You must have big rats if you need Hattori Hanzo's steel.

Reality checkin seurauksena olen päätynyt toimenpiteisiin. Minussa on paljon energiaa ja sen voin suunnata rakentavamminkin kuin jatkuvaan pään seinään paukuttamiseen. Vaikka pidänkin hypnoottisesta rytmistä, jonka pehmeän pään ja tiiliseinän kohtaaminen saa aikaan.

Ansaitsen paremman elämän ja enemmän mukavuutta. Olen valmis antamaan kaiken ja enemmän, mutta odotan vastineeksi edes kiitosta. Kaikkeni antaminen alkaa tuntua vähitellen lehtimyyjän hommalta. Mitäs sitä väkisin. Ihan ku kaatas Château Petrusta viemäriin. Ei näin, ei todellakaan näin.

Minä ansaitsen sen, että joku antaa samalla mitalla takaisin.

Eikä nyt ole kysymys uskonpuutteesta tai periksiantaisesta vaan ihan terveestä itsearvostuksesta. Olen saatavilla jos joku tarvitsee. Jos joku sattuu tietämään mitä haluaa. Harvinaista nykyään. Ihmiset eivät osaa seisoa omilla jaloillaan määrätietoisesti. Toisen ihmisen kanssa kaiken jakamista pidetään sekopäisenä. Ihmeen huithapeleita, jotka eivät pysty omistautumaan. Omistautuminen on onnellisuuden edellytys. Omistautuminen, tarkoitus ja ...nautinto.

Ajatusten aamiaisen luen sähköpostistani silloin kun kaipaan kannustusta. Tämän aamun viestissä minua auttoi tämä:

Unohda virheet. Unohda epäonnistumiset.
Unohda kaikki, paitsi se, mitä aiot tehdä
tällä hetkellä, ja tee se.

Niinpä imuroin, silitin, tein kauppalistaa, keräsin illan jumppakamat. Eletään nyt näin. Pökkelöt palatkoon asiaan sitten kun on jotain asiaa. Minä en jaksa enää tommosta ihmeen peliä. Ainakaan vähään aikaan.