Viikonlopun tunnelmia

Onpas ollut viikonloppu. Eikä se ole vielä edes loppu.

Perjantaina kävin aamusta kaupungin ravitsemusterapeutilla. Käynnin tarkoitus oli todistaa itselleni ja älykkyyteni aliarvioivalle yleisölle, että handlaan tämän laihdutus- ja ruokavaliohomman ihan täysillä. Eipä ollut ravitsemusterapeuttitätillä mitään uutta sanottavaa, ei ollut kiinnostunut liikuntani laadusta ja määrästä tai kokonaiskalorisaannista tai juurikaan mistään. Aikamoinen hukkareissu, ei ollut oikein semmoisen ajantasalla olevan oloinen täti (en todellakaan uskaltanut puhua sille mistään yöproteiineista...). Sen ohjeen sain, että pitäisi syödä enemmän viljatuotteita - nyt lähinnä vedän aamulla weetabixeja tai puuroa. Nyt olen parina päivänä sitten lisännyt mukaan täysjyväleipää ja ehkä sillä on jokin positiivinen vaikutus ollut. Tuleepa syötyä vähemmän soijajogurtteja, jotka ei kyllä loppujen lopuksi täytä yhtään. Ostin myös piimää, jos saisin näillä välineillä masun huippukuntoon - ulkoisesti ja sisäisesti. Hassua on se, että vaikka olen laiharilla, jääkaappi on aivan täynnä ruokaa! Ihan kuin olisin kerännyt ruokavaraston talveksi (maitorahka onneksi säilyy pitkään).

Eilen käytiin Kertan kanssa salilla päivällä. Hienoa että Kertta raahasi minut sinne, koska en ole juurikaan tehnyt uutta kuntosaliohjelmaani, joka on aivan ihana. Siinä on pyynnöstäni kaikkia miehekkäitä liikkeitä kuten ristitaljan kiskomista naama punaisena (piti kyllä vähentää painoja parikymmentä kiloa edellisen kiskojan jäljiltä). Kyllä se siitä. Nyt on lihaksissa ihana tuntu että jotain erilaista on tehty. Bodypumppiin kun on niin tottunut niin se ei tunnu oikein missään. Pitäisi vaihtaa salille vähäksi aikaa!

Käytiin Kertan kanssa Tiinan synttäreillä. Oli aivan tosi hauskaa. Ja Tiina ennusti meille. En uskalla kertoa mitä ennustuksia sain, jos muistan jotain väärin ja tulee kauheita asiavirheitä. Mutta sain kuitenkin uskoa itseeni! Jonkinlainen itsetutkiskelun väline se ennustaminen ja hyvä sellainen... Ja Tiina kertoi hienosta aurastani, josta olen ylpeä. Se on kuulemma kuin aurinko, ja intensiivinen. Olen varma että melko hyvä ennustukseni ja voimakas aurani johtuvat positiivisesta ajattelusta eli hyvästä meiningistä, joka on oikeasti melko hengellinen juttu (minä en ole yhtään uskonnollinen ihminen perinteisessä mielessä, mutta mietin paljon silti hengellisiä asioita, päivittäin). Kuka voi epäonnistua, jos ajattelun kantava lähtökohta on "onnistun kaikessa mihin ryhdyn"? Ja nimenomaan hyväntahtoinen ajatus, minä uskon että oman menestyksen ei tarvitse olla keneltäkään muulta pois.

Mikä on hyvä vastine englannin kielen monimerkitykselliselle sanalle spirit? Se on mielestäni hirveän ihana sana.

Kävin Snelmannin nuorisotalolla OIEI:n Halloween-bibbaloinnissa kokeilemassa paljon mainostettua tanssimattoa. Ja voin myöntää että olen myynyt sieluni dankettamiselle! Bravuurini oli ehdottomasti No Limits. Siinä syke nousi ja jalat vipelsi. Wihii! Aivan hullun hauskaa. Melkein voisin itse hankkia tanssimaton, mutta toisaalta, ei minulla nytkään aika riitä kaikkeen hauskaan, jota haluaisin tehdä. Ehkä se on hauskempaa kun sitä harrastaa harvoin ja erikoistilaisuuksissa. Ei makeaa mahan täydeltä.

Ensi viikolla on tenttiviikko. En ole vielä herännyt tähän todellisuuteen. Ensi viikko on muutenkin hieman nihkeän oloinen, mutta kyllä se siitä kun vähän potkii (toivottavasti ehdin tiistaina combattiin!). Kohta alkaa seuraava jakso, jonka pitäisi olla edellistä kevyempi. Ihanaa... Olen huomannut sekä itsestäni että muista ihmisistä, että syksy ja pimeys vievät voimia. Jos ei käy ihan täysillä, niin ei kannata odottaa liikaa itseltään, muuten häviää kaikki rentous ja ilo. Talven koittaessa täytyy tehdä asioita omalla tahdillaan, omalla tavallaan, omien tuntemusten mukaan nautiskellen. Onneksi ymmärsin tämän asian sen verran ajoissa että en ottanut hullua revitystä ensi jaksoon, ne kurssit olisi menty rimaa hipoen. Ihan kuin en muuten menisi. Tiina sanoi hyvin, että minusta näkee (chakrojakohan se katsoi...) että opiskeluun olisi intoa, mutta se on padottua ja muut asiat vievät huomion toisaalle. Kas kummaa... :) Toisaalta, jos tämän kaiken energian ja tahdon ohjaisi yhteen suuntaan, se saattaisi toimia räjäyttävänä lasersäteenä, heh. Täytyy kai hyväksyä, että tällainen minä olen. Ei se tarkoita että hosun tai häslään, koska semmoisesta en tykkää. Tärkeää on opetella sanomaan "ei" ja osaan sen muuten jo melko hyvin.

Mikko sai tosiaan sitten mustan vyön han moo dossa. Tänään se on järjestämässä oriental moo do-kisoja, jonne minun pitäisi kohta lähteä viemään kahvinkeitintä. Veivät jo tulostimeni... törkeää elektronista hyväksikäyttöä. Mikään han moo do ei auta jos rikkovat jotain. Taidanpa ottaa koiran autoon ja lähteä käymään viemässä sen kapisen kahvinkeittimen, käydään samalla katsomassa onko Puokkarin koirapuistossa ketään. Myöhemmin tänään on serkkutytön synttärit (ja synttäreillä saa herkutella, niin kerta!). Vesijumpassa aattelin käydä myös. Mutta en tiedä miten tämä aika sitten kuluu ja mitä kaikkea ehtii puuhata.

Mukavalta tuntuu tämä sunnuntai. Tuntuu että elämässäni on minulle tärkeitä ihmisiä, ja on muutamia ihmisiä, joiden kanssa voisin viettää paljon enemmänkin mukavia hetkiä. Tällä hetkellä tuntuu että niin itsekeskeistä kuin elämäni onkin, muut ihmiset ovat sen todellinen suola. Tänään minussa on lämmin tunne ihmisiä kohtaan, tuntuu että olen turvassa tässä maailmassa.

Tässä vuosia lompakossani kulkenut leike Valituista paloista:
Me todella rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Me todella teemme toisille samoin kuin itsellemme. Me vihaamme muita, kun vihaamme itseämme. Olemme suvaitsevaisia toisia kohtaan, kun siedämme itseämme. Annamme anteeksi toisille, kun annamme anteeksi itsellemme. Sekasortoista maailmaamme koettelevien vaikeuksien syy ei ole itserakkaus, vaan itseviha. - Eric Hoffer