Haen fiilistä, nyt on löytynyt uusi theme song. Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin. Reapetilla soi Poen (aka Annie Decatur Danielewski) "Walk the walk", jota suosittelen kaikille, jotka eivät tanssi muiden tahtiin.
I wanna walk to the beat of my own drum
I wanna live to the beat of my own drum
I wanna take to the beat of my own drum
I wanna hang ten, high, say pleased to meet you
Miten vaikeaa on kuunnella oman sydämensä ääntä? Miten vaikeaa on olla oikeasti rehellinen itselleen? Itsepetos on naurettavan helppoa. Se on henkistä laiskuutta, periksiantamista, tyytymistä ja uskonpuutetta itseensä ja elämään.
"Päästä se menemään tai rikot sen", sanoi ystävä eilen. Minäkö sydäntensärkijä? Ainoa sydän, josta olen vastuussa, on tämä tässä, omani. Ja se on nyt siinä tilassa, että sitä ei passaa jättää heitteille.
The individual has always had to struggle to keep from being overwhelmed by the tribe. To be your own man is a hard business. If you try it, you will be lonely often, and sometimes frightened. But no price is too high to pay for the privilege of owning yourself. -Rudyard Kipling
Mistä tietää että on valinnut oikein? Helposti. En kestä odottaa kaikkea sitä, mikä on edessä. Antaa tulla, elämä! Femmaa pleksiin vaan. Joku sanoi tänään, että jos ei tyydy mihinkään, voi jäädä yksin. Minua ei suorastaan hirveästi se pelota. Laitan stereot isommalle ja laulan, että I wanna live to the beat of my own drum. Jos huomaan ysikymppisenä herääväni edelleen yksin, lähden pihalle kymmenen mopsini kanssa pikkulapsia pelottelemaan ja purkamaan niin elämäntuskaani.
No bird soars too high, if he soars with his own wings. -William Blake
Ja mistäkö hemmetistä oikein puhun? Minua pyydettiin sitoutumaan. En ole valmis. Aiemmin jo kirjoitin siitä. Kun kuuntelen tätä Walk the walk-biisiä, kuvittelen itseni vapaaksi villihevoseksi, joka laukkaa preerialla harja hulmuten. En ole valmis kiertämään uraa. Ruoho on vihreämpää - jossain. Ainakin minun täytyy nähdä onko se. Joko tai, ja minä en pysty valitsemaan palloa jalkaan, olen pahoillani.
Haluan olla vahva ja rohkea, yksin. Minulla on elämässäni Hanin kokoinen aukko, joka minun täytyy täyttää. Ei sitä auta täyttää kenelläkään muulla. Minä juoksen yksin, musiikki soi korvissa ja jalat vie eteenpäin. Minä juoksen yksin ja ihan omaan tahtiini. Ainoastaan Jasminea voin pysähtyä odottamaan...
Olen kutsunut elämääni intohimoisen rytmin ja aggressiivisen liikkeen. Elämä on parhaimmillaan silloin kun hiki valuu selkää pitkin. Jos sitä ei saa muualta kuin bodypumpista, niin hyvä. Sitä on luvassa perjantaina aamupäivällä. Viimeksi kävin lauantaina - olin unohtanut miten hyvältä se penkkipunnerrus voi tuntua. Ihan säikähdin omia fiiliksiä.
Missään nimessä en aio tyytyä vähempään.
Sometimes, I feel the fear of uncertainty stinging clear
And I can't help but ask myself how much
I'll let the fear take the wheel and steer.
It's driven me before, and it seems to have a vague,
haunting mass appeal.
But lately I'm beginning to find that I
should be the one behind the wheel.
Whatever tomorrow brings,
I'll be there with open arms and open eyes, Yeah
Whatever tomorrow brings, I'll be there.. I'll be there.
Incubus: Drive
Mitä on edessä? Mielenkiintoisia aikoja.
(Sellainen silmänisku, että tiedätte sillä olevan pahat mielessä.)
WHO'S THE CAT??!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti