Sinun onnellisuutesi ei ole keneltäkään pois. Muiden onnellisuus ei ole sinulta pois.

Tiiätkö mikä on parasta? Herätä käminänjälkeisenä aamuna, kun yöllä on saatu vihdoin naismainen kilahdus rauhoittumaan, saatu tukka sekaisin sovintoseksillä ja laitettu nukkumaan tyytyväisinä. Kaikki on paremmin kuin ennen käminää, ehkä se sittenkin oli jollain tavalla rakentavaa, vaikka eihän mun käyttäytymisessä kyllä ollut mitään logiikkaa. Kyllä minä tiedän että se johtui hormoneista, kohta on se aika kuusta. Koittakaa miehet kestää meitä naisia. On meistä joskus jotain iloakin.

Voinko vedota siihen, että olen nainen?

Onko jossain joku nainen joka ei joskus saisi jotain ihmeen herkistelykohtauksia? Nyt kun mietin eilisiä puheitani jälkeenpäin niin en ihmettele yhtään että mies sanoi, että sillä hajoaa pää. Selitin kyllä melko objektiivisesti, että mulla on nyt paha mieli ja sille ei oikeastaan hirveästi voi mitään, en ole sulle vihainen vaan omalle tyhmyydelleni ja sori kun oon näin vaikea, mua varmaan huomenna hävettää, ja sori kun valvotan sua. Onneksi molemmat ollaan senluonteisia, että asioita ei jätetä selvittämättä.

En tiedä oliko korrektia sanoa, että "älä ihmettele jos heräät yöllä siihen että painan tyynyn kasvoillesi". Voisin lahjoittaa hormonini jonnekin hyväntekeväisyyteen. Tai pahantekeväisyyteen, koska tuskin niillä mitään hyvää saa aikaan.

Miksi olla vaikea, jos pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?

Vaikka olin siis oikea Helvetin Enkeli, niin sain kuulla, että minua ei hylätä sen takia että joskus kiukuttelen. Ehkä se oikeasti haluaa olla mun kanssa. Minä haluan olla sen kanssa. Kiukuttelen korkeintaan kaksi päivää kuussa, lupasin.

Onneksi en ole mies, koska en kestäisi naisia, en ainakaan itseäni. Osaan olla niin perkele, että kukaan terve mies ei perääni itke. Henkinen väkivaltani on korkealle kehittynyttä, hienostuneella tavalla raakaa... kuin puuduttaisi armollisesti oikean käden ja sitten repisi vasemman irti.

Women are made to be loved, not understood. -Oscar Wilde

Kunnon aamupala Desert Planetin soidessa taustalla ja hyvästit ikuisuudelta tuntuvan päivän ajaksi. Ihan törkiän hyvä aamu.

Tänään on lepopäivä - eilen käytiin äipän kanssa revittämässä kolmen tunnin setti, huomenna on luvassa 90 minuutin superbodypump. Bodybalance oli taivaallinen, kerrassaan taivaallinen. Bodypump oli aivan käsittämättömän raskas, jouduin ääneen kiroilemaan siinä naama punaisena vääntäessäni (täydellisellä tekniikalla, toisin kuin yksi ääliö vieressä joka laittoi liikaa painoja ja viskoi tankoa paskalla tekniikalla niin että syvälle sydämeen sattui katsoa semmoista) ja joka kappaleen jälkeen pudistelin päätä, "ei tässä oo mitään järkeä..." ja "...tää on ihan perseestä". Mietin, että tää on joko ihan tosi tyhmää tai tosi järkevää, en tiedä kumpaa. Saan ihan huimia kiksejä kun näen oman hikeni valuvan kaulaa pitkin, vtun pervo. Discodance-tunnilla olin niin väsynyt, että musiikki pääsi suoraan vereen ja jammasin ihan täkyllä, eturivissä. Joskus on aivan hyvä unohtaa, että mitähän muut ajattelevat. Ei niitä kulkaas oikeasti kiinnosta yhtään, mikään muu kuin että näyttääkö omat tissit hyvältä.

Pitäis saada semmonen duudsonipaita, jossa lukee EI TUNNU MISSÄÄN!

Mulla on täällä nyt kaksi koiraa, tuossahan nuo näyttää nukkuvan, ja kohta lähden pariksi tunniksi kouluun, sen jälkeen lähden oikein ihanalle pitkälle lenkille noiden mussukoiden kanssa. Toivottavasti ilma pysyy yhtä mahtavana siihen asti. Illalla koirat ovat väsyneitä ja tyytyväisiä niin isäntä ja emäntä saavat rauhassa keskittyä toisiinsa. Ehkä olen tänään ihan kiltisti.