Niljakasta sinkkuelämää

Käytiin sitten Onnelassa Minzun kanssa. Tuli tehtyä jonkinlainen henkilökohtainen ennätys - yleensä väsähdän niin aikaisin että bileet loppuu ihan kesken. Sitä se vuorokausirytmi teettää. Nyt oltiin suunnitellusti liikenteessä, riittävällä ravitsemuksella ja hyvin nukutuilla yöunilla. Niin ja hyvällä asenteella tieteski, murjotusta ei hyväksytä kun lähdetaan baanalle bailaamaan. Taksilla mentiin kun kerran ei viititty lähteä liukastelemaan. Mehän ei mitään ilmaista hyötyliikuntaa harrasteta! Pois sellainen meistä, hyh.

Minzu-bejbe, olet ihana mussukka ja parasta seuraa! Lupaan, että ens kerralla mennään sinne 45:een... sinne oli tarkoitus mennä eilen, mutta olivat mokomat laittaneet paikan kiinni juuri samaiseksi illaksi.

Olihan se Onnela ihan hieno paikka, vaikka porukkaa olikin torstai-iltana aika vähän. Viina oli niin halpaa (niin kuin joka paikassa ke-to), ettei hirveän rikkaana kannata lähteä matkaan tai ei pääse omin jaloin ulos. Jammasin yhden ihan törkeän hyvännäköisen jampan (liioittelua, se oli korkeintaan keskitasoa!) kanssa, jonka ilmeisesti karkotin sanomalla epäilevästi "pukeudut liian hyvin ollaksesi hetero", viimeistään.

En ole koskaan löytänyt baarista yhtään helmeä. Suhtaudun jäätävästi kaikkiin, jotka uskaltavat tulla puhumaan - niillä on kuitenkin vaan pahat mielessä, tai sitten ne vain tuhlaavat minun aikaani, sillä minullahan on aina pahat mielessä. Näytänkö todellakin niin helpolta, että minulle kannattaa tulla heittämään jotain typerää läppää? Usko jätkä unelmiis! Niin se vain on, että kaikissa suhteissani olen aina itse tehnyt aloitteen. Ehkä minulla on fiksaatio, että haluan saada vain sellaista, mitä en voi saada. Kannattaa esittää tylyä, röyhkeätä ja vaikeasti tavoiteltavaa. Pidän sitten ehkä tylynä, röyhkeänä ja vaikeasti tavoiteltava, mutta samaan aikaan täysin vastustamattomana paskiaisena.

Pummasimme kolmen jälkeen kyydin kotiin joltain ihmeen myyntimieheltä, joka oli Oulussa läpikulkumatkalla. Aamulla ei ollut mikään paska fiilis, mutta aina se valvominen verottaa. Ällötyksen maksimoimiseksi söin tänään Hesellä yli 800 kcal edestä shittiä, joka ei sula ehkä ikinä. (Hesen sivuilla on ravintoainelaskuri, jolla voi laskea menunsa arvot.) Kävin bodybalancessa hakemassa vähän balanssia,mutta saas nähdä jos sitä jaksaisi käydä vaikka puolikin tuntia ulkona kirmaamassa.

Piti lähteä tänään Sanginjoelle, vaan ei sitten vielä lähdettykään. Ehdinpä katella proppeja ja pakata ja katsoa Suomen Euroviisukarsintoja. Tämä huone on ihan kaaoksessa ja pitäisi saada järjestykseen. Taidanpa roudata telkkarin tähän niin voi samalla järjestellä ja toteuttaa naisellista pesänrakennusviettiä ja nauttia Suomen säälittävistä edustajaehdokkaista. On ollut vähän haipakkaa, vaikka koulua ei olekaan ollut. Tarvitsen tosissani sitä ylimainostettua "omaa aikaa", aikaa pysähtyä. Olen yli-innokas sähläri, joten mielelläni buukkaan elämäni tukkoon, vaikka tällainen aika kaikenlaisia kotitöitä ja yleistä olemista varten on kultaakin kalliimpaa.

Ai niin, sain ostettua Scandinavian Hunks-seinäkalenterin. Kai se kuuluu jokaisen sinkkutytön vakiovarustukseen?! No hei kamoon, tuotto menee rintasyöpätutkimuksen tukemiseen! Pelasta maailma, tee se jo tänään. Tossa toi ihku Margus mua kattelee vähän sillä silmällä, tuossa mun motivaatiojulisteiden (seinältä löytyvät bodybalancen, bodypumpin ja bodystepin eräiden ohjelmien promojulisteet) alla.

Kaverilta tuli viesti, että pitäisi lähteä St. Michaelissa morjestamaan illan päälle, olisi kyllä ihan sweettiä kun ei ollakaan nähty pitkiin aikoihin. Juuri kun olin rakastunut ajatukseen että lönin kotona koko illan! Ehkä repäisen itsestäni kuitenkin sen verran irti että lähden käymään. Viimeinen virhe on lukittautua yhteen huoneeseen odottamaan, että jotain jännittävää tapahtuu. Joillekin niin ehkä käy, mutta tällä mäihällä ei minulle.