelevat tarkoitustaan - minulle tämäkin kappale on voimaa antava viesti taistelussa läskiperseisyyttä (joka on asenne!) vastaan.
Don't turn away
Don't give in to the pain
Don't try to hide
Though they're screaming your name
Don't close your eyes
God knows what lies behind them
Don't turn out the light
Never sleep never die
Kaikki Ally McBealia katsoneet tietävät theme songien idean. Yksi jeejee-biisi on kyllä Nellyn ja Christina Aguileran "Tilt Ya Head Back". Vaikka en usko että siinäkään laulettu I need to dance all night jää laisinkaan tanssimiseen. Ihme hommaa, hirveä panemisen meininki noissa mun lempikappaleissa, ja minä viaton en sitä edes halua hiffata. Mikä ihmisiä ajaa eteenpäin? Pohjimmiltaan vain ja ainoastaan yksi asia.
Opettelimme koulussa hemiplegiapotilaan fysioterapiaharjoituksia ja avustamista siirtymisessä. Opettaja kehui otteitani (no daa!). Menihän se tunti sitten leikkimiseksi kuten maanantaiaamuna kuuluukin ja keikutin Minnaa varmalla palomiesotteella. Kai meissä jokaisessa asuu Peppi Pitkätossu? Heiveröiseksi en rupea, mutta jotain on kuitenkin tapahtunut kun housut näyttävät sellaisilta mainoksen "jälkeen"-kuvan pöksyiltä, joihin menisi kohta toinen samanlainen. Sitä se miesten perässä juokseminen teettää.
Paetkaa, mutta tietäkää, että se juuri on tarkoitukseni... chase is better than the catch noin niinku rasvanpolton kannalta.
Tänä iltana olisi K-treffit, mutta sitten menisi illan juoksulenkkisuunnitelma uusiksi. Ei sitä joka paikkaan kerkiä. Bodypumppiin on ihan pakko päästä tänään.
Huomenna on muuten ystävänpäivä. Anteeksi nyt vaan kun en jaksa hirveänä siihen panostaa, tai siis yhtään. Ystävät, olette kaikki rakkaita ja tärkeitä minulle, mutta tuo ystävänpäivä vaan nyt tulee niin äkkiä että en ehdi varautua. Armoa!
Tasan kahden viikon päästä ollaan hakemassa avaimia uuteen kämppään. Vähänkö siistiä. Eilen käytiin Jasminen kanssa juoksulenkillä nuuskimassa uuden kodin seutuvia, ei sinne nyt niin älyttömän pitkä matka ole. Vakoilimme rappukäytävässä ja tajusin, että kämppä sattuu juuri sellaiseen kulmaan, että ulko-oven edessä ei ole yhtään ylimääräistä tilaa. Jee jee ja siunausta kaikille muuttoapureille jo näin etukäteen. Pysytään ystävinä.
Kyllähän sen tietää, että kun opettaja jättää tietokoneluokkaan työskentelemään itsenäisesti, niin tämä emäntä lähtee aika vikkelään pihalle. Nopea kirjoitustaito (sekä käsittämättömän tehokas sisällöntuottaminen että ilmiömäinen naputtelu) on agenttikykyni ja olen muita niin paljon edellä, että voin hyvällä omatunnolla lähteä kotiin pahvilaatikoiden keskelle.
Hauskaa päivänjatkoa.
Never surrender to the Paska Asenne!
Don't turn away
Don't give in to the pain
Don't try to hide
Though they're screaming your name
Don't close your eyes
God knows what lies behind them
Don't turn out the light
Never sleep never die
Kaikki Ally McBealia katsoneet tietävät theme songien idean. Yksi jeejee-biisi on kyllä Nellyn ja Christina Aguileran "Tilt Ya Head Back". Vaikka en usko että siinäkään laulettu I need to dance all night jää laisinkaan tanssimiseen. Ihme hommaa, hirveä panemisen meininki noissa mun lempikappaleissa, ja minä viaton en sitä edes halua hiffata. Mikä ihmisiä ajaa eteenpäin? Pohjimmiltaan vain ja ainoastaan yksi asia.
Opettelimme koulussa hemiplegiapotilaan fysioterapiaharjoituksia ja avustamista siirtymisessä. Opettaja kehui otteitani (no daa!). Menihän se tunti sitten leikkimiseksi kuten maanantaiaamuna kuuluukin ja keikutin Minnaa varmalla palomiesotteella. Kai meissä jokaisessa asuu Peppi Pitkätossu? Heiveröiseksi en rupea, mutta jotain on kuitenkin tapahtunut kun housut näyttävät sellaisilta mainoksen "jälkeen"-kuvan pöksyiltä, joihin menisi kohta toinen samanlainen. Sitä se miesten perässä juokseminen teettää.
Paetkaa, mutta tietäkää, että se juuri on tarkoitukseni... chase is better than the catch noin niinku rasvanpolton kannalta.
Tänä iltana olisi K-treffit, mutta sitten menisi illan juoksulenkkisuunnitelma uusiksi. Ei sitä joka paikkaan kerkiä. Bodypumppiin on ihan pakko päästä tänään.
Huomenna on muuten ystävänpäivä. Anteeksi nyt vaan kun en jaksa hirveänä siihen panostaa, tai siis yhtään. Ystävät, olette kaikki rakkaita ja tärkeitä minulle, mutta tuo ystävänpäivä vaan nyt tulee niin äkkiä että en ehdi varautua. Armoa!
Tasan kahden viikon päästä ollaan hakemassa avaimia uuteen kämppään. Vähänkö siistiä. Eilen käytiin Jasminen kanssa juoksulenkillä nuuskimassa uuden kodin seutuvia, ei sinne nyt niin älyttömän pitkä matka ole. Vakoilimme rappukäytävässä ja tajusin, että kämppä sattuu juuri sellaiseen kulmaan, että ulko-oven edessä ei ole yhtään ylimääräistä tilaa. Jee jee ja siunausta kaikille muuttoapureille jo näin etukäteen. Pysytään ystävinä.
Kyllähän sen tietää, että kun opettaja jättää tietokoneluokkaan työskentelemään itsenäisesti, niin tämä emäntä lähtee aika vikkelään pihalle. Nopea kirjoitustaito (sekä käsittämättömän tehokas sisällöntuottaminen että ilmiömäinen naputtelu) on agenttikykyni ja olen muita niin paljon edellä, että voin hyvällä omatunnolla lähteä kotiin pahvilaatikoiden keskelle.
Hauskaa päivänjatkoa.
Never surrender to the Paska Asenne!
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006
You got to roll with the phunk
...if you wanna have a good time.
Nyt se on virallista. Minnan kanssa allekirjoitettiin vuokrasopimus Sivakalla, käytiin Kelalla tekemässä olosuhdemuutosilmoitukset, muuttoilmoitukset on tehty postiin ja maistraattiin, hankin Pohjolalta Easy-vakuutuspaketin... nyt pitäisi vaan pakata, pakata, pakata. Se on yksinään hirveän tylsää. Paitsi tietenkin, jos kuuntelen funkkia. Olen vasta löytänyt tämän musiikkityylin ja otan mielelläni asiantuntijoilta vastaan suosituksia artisteista, jotka pistävät lantion keinumaan.
Jos haluaa, että homma sujuu kuin tanssi, on parempi laittaa musiikki soimaan! - vanha viidakon sananlasku
Käytiin leikkimässä lelukaupassa Roboraptorilla, se oli aivan hurmaava! Velociraptorit olivat Jurassic Parkissa suosikkejani - vaikka ne olivatkin liian isoja elokuvassa, olisivat voineet hyvin olla vaikka utahraptoreita, jotka olivat kunnollisen kokoisia. Semmonen olisi "hauska" lemmikki. "Tessu, EI! IRRRTI!" Joskus erityisen hilpeällä tuulella heittäydyn itsekin töpöttelemään ympäriini "dinosauruksen poikasena" (tämä häiriökäyttäytyminen on merkki siitä, että olen riittävän huoleton käyttääkseni energiaa kaikenlaiseen hullutteluun - eli hyvä merkki kaikenkaikkiaan). Raptorimallinen dinosaurus on jollakin tavalla toteemieläimeni.
Lelukaupassa oli myös ihana, törkiän iso ja halittava pehmokarhu. Jouduimme repimään sen hyllystä nähdäksemme takapuoleen kiinnitetyn hintalapun - vain kaheksankymppiä! Pakko saada semmonen. Sovittiin, että sitten kun saadaan vanhojen kämppien takuuvuokrat, niin lähetään tyttöilemään eli ostetaan jotain hajuvettä ja kaikkea ihanaa krääsää. Siistiä. Mulla on semmoinen fiilis, että Minnan kanssa asumisesta voi tulla hauskaa. Vaikka välillä Minna heittää aika terävää settiä (ilmeisesti minäkin joskus) - saa nähdä olemmeko jossain vaiheessa verbaalisesti verisessä catfightissa. No, uskon että tähänkin asti hyvin toiminut viha-rakkaus-suhde jatkuu. Minna, olet kaunein, älykkäin, hauskin, paras.
Ai niin, korkkasin eilen Aliaksen vitoskauden ja katsoin samantien kolme jaksoa putkeen. Aika hyvää settiä! Agenttifiiliksissä juoksin keskustaan ja jumppasin BC:llä pari tuntia. Siihen päälle sauna ja massu täyteen ruokaa, ja taju oli takuulla pois. Aamulla en päässyt sängystä ylös (en ihan älyttömästi kyllä edes yrittänyt), vaikka olisi ollut pakollisia tunteja (sovin jo sähköpostitse opettajan kanssa, että voin mennä toisen ryhmän tunneille...). Tänään on palautumispäivä ja pakkailen ja popitan. Huomenna on ihan törkeä päivä koulussa, kahdeksasta viiteen ja koko ajan asiaa. Onneksi tunneilla voi yhtä aikaa tehdä sudokua ja kuunnella, muuten menen ihmeelliseen kooma-modeen ja kaikki tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sudoku toimii jonkinlaisena ylimääräisen aivotoiminnan kahlitsijana.
Tsiljoona pahvilaatikkoa odottaa täytettä.
Nyt se on virallista. Minnan kanssa allekirjoitettiin vuokrasopimus Sivakalla, käytiin Kelalla tekemässä olosuhdemuutosilmoitukset, muuttoilmoitukset on tehty postiin ja maistraattiin, hankin Pohjolalta Easy-vakuutuspaketin... nyt pitäisi vaan pakata, pakata, pakata. Se on yksinään hirveän tylsää. Paitsi tietenkin, jos kuuntelen funkkia. Olen vasta löytänyt tämän musiikkityylin ja otan mielelläni asiantuntijoilta vastaan suosituksia artisteista, jotka pistävät lantion keinumaan.
Jos haluaa, että homma sujuu kuin tanssi, on parempi laittaa musiikki soimaan! - vanha viidakon sananlasku
Käytiin leikkimässä lelukaupassa Roboraptorilla, se oli aivan hurmaava! Velociraptorit olivat Jurassic Parkissa suosikkejani - vaikka ne olivatkin liian isoja elokuvassa, olisivat voineet hyvin olla vaikka utahraptoreita, jotka olivat kunnollisen kokoisia. Semmonen olisi "hauska" lemmikki. "Tessu, EI! IRRRTI!" Joskus erityisen hilpeällä tuulella heittäydyn itsekin töpöttelemään ympäriini "dinosauruksen poikasena" (tämä häiriökäyttäytyminen on merkki siitä, että olen riittävän huoleton käyttääkseni energiaa kaikenlaiseen hullutteluun - eli hyvä merkki kaikenkaikkiaan). Raptorimallinen dinosaurus on jollakin tavalla toteemieläimeni.
Lelukaupassa oli myös ihana, törkiän iso ja halittava pehmokarhu. Jouduimme repimään sen hyllystä nähdäksemme takapuoleen kiinnitetyn hintalapun - vain kaheksankymppiä! Pakko saada semmonen. Sovittiin, että sitten kun saadaan vanhojen kämppien takuuvuokrat, niin lähetään tyttöilemään eli ostetaan jotain hajuvettä ja kaikkea ihanaa krääsää. Siistiä. Mulla on semmoinen fiilis, että Minnan kanssa asumisesta voi tulla hauskaa. Vaikka välillä Minna heittää aika terävää settiä (ilmeisesti minäkin joskus) - saa nähdä olemmeko jossain vaiheessa verbaalisesti verisessä catfightissa. No, uskon että tähänkin asti hyvin toiminut viha-rakkaus-suhde jatkuu. Minna, olet kaunein, älykkäin, hauskin, paras.
Ai niin, korkkasin eilen Aliaksen vitoskauden ja katsoin samantien kolme jaksoa putkeen. Aika hyvää settiä! Agenttifiiliksissä juoksin keskustaan ja jumppasin BC:llä pari tuntia. Siihen päälle sauna ja massu täyteen ruokaa, ja taju oli takuulla pois. Aamulla en päässyt sängystä ylös (en ihan älyttömästi kyllä edes yrittänyt), vaikka olisi ollut pakollisia tunteja (sovin jo sähköpostitse opettajan kanssa, että voin mennä toisen ryhmän tunneille...). Tänään on palautumispäivä ja pakkailen ja popitan. Huomenna on ihan törkeä päivä koulussa, kahdeksasta viiteen ja koko ajan asiaa. Onneksi tunneilla voi yhtä aikaa tehdä sudokua ja kuunnella, muuten menen ihmeelliseen kooma-modeen ja kaikki tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sudoku toimii jonkinlaisena ylimääräisen aivotoiminnan kahlitsijana.
Tsiljoona pahvilaatikkoa odottaa täytettä.
sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006
That sound - you know that BOOM? That's my mind blowing.
Diddididdidididdiii... Sain vitosen "Ravitsemus, liikunta ja kansanterveys"-kurssista. Jei. Celebrate good times, come on!
Eilen bodypumpissa ohjaaja tuli sanomaan tunnin jälkeen, että selkäkappaleen yhdistelmäliikkeeni on niin hieno, että se pitäisi saada videolle. Kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu! Ihan liikutuin. Mutta niinhän se on. If you're gonna do it, do it right.
Sain pahvilaatikoita. Nyt alkaa pakkaaminen. Tasan kolme viikkoa muuttoon. On niin haipakkaa, että pakko käyttää kaikki ylimääräinen pakkaamiseen. Ollaan varattu 12 kuution pakettiauto ja muutenkin järjestelty asioita valmiiksi. Nyt vaan odotellaan ja pakkaillaan. Materialistilla tätä krääsää on ja aina muuton yhteydessä se kostautuu.
Olen viettänyt aikaa erään mieshenkilön seurassa ja pahalta näyttää. Siinä mielessä, että on hetkiä jolloin mietin "hmmm, tähän voisin tottua". Mukavaa, vaikka mitään sellaista en ollut suunnitellut. Aina järki (...mikä?) ei pysy villin sydämen perässä... julkinen tunnustus, olen sulaa vahaa. On ihanaa olla sulaa vahaa. En tiedä onko tämä jotain ohimenevää, olenhan erittäin herkässä vaiheessa tunteitteni kanssa, enkä voi tietää mikä on todellista ja pysyvää ja mikä vain vapauden irtipäästämää hurmaa.
Olisi vaikeaa vetäytyä markkinoilta tässä vaiheessa, kun edellisestä (ja vielä pitkästä) suhteesta on vähän aikaa - taasko pitäisi ruveta, ihmissuhdekriisejä ei voi olla ilman vakavaa ihmissuhdetta. Eikö tässä vaiheessa pitäisi "katsella ympärilleen" ja niin edelleen? Mutta kun se vain tuntuu niin hyvältä. Asiaa auttaa kummasti se, että kaikki muut tuntuvat täysiltä idiooteilta, jotka eivät tajua ollenkaan sitä ajatusmaailmaa, jossa elän. Hetken mielijohteesta aiheutuneeseen deitti-ilmoitukseeni (jonka poistin, koska en jaksanut lukea vastauksia) sateli liikaa viestejä, jotka eivät herättäneet mitään mielenkiintoa. En jaksa treffailla, tutustua uusiin miehiin ja pettyä siihen, että he eivät täytä ihan helvetin korkeita vaatimuksiani.
Minulla on hyvä maku (jokaisella elämän osa-alueella!), ja toivon että intuitio ei heitä minua ihan metsään tälläkään kertaa. Pelottaa kyllä ihan tosissaan. Toisaalta olen ihan valmis heittäytymään - pelko ei estä toimimasta, se on vain haaste, joka on voitettava. Agentithan ottavat turpaansa ja jatkavat naama veressä matkaa.
Asiasta kevyempään. Oletko ollut tilanteessa, jossa tapaat etäisen puolitutun etkä etukäteen oikeastaan keksi mitä puhuttavaa teillä voisi olla. Eräs tällainen keskustelu painoittui seuraaviin päivänpolttaviin aiheisiin: Duaaliseksuaalisuus (henkilön itsensä kehittämä käsite)= tilanne, jossa mies pyrkii kolmanneksi osapuoleksi kahden naisen muodostamaan parisuhteeseen. Tämän utopisen kolmiodraaman hyvät ja huonot puolet. Chililiukuvoide. Sen saatavuus ja toimintaperiaate. Makukondomit. Lyhyesti aiheen vierestä. Seksi naisen kuukautisten aikana - onko sitä vai ei? Mikä veressä iljettää - ja haittaako se, jos laittaa valot pois? Ja kieltäytyykö terve mies seksistä, jos nainen vaatii seksiä kuukautisten aikana? Olen ollut vastaavassa tilanteessa, jossa ei ole ollut mitään sanottavaa. Puhuttiin sitä politiikastakin, mutta vähemmän.
Jasminella alkoi juoksu. Koska Nasmi (Artturin, 3 v., nimitys Jasmille) on sijoituskoira, piti soittaa kasvattajalle, vaikka tiesin ettei hänellä ole mitään aikeita käyttää Jasmia jalostukseen ainakaan lähiaikoina oman elämäntilanteensa vuoksi. Oli kuitenkin mukava jutella, voisi yrittää pitää yhteyttä. Muutenkin tuntuu, että edessä on sosiaalinen vaihe. Ystävät (saako teidän nimiä kertoa tällaisessa valtavassa foorumissa kuin henkilökohtainen blogi...?) lupasivat ottaa Jasmin hoitoon ensi viikonloppuna, kun on Karsikko-larppi, jonne menen. Olen erittäin kiitollinen jo etukäteen. Toisaalta, pitää vain uskaltaa kysyä. Minäkin tekisin mielelläni palveluksia, jos voisin jollain tavalla joskus auttaa ystävää. Alkuperäinen hoitopaikka Oulunsalossa piti perua juoksun takia... Taavin mielestä Jasmi olisi kyllä varmasti erittäin toivottu vieras.
Tajusin, että irtisanoutumiseni BC:ltä on täysin hypoteettinen skenaario, jota ei tosielämässä tule tapahtumaan. En voisi elää ilman sitä liikunnan riemua ja olen liian nuori kuolemaan. Viime kuussa jumppasin 32 kertaa (enari!): bodysteppiä, bodypumppia, bailatinoa, bodycombattia, bodybalancea, pilatesta, fitballia, discotanssituntia... Noita kaikkia ei voi korvata punnertamalla aamuisin ja juoksemalla iltaisin.
Sais ilmat lämmetä kun ei päästä koirapuistoonkaan vähään aikaan. Odotan tosiaan innolla, että sää vähän lauhtuisi. Tahtoo juoksemaan! Mutta sisällä voi läähättää ilman keuhkojen jäätymistä. Huomenna combattiin, grrr!
Loppuun sitaattisuosikkini Aliaksesta...
Sark: Good luck.
Sydney: I don't need luck from you, you son of a bitch.
Sark: Wonderful attitude.
Nyt Täydelliset naiset ja pakkaamista. Ihanaa kotioleilua.
Eilen bodypumpissa ohjaaja tuli sanomaan tunnin jälkeen, että selkäkappaleen yhdistelmäliikkeeni on niin hieno, että se pitäisi saada videolle. Kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu! Ihan liikutuin. Mutta niinhän se on. If you're gonna do it, do it right.
Sain pahvilaatikoita. Nyt alkaa pakkaaminen. Tasan kolme viikkoa muuttoon. On niin haipakkaa, että pakko käyttää kaikki ylimääräinen pakkaamiseen. Ollaan varattu 12 kuution pakettiauto ja muutenkin järjestelty asioita valmiiksi. Nyt vaan odotellaan ja pakkaillaan. Materialistilla tätä krääsää on ja aina muuton yhteydessä se kostautuu.
Olen viettänyt aikaa erään mieshenkilön seurassa ja pahalta näyttää. Siinä mielessä, että on hetkiä jolloin mietin "hmmm, tähän voisin tottua". Mukavaa, vaikka mitään sellaista en ollut suunnitellut. Aina järki (...mikä?) ei pysy villin sydämen perässä... julkinen tunnustus, olen sulaa vahaa. On ihanaa olla sulaa vahaa. En tiedä onko tämä jotain ohimenevää, olenhan erittäin herkässä vaiheessa tunteitteni kanssa, enkä voi tietää mikä on todellista ja pysyvää ja mikä vain vapauden irtipäästämää hurmaa.
Olisi vaikeaa vetäytyä markkinoilta tässä vaiheessa, kun edellisestä (ja vielä pitkästä) suhteesta on vähän aikaa - taasko pitäisi ruveta, ihmissuhdekriisejä ei voi olla ilman vakavaa ihmissuhdetta. Eikö tässä vaiheessa pitäisi "katsella ympärilleen" ja niin edelleen? Mutta kun se vain tuntuu niin hyvältä. Asiaa auttaa kummasti se, että kaikki muut tuntuvat täysiltä idiooteilta, jotka eivät tajua ollenkaan sitä ajatusmaailmaa, jossa elän. Hetken mielijohteesta aiheutuneeseen deitti-ilmoitukseeni (jonka poistin, koska en jaksanut lukea vastauksia) sateli liikaa viestejä, jotka eivät herättäneet mitään mielenkiintoa. En jaksa treffailla, tutustua uusiin miehiin ja pettyä siihen, että he eivät täytä ihan helvetin korkeita vaatimuksiani.
Minulla on hyvä maku (jokaisella elämän osa-alueella!), ja toivon että intuitio ei heitä minua ihan metsään tälläkään kertaa. Pelottaa kyllä ihan tosissaan. Toisaalta olen ihan valmis heittäytymään - pelko ei estä toimimasta, se on vain haaste, joka on voitettava. Agentithan ottavat turpaansa ja jatkavat naama veressä matkaa.
Asiasta kevyempään. Oletko ollut tilanteessa, jossa tapaat etäisen puolitutun etkä etukäteen oikeastaan keksi mitä puhuttavaa teillä voisi olla. Eräs tällainen keskustelu painoittui seuraaviin päivänpolttaviin aiheisiin: Duaaliseksuaalisuus (henkilön itsensä kehittämä käsite)= tilanne, jossa mies pyrkii kolmanneksi osapuoleksi kahden naisen muodostamaan parisuhteeseen. Tämän utopisen kolmiodraaman hyvät ja huonot puolet. Chililiukuvoide. Sen saatavuus ja toimintaperiaate. Makukondomit. Lyhyesti aiheen vierestä. Seksi naisen kuukautisten aikana - onko sitä vai ei? Mikä veressä iljettää - ja haittaako se, jos laittaa valot pois? Ja kieltäytyykö terve mies seksistä, jos nainen vaatii seksiä kuukautisten aikana? Olen ollut vastaavassa tilanteessa, jossa ei ole ollut mitään sanottavaa. Puhuttiin sitä politiikastakin, mutta vähemmän.
Jasminella alkoi juoksu. Koska Nasmi (Artturin, 3 v., nimitys Jasmille) on sijoituskoira, piti soittaa kasvattajalle, vaikka tiesin ettei hänellä ole mitään aikeita käyttää Jasmia jalostukseen ainakaan lähiaikoina oman elämäntilanteensa vuoksi. Oli kuitenkin mukava jutella, voisi yrittää pitää yhteyttä. Muutenkin tuntuu, että edessä on sosiaalinen vaihe. Ystävät (saako teidän nimiä kertoa tällaisessa valtavassa foorumissa kuin henkilökohtainen blogi...?) lupasivat ottaa Jasmin hoitoon ensi viikonloppuna, kun on Karsikko-larppi, jonne menen. Olen erittäin kiitollinen jo etukäteen. Toisaalta, pitää vain uskaltaa kysyä. Minäkin tekisin mielelläni palveluksia, jos voisin jollain tavalla joskus auttaa ystävää. Alkuperäinen hoitopaikka Oulunsalossa piti perua juoksun takia... Taavin mielestä Jasmi olisi kyllä varmasti erittäin toivottu vieras.
Tajusin, että irtisanoutumiseni BC:ltä on täysin hypoteettinen skenaario, jota ei tosielämässä tule tapahtumaan. En voisi elää ilman sitä liikunnan riemua ja olen liian nuori kuolemaan. Viime kuussa jumppasin 32 kertaa (enari!): bodysteppiä, bodypumppia, bailatinoa, bodycombattia, bodybalancea, pilatesta, fitballia, discotanssituntia... Noita kaikkia ei voi korvata punnertamalla aamuisin ja juoksemalla iltaisin.
Sais ilmat lämmetä kun ei päästä koirapuistoonkaan vähään aikaan. Odotan tosiaan innolla, että sää vähän lauhtuisi. Tahtoo juoksemaan! Mutta sisällä voi läähättää ilman keuhkojen jäätymistä. Huomenna combattiin, grrr!
Loppuun sitaattisuosikkini Aliaksesta...
Sark: Good luck.
Sydney: I don't need luck from you, you son of a bitch.
Sark: Wonderful attitude.
Nyt Täydelliset naiset ja pakkaamista. Ihanaa kotioleilua.
perjantaina, helmikuuta 03, 2006
Vitutuksen kevät
Ihmisille diagnosoidaan masennuksia. Onko vitutus nykyään sairaus?
Viime vuosina on tieteellisissä selitysmalleissa uudelleen ja lisääntyvässä määrin yleistynyt reduktionistinen näkemys ihmisestä. Tämä tarkoittaa ajattelutapaa, jonka mukaan ihmisten väliset sosiaaliset tapahtumat voidaan palauttaa (redusoida) yksilöiden teoiksi ja nämä edelleen erilaisiksi neurokemiallisiksi prosesseiksi. Kun näitä neurokemiallisia prosesseja tutkitaan nykyaikaisen aivotutkimuksen menetelmin, esimerkiksi erilaisin kuvantamismenetelmin, ajatellaan saavutettavan tietoa, jonka avulla voidaan selittää, ennustaa ja hallitan ihmisen toimintaa. Puhakainen (1998) kuvaa tätä tapahtumaa seuraavanlaisena: aivotutkimus löytää aivojen toiminnalliset häiriöt, lääketiede ja psykiatria nimeävät nämä ja lääketeollisuus kehittää uusia täsmälääkkeitä, jotka tarkasti vaikuttavat häiriintyneisiin aivoprosesseihin. Puhakaisen mukaan tämä ihmisen samastaminen hänen aivoihinsa aiheuttaa sen, että yksilön ja persoonan olemassaolo kielletään, samoin yksilön moraalinen vastuu omasta elämästään. (Mika Virtasen gradusta "Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys yksilövastuise, yhteistyötä korostavan ja mielenterveyttä edistävän hoitotyön lähtökohtana - postmoderni konstruktio").
Olen kiitollinen mielenterveydestäni, MUTTA terveys kokonaisuudessaan ei ole mikään ulkoa päin säädelty asia. Sairaudet eivät ole Jumalan rankaisuja vääristä teoista. Moni sairaus on elimistön reaktio siihen, että sitä on kohdeltu kaltoin. Erityisesti psyyken häiriöt voivat mielestäni olla näitä, koska harvemmin syynä on mikään ulkopuolinen mikrobi tai muu paha patogeeni.
Kun flunssa on tulossa päälle, pitää levätä ennen kuin se pahenee. Kun ihminen stressaantuu, sen pitäisi ymmärtää viesti ja ottaa iisimmin. Ongelmat pitäisi osata napata lennosta ja antaa kehon ja mielen parantua - niillä on uskomaton kyky korjata itse itseään.
Jokaisella on varmasti syytä miettiä, miten ylläpitää omaa mielenterveyttään. Koska mieli ja keho ovat yhtä, kehon terveyttä ylläpitävät asiat toimivat myös mielenterveyden ylläpitäjinä. Kaikki tietävät asioita, joissa "sielu lepää". Ne ovat niitä asioita, jotka pitävät mielen terveenä. Mielenterveysongelmat ovat jo kansantauti. Useiden kansantautien etiologiasta löytyy elintapoihin liittyviä syitä. Uskaltaako joku väittää, ettei mielenterveysongelmille voi tehdä ennaltaehkäisevästi mitään?
Minä teen kaikkeni, että en sairastuisi. Syön terveellisesti, liikun paljon, nukun riittävästi, elän sosiaalisesti, ajattelen positiivisesti, pyydän apua kun sitä tarvitsen ja ymmärrän jaksamiseni rajat. Kukaan ei ole pyytänyt minua olemaan täydellinen. Minua lohduttaa suunnattomasti joka-aamuinen Jasmin pusuherätys ja heräämisen jälkeen popittaminen täysillä. Yritän säilyttää lämpimän tunteen sisälläni, muistaa kaikki ne asiat, joita rakastan.
Tietoisina olentoina meillä on luultavasti kaikilla taustalla koko ajan pieni huoli siitä, miksi olemme olemassa. Tässä kaikessa ei ole mitään järkeä. Maailma on täynnä pahuutta ja menee koko ajan vain enemmän sekaisin. Jokainen meistä syntyy yksin ja kuolee yksin. Jokainen ihmiskohtalo on täynnä murhetta ja surua. Jos tämän meitä yhdistävän hukassa olemisen ymmärtää, voi ehkä paremmin hyväksyä paikkansa ihmisenä tässä maailmassa. Kukaan ei tiedä mistä on kysymys ja tämä meidän tiemme päättyy kaikilla jossain vaiheessa. Sadan vuoden päästä meistä ei ole täällä enää ketään.
Ahdistuminen on elämän tuhlaamista. Maailmalla on TÄNÄÄN tarjottavana paljon. Meillä on vain tämä hetki ja enempää ei ole luvattu.
Päivän palindromi: olemassaolo: loassa melo.
Viime vuosina on tieteellisissä selitysmalleissa uudelleen ja lisääntyvässä määrin yleistynyt reduktionistinen näkemys ihmisestä. Tämä tarkoittaa ajattelutapaa, jonka mukaan ihmisten väliset sosiaaliset tapahtumat voidaan palauttaa (redusoida) yksilöiden teoiksi ja nämä edelleen erilaisiksi neurokemiallisiksi prosesseiksi. Kun näitä neurokemiallisia prosesseja tutkitaan nykyaikaisen aivotutkimuksen menetelmin, esimerkiksi erilaisin kuvantamismenetelmin, ajatellaan saavutettavan tietoa, jonka avulla voidaan selittää, ennustaa ja hallitan ihmisen toimintaa. Puhakainen (1998) kuvaa tätä tapahtumaa seuraavanlaisena: aivotutkimus löytää aivojen toiminnalliset häiriöt, lääketiede ja psykiatria nimeävät nämä ja lääketeollisuus kehittää uusia täsmälääkkeitä, jotka tarkasti vaikuttavat häiriintyneisiin aivoprosesseihin. Puhakaisen mukaan tämä ihmisen samastaminen hänen aivoihinsa aiheuttaa sen, että yksilön ja persoonan olemassaolo kielletään, samoin yksilön moraalinen vastuu omasta elämästään. (Mika Virtasen gradusta "Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys yksilövastuise, yhteistyötä korostavan ja mielenterveyttä edistävän hoitotyön lähtökohtana - postmoderni konstruktio").
Olen kiitollinen mielenterveydestäni, MUTTA terveys kokonaisuudessaan ei ole mikään ulkoa päin säädelty asia. Sairaudet eivät ole Jumalan rankaisuja vääristä teoista. Moni sairaus on elimistön reaktio siihen, että sitä on kohdeltu kaltoin. Erityisesti psyyken häiriöt voivat mielestäni olla näitä, koska harvemmin syynä on mikään ulkopuolinen mikrobi tai muu paha patogeeni.
Kun flunssa on tulossa päälle, pitää levätä ennen kuin se pahenee. Kun ihminen stressaantuu, sen pitäisi ymmärtää viesti ja ottaa iisimmin. Ongelmat pitäisi osata napata lennosta ja antaa kehon ja mielen parantua - niillä on uskomaton kyky korjata itse itseään.
Jokaisella on varmasti syytä miettiä, miten ylläpitää omaa mielenterveyttään. Koska mieli ja keho ovat yhtä, kehon terveyttä ylläpitävät asiat toimivat myös mielenterveyden ylläpitäjinä. Kaikki tietävät asioita, joissa "sielu lepää". Ne ovat niitä asioita, jotka pitävät mielen terveenä. Mielenterveysongelmat ovat jo kansantauti. Useiden kansantautien etiologiasta löytyy elintapoihin liittyviä syitä. Uskaltaako joku väittää, ettei mielenterveysongelmille voi tehdä ennaltaehkäisevästi mitään?
Minä teen kaikkeni, että en sairastuisi. Syön terveellisesti, liikun paljon, nukun riittävästi, elän sosiaalisesti, ajattelen positiivisesti, pyydän apua kun sitä tarvitsen ja ymmärrän jaksamiseni rajat. Kukaan ei ole pyytänyt minua olemaan täydellinen. Minua lohduttaa suunnattomasti joka-aamuinen Jasmin pusuherätys ja heräämisen jälkeen popittaminen täysillä. Yritän säilyttää lämpimän tunteen sisälläni, muistaa kaikki ne asiat, joita rakastan.
Tietoisina olentoina meillä on luultavasti kaikilla taustalla koko ajan pieni huoli siitä, miksi olemme olemassa. Tässä kaikessa ei ole mitään järkeä. Maailma on täynnä pahuutta ja menee koko ajan vain enemmän sekaisin. Jokainen meistä syntyy yksin ja kuolee yksin. Jokainen ihmiskohtalo on täynnä murhetta ja surua. Jos tämän meitä yhdistävän hukassa olemisen ymmärtää, voi ehkä paremmin hyväksyä paikkansa ihmisenä tässä maailmassa. Kukaan ei tiedä mistä on kysymys ja tämä meidän tiemme päättyy kaikilla jossain vaiheessa. Sadan vuoden päästä meistä ei ole täällä enää ketään.
Ahdistuminen on elämän tuhlaamista. Maailmalla on TÄNÄÄN tarjottavana paljon. Meillä on vain tämä hetki ja enempää ei ole luvattu.
Päivän palindromi: olemassaolo: loassa melo.
torstaina, helmikuuta 02, 2006
Maailimankirijat ihanasti sekasin
Uusi lempikappaleeni on Janet Jacksonin All Night (Don't Stop), jonka tahtiin jammattiin tanssitunnilla.
Muuttoasia sai minut harkitsemaan Beauty centeriltä irtisanoutumista. Ei mikään kevyt juttu. Rahasta se ei ole kiinni, itseensähän pitää aina sijoittaa. Kyse on aikatauluista, nyt kun matka sekä salille että koululle pitenee ja aikaa menee matkaamiseen entistä enemmän. Pahoin pelkään että eniten kärsii koira. Voisin alkaa harrastamaan asioita, joissa Jasmi voisi olla mukana. Eri asia miten sitten pitäisin liikuntaharrastuksen yhtä monipuolisena kuin nyt.
Iltasanomien horoskoopissa sanottiin: "HÄRKÄ 21.4.-20.5. Olet vaarassa ajautua umpihankeen. Pelaa varman päälle ja koeta pysytellä tutuilla laduilla. Vältä poikkeuksellisia toimia." Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että tein ihan oikein kun en vielä tänään irtisanonut.
Lopulliset päätökset, nepä ne... Tämän kämpän irtisanomisen jälkeen on parina päivänä tullut lukuisia kämppiskyselyitä - olisi ollut jopa varaa valita. Silti tuntuu, että ratkaisu oli oikea ja muutto on paras tapa päästä eteenpäin. Ehkä se on minulle todella tarpeellinen elämänvaihe. Taidan olla fatalisti.
Kun elämässä tekee valintoja, täytyy muistaa, että ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja. Tärkeää on mennä eteenpäin ja päästä pois pähkäilystä, jossa ajatukset vain pyörivät ympyrää.
Kaikissa valinnoissa on puolensa ja jälkeenpäin täytyy vain ajatella positiivisesti ja nähdä seurauksien hyvät puolet. Eron jälkeen olen ollut täynnä toivoa kaikesta kivusta ja särystä huolimatta. Ihminen kai vastustaa pohjimmiltaan muutosta, vaikka on tilanteita, joissa ainoastaan muutoksesta voi syntyä jotain uutta ja kaunista.
Muuttoasia sai minut harkitsemaan Beauty centeriltä irtisanoutumista. Ei mikään kevyt juttu. Rahasta se ei ole kiinni, itseensähän pitää aina sijoittaa. Kyse on aikatauluista, nyt kun matka sekä salille että koululle pitenee ja aikaa menee matkaamiseen entistä enemmän. Pahoin pelkään että eniten kärsii koira. Voisin alkaa harrastamaan asioita, joissa Jasmi voisi olla mukana. Eri asia miten sitten pitäisin liikuntaharrastuksen yhtä monipuolisena kuin nyt.
Iltasanomien horoskoopissa sanottiin: "HÄRKÄ 21.4.-20.5. Olet vaarassa ajautua umpihankeen. Pelaa varman päälle ja koeta pysytellä tutuilla laduilla. Vältä poikkeuksellisia toimia." Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että tein ihan oikein kun en vielä tänään irtisanonut.
Lopulliset päätökset, nepä ne... Tämän kämpän irtisanomisen jälkeen on parina päivänä tullut lukuisia kämppiskyselyitä - olisi ollut jopa varaa valita. Silti tuntuu, että ratkaisu oli oikea ja muutto on paras tapa päästä eteenpäin. Ehkä se on minulle todella tarpeellinen elämänvaihe. Taidan olla fatalisti.
Kun elämässä tekee valintoja, täytyy muistaa, että ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja. Tärkeää on mennä eteenpäin ja päästä pois pähkäilystä, jossa ajatukset vain pyörivät ympyrää.
Kaikissa valinnoissa on puolensa ja jälkeenpäin täytyy vain ajatella positiivisesti ja nähdä seurauksien hyvät puolet. Eron jälkeen olen ollut täynnä toivoa kaikesta kivusta ja särystä huolimatta. Ihminen kai vastustaa pohjimmiltaan muutosta, vaikka on tilanteita, joissa ainoastaan muutoksesta voi syntyä jotain uutta ja kaunista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
