generated by sloganizer.net

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Diibadaaba.

Olipas vaikea aamu. Seisoin keittiössä alasti suu mutrussa ja Maailman Ihanin totesi käyttävänsä koiran pissalla ja sitten lähetään. Pakko oli sitten. Jotakin vaatetta. Päälle. Vähitellen tai vähän äkkiä. Arvatahan saattoi, että puhelin oli kuumana, piti hakea yksi Ihanimman kaveri suoraan yövuorosta tenttiin - autosta oli puhjennut rengas - ja sitten viime tingassa vielä toinenkin - hällä autossa vaihteet jäässä. Onko Nissan ainoa vehje, joka liikkuu säällä kuin säällä? No minkäs teet, Ihanin on vähän niin kuin luottohenkilö, eikä kumpikaan, hän tai Nissan, jättänyt pulaan tälläkään kertaa.

Ihanimmalla oli eilen lämpöä jotakin 38 astetta. Sitkeä sissi luki tenttiin. Itsellä se normaalilämpötilaksi muodostunut 37,3. Kaikki maailman ihmiset on kipiänä, niin mitäpä sitä valittelemaan. Maailman Ihanin potkaisi minut autosta, jotta voisin tulla huomaamaan, että aamun tunnit on peruttu, koska opettaja on sairaana. Jos tämä on totta huomennakin, se tarkoittaa minun kohdallani vapaapäivää. Unta vaikka vuorokausi putkeen. Ah.

Mutta hähhähhää, sain ikääntyneen hoitotyön tentistä kolmosen jauhamalla lähimmäisenrakkaudella kuorrutettua humanistip*skaa. Pikkusen ihan hävettää, että sillä tavalla pääsi käymään. Melkein meinasin jättää menemättä koko tenttiin, mutta näköjään sitä kannattaa käydä rääpimässä paperiin mitä sylki suuhun tuo. Sama juttu kuin ylioppilaskirjoituksissa, en ymmärrä arviointia. Kaiken mitä olen saanut, olen saanut samalla diibadaaba-metodilla. "Eihän tässä asiaa ole, mutta kirjoitat niin kauniisti", sanoi lukion historianopettaja kun kympin lätkäisi.

Sain eilen vaihdettua toukokuun harjoittelupaikan leikkaussalista lasten syöpäosastoon. Olen saanut sovittua kaksi tapaamista opinnäytetyötä varten, tosin en tiedä vielä mitä niillä teen. Soitin yhden puhelun palkkakuitin perään ja sovitaan, että se riittää. Tänään pitäisi hajota vielä yhteen otteeseen toimeentulotukihakemuksen kanssa ja palauttaa ilmeisen vajanainen nivaska soskuun.

Tutut kävivät kinkybileissä, ja tietenkin jälkeenpäin voin sanoa, että harmittaa kun en itse ajoissa hoksannut koko hommaa. Tosin saan tyydytettyä sadistiset tarpeeni bodycombatissa ohjaajana ja masokistiset tarpeeni bodypumpissa latoessani riittäviä painoja tankoon. Erinäinen määrä fetissejä jää kuitenkin jäljelle, etenkin kun larppaaminenkaan ei nykyään kuulu vakio-ohjelmaan. No, ajattelin hakeutua keittiöorjaksi Kettilmundssonin familian talvipäivään, jossa on muuten vielä tilaa parille pelaajalle, jos kiinnostaa.

Vielä joku hetki ja sitten opiskelemaan sisäsynnytintulehdusten diagnostiikkaa ja hoitoa.

Ehdin jo mutista mielessäni, että kirotun laskiaistiistain ansiosta koulussa on ruokana hernekeittoa. Sitten tajusin, että on jo keskiviikko. En tiedä ovatko vesikastanja-pähkinänuudelit sen ylväämpiä, hmm, toivottavasti linssikeitto näyttää houkuttelevalta.

Ei kommentteja: