Euforia

Hiki valuu. Puolen tunnin hilpasu pihalla, endorfiini maistuu, ihanata.

Katottiin Bron kanssa (se on muuten ihan oikeasti vaan bro eikä mikään fuck buddy, niin tylsältä kuin asia kuulostaakin, I AIN'T PLAYING!) Reservoir Dogs ja siinä samalla meni vähän popcornia ja karkkia, joten ihan turpeana piti sitten ulos lähteä ja alkuun tuntui siltä, että kaadunko ojaan ja otan torkut ja palataan asiaan. Mutta viisi minuuttia ja homma alkoi kulkea kuin juna.

Ilmeisesti bodybalance on tehonnut, koska lantionseutu tuntuu paljon löysemmältä, siis silleen että lonkat liikkuu jotenkin paljon avoimemmin kuin ennen, askel on pidempi ja kevyempi. Harvemmin missään tulee tehtyä mitään lantiota avaavia venytyksiä. Onko tässä jotain sekavaa tässä selityksessä? Ei. Suosittelen siis monipuolista harrastamista, kaikki tukee toisiaan.

Alkaa olla täydelliset iltalenkki-ilmat saatavilla. Tähdet alkavat tuikkimaan, ilma on raikasta, ideaali lämpötila. Perfetto! Oli muuten aika hiljaista meidän juoksureitillä. Jasmi sai kulkea vapaana teiden reunoja nuuskien.

Millä ikinä sen hien saa valumaan, niin joka tapauksessa, pääasia että mahtavat kiksit. Kun maltillisissa annoksissa nauttii, niin haluaa lisää ja jää sellainen olo, että pian uudestaan. Se tekee lähtemisestä helppoa - sehän on tunnetusti vaikeinta.