generated by sloganizer.net

perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Ei näin

Jätin sitten menemättä tenttiin, koska en ole saanut luettua. Pieni piru olkapäällä sanoi "sulla on ollut vaikeaa, se on ihan ymmärrettävää, älä vaadi itseltäsi liikoja, tulee yleinen tenttipäivä ja sitten olet ehtinyt lukea" ja pieni enkeli toisella "mene sinne, kyllä sinä tiedät ne asiat, parempi mennä kuin olla menemättä, kuitenkin jää vaivaamaan jos et mene". Piru tyrmäsi enkelin oikealla suoralla - teeskentelin nukkuvani pommiin.

Eilen oli kamala olo ja tänä aamuna pää kipeä. Sanomattakin selvää, että oli kyseessä mikä tauti tahansa, tälläkin kertaa mieli ja keho ruoskivat toisiaan saumattomassa yhteistyössä. Minulla on harvoin kamala olo. Tällä kertaa en jaksa hirveästi manata sitä pois. Olen päättänyt siivota pari tuntia. Koululla voisi käydä syömässä ja kuuntelemassa yhden luultavasti ihan hyvän luennon.

Diagnosoin tämän fyysis-psyykkis-sosiaaliseksi kamalaksi oloksi. Tämä olo on sellainen kuvajaista vääntelevä peili, joka näyttää minut tyhmänä ääliöpäänä.

Kamalassa olossa ainoa hyvä asia on se, että tiedän sen menevän varmasti jossain vaiheessa ohi. Huonointa on se, että Paska Asenne on sen paras kaveri.

Herra X, joka ei ole vieläkään päässyt muuttamaan pois, ei puhu minulle. Luultavasti hän, erästä ystävää lainaten, "haluaisi oksentaa päälleni", koska olen hänen mielestään sairas paskiainen. Inhottavaa, täällä on vielä kaikki hänen tavaransa, hän itse ilmeisesti on koko ajan vanhempiensa luona, koska ei ole täällä näkynyt. Tai mistä minä tiedän. Toivon jotain keskusteluyhteyttä ja asioiden selvittämistä, mutta yksinään se on aika vaikeaa. Jos joku päättää kilahtaa, niin sitten se kilahtaa ja eipä tässä paljoa voi tehdä. Itse olen ollut niin monessa ihmissuhdetyrskyssä, että tuommoinen pieni kilahtelu ei tunnu enää missään. Paha mieli tietenkin on, mutta siihen ei kuole.

Täydellinen Kämppis perui. Tuli käymään kylässä ja kertoi elämästään, joka on vaikeaa ja epäreilua ja ymmärrän tietenkin aivan täysin hänen syynsä, mutta eipä se minua kamalasti lohduta. Tuli kuitenkin sanottua jo aika monelle, että huone ei ole enää vapaana. Ei tässä auta muu kuin laittaa uusia ilmoituksia ja toivoa. Ainahan asiat ovat järjestyneet ja tulevat edelleen järjestymään.

Perjantai on koittanut. Sing Halleluja. Tahdon lauantaiaamun, joka ei pääty koskaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todellakin päälleoksentelua kokeneena voin vain sanoa, että sitkeyttä, sisko ja muista, että siskot tekevät sen vaikka itekseen. Pidä huoli, äläkä kuoli!

-Virpi

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Toivottavasti uusi kämppis löytyy, olo paranee ja asiat selviävät.. Voimia :)