Niin aattelit sitten mulle? (Pump up the jam!)

Nykyään kaikilla on jokin diagnoosi. Se ja se persoonallisuushäiriö. Kukaan ei ole enää rehellisesti kusipää. Sillä tavalla kusipäisyys ulkoistetaan - ikään kuin vika ei olisi itsessä.
- minä omassa neroudessani tänään

Tänään kolisi taas kun oli väliarvointi harjoittelussa. Minä en kertakaikkiaan kestä mitään tytöttelyasennetta tms. alentavaa bullshittiä, joka mahdollistuu opiskelija-ohjaaja-suhteessa, joka on iljettävän hierarkinen. Omasta mielestäni olen panostanut harjoitteluun ja todella aidosti ja syvästi kiinnostunut psykiatriasta ja mielenterveystyöstä, mutta pitäisi sitten vielä olla todistelemassa muille sitä? Korostaa omaa pätevyyttäni, vaikka energia menee siihen, että olen harjoittelupaikassa oppimassa, imemässä tietoa ja ymmärrystä suurista kokonaisuuksista. Että sen lisäksi pitäisi vielä heiluttaa häntää ja lipoa näyttelykoiran pienellä punaisella kielellä?

Kykenen sensuuriin vuorovaikutustilanteissa, mutta kyllä sisällä syränveret kiehuu! Sieraimet laajenevat ja silmiin tulee hurjistunut kipinä. Sosiaalinen normi estää käymästä päälle verbaalisesti, koska idioottien kanssa ei kannata väitellä. Jos väittelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samaa.

Joskus tuntuu, että jotkut ohjaajat käyttävät ylivertaista ammattilaisen asemaansa ihan vain todistaakseen (itselleen?) kuinka mahtavia ovat. Säälittävää ja lapsellista. Harvemmin avointa ja tuoretta.

Laaja-alaisesti elämää ajatellen, minua lohduttaa suuresti ajatus, että pystyn enempään kuin arvostelijani. Ei omassa elämässään mielestään menestyneen ja onnellisen ihmisen tarvitse arvostella muita - hän voi vapaasti kannustaa, koska ei ole kateellinen tai katkera eivätkä muiden saavutukset ole häneltä pois.

(Tässä kohtaa: kestän kritiikkiä, koska haluan olla parempi ja oppia lisää ja tunnistaa kehityskohteeni. Olen auttamattomasti keskeneräinen, paikka paikoin rehellisesti huono ja kyvytön. MUTTA pikkusieluisuus, pilkunviilaaminen ja tahallinen vittuilu on asia erikseen.)

Siun blogissa on liikaa seksiä ja kiroilua, työpaikan blockeri estä sun sivuille pääsyn. :D Eli, töissä en kykene lukemaan. *sniff* -Riffi

Tae laadusta! Oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Uuden bodypumpin musiikki tekee mielelle saman ku punnerrus muulle keholle (hartiakappale INXS - Pretty Vegas). Uudesta ohjelmasta saa sellaiset kicksit että huh huh. No uudesta poikakaverista saa kyllä vieläkin paremmat - oonko ikinä antanut tämmöisiä propseja (=proper respect) kenellekään - EN IKINÄ! So it is luv, it is, baby yeah!

Erotin eilen makutestissä Cokis Lightin ja Pepsi Maxin. Niinku olis joku ihmekin?

Rahatilanne parani kun alivuokralainen sai maksettua vihdoin (syyskuun!) vuokran. Mitähän se nyt kertoo henkilöstä, kun menin jo tilaamaan piilarit ja Body-lehden. No eikä ku sitä että kohta reenataan täysillä. Eilen bodypumpissa rassasi kun rilleistä piti pyyhkiä vähän väliä hikeä. Kokeile itse ja sano sitten turhamaiseksi, kyllä ne piilarit on siinä vähän hyödylliset.

Niijoo. Olen kuulemma nopea ja aggressiivinen. Ja niin olenkin (parhaimmillani)! It's a jungle out there. Tänään olen ylpeä siitä primitiivisestä voimasta ja herkästä hehkusta ja alkuvoimaisesta aatteellisuudesta, jota kannan sisälläni (kuulostaa siltä kuin olisin raskaana), se siirtyy geeneissä sukupolvelta toiselle... sitä voi käyttää sekä hyvään että pahaan. MUHAHAHAA!!

There's nothing like a man who knows how to treat a lady. (Infernal - A To The B)