Että semmonen viikonloppu sillä kertaa...
Ja etiäpäin!
Avasin kalenterin sydän tykyttäen. Niin mitähän sieltä avautuu? Arvatahan saattoi, että viikko alakaa maanantailla. Yleensä, maanantailla. Koulua klo 8.15-16.45. Anna tulla niin että tuntuu! En ole tähän ikään mennessä oppinut sietämään pitkiä päiviä ilman että ne tuntuisivat vaarallisilta haasteilta, joita pitää pätkiä lättyyn että niistä selviää. Saa nähä miten käy harjoittelussa, joka päivä kahdeksan tuntia. Varmaan karaistun ja kestän sen jäläkeen ihan mitä vaan.
Ensi viikolta löytyy opinnäytetyön ideointiseminaari, kliinisen fysioloogian tentti, joku ihimeen haavapäivä - sekin viiteen, kitosh! Onneksi perjantaina koulu näyttää loppuvan kahelta. Ei sitten muuta kuin sitä oottelemmaan.
Niin ja perjantaina harjotellaan EKG:n ottamista ja jos joku ei tiiä, niin sitä varten otetaan paidat pois että päästään kunnolla lähmimään toisten tissejä. Jos joku ei siis tiiä mitä alaa alkais opiskelemaan, niin keksin aika monta syytä heterouroksille hakeutua meidän naisvaltaiseen kouluun. Sitä paitti hoitoalaa opiskeleva mies saa törkiästi pisteitä naisilta, onhan hän keskimäärästä herkempi ja pehmeämpi ja tunneälyltään kypsä ja aikuinen.
Ja takasipäin!
Tuntuipa pitkältä tämä viikonloppu. Perjantaina kävelin koirien kanssa tuosta jään yli Via Dolorosalta tuntuvan matkan Oulunsaloon, josta sitten ihanuus (josta saan käyttää luvan kanssa nettijulkisesti koodi- ja hellittelynimeä Antsu) otti kyytiin, ja päivä parani iltaa kohden (olin ilmeisesti riittävän kiltti) ja eteni siihen malliin, että lauantaiaamu venähti melkein iltapäivään ja se mainostamani superbodypumppikin jäi välistä. Mikään ei ole enää pyhää! No semmostahan nyt sattuu, paremmissakin piireissä.
Tänään kummiskin pääsin aamupäivällä balanceen, ei sitä nyt ihan heitteille saa itseään päästää. Sen jälkeen käytiin pari tuntia jäällä porukoiden kanssa, kolmella koiralla, ja sen jälkeen syötiin itsetehtyä pizzaa Oulunsalossa. Minun vanhempani ovat siis tavanneet tämän pänikän (Minnan keksimä nimitys) jo parikin kertaa, mutta minä en ole tavannut hänen vanhempiaan - "mitävitua" on siis aivan oikea kysymys. Olen toistaiseksi tyytynyt rauhoitteleviin "mennään sinne joku päivä"-vastauksiin. Saa nähdä milloin se päivä koittaa vai koittaako. Kyllä minä tiedän, että se on sitten Iso Asia. Minusta olisi vain hauska nähdä minkälaisista vanhemmista tommoisia rontteja sikiää, ei sen tarvi olla mikään morsiamenesittelyreissu.
Olisi ollut ihan nastaa olla larppaamassa Marsin sota replayssa, jos olisi ollut virtaa, vaan ei ollut. Katselin vähän haikeana kuvia lauantain pelistä, mutta jos olisin ollut siellä, olisin vielä tätäkin väsyneempi ja tätä väsyneempänä minusta ei olisi paljon yhtään mihinkään. Kello on nyt puoli yhdeksän ja ajattelin mennä nukkumaan. Tietokone on muuten näköjään ollut niin fiksu että on ihan itse siirtynyt kesäaikaan.
Tuntui ihan hyvältä heittää taas vähän hyvästejä, on se aika rankkaa kun joku pyörii nurkissa, tai pyöriä itse jonkun nurkissa. Minä kaipaan tätä omaa tilaa ja omaa aikaa, kun ei tule muuten tehtyä yhtään mitään kouluhommia tai mitään muutakaan kuin nysvättyä.
Joo no tuossa oli kyllä osa tottakin, mutta oikeasti haluaisin vaan nysvätä Antsun kainalossa. Ollut ihan huippua sokaistua uskoa tulevaisuuteen, lisää tällaista. Pakkohan se on tässä vaiheessa uskoa. Hassua miten sitä toivoo, että kaikki sointuisi yhteen, vaikka paskanko väliä sillä on jos tykkää eri dippikastikkeista (keksitty esimerkki, minulle kelpaa oikeasti mikä dippi vaan). Ja jokaisen eroavaisuuden hetkellä sitä punnitsee kuolemanvakavasti että tähänkö tämä nyt jäi, voi helvetin helvetti. Eihän siinä ole mistään semmoisista kyse. Ei sitä kukaan identtisen peilikuvansa kanssa kestäisi. Jokainen me olemme omalla tavallamme peilejä toisillemme ja se jos mikä on mielenkiintoinen tapa suhtautua.
Ja tuosta tulikin mieleeni, että päivän mielenkiintoinen käsite on projektio. Tuli tänään esille aivan muita uomia kulkeneessa keskustelussa, mutta palautti kiinnostukseni psykologiaan, jota voisin lukea pääaineena jos en opiskelisi terveysalaa (ja jos jaksaisin lähteä merta edemmäs kalaan enkä olisi jumissa Oulussa). Ehkä joskus.
Ensimmäistä kertaa olen miettinyt niin kuin aikuiset, että voisin olla valmis jonkinlaiseen vastaantulemiseen suhteessa saavuttaakseni sitten jotain parempaa kuin se mistä luovun. Synergiaetuja. En minä koskaan ole ollut mitenkään täysin tinkimätön, ainoastaan täysi jästipää. Olen saattanut sanoa, että en ole valmis suhteeseen ja jaadijaadijaa, mutta kyse on ehkä vain siitä että kenen kanssa. Olen valmis jopa jonkinlaisiin kompromisseihin, vaikka aiemmin olen pitänyt koko sanaa kirosanana.
Nyt on vähän pysähtynyt ja väsynyt olo, hyvällä tavalla. Poen Haunted-levyä paremmin tähän iltaan ei sopisi yhtään mikkään.
Jospa sitä illan päälle vielä kävis kipaseen juoksulenkin, kattois eka Tanssii tähtien kanssa. En tiiä miksi, ei se ole edes hyvä ohjelma, mutta rutiinit tuovat turvallisuutta ja tietää ainakin että taas on viikko mennyt. Paitti että en jaksa kattoa, meen "päiväunille" ja katon sitten jos jaksais käydä ulkona vielä hilpaseen.
Ja lopuksi päivän tyhymä juttu!
POHOJALAANEN HOROSKOOPPI
Sarvipää (23.12. - 20.1.)
Sinoot ikuunen haaveelija, joka orottaa saavansa vaikka tähäret ja kuun taivahalta. Mitä vielä täs istut, mee hakemahan ne sieltä jos mieles teköö. Vai orotakko, notta joku tois ne sulle? Justihin tuallaanen saamatoon oot, orotat vaan, notta joka napsahros tuotaas nenäs etehen. Ei kuule sellaanen vetele. Jos jotakin taharot, tee itte!
Lotraaja (21.1. - 19.2.)
Kevätpuoli on oikeen lotraajien aikaa. Lotraajakki kukoostaa ku naapurikrannin akan naurispelto kesääsin. Lemmen asioos sen sijahan lotraajat on koko alakuvuoren meleko pakkaasen puolella. Mutta syssymmällä törmäät yhtehen häjyhyn, ni siinon vakka, kansi ja klapsahrus. Irti ei penteleelläkään!
Sintit (20.2. - 20.3.)
Susson sitte pikkuusen flatkuttehen vikaa. Ookku pahimmakki akat! Taharot pärvööttää omat ja muittenkin asiat siinä sivus, oli kyset sitte mistä tahansa. Koita ny tukkia suuvärkkis, tai pese vaikka saipualla.
Pässi (21.3. - 20.4.)
Pässiille tämä vuasi on meleko rakkaurenknapsetta. Alakuvuosi menööki pässiillä ihimetelles mistä surraa. Kesänkorvalla alakaat kuitenki ittekki havaattemahan, jotta vaapsahaaset ne on jokka korwias kutitteloo. Pässit nähärähän tänä vuanna pelekästänsä suupielet korvis asti.
Jästipää(21.4. - 21.5.)
Sinoot alati eheroon taharoon krätyyseliä päällä, mutta eipähän tuo lie sulle mitään uutta. Jästipää jukuri ku oot. Älä ny kuitenkaa vaivu epätoivohon, kyllä sä vielä kehityskelepoonen oot, kunhan sullon vaa hyvä kouluttaja!
Pahapad (22.5. - 21.6.)
Sinoot sellaanen, joka ei taharo millää antaa periksi, vaan aina taharot pitää pääs. Koita ny lopettaa tuollaanen tyhyjänpäiväänen nuhuraaminen ja ota ittiäs niskasta kiinni, eihän sua tuollaasena kukaan kattele. Josset lopeta häjyylyjäs toukokuuhun mennes, isköö rometiisi takuulla kesäkuulla.
Saksiniakka (22.6. - 23.7.)
Sinoot ikuunen kihinuttaja ja sielä mihinä liikukki kuuluu melekoone hörötes. Sus sitä tarmua sitte riittää vaikka pikkuusen toisillekki annettavaksi. Sinoot ihiminen, joka teköö kerralla miton päätetty, mitä turhia sitä sitte paapoomahan.
Häjy (24.7. - 23.8.)
Luulet notta oot kovakin rooroo. Orotat jotta kaikki menöö justihin siihe lajihin mitä orotat. Ja nuon yleensäkki elät meleko ameriikkaa. Työasias ajakaa retajamahan ja sun olis aika antaa ittelles ympäri korvia, notta tuallaane loppuus.
Impi (24.8. - 23.9.)
Sinäki oot jästipään tavoon krätyysellä pällä vuaren alakupualella, notta sukulaasekki rupiavat epäälemähän, jottet oo saanu sitte viime mittumaarin. Kesää kohoren miälialas kuitenki kohenoo ja rupiat saamahan piäsiäs pikkuusen iloosemmalle ilimehelle.
Puntari (24.9. - 23.10.)
Sinoot alati yhtä tasaasen rauhallinen, notta sivullisiakin välillä hirvittää. Sua ei sitte palijua paina onko juhula vai askaresaika. Kaikki menöö samalla raitillansa. Mitä jos koittaasit vähä rävähyttää ja pistää lekkeripeliksi?
Sarvjaakkoo (24.10. - 22.11.)
Viäntiä sitte piisaa sarvijaakoolla. Alavariinsa hyppäät, jotta sivullisiaki hirvittää. Koita pikkuusen hirastaa tahtias, muuten saat peräpukamat ennen kesän korwaa riesakses. Tämä koskoo erityysesti miespuolisia sarwijaakkoja, joita naispeijoonit aharisteloo.
Ritsapoikaanen (23.11. - 22.12.)
Sinet sitte tajua ku ihimiset vetää sua pulukasnansa minkä kerkiää, vaan hymyylet koriasti ja luulet, notta kaikki on hienosti. Sakia saa olla muttei tyhymä! Hyppää ny hyvä ihiminen rannallen kun vielä kerkiät ennenku käy ryöttääsesti!
Kyseenen horoskooppi on kiriootettu piliket silimäkulumas, eikä kirioottaja ota vastuuta jos joku saa hernehen nöösähänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
"...hoitoalaa opiskeleva mies saa törkiästi pisteitä naisilta..."
Mistäköhän pisteistä on kyse? Bonus-, plussa- vai mitä pisteitä? Käykö ne jossain kaupassa alennuksina vai mitä niillä pisteillä voi tehdä?
t. Anonymous
Onhan se niin, että aina se parisuhde on jonkinlainen kompromissi. Ja jos peilikuvansa (siis itsensä) kanssa joutuis seukkaamaan niin sitä ei kyllä kestäisi hetkeäkään! Onhan kai se niin kuin jotkut viisaat väittävät, että erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan.
(Mulle tuli muuten paha deja vu, olenkohan joskus aiemminkin kommentoinut tähän asiaan liittyen blogiisi??.. tai sitten se on vain tää viini)
Jokaisella naisella on oma pisteytysjärjestelmänsä. Kun mies kämmii, hän menettää osan tai jopa kaikki pisteistään. Mikäli hän opiskelee hoitoalaa, hän saa enemmän lähtöpisteitä naiselta, joka arvostaa herkkyyttä, pehmeyttä ja tunneälyä.
Älykäs mies kyllä tajuaa mitä pisteillä voi tehdä.
kuuntytär,
olen joutunut näitä vastakohta-asioita miettimään pitkään ja ennen tätä nykyistä tapausta... Jos jonkun kanssa on kuin yö ja päivä, niin se ei kyllä välttämättä toimi sekään. Vaikka tuo kait on ihan sanomattakin selvää...?
Pitää olla ihan pirusti yhteistä, ja lähtökohdan se, että etsitään niitä yhtäläisyyksiä, eikä se että etsitään eroavaisuuksia ja hajotaan niihin.
Minusta on hirviän jännää olla erilaisen ihmisen kanssa ja katsoa miten se elelee, ja mitä se voi minulle opettaa ja miten sen kanssa voi retkeillä täällä elämän piknikillä (joo, vähän väsyttää!).
Kuitenkin on paljon samanlaista, joskus jopa hämäävän paljon. Silloin tulee sellainen maaginen sielunveljeysolotila ja yhteys.
Niin ei tietenkään voi olla yö ja päivä, kun ne on hereillä ihan eri aikaan, ja silloinhan ei mikään kohtaa.
Mutta just se on jännä, että alussa ollaan aivan ihkuna toisen erilaisiin piirteisiin ja halutaan niitä itsellekin. Mutta jossain vaiheessa homma kääntyy siihen, että kaikki, mikä poikkeaa omasta (arkisesta) normaalista, on väärin, huonoa, tuomittavaa, ärsyttävää jne. Ja se on just se parisuhteen kriittinen piste, että pystyy hyväksymään toisen vajavaisuudet (=erot omista käyttäytymismalleista). Ja tämä kriittinen piste, minun uskomukseni mukaan, tulee siinä kahden vuoden jälkeen (ensimmäisen kerran), ja siitä sitten eteenpäin jatkuvasti (säännöllisin (?) väliajoin), kunnes kuolema meidät erottaa.
kuuntytär,
näinpä juuri, tuolla aiemmin kirjoitinkin että se hormonihumala kestää sen 1,5 vuotta (tai sen 2 vuotta mitä sanoit) ja sen jälkeen tulee totuudenhetket. Vaan se on elämää sekin.
Itse toivon, että minulla tämän asian kanssa on sellainen kypsyyskysymys, että parin vuoden päästä voisin kohdata ne "vajavaisuudet", aiemmin en ole ollut siihen paitsi riittävän aikuinen, en myöskään elämäntilanteen kannalta mitenkään valmis (erot ovat kyllä joskus johtuneet muustakin kuin omasta kyvyttömyydestä suhtautua asioihin).
Toisaalta sitä ei saisi käsittää niinkään, että kaikenlaista paskaa täytyy sietää sen takia että osaa muka suhtautua aikuismaisesti. Ei se ihan niinkään mene. Jokin toisen tapa (esim. 24/7 kännääminen) voi olla oikeasti ihan aidosti perseestä eikä sitä tarvi katella edes rakkauden nimissä.
Ikä rupiaa painamaan ja pitää ihan oikeasti miettiä, mikä on tärkeää ja onko toisen nenänkaivaminen niin raivostuttavaa kuitenkaan, loppujen lopuksi.
Aika näyttää. Pitkä aika pitää odotella ennen kuin näitä karuja virheitä toisessa pääsee kohtaamaan... siihen asti pitänee paistatella huumassa! ;)
Nyt on se alkuvaiheen seula vasta menossa, että pääseekö jäbä edes ruususeremoniaan... tai no on se kyllä siinä määrin päässyt, että muilla ei ole mitään jakoa, meni koko puska sitten yhelle.
(Kiva kommentoida väsyneenä, varmaan tulee ihan huippua tekstiä.)
Lähetä kommentti