Eilen kahdeksan tunnin erittäin vaiheikkaan koulupäivän jälkeen olin aika kuitti. Lönysin hetken sohvalla ja jouduin ihan kysymään itseltäni, että no läskiperse, ollaanko sitä menossa sinne bodycombattiin vai ei. No mentiinhän sitä sitten, ja bodybalanceenkin jäätiin. Tunti oli ihan täynnä kauniisti liikkuvia ihmisiä. Kuningatar Anne (joka siis vetää sitä bodybalancea) kaivoi jostain tiskin alta suklaanmakuisen Gainomaxin, vaikka ne näyttivät loppuneen (tiiäthän, "voi ei, ne on loppu, nöööyyy") - mikä täydellisyyden multihuipentuma päivälle. Poljimme Annen kanssa kohti Lintula-Mäntylä-kompleksia iltahämärässä ja juteltiin niitä näitä. Ihan hullun mukavaa! Piti oikein ajatella siinä, että no onpa kyllä mukavaa.
Pääsin aamulenkille vasta 6.20 "vielä viis minuuttia, äiti"-syndrooman takia. Jostain syystä vähän rassasi, varmaan siksi kun yöllä heräilin milloin sattuu. Tästä olisi helppo lähteä liukkaaseen luisuun kohti Paskaa Asennetta. Mutta ei. Ei niin ei. Eipä nyt ruveta. Tälle päivälle on luvattu sadetta ja se on parasta mitä nyt pystyy kuvittelemaan.
Ruisleipää, rahkapirtelöä, kahavia. YleX:n aamuratio. Vähän koiran kanssa lässytystä ja ei muuta fillaroimaan kohti opinahjoa.
Joo vaan pointtini alunalkaen oli se, että silloin kun tuntuu että "en mää ehkä oikeen jaksakaan", kannattaa kysyä itseltään että "no ookko niin varma". Moni lönyäminen jää kesken, kun repäisee itsensä ylös ja antaa vähän raippaa. Jälkeenpäin on itsestään ylpeä. Oli kyse sitten koulutehtävän aloittamisesta tai bodycombattiin lähtemisestä. Ei muuta ku niska-perseotteella pihalle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvin totta on mokoma. Monesti sitä harkkoihin lähtiessään venkoilee, että onko nyt pakko ja olinhan minä siellä eilenkin, ja tänään on rankemmat/helpommat/pidemmät/lyhyemmät (see?) treenit, ja ois vähän koulujuttuja ja vois olla ja löhötä tommin kanssa ja... ja... ja...
Sitten vaan sanoo, että ei, et sinä minua huijaa, ja repii ittesä liikkeelle, vaikka kuinka tekis mieli röhnöttää. Harkkojen jälkeen onkin sitten paljon parempi olo ja ihmettelee, että miksi ihmeessä tuonne ei olisi kannattanut lähteä:)
Joten oikeassa olet, allekirjoitan.
Heh heh, onneksi mulla ei sitä venkoilua ole MONESTI, vaan ÄÄRIMMÄISEN HARVOIN... ;)
Pikemminkin bodypumppiin tms. on hyvä paeta muita velvollisuuksia.
Lähetä kommentti