Torstain keskipäivä. Herään siihen, että juoksen junaradan viertä. Koira juoksee vierelläni. Syke 160. Pysäytän musiikin, kuulen lintujen laulun. Laulavat keväästä, lupaavat kesäöitä, mutta minulle kelpaavat vain lunaustetut lupaukset.
Olen varmasti jossain vaiheessa nukahtanut, herännyt, lähtenyt ulos. Muistan viime illasta usvan, jota oli kaikkialla. Unta vai totta, eipä sillä niin väliä. Heikkoja hetkiä, joita varten elän. Maisemia, jotka kelpaisivat pahimpiin painajaisiin, mutta haluaisin niihin takaisin enemmän kuin mihinkään muualle.
Minun on pakko sopeutua tähän yleisesti hyväksyttyyn todellisuuteen, koska se on minun matkalippuni sinne minne olen menossa. Haluaisin ulos auringonpaisteeseen, kuunnella lintujen lupauksia kesäöistä.
Her eyes are closed, all she sees is your face
All she needs is your touch, is that asking too much
She'll take you to that place,
Where nothing would feel better,
Just knowing that you're with her
Lene Marlin - Eyes Closed
Ymmärrän hetken aikaa jotain elämästä, ennen kuin minut taas revitään väkivalloin nyhräämään epäoleellisuuksien kanssa. Minun sieluni on villihevonen ja ei sitä oikeasti väkivalloin saa kesytettyä. Kysyvät kuitenkin mikä on tavoitteeni tälle päivälle, miettikää nyt mikä sairas kysymys, ja eihän siihen voi vastata että olla elossa, tuntea ja kaivata, kaivata seikkailuun, kaivata taisteluparia rinnalle ja pelottomasti uhmata kaikkia maailman vaaroja.
One day I'll fly away.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti