Jamma jamma. (Play it loud or don't fuckin' play at all.)

Miehet, tämä on teille! Ei naisia kannata yrittää ymmärtää. Jos kuvittelet ymmärtäväsi naisia olet enemmän pihalla kuin uskotkaan. Naisissa on ulottuvuus, jota miehen aivot eivät pysty käsittelemään. Koirat näkevät värejä yhtä heikosti kuin punavihersokeat ihmiset, käärmeet eivät kuule muuten kuin maan tärähtelyä aistimalla, pingviinit eivät osaa lentää - miehet eivät tajua naisia, se on vaan luontaista kyvyttömyyttä.
- minä omassa neroudessani tänään

Tänään on ottanut päähän ainoastaan yksi asia: pyöräni takarengas muljuaa, koska sillä piti yhtenä aamuna, tarkemmin sanottuna keskiviikkoaamuna 16.8., saada kaksi ihmistä kulkemaan, toinen juna-asemalle ja toinen töihin. Aamu oli mitä mainioin ja kenties ilmassa oli orastavia (eli sokeakin näkee ne minua ennen) ensimerkkejä "jostakin todella mahtavasta", mutta olisi ehkä hauskempaa muistella noita jäähyväisten hetkiä muuten kuin ajamalla liian lujaa alamäkeen tien ollessa sateesta kuolettavan liukas ja mutkaisen vanteen muljutessa niin että sydän on kurkussa eikä nielemällä pakene alaspäin.

Kaikki muu onkin ollut tasaisen mukavaa. Vähän semmoista tyhjäpää-mukavaa (engl. airhead comfortability) koko päivän, että mikäs tässä lauleskellessa. En tiedä miten Besame mucho pääsi päähän soimaan. Jos tiistaiaamuna ennen seitsemää tuntuu hyvältä idealta harjoitella ilmakitaralla Alice Cooperin Poisonia samalla kun pyöräilee töihin, ja vielä keskittyneesti paneutuen, voi päätellä loppuviikon menevän ihan omalla painollaan.

Meitä on kehoitettu kyselemään runsaasti harjoittelussa ja tottahan toki me kyselemme. Eilen väliarvioinnissa ainoa positiivinen palaute oli että kyselemme enemmän kuin kukaan koskaan. En ole ihan varma että oliko se sitten positiviista palautetta vai mitä.

On hauskaa aloittaa jokainen hoitohenkilökunnalle osoitettu kysymys vihjailevasti "saanko kysyä jotain henkilökohtaista?", jatkaa varsinaisen kysymyksen jälkeen toisen muotoillessa vastausta mielessään "onko silleen että tämä tuli vähän liian äkkiä?" ja "mieti ihan rauhassa, kyllä mää ymmärrän."

Olemus on sellainen, että en ihmettele yhtään vaikka jotain oleellista unohtuisi lähipäivinä. Ihan näin vain etukäteen puolustukseksi. No, alakerran naapurillakin oli jäänyt kyllä avaimet ulko-oveen. Siskolla on tänään synttärit. Hokasin asian oikeasti vasta eilen kun siskon kihlattu soitti vuotuisen synttärilahjakonsultaation. Esimerkkinä siitä kuinka pihalla olen.

En ole koskaan ollut pilvessä, ja vain muutaman kerran lääkityksen takia vähän pöhnässä, mutta tämä olotila on jotain sensuuntaista positiivisesti varautunutta välinpitämättömyyttä. Niin että eiköhän nämä kaikki asiat tästä näin jotensakin järjesty. Kun oikeat ongelmat ovat oikeasti sellaisia, että ei niihin voi varautua mitenkään.

Löydän sisältäni kyllä aggression tarvittaessa, syttyy kuin sytkärin liekki. Se on kuitenkin irtonaisempi ja elävämpi kuin mikään nurkkaanajettu pelostapureva elukka. C'mon show me what ya got, se naureskelee ja voi laskea nyrkkinsä kasvojensa edestä ja venytellä niskojaan päätä pyöritellen, koska kamppailu on rentoa leikkiä, se osaa väistää ja loput se kestää. Kevyesti!

Just give me what I want and no one gets hurt. (U2 - Vertigo)

Perjantaina haluaisin ruskaretkelle parin mussukan kanssa Koiteliin, jossa kävimme tänään potilaiden kanssa, mutta sille päivälle on luvattu sadetta. Minua se ei estä, mutta en tiedä ovatko muut retkeläiset asiasta yhtä innostuneita. Mikä voisi olla ihanampaa kuin suudella syyssateessa? Oi, ihania nämä uudet suhteet, tekevät minusta hupakon, en minä vanhoja kulahtaneita haluakaan! Kuinka olla ikuisesti nuori? Jos soittaisi vaikka Alice Cooperin Poisonin ilmakitaralla huomenaamullakin, se varmaan auttaa edes jotakin!