Kävimme äsken saattamassa Jasmin kanssa siskoni bussipysäkille. Ulkona on täydellinen lenkkeilyilma. Lunta sataa ihanasti. Flunssa repi suitsista, kovasti olisin halunnut lähteä kirmaamaan, mutta ei niin ei.
Viime yönä näin unta, jossa punnersin. Alle viikko ilman liikuntaa (viimeksi olin bodypumpissa lauantaina) - ei varmaan tunnu missään sillä, joka ei ole tottunut hikoilemaan ja haastamaan itseään, mutta minä alan käydä levottomaksi. Olen ihan varma että kaikki lihakset ovat kuihtuneet ja ruhoon kertynyt kymmenen kiloa laardia tässä ajassa.
Huonosti käy jos en perjantaina pääse aamupäivän pumppiin. Todella, todella huonosti.
Tämäkin päivä on vain livahtanut ohi. Olen saanut edelleen pakattua jonkin verran, tai aika paljonkin. Kaipaanvainio-juttuja olen saanut tehtyä paljonkin, kuvasivua pelaajista. Ruumiinlämpö on tasainen 37,2. Huomenna se pitää laskea parasetamolilla, koska menen pariksi tunniksi kouluun ja sen jälkeen Jameralle.
Keskiviikko on hyvä päivä, kun tulee Huonosti käyttäytyvät miehet ja Sillä silmällä. Reetta toi ananaksen (ihan semmoisen oikean, joka teurastettiin Selviytyjät-tyylisesti), omenamehua ja Geisha-patukan. Loistavaa, kun saa "luvan kanssa" löniä, syödä suklaata ja katsoa telkkaria!
Minna esitteli minulle Pinkin musiikkivideon "Stupid Girls". Aivan loistava!
Yllättävää kyllä soittolistasta pamahti soimaan Spice Girlsin Love Thing, joka on loistava esimerkki siitä miten joskus vaan biisit napsahtaa kohilleen ja jopa tuollaisesta hömpästä löytyy merkitys. Muuton aikana tulee pengottua kaikki omaisuus läpi. Jostain syystä sama pätee mp3-kokoelmaan. Täältä löytyy kaikenlaisia muistoja, mikähän kesä se oli kun soi tämä Robynin "Show me love". Voi elämä. 1997? Ajelin Oulunsalosta Nallikariin ja takaisin. Olen aina rakastanut pyöräilyä. Istuin Edenin kahviossa ja kuuntelin vieraita kieliä. Halpa tapa matkustaa. Se oli onnellinen kesä.
Hope is the feeling you have that the feeling you have isn't permanent.
-Jean Kerr
Vielä minä pääsen juoksemaan, eikä siihen mene enää kovin kauaa. Ensi viikolla menen combattiin sellaisilla fiilareilla, että...
Ensi kesästä tulee elämäni onnellisin. Kympistä vetoa.
lauantaina 29. kesäkuuta 2002
Summer of love.
Katson jalkapallon mm-turnauksen pronssiottelua. Tai en minä sitä varsinaisesti katso; se on tuossa auki, sen verran vain että saan vähän testosteronintuoksua tähän huoneeseen. Mylvivät nuo sonnit katsomoissa. Jään hetkeksi tuijottamaan kaukaisia, kiinteitä pohjelihaksia.
Summer of love.
Ostin lähikaupasta uuden deodorantin. Se on niitä roll-on-mallisia ja se tuoksuu miehelle. Rexona for men. Eivät ne kyselleet kaupassa mitään, kun eivät tietenkään tienneet. Tai ehkä se näkyy päälle päin. Kyllä sitä nainen tarvitsee miehen. Tai edes sen tuoksun. Voi sitten loput kuvitella.
Summer of love.
Laitan Celine Dionin laulamaan joka ilta että you are the reason I wake up every day. Minä herään siksi että koira pitää viedä pihalle pissalle. Nukkumaan on paljon vaikeampi mennä. Tuo sänky on aivan liian iso minulle ja koiralle. Ei tungosta.
Summer of love.
Ja minä odotan että joku mies soittaisi, kun en enää kehtaa soittaa niille, etten näyttäisi siltä mitä olen, eli epätoivoiselta.
Summer of love.
Tulee se syksy kohta, vaan eipä se mitään muuta. Olisi se kiva ruskametsässä kävellä käsi kädessä. Ihan yhtä kiva kuin kesäpäivänä torillakin. Ja talvella leikin yksin lumisotaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti