Suklainen sunnuntai

Äiti vei tänään minut ja siskon katsomaan elokuvaa Jali ja suklaatehdas. Taattua Tim Burton-kamaa. Ja vain Johnny Depp pystyi tekemään Willy Wonkan roolin niin hienosti. Ihana elokuva, suosittelen kaikille. Jäi tosi hyvä mieli. Olen kyllästynyt katsomaan huonoja elokuvia, ne ovat ajanhukkaa ja pistävät vain miettimään, miksi isoja rahoja tuhlataan sellaiseen.Siispä tämä elokuva piristi ihan tosissaan.

It's amazing what they can do these days. Mutta väheneekö kirjojen lukeminen lapsille, kun tällaisia satumaisia elokuvia tehdään? Onko vanhempien helpompi viedä lapset elokuviin - tai parhaassa tapauksessa vain jättää elokuvateatterin ovelle ja tulla hakemaan elokuvan loputtua? Kärsiikö mielikuvitus? Loppuuko oma luovuus? Mitään ei tarvitse kuvitella, koska suklaavesiputous ja muut ihmeet voidaan luoda digitaalisesti. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, kuinka paljon syvemmän kokemuksen kirjasta voi saada.

Elokuvan tarina oli hieno ja ilmeisesti kirjalle uskollinen. Itse pidin lapsena suunnattomasti samaisen kirjailijan Roald Dahlin kirjasta Kuka pelkää noitia ja sekin toimi myös elokuvana, vaikka tietenkin erikoistehosteet olivat paljon kytyisempiä silloin viime vuosituhannella.

Kuvarundi meni ihan hyvin, mutta 12 tuntia oli turhan lyhyt aika. Ei ollut mitään Survivor-meininkiä. Normaalisti todellinen henkinen taistelu olisi alkanut vasta sen 12 tunnin jälkeen. No, parempi tuokin kuin ei mitään. Samalla asenteella mentiin kuin aina ennenkin... eli ei kovin hyvällä. Kuvarundin jälkeen Minna tuli meille ja haimme feta-kasvis-kotzonet ja katsoimme Million Dollar Babyn (Minna kyllä nukkui koko elokuvan ajan...).

Tämään aamupäivällä äiti haki autolla balanceen, ylellistä. Menin balancen jälkeen vanhempien luo Oulunsaloon. Lainasin autoa ja lähdin Jasmin ja vanhempieni koiran Taavin kanssa metsälenkille. Oulunsalosta löytyy loistavia hiekkakuoppia keskellä metikköä. Siellä kirmasimme tunnin hyvällä sykkeellä. Oli aivan loistavaa. Välillä leikittiin vähän agenttia ja kiivettiin pystysuoraa (no ei nyt ihan pystysuoraa) hiekkaseinämää ylös. Syke kävi yli 180:ssa siinä leikissä. Lenkin jälkeen nautin saunasta ja tervan tuoksusta. Ja sen jälkeen vielä söin ehkä parasta ruokaa ikinä, valkosipuliperunoita ja lohta ja salaattia, iskän tekemää. Onneksi sitä on jääkaapissa että saan huomennakin vielä herkutella.

Olo on hieman flunssainen, toivottavasti ihana lakritsitee (Yogi-merkkistä, jälkimaku on makuhermoja hivelevä) auttaa. Ja uni! Huomenna on ihan järkyttävä päivä minun mittakaavassani... Eli koulua kahdeksasta kuuteen, pari hypäriä välissä, jolloin ehdin juuri ja juuri balanceen jos siltä tuntuu. Saattaa kyllä olla että estän flunssaa päiväunilla silloin. Loppuviikko meneekin sitten laulellen, naurettavia parin tunnin päiviä.

Tämä viikko näytti ihan surkealta torstai-iltaan asti, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua! Fantastiset perjantai, lauantai ja sunnuntai korvasivat alkuviikon ankeuden. Mitä lie ensi viikko tuo tullessaan...