When inspiration does not come to me, I go halfway to meet it - Sigmund Freud

Ehkä tämän hetken suosikkijuoksukappale on Evanescencen "Whisper", joka täysillä korvissa jyskyttäessä menee suoraan jalkoihin. Jokainen rakentakoon omat merkityksensä niin että ne palvelevat tarkoitustaan - minulle tämäkin kappale on voimaa antava viesti taistelussa läskiperseisyyttä (joka on asenne!) vastaan.

Don't turn away
Don't give in to the pain
Don't try to hide
Though they're screaming your name
Don't close your eyes
God knows what lies behind them
Don't turn out the light
Never sleep never die

Kaikki Ally McBealia katsoneet tietävät theme songien idean. Yksi jeejee-biisi on kyllä Nellyn ja Christina Aguileran "Tilt Ya Head Back". Vaikka en usko että siinäkään laulettu I need to dance all night jää laisinkaan tanssimiseen. Ihme hommaa, hirveä panemisen meininki noissa mun lempikappaleissa, ja minä viaton en sitä edes halua hiffata. Mikä ihmisiä ajaa eteenpäin? Pohjimmiltaan vain ja ainoastaan yksi asia.

Opettelimme koulussa hemiplegiapotilaan fysioterapiaharjoituksia ja avustamista siirtymisessä. Opettaja kehui otteitani (no daa!). Menihän se tunti sitten leikkimiseksi kuten maanantaiaamuna kuuluukin ja keikutin Minnaa varmalla palomiesotteella. Kai meissä jokaisessa asuu Peppi Pitkätossu? Heiveröiseksi en rupea, mutta jotain on kuitenkin tapahtunut kun housut näyttävät sellaisilta mainoksen "jälkeen"-kuvan pöksyiltä, joihin menisi kohta toinen samanlainen. Sitä se miesten perässä juokseminen teettää.

Paetkaa, mutta tietäkää, että se juuri on tarkoitukseni... chase is better than the catch noin niinku rasvanpolton kannalta.

Tänä iltana olisi K-treffit, mutta sitten menisi illan juoksulenkkisuunnitelma uusiksi. Ei sitä joka paikkaan kerkiä. Bodypumppiin on ihan pakko päästä tänään.

Huomenna on muuten ystävänpäivä. Anteeksi nyt vaan kun en jaksa hirveänä siihen panostaa, tai siis yhtään. Ystävät, olette kaikki rakkaita ja tärkeitä minulle, mutta tuo ystävänpäivä vaan nyt tulee niin äkkiä että en ehdi varautua. Armoa!

Tasan kahden viikon päästä ollaan hakemassa avaimia uuteen kämppään. Vähänkö siistiä. Eilen käytiin Jasminen kanssa juoksulenkillä nuuskimassa uuden kodin seutuvia, ei sinne nyt niin älyttömän pitkä matka ole. Vakoilimme rappukäytävässä ja tajusin, että kämppä sattuu juuri sellaiseen kulmaan, että ulko-oven edessä ei ole yhtään ylimääräistä tilaa. Jee jee ja siunausta kaikille muuttoapureille jo näin etukäteen. Pysytään ystävinä.

Kyllähän sen tietää, että kun opettaja jättää tietokoneluokkaan työskentelemään itsenäisesti, niin tämä emäntä lähtee aika vikkelään pihalle. Nopea kirjoitustaito (sekä käsittämättömän tehokas sisällöntuottaminen että ilmiömäinen naputtelu) on agenttikykyni ja olen muita niin paljon edellä, että voin hyvällä omatunnolla lähteä kotiin pahvilaatikoiden keskelle.

Hauskaa päivänjatkoa.
Never surrender to the Paska Asenne!