Jossain päin viikkoa

Mihin katosi torstai? Nyt on joka tapauksessa jo perjantai.

Eilen oli sitä tavallista, tanssia ja pilatesta, tänään balancea. Mitä sitä pitämään ylimääräisiä elbauspäiviä, kun liikkuminen kerran tuntuu hyvältä. On niin kylmä, ettei pääse juoksemaan. Hengitys meinaa salpautua jo kävellessä. Tahtoo juoksemaan, tahtoo!

Leipominen on zeniä hommaa. Tein kakun. Sen juuren elättämiseen meni viikko. Kauppareissu aineksia varten oli oma projektinsa pakkassäässä. Omenan raastaminen, aineiden mittaaminen, vuoan jauhottaminen, uunin lämpenemisen odottaminen. Keittiön siivoaminen. Valmis kakku ei ole läheskään niin hieno asia kuin kaikki työvaiheet yhteensä. Tämä sopii hyvin filosofiaani... joskus on hyvä unohtaa minne on menossa ja vain nauttia matkanteosta.

Kakkua ei tee yhtään mieli. Leipominen oli kivaa. Taidan laittaa pakkaseen.

Kohta meissä jokaisessa asuu pieni Emäntä. Osaan tehdä yhtä todella hyvää vegaaniruokaa. Tämä ei ole mikään yritys teeskennellä vegaania, koska sitä en ole, vegaaniruoka vain on usein/yleensä terveellisempi ja eettisempi vaihtoehto. Tuoreita herkkusieniä pilkotaan soijakermaan, sekaan tomaattipyreetä ja yrttejä - minulla oli vain kuivattuja, mutta tuoreilla tulisi varmasti vielä parempaa. Keitetään soijasuikaleita ja lyödään pannulle tämän em. mössön sekaan. Annetaan hautua. Sitten nautitaan täysjyväriisin kanssa. Olisi mielenkiintoista testata tätä herkkua jollain lihansyöjällä. Ehkä henkinen allergia soijaa kohtaan tekee tästä pahaa. Mutta tämä ei ole sellaista kasvismössöä mitä monet kasvisruuat ovat, jotain ***** munakoisoa ja kesäkurpitsaa ja paprikaa ja porkkanaa, yök. Tai siis, kyllähän niitäkin sössöjä syö, mutta aina ei jaksa syödä ylikypsytettyjä rehuja.

Kävimme tänään siskon kanssa äidin vanhempien luona. Mamma ja Pappa näyttivät lomakuvia Dominikaanisesta tasavallasta. No, näimme kuvat kaksi kertaa, kun siskon kihlattu tuli myöhemmin paikalle ja kuvat piti näyttää hänellekin. Voi kun pääsisin jonkun kanssa ihanalle romanttiselle lomalle sinne, tai minne tahansa. Hiekkaa, aurinkoa. Sinä, minä ja auringonlasku kuin elokuvasta.

Sukulaiset ovat minulle tärkeitä. Siskoni on taivaan lahja. Hän aina kuuntelee, vaikkei haluakaan tietää kaikkia elämäni likaisia yksityiskohtia (en kuitenkaan säästele häntä, mikä olisi ehkä armollista). Veljeni on harvinaisen fiksu miessukupuolen edustaja, ja kaiken lisäksi musikaalinen ja hänellä on ihana huumorintaju - siis hyvin samanlainen kuin minulla, tietenkin. Äidin kanssa ymmärrämme toisiamme koko ajan paremmin. Esittelin uutta mp3-soitintani ja laitoin soimaan bodypumpin hauiskappaleen. Reaktio oli sama kuin minulla, kädet rupesivat nostamaan mielikuvitustankoa.

Minulla on melko pieni suku: kymmenen serkkua, kaksi tätiä, yksi eno ja yksi setä. On äidin isä ja äiti ja isän äiti ja hänen miesystävänsä, jota olemme sanoneet pienestä asti Ottovaariksi, koska hän on meille kuin oikea vaari (isän isä kuoli joskus 40-vuotiaana). Olen serkuksista vanhin. Sunnuntaina on serkkutytön 18-vuotissyntymäpäivät. Haluaisin tuntea hänet paremmin, nyt kun ikäero ei enää vaikuta niin paljon kuin joitakin vuosia sitten.

Setäni soitti tänään, taidan olla niitä harvoja sukulaisia (tai jopa ihmisiä) kenelle hän voi soittaa. Meissä on paljon samaa, vaikka väitän/toivon olevani tasapainoisempi. Molemmat olemme kirkosta eronneita, tunteellisia, intohimoisia, vähän keskimääräistä villimpiä ihmisiä. Jos olisin mies, kasvattaisin parran ja ostaisin moottoripyörän, tai ajaisin jotain isoa maasturia ja ottaisin paljon tatuointeja. Tai sitten olisin joku hemmetin Helmenkalastaja (isäni on konsultti). No, joka tapauksessa... Minä ja setä, kumpikaan ei tyydy vähään eikä missään nimessä hyväksy tasaista ja harmaata elämää. Liekin täytyy palaa! Ihailen hänen sielukkuuttaan ja rohkeuttaan tuntea, mutta säälin alkoholiongelmansa takia, joka on kaikkien ongelmien alkulähde. Isällänikin on ongelmia viinalla läträämisen kanssa, samoin oli heidän isällään. Ehkä tämä selittää jotain tarpeestani välttää kaikkia riippuvuuksia.

Onko ihmisellä vaihtoehtoina vain pysähtyminen tai täysiä seinään ajaminen? Minä haluan nauttia vauhdin hurmasta. Joskus olen laukannut hevosella niityn poikki, antanut mennä vaan. Elämä voisi parhaimmillaan olla sellaista, hurmaa ilman niskan taittamisen pelkoa. Minä nimittäin pysyn hyvin kyydissä melkoisessa vauhdissa.

Huomenna on töitä ja se on mukavaa vaihtelua, kun saa puuhailla ja siitä vielä maksetaan. Luontevasti töiden jälkeen steppiin ja pumppiin (ei tunnu missään!). Illaksi toivon seuraelämää Lintulassa, mutta voi olla että suunnitelmat menevät kirjaimellisesti jäihin.

Katsoimme tänään Lintulassa Euroviisukarsintoja, vähänkö repesin.

Hani: - Tuo on musta aivan ihana (juontaja Heikki Paasonen).
Kertta: - Niin no nää ootkin puutteessa.