Do first things first, and second things not at all. —Peter Drucker

Tänään on kevään toinen päivä, virallisesti. Nautin vanhempieni seurassa koirakävelystä jäällä. Aurinko paistoi ihanasti. Jasmine on nyt niin väsynyt, että sen voi toivottavasti ottaa mukaan tupareihin illalla ilman että se kilahtelee kaikesta. Se on ollut muuton takia vähän levoton. (Saimme tosiaan jo eilen avaimet uuteen asuntoon, ja piti vähän jo raahata omaisuutta sinne reviirinmerkiksi.)

Keskustelimme isäni kanssa elämästäni. Hän sanoi, että on iloinen asenteestani (attitude - you either have it or you don't) ja että pahinta, mitä voisi tapahtua olisikin se, että tulisin sanomaan "hei iskä, me otettiin asuntolaina, synnytän puolen vuoden päästä ja menen naimisiin tämän idiootin kanssa". Ilmeisesti minulla on jonkinlainen siunaus jopa vanhemmiltani elää sinkkuelämää jonkin aikaa... Kolmen avoliiton jälkeen. Olen nähnyt niiden päättyvän - olen nähnyt tarpeeksi.

Toivottavasti parveilevat sulhaskandidaatit ymmärtävät asenteeni suhteutettuna menneisyyteeni.

Kyllä minä haluan kaikki ne perhejutut sun muut. Sen Oikean kanssa. Sitten. En ole yhtään epätoivoinen. En ole tähänkään mennessä koskaan ollut yksinäinen.

Isä sanoi myös, että ongelmani on se, että suvun miehet ynnä muut kummisedät ovat hemmotelleet minut pilalle, kun olin pieni. Olin paitsi perheen ensimmäinen lapsi, myös jokaisen isovanhempani ensimmäinen lapsenlapsi, todella odotettu ja toivottu henkilö. Myös näin aikuisiällä (ikäni puolestani menen jo aikuisesta, jumaleissön, täytän 24 parin kuukauden päästä...) vaadin prinsessakohtelua. Enemmän lahjoja, parempia lahjoja! Hemmotelkaa minut pilalle! Tai pää poikki!

Kyse ei ole siitä, etteikö olisi miehiä, jotka hemmottelevat minut pilalle. Kyse on siitä, kenen haluan hemmottelevan minut pilalle koko loppuelämäni ajan.

Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin: minä rakastan myös toisen hemmottelemista. Se on äärimmäisen luova taiteenlaji ja rakastamisen herkkä ja huomioonottava muoto.

Muutto on stressaavaa, henkisesti ja fyysisesti. Olen eilisen bodypumpin (joka oli taas vaihteeksi ehkä paras pumppi ikinä) jäljiltä aivan jumissa. Ei enää koskaan viikon taukoa! Huomenna on jo muutto -aikaistimme sitä käytännön syistä- ja sitten pitääkin roudata ihan tosissaan. En uskalla mitata kuumetta. Parempi kun en tiedä.