Koska olen ääliö

Ei hyvää päivää! Sarjassamme "tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa"...

Lähdin bodypumppiin, hieman myöhässä kun piti taas jotain säätää viime hetkeen asti. Siis puoli neljältä, kun tunti alkaa neljältä. Kävelin pyöräilykypärän kanssa pihalle, ikään kuin lähteäkseni pyörällä vilkkaasti keskustaan. Pyörää ei näkynyt missään. Voi ******** kevät, se on pöllitty, ei näin! Ei mulla voi olla niin ***** mäihä!

Ehkä se on jäänyt koulun pihaan, jos olen epähuomiossa mennyt kouluun pyörällä ja kävellyt takaisin (yleensä kävelen tuon parin minuutin matkan)? Vipellän koululle, ja yhtä nopeasti takaisin, koska pyörää ei näy sielläkään. Missä olen luuhannut niin, että olen mennyt pyörällä sinne ja jollain muulla takaisin?

Ehkä pyörä on Beauty Centerin edessä, jos olen jotenkin epähuomiossa tullut vaikka äidin kyydillä jumpalta pois? Ei sitä koskaan tiedä. Juoksen hyvällä sykkeellä keskustaan. Meinaa olla jo pikkusen kiire jos meinaa ehtiä pumppiin. Matkan alussa mp3-soittimen paristo kuluu loppuun. Niinpä tietenkin.

Pyörää ei näy BC:n pihassa. Joo. Se olikin sellainen kaunis, harhainen ajatus. No, materia ei niin helposti planeetalta häviä, jossain sen on oltava. En vain tiedä missä. Koko viikko on yhtä sumua, missä hemmetissä olen ollut.

Siinä vaiheessa asiaa ei jouda miettimään, koska pumppi alkaa parin minuutin päästä. Rymellän salille tyhmyyttäni henkilökunnalle sadatellen. Ehdin laittaa painot valmiiksi ja treenaan tunnin läpi. Sen jälkeen jatkan tyhmyyteni avointa ihmettelyä. Äiti saapuu pumppia seuraavalle balancetunnille ja jompi kumpi ehdottaa, että otan auton ja lähden etsimään pyörää.

Ajan marketeille, koska se tuntuu loogiselta. Siellä se onkin Citymarketin edessä, uskollinen oranssi Crescenttini. En koskaan enää jätä sinua! Taisin tosiaan käydä ostamassa pakkausteippiä ynnä muuta härpäkettä tuossa taannoin, ilmeisesti olin reippaasti kävellyt kotiin ja jättänyt pyörän marketeille. Nakkaan pyörän pallomersun perään ja ajelen kotiin. Happy End.

Tämä olkoon esimerkkinä siitä, että kun menee vähän liian hyvällä meiningillä niin joskus sitä voi unohtaa ihan oleellisiakin asioita (esim. kerran jätin avainnipun roikkumaan pyöränsarveen BC:n eteen kahden jumpan ajaksi...). Toivottavasti yhteiskunta ja lajitoverit pidätte huolta meistä, joita ei ole järjen äänellä siunattu.

Merkki siitä, että nyt ei pidä tehdä yhtään mitään mikä vaatii minkäänlaisia kognitiviisia toimintoja. Menen pikasuihkuun ja lähden palauttamaan auton äidille...

Kiitos kyvystä nauraa itselle.