generated by sloganizer.net

tiistaina, lokakuuta 25, 2005

Oodi ihanalle illalle

Minua on parina päivänä vaivannut paska asenne, minkä lähimmäiset ovat huomanneet tai sitten eivät. Paska asenne on hyvän meiningin ruma kaksoissisar; he ovat ikään kuin vastakohtia toisilleen. Osasin sitä kyllä odottaa - olenhan kärsinyt jo jonkin aikaa liian vähästä kaloreiden saannista ja lähipäivinä myös menkoista.

Nyt kun tässä popsin rahkaa iltapalaksi naama solariumissa kulahtaneena, tunnen oloni mainioksi ja paska asenne, tuo inha pirulainen, on tipotiessään. Rakastan jälleen kaikkia ja kaikkea piittaamatta siitä rakastaako se takaisin.

Lempiohjaajani Heidi on palannut sairaslomalta. Olin hänen pitämässään bodycombatissa äsken. Se on kyllä melkein parasta mitä tiedän. Tuli otettua tästäkin ruhosta luulot pois, perhana! Sykemittari näytti tunnin aikana palaneen 650 kaloria. Syke kävi parhaimmillaan 196:ssa, keskisyke oli 170 (laitoin mittarin pois ennen venyttelyitä). Että ei varsinaisesti mitään laihdutusliikuntaa, senhän pitäisi olla maltillista ja pitkäkestoista. Toisin kuin tuollainen ihana revittäminen, heh hee.

Kissa on hassu rakas höppänä. Olen ihmetellyt minne hemmettiin kaikki hiusrenksuni häviävät! Tänään niitä löytyi sohvan alta - 17 kappaletta. Hyvä Morko! Löytyi sieltä toki paljon muutakin, kuten paristo, pieni muovinen muumio, kynä, leluhiiri, aprikoosinkivi ja kaksi paperipäällysteistä karkkia.

Voi perhana tämä rahka on hyvää, vadelmien kanssa. Mikä tahansa on hyvää laiharilla. Nautin joka suupalasta... Se on vähän sama kaikessa. Mikä tahansa muuttuu tavalliseksi ja tylsäksi jos sitä saa liikaa. Sitten kun olen normaalipainoinen (tätä menoa noin kuuden viikon päästä) menen Pannuun ja tilaan Quattro Stagionin, jossa on kinkku vaihdettu valkosipuliksi. Mikään ei voi minua estää! Joku voisi sanoa että on kieroa palkita itsensä ruualla laihtumisesta. Olkoonkin kieroa, se on nautinto, jota jaksan odottaa.

Monilla on blogissaan sellainen "vastaa nimelläsi, niin kerron sinusta asioita"-juttu. Minä en vastaa niihin, koska en usko että ihmiset tuntevat minua kovinkaan hyvin ja en halua lukea mitään stereotyyppisiä tuntemattomien ihmisten kirjoittamia arvioita minusta. Tai sitten en voi vastustaa kiusausta ja vastaan. Toisaalta olisi hauska tietää pitävätkö minun käsitykseni ihmisten käsityksistä yhtään paikkaansa.

Massu täynnä on maailman paras olotila. Heti työnsä tehneiden lihasten jälkeen. Molemmat yhtä aikaa, oi autuus, oi ihanuus!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jep! Jokaisella heiluu aivoissa sen iloisen persoonan lisäksi se pirullinen heppu. Koska saapasjalkakissa on oma hyvä meininki -tyyppini, niin oma paska asenteeni taitaa olla sitten Leijonakuninkaan Scar.

Hanna P. kirjoitti...

Hahaa, aika hyvä! :) Mitkähän mun "tyypit" sitten olis...

Oletko kuullut sanan "toteemieläin"?

Anonyymi kirjoitti...

Sanan olen kuullut, mutta tarina siellä taustalla on vähän vieraampi.