Olen tänään ollut välillä ihan hyvällä tuulella ja höpötellyt iloisesti, kämminyt tapani mukaan työharjoittelussa. Leikkaussalin ja heräämön ilmassa leijailevat anestesiakaasut ilmeisesti pitävät minut suhteellisen rauhallisena. Tulivuoren sisällä tikittää laavainen aikapommi.
Great Whiten kappale Rock Me saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.
Tällainen rauhallinen elämä ei sovi minulle. Olen alkuvuoden aikana tottunut säpinään ja nyt pitäisi sitten hyväksyä se, ettei mitään tapahdu! Aivan sama väriseekö se liha tuskasta vai himosta kunhan värisee!
Nyt lähdetään pilkullisen kesägepardini Jasminen kanssa juoksemaan Oulunsaloon. Mitä väsyneempi olen, sitä vähemmän saan tuhoa aikaan jollain ihmeen hetken mielijohteisilla tempauksilla, jotka vain odottavat tilaisuuttaan. (Ylikunto on nyt toissijainen huolenaihe.)
Riittävä määrä tylsistynyttä haukottelua saattaa ajaa turmion partaalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti