Kiitos tästäkin vähästä

Ajattelin vaihteeksi hankkia hyvää meininkiä olemalla kiitollinen. Tuntuu, että en ansaitse tästä kaikesta puoliakaan. Minulla on enemmän kuin uskallan pyytää. Meillä jokaisella on, kun tiedostaa sen ja nauttii siitä!

Olen kiitollinen siitä lämpimästä ystävyydestä, jota saan lajitovereilta. Kiitos kun pidätte minusta huolta. Minä haluan pitää takaisin, olla teitä varten, jos vain mitenkään voin. Tiedätte keitä olette - te, jotka olette minua lähestyneet ja tarjonneet paikkaa elämässänne. Tiedän, että minulla on tarvittaessa tukiverkkoa, johon pudota. Ajatus saa minut liikuttumaan kyyneliin.

Olen kiitollinen tästä kropasta, joka toimii loogisesti ja harvoin jättää minua pulaan. Tänäänkin se jaksoi juosta pitkän lenkin ilman mitään ongelmia. Haluan pitää tämän minulle maallisen vaelluksen ajaksi käyttöön annetun "temppelini" hyvässä kunnossa - ja kunnostaa sitä koko ajan paremmaksi. Tykkään tästä koko ajan enemmän.

Olen kiitollinen, että osaan nauttia, ihmetellä, ihailla, ihastua. Asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä tai arkisia. Suuressa osassa on liikkumisesta nauttiminen. Tanssiminen kotona on ihanaa. Hurjat kiksit tulee, kun tuntee hien valuvan selkää pitkin. Kun se valuu ristiselän kohdalta, se on yhtä ihanaa kuin ihmisen kosketus (olen seksuaalisesti suuntautunut ensisijaisesti itseeni, toissijaisesti olen bi...). Monet asiat on niin älyttömän mahtavia. Mainitaan nyt vaikka kuinka paljon nautin autoillessa laulamisesta. Ihan törkiän hauskaa. Nautin kuumasta suihkusta -niin kuumasta että pitää itekin ihan puhaltaa. Koiran nukkumisen katsomisesta - se on niin levollinen otus.

Olen kiitollinen siitä kihelmöinnistä, jota elämässäni nyt on. Olo on elävä, vaikkakin yhtä pientä hiekkamyrskyä. Ihanaa, hirveää, miksi minun elämässäni pitää tapahtua jotain mielenkiintoista, pahvilaatikossa eläessä tosiaan ei tarvitsisi miettiä vaikeita asioita, ei tarvitsisi kannustaa itseä heittäytymään kun ei olisi edes mitään tilaisuuksia minkäänlaiseen heittäytymiseen.

Olen kiitollinen tästä hetkestä, kun suunnittelen ensi viikkoa luottavaisin mielin, ajattelen tavallisia asioita, elämässäni ei ole suurensuuria ongelmia, rakkaat ovat ehjiä ja turvassa.

Ja pahus, huomasin just että missasin sitten Purppuravirrat, vaikka Vincent Cassel on seksijumala, etenkin Dobermann-leffassa... grrrr...