Jee jee, verta ja suolenpätkiä

Koulussa katsottiin ruumiinavausvideota. Videon toinen hahmo oli kuin suoraan Monty Pythonista ja toinen kuin suoraan Kummelista. Monty Python-ukkeli repi rintalastaa irti ruhosta ja Kummeli-ukko paloitteli epämääräistä lihamönjää saksilla vielä epämääräisemmäksi lihamömmöksi. Oli se aika uskomattoman näköistä kun ruumis makasi pöydällä kallo auki sahattuna ja päänahka kasvoille vedettynä. Haluaisinko lahjoittaa oman ruumiini lääketieteen opiskelijoiden avattavaksi kuolemani jälkeen? Toivottavasti siihen on vielä aikaa ja ehdin miettiä... vai voiko sellaista edes tehdä? Haluan kyllä että jos minusta on vielä jotain toimivaa jäljellä, sen saa kierrättää jollekin joka sitä enemmän tarvitsee. Miksi ei siis myös koko kuollutta ruumista.

En tiedä herättävätkö nämä jutut kenessäkään muussa mitään. Minut ne ainakin saavat ajattelemaan omaa ruumiillisuutta ja kehon arvoa. Olen onnellinen siitä, että käytän kehoani monipuolisesti itselleni riemua tuottaen. Loppujen lopuksi me kaikki päädymme samaan tilanteeseen ja haban mitalla ei ole siinä vaiheessa enää mitään väliä. Carpe diem - parasta kaikessa on tämä hetki. Ajattelen elämää lahjana, vaikka en osaakaan sanoa keneltä se on saatu. Ehkä se on samanlainen juttu, kuin jos löytää kahdenkympin setelin kadulta. Löysin kerran, Kotipizzan edestä, kun pyöräilin jumpalta kotiin.

Mietin myös, että olemme kaikki yllättävän samanlaisia. Samanlaista luuta, nahkaa, lihasta, sisäelimiä, suolenpätkää, rasvakudosta. Maksa, keuhkot, mahalaukku. Ei sitä oikein osaa ajatella minkälainen on itse sisältä. Minulle kyllä kerran Pete sanoi että minulla on varmaan tosi kauniit sisäelimet (en tiedä oliko se kiertoilmaisu sisäiselle kauneudelle).

Huomenna on viimeinen luento patologian perusteita. Siinä on ollut tämän syksyn ehdottomasti paras opettaja ja aihekin on niin mielenkiintoinen, että en ole ollut sieltä ikinä pois, niin kuin en ole ollut anatomiastakaan. Toisin kuin eräiltä kursseilta... Asia voi olla tärkeää ja mielenkiintoista, mutta se ei auta jos opettaja tekee opiskelusta täysin mahdotonta jaarittelemalla ties mitä jostain synnytystraumastaan tai muusta aiheen vierestä. Voin mennä kotiin istumaan ja tuijottamaan seinä katse lasittuneena jos kaipaan sellaista ajanvietettä - totaalista ajanhukkaa.

Kyllä opiskelussa pitää olla vähän enemmän väkivaltaa että se on mielenkiintoista, niin kuin ruumiinavausvideossa. Siinä mennään asian ytimeen - katsokaas lapset, kun täältä pursuaa tällaista nestettä kun tätä puristaa ja näin saamme kätevästi suolet otettua ulos. Epäilemättä huominen viimeinen patologien luento on yhtä laadukasta shittiä! Jee jee!