Pikkupizzoista tuli mukavan rapsakoita, kun kevyesti pidin niitä yliajalla uunissa. Palaneita, ihan miten vaan.
Läppärin näyttö pimeni jälleen. Kosketushäiriö. Kosketushäiriö sanana sinänsä on mainio, sitä voi soveltaa ihmisiin. Kosketukset aiheuttavat joskus häiriöitä, joillakin on häiriöitä koskettamisessa, tai kosketuksen vastaanottamisessa.
Kolme tuntia jumppaa tänään. Silti on sellainen olo kuin en olisi tehnyt mitään tämän ruhoni eteen.
Toivon, että aika kuluisi, ja toiveeni toteutuu, koska ajan kulumista ei voi estää. Mitenkään.
Harhakuvitelma, ettei ole mitään menetettävää. Aina on jotain menetettävää. Minulla on paljonkin. Ajatus pysäytti, nosti ylös asioita, arvostukseen.
Pelottavan hyvä tuuleni päätti kääntyä. Siinä vaiheessa pitäisi kai vain laskea purjeet ja odottaa parempia tuulia. Jos tuulet eivät ole suotuisat... jatkamme soutaen, HII-OP! Eteenpäin, eteenpäin. Vielä jossain horisontissa, joskus, siintää onnellinen maa, paratiisi aarteineen. Soutakaa!
maanantaina, elokuuta 21, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Muista tämä, äiti sen sanoi ja totta se on:
Nenälleenkin kaatuminen vie aina eteenpäin.
Ei siis ihan niin suurta paniikkia, vaan voimia.
//Niina (lunado)
:)
Lähetä kommentti