Tapasin tänään rakkaan vanhan ystävän, joka on eron keskellä. Ovat olleet yhdessä varmaan kymmenen vuotta ja nyt on tullut sellainen viimeisen hiipumisen hetki sen suhteen kohdalla. Vaikka et olekaan surullinen, saat käyttöösi kaiken lämmön ja empatian mitä minusta irtoaa. Tarinan kaikista käänteistä huolimatta olen aidosti hengessä mukana. Toivon että olet oikeasti se isoveli, jota en koskaan saanut. Minä olen se sisko, jota sinä et koskaan saanut.
Minä toivon ihan todella, että saat joskus tietää, mitä rakkaus on.
Rakkaus on ainoa syy.
Hämmentävää, miten oma tunnetilani on aivan eri. Life is a rollercoaster, you just gotta ride it. Antaa vähän perspektiiviä toisen tilanteen näkeminen. Vitsit mikä mäihä! Ole tyttö onnellinen!
Jokin telepaattinen yhteys saattoi minut ja Kertan yhtäaikaa Amarilloon tänään. Meillä kummallakaan ei normaalisti ole mitään intentioita Amarilloa kohtaan. Nyt oltiin molemmat koulukaverien kanssa ajauduttu sinne. En voi sanoin kuvailla miten iloinen olin Kertan nähdessäni. Tanssimme muutaman klassikkobiisin hikeen asti. Kertta, olet paras! PARAS! Ja täytyy sanoa, että sinä tunnet minut paremmin kuin ehkä kukaan muu.
Kuukausi sitten tapasin erään pojan. Olin valmis pettymään, sehän on aivan mahtavan kyyninen vaihtoehto asennoitua - mutta ainakin turvallinen. Jostain kumman syystä olen omaksunut tämän "turpaan vaan ja onnea"-protokollan, joka altistaa jatkuvalle riskien ottamiselle. Kyllä ne mahdollisuudet on laskettu tarkkaan, silti.
Nyt minä kaipaan sitä samaa poikaa ihan hirveästi, kun juuri tulin kotiin tuolta yöelämästä. Tämä on aivan täydellinen hetki kaivata. Kaiken melun keskeltä kotiutuneena, hiljaisena hetkenä, kun painautuu kohta tyynyä vasten ja huokaa syvään ja kaivaten.
Enpä ainakaan ole tunnekuollut, turta tai puutunut!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti