Mahtavaa elämää juurikin sinulle! Tänään olen ollut onnellinen ja tyytyväinen ja rento. Olotila, johon täytyy pyrkiä aktiivisesti ja jossa roikutaan vaikka viimeisillä voimilla ja irti ei päästetä. Tästä voisi jakaa vähäosaisemmille, joita vaivaa Paska Asenne. Hei kamoon, mulla on pyörä rikki, salikortti hukassa, huoneessa kaaos, stressifinnit kukkivat muistona viikon kauhuista, koiranruoka on loppu - olen onnellisempi kuin koskaan ikinä milloinkaan.
Eilen yritettiin vähän juhlistaa hiihtoloman alkua, mikä päättyi ei-ihan-niin-villisti siihen, että muutaman drinksun jälkeen simahdin enkä suostunut puhuteltaessa heräämään. Vitsi mikä bilehile. No, ruotsin euroviisukarsinnat tuli suurinpiirtein nähtyä. Aamulla heräsin taas ylipirteänä keittämään uskomattoman hyvää ja kauniin mustaa kahvia, mikä lie häiriö (siis se, että herää sunnuntaiaamuna seitsemältä).
Porukoiden auto hajosi, mutta onneksi Minna antoi luvan mennä laina-autolla, joten pääsin hakemaan äidin bodypumppiin. Tunti oli aivan paras. Pumpin jälkeen menin Oulunsaloon syömään. Siirsimme mp3-soittimestani biisejä koneelle ja poltimme äidille oman levyn bodypumpista tai tanssitunnilta tutuista piiseistä. Ei muuta ku jammaamaan!
Testasin eilen uuden bodybalancen ja se oli niin liikuttava kokemus, että loppurentoutuksen aikana kyynelehdin pimeässä salissa selälläni maatessani ja kipeän kaunista pianomusiikkia kuunnellen. Huomenna uudestaan! Aivan käsittämättömän kauniita liikkeitä koko ohjelma täynnä.
Varmaan voisi olla vuorossa paljastuksia, "Niljakasta sinkkuelämää, osa 8869". En mene hehkuttamaan mitään, mistä ei voi olla varma. Mutta sanonpa vaikka niin, että olen ollut melko hyvässä seurassa ja... No hemmetistäkö sitä voi mitään mistään tietää.
Antaa palaa, Frank. Voisin tietenkin olla kyyninen kusipää ja tunkea sisälläni kikattelevan teinimäisen ihastukseni sinne, minne ei aurinko paista. Mutta... on ihanaa kun mikään ei ole vaikeaa. Tuntuu siltä, että olen erostani selvinnyt (seuraan ilmeisesti koko ihmissuhdehistoriani ajan toteutunutta vanhaa laastarikaavaa, että ilman kovaäänistä naurua ja itseironiaa ei selviä) ja elämän on aika jatkua. Voi vain huokailla syvään, on jotain mitä kaivata. Sitä ei rahalla saa. (Tai siis "rahalla saa jos tietää mistä ostaa", kuten viidakon vanha sananlasku sanoo.)
Tällä hetkellä en jaksa yhtään kriisiä tai mitään vdun ihmissuhdepaskaa. Jos tyytyy johonkin mikä ei toimi, ei tule koskaan saamaan sitä mitä haluaa. Yhteisymmärrystä. Se on ihan uskomattoman hieno asia. Ehkä harhaa, mutta tuntuu hienolta. Sellaisia hetkiä, että niitä ajatellessa saa ihania kylmiä väreitä. Todella huono enne, pahalta näyttää. Tässä vaiheessa pitäisi kai paeta, ettei myöhemmin käy pahasti. Mutta kuten olen joskus aiemminkin ehkä todennut, agentit ottaa turpaan ja jatkaa matkaa naama veressä.
Nyt kaikki on helppoa. Tänään. Tässä. Nyt. Tulee aivan hemmetin vahva olo siitä, kun voi olla oma itsensä, omassa elämässään, riippumattomana, mutta tietäen että joku jossain ajattelee minua omana itsenään, omassa elämässään, joka on täysi ilman minua, mutta SILTI hän haluaa minut siihen. En ole mikään ajantappo, "eihän mulla mitään muutakaan ole" ja "ihan millon sulle vaan passaa".
Heh hee. Kauneinta mitä mulle on koskaan sanottu. "Hani, mä en koskaan alistu sulle".
I'm a girl who wants to be dominated
I'm a girl who needs to be dominated
and you're a guy who knows what to do (to a girl like me)
so if you dare, I know you do
do it, do it, do me good
Sormet ristiin. Hyvät asiat ei noin vain katoa, jos niistä jotain vihjaa. Pitääkö olla syyllinen olo siitä, että on IHANAA? Jokainen ottakoon oikeuden omiin käsiinsä, nimittäin oikeuden onneen.
Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu, silky and smooth. "Elämä kantaa" on iljettävän korni sanonta, mutta se on niin totta, kun siihen uskoo. Elämä kantaa, uskomattomiin seikkailuihin ja tähtihetkiin.
Menen keittämään kahvia, että jaksan pitää Oscar-gaalavalvojaisia itselleni. Saas nähä jääkö väliin. Huomenna tulee kauan odotettu opintotuki niin pitää olla sitä freesinä vastaanottamassa ja saattamassa kiertämään markkinatalouden rattaisiin. Rahako ei muka tee onnelliseksi, mitä häh?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hih,hih, tulipa hyvä mieli kirjoituksestasi! Olen samaa mieltä, että mitäpä se auttaa kynttilän pitäminen vakan alla. Pitäisikö eron jälkeen viettää moniakin hetkiä (vuosia) surupuvussa ja jaaritella sitä edes takaisin ja jos ihastus tulee sivuuttaa se siksi, että "ei ole vielä oikea aika". Jos turpaan tulee niin sitten tulee ja toden totta oikea agentti kulkee sitten turpa veressä kohti uusia seikkauluja. Nämä turpaan saamiset ei sentäs onneksi tapa. Anna siis palaa tyttö!
Jampsukka
Lähetä kommentti