Odotan selvästikin seikkailua. Eilen eräs ystävä soitti, ja vaikka asia koski sinänsä mukavaa asiaa (mahdollista pientä työmahdollisuutta), olisin mieluummin vastaanottanut tarjouksen seikkailuun.
Voisi sanoa, että odotan odottamatonta. Jokin voisi yllättää minut. Jokin mukava asia, ei mikään syöpä tai Kelan takaisinperintä tai bodypumpin loppuminen maailmasta.
Viikko flunssassa tekee tällaiselle ihmiselle pahaa jälkeä. Paikallaan jauhaminen aiheuttaa järkyttävän paineen kertymisen. Kuljen kuin käsijarru päällä.
Tänään olen siinä epäeroottisessa taudin vaiheessa, että räin limaa koko ajan. Elokuviinmeno peruuntui yskimisen takia. Olen kuitenkin jo siinä kunnossa että saatan nostaa kädet ylös jammatakseni.
Elämä menee eteenpäin erittäin tasapainoisesti. Ilmottauduin vapaavalintaiselle naistutkimuksen kurssille, vapaavalintaiset opinnot alkavat olla minulla hyvää vauhtia täynnä kaikenmaailman hömppää monikulttuurisuus-kestäväkehitys-tapatietous-urasuunnittelu-kehonhuolto-sarjassa... mutta niitä voi opiskella kuitenkin rajattomasti, vaikka tutkinto onkin olevinaan 210 op.
Oloni on ihan tyttö. Pidän vaaleansinistä villapaitaa, jota en ole pitänyt ehkä ikinä (vaikka se on äitin tekemä!) koska se kutittaa ja pistelee. Mutta se sopii niin tsigahyvin uuden hameen kanssa. Pakko laittaa kyllä joku toinen paita alle tai en kestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voivoivoi..! Ei saa sairaana urheilla! Kevyt kävelylenkki ehkä ei tekisi mitään, mutta pumppi ON raskasta... Toivottavasti nyt sulle ei jää joku jälkitauti päälle ikiajoiksi. Mitään kehitystä ei kipiänä tapahdu, jos puolikuntoista kehoa rääkkää.
Lähetä kommentti