Gentlemen prefer blondes (c'mon, gimme me a tramp!)

Olen ollut ihan puhki. Työharjoittelu on henkisesti raskasta (vaikkakin ihan hullun mielenkiintoista). Pimenevillä illoilla ja karseilla aamuillakin lienee osuutta asiaan. Väsymys on vaikuttanut normaalisti moitteettomaan käyttäytymiseeni. Olen ollut ääliö ja *****pää. Eilen annoin itselleni Päivän Perkele-palkinnon. Tänään päätin panostaa itseeni ja pariskuntaan ja otin päivän vapaata. Ei semmoista v-tutusta nimittäin kukaan kovin kauaa kestä, siis en kestä itseni seurassa. Muut sentään voivat paeta.

Stressilämpöä vähän päälle 37 astetta. Sen se tekee. Pitäisi olla armollinen eikä yheksän tunnin työharjottelupäivän päätteeksi vetää paria tuntia jumpalla. Mutta pakko kai on että päivä jotenkin katkeaa, ettei veisi kaikkia ajatuksia kotiin mukanaan päähän pyörimään. Bodycombatissa tai pilateksessa saa keskittyä niin lujasti, että muu maailma unohtuu hetkeksi.

G'bye, Platinum Fox. Testissä on ikivanha viisaus "blondeilla on hauskempaa". Päässä on uusi hiusväri (ja uusi otsatukka). Kampaaja sanoi, että vaalennettu tukka menee vihreäksi kun asuu vanhassa talossa, jonka vesiputkisto sylkee kuparia. Samoin ruskea, jossa ei ole punaista pigmenttiä. Väri on nyt Cutrin-merkkiä, Scandinavian Easy Color-sarjaa, sekaisin sävyä Ruby 6.44 ja Light Golden Brown 5.3. Ihan itsellekin muistutukseksi nuo koodit, sillä juurikasvun aika koittaa aikaisemmin kuin luulisikaan.

Uusi tukka tuo piristystä syksyyn. Olen syntynyt toukokuussa ja nämä pimeät illat saavat minut kaipaamaan aurinkoa. Helppoa on taas sitten kun pääsee merenjäälle kävelemään auringonpaisteeseen lumivalkeuden keskelle.

Kiersimme mussukan (poitsu, ei koira) kanssa kaupungin kaikki vaatekaupat ja lopulta löytyi uusi ihana syystakki Vimasta, muppetista tehty vaalea tekonahkatakki. Palvelu oli myös loistavaa. Valitsen usein liikkeen ihan palvelun perusteella, siitä voin maksaa vaikka vähän ekstraa. Ja muuten, shoppailu ei ollut minun ideani, joten minua ei voi syyttää ihmisrääkkäyksestä. Miestähän ei lain mukaan saa vastentahtoisesti viedä vaatekauppaan tylsistymään kuoliaaksi. Iltasella mussu näytti Highlanderin, toiseen kun tutustuu niin silloin näytetään nuoruuden tärkeitä elokuvia. Ja sitten bodybalance (voi elämä miten ihana uusi ohjelma!), Alias ja kaikkea semmosta ihanaa ja mahtavaa.

Ja minun käskettiin korjata WoW-kirjoitukseen, ettei se koske nykyistä tilannetta, mutta koski se sen verran että asia on tullut puheeksi jopa siinä määrin, ettei toinen osapuoli ymmärtänyt lainkaan miksi asia minua vaivaa niin kuin häiriö olisi täysin minun pääni sisällä - ihmetystä herätti se, että joku ylipäätään voisi jäädä peliin koukkuun. Minun käsitykseni mukaan WoW on surullisenkuuluisa addiktoivasta luonteestaan. Mutta ei siitä enempää ellei tuo pirun keksintö aiheuta näyttöön perustuvia häiriöitä ihmissuhteessa.

Upeetamahtavaa, en jaksa kehua freesiä poikaystävääni, koska minähän en sen kanssa edes olisi jos se ei olisi maailman ihanin, mitä se on aina minulle ollut ja olen tietenkin unenomaisen onnellinen että hänet olen päässyt omimaan. Paras, voi kyllä.

Yhden päivän aikalisä ei riitä, pitkä viikonloppu on paikallaan ja palaan takaisin normielämään jälleen maanantaina. Olen välillä armoton itseäni kohtaan (mitä tulee penkkipunnerrukseen), mutta pidemmän päälle haluan pitää itsestä hyvää huolta ja välttää kaikenlaisia patoutuneita ongelmia, jotka sitten purskahtelevat mitä ihmeellisimmillä tavoilla ulos psykoosina tai psykosomatiikkana. Kerran täällä vain eletään, enkä ole tullut kärsimään. Ahdistuneessa tilassa ei kulje luovuus eikä ihminen ole mitenkään tehokas sellaisessa paineessa, joten vähän liekaa niin homma alkaa skulaamaan entistä lujempaa.