Olen töissä ja pitäisi varmaan tehdä jotain hyödyllistä, mutta keskityn syömään maitorahkaa ja vadelmia. Täällä on kylmä ja ulkona on vielä monta kertaa kylmempää. Unelmoin saunasta ja peiton alle käpertymisestä ja muista lämpimistä asioista. Varmaan menen kohta lämpimikseni järjestelemään hyllyjä. Radio Citystä (täällä on maksettu ne lupamaksut että saadaan soittaa radiota myymälässä) tulee onneksi rokkia, joka vähän lämmittää edes mieltä.
Pakkanen yhdistää ihmisiä kuin mikä tahansa yhteinen vihollinen. Asiakkaat ovat kaikki olleet hämmentävän mukavia. Ehkä kylmyys saa unohtamaan hetkeksi muut murheet, kun päällimmäinen ajatus on se että pitää pysyä lämpimänä. Orgaaniset perustarpeet ensin. Voisinpa tarjota kaikille tuolta pakkasesta tuleville lämmintä kaakaota.
Minulla on ikävä Jasmia, joka on maailman ihanin koira (ja lämmin, voi kun se on lämmin). Sillä ei ole talvitakkia, vaikka pitäisi olla. Nyt pakkasilla se ei pysty ulkoilemaan tarpeeksi ja on vähän levoton. Sen pilkut saavat minut aina iloiseksi ja se tietää että maailmassa kaikista tärkeintä on hellyys, loputon hellyys. Se on maailman hellyydenkipein eläin.
Parin tunnin päästä olen lämmittelemässä BC:llä, sitten tämä kohmeinen nahka puskee hikeä läpi ja unohtuu hetkeksi talven kylmyys.
lauantaina, tammikuuta 21, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin sitä törmää porukkaan netissäkin :) Lisäsin sinut listaani jos se käy? Kun kuitenkin seuraan blogiasi.
Okei. Itse en voi lisätä kun lj:ssä ei ole semmoista systeemiä (jossei ole myöskin livejournalilainen):/.
Lähetä kommentti