Booyakasha!

Now Playing: Kiss - Heaven's On Fire

Pikkasen hyvä biisi. Jos mulla olisi joku rokkibändi, niin tästä pitäisi tehdä coveri. Tässä haetaan fiiliksiä bodycombattiin, joka on päivän kohokohta. Tällä viikolla ei ole koulua, ensi viikollakin vain avuttoman vähän. Sen jälkeen alkaa ihmisyydenvastainen, mutta ilmeisesti ihan laillinen rääkkäys, eli koulua joka päivä jostain ******* kahdeksasta jonnekin ******* kuuteen. No tuleepa ainakin ovareita. Ja onneksi viimeiset jumpat alkavat vartin yli kahdeksan eli treenikään ei välttämättä kärsi mahdottomasti koulun takia. Eikä koirakaan kärsi, jos jaksan herätä joka ******* aamu ennen kuutta viemään sen kunnon lenkille. Agenttikuria vaan. Missä välissä mää vietän rappiollista sinkkuelämää?

Korvat on lukossa. Eilen illalla oli sellainen olo, että saattaisin olla tulossa kipeäksi. Bodycombatin jälkeen selviää oliko kyseessä vain paska asenne vai onko tässä kyseessä jokin ruumiillinen juttu - bodycombat on sen verran raskasta puuhaa, että jos joku tauti haluaa iskeä päälle, niin sitten se iskee, kun minusta on väännetty kaikki mehut. Kyllähän sitä ihmisen pitää oma mikrobikantansa hallita eikä päästää niin pieniä pirulaisia niskan päälle. Vetäisenpä tuosta tyrnimehusnapsin ennen lähtöä kaiken varalle.

Paradoksaalista, mutta totta: jos itsensä haluaa vetää piippuun, niin pitää olla hyvässä iskussa, muuten treeni jää laimeaksi yrittämiseksi, josta ei saa mitään irti. Get the point? Mitä parempi kunto, sitä enemmän voi itseään potkia persuuksille - pystyt kyllä parempaan, pääset vielä lujempaa. Kun pitää itestään huolta, vika voi olla vain korvien välissä - korjaa asentees, haasta ittes. Sadomasokistinen suhteeni itseni kanssa tuo kummasti sisältöä elämään. Spank me, bitch. Tällä asenteella viikon kovimpaan treeniin! Parempi ollakin asennetta, kun joudun ensin polkemaan tuolla hangessa salille... treeni alkaa kotiovelta.