Sainpa ihanan kuntosaliohjelman! Katsotaan mitä näillä saa aikaan... henkilökohtainen voitto on jo se, jos saan saliharrastuksen ylipäätään käyntiin. Käytännössä se onnistuu niin että käyn tekemässä ohjelman ennen pilatesta, balancea, pumppia, pacea, combattia tms. Neljään osaan on siis pilkottu tämä ohjelma ja painot olivat sellaisia, että niillä pitäisi haban kasvaa. Tarkoitus ei ole mitään kestävyyttä saada aikaan (sitä on jytkytetty jo pumpissa kasaan ihan kivasti) vaan ihan suoraansanoen ulkonäöllisistä syistä ollaan liikkeellä linjakkaiden lihasten perässä.
Aivan järkyttäviä puntteja ja isoja levypainoja. Suoraan sanoen melkein itketti käydä läpi tämä tuskainen setti.
Enpä olisi uskonut että minä alkaisin salilla treenaamaan niinku aikuisten oikeesti ja kun Mertsi lataili painoja, tuntui siltä kuin olisin aivan jonkun muun pöksyissä seuraamassa jonkun vieraan tulevan fitness-bejben saliohjelman läpikäyntiä. Niin siistiä että ei paljon siistimpää osaa keksiä. Suosittelen kokemusta kaikille. Uusien liikkeiden opettelu oli ja tulee olemaan todella haastavaa, onneksi suurin osa on entuudestaan tuttuja. Jos näistä selviän niin musta tulee isona gladiaattori.
1. Jalat:
Selän ojennus (selkäpenkki)
vatsarutistus selinmakuulla
jalkaprässi (työntö ylös)
askelkyykky levytangolla (tai yhden jalan prässi)
takareisi: polven koukistus istuen laitteessa
pohkeet: niljan ojennus prässissä
2. Yläselkä ja hauis:
selän ojennus jumppapallolla
suorat vatsalihakset: ylävartalonosto jalat penkin päällä
leveä selkälihas: ylätaljaveto eteen lapiokahvaotteella
kulmasoutu käsipainoilla
hauiskääntö käsipainoilla vinopenkissä
keskitetty hauiskääntö käsipainoilla
3. Jalat ja hartia:
suorat vatsalihakset pallolla
alavatsa: selinmakuulla jalkojen lasku ja nosto
hack-kyykky (tai suora jalkaprässi)
etureidet: polven ojennus laitteessa
hartialihas: pystypunnerrus käsipainoilla vinopenkissä
hartialihas: pystysoutu levytangolla
hartian takaosa: vipunosto sivulle etunojassa
4. Rinta ja ojentaja:
vinot vatsalihakset: ylävartalon kierto lisäpaino käsissä
vinot vatsalihakset: vartalon sivutaivutus selkäpenkissä
penkkipunnerrus käsipainoilla vinopenkissä
rintalihas: ristitalja
ojentaja: kapea punnerrus
kyynärvarren ojennus taljassa (tangolla) yhdellä tai kahdella kädellä
Reenaaminen on aina käytännössä parempaa kuin teoriassa. Kehoitankin nyt siis jokaista lopettamaan sen aikomisen ja tekemään sen mitä aikoo. Tänään on aivan hyvä päivä aloittaa tavalla tai toisella parempi elämä. Jos minä pystyn siihen niin pystyy kyllä ihan kuka tahansa.
perjantaina, syyskuuta 29, 2006
Bodybalance, taikuutta! (and the beat goes on)
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten
- Natasha Bedingfield, "Unwritten"
Bodybalance on vähintäänkin nerokkaasti rakennettu. Tarkasti valittu musiikki ja liikkeet sulavat yhteen. Ne osuvat johonkin todella syvällä olevaan. Liike aiheuttaa primitiivisiä tuntemuksia. Käsien ja rintakehän avaaminen koko maailmalle tuntuu käsittämättömän hyvältä. Omaan kehoonsa saa otteen, tämä on se minkä kanssa elän, tämä olen minä. Ikivanhat joogaliikkeet tekevät ihmiselle jotain mystistä.
Bodybalance yhdistää kehon ja mielen, kun ne joskus tuntuvat olevan kovinkin irti toisistaan.
Voimaa antava musiikki suggestoi. Sillä mitä kuuntelet todellakin on väliä! Mitä viestiä itsellesi haluat syöttää alitajuntaan? Me olemme verbaalisia, sanoilla ajattelevia.
When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse.
And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?
Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you
-Coldplay, "Fix you"
Musiikki, sanat ja liike hoitavat. Kun löytää itsensä toisen kirjoittamasta kappaleesta, tuntee olevansa osa jotain suurempaa... nämä tunteet ovat yleisinhimillisiä, kaikkiin meihin sattuu. Lajitovereita.
Niin kauan kuin on rytmiä, on elämää. Miksi nopea rytmi saa meidät villeiksi, miksi hidas rauhoittaa...? Kukaan tuskin osaa selittää miksi ihminen tuntee niin suurta kiintymystä rytmiin ja ääneen... kenties se lähtee omista sydämenlyönneistä, tai vielä kauempaa, äidin sydämenlyönneistä jotka kuulemme kohdussa.
Olen jakanut harrastajien ja ohjaajan kanssa kokemuksia, että tunnin aikana saattaa tosissaan liikuttua, jopa kyyneliin. Moni saa toivoa ja uutta voimaa. Joillekin tunnin mittainen "oma aika" on henkireikä, joka pitää kasassa. Tunnin aikana tehtävät venyttävät, staattiset liikkeet tekevät hyvää, eivät revi eivätkä riko. Koko tunti on täyttä työtä, syvää hengitystä ja välillä kipua työtä tekevissä lihaksissa, mutta se vain herättää eloon.
Musiikki, sanat, liike. Bodybalancessa on jotain samanlaista kuin hyvässä elokuvassa, jossa elokuvan tekijät pyörittävät katsojien tunteita - friggin' mindgames! Bodybalance saa olon tuntumaan hyvältä, eikä sitä osaa kaikkea selittää. Kauniit liikkeet saavat tuntemaan tekijänsä vahvaksi. Se pysäyttää ajan ja antaa merkitystä. Se on vain musiikkia, sanoja ja liikettä. Elämä on niin yksinkertaista.
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten
- Natasha Bedingfield, "Unwritten"
Bodybalance on vähintäänkin nerokkaasti rakennettu. Tarkasti valittu musiikki ja liikkeet sulavat yhteen. Ne osuvat johonkin todella syvällä olevaan. Liike aiheuttaa primitiivisiä tuntemuksia. Käsien ja rintakehän avaaminen koko maailmalle tuntuu käsittämättömän hyvältä. Omaan kehoonsa saa otteen, tämä on se minkä kanssa elän, tämä olen minä. Ikivanhat joogaliikkeet tekevät ihmiselle jotain mystistä.
Bodybalance yhdistää kehon ja mielen, kun ne joskus tuntuvat olevan kovinkin irti toisistaan.
Voimaa antava musiikki suggestoi. Sillä mitä kuuntelet todellakin on väliä! Mitä viestiä itsellesi haluat syöttää alitajuntaan? Me olemme verbaalisia, sanoilla ajattelevia.
When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse.
And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?
Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you
-Coldplay, "Fix you"
Musiikki, sanat ja liike hoitavat. Kun löytää itsensä toisen kirjoittamasta kappaleesta, tuntee olevansa osa jotain suurempaa... nämä tunteet ovat yleisinhimillisiä, kaikkiin meihin sattuu. Lajitovereita.
Niin kauan kuin on rytmiä, on elämää. Miksi nopea rytmi saa meidät villeiksi, miksi hidas rauhoittaa...? Kukaan tuskin osaa selittää miksi ihminen tuntee niin suurta kiintymystä rytmiin ja ääneen... kenties se lähtee omista sydämenlyönneistä, tai vielä kauempaa, äidin sydämenlyönneistä jotka kuulemme kohdussa.
Olen jakanut harrastajien ja ohjaajan kanssa kokemuksia, että tunnin aikana saattaa tosissaan liikuttua, jopa kyyneliin. Moni saa toivoa ja uutta voimaa. Joillekin tunnin mittainen "oma aika" on henkireikä, joka pitää kasassa. Tunnin aikana tehtävät venyttävät, staattiset liikkeet tekevät hyvää, eivät revi eivätkä riko. Koko tunti on täyttä työtä, syvää hengitystä ja välillä kipua työtä tekevissä lihaksissa, mutta se vain herättää eloon.
Musiikki, sanat, liike. Bodybalancessa on jotain samanlaista kuin hyvässä elokuvassa, jossa elokuvan tekijät pyörittävät katsojien tunteita - friggin' mindgames! Bodybalance saa olon tuntumaan hyvältä, eikä sitä osaa kaikkea selittää. Kauniit liikkeet saavat tuntemaan tekijänsä vahvaksi. Se pysäyttää ajan ja antaa merkitystä. Se on vain musiikkia, sanoja ja liikettä. Elämä on niin yksinkertaista.
torstaina, syyskuuta 28, 2006
Gentlemen prefer blondes (c'mon, gimme me a tramp!)
Olen ollut ihan puhki. Työharjoittelu on henkisesti raskasta (vaikkakin ihan hullun mielenkiintoista). Pimenevillä illoilla ja karseilla aamuillakin lienee osuutta asiaan. Väsymys on vaikuttanut normaalisti moitteettomaan käyttäytymiseeni. Olen ollut ääliö ja *****pää. Eilen annoin itselleni Päivän Perkele-palkinnon. Tänään päätin panostaa itseeni ja pariskuntaan ja otin päivän vapaata. Ei semmoista v-tutusta nimittäin kukaan kovin kauaa kestä, siis en kestä itseni seurassa. Muut sentään voivat paeta.
Stressilämpöä vähän päälle 37 astetta. Sen se tekee. Pitäisi olla armollinen eikä yheksän tunnin työharjottelupäivän päätteeksi vetää paria tuntia jumpalla. Mutta pakko kai on että päivä jotenkin katkeaa, ettei veisi kaikkia ajatuksia kotiin mukanaan päähän pyörimään. Bodycombatissa tai pilateksessa saa keskittyä niin lujasti, että muu maailma unohtuu hetkeksi.
G'bye, Platinum Fox. Testissä on ikivanha viisaus "blondeilla on hauskempaa". Päässä on uusi hiusväri (ja uusi otsatukka). Kampaaja sanoi, että vaalennettu tukka menee vihreäksi kun asuu vanhassa talossa, jonka vesiputkisto sylkee kuparia. Samoin ruskea, jossa ei ole punaista pigmenttiä. Väri on nyt Cutrin-merkkiä, Scandinavian Easy Color-sarjaa, sekaisin sävyä Ruby 6.44 ja Light Golden Brown 5.3. Ihan itsellekin muistutukseksi nuo koodit, sillä juurikasvun aika koittaa aikaisemmin kuin luulisikaan.
Uusi tukka tuo piristystä syksyyn. Olen syntynyt toukokuussa ja nämä pimeät illat saavat minut kaipaamaan aurinkoa. Helppoa on taas sitten kun pääsee merenjäälle kävelemään auringonpaisteeseen lumivalkeuden keskelle.
Kiersimme mussukan (poitsu, ei koira) kanssa kaupungin kaikki vaatekaupat ja lopulta löytyi uusi ihana syystakki Vimasta, muppetista tehty vaalea tekonahkatakki. Palvelu oli myös loistavaa. Valitsen usein liikkeen ihan palvelun perusteella, siitä voin maksaa vaikka vähän ekstraa. Ja muuten, shoppailu ei ollut minun ideani, joten minua ei voi syyttää ihmisrääkkäyksestä. Miestähän ei lain mukaan saa vastentahtoisesti viedä vaatekauppaan tylsistymään kuoliaaksi. Iltasella mussu näytti Highlanderin, toiseen kun tutustuu niin silloin näytetään nuoruuden tärkeitä elokuvia. Ja sitten bodybalance (voi elämä miten ihana uusi ohjelma!), Alias ja kaikkea semmosta ihanaa ja mahtavaa.
Ja minun käskettiin korjata WoW-kirjoitukseen, ettei se koske nykyistä tilannetta, mutta koski se sen verran että asia on tullut puheeksi jopa siinä määrin, ettei toinen osapuoli ymmärtänyt lainkaan miksi asia minua vaivaa niin kuin häiriö olisi täysin minun pääni sisällä - ihmetystä herätti se, että joku ylipäätään voisi jäädä peliin koukkuun. Minun käsitykseni mukaan WoW on surullisenkuuluisa addiktoivasta luonteestaan. Mutta ei siitä enempää ellei tuo pirun keksintö aiheuta näyttöön perustuvia häiriöitä ihmissuhteessa.
Upeetamahtavaa, en jaksa kehua freesiä poikaystävääni, koska minähän en sen kanssa edes olisi jos se ei olisi maailman ihanin, mitä se on aina minulle ollut ja olen tietenkin unenomaisen onnellinen että hänet olen päässyt omimaan. Paras, voi kyllä.
Yhden päivän aikalisä ei riitä, pitkä viikonloppu on paikallaan ja palaan takaisin normielämään jälleen maanantaina. Olen välillä armoton itseäni kohtaan (mitä tulee penkkipunnerrukseen), mutta pidemmän päälle haluan pitää itsestä hyvää huolta ja välttää kaikenlaisia patoutuneita ongelmia, jotka sitten purskahtelevat mitä ihmeellisimmillä tavoilla ulos psykoosina tai psykosomatiikkana. Kerran täällä vain eletään, enkä ole tullut kärsimään. Ahdistuneessa tilassa ei kulje luovuus eikä ihminen ole mitenkään tehokas sellaisessa paineessa, joten vähän liekaa niin homma alkaa skulaamaan entistä lujempaa.
Stressilämpöä vähän päälle 37 astetta. Sen se tekee. Pitäisi olla armollinen eikä yheksän tunnin työharjottelupäivän päätteeksi vetää paria tuntia jumpalla. Mutta pakko kai on että päivä jotenkin katkeaa, ettei veisi kaikkia ajatuksia kotiin mukanaan päähän pyörimään. Bodycombatissa tai pilateksessa saa keskittyä niin lujasti, että muu maailma unohtuu hetkeksi.
G'bye, Platinum Fox. Testissä on ikivanha viisaus "blondeilla on hauskempaa". Päässä on uusi hiusväri (ja uusi otsatukka). Kampaaja sanoi, että vaalennettu tukka menee vihreäksi kun asuu vanhassa talossa, jonka vesiputkisto sylkee kuparia. Samoin ruskea, jossa ei ole punaista pigmenttiä. Väri on nyt Cutrin-merkkiä, Scandinavian Easy Color-sarjaa, sekaisin sävyä Ruby 6.44 ja Light Golden Brown 5.3. Ihan itsellekin muistutukseksi nuo koodit, sillä juurikasvun aika koittaa aikaisemmin kuin luulisikaan.
Uusi tukka tuo piristystä syksyyn. Olen syntynyt toukokuussa ja nämä pimeät illat saavat minut kaipaamaan aurinkoa. Helppoa on taas sitten kun pääsee merenjäälle kävelemään auringonpaisteeseen lumivalkeuden keskelle.
Kiersimme mussukan (poitsu, ei koira) kanssa kaupungin kaikki vaatekaupat ja lopulta löytyi uusi ihana syystakki Vimasta, muppetista tehty vaalea tekonahkatakki. Palvelu oli myös loistavaa. Valitsen usein liikkeen ihan palvelun perusteella, siitä voin maksaa vaikka vähän ekstraa. Ja muuten, shoppailu ei ollut minun ideani, joten minua ei voi syyttää ihmisrääkkäyksestä. Miestähän ei lain mukaan saa vastentahtoisesti viedä vaatekauppaan tylsistymään kuoliaaksi. Iltasella mussu näytti Highlanderin, toiseen kun tutustuu niin silloin näytetään nuoruuden tärkeitä elokuvia. Ja sitten bodybalance (voi elämä miten ihana uusi ohjelma!), Alias ja kaikkea semmosta ihanaa ja mahtavaa.
Ja minun käskettiin korjata WoW-kirjoitukseen, ettei se koske nykyistä tilannetta, mutta koski se sen verran että asia on tullut puheeksi jopa siinä määrin, ettei toinen osapuoli ymmärtänyt lainkaan miksi asia minua vaivaa niin kuin häiriö olisi täysin minun pääni sisällä - ihmetystä herätti se, että joku ylipäätään voisi jäädä peliin koukkuun. Minun käsitykseni mukaan WoW on surullisenkuuluisa addiktoivasta luonteestaan. Mutta ei siitä enempää ellei tuo pirun keksintö aiheuta näyttöön perustuvia häiriöitä ihmissuhteessa.
Upeetamahtavaa, en jaksa kehua freesiä poikaystävääni, koska minähän en sen kanssa edes olisi jos se ei olisi maailman ihanin, mitä se on aina minulle ollut ja olen tietenkin unenomaisen onnellinen että hänet olen päässyt omimaan. Paras, voi kyllä.
Yhden päivän aikalisä ei riitä, pitkä viikonloppu on paikallaan ja palaan takaisin normielämään jälleen maanantaina. Olen välillä armoton itseäni kohtaan (mitä tulee penkkipunnerrukseen), mutta pidemmän päälle haluan pitää itsestä hyvää huolta ja välttää kaikenlaisia patoutuneita ongelmia, jotka sitten purskahtelevat mitä ihmeellisimmillä tavoilla ulos psykoosina tai psykosomatiikkana. Kerran täällä vain eletään, enkä ole tullut kärsimään. Ahdistuneessa tilassa ei kulje luovuus eikä ihminen ole mitenkään tehokas sellaisessa paineessa, joten vähän liekaa niin homma alkaa skulaamaan entistä lujempaa.
keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006
Women against WoW (Join now, the first month is free)
Nyt on WoW:n eli World of Warcraftin vastustajien aika liittää voimansa yhteen. No ei missään nimessä, mutta aina aika ajoin tämä rassaava peli nousee puheenaiheeksi, niin kirjoitetaanpa siitä sitten.
1. Pelaamisen aloittava kuvittelee valheellisesti pystyvänsä hallitsemaan pelaamistaan. Jostakin syystä juuri hän on erilainen pelaaja kuin muut. Pelaaminen on "vain harrastus muiden joukossa".
2. Addiktion kehittyessä ongelma ei pelaajan mielestä ole hänen pelaamisessaan, joka on hänen näennäisen vapaaehtoinen valintansa, vaan puolison negatiivisessa asenteessa. Pelaaja kuvittelee hallitsevansa pelaamistaan aikatauluttamalla kieroutuneesti elämäänsä ja WoWia yhteen. Lopulta hänellä on kellonaika sovittuna pelaamiseen ja toinen tyttöystävän tapaamiseen.
3. Pelaaja näkee pelaamisen rajoittamisen henkilökohtaisen vapautensa loukkaamisena, jolloin pelaaminen vahvistaa hänen itsemääräämisoikeuttaan ja hallinnantunnettaan. Hänellä on korostunut oikeus käyttää aikansa miten haluaa välittämättä puolison suppeasta katsantokannasta. Lopulta pelaaja itse peittää häpeänsä selittelemällä miten hieno asia peli on ja perustelemalla mitä kaikkea se hänen elämäänsä antaa (ihmiskontakteista rentoutumiseen jne.)
Jos se on vain peli muiden joukossa, miksei sitä ei voi vaihtaa johonkin toiseen? Usein, kun tarkastelee "vain harrastus muiden joukossa"-tilannetta, huomaa että WoW on itseasiassa ainoa asia, johon aikaa käytetään niin paljon kuin harrastukseen yleensä käytetään.
"Se on kuulemma toooosi addiktoiva peli, eikä sitä kannata hankkia jos on tyttöystävä, josta pitää". (peliaiheiselta keskustelufoorumilta poimittua)
Omat kokemukseni ja muiden angstiset tarinat riittävät aivan hyvin tekemään johtopäätöksen, että minua ja WoWia ei ole mahdollista sovittaa yhteen. Se on jo puheenaiheena asia, joka herättää minussa voimakkaita antipatioita. Minulla ei ole minkäänlaista viehtymystä todistaa itselleni, että "erilaisia pelaajia" olisi olemassa. Koska on kuitenkin olemassa miehiä, jotka eivät pelaa ollenkaan. How do they live?!
Onko olemassa järkevää viihdekäyttöä? Onko joku joskus lopettanut WoW:n pelaamisen? Onko WoW joskus jollakin tavalla tukenut parisuhdetta (jos molemmat eivät pelaa)?
Onko itsetuntoni heikko ja suhteellisuudentajuni sumentunut? Itseasiassa ei. Vertaistukea onneksi löytyy ja en ole ainoa nainen, jonka mielestä WoW - ja muut tietokonepelit- ovat *********.
En voi hävitä tietokoneelle, koska en rupea edes kilpailemaan.
1. Pelaamisen aloittava kuvittelee valheellisesti pystyvänsä hallitsemaan pelaamistaan. Jostakin syystä juuri hän on erilainen pelaaja kuin muut. Pelaaminen on "vain harrastus muiden joukossa".
2. Addiktion kehittyessä ongelma ei pelaajan mielestä ole hänen pelaamisessaan, joka on hänen näennäisen vapaaehtoinen valintansa, vaan puolison negatiivisessa asenteessa. Pelaaja kuvittelee hallitsevansa pelaamistaan aikatauluttamalla kieroutuneesti elämäänsä ja WoWia yhteen. Lopulta hänellä on kellonaika sovittuna pelaamiseen ja toinen tyttöystävän tapaamiseen.
3. Pelaaja näkee pelaamisen rajoittamisen henkilökohtaisen vapautensa loukkaamisena, jolloin pelaaminen vahvistaa hänen itsemääräämisoikeuttaan ja hallinnantunnettaan. Hänellä on korostunut oikeus käyttää aikansa miten haluaa välittämättä puolison suppeasta katsantokannasta. Lopulta pelaaja itse peittää häpeänsä selittelemällä miten hieno asia peli on ja perustelemalla mitä kaikkea se hänen elämäänsä antaa (ihmiskontakteista rentoutumiseen jne.)
Jos se on vain peli muiden joukossa, miksei sitä ei voi vaihtaa johonkin toiseen? Usein, kun tarkastelee "vain harrastus muiden joukossa"-tilannetta, huomaa että WoW on itseasiassa ainoa asia, johon aikaa käytetään niin paljon kuin harrastukseen yleensä käytetään.
"Se on kuulemma toooosi addiktoiva peli, eikä sitä kannata hankkia jos on tyttöystävä, josta pitää". (peliaiheiselta keskustelufoorumilta poimittua)
Omat kokemukseni ja muiden angstiset tarinat riittävät aivan hyvin tekemään johtopäätöksen, että minua ja WoWia ei ole mahdollista sovittaa yhteen. Se on jo puheenaiheena asia, joka herättää minussa voimakkaita antipatioita. Minulla ei ole minkäänlaista viehtymystä todistaa itselleni, että "erilaisia pelaajia" olisi olemassa. Koska on kuitenkin olemassa miehiä, jotka eivät pelaa ollenkaan. How do they live?!
Onko olemassa järkevää viihdekäyttöä? Onko joku joskus lopettanut WoW:n pelaamisen? Onko WoW joskus jollakin tavalla tukenut parisuhdetta (jos molemmat eivät pelaa)?
Onko itsetuntoni heikko ja suhteellisuudentajuni sumentunut? Itseasiassa ei. Vertaistukea onneksi löytyy ja en ole ainoa nainen, jonka mielestä WoW - ja muut tietokonepelit- ovat *********.
En voi hävitä tietokoneelle, koska en rupea edes kilpailemaan.
tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Jamma jamma. (Play it loud or don't fuckin' play at all.)
Miehet, tämä on teille! Ei naisia kannata yrittää ymmärtää. Jos kuvittelet ymmärtäväsi naisia olet enemmän pihalla kuin uskotkaan. Naisissa on ulottuvuus, jota miehen aivot eivät pysty käsittelemään. Koirat näkevät värejä yhtä heikosti kuin punavihersokeat ihmiset, käärmeet eivät kuule muuten kuin maan tärähtelyä aistimalla, pingviinit eivät osaa lentää - miehet eivät tajua naisia, se on vaan luontaista kyvyttömyyttä.
- minä omassa neroudessani tänään
Tänään on ottanut päähän ainoastaan yksi asia: pyöräni takarengas muljuaa, koska sillä piti yhtenä aamuna, tarkemmin sanottuna keskiviikkoaamuna 16.8., saada kaksi ihmistä kulkemaan, toinen juna-asemalle ja toinen töihin. Aamu oli mitä mainioin ja kenties ilmassa oli orastavia (eli sokeakin näkee ne minua ennen) ensimerkkejä "jostakin todella mahtavasta", mutta olisi ehkä hauskempaa muistella noita jäähyväisten hetkiä muuten kuin ajamalla liian lujaa alamäkeen tien ollessa sateesta kuolettavan liukas ja mutkaisen vanteen muljutessa niin että sydän on kurkussa eikä nielemällä pakene alaspäin.
Kaikki muu onkin ollut tasaisen mukavaa. Vähän semmoista tyhjäpää-mukavaa (engl. airhead comfortability) koko päivän, että mikäs tässä lauleskellessa. En tiedä miten Besame mucho pääsi päähän soimaan. Jos tiistaiaamuna ennen seitsemää tuntuu hyvältä idealta harjoitella ilmakitaralla Alice Cooperin Poisonia samalla kun pyöräilee töihin, ja vielä keskittyneesti paneutuen, voi päätellä loppuviikon menevän ihan omalla painollaan.
Meitä on kehoitettu kyselemään runsaasti harjoittelussa ja tottahan toki me kyselemme. Eilen väliarvioinnissa ainoa positiivinen palaute oli että kyselemme enemmän kuin kukaan koskaan. En ole ihan varma että oliko se sitten positiviista palautetta vai mitä.
On hauskaa aloittaa jokainen hoitohenkilökunnalle osoitettu kysymys vihjailevasti "saanko kysyä jotain henkilökohtaista?", jatkaa varsinaisen kysymyksen jälkeen toisen muotoillessa vastausta mielessään "onko silleen että tämä tuli vähän liian äkkiä?" ja "mieti ihan rauhassa, kyllä mää ymmärrän."
Olemus on sellainen, että en ihmettele yhtään vaikka jotain oleellista unohtuisi lähipäivinä. Ihan näin vain etukäteen puolustukseksi. No, alakerran naapurillakin oli jäänyt kyllä avaimet ulko-oveen. Siskolla on tänään synttärit. Hokasin asian oikeasti vasta eilen kun siskon kihlattu soitti vuotuisen synttärilahjakonsultaation. Esimerkkinä siitä kuinka pihalla olen.
En ole koskaan ollut pilvessä, ja vain muutaman kerran lääkityksen takia vähän pöhnässä, mutta tämä olotila on jotain sensuuntaista positiivisesti varautunutta välinpitämättömyyttä. Niin että eiköhän nämä kaikki asiat tästä näin jotensakin järjesty. Kun oikeat ongelmat ovat oikeasti sellaisia, että ei niihin voi varautua mitenkään.
Löydän sisältäni kyllä aggression tarvittaessa, syttyy kuin sytkärin liekki. Se on kuitenkin irtonaisempi ja elävämpi kuin mikään nurkkaanajettu pelostapureva elukka. C'mon show me what ya got, se naureskelee ja voi laskea nyrkkinsä kasvojensa edestä ja venytellä niskojaan päätä pyöritellen, koska kamppailu on rentoa leikkiä, se osaa väistää ja loput se kestää. Kevyesti!
Just give me what I want and no one gets hurt. (U2 - Vertigo)
Perjantaina haluaisin ruskaretkelle parin mussukan kanssa Koiteliin, jossa kävimme tänään potilaiden kanssa, mutta sille päivälle on luvattu sadetta. Minua se ei estä, mutta en tiedä ovatko muut retkeläiset asiasta yhtä innostuneita. Mikä voisi olla ihanampaa kuin suudella syyssateessa? Oi, ihania nämä uudet suhteet, tekevät minusta hupakon, en minä vanhoja kulahtaneita haluakaan! Kuinka olla ikuisesti nuori? Jos soittaisi vaikka Alice Cooperin Poisonin ilmakitaralla huomenaamullakin, se varmaan auttaa edes jotakin!
- minä omassa neroudessani tänään
Tänään on ottanut päähän ainoastaan yksi asia: pyöräni takarengas muljuaa, koska sillä piti yhtenä aamuna, tarkemmin sanottuna keskiviikkoaamuna 16.8., saada kaksi ihmistä kulkemaan, toinen juna-asemalle ja toinen töihin. Aamu oli mitä mainioin ja kenties ilmassa oli orastavia (eli sokeakin näkee ne minua ennen) ensimerkkejä "jostakin todella mahtavasta", mutta olisi ehkä hauskempaa muistella noita jäähyväisten hetkiä muuten kuin ajamalla liian lujaa alamäkeen tien ollessa sateesta kuolettavan liukas ja mutkaisen vanteen muljutessa niin että sydän on kurkussa eikä nielemällä pakene alaspäin.
Kaikki muu onkin ollut tasaisen mukavaa. Vähän semmoista tyhjäpää-mukavaa (engl. airhead comfortability) koko päivän, että mikäs tässä lauleskellessa. En tiedä miten Besame mucho pääsi päähän soimaan. Jos tiistaiaamuna ennen seitsemää tuntuu hyvältä idealta harjoitella ilmakitaralla Alice Cooperin Poisonia samalla kun pyöräilee töihin, ja vielä keskittyneesti paneutuen, voi päätellä loppuviikon menevän ihan omalla painollaan.
Meitä on kehoitettu kyselemään runsaasti harjoittelussa ja tottahan toki me kyselemme. Eilen väliarvioinnissa ainoa positiivinen palaute oli että kyselemme enemmän kuin kukaan koskaan. En ole ihan varma että oliko se sitten positiviista palautetta vai mitä.
On hauskaa aloittaa jokainen hoitohenkilökunnalle osoitettu kysymys vihjailevasti "saanko kysyä jotain henkilökohtaista?", jatkaa varsinaisen kysymyksen jälkeen toisen muotoillessa vastausta mielessään "onko silleen että tämä tuli vähän liian äkkiä?" ja "mieti ihan rauhassa, kyllä mää ymmärrän."
Olemus on sellainen, että en ihmettele yhtään vaikka jotain oleellista unohtuisi lähipäivinä. Ihan näin vain etukäteen puolustukseksi. No, alakerran naapurillakin oli jäänyt kyllä avaimet ulko-oveen. Siskolla on tänään synttärit. Hokasin asian oikeasti vasta eilen kun siskon kihlattu soitti vuotuisen synttärilahjakonsultaation. Esimerkkinä siitä kuinka pihalla olen.
En ole koskaan ollut pilvessä, ja vain muutaman kerran lääkityksen takia vähän pöhnässä, mutta tämä olotila on jotain sensuuntaista positiivisesti varautunutta välinpitämättömyyttä. Niin että eiköhän nämä kaikki asiat tästä näin jotensakin järjesty. Kun oikeat ongelmat ovat oikeasti sellaisia, että ei niihin voi varautua mitenkään.
Löydän sisältäni kyllä aggression tarvittaessa, syttyy kuin sytkärin liekki. Se on kuitenkin irtonaisempi ja elävämpi kuin mikään nurkkaanajettu pelostapureva elukka. C'mon show me what ya got, se naureskelee ja voi laskea nyrkkinsä kasvojensa edestä ja venytellä niskojaan päätä pyöritellen, koska kamppailu on rentoa leikkiä, se osaa väistää ja loput se kestää. Kevyesti!
Just give me what I want and no one gets hurt. (U2 - Vertigo)
Perjantaina haluaisin ruskaretkelle parin mussukan kanssa Koiteliin, jossa kävimme tänään potilaiden kanssa, mutta sille päivälle on luvattu sadetta. Minua se ei estä, mutta en tiedä ovatko muut retkeläiset asiasta yhtä innostuneita. Mikä voisi olla ihanampaa kuin suudella syyssateessa? Oi, ihania nämä uudet suhteet, tekevät minusta hupakon, en minä vanhoja kulahtaneita haluakaan! Kuinka olla ikuisesti nuori? Jos soittaisi vaikka Alice Cooperin Poisonin ilmakitaralla huomenaamullakin, se varmaan auttaa edes jotakin!
maanantaina, syyskuuta 25, 2006
Niin aattelit sitten mulle? (Pump up the jam!)
Nykyään kaikilla on jokin diagnoosi. Se ja se persoonallisuushäiriö. Kukaan ei ole enää rehellisesti kusipää. Sillä tavalla kusipäisyys ulkoistetaan - ikään kuin vika ei olisi itsessä.
- minä omassa neroudessani tänään
Tänään kolisi taas kun oli väliarvointi harjoittelussa. Minä en kertakaikkiaan kestä mitään tytöttelyasennetta tms. alentavaa bullshittiä, joka mahdollistuu opiskelija-ohjaaja-suhteessa, joka on iljettävän hierarkinen. Omasta mielestäni olen panostanut harjoitteluun ja todella aidosti ja syvästi kiinnostunut psykiatriasta ja mielenterveystyöstä, mutta pitäisi sitten vielä olla todistelemassa muille sitä? Korostaa omaa pätevyyttäni, vaikka energia menee siihen, että olen harjoittelupaikassa oppimassa, imemässä tietoa ja ymmärrystä suurista kokonaisuuksista. Että sen lisäksi pitäisi vielä heiluttaa häntää ja lipoa näyttelykoiran pienellä punaisella kielellä?
Kykenen sensuuriin vuorovaikutustilanteissa, mutta kyllä sisällä syränveret kiehuu! Sieraimet laajenevat ja silmiin tulee hurjistunut kipinä. Sosiaalinen normi estää käymästä päälle verbaalisesti, koska idioottien kanssa ei kannata väitellä. Jos väittelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samaa.
Joskus tuntuu, että jotkut ohjaajat käyttävät ylivertaista ammattilaisen asemaansa ihan vain todistaakseen (itselleen?) kuinka mahtavia ovat. Säälittävää ja lapsellista. Harvemmin avointa ja tuoretta.
Laaja-alaisesti elämää ajatellen, minua lohduttaa suuresti ajatus, että pystyn enempään kuin arvostelijani. Ei omassa elämässään mielestään menestyneen ja onnellisen ihmisen tarvitse arvostella muita - hän voi vapaasti kannustaa, koska ei ole kateellinen tai katkera eivätkä muiden saavutukset ole häneltä pois.
(Tässä kohtaa: kestän kritiikkiä, koska haluan olla parempi ja oppia lisää ja tunnistaa kehityskohteeni. Olen auttamattomasti keskeneräinen, paikka paikoin rehellisesti huono ja kyvytön. MUTTA pikkusieluisuus, pilkunviilaaminen ja tahallinen vittuilu on asia erikseen.)
Siun blogissa on liikaa seksiä ja kiroilua, työpaikan blockeri estä sun sivuille pääsyn. :D Eli, töissä en kykene lukemaan. *sniff* -Riffi
Tae laadusta! Oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Uuden bodypumpin musiikki tekee mielelle saman ku punnerrus muulle keholle (hartiakappale INXS - Pretty Vegas). Uudesta ohjelmasta saa sellaiset kicksit että huh huh. No uudesta poikakaverista saa kyllä vieläkin paremmat - oonko ikinä antanut tämmöisiä propseja (=proper respect) kenellekään - EN IKINÄ! So it is luv, it is, baby yeah!
Erotin eilen makutestissä Cokis Lightin ja Pepsi Maxin. Niinku olis joku ihmekin?
Rahatilanne parani kun alivuokralainen sai maksettua vihdoin (syyskuun!) vuokran. Mitähän se nyt kertoo henkilöstä, kun menin jo tilaamaan piilarit ja Body-lehden. No eikä ku sitä että kohta reenataan täysillä. Eilen bodypumpissa rassasi kun rilleistä piti pyyhkiä vähän väliä hikeä. Kokeile itse ja sano sitten turhamaiseksi, kyllä ne piilarit on siinä vähän hyödylliset.
Niijoo. Olen kuulemma nopea ja aggressiivinen. Ja niin olenkin (parhaimmillani)! It's a jungle out there. Tänään olen ylpeä siitä primitiivisestä voimasta ja herkästä hehkusta ja alkuvoimaisesta aatteellisuudesta, jota kannan sisälläni (kuulostaa siltä kuin olisin raskaana), se siirtyy geeneissä sukupolvelta toiselle... sitä voi käyttää sekä hyvään että pahaan. MUHAHAHAA!!
There's nothing like a man who knows how to treat a lady. (Infernal - A To The B)
- minä omassa neroudessani tänään
Tänään kolisi taas kun oli väliarvointi harjoittelussa. Minä en kertakaikkiaan kestä mitään tytöttelyasennetta tms. alentavaa bullshittiä, joka mahdollistuu opiskelija-ohjaaja-suhteessa, joka on iljettävän hierarkinen. Omasta mielestäni olen panostanut harjoitteluun ja todella aidosti ja syvästi kiinnostunut psykiatriasta ja mielenterveystyöstä, mutta pitäisi sitten vielä olla todistelemassa muille sitä? Korostaa omaa pätevyyttäni, vaikka energia menee siihen, että olen harjoittelupaikassa oppimassa, imemässä tietoa ja ymmärrystä suurista kokonaisuuksista. Että sen lisäksi pitäisi vielä heiluttaa häntää ja lipoa näyttelykoiran pienellä punaisella kielellä?
Kykenen sensuuriin vuorovaikutustilanteissa, mutta kyllä sisällä syränveret kiehuu! Sieraimet laajenevat ja silmiin tulee hurjistunut kipinä. Sosiaalinen normi estää käymästä päälle verbaalisesti, koska idioottien kanssa ei kannata väitellä. Jos väittelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samaa.
Joskus tuntuu, että jotkut ohjaajat käyttävät ylivertaista ammattilaisen asemaansa ihan vain todistaakseen (itselleen?) kuinka mahtavia ovat. Säälittävää ja lapsellista. Harvemmin avointa ja tuoretta.
Laaja-alaisesti elämää ajatellen, minua lohduttaa suuresti ajatus, että pystyn enempään kuin arvostelijani. Ei omassa elämässään mielestään menestyneen ja onnellisen ihmisen tarvitse arvostella muita - hän voi vapaasti kannustaa, koska ei ole kateellinen tai katkera eivätkä muiden saavutukset ole häneltä pois.
(Tässä kohtaa: kestän kritiikkiä, koska haluan olla parempi ja oppia lisää ja tunnistaa kehityskohteeni. Olen auttamattomasti keskeneräinen, paikka paikoin rehellisesti huono ja kyvytön. MUTTA pikkusieluisuus, pilkunviilaaminen ja tahallinen vittuilu on asia erikseen.)
Siun blogissa on liikaa seksiä ja kiroilua, työpaikan blockeri estä sun sivuille pääsyn. :D Eli, töissä en kykene lukemaan. *sniff* -Riffi
Tae laadusta! Oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Uuden bodypumpin musiikki tekee mielelle saman ku punnerrus muulle keholle (hartiakappale INXS - Pretty Vegas). Uudesta ohjelmasta saa sellaiset kicksit että huh huh. No uudesta poikakaverista saa kyllä vieläkin paremmat - oonko ikinä antanut tämmöisiä propseja (=proper respect) kenellekään - EN IKINÄ! So it is luv, it is, baby yeah!
Erotin eilen makutestissä Cokis Lightin ja Pepsi Maxin. Niinku olis joku ihmekin?
Rahatilanne parani kun alivuokralainen sai maksettua vihdoin (syyskuun!) vuokran. Mitähän se nyt kertoo henkilöstä, kun menin jo tilaamaan piilarit ja Body-lehden. No eikä ku sitä että kohta reenataan täysillä. Eilen bodypumpissa rassasi kun rilleistä piti pyyhkiä vähän väliä hikeä. Kokeile itse ja sano sitten turhamaiseksi, kyllä ne piilarit on siinä vähän hyödylliset.
Niijoo. Olen kuulemma nopea ja aggressiivinen. Ja niin olenkin (parhaimmillani)! It's a jungle out there. Tänään olen ylpeä siitä primitiivisestä voimasta ja herkästä hehkusta ja alkuvoimaisesta aatteellisuudesta, jota kannan sisälläni (kuulostaa siltä kuin olisin raskaana), se siirtyy geeneissä sukupolvelta toiselle... sitä voi käyttää sekä hyvään että pahaan. MUHAHAHAA!!
There's nothing like a man who knows how to treat a lady. (Infernal - A To The B)
torstaina, syyskuuta 21, 2006
AAAARRRRGGGH!! (Superwoman on duty.)
See good in bad. Jaksaiskin! Väsyttää. Fysiikka pettää. Oliko pakko mennä eilen lääppimään kipeää ihmistä? (Oli.) Nyt on koko ajan sellainen olo, että onko tämä väsymys vain vitutusta vai olenko tulossa kipeäksi. Väsymys tuntuu oudolta enkä pidä siitä yhtään.
Työharjoittelussa oli tänään sekä mukavaa että ihan helevetin vittumaista. Jos joku huomenna komentelee minua kuin piikaa (siis työharjoittelussa, toimin henkilökohtaisena orjattarena vain vapaa-ajalla) saatan käydä verbaalisesti todella väkivaltaiseksi, sillä olen väsynyt ja aggressiivinen. Viikonloppu tulee todella tarpeeseen.
Jotain hyvääkin. Siis itseasiassa aivan mahtavan hienoa. Setä pääsi kuntoutukseen, jonne halusi. Olen niin hirmu iloinen hänen puolestaan. Kyllä siitä vielä ihminen tulee! Selviytymistarinat, niitä ei koskaan ole liikaa. Ja olen iloinen, että olen jaksanut uskoa ja tukea ja rakastaa. Making miracles is hard work, most people give up before they happen. Siitä tulikin mieleen, että pakastimessa on sedän tuomia Mars-jäätelöitä. Jessss! Torstai-iltana kaipaa sen verran hemmottelua.
Menin aikaisemmin työharjoitteluun tänään että pääsin lähtemään aiemmin, ehdin siis hyvin bodybalanceen. Balancessa oli neljä uutta kappaletta, jotka olivat aivan ihania. Varasin itselleni ajan huomiselle liikunnanohjaajan kalenterista nimellä Hans Jürgen, saattaa vähän ihmetellä kun menee aamulla töihin ja katsoo päivän ohjelmaansa... Mutta niin, saan sitten uuden kuntosaliohjelman, joka on semmoinen habankasvatusohjelma että huh huh. Isot painot ja vähän toistoja, ainakin kaksiosainen ohjelma, jos tulisi sitten vaikka aloitettua oikea saliharrastus.
Kotiin oli kiva pyöräillä sateessa. Poppi piristi jonkin verran... jigga jigga, prrrkeleeee! Kyllä aggressiosta voi saada voimaakin, tällaisessa tilanteessa kun jotenkin pitää vain pusertaa itsestään sen verran että pääsee hengissä viikonloppuun.
Pikkasenko rassais jos mulla olisi sellainen koira, että aina kotiin tullessa saisi pelätä että mitähän siellä nyt on tapahtunut, onko syöty sohva vai kengät ja onko kustu lattialle vai haudattu kaukosäädin kukkapurkkiin. Jos et saa sitä mitä haluat, ole onnellinen että et saa sitä mitä et halua!
Olen onnellinen siitä, että vuokra-asiat alkavat järjestyä ja minun ei tarvitse muuttaa johonkin koppiin asumaan vaan saan asua tässä ihanassa kämpässä, josta tykkään kovasti ja jossa on koko ajan kodikkaampaa. Illat ovat ihanan pimeitä, haluan polttaa kynttilöitä ja fiilistellä!
Olen onnellinen siitä, ettei minulla ole lapsia särkyneistä suhteistani. Kukaan entinen ei ole psykopaatti, joka haluaisi tehdä elämästäni elävää helvettiä tai pilata uudet suhteeni. Voin jatkaa eteenpäin puhtaalta pöydältä ja saada kaiken mitä olen halunnut.
Olen onnellinen siitä, että vaikka väsyttää, voisi väsyttää paljon enemmänkin. Vaikka vähän vituttaa, voisi vituttaa paljon enemmänkin. Ei nyt ole edes vaikeaa, vähän semmoista "kivi kengässä"-ahdistusta, mutta se helpottaa kun tulee viikonloppu, ihan oikeasti. Viikonloppuna minulta ei saa kukaan vaatia yhtään mitään... saa olla helppoa ja mukavaa ja onnellista.
Huomenna päivän päätteeksi solariumiin ja bodypumppiin (jos en ole kipeänä). Viikonloppuna olisi ihanaa tehdä kaikkea... vaikkapa juosta ja jumpata, kävellä syysilmassa, käydä katsomassa potkunyrkkeilykisoja (www.kickboxingteam.com), laittaa hyvää ruokaa ja leipoa, kuljeksia nälkäpäiväkerääjänä, katsoa hyviä elokuvia, käydä kummisedän 50-vuotissynttäreillä, pestä koira, käydä ostamassa Kodin Ykkösestä uusi bambuverho (tms.) ja laittaa se makuuhuoneen ikkunaan, asentaa keittiönovi paikoilleen, pestä pyykkiä ja imuroida ja luututa ja laittaa koti kauniiksi ja polttaa kynttilöitä ja fiilistellä ja pitää mukavaa ja halia ja pussailla ja hörsiä kuumaa juomaa peiton alla.
Rankka päivä. Ihanaa olla kotona!
Alias. Loistava.
Rahkaa ja jogurttia. Hyvää.
Pilkullinen koira. Enkeli. Rakas.
Perjantai. Huomenna. Vihdoinkin.
Kyllä tämä kirjoittaminen auttaa. Huh helpotusta. Mars-jäätelön ja kick ass bitch-jakson jälkeen kestän taas mitä vaan. Antaa paukkua! Come on, Friday! "Humor me!"
Työharjoittelussa oli tänään sekä mukavaa että ihan helevetin vittumaista. Jos joku huomenna komentelee minua kuin piikaa (siis työharjoittelussa, toimin henkilökohtaisena orjattarena vain vapaa-ajalla) saatan käydä verbaalisesti todella väkivaltaiseksi, sillä olen väsynyt ja aggressiivinen. Viikonloppu tulee todella tarpeeseen.
Jotain hyvääkin. Siis itseasiassa aivan mahtavan hienoa. Setä pääsi kuntoutukseen, jonne halusi. Olen niin hirmu iloinen hänen puolestaan. Kyllä siitä vielä ihminen tulee! Selviytymistarinat, niitä ei koskaan ole liikaa. Ja olen iloinen, että olen jaksanut uskoa ja tukea ja rakastaa. Making miracles is hard work, most people give up before they happen. Siitä tulikin mieleen, että pakastimessa on sedän tuomia Mars-jäätelöitä. Jessss! Torstai-iltana kaipaa sen verran hemmottelua.
Menin aikaisemmin työharjoitteluun tänään että pääsin lähtemään aiemmin, ehdin siis hyvin bodybalanceen. Balancessa oli neljä uutta kappaletta, jotka olivat aivan ihania. Varasin itselleni ajan huomiselle liikunnanohjaajan kalenterista nimellä Hans Jürgen, saattaa vähän ihmetellä kun menee aamulla töihin ja katsoo päivän ohjelmaansa... Mutta niin, saan sitten uuden kuntosaliohjelman, joka on semmoinen habankasvatusohjelma että huh huh. Isot painot ja vähän toistoja, ainakin kaksiosainen ohjelma, jos tulisi sitten vaikka aloitettua oikea saliharrastus.
Kotiin oli kiva pyöräillä sateessa. Poppi piristi jonkin verran... jigga jigga, prrrkeleeee! Kyllä aggressiosta voi saada voimaakin, tällaisessa tilanteessa kun jotenkin pitää vain pusertaa itsestään sen verran että pääsee hengissä viikonloppuun.
Pikkasenko rassais jos mulla olisi sellainen koira, että aina kotiin tullessa saisi pelätä että mitähän siellä nyt on tapahtunut, onko syöty sohva vai kengät ja onko kustu lattialle vai haudattu kaukosäädin kukkapurkkiin. Jos et saa sitä mitä haluat, ole onnellinen että et saa sitä mitä et halua!
Olen onnellinen siitä, että vuokra-asiat alkavat järjestyä ja minun ei tarvitse muuttaa johonkin koppiin asumaan vaan saan asua tässä ihanassa kämpässä, josta tykkään kovasti ja jossa on koko ajan kodikkaampaa. Illat ovat ihanan pimeitä, haluan polttaa kynttilöitä ja fiilistellä!
Olen onnellinen siitä, ettei minulla ole lapsia särkyneistä suhteistani. Kukaan entinen ei ole psykopaatti, joka haluaisi tehdä elämästäni elävää helvettiä tai pilata uudet suhteeni. Voin jatkaa eteenpäin puhtaalta pöydältä ja saada kaiken mitä olen halunnut.
Olen onnellinen siitä, että vaikka väsyttää, voisi väsyttää paljon enemmänkin. Vaikka vähän vituttaa, voisi vituttaa paljon enemmänkin. Ei nyt ole edes vaikeaa, vähän semmoista "kivi kengässä"-ahdistusta, mutta se helpottaa kun tulee viikonloppu, ihan oikeasti. Viikonloppuna minulta ei saa kukaan vaatia yhtään mitään... saa olla helppoa ja mukavaa ja onnellista.
Huomenna päivän päätteeksi solariumiin ja bodypumppiin (jos en ole kipeänä). Viikonloppuna olisi ihanaa tehdä kaikkea... vaikkapa juosta ja jumpata, kävellä syysilmassa, käydä katsomassa potkunyrkkeilykisoja (www.kickboxingteam.com), laittaa hyvää ruokaa ja leipoa, kuljeksia nälkäpäiväkerääjänä, katsoa hyviä elokuvia, käydä kummisedän 50-vuotissynttäreillä, pestä koira, käydä ostamassa Kodin Ykkösestä uusi bambuverho (tms.) ja laittaa se makuuhuoneen ikkunaan, asentaa keittiönovi paikoilleen, pestä pyykkiä ja imuroida ja luututa ja laittaa koti kauniiksi ja polttaa kynttilöitä ja fiilistellä ja pitää mukavaa ja halia ja pussailla ja hörsiä kuumaa juomaa peiton alla.
Rankka päivä. Ihanaa olla kotona!
Alias. Loistava.
Rahkaa ja jogurttia. Hyvää.
Pilkullinen koira. Enkeli. Rakas.
Perjantai. Huomenna. Vihdoinkin.
Kyllä tämä kirjoittaminen auttaa. Huh helpotusta. Mars-jäätelön ja kick ass bitch-jakson jälkeen kestän taas mitä vaan. Antaa paukkua! Come on, Friday! "Humor me!"
keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006
Tee joka päivä yksi asia, joka pelottaa sinua. (THAT'S AMORE!)
Kävimme Jasmin kanssa kaupungilla pyörällä. Ensin haettiin Jameralta sinne unohtunut kännykkälaturi ja käytiin morjestamassa BC:llä (niillähän saattaa tulla muuten ikävä jos ei joka päivä käy). Sitten käytiin Stockalla shoppailemassa. Hieno asia, että sinne saa viedä koiria, kaikille muille paitsi ruokaosastolle. Jasmin kanssa on hyvä shoppailla ja hengata kaupungilla, kun se ei jauha mitään ihmeen bimbojuttuja vaan keskittyy ihan vaan mun juttujen kuuntelemiseen ja maisemien haistelemiseen. Jasmi käyttäytyi esimerkillisesti niin kuin täydellisen koiran kuuluu. Hissistä löytyi kuivahtanut sämpylän puolikas, jonka Jasmi koiramaisesti veti naamariin yhden kerroksen välillä. Stockmannin tuulikaapissa jonkun naisen korkokengän kanta jäi kiinni ritilämattoon. Kaikki lapset hullaantuivat Jasmin nähdessään. Dalmatialaisissa on taikaa - kas kummaa.
Keksimme hauskan reitin kotiin kauniita teitä pitkin. Linnut roikkuivat taivaalta puiden yllä kuin leijat. Viikonloppuna kävellään jotain semmoista kaunista tietä, en tiedä tässä lähellä oikein muita niin pitää varmaan kävellä siellä mistä tänään mentiin. Aivan satumaista kun kevyt sade lävisti auringonsäteet. Korni "elämä on hienoa"-hetki. Niitähän mulla riittää.
Työharjoittelussa äijät tilasi pizzaa Göremestä ja minäkin tilasin Amoren (tonnikala, katkarapu, ananas, aurajuusto). Yli puolet odottaa huomista iltavuoroa. Että jotain mitä odottaa sitten huomisellekin. Ja tietenkin Alias. Kotona söin pitkästä aikaa pastaa ja pestoa. Silloin kun on pasta&pesto-season menossa niin sitä voi helposti syödä useammankin satsin päivässä. Tänään kahdesti. Ihan hyvä hiilihydraattipitoinen aamupala.
Tuntui vähän kipeältä olo, mutta ei ole kuumetta. Ihan fiksua silti ehkä jättää jumppa väliin tältä päivältä. Jumpan väliinjättäminen oli kyllä ihan strateginen juttu.
Satuin ihan sattumalta (uskoo ken tahtoo) olemaan liikenteessä tuolla yhdellä suunnalla 23,4 km kotiovelta, ja kävin kotikäynnillä poitsun luona, kun se on kerran reppana niin kipeänä. Paitsi että oikeasti läpinäkyvä "leffa ja levy uutta Fazerin suklaata mussukalle"-reissuni oli tietenkin "tervehdin kömpelösti tulevia appivanhempiani"-reissu. Kerran se vaan kirpasee niinku avantoonmeno. Osasin melkein käyttäytyä, paitsi kokovartalospasmasin ulko-ovella kun appiukko tuli avaamaan... "Moi..." ja noin hamsterin eliniän kestävä hiljaisuus. Hani 15 vee. Varmaan ehti pariin kertaan miettiä että mikähän se tämä oikein on. Hermostuneena höpöttelin kahvikupin ääressä ihan mitä sattuu. Nyt on hyvä yrittää väittää itselleen että on hieno ja arvokas juuri sellaisena on kuin on... maanisesti puliseva, levoton, omituinen. Niin että antakaa sille vielä kahvia!
Ajatellaanpa positiivisesti. Koskaan ei tule toista mahdollisuutta pilata mahdollisuutta antaa itsestään hyvää ensivaikutelmaa.
Dr. Phil oli tänään oikein asian ytimessä ja kasvoin henkisesti ainakin 15 m sekunnissa. Kaikki maailman asiat näyttävät teemoiltaan pyörivän menneisyyden ja nykyisyyden ja eteenpäin siirtymisen ympärillä. "You are not what you did - you are what you do." (Well, boy, you sure know what I do and that's what I am, deal with it.)
Aika paljon liittyy anteeksiantoon, ja kyllähän se mulle passaa. En tykkää olla katkera tai muistuttaa itseäni koko ajan jostain muka-vääryydestä mitä olen osakseni saanut. Dr. Philkin sanoi, että kyse ei ole synneistä vaan VALINNOISTA. Kukas sen osaisi paremmin sanoa. Valinnat tehdään aina senhetkisten olosuhteiden vallitessa senhetkisen informaation perusteella. Ja niin edelleen.
Voi sitä silti valita väärin. Hyvällä mäihällä sen voi myöhemmin korjata. (Off-game: Ja kyllä, viittaan tällä nyt siihen että olisi minut voinut valita aiemminkin kuten vaikka 8 vuotta sitten, mutta kaiketi kaikella on oma kinky tarkoituksensa, ja kaiketi se eduksemme nyt kääntyy, enkä sitä itseasiassa enää lainkaan kyseenalaista.)
Kun päästää menneisyyden menemään eikä katso taakseen, saattaa huomata ne satumaiset sadepisarat ja taivaalta roikkuvat linnut ja kaiken kauniin, joka minua ympäröi, ja saattavathan nuo ympäröidä sinuakin, jos et katso liian kauas eteen etkä taakse vaan koitat löytää sellaisen hyvän ja notkean eksistenssin tästä hetkestä, joka on tällä hetkellä ja juuri tällä hetkellä, olitpa sitten hengittämässä sisään tai ulos.
Ja ai niin joo, joku asia on tehnyt musta vähän semmosen että pitää aika paljon sensuroida mitä tulee kirjoitettua ihan hyvän maun vuoksi (kirjoitan nopeammin kuin ajattelen, eli joudun deletoimaan aika paljon jälkikäteen). Eihän kukaan halua likaisia yksityiskohtia lukea. Kun tiedän kuitenkin että iskäkin tätä lukee, vaikka ei tässä vaiheessa taida enää paljon selittelyt auttaa. En ole enää neitsyt, paitsi että olin kyllä sellainen vuosia pitempään kuin vanhemmat luulivat, meillä on vissiin ollut päinvastoin se "ei minun lapseni"-juttu, niin ja tiedoksi että en ole ikinä mitään huumeita kokeillut enkä myynyt persettä enkä tehnyt oikeastaan mitään typerää kuin joskus 15-vuotiaana parit kokeilukännit vetänyt Gini lemonilla. Siskokin on ollut paljon pahempi! (Ei se uskalla mua tuon takia läpsiä, hähhää.) Joo, kyllä minä olen sellainen tyttö jonka omalle pojalleni naittaisin. Kieroa, mutta ehkä joku tajusi pointin, jonka oli tarkoitus olla kuvaava ja kertoa, että olen ihan kunnon tyttö. Oikiasti.
No Magenta nyt on sitten aivan asia erikseen. Magenta, since when you were the bad girl - since the day you were born. Till the day that you die. En minä sitä kehtaa kokonaan häätää, kun pojat siitä näyttää kovasti tykkäävän (joo ei tarvi takertua yksityiskohtiin, ei niitä poikia ole kuin yksi, jolle elämäni omistan ja jota palvon täyspäiväisesti). Magenta's a good girl to have around, ja kaksimieliseksihän se meni sitten sekin. Anteeksi, menen nukkumaan kun tämä nyt näyttää menevän tämmöseksi taas niin kuin kaikki viime aikoina näyttää menevän jonkulaiseksi. Bläh!
Voi väsynyt kikatus. Ei tekis mieli nukkua, kun aamulla ei kuitenkaan enää ole niin hauskaa kuin nyt. Vielä parempi olis jos vieressä olis joku (no ei JOKU vaan tietenki SE YKS!) , mutta hyvää kannattaa odottaa, kohta on perjantai.
Hyvää kannattaa odottaa, mutta MIKSI ODOTTAA?!?
Taidankin olla nero.
Keksimme hauskan reitin kotiin kauniita teitä pitkin. Linnut roikkuivat taivaalta puiden yllä kuin leijat. Viikonloppuna kävellään jotain semmoista kaunista tietä, en tiedä tässä lähellä oikein muita niin pitää varmaan kävellä siellä mistä tänään mentiin. Aivan satumaista kun kevyt sade lävisti auringonsäteet. Korni "elämä on hienoa"-hetki. Niitähän mulla riittää.
Työharjoittelussa äijät tilasi pizzaa Göremestä ja minäkin tilasin Amoren (tonnikala, katkarapu, ananas, aurajuusto). Yli puolet odottaa huomista iltavuoroa. Että jotain mitä odottaa sitten huomisellekin. Ja tietenkin Alias. Kotona söin pitkästä aikaa pastaa ja pestoa. Silloin kun on pasta&pesto-season menossa niin sitä voi helposti syödä useammankin satsin päivässä. Tänään kahdesti. Ihan hyvä hiilihydraattipitoinen aamupala.
Tuntui vähän kipeältä olo, mutta ei ole kuumetta. Ihan fiksua silti ehkä jättää jumppa väliin tältä päivältä. Jumpan väliinjättäminen oli kyllä ihan strateginen juttu.
Satuin ihan sattumalta (uskoo ken tahtoo) olemaan liikenteessä tuolla yhdellä suunnalla 23,4 km kotiovelta, ja kävin kotikäynnillä poitsun luona, kun se on kerran reppana niin kipeänä. Paitsi että oikeasti läpinäkyvä "leffa ja levy uutta Fazerin suklaata mussukalle"-reissuni oli tietenkin "tervehdin kömpelösti tulevia appivanhempiani"-reissu. Kerran se vaan kirpasee niinku avantoonmeno. Osasin melkein käyttäytyä, paitsi kokovartalospasmasin ulko-ovella kun appiukko tuli avaamaan... "Moi..." ja noin hamsterin eliniän kestävä hiljaisuus. Hani 15 vee. Varmaan ehti pariin kertaan miettiä että mikähän se tämä oikein on. Hermostuneena höpöttelin kahvikupin ääressä ihan mitä sattuu. Nyt on hyvä yrittää väittää itselleen että on hieno ja arvokas juuri sellaisena on kuin on... maanisesti puliseva, levoton, omituinen. Niin että antakaa sille vielä kahvia!
Ajatellaanpa positiivisesti. Koskaan ei tule toista mahdollisuutta pilata mahdollisuutta antaa itsestään hyvää ensivaikutelmaa.
Dr. Phil oli tänään oikein asian ytimessä ja kasvoin henkisesti ainakin 15 m sekunnissa. Kaikki maailman asiat näyttävät teemoiltaan pyörivän menneisyyden ja nykyisyyden ja eteenpäin siirtymisen ympärillä. "You are not what you did - you are what you do." (Well, boy, you sure know what I do and that's what I am, deal with it.)
Aika paljon liittyy anteeksiantoon, ja kyllähän se mulle passaa. En tykkää olla katkera tai muistuttaa itseäni koko ajan jostain muka-vääryydestä mitä olen osakseni saanut. Dr. Philkin sanoi, että kyse ei ole synneistä vaan VALINNOISTA. Kukas sen osaisi paremmin sanoa. Valinnat tehdään aina senhetkisten olosuhteiden vallitessa senhetkisen informaation perusteella. Ja niin edelleen.
Voi sitä silti valita väärin. Hyvällä mäihällä sen voi myöhemmin korjata. (Off-game: Ja kyllä, viittaan tällä nyt siihen että olisi minut voinut valita aiemminkin kuten vaikka 8 vuotta sitten, mutta kaiketi kaikella on oma kinky tarkoituksensa, ja kaiketi se eduksemme nyt kääntyy, enkä sitä itseasiassa enää lainkaan kyseenalaista.)
Kun päästää menneisyyden menemään eikä katso taakseen, saattaa huomata ne satumaiset sadepisarat ja taivaalta roikkuvat linnut ja kaiken kauniin, joka minua ympäröi, ja saattavathan nuo ympäröidä sinuakin, jos et katso liian kauas eteen etkä taakse vaan koitat löytää sellaisen hyvän ja notkean eksistenssin tästä hetkestä, joka on tällä hetkellä ja juuri tällä hetkellä, olitpa sitten hengittämässä sisään tai ulos.
Ja ai niin joo, joku asia on tehnyt musta vähän semmosen että pitää aika paljon sensuroida mitä tulee kirjoitettua ihan hyvän maun vuoksi (kirjoitan nopeammin kuin ajattelen, eli joudun deletoimaan aika paljon jälkikäteen). Eihän kukaan halua likaisia yksityiskohtia lukea. Kun tiedän kuitenkin että iskäkin tätä lukee, vaikka ei tässä vaiheessa taida enää paljon selittelyt auttaa. En ole enää neitsyt, paitsi että olin kyllä sellainen vuosia pitempään kuin vanhemmat luulivat, meillä on vissiin ollut päinvastoin se "ei minun lapseni"-juttu, niin ja tiedoksi että en ole ikinä mitään huumeita kokeillut enkä myynyt persettä enkä tehnyt oikeastaan mitään typerää kuin joskus 15-vuotiaana parit kokeilukännit vetänyt Gini lemonilla. Siskokin on ollut paljon pahempi! (Ei se uskalla mua tuon takia läpsiä, hähhää.) Joo, kyllä minä olen sellainen tyttö jonka omalle pojalleni naittaisin. Kieroa, mutta ehkä joku tajusi pointin, jonka oli tarkoitus olla kuvaava ja kertoa, että olen ihan kunnon tyttö. Oikiasti.
No Magenta nyt on sitten aivan asia erikseen. Magenta, since when you were the bad girl - since the day you were born. Till the day that you die. En minä sitä kehtaa kokonaan häätää, kun pojat siitä näyttää kovasti tykkäävän (joo ei tarvi takertua yksityiskohtiin, ei niitä poikia ole kuin yksi, jolle elämäni omistan ja jota palvon täyspäiväisesti). Magenta's a good girl to have around, ja kaksimieliseksihän se meni sitten sekin. Anteeksi, menen nukkumaan kun tämä nyt näyttää menevän tämmöseksi taas niin kuin kaikki viime aikoina näyttää menevän jonkulaiseksi. Bläh!
Voi väsynyt kikatus. Ei tekis mieli nukkua, kun aamulla ei kuitenkaan enää ole niin hauskaa kuin nyt. Vielä parempi olis jos vieressä olis joku (no ei JOKU vaan tietenki SE YKS!) , mutta hyvää kannattaa odottaa, kohta on perjantai.
Hyvää kannattaa odottaa, mutta MIKSI ODOTTAA?!?
Taidankin olla nero.
Totuus löytyy kahvihuoneen pöydältä
HÄRKÄ 21.4.-20.5.
Älä muistele vanhoja syntejä, omiasi tai toisten. Yritä elää enemmän nykyhetkessä. Vointisi kohenee siitä ja alat nähdä asiat oikeassa mittakaavassa. Ajanjakso on otollinen joihinkin hankintoihin. Taloutesi ei pahemmin kärsi, vaikka sijoituksesi olisivatkin kalliinpuoleisia. Lempeitä tunteita on ilmassa.
(horoskooppi, ET-lehti syyskuu 2006)
Älä muistele vanhoja syntejä, omiasi tai toisten. Yritä elää enemmän nykyhetkessä. Vointisi kohenee siitä ja alat nähdä asiat oikeassa mittakaavassa. Ajanjakso on otollinen joihinkin hankintoihin. Taloutesi ei pahemmin kärsi, vaikka sijoituksesi olisivatkin kalliinpuoleisia. Lempeitä tunteita on ilmassa.
(horoskooppi, ET-lehti syyskuu 2006)
tiistaina, syyskuuta 19, 2006
Oi ihanuus
Lähdimme työharjoittelusta 25 minuuttia vaille kolme. Olisimme tietenkin voineet istua päivän loppuun kahvihuoneessa nuokkuen kun hommat oli ns. hoidettu. Jos joku haluaa vedota holtittomuuteemme, voimme todeta, että jos joka päivä viikoissa viiden ja tunneissa 178 yksikön harjoittelun aikana vietämme kolme ja puoli minuuttia paskalla, nauramme puoli minuuttia jonkin miestyöntekijän hulvattomalle vitsille ja keskeytämme kokonaiseksi minuutiksi tekemisemme haukottelun ja venyttelyn vuoksi, niin kuinka paljon tehokasta opiskeluaikaa menee näihin joutavuuksiin? Ei sitä pysty olemaan klo 7-15 särmänä alusta loppuun. Ei sitä pysty käsittelemään tietoa kahdeksaa tuntia. Ei se oo mahollista. Äläkää viittikö! Onneksi koulun puolelta ohjaajava opettajamme on ylireilu kaveri ja antoi meille luvan mennä OYS:n luennolle perjantaina harjoitteluajalla.
Tänään on ollut semmoinen vähän vaikeasti arvioitava päivä. Ihan jees. Näitähän riittää, näitä seiskapuolen päiviä.
Bodycombatissa oli pari uutta biisiä uudesta ohjelmasta. Aivan mahtavat hiet irtosi ja sen jälkeen pilateksessa sai poikittainen vatsalihas kyytiä. Huomenna olisi koirakävely, eli kuudelta lähdetään käymään porukalla koirapuistossa BC:ltä, mutta älkää sitten minua syyttäkö jos tulee sade. Pääsenpähän bodypumppiin jos sataa.
Tänään oli taas tosi hyvä salaattilounas siellä Peltolan ravintelissa missä me käydää syömässä. Pisteitä siitä.
Herra Voiko-se-olla-tottakaan on kipeänä ja minä en voi tehdä asialle yhtään mitään, mikä on turhauttavaa, koska haluaisin paijata sen terveeksi. Mitä minä teen viikonloppuna kipeällä miehellä! No ei vaineskaan.
Olen ilmeisesti aivan ääliö sitä poikaa (koska minä en kuulemma ole nainen vaan tyttö. Toim. huom: HV) kohtaan ja en osaa olla koko ajan sanomatta jotakin idioottimaista, joka jollakin tavalla provosoi pitämään minua ääliönä, mikä on tietenkin vain totuus, jota ei kannata salailla.
En osaa selittää miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Jollakin tavalla olen ilmeisesti ahdistunut ihminen. Luultavasti vika on a. heikossa itsetunnossani, b. jopa realistisissa vuosien varrella karttuneissa epäluuloissani ko. henkilöä kohtaan, c. siinä, että en voi hyväksyä että mitään hyvää voisi minulle tapahtua, koska aika pitkään on kuitenkin tullut lähinnä turpaan näissä rakkauskiemuroissa, joissa olen kaikkeni antanut ja persuuksiini saanut kengänkuvan.
Vaikka olen uskollisin olento mitä maa päällään kantaa, leikin tulella kun en sano suoraan EI jos joku kysyy joskus jonnekin. Ei sillä että kukaan olisi mihinkään oikeasti kysynyt. Väitän että kaveripohjalta voi hengata, mitä en usko todeksi, mutta jos toinen saa pitää hempukoita kavereina niin minun kaverit on sitten ihan nuoltavan hyvännäköisiä miehiä, niin kerta. Kun sanon olevani varattu, jostain paistaa läpi oma epäuskoni "ai ihan totta, olenko?" joka tekee punaisesta valosta keltaisen, ja johdattelee uskomaan että en ole saavuttamaton, ainoastaan vaikeasti tavoiteltava. Mikä tietenkin voi vain kasvattaa nälkäisen pelimiehen ruokahalua ja tulen väärinymmärretyksi asian kaikkien osapuolien taholta. Jälkiruuaksi tarjoilemme epämääräistä mössöä, jota ei uskalla maistaa, koska se on vaan niin hemmetin epämääräistä.
Siis minähän olen yksiavioinen (rakkaus on ikuista - vain kohde muuttuu) ja tahdon sen yhden kanssa olla. Aika ei ole missään nimessä oikea, mutta se on vähän niin kuin että jos Johnny Depp tulisi kysymään niin alkaisitko miettiä että onko aika oikea vaiko eikö.
Minä en ole missään nimessä parantunut tämän vuoden aikana kovalla työllä ja tuskalla keräämistäni runsaista ihmissuhdekolhuista. Ylös vaan ja etiäpäin, hyvä että on veri kerennyt rinnuksille kuivua. Ennen tätä vuotta ihmissuhteeni ovat olleet sellaisia aika turvallisia basic-mallisia, joissa minä olen ollut se joka päättää että ei tämä tästä nyt kuitenkaan. Semmoisia, että mikä jottei ne olisivat voineet jatkua ikuisesti melkein mikä tahansa, jos siinä olisi kahden lapsen sijaan ollut kaksi aikuista. Vaan nyt on sitten tätä ikää tullut ja mikään ei toimi. Oh sweet 2006, sinua tullaan muistelemaan todennäköisesti joko todella loistavana vuotena tai sitten poltan tämän vuoden kalenterin ja kiellän kaiken tapahtuneen.
On tässä vielä kokonaiset loka-, marras-, joulukuu aikaa tehdä tästä elämäni mahtavin vuosi. Jouluvauvaa ei enää ehdi tehdä!
Kello on kohta yheksän ja se on paljon kun pitää taas viiden jälkeen reilusti ennen kuutta herätä. Toisaalta en kyllä hirveästi keksi enää mitään mihin aikaa tarvisin. Voisin lojua sohvalla viisi tuntia ja katsoa putkeen vaikka Aliasta, mutta ehkä sitten joskus. Viikonloppuna olisi kummisedän 50-vuotisbibbalot, joihin en tiedä menenkö ja jos menen niin menenkö pariskuntana vai perheen siivellä ja jos menen ylipäätään niin joutuuko siellä jotakin jodlaamaan, kun jotain laulunumeroa ainakin äiti on ruinannut että kehittäisin. Pim. Sehän onkin niin helppoa. Siis mitä, mistä minä shown kehitän, otanko koiran mukaan pieremään taustoja, vai MITÄ HÄH?! En ehdi edes itse opetella soittamaan trumpettia tässä parin päivän aikana, kun pitää olla työharjoittelussa, muutenhan välisoitot säkeistöjen välillä olisivat ilahduttaneet juhlaväkeä.
Katsois vaikka mikä sarja se Pako on. Onneksi mulla on avaimet työharjoittelupaikkaan, monesti saattaa tulla vielä kuukauden sisällä semmonen "miten täältä pääsee pois"-olo.
Tänään on ollut semmoinen vähän vaikeasti arvioitava päivä. Ihan jees. Näitähän riittää, näitä seiskapuolen päiviä.
Bodycombatissa oli pari uutta biisiä uudesta ohjelmasta. Aivan mahtavat hiet irtosi ja sen jälkeen pilateksessa sai poikittainen vatsalihas kyytiä. Huomenna olisi koirakävely, eli kuudelta lähdetään käymään porukalla koirapuistossa BC:ltä, mutta älkää sitten minua syyttäkö jos tulee sade. Pääsenpähän bodypumppiin jos sataa.
Tänään oli taas tosi hyvä salaattilounas siellä Peltolan ravintelissa missä me käydää syömässä. Pisteitä siitä.
Herra Voiko-se-olla-tottakaan on kipeänä ja minä en voi tehdä asialle yhtään mitään, mikä on turhauttavaa, koska haluaisin paijata sen terveeksi. Mitä minä teen viikonloppuna kipeällä miehellä! No ei vaineskaan.
Olen ilmeisesti aivan ääliö sitä poikaa (koska minä en kuulemma ole nainen vaan tyttö. Toim. huom: HV) kohtaan ja en osaa olla koko ajan sanomatta jotakin idioottimaista, joka jollakin tavalla provosoi pitämään minua ääliönä, mikä on tietenkin vain totuus, jota ei kannata salailla.
En osaa selittää miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Jollakin tavalla olen ilmeisesti ahdistunut ihminen. Luultavasti vika on a. heikossa itsetunnossani, b. jopa realistisissa vuosien varrella karttuneissa epäluuloissani ko. henkilöä kohtaan, c. siinä, että en voi hyväksyä että mitään hyvää voisi minulle tapahtua, koska aika pitkään on kuitenkin tullut lähinnä turpaan näissä rakkauskiemuroissa, joissa olen kaikkeni antanut ja persuuksiini saanut kengänkuvan.
Vaikka olen uskollisin olento mitä maa päällään kantaa, leikin tulella kun en sano suoraan EI jos joku kysyy joskus jonnekin. Ei sillä että kukaan olisi mihinkään oikeasti kysynyt. Väitän että kaveripohjalta voi hengata, mitä en usko todeksi, mutta jos toinen saa pitää hempukoita kavereina niin minun kaverit on sitten ihan nuoltavan hyvännäköisiä miehiä, niin kerta. Kun sanon olevani varattu, jostain paistaa läpi oma epäuskoni "ai ihan totta, olenko?" joka tekee punaisesta valosta keltaisen, ja johdattelee uskomaan että en ole saavuttamaton, ainoastaan vaikeasti tavoiteltava. Mikä tietenkin voi vain kasvattaa nälkäisen pelimiehen ruokahalua ja tulen väärinymmärretyksi asian kaikkien osapuolien taholta. Jälkiruuaksi tarjoilemme epämääräistä mössöä, jota ei uskalla maistaa, koska se on vaan niin hemmetin epämääräistä.
Siis minähän olen yksiavioinen (rakkaus on ikuista - vain kohde muuttuu) ja tahdon sen yhden kanssa olla. Aika ei ole missään nimessä oikea, mutta se on vähän niin kuin että jos Johnny Depp tulisi kysymään niin alkaisitko miettiä että onko aika oikea vaiko eikö.
Minä en ole missään nimessä parantunut tämän vuoden aikana kovalla työllä ja tuskalla keräämistäni runsaista ihmissuhdekolhuista. Ylös vaan ja etiäpäin, hyvä että on veri kerennyt rinnuksille kuivua. Ennen tätä vuotta ihmissuhteeni ovat olleet sellaisia aika turvallisia basic-mallisia, joissa minä olen ollut se joka päättää että ei tämä tästä nyt kuitenkaan. Semmoisia, että mikä jottei ne olisivat voineet jatkua ikuisesti melkein mikä tahansa, jos siinä olisi kahden lapsen sijaan ollut kaksi aikuista. Vaan nyt on sitten tätä ikää tullut ja mikään ei toimi. Oh sweet 2006, sinua tullaan muistelemaan todennäköisesti joko todella loistavana vuotena tai sitten poltan tämän vuoden kalenterin ja kiellän kaiken tapahtuneen.
On tässä vielä kokonaiset loka-, marras-, joulukuu aikaa tehdä tästä elämäni mahtavin vuosi. Jouluvauvaa ei enää ehdi tehdä!
Kello on kohta yheksän ja se on paljon kun pitää taas viiden jälkeen reilusti ennen kuutta herätä. Toisaalta en kyllä hirveästi keksi enää mitään mihin aikaa tarvisin. Voisin lojua sohvalla viisi tuntia ja katsoa putkeen vaikka Aliasta, mutta ehkä sitten joskus. Viikonloppuna olisi kummisedän 50-vuotisbibbalot, joihin en tiedä menenkö ja jos menen niin menenkö pariskuntana vai perheen siivellä ja jos menen ylipäätään niin joutuuko siellä jotakin jodlaamaan, kun jotain laulunumeroa ainakin äiti on ruinannut että kehittäisin. Pim. Sehän onkin niin helppoa. Siis mitä, mistä minä shown kehitän, otanko koiran mukaan pieremään taustoja, vai MITÄ HÄH?! En ehdi edes itse opetella soittamaan trumpettia tässä parin päivän aikana, kun pitää olla työharjoittelussa, muutenhan välisoitot säkeistöjen välillä olisivat ilahduttaneet juhlaväkeä.
Katsois vaikka mikä sarja se Pako on. Onneksi mulla on avaimet työharjoittelupaikkaan, monesti saattaa tulla vielä kuukauden sisällä semmonen "miten täältä pääsee pois"-olo.
maanantaina, syyskuuta 18, 2006
Todistukseksi siitä, että Jumalaa ei ole olemassa ja maailma on paha.
En ole vainoharhainen, mutta tämä tuntuu silti henkilökohtaiselta rangaistukselta.
"22:50 Näin tehdään Hauskat kotivideot
Raportti suositun viihdeohjelman kulisseista. Juontaja Sampo Marjomaa kertoo katsojien lähettämään sisältöön perustuvan ohjelman tekemisestä sekä uuden Hauskat nettivideot -konseptin saamasta kansainvälisestä kiinnostuksesta. Lisäksi haastattelussa hauskan pieruvideon ohjelmaan lähettänyt isoisä. Ohjelman toimittaa Nelosen uutisankkuri Miisa Nieminen. Kesto 10' Uusinta."
"22:50 Näin tehdään Hauskat kotivideot
Raportti suositun viihdeohjelman kulisseista. Juontaja Sampo Marjomaa kertoo katsojien lähettämään sisältöön perustuvan ohjelman tekemisestä sekä uuden Hauskat nettivideot -konseptin saamasta kansainvälisestä kiinnostuksesta. Lisäksi haastattelussa hauskan pieruvideon ohjelmaan lähettänyt isoisä. Ohjelman toimittaa Nelosen uutisankkuri Miisa Nieminen. Kesto 10' Uusinta."
Jos aivan rehellisiä ollaan...
...niin sitä omaa ponia lukuunottamatta minulla on kaikki mitä olen koskaan halunnut.
Onnen paradoksi
Vastaukset löytyvät katharsiksen kautta. Olisi kai helpompiakin teitä, mutta ehkä kirkkain totuus valkenee tuskaisimmalla hetkellä, pelon kautta. Tiedät mitä haluat ymmärtäessäsi, että voit menettää sen. Merkityksettömän annat mennä... jos sillä on väliä, et päästä sitä menemään.
Onni on käden ulottuvilla, mutta miksei siihen vain tartu? Jos ei ole mitään, ei ole mitään menetettävää.
Epäonnistumisen pelko halvaannuttaa, menneet pettymykset ovat opettaneet olemaan tavoittelematta onnea, jota emme uskalla ahmia täysin siemauksin. Emme anna lupaa kylpeä siinä, koska pelkäämme tulevamme riippuvaisiksi ja kun joudumme jonain päivänä luopumaan siitä ylellisyydestä, murrumme täysin.
Yksin vastatuulessa seisominen on vahvuutta, joka ei tee onnelliseksi. Ainoastaan heikkoina ja toisiimme tukeutuvina, oman rajallisuutemme nöyrästi myöntäneinä, voimme saavuttaa jotain aitoa ja rehellistä.
Onni on käden ulottuvilla, mutta miksei siihen vain tartu? Jos ei ole mitään, ei ole mitään menetettävää.
Epäonnistumisen pelko halvaannuttaa, menneet pettymykset ovat opettaneet olemaan tavoittelematta onnea, jota emme uskalla ahmia täysin siemauksin. Emme anna lupaa kylpeä siinä, koska pelkäämme tulevamme riippuvaisiksi ja kun joudumme jonain päivänä luopumaan siitä ylellisyydestä, murrumme täysin.
Yksin vastatuulessa seisominen on vahvuutta, joka ei tee onnelliseksi. Ainoastaan heikkoina ja toisiimme tukeutuvina, oman rajallisuutemme nöyrästi myöntäneinä, voimme saavuttaa jotain aitoa ja rehellistä.
sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006
where your gardens have no walls
Itkin käpertyneenä kuuman suihkun alle. Teki kipeää rehellisyys omia tunteita kohtaan, voimattomuus niiden vahvuuden edessä, väistämättömyys kerran luvatun edessä. Isoja asioita ei voi vähätellä.
Haluaisin lahjoa itseni uskomaan, että asiat sydämessäni ovat toisin kuin ovat.
Kun on kerran saanut kämmeniinsä tunteen, että tämä on oikein, ja se on sormien välistä valunut hukkaan.
Join humalaan
Täytin sitä tyhjää jonka jätit
Mutta muut eivät mene päähän
kaikki selvät hetket kaipaan sinua
Kiusaan itseäni muutamalla muistolla, ihan kuin ronkkisi paranevaa haavaa. Voin puuduttaa itseni huolettomaksi. Tämä on ehkä ainoa kerta, ainakin ensimmäinen, kun joku todellakin tuntuu jossain. Sellaisella primitiivisellä tavalla, että sitä ei järki selitä. Vai tuntuiko, vai kuvittelenko kaiken?
Tuntuu siltä kuin olisin leski, joka on vannonut kunnioittavansa miehensä muistoa niin ettei koskaan enää ota tilalle ketään toista. Siltä tosiaan tuntuu... niin kuin hänet olisi riistetty minulta kuin kuoleman kautta.
Tässä pelissä ei voi kuin hävitä.
Kerran joku katsoi minua silmiin niin, että se meni läpi, se meni syvälle, vei mukanaan palan, joka nyt puuttuu. En voi uskoa että vieläkin itken sitä.
Tähän ei ollutkaan sellaista lääkettä, jolla kipu lähtee ja haavat paranevat. Tästä kai selviää sittenkin vain kärsimällä.
Tätä on kaipaus, tätä on kaipaus, tätä on kaipaus.
***** mitä bullshittiä.
Haluaisin lahjoa itseni uskomaan, että asiat sydämessäni ovat toisin kuin ovat.
Kun on kerran saanut kämmeniinsä tunteen, että tämä on oikein, ja se on sormien välistä valunut hukkaan.
Join humalaan
Täytin sitä tyhjää jonka jätit
Mutta muut eivät mene päähän
kaikki selvät hetket kaipaan sinua
Kiusaan itseäni muutamalla muistolla, ihan kuin ronkkisi paranevaa haavaa. Voin puuduttaa itseni huolettomaksi. Tämä on ehkä ainoa kerta, ainakin ensimmäinen, kun joku todellakin tuntuu jossain. Sellaisella primitiivisellä tavalla, että sitä ei järki selitä. Vai tuntuiko, vai kuvittelenko kaiken?
Tuntuu siltä kuin olisin leski, joka on vannonut kunnioittavansa miehensä muistoa niin ettei koskaan enää ota tilalle ketään toista. Siltä tosiaan tuntuu... niin kuin hänet olisi riistetty minulta kuin kuoleman kautta.
Tässä pelissä ei voi kuin hävitä.
Kerran joku katsoi minua silmiin niin, että se meni läpi, se meni syvälle, vei mukanaan palan, joka nyt puuttuu. En voi uskoa että vieläkin itken sitä.
Tähän ei ollutkaan sellaista lääkettä, jolla kipu lähtee ja haavat paranevat. Tästä kai selviää sittenkin vain kärsimällä.
Tätä on kaipaus, tätä on kaipaus, tätä on kaipaus.
***** mitä bullshittiä.
lauantaina, syyskuuta 16, 2006
Lähemmäksi täydellisyyttä
Lauantaiaamu... peuhausta, suihku, skootterikyydillä bodycombattiin, suihku. Kahvin ja korvapuustien tuoksu. Eräs lähti hakemaan alivuokralaisen kanssa kamoja tänne Mäntylään. Jasminella alkoi kaksi päivää sitten juoksu, eikä se totu pöksyihinsä vaan yrittää hinkuttaa niitä pois jalasta. Evanescence on ihana. Mielialani on kuin tuulen mukana pyörivä lehti. Märistä hiuksista valuu pisaroita selkää pitkin.
torstaina, syyskuuta 14, 2006
HAASTAN SINUT NÄLKÄPÄIVÄKERÄÄJÄKSI!
Nälkäpäivänä kerätään varoja katastrofirahastoon 21.-23.9.2006. Nälkäpäivä 2006 teemana ovat ilmastonmuutos ja sen tuhoisat vaikutukset. Ilmastonmuutoksen aiheuttamista luonnonkatastrofeista kärsivät eniten kaikkein heikoimmat, yleensä köyhien maiden naiset ja lapset.
Nälkäpäivä-kerääjäksi voi ilmoittautua Punaisen ristin nettisivuilla osoitteessa www.redcross.fi, tai Oulussa myös laittamalla sähköpostia osoitteeseen oulu@redcross.fi tai soittamalla 08-5618200. Ilmoittautuessasi kerro nimesi, asuinpaikkasi (tai paikkakunta missä aiot kerätä) ja yhteystietosi. Oulussa keräyskeskus on auki seuraavasti: to 21.9. klo 9-21.30, pe 22.9. 9-21.30 ja la 23.9. klo 9-18.30. Keräyskeskukseen, Punaisen Ristin Oulun piiri, Uusikatu 22, voi mennä myös ilman ennakkoilmoittautumista! Ota mukaasi henkilöllisyystodistus.
Nälkäpäivä-kerääjäksi voi ilmoittautua Punaisen ristin nettisivuilla osoitteessa www.redcross.fi, tai Oulussa myös laittamalla sähköpostia osoitteeseen ou
And on the eight day, God created JEE JEE.
Diudidiudidiudiudiu. Tämä liha alkaa olla kypsää, nimittäin viikonloppua varten! Yeah, baby!
Tänään oli tosi mukava päivä, olin lääkevuorossa ja sain jaella lääkkeitä itsenäisesti ja huomenna sitten näkee että minkälaisia coctaileja sitä on ihmiset nielleet ja millä seurauksilla. Kenties uudenlainen blondin toteuttama lääkehoito saa aikaan aivan uudenlaisen vasteen ja ihmeparantumiset ovat perjantain piristys.
Diudidiudiu.
Psykiatrisella parasta on miehet. Siis miestyöntekijät. Huippua porukkaa, rentoa ja hauskaa. Sinne päätyvät töihin sellaiset karismaattiset miehet. Naiset taas ovat enimmäkseen omituisia ja takakireitä. Voisin valita psykiatrisen suuntautumisvaihtoehdon ihan miesten takia. Heikkouteni. Mutta jos vaihtoehtona on naisvetoinen työyhteisö kaikkine kälätyksineen ja täteilyineen (kuten somaattisella puolella enimmäkseen näyttäisi olevan)...? Ei kiitos. Eikä minua haittaa olla se tyttö, jota parrakkaat miehet yrittävät naurattaa. Sehän on vain viihtyisää.
Minut on käsittääkseni luvattu viedä ulos viikonloppuna. Minua hieman epäilyttää tämä väistämättä edessä oleva viikonloppu. Varoitan näin julkisesti ilmeisesti isännäkseni kovastikin alkanutta herraa, että voi olla piru irti kun kaikki rankan viikon patoumat lähtevät purkautumaan. Siinä ei ole puolustuskyvytön mies millään tavalla turvassa. Ei uhkaus, ei lupaus, vaan ensimmäinen ja viimeinen varoitus.
Voi olla, että nukahdan puoli kahdeksalta. Voi olla, että en.
17 tunnin kuluttua alkaa viikonloppu. Siitä 8 on työharjoittelua, 6 unta ja 1 Aliaksen vitoskauden ekaa jaksoa! "You are not a bad guy, are you?"
Tänään oli tosi mukava päivä, olin lääkevuorossa ja sain jaella lääkkeitä itsenäisesti ja huomenna sitten näkee että minkälaisia coctaileja sitä on ihmiset nielleet ja millä seurauksilla. Kenties uudenlainen blondin toteuttama lääkehoito saa aikaan aivan uudenlaisen vasteen ja ihmeparantumiset ovat perjantain piristys.
Diudidiudiu.
Psykiatrisella parasta on miehet. Siis miestyöntekijät. Huippua porukkaa, rentoa ja hauskaa. Sinne päätyvät töihin sellaiset karismaattiset miehet. Naiset taas ovat enimmäkseen omituisia ja takakireitä. Voisin valita psykiatrisen suuntautumisvaihtoehdon ihan miesten takia. Heikkouteni. Mutta jos vaihtoehtona on naisvetoinen työyhteisö kaikkine kälätyksineen ja täteilyineen (kuten somaattisella puolella enimmäkseen näyttäisi olevan)...? Ei kiitos. Eikä minua haittaa olla se tyttö, jota parrakkaat miehet yrittävät naurattaa. Sehän on vain viihtyisää.
Minut on käsittääkseni luvattu viedä ulos viikonloppuna. Minua hieman epäilyttää tämä väistämättä edessä oleva viikonloppu. Varoitan näin julkisesti ilmeisesti isännäkseni kovastikin alkanutta herraa, että voi olla piru irti kun kaikki rankan viikon patoumat lähtevät purkautumaan. Siinä ei ole puolustuskyvytön mies millään tavalla turvassa. Ei uhkaus, ei lupaus, vaan ensimmäinen ja viimeinen varoitus.
Voi olla, että nukahdan puoli kahdeksalta. Voi olla, että en.
17 tunnin kuluttua alkaa viikonloppu. Siitä 8 on työharjoittelua, 6 unta ja 1 Aliaksen vitoskauden ekaa jaksoa! "You are not a bad guy, are you?"
Toim. huom.
Eräs lukija on mennyt sekaisin eri nimistä, joita olen käyttänyt mieshenkilöstä alias Mr. Smith, Bro ja viime aikoina Kaurispoika. Vaikka minulla onkin tänä vuonna ollut enemmän miehiä kuin minään aikaisempana (arvon itselleni Vuoden Pelehtijä-palkinnon), nämä aliakset kätkevät taakseen yhden ja saman henkilön. Minulta on suorastaan vaatimalla vaadittu epäselvyyden korjaamista.
Voitte kokeilla yli yksivuotiaan blogini entryissä hassunhauskaa "yhdistä pisteet"-leikkiä ja nähdä minkälaisen tähtikuvion tämä henkilö elämässäni on blogini elinaikana muodostanut. Historia ulottuu kuitenkin jo vuosien taakse, alkunsa se sai ystävänpäivänä vuonna 1998. Kenties vielä vapautan assosiaationi aiheesta ja terapianomaisesti ilmaisen tuntoni sana sanalta. Tai sitten en.
Voitte kokeilla yli yksivuotiaan blogini entryissä hassunhauskaa "yhdistä pisteet"-leikkiä ja nähdä minkälaisen tähtikuvion tämä henkilö elämässäni on blogini elinaikana muodostanut. Historia ulottuu kuitenkin jo vuosien taakse, alkunsa se sai ystävänpäivänä vuonna 1998. Kenties vielä vapautan assosiaationi aiheesta ja terapianomaisesti ilmaisen tuntoni sana sanalta. Tai sitten en.
keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006
Where do cows go on dates? - To the Mooovies.
Aika pimeitä unia taas. Navetallinen lehmiä (lehmä, tuo hedelmällisyyden symboli) ja sitten tietenkin joku vasikka, jota hellin äidillisesti.
Valeraskaus voi aiheuttaa koiralle maidon herumisen nisistä. Alankohan minäkin...?
Ja maidontuotannosta pääsemme kätevästi proteiinipirtelöihin, joita saanen kohta lypsää omakohtaisesti. Olen vähän harkinnut lisäravinteiden hankkimista, kun tee-se-itse-pirtelö on aika arvokasta valitsemieni laadukkaiden raaka-aineiden ansiosta. Toisaalta teollisen, luontaisenkaltaisen makuisen jauhopirtelön "nauttiminen" ei houkuttele. Ja OBH Norcida Chilli tehosekoittimella omatekoisen pirtelön pyöräyttäminen on nautinto.
Siispä ah. Päivän pirtelö on NAMIA.
Sisältää:
maitoa (AINA luomua)
kaksi kananmunanvalkuaista (AINA luomua)
banaani (reilua kauppaa aina kun mahdollista)
punaisia viinimarjoja (ite poimittuja, jäisenä pakkasesta)
purkillinen Ehrmann-maitorahkavalmistetta (koska se on halvin ja paras)
Yllätyin siitä miten viinimarjat sopivat pirtelöön, banaanin makeus peittää niiden kirpeyden ja lopputuloksena on ihana vaaleanpunainen kuohkea herkku. Ja tuosta annoksesta riittää vielä iltapalaksi bodycombatin jälkeen. No sugar added.
Tiesitkö, että huonomuistisesta lehmästä voi lypsää kolme päivää vanhaa maitoa, Pohjoisnavalla olevasta lehmästä saa kylmää maitoa, purkkaa jauhavan blondin ja märehtivän lehmän erottaa siitä, että lehmällä on älykkäämpi ilme ja lehmän nahasta on se hyöty että ilman sitä lehmän lihat leviäisivät pitkin peltoa.
Niin. Olisin halunnut jonkun hauskan lehmävitsin loppuun, mutta ei niitä ole. Paitsi tämä lämmitti sydäntä näin mielenterveystyön harjoittelun yhteyteen liitettynä...
Kaksi lehmää keskustelee niityllä:
-Minua huolestuttaa se hullun lehmän tauti.
-Ei kai se meihin helikoptereihin iske.
Valeraskaus voi aiheuttaa koiralle maidon herumisen nisistä. Alankohan minäkin...?
Ja maidontuotannosta pääsemme kätevästi proteiinipirtelöihin, joita saanen kohta lypsää omakohtaisesti. Olen vähän harkinnut lisäravinteiden hankkimista, kun tee-se-itse-pirtelö on aika arvokasta valitsemieni laadukkaiden raaka-aineiden ansiosta. Toisaalta teollisen, luontaisenkaltaisen makuisen jauhopirtelön "nauttiminen" ei houkuttele. Ja OBH Norcida Chilli tehosekoittimella omatekoisen pirtelön pyöräyttäminen on nautinto.
Siispä ah. Päivän pirtelö on NAMIA.
Sisältää:
maitoa (AINA luomua)
kaksi kananmunanvalkuaista (AINA luomua)
banaani (reilua kauppaa aina kun mahdollista)
punaisia viinimarjoja (ite poimittuja, jäisenä pakkasesta)
purkillinen Ehrmann-maitorahkavalmistetta (koska se on halvin ja paras)
Yllätyin siitä miten viinimarjat sopivat pirtelöön, banaanin makeus peittää niiden kirpeyden ja lopputuloksena on ihana vaaleanpunainen kuohkea herkku. Ja tuosta annoksesta riittää vielä iltapalaksi bodycombatin jälkeen. No sugar added.
Tiesitkö, että huonomuistisesta lehmästä voi lypsää kolme päivää vanhaa maitoa, Pohjoisnavalla olevasta lehmästä saa kylmää maitoa, purkkaa jauhavan blondin ja märehtivän lehmän erottaa siitä, että lehmällä on älykkäämpi ilme ja lehmän nahasta on se hyöty että ilman sitä lehmän lihat leviäisivät pitkin peltoa.
Niin. Olisin halunnut jonkun hauskan lehmävitsin loppuun, mutta ei niitä ole. Paitsi tämä lämmitti sydäntä näin mielenterveystyön harjoittelun yhteyteen liitettynä...
Kaksi lehmää keskustelee niityllä:
-Minua huolestuttaa se hullun lehmän tauti.
-Ei kai se meihin helikoptereihin iske.
tiistaina, syyskuuta 12, 2006
Tiistai, vasta?
Soitin vähän hädissään agentti A:lle, että laittaa mulle paikan pumppiin valmiiksi. Poljin "paniikissa oleva hiiri"-sykkeellä BC:lle ja ehdin mukaan keskelle lämmittelypiisiä. Sen jälkeen alkoi pilates, joka oli (***** tietenki taas!) täynnä enkä ollut hoksannut varata paikkaa siinä pumppiin juostessa, mutta agentti M antoi jäädä kun salin edessä oli yhen tämmösen mentävä aukko. Agentit ansaitsivat tästä asiakaspalautteena neekerinpusut. Toinen asiakaspalaute oli valitettavasti hieman muussaantunut taskussa. Itseni palkitsin Gainomaxilla.
Yritimme MariiaaMariiaan (rickymartinsh) kanssa tunkea pyörääni tämän autoon, mikä ei sitten onnistunut. Niin pyöräilin sitten kotiin ja matkalla keksin yhden laulun, tai olen kyllä keksinyt sen jo aiemmin, mutta nyt muistin sen taas ja keksin siihen lisää.
Toinen harjoittelupäivä oli ihan kiva, mutta raskas. Välillä tuntui siltä kuin olisin keskellä larppia. Se tuntui oudon luonnolliselta. Että kenellä sitten on ongelmia sen todellisuuden kanssa ja kenellä ei. Joka tapauksessa, lukiessani potilaspapereita tuntui siltä kuin olisin tutustunut johonkin toiseen pelin hahmoon. Olen ehkä katsonut liikaa Aliasta. Kansiot voivat olla mielenkiintoisia, etenkin kun ne sisältävät ilettävän tyrmistyttäviä ihmiskohtaloita.
Missasin erään aamuryhmän ihan vain hitauttani. Onneksi eräs mukava hoitaja sanoi, että ei ole vakavaa ja sattuuhan noita. Ohjaajani sen sijaan on ahdistava. Pelkkä hänen läsnäolonsa on stressaavaa. Hänen kanssaan minulla epäilemättä tulee ainakin pieniä konflikteja viiden viikon aikana. Ensin sanotaan, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja sitten kun kysyn omasta mielestäni ihan oleellisia asioita, ohjaajani saa minut tuntemaan itseni idiootiksi. Ei kukaan ole lannistava tahallaan, mutta silti. Väärinymmärretyksitulemisen uhallakin olen päättänyt olla rohkea, reipas ja aktiivinen. Itsestään on vain niin vaikea olla ylpeä, sitä toivoisi jotain kannustusta ulkopuoleltakin kun tilanne on niin uusi ja tunnen itseni epävarmaksi.
Tällä menolla viikonloppu tulee olemaan kaikkien aikojen odotetuin. Mahna Mahna, everybody!
Yritimme MariiaaMariiaan (rickymartinsh) kanssa tunkea pyörääni tämän autoon, mikä ei sitten onnistunut. Niin pyöräilin sitten kotiin ja matkalla keksin yhden laulun, tai olen kyllä keksinyt sen jo aiemmin, mutta nyt muistin sen taas ja keksin siihen lisää.
Toinen harjoittelupäivä oli ihan kiva, mutta raskas. Välillä tuntui siltä kuin olisin keskellä larppia. Se tuntui oudon luonnolliselta. Että kenellä sitten on ongelmia sen todellisuuden kanssa ja kenellä ei. Joka tapauksessa, lukiessani potilaspapereita tuntui siltä kuin olisin tutustunut johonkin toiseen pelin hahmoon. Olen ehkä katsonut liikaa Aliasta. Kansiot voivat olla mielenkiintoisia, etenkin kun ne sisältävät ilettävän tyrmistyttäviä ihmiskohtaloita.
Missasin erään aamuryhmän ihan vain hitauttani. Onneksi eräs mukava hoitaja sanoi, että ei ole vakavaa ja sattuuhan noita. Ohjaajani sen sijaan on ahdistava. Pelkkä hänen läsnäolonsa on stressaavaa. Hänen kanssaan minulla epäilemättä tulee ainakin pieniä konflikteja viiden viikon aikana. Ensin sanotaan, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja sitten kun kysyn omasta mielestäni ihan oleellisia asioita, ohjaajani saa minut tuntemaan itseni idiootiksi. Ei kukaan ole lannistava tahallaan, mutta silti. Väärinymmärretyksitulemisen uhallakin olen päättänyt olla rohkea, reipas ja aktiivinen. Itsestään on vain niin vaikea olla ylpeä, sitä toivoisi jotain kannustusta ulkopuoleltakin kun tilanne on niin uusi ja tunnen itseni epävarmaksi.
Tällä menolla viikonloppu tulee olemaan kaikkien aikojen odotetuin. Mahna Mahna, everybody!
Nainen ajattelee munasarjoillaan
Haikeimmat haaveet ja pahimmat pelot kulkevat käsi kädessä.
Eilen illalla komensin itseäni nukkumaan. Joudun joskus tyhjentämään päätäni mantraamalla aivottomasti "nuku-nuku-nuku-nuku-nuku...". Ja se toimii. Niin paljon asioita, anna alitajunnan selvittää ne, sanoin itselleni. Kuinka ollakaan, alitajuntani rakensi palikoista todella kummallisen unikokemuksen.
Olin unessa potilaana naistentautien leikkausosastolla (jossa olin keväällä työharjoittelussa). Toimenpiteeksi oli määrätty laparotomia. En tiennyt minkä takia. Pelkäsin kuollakseni adneksieni olevan vaarassa. Joku mainitsi jossain vaiheessa psykiatrin konsultaation, jonka arvelin liittyvän siihen kriisiin, joka olisi edessä, kun saisin kuulla etten voisi koskaan saada lapsia.
Lapset. Kenties pahinta mitä voisi olla tapahtumatta. Minä haluan lapsia. Minusta tulisi naarasleijonamainen äiti.
Valkoinen potilaspaita. Iv-kanyyli oli teipattu hihaani kuin jossakin larpissa. Huusin, että haluan nukutuksen. Sain epämääräisen tabletin, jonka oli kai tarkoitus tainnuttaa minut. Suussani maistui inhottava lääkeaine, aivan kuin jos ottaa lääkkeen eikä sen mukana tarpeeksi vettä. En ollut kovin co-operoiva, sain toisen tabletin.
Leikkaussalissa oli oikean henkilökunnan lisäksi (joukossa mm. harjoitteluni ohjaaja) lauma lähihoitajaopiskelijoita (arkivaatteissaan), jotka olivat aivan kädettömiä (kuvaannollisesti) ja olin varma että kuolen johonkin sairaalainfektioon, koska mistään aseptiikasta ei ollut käsitystäkään. Erityisen huolestunut olin siitä, että hiukseni tursusivat potilasmyssyni alta ja hiuksia kaikkine mikrobeineen menisi leikkaushaavan kautta elimistööni. Joku otti sakset ja napsaisi poninhäntäni pois.
Menkat alkoivat tänään. Munasarjani määräävät uneni. Analyze this.
Eilen illalla komensin itseäni nukkumaan. Joudun joskus tyhjentämään päätäni mantraamalla aivottomasti "nuku-nuku-nuku-nuku-nuku...". Ja se toimii. Niin paljon asioita, anna alitajunnan selvittää ne, sanoin itselleni. Kuinka ollakaan, alitajuntani rakensi palikoista todella kummallisen unikokemuksen.
Olin unessa potilaana naistentautien leikkausosastolla (jossa olin keväällä työharjoittelussa). Toimenpiteeksi oli määrätty laparotomia. En tiennyt minkä takia. Pelkäsin kuollakseni adneksieni olevan vaarassa. Joku mainitsi jossain vaiheessa psykiatrin konsultaation, jonka arvelin liittyvän siihen kriisiin, joka olisi edessä, kun saisin kuulla etten voisi koskaan saada lapsia.
Lapset. Kenties pahinta mitä voisi olla tapahtumatta. Minä haluan lapsia. Minusta tulisi naarasleijonamainen äiti.
Valkoinen potilaspaita. Iv-kanyyli oli teipattu hihaani kuin jossakin larpissa. Huusin, että haluan nukutuksen. Sain epämääräisen tabletin, jonka oli kai tarkoitus tainnuttaa minut. Suussani maistui inhottava lääkeaine, aivan kuin jos ottaa lääkkeen eikä sen mukana tarpeeksi vettä. En ollut kovin co-operoiva, sain toisen tabletin.
Leikkaussalissa oli oikean henkilökunnan lisäksi (joukossa mm. harjoitteluni ohjaaja) lauma lähihoitajaopiskelijoita (arkivaatteissaan), jotka olivat aivan kädettömiä (kuvaannollisesti) ja olin varma että kuolen johonkin sairaalainfektioon, koska mistään aseptiikasta ei ollut käsitystäkään. Erityisen huolestunut olin siitä, että hiukseni tursusivat potilasmyssyni alta ja hiuksia kaikkine mikrobeineen menisi leikkaushaavan kautta elimistööni. Joku otti sakset ja napsaisi poninhäntäni pois.
Menkat alkoivat tänään. Munasarjani määräävät uneni. Analyze this.
maanantaina, syyskuuta 11, 2006
bork bork bork ! (comfort zone)
Hain ensimmäisen työharjoittelupäivän kunniaksi pita falafels-annoksen Roomasta. Ladattuani sen nassuun tuli hirveä väsy. Päikkäreiden jälkeen äippä haki paceen. Mukavaa.
Pari mukavaa linkkiä:
http://www.lodger.tv/ (suosikkini "Doorsteps", etene arpomalla ensin kohta "Movies")
http://www.ladyofthecake.com/muppets/ (suosikkini "Chocolate Moooose")
http://www.squidoo.com/swedishchef/
Muppet Personality Test
Aww, you're the nervous, exasperated Fozzie bear! You like attention. Sometimes you feel like life just never gives you a break, but you still try to keep your sense of humor through it all.
Koira kainaloon ja peiton alle että jaksaa herätä kohta. Huomenna työharjoitteluun aamuseiskaksi, iltapäivällä bodypumppiin, illalla lakanapyykkiä ja sitten unta palloon. Kyllä tää tästä lähtee eteneen.
PS. Kaurispoika on aarre!
Pari mukavaa linkkiä:
http://www.lodger.tv/ (suosikkini "Doorsteps", etene arpomalla ensin kohta "Movies")
http://www.ladyofthecake.com/muppets/ (suosikkini "Chocolate Moooose")
http://www.squidoo.com/swedishchef/
Muppet Personality Test
Aww, you're the nervous, exasperated Fozzie bear! You like attention. Sometimes you feel like life just never gives you a break, but you still try to keep your sense of humor through it all.
Koira kainaloon ja peiton alle että jaksaa herätä kohta. Huomenna työharjoitteluun aamuseiskaksi, iltapäivällä bodypumppiin, illalla lakanapyykkiä ja sitten unta palloon. Kyllä tää tästä lähtee eteneen.
PS. Kaurispoika on aarre!
sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006
"-Mää ostin sulle Geisha-suklaata." "-...Mää rakastan sua."
Tällä viikolla olin alkuviikon ja sitten taas loppuviikon puolikuntoisena (väliin mahtui älytön "tadaa, olen terve ja voin käydä pari tuntia jumpalla!"-episodi) ja mikään ei ole tuntunut paljon miltään kun ei ole voinut tehdä paljon mitään. Tänään bodybalancessa tunsin pitkästä aikaa lähes voimaannuttavaa (empowering) eksistenssiä. Hiki valui muutaman kappaleen jälkeen, ihanaa kun raajat venyivät joka suuntaan ja lihaksissa tuntui voimaa. Olin taas VAHVA, VAHVA, VAHVA!
Menen ihan sekaisin onnesta kun hiki valuu omaa rintaa pitkin. Mikä lie itserakkauden ja itseen suuntautuneen seksuaalisuuden kieroutunut muoto.
Kaurispojan kanssa ollaan naurettu Muppeteille. Ruotsalainen kokki on lempparini. Ja Miss Piggy pelottavan tuttu persoonallisuus. Kaurispoika on ollut ihana ja lempeä ja korvaamaton kun olen ollut kipeänä. Ja se on niin hauska, että hauska on sellainen normaali olotila ja se, mikä on ennen ollut normaali olotila, on ihan tylsä. (Tiedän, "pahus, tähän voisi tottua.")
Eilen juhlittiin iskän synttäreitä ensin intialaisessa ravintolassa ja sitten Pumpeligaalassa. Voisin sanoa, että ruoka ja seura olivat hyvää tavallaan, mutta olen päättänyt yrittää olla anteeksiantavainen ja muutenkin ihanampi (sori, insideri). Pumpeligaala ei ollut kyllä mistään kotoisin ja paikoittain toivoin, että olisin valinnut toisin eli OIEI:n 10-vuotisgaalan. Tietenkin väliajalla naisten vessaan oli jono (ehdin juuri vessaan, kun kuulutettiin että show jatkuu kohta), mutta oliko miesten vessaan... ei. Tasa-arvo?
Työharjoittelu alkaa huomenna. Sinne piti ostaa kahvipaketti. Niin ostin sitten.
Todella mukavia, siis TODELLA MUKAVIA hetkiä... kuitenkin, vieläkin, jonkinlaista outoa haamukipua. Aivan kuin olisi nähnyt painajaista, mutta ei aamulla muistaisi sitä. Jonkinlaisessa kummallisessa epävarmuudessa elämistä täytyy välillä sietää. Trumanshowmainen "tässä on nyt jotain hämärää"... kulunee ajan myötä pois. Tai sitten se on kuudes aisti ja minulle kohta selviää mistä on kysymys. Paranoia... suloinen paranoia.
Muistan kyllä olleeni täysin paskana. Pystyn muistamaan sen tuskan kun luen näitä merkintöjä. Kipu on kuitenkin vain hetkellistä. Kipu on hetkellistä bodypumpissakin, mutta niin se rintalihaskin toipuu - sydän sen alla toipuu kolhuista, jotka olivat kovimmat mitä ikinä. Bodybalancessa, keskellä sulavaa liikettä ja kaunista musiikkia, ajattelin, että tänä kesänä minä opin rakastamaan. Ehkä se on jollakin tavalla hillopurnukoiden säilömistä talvea varten.
Sellainen olo, että "olen niin tavattoman tyytyväinen ja onnellinen ja iloinen, MUTTA" ja sitten jotakin. Se, mitä odotan, on sen mutan häviäminen ja se mitä minun täytyy tehdä, on sen mutan hävittäminen.
Menen ihan sekaisin onnesta kun hiki valuu omaa rintaa pitkin. Mikä lie itserakkauden ja itseen suuntautuneen seksuaalisuuden kieroutunut muoto.
Kaurispojan kanssa ollaan naurettu Muppeteille. Ruotsalainen kokki on lempparini. Ja Miss Piggy pelottavan tuttu persoonallisuus. Kaurispoika on ollut ihana ja lempeä ja korvaamaton kun olen ollut kipeänä. Ja se on niin hauska, että hauska on sellainen normaali olotila ja se, mikä on ennen ollut normaali olotila, on ihan tylsä. (Tiedän, "pahus, tähän voisi tottua.")
Eilen juhlittiin iskän synttäreitä ensin intialaisessa ravintolassa ja sitten Pumpeligaalassa. Voisin sanoa, että ruoka ja seura olivat hyvää tavallaan, mutta olen päättänyt yrittää olla anteeksiantavainen ja muutenkin ihanampi (sori, insideri). Pumpeligaala ei ollut kyllä mistään kotoisin ja paikoittain toivoin, että olisin valinnut toisin eli OIEI:n 10-vuotisgaalan. Tietenkin väliajalla naisten vessaan oli jono (ehdin juuri vessaan, kun kuulutettiin että show jatkuu kohta), mutta oliko miesten vessaan... ei. Tasa-arvo?
Työharjoittelu alkaa huomenna. Sinne piti ostaa kahvipaketti. Niin ostin sitten.
Todella mukavia, siis TODELLA MUKAVIA hetkiä... kuitenkin, vieläkin, jonkinlaista outoa haamukipua. Aivan kuin olisi nähnyt painajaista, mutta ei aamulla muistaisi sitä. Jonkinlaisessa kummallisessa epävarmuudessa elämistä täytyy välillä sietää. Trumanshowmainen "tässä on nyt jotain hämärää"... kulunee ajan myötä pois. Tai sitten se on kuudes aisti ja minulle kohta selviää mistä on kysymys. Paranoia... suloinen paranoia.
Muistan kyllä olleeni täysin paskana. Pystyn muistamaan sen tuskan kun luen näitä merkintöjä. Kipu on kuitenkin vain hetkellistä. Kipu on hetkellistä bodypumpissakin, mutta niin se rintalihaskin toipuu - sydän sen alla toipuu kolhuista, jotka olivat kovimmat mitä ikinä. Bodybalancessa, keskellä sulavaa liikettä ja kaunista musiikkia, ajattelin, että tänä kesänä minä opin rakastamaan. Ehkä se on jollakin tavalla hillopurnukoiden säilömistä talvea varten.
Sellainen olo, että "olen niin tavattoman tyytyväinen ja onnellinen ja iloinen, MUTTA" ja sitten jotakin. Se, mitä odotan, on sen mutan häviäminen ja se mitä minun täytyy tehdä, on sen mutan hävittäminen.
torstaina, syyskuuta 07, 2006
(Eihän horoskooppeihin oikeasti kukaan usko.)
Taurus & Capricorn - compatibility
Both of you are very practical people, with good common sense. Your grounded and realistic approach to issues makes you very compatible philosophically and intellectually. Over time, the two of you may become too complacent and conservative, and focus too much on mundane affairs or narrowly focused mental interests. Take time for sheer fund and enjoyment and do not become too serious.
Material security and order in your practical affairs is essential to both of you. You may rely a great deal on money for a sense of emotional well-being, or even substitute material gifts or emotional sharing and affection (Capricorn is particularly prone to this).
Both of you are dependable and responsible in close relationships, and you appreciate this very much in one another. You harmonize well together, though there are significant differences in temperaments.
Capricorn is hardworking, serious about ambitions, and is a self-disciplined and self-denying person to whom spontaneous play and frivolity don't come naturally. A strong, self-sufficient person (at least on the outside), Capricorn has trouble accepting "childish" emotional needs and feelings in general. Capricorn seeks to prove personal worth through accomplishment and by achieving success in material terms. Taurus, too, is a practical person, but has a strong pleasure-loving, comfort-loving, easy-going side that borders on laziness at times. Taurus enjoys the things worked for, and can help Capricorn do so, too. Taurus also expresses affection and sensuality more readily than Capricorn, and can help Capricorn open up I this way.
Both of you have a base of inner harmony and congruence. This is, while you may be at odds with people or circumstances outside of yourself, you are not torn within yourself about what you want, feel, or require to be happy.
If you find yourselves attracted to one another and it appears at the outset that you have similar needs, attitudes, and common interests, then you can trust that this is so. Neither one will be "changing your tune" later on.
However, if you find that you are quite dissimilar, harbor no illusions about changing one another or winning the other person over. You may be complementary but neither of you can alter the very basic differences between you. These differences, also, will be very clear at the outset.
Both of you are direct and to-the-point and generally do not mince words. Capricorn, however, tends to overdo this tendency and becomes quarrelsome, quite impatient with others' dullness, and even verbally abusive at times. Taurus, on the other hand, can speak decisively and convincingly without creating controversy or opposition. Capricorn could learn from Taurus the difference between direct, honest communication, and an abrasive, aggravating, self-centred style of communication.
As a couple, you will attract good fortune and plenty, but it will be very easy for the two of you to let it slip through your fingers. Unless at least one of you has a conservative, disciplined, nature, you will spend so freely and enjoy yourselves so much that you won't consider putting something aside for a rainy day.
Even if the two of you don't have a huge income, it will seem to others as if you do. You will never lack for anything, take plenty of vacations, party, and generally have a good time. You bring one another luck!
You are likely to become involved in social groups, political or altruistic organizations, committees, and religious groups together. A big challenge will be how to maintain a high level of integrity and honesty in these activities so that the ideals can be reached.
Sexually, you are both in tune with each other, most of the time. However, your sexual life, like other aspects of your lives, is exciting but not predictable and likely to vary from ecstatic to unsatisfying. You must be willing to be flexible and adaptable in all areas of life. Be wary, also, of letting your love for freedom and independence become a euphemism for being neglectful and inconsiderate of each other.
You feel energized and get into a dynamic, sometimes impatient and reckless mood together. You enjoy engaging in exciting or daring activities together. You get impatient with each other and can easily get into lots of arguments and feelings of irritation and annoyance with each other. If you find each other at all physically attractive, then your sexual responsiveness to each other is very direct and even aggressive at times.
http://www.miltonblack.com.au/compatibility/capricorn/taurus.htm
Taurus and Capricorn Attractions
Relationship Rating 9
Passion: 8
Communication: 9
A great love match can exist between a Capricorn and a Taurus. Taurus is fixed earth and Capricorn is cardinal earth. The two signs form a natural trine between them, which is considered the most beneficial aspect in astrology. There will usually be a intuitive and rewarding understanding between them. This combination can also make excellent business partners and in a romantic relationship the two almost always help each other further their careers and ambitions. There is usually a great sense of security and trust in this relationship. The two can come to depend on each other, being true partners, and rarely take each other for granted.
http://www.vegaattractions.com/astrology/compatibility/taurus/tauruscapricorn.html
Both of you are very practical people, with good common sense. Your grounded and realistic approach to issues makes you very compatible philosophically and intellectually. Over time, the two of you may become too complacent and conservative, and focus too much on mundane affairs or narrowly focused mental interests. Take time for sheer fund and enjoyment and do not become too serious.
Material security and order in your practical affairs is essential to both of you. You may rely a great deal on money for a sense of emotional well-being, or even substitute material gifts or emotional sharing and affection (Capricorn is particularly prone to this).
Both of you are dependable and responsible in close relationships, and you appreciate this very much in one another. You harmonize well together, though there are significant differences in temperaments.
Capricorn is hardworking, serious about ambitions, and is a self-disciplined and self-denying person to whom spontaneous play and frivolity don't come naturally. A strong, self-sufficient person (at least on the outside), Capricorn has trouble accepting "childish" emotional needs and feelings in general. Capricorn seeks to prove personal worth through accomplishment and by achieving success in material terms. Taurus, too, is a practical person, but has a strong pleasure-loving, comfort-loving, easy-going side that borders on laziness at times. Taurus enjoys the things worked for, and can help Capricorn do so, too. Taurus also expresses affection and sensuality more readily than Capricorn, and can help Capricorn open up I this way.
Both of you have a base of inner harmony and congruence. This is, while you may be at odds with people or circumstances outside of yourself, you are not torn within yourself about what you want, feel, or require to be happy.
If you find yourselves attracted to one another and it appears at the outset that you have similar needs, attitudes, and common interests, then you can trust that this is so. Neither one will be "changing your tune" later on.
However, if you find that you are quite dissimilar, harbor no illusions about changing one another or winning the other person over. You may be complementary but neither of you can alter the very basic differences between you. These differences, also, will be very clear at the outset.
Both of you are direct and to-the-point and generally do not mince words. Capricorn, however, tends to overdo this tendency and becomes quarrelsome, quite impatient with others' dullness, and even verbally abusive at times. Taurus, on the other hand, can speak decisively and convincingly without creating controversy or opposition. Capricorn could learn from Taurus the difference between direct, honest communication, and an abrasive, aggravating, self-centred style of communication.
As a couple, you will attract good fortune and plenty, but it will be very easy for the two of you to let it slip through your fingers. Unless at least one of you has a conservative, disciplined, nature, you will spend so freely and enjoy yourselves so much that you won't consider putting something aside for a rainy day.
Even if the two of you don't have a huge income, it will seem to others as if you do. You will never lack for anything, take plenty of vacations, party, and generally have a good time. You bring one another luck!
You are likely to become involved in social groups, political or altruistic organizations, committees, and religious groups together. A big challenge will be how to maintain a high level of integrity and honesty in these activities so that the ideals can be reached.
Sexually, you are both in tune with each other, most of the time. However, your sexual life, like other aspects of your lives, is exciting but not predictable and likely to vary from ecstatic to unsatisfying. You must be willing to be flexible and adaptable in all areas of life. Be wary, also, of letting your love for freedom and independence become a euphemism for being neglectful and inconsiderate of each other.
You feel energized and get into a dynamic, sometimes impatient and reckless mood together. You enjoy engaging in exciting or daring activities together. You get impatient with each other and can easily get into lots of arguments and feelings of irritation and annoyance with each other. If you find each other at all physically attractive, then your sexual responsiveness to each other is very direct and even aggressive at times.
http://www.miltonblack.com.au/compatibility/capricorn/taurus.htm
Taurus and Capricorn Attractions
Relationship Rating 9
Passion: 8
Communication: 9
A great love match can exist between a Capricorn and a Taurus. Taurus is fixed earth and Capricorn is cardinal earth. The two signs form a natural trine between them, which is considered the most beneficial aspect in astrology. There will usually be a intuitive and rewarding understanding between them. This combination can also make excellent business partners and in a romantic relationship the two almost always help each other further their careers and ambitions. There is usually a great sense of security and trust in this relationship. The two can come to depend on each other, being true partners, and rarely take each other for granted.
http://www.vegaattractions.com/astrology/compatibility/taurus/tauruscapricorn.html
Kyky ajatella tänään eri lailla kuin eilen erottaa viisaan jästipäästä.
Päivän levy: Kylie Minogue - Fever (airhead pop auttaa selviytymään perjantaihin)
Päivän hyvä teko: vein löytämäni kännykän neuvontaan, vaihdoin koulukaverin kanssa ensiapuryhmää kun se halusi vaihtaa myöhempään... ja en ole ehtinyt vielä mihinkään pahantekoon
Päivän tuoksu: ihana kanelintuoksu, koulussa oli ruokana riisipuuroa... joulua odotellessa.
Päivän kaipaus: silitys
Päivän väläys: elämäni on helppoa ja enimmäkseen mukavaa, ihmiset on hauskoja, eukalyptuspastillit makeita, koira pehmeä ja koulupäivä lyhempi mitä kuvittelin
Päivän hyvä teko: vein löytämäni kännykän neuvontaan, vaihdoin koulukaverin kanssa ensiapuryhmää kun se halusi vaihtaa myöhempään... ja en ole ehtinyt vielä mihinkään pahantekoon
Päivän tuoksu: ihana kanelintuoksu, koulussa oli ruokana riisipuuroa... joulua odotellessa.
Päivän kaipaus: silitys
Päivän väläys: elämäni on helppoa ja enimmäkseen mukavaa, ihmiset on hauskoja, eukalyptuspastillit makeita, koira pehmeä ja koulupäivä lyhempi mitä kuvittelin
keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006
Päätä itse! - Bestäm själv!
Mikä ihmeen logiikka siinä on, että neiti Kähkönen päättää jättäytyä pois opinnäytetyöseminaarista ihan vain sen takia, että kannattaa yksilön oikeutta äänestää jaloillaan ja pitää seminaaria turhanpäiväisenä ajanhukkana, joka ei paranna kenenkään elämänlaatua? Saati sitten edistä kenenkään opinnäytetyön etenemistä - päinvastoin, se ajaa opiskelijoita itsetuhoon kuin sopulilauman alas kalliolta.
On palkitsevaa osallistua hysteerisesti uikuttavaan massapsykoosiin ja hajota ihan periaatteesta, koska opiskelunhan kuuluukin olla KULUTTAVAA. Useat tutkimukset kertovat opiskelijoiden olevan masentuneita - mikset siis sinäkin? Onpa ainakin jotain mistä urputtaa lapsilleen, "silloin kun minä olin nuori niin opiskelu oli niin rankkaa että kaikilla oli psyykelääkitys".
Mielestäni tämä on yleinen esimerkki "käskystä kaivoon"-toimisesta ja oman ajattelun puuttumisesta. Kuinka moni todella ymmärtää että
1. pääsee sitä vähemmälläkin - tutkinto irtoaa hajoamatta, this sure ain't rocket science...
2. elämässä on muutakin (toivottavasti, jos ei niin hanki hamsteri)
3. ruikuttaminen ei auta mitään - talk is cheap, vain teoilla on väliä
4. elämän ei tarvi olla rankkaa, vaikeaa ja tuskaista - siitä ei makseta extraa
5. elämä on lyhyt
Neiti Kähkönen ehtii poisjättäytymisensä ansiosta ihan mihin jumppaan vain haluaa. Ja kukas sinä olet arvostelemaan muiden prioriteetteja...?
Toivottavasti kukaan ei saa koskaan tietää, että uravalintani on tehty enimmäkseen Muppet Shown "Veterinarian's Hospitalin" pohjalta.
Miss Piggy: But I love him.
Rowlf: How could you love him? You're a nurse.
Miss Piggy: That may be true, but I am a woman first.
Rowlf: No, you're not. You're a pig first. Nurse second. I don't think woman made the top 10.
Muuten, päivän lempparini on Dr. Philin "Ten Life Laws".
On palkitsevaa osallistua hysteerisesti uikuttavaan massapsykoosiin ja hajota ihan periaatteesta, koska opiskelunhan kuuluukin olla KULUTTAVAA. Useat tutkimukset kertovat opiskelijoiden olevan masentuneita - mikset siis sinäkin? Onpa ainakin jotain mistä urputtaa lapsilleen, "silloin kun minä olin nuori niin opiskelu oli niin rankkaa että kaikilla oli psyykelääkitys".
Mielestäni tämä on yleinen esimerkki "käskystä kaivoon"-toimisesta ja oman ajattelun puuttumisesta. Kuinka moni todella ymmärtää että
1. pääsee sitä vähemmälläkin - tutkinto irtoaa hajoamatta, this sure ain't rocket science...
2. elämässä on muutakin (toivottavasti, jos ei niin hanki hamsteri)
3. ruikuttaminen ei auta mitään - talk is cheap, vain teoilla on väliä
4. elämän ei tarvi olla rankkaa, vaikeaa ja tuskaista - siitä ei makseta extraa
5. elämä on lyhyt
Neiti Kähkönen ehtii poisjättäytymisensä ansiosta ihan mihin jumppaan vain haluaa. Ja kukas sinä olet arvostelemaan muiden prioriteetteja...?
Toivottavasti kukaan ei saa koskaan tietää, että uravalintani on tehty enimmäkseen Muppet Shown "Veterinarian's Hospitalin" pohjalta.
Miss Piggy: But I love him.
Rowlf: How could you love him? You're a nurse.
Miss Piggy: That may be true, but I am a woman first.
Rowlf: No, you're not. You're a pig first. Nurse second. I don't think woman made the top 10.
Muuten, päivän lempparini on Dr. Philin "Ten Life Laws".
Orientaatio ns. todellisuuteen
Heti aamulla tiesin mikä päivä on (no päivä sinne tai tänne...) ja missä olen. Eilisen pacen ansiosta olo oli semmonen mukava sutjakka. Jee! Ei satu mihinkään. Ei uskalla vielä huutaa, että olen terve.
Tehtiin eilen pitkä pyörälenkki illalla, niin nyt pikkunen kultamussukka (koira) on ihan rauhallinen ja tyytyväinen eikä yhtään monkua lenkille.
Nautin ajatuksesta, että olen ovelasti järjestänyt itselleni kolmen päivän kouluviikon - sehän järjestyi siis jatkamalla viikonloppua parilla päivällä.
Täällä on aika kylmä.
Olen oikeastaan aika pihalla. Mitä helevettiä on taas tapahtunut... en oikein ota uskoakseni. Melkein ehdin ajatella, että "eihän mulle koskaan tapahdu mitään", mutta sitten tajusin, että kyllä mulle itseasiassa tapahtuu. Hassua miten jaksan siis olla yllättynyt. En oikein uskalla ottaa mukavaa asentoa, kun tuntuu niin epäuskottavalta koko tilanne. Kyllä, musta tuntuu että mua vedätetään ihan täysillä.
Päässä alkaa tuntua vähitellen kouluaamu. Haluan sunnuntaiaamun. NYT! Kärsimättömyys... nolo pieni salaisuus ja ainoa vikani.
Välillä kasvoilleni vääntyy hallitsematon hymy, kun hallitsemattomat ajatukseni hakevat kompensaatiota kouluaamun harmauteen. Yhtäkkiä ei ole enää niin kylmä.
Tehtiin eilen pitkä pyörälenkki illalla, niin nyt pikkunen kultamussukka (koira) on ihan rauhallinen ja tyytyväinen eikä yhtään monkua lenkille.
Nautin ajatuksesta, että olen ovelasti järjestänyt itselleni kolmen päivän kouluviikon - sehän järjestyi siis jatkamalla viikonloppua parilla päivällä.
Täällä on aika kylmä.
Olen oikeastaan aika pihalla. Mitä helevettiä on taas tapahtunut... en oikein ota uskoakseni. Melkein ehdin ajatella, että "eihän mulle koskaan tapahdu mitään", mutta sitten tajusin, että kyllä mulle itseasiassa tapahtuu. Hassua miten jaksan siis olla yllättynyt. En oikein uskalla ottaa mukavaa asentoa, kun tuntuu niin epäuskottavalta koko tilanne. Kyllä, musta tuntuu että mua vedätetään ihan täysillä.
Päässä alkaa tuntua vähitellen kouluaamu. Haluan sunnuntaiaamun. NYT! Kärsimättömyys... nolo pieni salaisuus ja ainoa vikani.
Välillä kasvoilleni vääntyy hallitsematon hymy, kun hallitsemattomat ajatukseni hakevat kompensaatiota kouluaamun harmauteen. Yhtäkkiä ei ole enää niin kylmä.
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
Ei ollenkaan huono päivä
Pilates oli täynnä (jos meen paikalle juuri kun tunti on alkamassa niin en voi edes syyttää muita kuin itseäni), joten menin paceen. Olipa ihanata! Kuulostelin tarkkaan että mitä se keho sanoo, kun tässä kuitenkin oli semmoinen räkäepisodi taustalla.
"Niin mikäs pöpö nää nyt olitkaan? Joku flunssapöpö? En halua vaikuttaa mitenkään tylyltä, mutta ei mulla nyt ole oikein aikaa tämmöselle."
Tuntuu kuin olisin turvonnut muodottomaksi neljässä päivässä. Olin aika yllättynyt kun peilistä ei näkynytkään Vuoden Sotanorsu-voittaja. Ehkä toivoa ei ole menetetty!
Muuten, eilisen (vai millon olikaan) hajoilu johtui ihan vaan siitä, että olen liikunta-addikti. Endorfiiniaddikti. Sykettä, hikeä. Vieroitusoireet aiheuttaa kaikenlaista sekoilua, kuten "muutan Rovaniemelle!" ja "vaihdan alaa!" ja kohta varmaan olisin vaihtamassa sukupuolta ja mikä pahinta, hiustenväriä (tämänhetkinen on kuitenkin täydellinen!).
Ihanaa, Kolmas kivi auringosta. Se on ihan parasta. Muutenki ihan hyvä päivä ku pääsin jumpalle, sain poikakaverin ja eräs tärkiä ihminen oli saanut ammattiapua ongelmiinsa. 3/3. Ei paha.
"Niin mikäs pöpö nää nyt olitkaan? Joku flunssapöpö? En halua vaikuttaa mitenkään tylyltä, mutta ei mulla nyt ole oikein aikaa tämmöselle."
Tuntuu kuin olisin turvonnut muodottomaksi neljässä päivässä. Olin aika yllättynyt kun peilistä ei näkynytkään Vuoden Sotanorsu-voittaja. Ehkä toivoa ei ole menetetty!
Muuten, eilisen (vai millon olikaan) hajoilu johtui ihan vaan siitä, että olen liikunta-addikti. Endorfiiniaddikti. Sykettä, hikeä. Vieroitusoireet aiheuttaa kaikenlaista sekoilua, kuten "muutan Rovaniemelle!" ja "vaihdan alaa!" ja kohta varmaan olisin vaihtamassa sukupuolta ja mikä pahinta, hiustenväriä (tämänhetkinen on kuitenkin täydellinen!).
Ihanaa, Kolmas kivi auringosta. Se on ihan parasta. Muutenki ihan hyvä päivä ku pääsin jumpalle, sain poikakaverin ja eräs tärkiä ihminen oli saanut ammattiapua ongelmiinsa. 3/3. Ei paha.
Silence is golden, but shouting is FUN!
No mutta, tässä autossahan on käsijarru jumissa. Mää ihmettelinki että miks hemmetissä tää ei kule! Hirviää laahausta vaan koko homma.
No sattu sitten niin että piti repiä ne jarrut irti kokonaan. Se on hirviä jysähys se jos kesken vauhdin painaa jarrut pohjaan - pää tuulilasista läpi!- ja sitähän ei voi estää muuten kuin irrottammalla ne jarrut. (Saattaa olla että se kaasupoljin on juuttunut nyt pohjaan ja tässä mennään kunnes bensa loppuu tai henki lähtee.)
Se on muuten niin että sillon kun on suora ja vauhti päällä, niin ei se silmien sulkeminen auta mitään eikä sillä itteään voi pelastaa. Sitä mennään kun mennään. Kun siis on olemassa vaan ne kaksi vaihdetta. Siis
KAIKKI tai EI MITÄÄN
NYT tai EI KOSKAAN.
"Mitä nää heitit just ikkunasta?"
"Se oli se mun itsesuojeluvaisto vaan."
Mikään ei oo niin ahistunut kuin sisäänpäinkääntynyt, defensseissään järkeilevä rationaalisuutta tavoitteleva Hani. "Antakaa mun vaan nyt olla rauhassa mun reviirillä kun mää just sain siivottua." Se on surkia eläin, eikä se toimi lajilleen tyypillisellä tavalla. Sitä ei voi elämältä suojella yhtään mitenkään.
Se on tehty intensiiviseksi. Sitä ei oo tehty ensinnäkään kieltämään sen tunteita, jotka on aina suuria ja varsinkin elämää suurempia. Se uskoo aina että juuri näin on tarkoitettu ja tähtiin kirjoitettu. Tääkin näin on just ovela käänne.
Siihen on kirjoitettu semmonen koodi, että kun se missiokseen ottaa jonkun rakastamisen, niin se tekee sitä kunnes on semmonen raato ettei siitä oo edes ihmiseksi. Joskus olisi hyvä, jos se rakastettu olisi semmoinen, että se pitäisi vähän parempaa huolta niin se Hani ei siihen kuolisi.
En tiiä jos sattuis vaikka semmonen kohalle joka ansaitsis sen. Edelliset ei oo todellakaan ansainneet.
Kyllä mää tiedän mikä on oleellista. Lintsasin tänään koulusta ihan sen takia että piti kattoa sitä että mikä siinä autossa laahaa. Muka välillä niistän että uskosin iteki että oon vielä sairas. Kyllä mää tiedän mitkä asiat on isoja ja mitkä vaan semmosta elämän sivuhärpäkettä.
Se on muuten tosi vittumaista kun jotkut kirjottaa blogiinsa niin kryptistä tekstiä ettei siitä ota mitään selvää. Ne jotka on mut tunteneet ainakin 8 vuotta sanois vaan että "no säähän saat sitten sen mitä oot aina halunnut".
No sattu sitten niin että piti repiä ne jarrut irti kokonaan. Se on hirviä jysähys se jos kesken vauhdin painaa jarrut pohjaan - pää tuulilasista läpi!- ja sitähän ei voi estää muuten kuin irrottammalla ne jarrut. (Saattaa olla että se kaasupoljin on juuttunut nyt pohjaan ja tässä mennään kunnes bensa loppuu tai henki lähtee.)
Se on muuten niin että sillon kun on suora ja vauhti päällä, niin ei se silmien sulkeminen auta mitään eikä sillä itteään voi pelastaa. Sitä mennään kun mennään. Kun siis on olemassa vaan ne kaksi vaihdetta. Siis
KAIKKI tai EI MITÄÄN
NYT tai EI KOSKAAN.
"Mitä nää heitit just ikkunasta?"
"Se oli se mun itsesuojeluvaisto vaan."
Mikään ei oo niin ahistunut kuin sisäänpäinkääntynyt, defensseissään järkeilevä rationaalisuutta tavoitteleva Hani. "Antakaa mun vaan nyt olla rauhassa mun reviirillä kun mää just sain siivottua." Se on surkia eläin, eikä se toimi lajilleen tyypillisellä tavalla. Sitä ei voi elämältä suojella yhtään mitenkään.
Se on tehty intensiiviseksi. Sitä ei oo tehty ensinnäkään kieltämään sen tunteita, jotka on aina suuria ja varsinkin elämää suurempia. Se uskoo aina että juuri näin on tarkoitettu ja tähtiin kirjoitettu. Tääkin näin on just ovela käänne.
Siihen on kirjoitettu semmonen koodi, että kun se missiokseen ottaa jonkun rakastamisen, niin se tekee sitä kunnes on semmonen raato ettei siitä oo edes ihmiseksi. Joskus olisi hyvä, jos se rakastettu olisi semmoinen, että se pitäisi vähän parempaa huolta niin se Hani ei siihen kuolisi.
En tiiä jos sattuis vaikka semmonen kohalle joka ansaitsis sen. Edelliset ei oo todellakaan ansainneet.
Kyllä mää tiedän mikä on oleellista. Lintsasin tänään koulusta ihan sen takia että piti kattoa sitä että mikä siinä autossa laahaa. Muka välillä niistän että uskosin iteki että oon vielä sairas. Kyllä mää tiedän mitkä asiat on isoja ja mitkä vaan semmosta elämän sivuhärpäkettä.
Se on muuten tosi vittumaista kun jotkut kirjottaa blogiinsa niin kryptistä tekstiä ettei siitä ota mitään selvää. Ne jotka on mut tunteneet ainakin 8 vuotta sanois vaan että "no säähän saat sitten sen mitä oot aina halunnut".
maanantaina, syyskuuta 04, 2006
DAMDADADAMDADADAMDADADAMDADADAADAA!
Passiivisaggressiivista angstia. Opinnäytetyöseminaari hoitui puolikuntoisena. Vääntämäni PowerPoint-shöy kaatui siihen kun en jaksanut ruveta yhdistelemään piuhoja - jos ei kerran luokassa voi valmiina olla multimedialaitteistoa niin ***** olkoon ilman. Koko seminaari oli niin **********, että aivan turhaa hommaa raahautua koululle sitä varten. Rakentavin kritiikki koski lähdeviitteitä. Sanonko että pientä pilkun***********. HANKKIKAA ELÄMÄ, ********! En kostunut siis koko reissusta mitään, paitsi että nyt vituttaa kahta kauheammin.
Ja sitten osio "Elämäni miehet".
Käykö sinullekin joskus niin, että
...exäsi soittaa sinulle kysyäkseen, minkä takia Richard Ghanasta (valtio) soittelee hänelle ja kysyy sinua?
...setäsi lyö luurin korvaasi, kun kehotat häntä hakeutumaan psykiatrian päivystyksen kautta osastolle?
...on ihan normaalia että käytät isäsi kanssa keskustellessa sanaa "suuseksi"? (Ja aiheena on opiskelusi?)
******* yks entinen avomies (KERÄÄ KOKO ***** SARJA!) on jättänyt tänne omaisuuttaan ja kuvittelee voivansa hakea ne joskus pois. Olihan sillä kuukausi aikaa pakata kymmenen tavaraansa. Ajatus omaisuuden häpäisemisestä jollakin sairaalla tavalla lämmittää paljon enemmän kuin itse teko, joka olisi fantasiaa laimeampi akti. Eikö se ole saanut jo tarpeeksi paistinpannusta (en oo minä lyönyt, minä lyön aina avokämmenellä), että tajuaisi pysyä kaukana?
Laitan stetsonin päähän ja kuuntelen Big & Richin kappaletta Save A Horse (Ride A Cowboy) repeatilla kunnes viimeinenkin järjen häivähdys on päästäni paennut toiseen ulottuvuuteen. Häpeän itseäni, halveksin typeriä ja rumia lajitovereitani, repeilen ircquoteseille, annan pyykkien homehtua koneeseen ja toivon parempaa huomista.
Ja sitten osio "Elämäni miehet".
Käykö sinullekin joskus niin, että
...exäsi soittaa sinulle kysyäkseen, minkä takia Richard Ghanasta (valtio) soittelee hänelle ja kysyy sinua?
...setäsi lyö luurin korvaasi, kun kehotat häntä hakeutumaan psykiatrian päivystyksen kautta osastolle?
...on ihan normaalia että käytät isäsi kanssa keskustellessa sanaa "suuseksi"? (Ja aiheena on opiskelusi?)
******* yks entinen avomies (KERÄÄ KOKO ***** SARJA!) on jättänyt tänne omaisuuttaan ja kuvittelee voivansa hakea ne joskus pois. Olihan sillä kuukausi aikaa pakata kymmenen tavaraansa. Ajatus omaisuuden häpäisemisestä jollakin sairaalla tavalla lämmittää paljon enemmän kuin itse teko, joka olisi fantasiaa laimeampi akti. Eikö se ole saanut jo tarpeeksi paistinpannusta (en oo minä lyönyt, minä lyön aina avokämmenellä), että tajuaisi pysyä kaukana?
Laitan stetsonin päähän ja kuuntelen Big & Richin kappaletta Save A Horse (Ride A Cowboy) repeatilla kunnes viimeinenkin järjen häivähdys on päästäni paennut toiseen ulottuvuuteen. Häpeän itseäni, halveksin typeriä ja rumia lajitovereitani, repeilen ircquoteseille, annan pyykkien homehtua koneeseen ja toivon parempaa huomista.
Kurkku kipeänä aamuun ankeaan
Taas levoton yö, niitä oli viime viikolla monta. Muistan katsoneeni viime yönä kelloa melko tarkkaan parin tunnin välein. Jonkinlaiseksi hyvitykseksi näin viimeisen torkkumispätkän aikana agenttiunta.
Olo on puolikuntoinen, mikä estää ihan kaiken hauskan eli tekee illastani kaakaonjuomis- ja Alias-painotteisen. Ette tiedä miten kovasti haluaisin bodypumppiin. Heh heh, voi minua ressukkaa. Sitä vartenhan nuo 88 jaksoa Aliasta on hankittu. Salainen ja vaiettu fantasiani on, että pääni tulisi ritarin silittämäksi ja ihmeparantuisi. Tuntuu siltä kuin pää olisi tungettu täyteen vanua.
I don't care if Monday's blue
Tuesday's grey and Wednesday too
Puolen tunnin päästä alkaisi ensimmäiset luennot, mutta sen sijaan tulostelen ihan rauhassa valmistavan seminaarin suunnittelun materiaaleja ja koitan jotenkin saada itseni ihmiseksi tälle päivälle. Minähän en rupia riehumaan heti aamusta yhtään minkään takia ja nostamaan sykettä sen takia, että kouluun pitäisi mennä. No mutta, onhan siellä vielä yksi boheemi sivupersoona hengissä!
En ole huolissani. Minä selviän aivan ihmeellisistä tilanteista... agentit selviää.
Monday, you can hold your head
Tuesday, Wednesday, stay in bed
Ajatusten aamiaisessa sanotaan en tiedä toimiiko myönteinen ajattelu joka kerta, mutta sen tiedän, että negatiivinen toimii.
Aurinko nousi naapuritalon takaa paistamaan suoraan silmääni. Dryden Mitchell laulaa Friday I'm in love. Ja sitten Hot Chocolate laulaa Sexy Thingistä. I BELIEVE IN MIRACLES! Mistä ihmeestä nää biisit on mun soittolistalle eksyneet? Eikö ne tajua, että mää yritän vähän fiilistellä ja masennella ja sääliä itseäni ja sitten nää tulee pilaamaan mun täysin hyvin alkaneen maanantain ihan kuin se olis joku iloinen päivä muiden iloisten päivien joukossa? Törkeetä!
Keskityn olemaan itselleni ja muille mahdollisimman armollinen. Joskus sitä selviää rähisemällä eteenpäin, mutta nyt ei jaksa. Tässä kun venyttelen ja siristelen silmiäni auringolle, elämä tuntuu ihan hyvältä. Ketään ei jaksa kiinnostaa missä minä tämän aamun vietän, kärsinkö kiireestäni vai nautinko elämästä. Kun hetkeksi unohtaa maalliset murheet... elämä on ihan taivaallista.
Olo on puolikuntoinen, mikä estää ihan kaiken hauskan eli tekee illastani kaakaonjuomis- ja Alias-painotteisen. Ette tiedä miten kovasti haluaisin bodypumppiin. Heh heh, voi minua ressukkaa. Sitä vartenhan nuo 88 jaksoa Aliasta on hankittu. Salainen ja vaiettu fantasiani on, että pääni tulisi ritarin silittämäksi ja ihmeparantuisi. Tuntuu siltä kuin pää olisi tungettu täyteen vanua.
I don't care if Monday's blue
Tuesday's grey and Wednesday too
Puolen tunnin päästä alkaisi ensimmäiset luennot, mutta sen sijaan tulostelen ihan rauhassa valmistavan seminaarin suunnittelun materiaaleja ja koitan jotenkin saada itseni ihmiseksi tälle päivälle. Minähän en rupia riehumaan heti aamusta yhtään minkään takia ja nostamaan sykettä sen takia, että kouluun pitäisi mennä. No mutta, onhan siellä vielä yksi boheemi sivupersoona hengissä!
Monday, you can fall apart
Tuesday, Wednesday, break my heart
En ole huolissani. Minä selviän aivan ihmeellisistä tilanteista... agentit selviää.
I don't care if Monday's black
Tuesday, Wednesday, heart attack
Monday, you can hold your head
Tuesday, Wednesday, stay in bed
Ajatusten aamiaisessa sanotaan en tiedä toimiiko myönteinen ajattelu joka kerta, mutta sen tiedän, että negatiivinen toimii.
Aurinko nousi naapuritalon takaa paistamaan suoraan silmääni. Dryden Mitchell laulaa Friday I'm in love. Ja sitten Hot Chocolate laulaa Sexy Thingistä. I BELIEVE IN MIRACLES! Mistä ihmeestä nää biisit on mun soittolistalle eksyneet? Eikö ne tajua, että mää yritän vähän fiilistellä ja masennella ja sääliä itseäni ja sitten nää tulee pilaamaan mun täysin hyvin alkaneen maanantain ihan kuin se olis joku iloinen päivä muiden iloisten päivien joukossa? Törkeetä!
Keskityn olemaan itselleni ja muille mahdollisimman armollinen. Joskus sitä selviää rähisemällä eteenpäin, mutta nyt ei jaksa. Tässä kun venyttelen ja siristelen silmiäni auringolle, elämä tuntuu ihan hyvältä. Ketään ei jaksa kiinnostaa missä minä tämän aamun vietän, kärsinkö kiireestäni vai nautinko elämästä. Kun hetkeksi unohtaa maalliset murheet... elämä on ihan taivaallista.
sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006
Only after disaster can we be resurrected.
Sellaisia asioita, jotka vois tapahtua ihan kenelle tahansa...
Mutta ne tapahtuu sitten kuitenkin vain mulle.
Nukahdin solariumiin. Nukahdin kosmetologille. Olisi siis voinut ihan hyvin olettaa, että simahdan ennen aikojani illalla, koska olen nysvä reppana.
Turvallisuussyistä olin ostanut vain yhden pullon viiniä (jaettavaksi kahdelle), koska olen jo geneettisiltä perusasetuksiltani humalahakuinen tirppa. En tosin osannut odottaa, että herrasmiesvieraani toisi tuliaisiksi toisen pullon.
"Oliko meillä kivaa?" Olin skitsofreenisellä tavalla mustasukkainen herrasmiesvieraastani itselleni. Luotettavan lähteen mukaan minulla oli kuitenkin ollut hauskaa. * Yksityiskohdat tapahtumien kulusta sensuroitu. *
Foxy foxy, what's it gonna be? Huomenna liikutaan taas hikeen. Koko kropalla on hirmu kova ikävä sitä, kun huoralle annetaan tosissaan runtua. Tarpeeksi kun rääkkää niin jossain vaiheessa se tunnustaa kaikki tekemättömätkin synnit!
Mutta ne tapahtuu sitten kuitenkin vain mulle.
Nukahdin solariumiin. Nukahdin kosmetologille. Olisi siis voinut ihan hyvin olettaa, että simahdan ennen aikojani illalla, koska olen nysvä reppana.
Turvallisuussyistä olin ostanut vain yhden pullon viiniä (jaettavaksi kahdelle), koska olen jo geneettisiltä perusasetuksiltani humalahakuinen tirppa. En tosin osannut odottaa, että herrasmiesvieraani toisi tuliaisiksi toisen pullon.
"Oliko meillä kivaa?" Olin skitsofreenisellä tavalla mustasukkainen herrasmiesvieraastani itselleni. Luotettavan lähteen mukaan minulla oli kuitenkin ollut hauskaa. * Yksityiskohdat tapahtumien kulusta sensuroitu. *
Foxy foxy, what's it gonna be? Huomenna liikutaan taas hikeen. Koko kropalla on hirmu kova ikävä sitä, kun huoralle annetaan tosissaan runtua. Tarpeeksi kun rääkkää niin jossain vaiheessa se tunnustaa kaikki tekemättömätkin synnit!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
