Vastuu ja velvollisuus

Tänään on ollut rankka päivä. Se oli erityisen rankka ennen kuin varsinaisesti alkoikaan. Jännitin siis Oppiminen ja opettaminen-kurssin esiintymistäni (kerroin rentoutumisluennon lopuksi omana osuutenani itsesuggestiosta ja pidin perinteisen maataan-lattialla-rentoutusmisharjoituksen) ja patologian tenttiä niin, että etukäteen kärsiminen oli paljon pahempaa kuin varsinainen suoritus. Sain hyvää palautetta osiostani opetustunnillamme ja tenttikysymykset vaikuttivat sellaisilta, että vähintäänkin pääsen läpi. Taas on siis stressattu kehoa ja mieltä aivan turhaan. Ja se jos mikä on periaatteitteni vastaista!

Olen onnekkaasti selvinnyt jo kolmesta tentistä. Pelkään aivan turhaan, sillä olen fiksumpi kuin mitä luulen. Jostain syystä pelkään epäonnistumista. Hävettää, kun en ole valmistautunut mihinkään. Syynä on kai se, että en tajua ajankulua ja yritän kieltää koko tenttien olemassaolon kunnes niihin on vain pakko mennä.

Jostain syystä yritän tehdä parhaani kaikessa, mikä on ihan turhaa, koska meidän koulumme on täynnä alisuorittajia. Kuka huomaa eron, olenko valmistellut puhettani pienen ikuisuuden vai suuren ikuisuuden? Dah. Kynnys on niin korkealla, että lopulta en pysty mihinkään. Esimerkkinä hoitosuunnitelma, jonka lopulta palautan maanantaina - se olisi pitänyt tehdä jo keväällä. Sen pitäisi olla ihan piece of cake, mutta olen tehnyt kärpäsestä härkäsen. Se ei ole nyt yhtään sen parempi kuin keväällä, mutta nyt se palautetaan.

Tähän voisin kommentoida myös tämänhetkistä OIEI-kysymystäni, joka on siis se, olenko ensi vuonna mukana OIEI:n hallituksessa vaiko en. Jos olen, luultavasti olen puheenjohtajan ominaisuudessa. Tällä hetkellä minua väsyttää ja kylmä ja kolea syksyn pimeys on saartanut minut. Ei suoraan sanoen juurikaan huntsittaisi. Sitten on ihmisiä, joille sanat vastuu ja velvollisuus riittävät motivoimaan tekemään asioita isänmaallisella painokkuudella. Minä teen hyvin harvoja asioita velvollisuudesta... en oikeastaan mitään. Minun työmoraalini pohjautuu joihinkin aivan muihin asioihin. En koe olevani mitään velkaa kenellekään tai että olisin vastuussa OIEI:n tulevaisuudesta. Itseasiassa, minä olen ainoa asia, jonka tulevaisuudesta olen vastuussa. Ja niiden haukkuvien ja maukuvien suiden, joita täällä on ruokittavana.