Woo-hoo, woo-hoo.

Kivaa sittenkin. Kävimme ystävättären kanssa New Bombayssa syömässä, oli kyllä pirun kallista - 15 e, IHANAN kallista, mutta linssimakhani ja mangolassi ja nan-leipä ovat hyvvää. En ole käynyt vielä uudessa Indian Cuisine-paikassa (Indian Cuisine kaenkky.comissa), ehkä pitäisi kokeilla, mutta olen ruoka-asioissa kaavoihin kangistunut juntti. En kestä pettymyksiä, koska ruoan kanssa niistä jää yleensä nälkä! Pizzaankin otan melkein aina ne samat tonnikala-katkarapu-herkkusieni-oliivi-valkosipuli-täytteet. Oliivienkin pitää olla viipaloituja mustia oliiveja tai vedän pömelit.

Oli ihana nähdä tätä ystävätärtä pitkästä aikaa. Ollaan tunnettu varmaan kymmenen vuotta, alunperin tavattiin yhdessä bändiräpellyksessä. Minä lauloin ja hän soitti rumpuja, niin joo ja oli niitä muitakin, mutta me löysimme ystävät toisistamme. Waldalla soitettiin treenikämpillä Zombieta pari kertaa vissiin, mutta niin kuin useimmat bändiprojektit, sekin hyytyi sitten johonkin.

Lupasin mennä lähiaikoina reikihoidettavaksi ystävättären luokse. Joidenkin ystävien kanssa yhteys säilyy ja ei ole mitään alkukankeutta tai vierastamista, vaan voidaan heti puhua herkimmistäkin yksityisasioista.

Toiminnallinen kuntoutusryhmä alias askartelupaskartelu oli peruttu sekaannuksista johtuen. Olin rauhallinen ja tyytyväinen kuin hindulehmä vedettyäni itseni tukkoon hyvällä ruualla hetken aiemmin, eikä siis häirinnyt ihan yhen yhtään vaikka aikataulut menivät vähän uusiksi. Itseasiassa ne kääntyivät edukseni, kun Maailman ihanin ajoi keskustaan ja vaihtoi pyöräni autoon. Sain siis ajella ensin siskon luo Linnanmaalle päivähoitoon ja sieltä sitten jumpalle ja jumpalta kotiin - ihanuus olisi muuten tullut sieltä hakemaan, mutta mitäpä sitä turhaa ramppaamaan, kun hän pääsi keskustasta salireissunsa jälkeen pyörällä kätsysti tänne Kaakkuriin.

Niin. Avasin pyöräilykautta ja minun mielestäni takavanne on erään kesäisen kyyditysreissun jäljiltä vähän mutkalla ja vemputtaa (harkittu sanavalinta) inhasti etenkin alamäessä. Maailman ihanin ei huomannut mitään semmoista. No kuitenkin, ajattelin huomenna käyttää pyörää pyörälääkärissä tuossa Tokmannin vieressä, että voisko sille tehdä mitään vaihtamatta pyörän kaikkia osia miljoonalla eurolla. Pyöräily oli aika rankkaa, siis ehdin venkslata Kaakkurista keskustaan. Tosin sadeviitta keräsi tuulta niin että se oli kuin laskuvarjo selästäni pullottaen ja menoa vastustaen. Eikä edes satanut kuin minuutin alkumatkasta. Great success!

Että voi olla kerrassaan toisenlainen treeninjälkeinen kokemus. Tänään siis pumppia Linnanmaalla. Bongasin pumppitunnin loputtua vanhan jujutsuharrastajan naaman perusteella "hei mää tunnen sut jostakin" ja jäimme jauhamaan taistelulaji-ynnämuuta-sheibea. Aulassa toimitusjohtajatar kysyi miltä tunti tuntui, ja kehotti ottamaan proteiinia että palaudun hyvin, kun lupasin tuurata huomenna ennen combattia pumppiakin. Ku se on niin mukavata! Ihmiset, oikeasti siis järkevä ihminen treenaa pumppia kunnon painoilla 2-3 kertaa viikossa ja välissä on 48 tuntia aikaa palautua, eikö niin? (Suoraan sanoen tarvin joka euron, joka noista jumpanvetämisistä vaan voi irrota.) Samainen henkilö soitti minulle aiemmin päivällä, että onhan kaikki ok ja olenhan tulossa vetämään. Lupasi sunnuntaille kesän tuntiehdotelmia. Että niinku välittävät ihmisestä näin - onhan se niin että hyvä ohjaaja on arvokas kuin painonsa verran kultaa, ja tämmönen keskiverto ponäkkä punakka taistelijahobittikin ihan kelpo vehje. Älyttömän mukava fiilis, mukava henkilökunta ja asiakkaatkin oli hyvin mukana tunnilla. Jessss.
Jee jee. HYVÄ MEININKI.

Hyvää meininkiä lisempää: KT Tunstall - "Black Horse & The Cherry Tree" video glumbert.comissa (laula mukana, sanat tässä).